sunnuntai 31. elokuuta 2008

Rakuunapihvit


Tämä on resepti punaisesta kirjasta. Ei Maon tai Reppulin kirjoittamasta vaan äidin reseptikirjasta.

Tarvitset



400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
mustapippuria
1-1,5 tl hienonnettuna rakuunaa
2 rkl perunajauhoja
2 keltuaista
1 rkl voita
2 dl vettä tai lihalientä
suolaa, pippuria, rakuunaa

Sekoita lihaan suola, pippuri ja rakuuna. Lisää taikinaan perunajauhot ja keltuaiset. Muotoile taikinasta pihvit. Paista pihvejä kovalla lämmöllä 2-3 minuuttia pannussa kummaltakin puolelta.

Kiehauta pannussa vettä tai lihalientä. Mausta liemi suolalla, pippurilla ja rakuunalla ja kaada liemi pihvien päälle. Liemenä käytin riistafondia.

Kommentit



Rakuuna maistuu tässä ruokalajissa voimakkaasti. Hyvää arkiruokaa eli oishikatta 3/5.

torstai 28. elokuuta 2008

Kosketus arkiruokaan



Mitään kovin arkisempaa ei taida olla kuin makaronilaatikko. Lapsena minulla oli vaihe, jolloin söin mieluummin pastan niin, että jauheliha vain paistettiin ja sitten sekoitettiin pastaan. Jos tuosta pitää jotain positiivista hakea niin ehkä se enteili rakkautta japanilaisen keittiön yksinkertaisia makuja kohtaan. Makaronilaatikkoa en ole sen perinteisenä versiona tehnyt koskaan itse, mutta nyt ajattelin yrittää. Oregano ja chili tekevät tästä kai poshia eli "port out, starboard home", mutta kyllä äiti antaa minulle anteeksi.

Tarvitset



4 dl pastaa
suolaa
sipuli
tomaatti
punainen, mieto chili
400 g jauhelihaa
voita

2 kananmunaa
3 dl maitoa
suolaa
mustapippuria
oreganoa
1½ dl juustoraastetta

Ruskista jauheliha, silputtu chili ja hienonnettu sipuli.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta pasta ja kumoa se voideltuun vuokaan.

Sekoita maito, muna ja mausteet. Kaada seos vuokaan. Ripottele juustoraaste päälle.

Kommentit



Reseptiä inspiroi ruutukokin pizzaversio vaikka basilika vaihtuikin oreganoksi ja jauhelihan sijasta ruutukokin reseptissä oli joko pekonia, makkaraa tai palvikinkkua. Äidin makaronilaatikossa oli ainakin ennen aina jauhelihaa ja niin on tässä minunkin versiossani. Ruutukokin reseptiin verrattuna oma versioni on myös paljon lihaisampi sillä valmispakkauksen koko on se mitä se on.

Lopputulos oli maukas, mutta ehkä chili oli liioittelua. Oishikatta 3/5 siis.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Tarinaa haukoista, oluttölkkipersekanasta, haskeista ja siitä kuinka taide menee kapakkaan



Broidin kanssa oli ikuisuusprojektina suunnitella sitä kuinka tekisimme oikeaa rosvopaistia, mutta hänen opiskellessaan eräoppaaksi tuli selväksi, että resepti, johon kuuluu motti (vai oliko se kaksi) halkoja ei ole kovinkaan polttoainetaloudellinen ja kesälomani maaseutuvierailulla päätimme kokeilla oluttölkkipersekanaa - sanaa kalja olen välttänyt sen jälkeen kun sain ankarat moitteet ravintola Hádankan tarjoilijalta. Siinä vaiheessa kun henkilökunta pottuilee tietää olevansa kanta-asiakas. Harmi että kyseissä paikassa ei ole enää samaa mukavaa tarjoilijaa. Onkohan hieno wursti-kori palannut sinne takaisin? Olin synkkä kun se poistui listalla. Ravintolalla on myös kiinnostavaa henkilökohtaista historiaa: hyvän ystäväni, jonka isä on suunnitellut ravintolan sisustuksen, kihlajaiset vietettiin siellä.



Matkan ensimmäisenä kohokohtana toimi hyvin läheltä autoa lentänyt ruskosuohaukka, mutta koska kamerani oli laukussa ja siinä oli kiinni väärä objektiivi ruskiksesta takertui Nikonin kennolle vain pieni läiskä.



