Ravintola Koto Bento: kolmas otos

Iltakävelyllä iski pieni himo suolaiseen ja koska satuimme olemaan Koto Benton lähellä käväisimme katsomassa olisiko siellä tilaa. Tilaa oli, mutta keittiön jonot olivat kolmen vartin luokkaa. Tässä on kaksi hienoa asiaa: uusin jäsen suosikkiravintoloistamme on suosittu, joka tarkoittaa menestystä. Me todella haluamme tämän ravintolan pysyvän pystyssä. Hienoa on myös se, että sanotaan suoraan se, että ruokaa joutuu odottamaan.

Päädyimme käymään yksillä Sailor'ssa ja palata sen jälkeen tarkistamaan tilanne Koto Bentossa. Onneksemme tilanne oli rauhoittunut. Tilasimme tempuraa ja gyozoja, joita olemme tehneet menestykseekkästi itsekin.

Odotimme saavamme yksittäisiä nyyttejä, mutta ravintola yllätti meidät tuomalla meille rapean kiekon, jonka sisällä oli gyozoja. Tämä oli meille täysin uusi toteus aiheesta. Upea rapeus sai miettimään, että olisiko kiekossa riisijauhoa, mutta ainakaan netistä löytämässäni reseptissä niitä ei ole. Resepti luokitellaan kiinalaiseksi, mutta se näyttää kovin samanlaiselta, kuin ravintolan annos. Tätä pitää kokeilla kotona.

Koto Benton tempura on herkullista, rapeaa, ja mehevää. Minulle on kuitenkin lyöty lekalla päähän, että tempurataikinan kuuluu olla löysä eikä se saa peittää raaka-ainetta kokonaan. Kysymyksessä saattaa olla alueellinen ero tai kokin mieltymys, en voi tietää. Tempuran kastike oli mielenkiintoisesti poikkeava: siinä oli pienen chilin viipaleita. En valita, koska minusta katkarapuihin sopii oikein hyvin tulisuus. Erilaista, mihin olen tempurassa tottunut, mutta erittäin herkullista.

Koto Bento osoittautui jälleen kerran onnellisen masun paikaksi.

Parsapizza

Tallinnalaisen ravintola La Cucinan mainion parsapizzan innoittamina teimme oman versiomme palattuamme Helsinkiin.

Tarvitset

Pizzakiven. Jos haluaa kotiuunissa hyvää pizzaa, kivi kannattaa ehdottomasti hankkia. Viime vuonna opimme lisäksi, että viime minuuteiksi kannattaa laittaa grillivastus päälle. Laita pizzakivi kylmään uuniin, ajoissa, jotta se ehtii kunnolla kuumentua. Kuumenna uuni niin kuumaksi, kuin sen saa. Kuinka odotankaan tulevaa uuniamme, jonka lämpötilaskaala on 30-300 °C.

Pohja

Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä Saku Tuomisen ja Luca Platanian erinomaisen Pizze-kirjan taikinoista hitain, 48-96 tunnin taikina, mutta viikonloppu lipui käsistä ja lopulta päädyimme tekemään saman kirjan pikataikinan, joka kieltämättä toimi hyvin sekin. Taikina osoittautui nousuhirviöksi, mutta pizzasta tuli silti ehkä paras koskaan tekemistämmme. Ehkä tapamme nostattaa taikinat uunin lampun valon lämmössä oli tälle taikinalle liikaa? Pizza tuli kauniisti kuplineena ulos uunista.

• 500 g 00-vehnäjauhoja
• 3½ dl kädenlämpöistä vettä
• 7 g kuivahiivaa
• 10 g hienoa merisuolaa
• 10 g oliiviöljyä

Alkuperäinen resepti käyttää yleiskoneen maksinopeutta, mutta Kermit-nimen tunnistava KitchenAidimme olisi heittänyt taikinan lattialle.

