sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Kermainen voikastike


Kalahan on kevyttä? Ollessani yliopistolla tutorina minulla oli tapana kiduttaa fuksilapsiani tällä kastikkeella keitetyn kalan kera.

"Voisitko auttaa?"
"Mitä pitää tehdä?"
"Leikata voi nokareiksi." ja paketti fuksiparan käteen.
"Koko paketti?"
"Koko paketti."

Minäkö muka snadisti sadisti?

En muista, että kukaan olisi jäänyt valittamaan. Kalana toimi tällä kertaa kampela ja sen seurauksi täräytin uunissa puikulaperunoita ja herkkusieniä.

Tarvitset



3 salottisipulia
2 rkl valkoviinietikkaa
½ dl valkoviiniä tai vettä
1 dl kuohukermaa
250 g voita
suolaa ja pippuria
(sitruunamehua)

Silppua sipuli. Pane sipuli, viinietikka ja viini tai vesi kasariin. Keitä kookoon kunnes lientä on jäljellä 2-3 rkl. Sipulit voit halutessasi siivilöidä pois. Lisää kerma ja voi nokareina koko ajan voimakkeesti vatkaten. Viimeistele maku suolalla, pippurilla ja halutessasi sitruunamehulla.

Kommentit



Tämä on oikein hyvä kastike. Oishikatta 4/5.

torstai 25. helmikuuta 2010

Boeuf à la bourguignonne



Kokoonnuimme pitkäaikaisten ystävien kanssa syömään viime viikon perjantaina. Blogitapaamiseksikin sitä olisi voinut sanoa sillä paikalla oli viisi blogaajaa. Alkuruoaksi nautimme sipulikeittoa, pääruoaksi burgindinpataa ja jälkiruoaksi habanero-suklaakakkua.

Boeuf à la bourguignonne tai boeuf à la bourguignon lienee ranskalaisen keittiön tunnetuin ruoka eikä ihme: se on hyvää ja sen tekeminen on erittäin helppoa, mutta siitä kun olen sitä itse tehnyt viimeksi on hyvin kauan. Miksi? Ensinnäkin pataruokina on tullut tehtyä enemmän flaamilaista tai katalonialaista pataa ja toisekseen viime vuosina ranskalainen keittiö on esiintynyt varsin harvakseltaan keittiössäni.

Reseptin lähteenä toimi jälkeen kerran hieno Julia Childin kirja Mastering the Art of French Cooking. Reseptistä jätimme pois pienet sipulit, koska niitä ei ollut saatavilla. Pekoni jäi keittämättä kuten tavallista, mutta Childin kirjasta tulee selväksi että siinä tarkoitettava pekoni on jotain aivan muuta kuin mitä Suomesta saa paketista. Toteutus siis poikkeaa alkuperäisestä reseptistä.

Tarvitset



1,4 kg rasvatonta, höystöön sopivaa häränlihaa 5x5x2,5 cm paloiksi leikattuina
porkkana viipaleina
sipuli viipaleina
1 tl suolaa
¼ tl mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl täyteläistä nuorta punaviiniä
6-7 dl lihalientä
1 rkl tomaattisosetta
2 valkosipulin lohkoa muserrettuna
½ tl timjamia
murennettua laakerinlehteä
400 g voissa paistettuja herkkusieniä

Kuumenna uuni 230 °C.

Ruskista pekoni öljyssä kevyesti keskilämmöllä ja siirrä pekoni syrjään.

Ruskista liha (meillä se oli paahtopaistia) kaikilta pinnoiltaan pieninä erinä kuumassa öljyssä. Lisää lihapalat pekonin joukkoon. Ruskista viipaloidut vihannekset samassa rasvassa. Kaada rasva pois.

Laita pekoni ja liha pataan ja mausta suolalla ja pippurilla. Ravista pataa. Sirota jauhot ja ravista pataa. Laita pata uuniin ilman kantta neljäksi minuutiksi ja ravista jälleen. Laita pata vielä neljäksi minuutiksi uuniin. Poista pata uunista ja laske lämpö 160 °C.

Lisää pataan viini ja riittävästi lihalientä, jotta liha juuri ja juuri peittyy. Lisää tomaatti, valkosipuli ja yrtit. Kuumenna kiehumispisteeseen liedellä ja pane pata uunin alimmaiseen kolmasosaan. Säädä lämpö niin, että pata kiehuu hyvin hiljaa 2½-3 tuntia. Liha on kypsää kun haarukka läpäisee sen helposti.

Paista herkkusienet voissa lihan kypsyessä. Kun liha on kypsää lisää herkkusienet ja keitä hiljaa vielä 2-3 minuuttia.

Kommentit



Täydellistä kuvaa ei saatu, mutta tämä oli taivaallista eli harvinainen oishikatta 5/5.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Yoshiaki Takayaman muistolle

Yoshiaki Takayama, Suomessa Akina tunnettu, Kabukin keittiömestari, kuoli maanantaina syöpään varsin nuorena. Vaikka en häntä tuntenutkaan ja hän tuskin minua asiakkaana koskaan muisti kovin pitkään koska en nyt niin kovin kanta-asiakas ollut, mutta Kabukissa oli erityisen mukava käydä kun hän oli paikalla.

Monet kerrat olen saanut lukea, että HIM- ja jääkiekkovaikuitteinen sisustus ovat "karmeita" ja "suomalaisia". Ehkä näin, jos Kabuki olisi kaiseki-ravintola, mutta oman vajavaisen japanituntemukseni perusteella hänen jääkiekkokiinnostuksensa ja HIM-faniutensa olivat hyvin japanilaisia luonteenpiirteitä ja Kabukin kaltaisen ravintolan voisi hyvin löytää vaikkapa Tokiosta.

Omalla, henkilökohtaisella listallani minun tutustumiseni japanilaiseen ruokaan Kabukilla on samankaltainen merkitys kuin Machiko Yamadan Japanilaisella keittokirjalla, jonka kanssa otin ensimmäiset askeleet japanilaiseen ruokakultuuriin: Akin Kabuki näytti miten natiivi japanilainen tekee asiat.

Kabuki on, ja tulee toivottavasti myös jatkossa olemaan, sympaattisin ja persoonallisin suomalainen japanilainen ravintola.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Onsen tamago nose dofu



Kuukauden ruokahaasteen aihe on tofu, joka on hyvin harvinainen vieras keittiössäni. Tämä oli vasta toinen kerta kun tein tofua. Edellinen kerta oli japanilaiseen mytologiaan kuuluvan Inarin sanansaattajien, kettujen, lempiruokaa ja pakkohan sitä oli kokeilla, että pitääkö hyvä ystäväni inarizushista. Lopputulos oli kiinnostava, mutta osoitti, että Äijäruokalan isäntä tarvitsee lisää harjoitusta uppopaistetun tofun käsittelyssä.

Reseptissä jouduin fuskaamaan sillä käytössäni ei ole japanilaista kylpylää, onsenia, eikä siten myöskään voimakkaasti rikkipitoista vettä kananmunien kypsytystä varten.

Resepti on peräisin Harumi Kuriharan erinomaisesta kirjasta Harumi's Japanese Cooking.

Tarvitset



600 g pehmeää tofua
4 onsen-munaa
5 g katsuoboshia
½ dl soijakastiketta
2 rkl miriniä
1 rkl sakea
ruohosipulia
raastettuna

Valuta tofu ja kääri se talouspaperiin ylimääräisen veden poistamiseksi.

Valmista kastike sekoittamalla katsuoboshi, soijakastike, mirin ja sake ja keitä kaksi minuuttia mikrossa ja siivilöi.

Kaada munien päälle kiehuvaa vettä ja anna niiden kypsyä kymmenisen minuuttia niin että keltuaiset ovat edelleen juoksevia.

Leikkaa tofu neljään osaan ja laita niistä jokainen omaan kulhoon. Kaiverra tofupalojen päälle kolo ja täytä kolot munalla.

Kommentit



Tofu on raaka-aineena kiinnostanut jo pitkään ja tämä toimi oikein hyvin. Soijan ja inkiväärin liitto lisäsi mukavan pienen puraisun itsessään varsin neutraaliin, mutta rakenteeltaan miellyttävään raaka-aineeseen. Liiallinen nesteen käyttö ja epäonnistunut asettelu pudottivat arvosanan arvoon oishikatta 3/5, mutta hyvää tämä oli!

lauantai 13. helmikuuta 2010

Nikumiso

Japanilainen keittiö lainailee joskus hyvinkin omituisesti eikä minusta aina onnistuneesti eteläisten barbaarien keittiötä. Tätä kummallista ruokaa tuli tehtyä edellisen kerran viitisentoista vuotta sitten ilman että lopputulos olisi erityisemmin miellyttänyt, mutta ajattelin kokeilla sitä uudelleen koska olen törmännyt tänä aikana moneen uudenlaiseen japanilaiseen ruokaan. Ehkä makuni olisi kehittynyt tai ainakin muuttunut?

Resepti on muunnelma Yamadan kirjasta Japanilainen keittokirja. Alla oleva resepti on uskollinen kirjan reseptille, mutta käytännössä käytin aikaisemmin paistamaani jauhelihaa, jonka lisäsin sipulin ja porkkanan jälkeen pannulle. Sen jälkeen noudatin reseptiä muuten, mutta vähensin sokeria neljänneksellä. Paistettu jauheliha oli jäänyt osittain yli yakihakusaista ja siinä oli sen vuoksi hieman inkivääriä ja muita kyseisen reseptin ainesosia, mutta ei mitenkään merkittäviä määriä eivätkä ne olennaisesti vaikuttaneet lopputuloksen makuun.

Tarvitset



400 g jauhelihaa
2 sipulia
1 porkkana
200 g misoa
8 rkl ketsuppia
1 dl sokeria
8 rkl soijakastiketta
1 dl vettä
öljyä paistamiseen

Hienonna sipuli mahdollisimman hienoksi ja raasta porkkana.

Kuumenna pannu. Ruskista sipuli, sen jälkeen jauheliha ja lopuksi porkkana.

Lisää sokeri. Sekoita hyvin joukkoon miso, ketsuppi ja soijakastike. Lisää 1 dl vettä.

Käännä lämpö pienimmälle teholla je keitä vähintään 30 minuuttia. Jos öljy alkaa erottua sekoita kastiketta hyvin.

Kommentit



Oishikatta 1/5. Kolmannen kerran ajattelin jättää suosiolla väliin.

torstai 11. helmikuuta 2010

St. Urho's Pub

Tapasin erään toisen blogaajaan kantapubissani Hauessa. Nopeahko pistäytyminen parilla osoittautui jälkeen kerran mahdottomaksi yhtälöksi ja ajan kuluessa myös nälkä alkoi vaivaamaan, mutta kello oli jo niin paljon, että kovin monesta paikasta ei Helsingissä enää siihen aikaan ruokaa saa. Päädyimme ajatuksissamme Manalaan, mutta Bottalla sedän käsi hakeutui kuitenkin Urhon oven kahvaan.

Urho on tullut vuosien varrella tutuksi scifi-harrastajien - vaikka itse kuulemma olen mundis - pubina jossa on hyvä valikoima ja ravintolana, jossa ei tarvitse huutaa musiikin yli voidakseen keskustella sillä musiikkia Urhossa ei yksinkertaisesti ole.

Japanista kaipaan erityisesti kahta asiaa: muiden huomioon ottamista liikenteessä (puhelimeen ei puhuta julkisissa, ihmiset päästetään ulos liikennevälineestä ennen kuin sinne mennään itse jnpp.) ja izaka-ya-ravintoloita ja niistä saatavaa hyvää ruokaa. Hyvä ruoka on suomalaisessa pubissa harvinaisuus, mutta Urhosta sellaista (lista) saa sillä se käyttää samaa keittiötä kuin Manala. Listalta valitsimme wieninleikkeet, jotka osoittautuivat mainioiksi.

Ja kun Urhosta saa vielä real cideria ja real alea niin Äijäruokala todellakin suosittelee.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Yakihakusai

Eksyessäni Nibain sivulle ruokalinkkejeä kahlatessani hämmästelin sitä, että ruokaan, jonka nimessä on sana yasai (vihannes), saatetaan lisätä lihaa. Tämä saa länsimaalaiseen määritelmään kasvisruoasta tottuneen nostamaan kulmakarvojaan. Aasiassa asuva tuttavani huomautti, että tämä on Aasiassa aivan tavallista. Niin se onkin, mutta olin unohtanut asian täydellisesti.

Machiko Yamadan luvusta Vihannesruokia löytyy muunmuassa yakihakusain resepti,

Tarvitset



Alkuperäisessä reseptissä on valkoviiniä ja sitä alkuperäisemmässä reseptissä lienee ollut sakea. Kumpaakaan ei kotoani tähän hätään löytynyt, joten korvasin sen mirinillä.

200 g naudan tai sian jauhelihaa
5 cm purjoa
pala tuoretta inkivääriä
2 tl perunajauhoja
2 tl soijakastiketta
2 tl miriniä
hienonnettua valkopippuria
8 kiinankaalin lehteä
1 kananmuna
2 rkl öljyä

Sekoita keskenään liha, hienonnettu purjo, raastettu inkivääri, perunajauhot, soijakastike ja mirin.

Levitä seos neljän kiinankaalin lehden päälle. Aseta jäljelläolevat neljä kiinankaalin lehteä täytettyjen päälle siten, että kannat osoittavat eri suuntiin. Purista sen verran, että kääryleet pysyvät koossa.

