tiistai 26. helmikuuta 2008

Syyllisyys blues

Vielä tärkeämpää kuin lähteminen on Syyllisen löytäminen ja tähän ruokalajiin Syyllinen on Pastanjauhannan Rosmariini. Olin jo jossain ruokablogien kommenteissa uhonnut tekeväni flaamilaista pataa ja tänään bongasin Pastanjauhannan muhevan olutpadan. Irlantilainen carbonnade herätti sekä kielellisen uteliaisuuteni että lihalliset himoni sillä onhan carbonnades à la flamande keittiöni klassisia reseptejä, joka sopii mainiosti tilanteisiin, joissa vieraita on hivenen enemmän. Rosmariini epäilee ruokalajin nimen tulevan italian sanasta carbonata (kuulinko jonkun ajattelevan spaghetti alla carbonaraa?). Olisi mielenkiintoista kuulla lisää tämän ruokalajin historiasta, etymologiasta ja eri versioista. Luonnontietelijä tunnistaa sanasta englannin kautta sanan carbon eli hiili. Karhuherralla, sillä sivistyneellä latinistilla, olisi varmaankin jotain sanottavaa aiheeseen. Millaista tästä tulisi jos kokeilisi erilaisia belgioluita?


Vähemmän vauraina vuosinani tämän ruokalajin hyviin puoliin kuului se, että olut on paljon edullisempaa kuin punaviini tai boeuf à la cataloneen tarvittava vermutti. Hyvälaatuinen liha ei tietenkään ole edullista, mutta tuolloin oli tapana jakaa kustannukset yhdessä. Keskiluokkaistuminen ja -ikäistyminen on johtanut siihen, että jokaista senttiä ei tarvitse laskea ja nykyään emäntä ja/tai isäntä tarjoavat ruoan. Vieraat saattavat tuoda tullessaan jotain. OPM sen sijaan vallitsee edelleenkin.

Carbonnades à la flamande





Kuudelle hengelle

1½ kg rasvatonta häränlihaa (tällä kertaa kaupasta löytyi paahtopaistia)
2-3 rkl öljyä
paksupohjainen paistinpannu

600 g sipuliviipaleita
suolaa
pippuria
tulenkestävä pata
4 murskattua valkosipulin lohkoa

2-3 dl häränlihalientä
4½-6 dl vaaleaa lager-olutta
2 rkl fariinisokeria
iso maustekimppu: 6 persiljanoksaa, laakerinlehti ja ½ tl timjamia harsokankaaseen siduttuna

1½ rkl maissijauhoa sekoitettuna 2 rkl viinietikkaa

Kuumenna uuni etukäteen 160-asteiseksi. Leikkaa liha 5-10 cm levyisiksi ja 1 cm paksuiksi viipaleiksi. Kaada pannun pohjalle öljyä paistamiseen kuumenna se melkein savuavaksi. Ruskista liha muutama pala kerrallaan ja siirrä lihapalat syrjään.

Laske lämpöä ja ruskista sipuli kevyesti säännöllisesti sekoitellen. Ota pois lämmöltä, mausta suolalla, pippurilla ja lisää valkosipuli

Lado puolet lihasta pataan, mausta kevyesti suolalla ja pippurilla Levitä puolet sipulista lihapalojen päälle. Lisää loppu lihasta ja levitä päälle loppu sipuli.

Kuumenna lihaliemi paistinpannussa ja kaavi siihen kaikki pannuun hyytynyt lihamehu. Kaada se lihan päälle ja lisää olutta niin, että liha juuri ja juuri peittyy. Lisää fariinisokeri. Lisää maustekimppu lihaviipaleiden väliin. Kuumenna pata kiehumispisteeseen, pane kansi päälle ja laita pata uuniin. Hauduta 2½ tuntia.

Ota maustekimppu pois. Siivilöi paistinliemi padasta kattilaan ja kuori siitä pois rasva. Vatkaa suurus liemeen ja keitä hiljaa 3-4 minuuttia. Tarkista maku. Kaada kastike takaisin lihan päälle.


Tarjoa persiljaperunoiden tai voisien makaronien kera.

Koska Syyllinen on tiedossa tämä ruokalaji tulee nauttia kuunnellen Freud, Marx, Engels & Jungin biisiä Syyllisyys blues.

1 kommentti:

Karhuherra kirjoitti...

Njoo, kyllähän siinä selvästi ollaan hiilen kanssa tekemisissä. Tosin piti itsenikin varmistaa Raholan mainiosta Syötävistä sanoista, ja sieltähän se löytyikin, tosin hieman hämäävästi suomalaistettuna K:n kohdalta, hakusanan 'karbonadi' alta.

Rahola on tutkinut tämänkin termin etymologiaa kattavasti ja sieltä kannattaa vilkaista tämä(kin) juttu. Ehkä ihan täysin poissuljettu selitysvaihtoehto ei olisi myöskään 'hiilloksella kypsytetty', tuollainen pata kun vaatii pitkähkön kypsytysajan tasaisella, miedohkolla lämmöllä ja keskieuroopassa meikäläisille tutut leivinuunit, tai kakluunit sen puoleen, eivät ole välttämättä sillälailla tuttuja kuin vaikkapa avotakat yms. joiden hiillokeselle pata voitiin asettaa muhimaan.