Ilta alkoi koirien ulkoiluttamisella ja tässä kuvassa esiintyy valjakon toinen johtaja Ayweret. Seuraavana oli vuorossa koirien ruokkiminen. En olekaan ennen nähnyt kuinka koiria ruokitaan kalmareilla:



Pastanjauhannan kommenteissa kyselin, että onko kukaan kokeillut mitään tuhdimpaa olutta kanan kanssa, mutta ei, kukaan ei ollut tehnyt niin. Olutta valitessani päädyin vähän tummempaan, mutta loppujen lopuksi aika kevyeen Velvet'iin. Kuvissa on kyllä Sandels-tölkki, mutta sen join kokonaan tyhjäksi ja täytin sen puoliksi broidin kasvimaan yrteillä ja oluella. Pieniä tölkkejä ei löytynyt kuin vaaleina lagereina.

Resepti oli tullut luettua huolimattomasti: huomaamatta jäivät Pippurimyllyn sanat Tämä kana ei sitten onnistu kannettomassa grillissä. Broidi oli ihmetellyt miten avotulella saataisiin kana kypsymään tasaisesti, mutta vasta reseptiä uudestaan lukiessa havaitsin itse potentiaalisen ongelman.



Päätimme kuitenkin kokeilla. Maustoimme kanan makealla thaichilikastikkeella, suolalla ja mustapippurilla sekä puutarhasta haetuilla yrteillä (ei, en enää muista tarkalleen millä). Kanan maustuessa rakennettiin hiillos ja kanalle tuki. Mutta jo sitä ennen laitoimme kanan kypsymään vähän kauemmas tulesta. Tosin sitä ennen joku meistä kolmesta kompastui pimeässä pihassa ja kana piti huuhdella kaikesta hiekasta ja maustaa uudelleen



Alku oli selvästi liian kuuma, sillä kanan pinta kärähti.



Peitimme kanan joskus puolenyön jälkeen ad hoc -kannentapaisella, jotta kana paistuisi tasaisemmin. Loppuvaiheissa alkoi hirvittämään ja päädyimme laittamaan kanan uunivuokaan aukileikattuna, mutta ehkä uuni oli loppujen lopuksi tarpeeton.



Tölkki ei näyttänyt käsittelyn jälkeen kovinkaan esteettiseltä.




Tarjoillaan ratatouillen kera. Lopputulos oli erittäin herkullinen. Kanan siivet paloivat, joten sen vuoksi vain oishikatta 3/5. Tosin puuttuvat kaksi voisi korvata puusaunalla, avotulen ääressä tähtitaivaan alla grillaamisella ja sillä, että että ruoan valmistuminen aamuyöllä ei haittaa ketään.



Aamupäivä sujui kirmaavien haskien kanssa.



Ja ilta taas meni O'Malley'sissä entisten työtoverien ja tuttavien kera. Meitä ilahduttivat useat Art Goes to Kapakka -kuorot.

Loppukaneettina on pakko todeta, että niin paljon kuin pastanjauhajia arvostankin niin kyllä oluttölkkipersekanankin voi valmistaa avotulella, mutta se on haastavaa ja kunnon "tuotteistus" vaatisi runsaasti lisää testaamista.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Tempura donburi



Taas voi todeta, että miksi kaikki pitää jättää viime tinkaan? Tämä on siis osanottoni punajuurihaasteeseen.




Inspiraatio tähän fuusiojapanilaiseen ruokalajiin tuli kirjasta Jamien kotona, jossa porkkanoita verrataan käyttömahdollisuuksistaan punajuuriin sekä toisesta Japanista, siitä, jota osaan lukea sujuvasti, tuomastani keittokirjasta, joka sisältää mm. ten-donin ohjeen. Punajuuri on keittokirjojeni perusteella täysin tuntematon Japanissa, mutta ainahan sitä voi soveltaa.

Tarvitset



Tempura-taikina


munan keltuainen
2,4 dl jääkylmää vettä
2,4 dl vehnäjauhoja
kasvisöljyä uppopaistamiseen

Kastike


4 dl dashia
2 dl japanilaista soijakastiketta
1 dl miriniä
60 g sokeria

Uppopaistettavaa


punajuuriviipaleita
sipuliviipaleita
punainen paprika
hyviä, isoja katkarapuja

Sekoita munanvalkuainen veteen ja sekoita jauhot. Älä sekoita jauhoja tasaiseksi vaan pyörätä haarukalla muutaman kerran.

Kiehauta kastikeainekset. Pyörätä uppopaistettavat tempura-taikainassa ja uppopaista.

Laita riisi donburi-kulhoon, kasta tempura kastikkeeseen ja laita se riisin päälle. Koristele tuoreilla kasviksilla kuten vaikkapa punaisella paprikalla ja sipuliviipaleilla.

Perinteinen punajuuri-inhoni laski hiukan tämän myötä. Varsin hyvää, mutta punaisen juuren rakastaja en ole kyllä vieläkään. Oishikatta kolme, siis.

perjantai 22. elokuuta 2008

Ankkaa katalonialaisittain



Koskaan aikaisemmin blogiartikkelin kirjoittaminen ei ole kestänyt useampaa kuukautta, mutta kerta se ensimmäinenkin tässäkin asiassa. Syynä oli se, että palatessani ystäväni, jonka kanssa olin tehnyt yhdessä ruokaa, luota onnistuin hajasijoittamaan harvinaisen lahjakkaasti Pepita Ariksen kirjan Espanjalainen keittiö. Tämän julkaiseminen sitten vain jäi, mutta ei unohtunut sillä ankka on herkkuani ja tämän reseptin lopputulos oli loistelias.

Kirjan mukaan resepti on paikallinen erikoisuus, jonka paikalliset tuntevat nimellä ànec amb peres. Reseptin olennainen osa on liemen maustamiseen ja saostamiseen käytettävä picada.



Liemeä padasta.



Ankka uunista tulleena.

Tarvitset



6 annosta

6 ankan reisi-koipipalaa
1 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli ohuina viipaleina
1 kanelitanko halkaistuna
4 timjamin oksaa
4¾ dl ankka- tai kanalientä
3 kiinteää, kypsää päärynää
2 rkl oliiviöljyä
25 g rusinoita
suolaa
mustapippuria
tuoreita timjamin tai persiljan oksia koristeluun

Picada


2 rkl oliiviöljyä
kuoreton leipäviipaleen puolikas
2 valkosipulin kynttä viipaloituna
15 g manteleita paahdettuna
15 g hasselpähkinöitä paahdettuna
1 rkl tuoretta persiljasilppua
suolaa
mustapippuria

Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Mausta lihapalat. Pistele nahkaan reikiä haarukalla. Paista lihapaloja viisi minuuttia kunnes rasva alkaa sulaa. Käännä ja paista toista puolta lyhyemmän aikaa.

Siirrä lihapalat uuninkestävään vuokaan ja valuta vuokaan 1 rkl rasvaa.

Paista sipulia pannussa 5 minuuttia. Lisää kanelitanko, timjami sekä liemi ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada liemi lihapalojen päälle. Säästä vähän lientä valeluun. Anna hautua uunissa 1¼ tuntia.

Valmista picada. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista leipä kovalla lämmöllä. Valuta talouspaperin päällä ja pane sivuun odottamaan. Paista nopeasti valkosipuli ja pane sivuun odottamaan.

Hienonna mantelit ja pähkinät huhmaressa. Revi leipä palasiksi ja lisää se ja valkosipuli sekä hiukan paistolientä. Sekoita ainekset sakeaksi ja sileäksi tahnaksi. Lisää persilja ja mausta.

Kuori päärynät, poista siemenkota ja halkaise päärynät. Paista nopeasti öljyssä kunnes leikattu pinta alkaa saada väriä.

Lisää vuokaan picada, rusinat ja päärynät. Kypsennä 15 minuuttia kunnes päärynät ovat pehmeitä. Mausta maun mukaan ja koristele timjamilla tai persiljalla.

Tarjoa perunamuhennoksen kera.




Tyylikkään emäntämme tyylikäs keittiö.



Pannulta tulleet päärynänpuolikkaat.



Ankka uunissa.

Kertakaikkiaan herkullista. Ja tuon keittiön emännän avustuksella ruoasta tulee myös helposti kaunista. Poikkeukselliset oishikatta 5/5 siis.

tiistai 19. elokuuta 2008

Juustoinen lihakastike



Tämä kuuluu äijäruokalan perinneherkkuihin ja muistan tehneeni tätä fukseilleni ollessani yliopistolla tutorina. Eli kauan, kauan sitten. Hyvää ja kovin paljon helpommaksi ruoanlaittaminen ei voi tulla.

Tarvitset



pieni purjo
200 g porsaan ulkofilettä
voita
kuorittu valkosipulin kynsi
1 dl kuivaa valkoviiniä tai kasvislientä
2 dl kermaa
1 dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria

Leikkaa purjo ja liha ohuiksi suikaleiksi. Ruskista pienessä voimäärässä. Purista valkosipuli sekaan.

Ohenna viinillä tai kasvisliemellä ja kermalla. Keitä kokoon 10-15 minuuttia. Sekoita juusto kastikkeeseen ja mausta. Tarjoile pastan kera.

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Marmitakon purkkiversio



Mainostetaan samalla kahta mukavaa kaupasta löytämääni alea, toinen tumma, toinen vaalea.



Ossian



Lia Fail

Reseptin inspiraation antoi Pepita Ariksen Espanjalainen keittiö, mutta tuoreen tonnikalan sijasta käytin purkkiversiota ja resepti on muutenkin ainesosiltaan muutettu siihen mitä kämpästä sattui löytymään. Tuoreesta tai pakastetusta kalasta tulisi tietysti parempaa kuin purkista.

Ariksen mukaan marmitako on kalastajien suosima muhennos tehtiin usein merellä ja ruokalajin nimi tulee keittoastiasta, jonka nimi on ranskassa marmite. Hämmentävä nimi, sillä englannissa marmite on jotain aivan muuta.

Tarvitset



4 rkl oliiviöljyä
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulin kynttä
vihreä paprika
mieto punainen chili pilkottuna ja siemenettömänä
purkillinen tonnikalaa
250 g säilyketomaatteja
2 tl paprikaa
2 perunaa kuutioituna
3 dl kuivaa siideriä
suolaa
mustapippuria

Kuumenna puolet öljystä padassa, johon ainekset mahtuvat. Kuullota sipuli, lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista. Lisää paprika ja chili ja paista sekoitellen nopeasti



Salaman pää näkyy selvästi lasikannessa.



Lisää tonnikala, tomaatit, paprika ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää perunat ja paina ne mahdollisimman alas. Kaada pataan siideri ja kumenna kiehuvaksi. Pane kansi päälle ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä 45 minuuttia. Tarkista maku.

Kommentit



Tästä tuli hyvää. Chili puraisi mukavasti. Hyvää arkiruokaa eli oishikatta 3/5.

tiistai 5. elokuuta 2008

Suklaatorttu

Tästä ei ole kuvaa, koska kamerani akkulaturi hajosi. Lopputulos oli hyvä pienissä määrin syötynä, mutta aivan liian raskasta, jotta sitä puputtaisi enemmän. Visuaalinen epäonnistuminen oli varsin täydellinen. Ei minusta yksinkertaisesti ole kondiittoriksi.

Tarvitset



250 g tummaa suklaata rouhittuna
225 g suolatonta voita paloiksi leikattuna
5 munaa
1¼ dkl pienikiteistä sokeria ja noin 1 rkl ripoteltavaksi vuokaan
1 rkl kaakajauhetta
4 tkl vaniljasokeria
kaakaojauhetta kakun päälle
suklaalastuja koristeluun

Kuumenna uuni 150-asteiseksi. Voitele kevyest 23 cm irtopohjavuoka ja vuoraa sen pohja leivinpaperilla. Voitele paperi ja sirottele sen päälle hieman sokeria ja kallista liiat pois.

Kakku kypsennetään vesihauteessa, joten peitä vuoan pohja ja sivut kaksinkertaiella foliokerroksella, jottei vettä pääse vuokaan.

Sulata suklaa ja voi kasarissa miedolla lämmöllä ja usein sekoittaen sileäksi. Ota kasari liedeltä. Vatkaa munia ja 1&frack14; dkl sokeria sähkövatkaimella yksi minuutti. Yhdistä kaakao ja jäljellä oleva 1 rkl sokeria ja vatkaa ne hyvin munaseoksen sekaan, samoin vaniljasokeri ja vähitellen myös sulatettu suklaa. Kaada seos vuokaan ja naputtele vuokaa kevyesti ilmakuplien poistamiseksi.

Nosta kakkuvuoka uunipannuun ja kaada pannuun kiehuvaa vettä niin, että sitä on 2 cm korkeudelle. Paista 45-50 minuuttia kunnes kakun reunat ovat jähmettyneet ja keskusta yhä pehmeä. 5 cm päähän reunasta pistetun tikun pitäisi säilyä puhtaana. Nosta vuoka pois vedestä ja poista folisiirrä kakku ritlälle, poista vuoan reunat ja anna kakun jäähtyä kokonaan. Kakku laskee hieman keskeltä. Kumoa kakku ritilälle. Poista vuoan pohja ja paperi. Siivilöi kakun päälle runsaasti kaakajauhetta ja asettele suklaalastut kakun reunalle

Osterillakin voi olla tauti

Eipä olisi ihan heti tullut mieleen, että osterillakin voi olla herpes.

perjantai 1. elokuuta 2008

Pihveihinkään ei voi enää luottaa



Pihveihinkään ei voi enää luottaa laukoi Wagner saadessaan merimiespihviä. Wagnerin ihme mössöksi mollaama pataruoka ei ole koskaan aikaisemmin keittiössäni vieraillut, mutta olen sitä kyllä joskus hyvin kauan sitten jossain syönyt. Aikuisiältä olevia muistikuvia minulla ei ole.

Netistä löyty reseptejä läjittäin. Muunmuassa nämä:

Elisan Ruoka ja viini
Kotikokki
Uusi suomi

Elisan Ruoka ja viini on minulle täysin uusi tuttavuus enkä Kotikokkiinkaan muista aikaisemmin törmänneeni. Uuden suomen sivuille olen tainnut joskus eksyä sen jälkeen kun se heräsi hibernaatiosta. Perusreseptiksi päätin valita Uuden ruutukokin reseptin, jonka ainesosista puuttuu pippuri vaikka se ohjeessa mainitaankin. Käytin yllättäen mustapippuria.



Surffatessa tuli selväksi, että oikeaoppista reseptiä ei ole vaan reseptejä on hyvinkin erilaisia. Ruokatorstai-kirjan reseptissä ei kotikokki.netin kommentoijan kaipaamia porkkanoita ole, mutta kirjan kuvassa porkkanaviipaleet ovat selvästi tunnistettavissa. Tsktsk. Ruokaa saa, ja pitää varioida, mutta mielestäni olisi asiallista ottaa kuvat reseptin toteutuksesta. Vaikka annos sitten valokuvauksellisista syistä turmeltaisiinkin meikkaamalla tai jättämällä se raa'aksi.



Oluena käytin Koffin portteria. Ruutukokki käyttää sanoja tumma olut, mutta jotkut reseptit käyttävät vaaleaa lageria. Ruokajuomana toimi Old Hooky, joka on vieraillut myös Ketun keittiössä.

Tarvitset



300 g naudanpaistia (tai luutonta lapaa tai jauhelihaa)
1 sipuli
voi-öljyseosta paistamiseen
pullollinen Koffin portteria
5 perunaa
suolaa
mustapippuria
ripaus timjamia
persiljaa koristeeksi

Leikkaa liha viipaleiksi. Kuori ja viipaloi sipuli ja ruskista se kevyesti voin ja öljyn seoksessa. Nosta sipulit pois pannusta ja kaada rasva pois. Huuhtele pannun pohjasta makuaineet kuumaan vesitilkkaan ja säästä liemi.

Kuori perunat ja viipaloi ne. Lado pataan tai uunivuokaan kerroksittain perunaviipaleita, sipulia ja lihaviipaleita. Ripottele kerrosten väliin suolaa ja mustapippuria. Alimmaiseksi ja päällimmäiseksi kerrokseksi tulee perunaa.

Kaada pataan pannun huuhteluliemi ja olut. Sulje kansi ja 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Testaa lihan ja perunoiden kypsyys.

Ripottele ruoan pinnalle persiljaa juuri ennen tarjoilua

Tarjoa vihreän salaatin ja/tai etikkasäilykkeiden kera.

Kommentit



Hyvää, mutta Koffin portteri osoittautui liian stydiksi olueksi, joka peitti muut maut alleen. Seuraavalla kerralla käytän jotain miedompaa olutta kuten vaikkapa vaaleaa tshekkilageria. Oishikatta 3/5 siis.

"Kasvisruokaa"


Äijäruokalassa on tullut harrastettua viime aikoina paahdettuja leipiä. Aivan toista reseptiä etsiessäni törmäsin Ruokatorstai-kirjan lokakuu-osaston kasvisosiossa lämpimään juustoleipään eli ranskalaiseen klassikkoon nimeltä croque-monsieur. Kiinnitin reseptiin huomiota sillä raaka-aineita löytyy valmiiksi. Myös kinkkua, joka ei minusta kasvisruokaan kuulu.

Tarvitset



2 viipaletta paahtoleipää
2 viipaletta emmentalia
1 ohut viipale saunapalvia
dijonsipappia
1-2 viipaletta sipulia
1-2 tomaattiviipaletta
1-2 viipaletta avokadoa
sitruunamehua

Pane kummallekin paahtoleipäviipaleelle ohut viipale juustoa.

Sivele kinkkuviipale ohuesti sinapilla. Aseta kinkkuviipaleelle ohuina viipaleina sipulia, tomaattia ja avokadoa. Mausta sitruunamehulla. Taita kinkkuviipale kahtia.

Aseta kinkkukäärö paahtoleivälle, nosta toinen leipä kanneksi ja paahda parilassa. Leikkaa kolmioiksi ja tarjoa heti.

Lopputulos oli miellyttävä ja herkullinen, mutta ei mitenkään tajuntaa vievä, joten oishikatta 3/5. No, ehkä kolme plus. Syödessä tuntui eniten tomaatti, jälkimaussa puoliraaka sipuli.