1. Ota tilkka vettä erikseen, noin 10 %, ja sekoita siihen suola.
2. Sekoita hiiva jauhoihin lisää loppu vesi.
3. Vaivaa koneella hiljaisella nopeudella 10 minuuttia.
4. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.
5. Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes oliiviöljy on imeytynyt taikinaan.
6. Nosta nopeutta ja vaivaa, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin.
7. Nostata taikinaa uunissa, jossa on valo päällä.

Tomaattikastike

Pizze-kirjassa tomaattikastiketta ei keitetä kokoon, mutta meillä on ollut tapana tehdä niin. Pitänee joskus kokeilla jättää tämä vaihe väliin.

• vihreä chili pilkottuna
• 400 g purkki laadukasta tomaattimurskaa
• merisuolaa
• mustapippuria
• reilu puolikas ruukku basilikaa

1. Sekoita ainekset.
2. Keitä kastiketta hieman kokoon.
3. Surauta taikina tasaiseksi sauvasekoittimella.

Täyte

Teemme, tai tilaamme, usein pizzamme niin, että pizzassa on kaksi erilaista puolta. Erästä pizzaversiotamme jopa kutsumme parisuhdepizzaksi, koska minä olen oliivifriikki, mutta kumppanini ei. Tällä kertaa kumppanini halusi perinteisiä etikkaan säilöttyjä jalopenoja, mutta minä sain chilikohtauksen: halusin habaneroa. Habanero on hieno, aromikas chili, mutta sen ongelma on ärhäkkä tulisuus. Leikkasin habaneron mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja maistoin. Tulista, totesin, mutta käsiteltävissä olevan tulista.

• vihreää parsaa pitkittäin halkaistuna
• vuohenjuustoa viipaleina
• mozzarellaraastetta
• etikkkaan säilöttyjä jalapenoviipaleita
• punainen habanero ohuina viipaleina
• tomaatti
• tuoretta basilikaa
• hienoa merisuolaa

1. Paista parsaa hetki oliiviöljyssä keskilämmöllä. Älä liikaa, jotta parsa ei ylikypsy uunissa. Mausta parsa paiston aikana merisuolalla ja mustapippurilla.
2. Poista tomaatin siemenet ja pehmeät osat ja kuutioi malto.
3. Levitä tomaattikastike pohjalle juuri ennen uuniin siirtämistä.
4. Levitä mozzarellaraaste tomaattikastikkeen päälle.
5. Levitä tomaattikuutiot juuston päälle
6. Lisää habanero toiselle puolelle pizzaa.
7. Lisää jalopeno toiselle puolelle. Laita hieman jalopenoa myös habanero-puolelle.
8. Paista pizzaa, mutta laita viimeisiksi minuuteiksi grillivastus päälle. Vastus lämpiää erittäin nopeasti, joten se ehtii vaikuttamaan. Kun grillivastus on päällä, on syytä istua uunin eteen lattialle ja tuijottaa herkeämättä pizzan tilaa.
9. Kun pizza on poistettu uunista, asettele päälle tuoretta basilikaa.

Kommentit

Eräs parhaista pizzoistamme. Pohja oli miellyttävän rapea, mutta se nousi enemmän, kuin odotimme. Söin pizzaa seuraavana päivänä duunilounaaksi ja oli mielenkiintoista havaita miten habaneron tulisuus oli konsentroitunut tasolle, että katsoin parhaaksi nyppiä enimmät pois. Eräs tärkeimmistä hyvän pizzan olennaisista osista on se, että täytettä ei saa olla liikaa, sillä silloin pizzasta tulee märkä. Elämäni hirveimmän ravintolapizzan olen syönyt kotinurkilta löytyvästä muuten oikein laadukkaasta ravintolasta: pizzassa pitää olla juustoa, mutta se ei saa uida siinä.

Hotelli Kreutzwald ja ravintola La Cucina

Kreutzwaldin spa-osasto osoittautui todelliseksi nautinnoksi.