Riko muna ja sekoita se hyvin. Kuumenna öljy pannulla ja kasta kääryle molemmin puolin munaan. Kypsennä keskilämmöllä kannen alla molemmin puolin ruskeaksi asti.

Tarjoa kääryleet sellaisinaan tai leikattuina pienempiin paloihin. Yamada suosittelee kastikkeeksi soijakastiketta, jossa on raastettua inkivääriä tai ketsuppia, joka on maustettu sipulilla tai valkosipulilla.

Kommentit



Täytettä käytin liikaa, joten kuvista tuli sellaisia, että niitä ei viitsi julkaista ellei ole itsehäpäisyblogaustuulella enkä nyt satu olemaan. Mutta hyvää! Mehukasta, pitkästä paistoajasta (yli puoli tuntia) huolimatta kaali pani vastaan purressa. Oishikatta 3/5.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Kartta blogiin


Näytä suurempi kartta

Google Maps API eli se kuinka voin käyttää Google Mapsia vaikkapa täällä blogissani on kiinnostanut jo jonkin aikaa, mutta sekä aika että energia on kartellut minua. Monimutkaista se ei voi olla koska Google Mapsin karttoja näkee nykyään joka paikassa.

Uusimpaan, ravintola Zucchinia koskevaan postaukseen haluan kartan, joka näyttää missä Zucchini on. Käytetään sitä siis esimerkkinä.


  1. Kartan saa helposti Google Mapsistä jos tietää osoitteen, joka on esimerkissäni Fabiankatu 4, Helsinki. Kirjoita osoite Karttahaku-hakukenttään. Klikkaa Karttahaku-linkkiä.



  2. Klikkaa Linkki-linkkiä. Valitse Liitä kartan näyttävä HTML omalle sivulle klikkaamalla tekstikenttää.



  3. Linux-käyttäjä pääsee jälleen kerran helpommalla sillä jo klikki vie tarvittavan HTML-koodin primary selectioniin, mutta normaali control-C kopioi HTML-koodin leikepöydälle ja aivan yhtä normaali control-V kopioi sen haluttuun ohjelmaan, tällä kertaa Firefoxiin.



Kartan saaminen sivuilleen on paljon helpompaa kuin monet, ilmeisesti vanhoihin Google Mapsin versioihin perustuvat, ohjeet antavat ymmärtää. Google API:iin tutustuminen jäi siis tällä kertaa väliin.

Zucchini


Näytä suurempi kartta

Tänään kävin mainossa vain lounasaikaan auki olevassa lounasravintolassa Zucchinissa duunikaverini kanssa edess oli vaikea valinta herkulliselta kuulostavan hapankaalikeiton ja kasvis-pennegratiinin vihreiden papujen kera. Valitsin jälkimmäisen ja sain eteeni valtavan annoksen pastaa ja lisukkeita - vähempikin olisi minulle riittänyt enkä saanut koko annostani mitenkään tuhottua. 2/3 annoksesta olisi riittänyt hyvin.

Paikka on siisti ja erityisen viehättävä jos saa valloitettua takaosassa olevan ikkunanvieruspöydän ja vältettyä kahden huoneen välissä olevan korkeaan kynnykseen kompastumisen. Palvelu on rennon ystävällistä ja ruoka on erinomaista. Kaukana on se harmaa mössö, joka edustaa joidenkin muutoin hyvienkin ravintoloiden kasvisruokaa.

Ikävää Zucchinissa on oikeastaan vain se, että se on liian suosittu ja lounaan korkea hinta, 9,50 €. Äijäruokala suosittelee.

Muualla verkossa



Eat.fi
Oma kaupunki

torstai 4. helmikuuta 2010

No Fokker Comes Close




RAF Supermarine Spitfire Mk.PR.XIX. The picture was taken by Adrian Pingstone and he released it into public domain.

Eräs Shepherd Neamen oluista on Spitfire, jota löytyy säännöllisesti hanasta suomalaisista olutravintoloista ja usein pulloista paitsi ravintoloista niin myös olutvalikoimaan satsaavista ruokakaupoista. Which is nice sillä tämä kentiläinen ale saa minut tyytyväiseksi. Nykyään pullon sisus on täysin kirkas, mutta silloin kun minä olin nuori (vapisevalla äänellä lausuttuna) pullon pohjalla oli aina käymisen jämiä.












Mainoslauseen Fokker viittaa kuuluisaan hollantilaiseen lentokonevalmistajaan vaikka ei se yksi F-sana kovin kaukana mielestä ole.

Äijäruokala suosittelee.

RateBeer.com on Spitfire



Spitfire (bottle)
Spitfire (cask)