Lähijuna saapumassa kuren asemalle. Meri näkyy joka paikassa: rautatieaseman kylteissä ja tyttöjen koulupuvuissa.
Eräs matkamme pääkohteista oli Kuren Yamato-museo sillä ystävääni ja minua kiehtoo merihistoria.
Tämän matkan ruokalajikaan ei ollut vaikea valinta ei ollut vaikea sillä palatessamme takaisin Tokioon ensin paikallisjunalla ja sitten shinkansenilla vaunuun tuli tarjoilukärry asiaankuuluvien kumarrusten kera ja sen valikoimiin kuului ilahduttavasti bentō-laatikoita. Se oli olennainen parannus menomatkaan verrattuna, sillä japanilainen leipä on suomalaisen suussa joko pahvia tai vaahtomuovia. Kotinurkilla Kōenjissa olisi ollut leipomo, mutta siihen emme koskaan päätyneet. Leipää ei siinä ilmastossa tehnyt mieli, mutta olisi sitä silti pitänyt kokeilla.
Kure
West Japan Railway'n shinkansen. Tästä shinkansen-mallista minulle tulee aina mieleen nokkaeläin.
Kuren kaupunki perustettiin vuonna 1902 ja se toimi toisen maailmansodan loppuun asti merkittävänä sotilastukikohtana ja siellä on yhä edelleen hävittäjä- ja sukellusveneosastot sekä Japanin merellisten itsepuolustusvoimien koulutusta.
Taistelulaiva Yamatolle omistettu Yamato-museo herätti avautuessaan Aasiassa ymmärrettävää pahennusta Japanin militaristisen kauden 1915-1945 vuoksi. Monet pitivät museona japanilaisen militarismin nousun esimerkkinä, mutta museo on teksteissään maltillinen eikä se ota kantaa siihen ketkä olivat hyviä ja ketkä olivat pahoja.
Japani on pyytänyt useita kertoja anteeksi toisen maailmansodan hirmutekoja, mutta anteeksipyyntö olisi vakuuttavampi jos japanilaiset koulukirjat eivät edelleenkin kirjoittaisi historiaa uudelleen. Tämän päivän Japani on silti alueen maltillisia toimijoita. Varsinkin jos sitä vertaa Kiinan pullisteluun Pohjois-Koreasta puhumattakaan.
Kuivalla maalla oleva sukellusvene yllätti meidät Kuressa. Sukellusvenemuseo oli avattu vain muutamia kuukausia aikaisemmin, joten emme tienneet sen olemassaolosta mitään.
Erittäin kovassa vastavalossa ottamani kuva. Museon eteläisellä seinällä on valtavat ikkunat ja niiden vuoksi kuvia on pakko ylivalottaa rajusti.
Ylimpänä Nikon-merkkinen sukellusveneen periskooppi, äärimmäisenä vasemmalla torpedon raato, jonka edessä on torpedo. Oikealla on kaiten, jonka edessä minua hieman vanhempi mies piti palopuheen, jonka mukaan Kaitenin sisällä oli mies. Totta, aivan kuten kamikaze-lentäjän, kaiteninkaan ohjaajan ei ollut tarkoitus tulla takaisin. Kun miehelle, joka ilmeisesti kuvitteli minua yhdysvaltalaiseksi, selvisi, että olenkin suomalainen minusta tuli hetkessä hyvä ihminen.
Edustalla on Mitsubishi A6M Zero, Mitsubishin kuuluisin, useinmiten Zerona tunnettu, tuote. Yhdysvaltalaiset hävittäjälentäjät, joilla oli käytettävissään vanhentunut Curtiss P-40 Warhawk, väänsivät työkalustaan mustaa huumoria:"What's a P-400? A P-40 with a Zero at it's tail."
Yamaton "pienois"malli on vaikuttava. Kun 256 m pitkästä laivasta tehdään 1:10 pienoismalli niin se on karkeasti 54 kertaa pidempi kuin minun veneeni.
Yamaton keulan muotoinen laituri museon meren puolella. Oikealla merellä modernin Japanin laivaston alus.
Bentō
Bentō-laatikko koottuna ja osina. |
Japanista junasta ostamani bentō, jonka uusi sisältö on äijämättöä, johon pitäisi saada kasviksiakin mukaan, mutta tällä kertaa kävi niin, että olin tehnyt niku soboron aivan toiseen ruokalajiin, joka epäonnistui täysin, joten syntyi tällainen hätävara. Puikkoina toimivat puiset kertakäyttöpuikot, joita pyrin välttämään, mutta niitä vain silloin tällöin tulee esimerkiksi take away -sushin mukana vaikka tilatessaan sanoisikin, että en tarvitse puikkoja mukaan.
Tarvitset
keitettyä riisiä
niku soboroa
Täytä laatikko riisillä ja niku soborolla. Ainesosien määrät ratkaisee lounaslaatikon koko. Yksinkertaista, eikö olekin?
Kommentit
Tämän soi nälkäänsä, mutta koko postaus olisi ehkä jäänyt kirjoittamatta jos matkamuistelua ei olisi tullut jo tehtyä. Nälkä lähti. Tätä voisi tehdä uudelleen moniosaisempaan lounaslaatikkooni monipuolisempana versiona eli oishikatta 3/5 siis.
Kuvista tuli kovin tummia. Salamankäytön opetteluun pitäisi panostaa.