Lomalla kävimme, jälleen kerran, Tallinnassa, tuossa hyvän ruoan ja mielenkiintoisen historian kaupungissa. Tällä kertaa yövyimme hotelli Kreutzwaldissa. Huone osoittautui siistiksi ja asialliseksi, mutta hiukan karuksi. Kylpyhuoneessa oli poreallas ja oli kieltämättä ihanaa lillua rakkaansa kanssa isossa ammeessa. Mutta ensimmäisen päivän upean spa-kokemuksen jälkeen oli kokenut paljon enemmän luksusta.

Matkoillamme mukana kulkee kumiankka nimeltä Kake. Ostimme sen elokuussa 2023 käydessämme Belfastissa Titanic Belfast-museosta ja sen jälkeen Kake on ollut pysyvä matkaseuralainen.

Spa-pakettiin kuului herkullinen hedelmälautanen, pullo asiallista kuohuviiniä ja rentouttava tunnin hieronta, jonka parhaat palat olivat tosin niitä, että hieroja runttasi minua niin, että sattui. Muistutus itselleni: minulla on työpaikan kautta oikeus mennä hierojalle kunnolla ruhjottavaksi. Miksi en käytä tätä etua? Istun aivan liikaa tietokoneen ääressä sekä töissä että vapaa-ajalla.

La Cucina

Olimme etukäteen kiinnittäneet huomiota siihen, että hotellin ravintola La Cucina oli saanut hyviä arvosteluja. Spassa kaipasimme jotain suolaista ymmärtäen, että span ilman kosteusprosentti ei ole ihanteellinen pizzalle, mutta tilasimme silti napoletana-pizzan, joka osoittautui erinomaisen herkulliseksi. Anjovis toimi oikein hyvin.

Pari päivää myöhemmin himo pizzaan iski uudellen ja kävimme uudelleen La Cucinassa ja tilasimme listalta tällä kertaa pizza asparagin. Parsakausi, mozzarellaa, tomaattikastiketta. Tämä oli pakko toteuttaa kotikeittiössä viime viikolla. Vähätellen sanoen, ei huono.

Suolainen Dutch baby

Olen tyypillisesti huono muistamaan ruoka-ainesten sesongit, mutta tänä keväänä parsa on pysynyt mielessä. Tällä kertaa valmistimme suolaisen Dutch babyn. Voiko mikään, missä on gruyèreä olla pahaa? Perusidean löysimme Jo Eats -sivustolta, mutta muokkasimme reseptiä, koska meillä oli kermatilkka ja halusimme parsan al dentenä, ei raakana. Prosciutton jätimme pois, koska kumppanini ei syö lihaa, mutta ilmakuivatun kinkun ystävänä olen varma, että se olisi toiminut oikein hyvin. Alkuperäisessä reseptissä on 5-6 siivua prosciuttoa, mikä on mielestäni hyvin paljon. Jos olisin syönyt tämän yksin, olisin todennäköisesti käyttänyt sitä, mutta huomattavasti vähemmän, vain antamaan hieman makua ja rakennetta.

Tarvitset

Kahdelle

Lämmitä uuni 220 °C. Laita valurautapannu, tai jokin muu sopiva astia, uuniin lämpiämään.

• 3 isoa munaa
• 1 dl kermaa
• 0,9 dl kevytmaitoa
• ½ tl merisuolaa
• ¼ tl mustapippuria sekä hieman lisää valmiin pannarin päälle.
• 1,9 dl vehnäjauhoja
• 1,9 dl gruyèreä
• 2 tl sitruunamehua
• 2 rkl oliiviöljyä

1. Riko munat tehosekoittimeen ja sekoita 1-2 korkealla teholla. Munista tulee kuplivia ja vaaleankeltaisia.
2. Lisää kerma, maito, suola ja mustapippuri ja sekoita vielä minuutti.
3. Lisää jauhot ja sekoita, kunnes taikina on täysin sekoittunut.
4. Ota pannu pois uunista ja lisää voi. Kun se on täysin sulanut, lisää taikina. Ripottele päälle juusto.
5. Paista 18-20 minuuttia.
6. Halkaise parsat pitkittäin ja paista oliviiöljyssä pitkittäin. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
7. Kun pannari on valmis, nosta se pois uunista, nosta parsat päälle ja mausta mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, ja jopa kaunista. Äijäruokala suosittelee.

Ravintola Mix Fusion

Tallinnassa vieraillessa on aina mielenkiintoista nähdä, miltä Venäjän, itäisen terroristivaltion, suurlähetystön edessä näyttää. Tällä kertaa se näytti kovin Navalnyi-painotteisella.

Minun on hiukan vaikea ymmärtää, kuinka Navalnyin pimeämmät puolet on lännessä unohdettu, mutta en ole saanut täyttä tolkkua hänen ajatusmaailmastaan. Oliko hänen äärioikeisto ja nationalsimivaiheensa opportunismia vai oliko hän oikeasti liberaalin demokratian kannattaja?

Ravintola Mix Fusion

Kahden kokeilun jälkeen en keksi, mistä saisi lounaan paremmalla hinta-laatusuhteella, kuin tallinnalaisesta ravintola Mixistä. Kolme ruokalajia, 18 €. Ravintola saanee lounaansa katteen alkoholista ja siitä, että hanavettä ei saa edes erikseen pyytämällä.

Alkuruoka

Alkuoruoaksi valitsimme molemmat burratan, jonka mielenkiintoisiin yksityiskohtiin kuului balsamiviinietikkakaviaari. Mietitimme, miten sitä saisi tehtyä itse ja pienellä guuglauksella vastaus toki löytyi ja osoittautui, että arvauksemme tekniikasta oli oikea. Burrata oli erinomaisen herkullinen.

Pääruoka

Pääruoaksikaan emme päätyneet erimielisyyteen valitessamme molemmat sous vide -lohen. Olemme tehneet muutaman kerran sitä itse emmekä ole olleet aivan tyytyväisiä lopputulokseen, joten meitä luonnollisesti kiinnosti laadukkaan ravintolan toteutus. Perunapannukakku, jonka päällä oli kesäkurpitsaflan ei vakuuttanut. Se oli maukas, mutta annos olisi kaivannut jonkinlaista rapeaa elementtiä. En voinut olla kaipaamatta Rataskaevu 16:sta nyhtöankan ihastuttavan rapeita kasviksia. Makeahko bearnaisevaahto oli lähinnä outo, olisin vaihtanut sen milloin tahansa perinteiseen bearnaiseen tai hollandaiseen.

Mutta itse lohi, sen kypsyysaste oli täydellinen, sen päällä ollut ripaus teriyaki-kastiketta ja jossain välissä suoritettu lievä tohotus nosti annoksen olennaisimman komponentin liki täydelliseksi.

Jälkiruoka

Sisilialainen sitruunapiirakka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Kumppanini jälkiruokavalinta oli vadelmaminttugazpacho. Sekin oli oikein maukas.

Rataskaevu 16

Alkuruokani, nyhtöankka, oli erinomainen.

Loman ja syntymäpäiväni kunniaksi vietimme muutaman päivän Tallinnassa. Tällä kertaa, sesongin ulkopuolella, saimme varattua pöydän Rataskaevu 16:sta, jossa kumppanini on käynyt vuosia sitten, mutta minä en koskaan. Ravintolalla on hyvä maine, joten odotin päivällistä mielenkiinnolla.

Alkudrinkit

Kumppanini drinkki, jossa oli limoncelloa ja kuohuviiniä.

Minun drinkkini nimi oli All about apple, jossa, yllättäen, oli omenaa monessa muodossa: ainakin viinana, mehuna ja tuoreena.

All about apple oli miellyttävän raikas ja maukas.

Viini

Txakoli oli meille uuni viinityyppi ja tässä tapauksesa tyyliä edusti Rezabal Arri kauniissa kobolttilasipullossa.

Pyydämme usein viinisuosituksen tarjoilijalta, mutta tällä kertaa uteliaisuus vei voiton ammattilaiselta saadusta suosituksesta: milllaista mahtaa olla Espanjan baskialueen valkoviini? On pakko tunnustaa, että että emme oikeastaan tienneet mitä tarkalleen ottaen olimme tilaamassa, mutta viini osoittautui helmeksi, joka toimi mainiosti kaikkien ruokalajien kanssa. Viinityyppi oli meille uusi: Txakoli, joka on tyypillisesti valkoista, mutta sitä löytyy myös roséna ja punaisena. Kysyimme tarjoilijalta, että voiko Rezabal Arria ostaa jostain Tallinnasta vai onko se omaa maahantuontia. Hän kertoi, että viiniä saa Bestwine-nimisestä alkoholiliikkeestä, joten päivällisen jälkeen suuntasimme Kentmanniin viiniostoksille ja ostoskassiimme päätyi muun muassa kaksi pulloa Rezabal Arria.

Txakoleita löytyy myös alkosta ja guuglaillessani löysin myös txakoli.eu:n, joka on erikoistunut txakoleihin. Verkkokaupan anti on tosin sieltä arvokkaammasta päästä.

Ruoka

Ensimmäisenä pöytään saapui kaksi siivua talon leipää, joka vei kielen mennessään ja sai välittömästi aikaan halun kopioida se kotikeittiössä ja ensimmäinen yritys on jo tehtykin. Lopputulos oli vähän sinnepäin, mutta kaukana ravintolan leivästä. Oikein hyvää siitä tosin tuli.

Kumppanini päätti valita kolme alkuruokaa, minkä ymmärrän oikein hyvin: alkuruoat on usein se paras osa ateriaa.

Kermainen sienikeitto, jolle kuva ei oikein tee kunniaa: voita on käytetty runsaasti ja kuvassa faasien reunat näkyvät selvästi. Todellisessa elämässä keitto oli kaunis.

Kumppanini toisessa alkuruoassa oli putkivinokasta, mustajuurta ja latva-artisokkaa. Mikä näillä aineksilla voisi mennä hyvässä ravintolassa pieleen? Mustajuuriviipaleen ulkonäkö muistutti etäisesti ja hauskasti kampasimpukkaa.

Kolmen juuston piiras.

Kolmen juuston piiras oli yllättävän makea, ei häiritsevän makea, mutta vähän outo.

Nyhtöankka.

Oma valintani alkuruoaksi oli nyhtöankka, jonka seurana oli marinoitua kesäkurpitsaa, savumajoneesia, suolayrittä, rucolaa ja lehtikaalia. En ollut vuosikausiin syönyt ankkaa ja nyt oli pakko omnivoorin kysyä itseltään miksi en? Annos oli erinomaisen herkullinen.

Kampela

Pääruoaksi valitsin kampelan kyssäkaalin, perunan, marinoidun sipulin ja porkkanan, silakanmädin ja hapankerma- ja ruohosipulikastikkeen kera. Kaunis, taidokas ja maukas annos, mutta täydellisen ankan jälkeen pieni pettymys.

Jälkiruoaksi jaoimme suklaafondantin. Se tuntuu ainakin Tallinnassa olevan jonkinlainen muoti-ilmiö, aivan kuten pari vuotta sitten kaikki tuntuivat tekevän erilaisia taiteellisia versioita pavlovasta.

Kommentit

Rataskaevu 16 on sympaattinen, pieni ravintola, jonka ruoka on erittäin laadukasta. Suosittelemme lämpimästi. Ilman pöytävarausta ei kokemuksiemme perusteella kannata yrittää.