Jostain sain päähäni tehdä kotipizzaa. Sellaista, jota teki äiti ja joita tehtiin yläasteella köksäntunneilla. Edellisen kerran olen tainnut pyöräyttää moisen kun kaikkein rakkain ja ainut ex-avovaimoni ei vielä ollut ex.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt lausetta "seksi on kuin pizza". Se, joka väitteeseen uskoo ei ole mielestäni koskaan kokenut einespizzaa tai ole elänyt oikeasti toimivassa parisuhteessa. Olen mieluummin ilman pizzaa kuin syön einespizzan vaikka kieltämättä joskus tekisikin mieli tehdä sitä mikä saa Vaasankin veren vapisemaan.
Kaivoin yli 15 vuoden jälkeen esiin siniseen läpinäkyvään suojamuoviin käärityn Marketta Levannon ja Raisa Soinin kirjan Kotitalouden peruskurssi löytääkseni aidon kotipizzan pohjan ohjeen ja tiskasin melkein ikuisesti käyttämättä olleen pizzavuoan.
Pohja
1 dl vettä
15 g hiivaa
½ tl suolaa
2 rkl öljyä
2½ dl vehjäjauhoja
Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen.
Sekoita muut aineet joukkoon.
Alusta taikinaa kunnes se on tasaista.
Taputtele taikina vuokaan tai pellille pyöreäksi ohueksi levyksi.
Anna pohjan kohota samalla kun valmistat täytteen.
Täyte
Lämmitä uuni 250-asteiseksi.
Täytteestä oli tarkoitus tehdä äärisimppeli nuoruuden eksopizzojen jälkeen, mutta se ei tällä kertaa oikein onnistunut vaan täytteeseen päätyi kaikenlaista.
Paketti HK:n Amerikan pekonia
400 g naudan paistijauhelihaa
purkki tomaattimurskaa (tomaatit näyttivät edelleenkin surullisilta)
oreganoa
mustapippuria
suolaa
keltasipuli viipaleina
punasipuli viipaleina
kalamata-oliiveja
jalapeno viipaleina
aurajuustoa murusina
punaleimaista emmental-juustoa raasteena
Paista pekoni rapeaksi. Siirrä syrjään.
Ruskista jauheliha. Lisää tomaattimurska ja lorauta tölkkiin vettä, jolla saat tomaatin jämät kaadettua pannulle. Hauduta miedolla lämmöllä kunnes liika neste on haihtunut.
Kaada jauhelihakastike pohjalle. Levitä pekoni tasaisesti kastikkeen päälle. Levitä sipuli- ja punasipuliviipaleet kastikkeen päälle. Lisää oliivit ja jalapeno-viipaleet. Sirottele päälle aurajuustoa maun mukaan ja peitä runsaalla juustoraasteella. Paista noin vartti.
Oishikatta-asteikolla kolme: hyvää arkiruokaa, kehityskelpoista. Liian paljon erilaisia voimakkaita makuja. Seuraavalla kerralla ainakin jalopenot jäävät pois.
Tankit eivät muuten käy ollenkaan leppoisasti surraten. Siitä on jo yli kymmenen vuotta kun heräsin Niinisalossa Tiedustelu- ja sääkoulussa kun lauma panssareita saapui keskellä yötä varuskuntaan. Niistä lähti enemmän meteliä kuin hevibändistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti