sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Kotiseutudramatiikkaa



Tien toisella puolella oleva R-kioski on
ryöstetty
katkaistulla haulikolla uhaten. Väräyttää, koska tiskin toisella puolella on ollut tuttu ihminen, jolle sanon "Hei." kun käyn ostamassa iltaolueni. Tiskin kummallakaan puolella tuskin on ollut hyvä olo. Katkaistulla haulikolla on ihan riittävä kill-o-zap -efekti.

Tapanani on vinoilla, että Suomeen pitäisi saada kieltolaki, sillä silloin olisi helppo elättää itsensä vaikka näin tutkien aikana omaisuuden tekeminen olisikin vaikeampaa kuin kieltolain aikana. Mikä saa ihmisen, joka elää hyvinvointivaltiossa, tekemään niin säälittävän rikoksen kuin kioskiryöstön?

Aseissa on muunmuassa se ongelma, että jos sellaisella uhkaa niin sitä pitää olla myös valmis käyttämään ja jos sellainen on niin sitä on myös houkutus käyttää. Kuvassa olevaa asetta pidin mukanani kun olin päätynyt treenien jälkeen kantapubiin. Taapertaessani myöhemmin kotiin kohti pohjoista kävelin pitkin Hämeentietä pakettiauton ohitse. Huomasin oikealla maassaa makavaan kolmikymppisen miehen jonka jaloista piti kiinni parikymppinen blondi ja pääpuolella oli samanikäinen brunetti. "Auta!", huusi toinen. "Se löi minua!". Tilanteessa ei ollut mitään mistä olisi voinut saada kiinni, ei voinut tietää kuka oli syyllinen. "Soita poliisi!" sanoi toinen naisista.

Seisoessani miekka oikeassa kädessäni kirosin sitä, että olin aseistautunut, mutta ennenkuin ehdin reagoimaan tilanteeseen maija teki uukkarin jalkakäytävälle ja kaksi miespoliisia astui maijasta ulos. Tilanne purkautui nopeasti poliisien saavuttua ja minun yhteistietojani kysyttiin. Helpointa oli näyttää ajokorttia ja poliisi kysyi vielä puhelinnumeroani siltä varalta, että sitä tarvittaisiin episodin jatkokäsittelyssä. Annoin sen. "Sinulla on miekka tuossa?". "Kyllä.", vastasin.

"Kiitos, Ari, otetaan yhteyttä jos on tarvetta." sanoi poliisi. Minä jatkoin matkaani kohti kotia.

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Japanilaista jälkiruokaa



Nihon ni kaerimasu. Äijäruokalassa ei ole ihan vähään aikaan käyty Japanissa, mutta ruokani maaliskuun ruokahaasteeseen on muunnos Emi Kazukon kirjasta Masterclass in Japanese Cooking löytyvästä midori no likyuru no kanten-yose'sta. Jäljelle jäi oikeastaan vain perusidea: hedelmää läpinäkyvässä hyytelössä. Tämä on oikeastaan aika kummallinen vieras keittiössäni, sillä en ole mitenkään jälkiruokaorientoitunut ihminen mitä nyt muutaman vuoden välein tulee tehtyä päärynäpiirakkaa sopivan tilaisuuden tullen, mutta kai kaikkea pitää kokeilla.

Kirjaviite on tässä se, että Terry Pratchettin kirjassa Sorcerer on hiukan hupaisa mies, jolla on haaremi, jossa hän ei toimi aivan tavalliseen tapaan. Tästä haaremista minun kielenkäyttööni on jäänyt hivenen asiaton kielikuva, jota käytin ensimmäisen kerran kun silloinen tyttöystäväni heräsi aamulla vierestäni:"Huomenta, oi Eiran persikkapyllyinen helmi!". Vastaus oli naurava "Ai, sitä on luettu Prattchettiä!". Kaupunginosan nimi on vaihdettu koska eksälläni on luonnollisesti oikeus olla tulematta blogatuksi.

Ainekset tähän jälkiruoakaan ovat olleet kaapissa jo monta viikkoa, mutta tämän kokeileminen odotti oikeaa tuulta eli sitä kuuluisaa viime hetken paniikkia. Ilmoittautumisaika haasteeseen kun päättyy vajaan kahden tunnin päästä.

Alkuperäisen reseptin
Midorin korvasin Pisan Ambon'illa, koska Midoria, tai muutakaan melonilikööriä, ei Suomesta taida mitenkään saada.

Tarvitset

Persikoituna viipaloituna
½ sitruunan mehu
4½ dl kivennäisvettä
10 g agar-agaria
110 ml Pisan Ambon -likööriä
4 rkl sokeria

Kiehauta likööriä kunnes alkoholi on haihtunut.

Kaada kivennäisvesi pannulle, kiehauta ja lisää agar-agar. Keitä kunnes agar-agar on kokonaan liuennut. Sekoita sillöin tällöin. Lisää sokeri ja sekoita kunnes se on kokonaan liuennut. Siirrä syrjään jäähtymään.

Kun neste on kädenlämpöistä lisää likööri ja sitruunamehu. Asettele vaikkapa englantilaistyyppiseen pieneen tuoppiiin ja lisää persikkaviipaleet. Anna rauhoittua 20 minuuttia.

Rahola agar-agarista.

Herkuttelua Kettulassa



Sain jokin aika sitten lahjaksi Delicardin lahjakortin ja sitä tarkastellessani päädyin valitsemaan listalta peuranpaistin ja portviinijuuston. Nämä piti alunperin käyttää setäretkellä, mutta kun setäretki peruuntui niin ehdotin Ketun keittiölle illallista ja päädyimme pääsiäiseen.



Delicardin toimitus hiukan nikotutti: peuranpaisti osoittautui savustetuksi poronpaistiksi. Hyvää se oli, ei siinä mitään, mutta ei se myöskään ollut sitä mitä olin lahjakortillani tilannut. Delicardin sivuilta löytyi kiinnostava tarjoiluehdotus ja päätimme kokeilla reseptiä.



Ketturouva toimi le saucierina ja Karhuherra ja minä apukokkeina. Alkuruoaksi Ketturouva teki hillittömän hyvää amontilladolla säväytettyä maa-artisokkakeittoa suoraan omalta plantaasilta. Jälkiruoaksi meillä oli portviinijuustoa itä-saksalaisen autoteollisuuden kera.





Poistuessani säädyttömän aikaisin suuntana koti tuli taksia odotellessa otettua muutama kuva. Pimeässä ilman jalustaa, joten kuvat ovat yhtä epäselviä kuin kuvaajakin oli, mutta kuvat silti jollain tasolla miellyttävät.

lauantai 22. maaliskuuta 2008

Maaomenia valkosipulilla



Pommes de terre. Ainakin ranskaa osaamaton ihminen kuvittelee, että tuo merkkijono tarkoittaa maaomenia ja siihen viittaa myös Raholan syötävien sanojen peruna-artikkeli. Raholalle on kyllä pakko taas kerran nostaa hattua.

Purée de pommes de terre à l'ail



Tarvitset:

2 valkosipulia
4 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2½ dl kiehuvaa maitoa
¼ suolaa
hyppysellinen valkopippuria

Kuumenna vettä kiehuvaksi ja lisää siihen valkosipulin kynnet. Keitä pari minuuttia. Valuta ja kuori kynnet.



Käristä valkosipulia hiljaa voissa kannen alla kattilassa kunnes ne ovat hyvin pehmeitä, mutta älä ruskista.



Lisää kattilaan jauhot ja sekoita miedolla lämmöllä kunnes voi-jauhoseos on vaahdonnut pari minuuttia. Katkaise lämpö ja vatkaa sekaan kiehuva maito ja mausteet. Keitä yksi minuutti samalla sekoittaen. Soseuta sauvasekoittimella. Keitä hiljaa vielä pari minuuttia.

Käytä lopputulosta perunamuusin nesteenä tavalliseen tapaan.



Kuten kuvista huomaa minä en osaa olla ruskistamatta. Pahimmillaan lopptuloksena on harmaata perunamuusia, mutta hyvältä tämä maistuu aina. Oishikatta-asteikolla siis kolme.

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Quiche öö champignons



Tämä resepti on peräisin ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta ja alkuperäinen nimi on quiche aux champignons, mutta koska kantarellit nyt vain ovat herkkusieniä herkullisempia sieniä vaihdoin herkkusienet kantarelleiksi. Tuoreita kantarellejä ei tähän aikaan vuodesta saa ja pettymyksekseni Arabian K-kaupasta ei löytynyt pakastettujakaan. Arvoin hetken pohtiessani valitsenko tuoreita hollantilaisia jumboherkkusieniä vai purkkikantarellejä. Purkitetut herkkusienet ovat minusta vastenmielisiä, mutta koska ihminen, johon luotan, oli ehdottanut purkkikantarellejä päädyin purkkeihin. Koska reseptiin kuului madeiraa niin ruoanlaiton aikana tuli maisteltua madeiran ohella ikävän harmaita purkkikantarellejä. Yllätyksekseni maku oli kuitenkin kohdallaan.

Täytettä tehdessä sattui myös lukuvirhe: reseptin tarkoittaman kolmen ruokalusikallisen sijasta käytin quicheen kolme salottisipulia. Sipulin määrä oli kuitenkin minusta sopiva.


Yleensä minulta pyydetään quiche au roquefortia. Onhan se hyvää, mutta minun makuuni hieman liian raskasta. Minä pidin tästä quichestä, mutta eilisessä setäillassa oli selvää, että jotkut olisivat pitäneet juustoquichestä enemmän.

Tarvitset:

Esipaistetun voitaikinapohjan
3 salottisipulia
3 rkl voita
450 g kantarellejä
1 tl suolaa
1 tl sitruunamehua
2 rkl madeiraa
3 munaa
3½ dl kermaa
½ dl tahkojuusto raastettuna

Käristä sipulia voissa vähän aikaa. Lisää sienet, suola sitruunamehu ja madeira. Pane kansi kattilan pääälle ja keitä kohtalaisellä lämmöllä kahdeksan minuuttia. Ota kansi pois. Kohota lämpöä ja keitä kunnes nest on kokonaan haihtunut ja sienet alkavat paistua.

Sekoita kerma ja munat keskenään. Kaada täyte taikinakuoreen, sirota päälle juusto ja päällimmäiseksi voinokareita.

Paista 200-aasteisessa uunissa 20-30 minuuttia.

Suosittelen silikoneja

En kuitenkaan rintavarustukseen vaan keittiöön. Silikoniset ruoanlaittovälineet kestävät kuumaa ja ne voi tyynesti tunkea tiskikoneeseen.



Ostettuani ensimmäisen tagineni, sen pienemmän, minulle kerrottiin, että myös ruoanlaitto on miehille välineurheilua. Ehkä se onkin. Miehet ovat kai kuitenkin naisia keskimäärin useammin kiinnostuneita leluista. Vahinkolelu sen sijaan oli uusi paistokasarini vanhan kuluttua puhki. Juuri levylle tuotuna:



Huomaa selvä kuvio. Kun pannu on mielestään tarpeeksi kuuma sen ulkonäkö muuttuu:



Aika hassua. Pihvini paistan kuitenkin jatkossakin valurautapannulla, joka ei kavahda kovaa kuumuutta, mutta vaatii sitten myös hiukan huolenpitoa.

Intialaista tulta



Tämä resepti on peräisin toisesta intialaisesta keittokirjastani: Veronica Sperlingin ja Christine McFaddenin toimittamasta kirjasta The Complete Book of Indian Cooking, josta keittiööni on jäänyt pari vakiovierasta, joista toinen on tämä. Maukas ja todella helppo ruokalaji. Alkuperäinen resepti käyttää jostain syystä purkitettua chiliä, mutta minä olen aina käyttänyt tuoretta.

Mausteinen nauta munakoisojugurtin kera



Tarvitset:

4 rkl kirkastettua voita tai öljyä
500 g naudan ulkofilettä suikaleina
2 sipulia viipaleina
2 valkosipulin kynttä murkskattuna
2 ruokalusikallista mietoa, keskitulista tai tulista currytahnaa. You choose.
2 punaista chiliä hienonnettuna
150 ml lihialientä
250 g tai purkki tomaatteja

Puolikas munakoiso
150 ml maustamatonta jugurttia
Valkosipulin kynsi murskattuna
Tuoretta korianteria tai persiljaa
suuolaa ja pippuria

Tee ensin munakoisojugurtti: kuori munakoiso ja leikkaa runsaan parin sentin siivuiksi. Hörytä 10 minuuttia.

Sekoita jugurttiin valkosipuli, korianteri, suola ja pippuri. Anna munakoisoviipaleiden hieman jäähtyä ja soseuta se haarukalla.

Kuumenna kirkastettu voi tai öljy pannulla, lisää liha ja sipulit ja paista korkealla lämmöllä viisi minuuttia.

Lisää valkosipuli, curry-tahna, chili, lihaliemi ja tomaatit ja anna kiehua. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljaa viisi minuuttia silloin tällöin sekoittaen.

Tarjoile kuumana munakoisojugurin ja riisin kera.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Kauneutta ja valkosipulia sherryetikkakastikkeessa




Loppujen lopuksi, ja kaikesta surusta huolimatta, elämässä hienointa on ollut se, että on saanut rakastaa. Tämänkertainen nostalgiakohtaus syntyi siitä, että kävin lounaalla Kynsilaukassa. Alkuruoaksi valitsimme syntisen hyvää juustokeittoa, pääruoaksi kaksi otti grillipihvin ja kolmas siikaa. Jälkiruoaksi lettuja. Nam! Herkullinen kolmen ruokalajin lounas huikeaan 13 euron hintaan.

Grillipihivi oli sen verran sitkeä, että meikäläinen palleatyräinen ei uskaltanut syödä sitä kokonaan, mutta kokonaisuutena lounasta Kynsilaukassa voi suositella varsinkin jos saa seurakseen kaksi säkenöivän älykästä naista. Onnekas Paha Setä.

Kun viikko vielä kruunattiin sillä, että pitkästä aikaa olin tuopin ääressä naisen, jota kauan sitten rakastin, kanssa niin mitä sitä vielä olisi voinut viikoltaan toivoa?

Sherryetikkakastike





Sherryetikkakastikkeeseen minulla on aito viha-rakkaussuhde. Se puraisee, se peittää alleen, mutta silti se viettelee liian monessa suhteessa keitetyn sedänkin.

3 rkl sherryetikkaa
1 dl lihalientä
2 dl kermaa
2 rkl voi-jauhosuurusta
suolaa
pippuria

Kaada viinietikka, lihaliemi ja kerma pannuun. Anna kiehua 4-5 minuuttia. Lisää suurus ja anna kiehua kolme minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.

perjantai 7. maaliskuuta 2008

Itkuinen aamu

Äijähän ei itke, ei perkele. Mutta tänä aamuna ei voinut olla liikuttumatta kun luin postilistalta, että parin viikon tappelu kaikkine uhkailuineen ja syytöksineen loppujen lopuksi tuotti tulosta. Hesari oli kovin hidas heräämään asiaan, mutta nyt on tarjolla valtakunnan ykköslehden pääkirjoitus.

En ole 100 % samaa mieltä Hesarin pääkirjoituksen kanssa, mutta se yllätti minut positiivisesti. Hesarilta siis sittenkin löytyi kanttia ottaa asiaan kantaa.

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Ohi on

Sensuurimiekkari siis. Itse en päässyt paikalle, mutta yhtä lähdettä lukuunottaaamatta osanottajamääräksi mainitaan 500 mikä on oikein hyvin. Pelkäsin, että mielenosoituksesta tulisi täysi floppi aran aiheen vuoksi.

Yritän jatkossa olla paasamatta tästä aiheesta - ainakin kunnes valitukset Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille on käsitelty. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä internetin tekniikasta, eivät ymmärrä myöskään sitä että sensuurilaista ei ole kuin haittaa lastensuojelun kannalta. On hämmentävää, että ihmiset eivät ymmärrä sensuurin ja sulkemisen eroa ja nyt ainakin Hollannissa taivastellaan miksi Suomen poliisi ei ole kertonut sikäläisille virkaveljilleen että sen mielestä Hollannissa on toistasataa lapsipornosaittia.

Hesarin uutisointi on masentavaa vaikka elättelenkin vielä toivoa, että se haastattelisi vaikkapa Kasvia, joka blogasi mielenkiintoisesti ja sieltä löytyy myös hänen Eduskunnan portailla pitämänsä puhe.

Arvaatte varmaankin ketä minä äänestän seuraavissa diktaattorin vaaleissa?

Pieni anteeksipyyntö paasaamisesta, mutta minusta tämä on tärkeä asia. Tämän piti silti olla ruokablogi eikä poliittinen ruokablogi.

Meemi bongattu

Bongasin Keittokomerosta meemin. Ensimmäinen kerta on aina tärkeä, joten pitääpä sitten blogata.

Miten haluat munasi?



Tylsyyteen asti umpiheterona en ole tällä kertaa säädytön vaan sanon, että joko kovaksi keitettynä tai tamago-yakina. Minulla on jopa hieno vaaleanpunainen paistinpannu tamago-yakin tekemiseen. Joskus tulee paistettuakin.

Miksi muuten muna keitetään kovaksi eikä kypsäksi?

Kuinka nautit kahvisi/teesi?



Olen vannoutunut kahvi on pahaa ry:n jäsen ja teen suurkuluttaja. Joko mustana tai vihreänä. Jos siihen on pakko lisätä jotain niin sitten rommia JA hunajaa.

Suosikkiaamiasruokasi?



Pullo cavaa kylvyssä hyvässä seurassa tai vuoteessa navasta juotuna. Snif, sanoo sinkku.

Maapähkinävoi?



En käytä.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?



Tuossa vieressä on korkkaamattomana japanilainen seesampitoinen salaattikastike. Yleensä en harrasta salaatteja vaan syön vaikkapa tomaatin.

Hei, olen ÄIJÄ. Mitä salaatti on?

Colaa vai pepsiä



Pepsi Maxia.

Laiskottaa, mitä teet?



Paistan pihvin. Helppoa, nopeaa ja hyvää.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?



Calzone on viime aikoina ollut se suosituin pizza.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja



Niinisalon tiedustelu- ja sääkoulun keitossa olevat jäiset perunat ovat ikimuistoisia. Talvileirillä sen olisi vielä ymmärtänyt, mutta että että kasarmilla.

Onnistuin käymään inttini vuonna, joka oli kylmä: jatkuvasti alle 30 asteen pakkasia, joten intin safkojen lisäksi tarvitsi pari suklaalevyä päivässä.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?



Näitä on monta. Ristiinaulitusta lohesta äidin eksä, silakkapihveistä äiti, mokkapaloista serkku, itseleivotusta leivästä faija, hirvenlihasta faija, joka vei hirvipeijaisiin, inkivääripossusta eksä, katkaravuista viehättävä ystäväni, kakuista kumma-ri, sherrysinihomeesta Ketturouva.

Muitakin kai löytyisi, mutta nämä tulevat ensimmäisenä mieleen.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?



Madot ja toukat jäisivät väliin. Etanoita olen maistanut, mutta en välitä, joten jätän niille, jotka niitä arvostavat. Valaanlihaan tai muuhun uhanalaiseen en koskisi. Lemmikkiotuksiin. Kannibalismista joutuu linnaan.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?



Makaronilaatikko ilman laatikkoa. Eli keitetään makaronia ja paistetaan jauheliha. Barbaarista ja silti minusta on tullut tällainen nisti.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?



Hyvin tehdyt sienet. Parannuin tästä juhlaillallisella Vilnassa saadessani upeaa kantarellikeittoa. Mind you, purkkisienien rakenetta pidän edelleenkin ällöttävänä. Enkä ole ainut: eräs hyvä mykofobinen ystäväni laittoi silloiseni ja minun järjestämällä illallisella suuhunsa sienen, jota kuvitteli oliiviksi. Sekunti myöhemmin hän sylkäisi sen vastapäänä istuvan rinnuksille. Fobia.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta nyt vihaat?



Viha on liian voimakas sana, mutta maksalaatikko.

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?



Vaikea. Ananas ja tomaatti?

Lempiroskaruokasi?



Jos kebab on roskaruokaa niin se. Kunnolliset kebab-paikat tosin ovat harvassa. Mäkkärin valikoimasta mielenkiintoisin on hapanimeläkastikkeella maustettu McPork, johon törmäsin Tokiossa ja Matsumotossa. Suomessa fisuhampurilainen tai McFeast.

Lempivälipalasi



Paahtoleipää: Vaasan vuokaleipää, oivariinia, metvurstia, juustoa ja kurkkua päälle.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?



Sänky on ainut paikka, jossa saa leikkiä ruoalla (esim. suklaalevite on hauska), mutta tämä ei taas ole sinkulle optio.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?



En ole koskaan ollut. Ellei sitten Japania lasketa. Oikeastaan sen voisi laskea: vähän hiilareita lukuunottamatta satunnaiseen energiatarpeeseen juotua kokista. Paljon kanaa ja kalaa, paljon kävelyä taifuunikauden Japanissa (80 % ilmankosteus, lämpötila 30 plus). Paino putosi neljä kiloa ja on tainnut pysyäkin poissa.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?



Söin jumalattoman paljon punaista lihaa palattuani Suomeen.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?



Sellaisena keskitulisena.

Saako olla jotain juotavaa?



Voisi ottaa viimeisen lomapäivän kunniaksi suruoluen.

Punaista vai valkoista?



Riippuu. En laittaisi punaviiniä fondueen vaikka jos ihan vain juodaan niin ilman muuta pvnkkva.

Lempijälkiruokasi?



En juurikaan harrasta nykyään jälkiruokia ja ruokabileisiin jälkiruoan tuo yleensä joku muu. Kärkisijoilla ovat kummarin kakut.

Täydellinen yömyssy?



Tähän pitää vastata laululla:


Westering home and a song in the air
Light in the eye and its good by to care
Laughter o love and a welcoming there
Isle of my heart my own land

Tell me a tale of the Orient gay
Tell me of riches that come from Cathay
Ah but it's grand to be waken at day
And find oneself nearer to Islay

And it's westering home with a song in the air
Light of me eye and it's goodbye to care
Laughter and love are a welcoming there
Pride of my heart my own love

Where are the folks like the folks of the west
Canty and couthy and kindly, our best
There I would hie me and there I would rest
At home with my own folks in Islay

And it's westering home with a song in the air
Light of me eye and it's goodbye to care
Laughter and love are a welcoming there
Pride of my heart my own love

Now I'm at home and at home I do lay
Dreaming of riches that come from Cathay
I'll hop a good ship and be on my way
And bring back my fortune to Islay

And it's westering home with a song in the air
Light of me eye and it's goodbye to care
Laughter and love are a welcoming there
Pride of my heart my own love

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Sinihomeinen lasagne-päivä





Lasagne kuuluu niihin ruokiin, joita joskus on vain ihan pakko saada. Tällä kertaa kimmokkeen antoi se, että jääkaappiin oli kerääntynyt juustoja, jotka oli syytä käyttää johonkin ennenkuin evoluutio jääkaapissa on päässyt jura-kaudelle asti. Legendaarinen tyrannosaurus rex ei sentään onneksi mahdu kasvamaan jääkaapissa.


Quis custodiet ipsos custodes?



Kuka siis vahtii itse vahteja? Sitaatti, tuo älyn säkenöivä korvike, on kotoisin Juvenaliksen satiirista, jossa painotetaan sitä, että vartijan voi aina lahjoa (ei, en väitä että ketään olisi tässä proggiksessa lahjottu). Sitaatti sopii moneen paikkaan. Tällä kertaa viestintäministeri Suvi Lindénin lausahdukseen Aamulehden haastattelussa, joka ei ole oikeastaan vielä saanut yleistä surunsekaista huvittuneisuutta enempää huomiota.


Minun tehtäväni ei ole epäillä poliisin listoja, koska lähtökohtaisesti poliisin tutkintaan on voitava luottaa.


Ihanko oikeasti Lindén ajattelee, että parlamentaarinen valvonta on turhaa? Turhia lienevät oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, kuluttajansuojaviranomaiset sekä eduskunnan perustuslakiovaliokunta, jonka kanta ohitetaan tai jota jätetään kuulematta jos jokin laki nyt vain on pakko saada läpi. Keskusrikospoliisin lausunnon olennainen sisältö oli se, että ehdotettu laki ei antaisi uusia keinoja rikollisuuden torjuntaan. Tämän päälle Turun yliopiston lausunto piti lakiehdotusta perustuslain vastainena, mutta silti laki säädettiin normaalin lain säätämisjärjestyksessä. Vielä enemmän arveluttaa ehkä se, että esisensuuri murentaa vallan kolmijakoa siirtämälle poliisille tehtäviä, jotka kuuluvat tuomiovallalle.

Kaiken annetun kritiinkökään jälkeen asian voi kuitata "poliisiin voi aina luottaa"? Mitäköhän ministerikolleganne, poliisin hankeen heittämä elinkeinoministeri Pekkarinen ajattelee poliisin täydellisestä erehtymättömyydestä? Salvor Hardinia lainaten: "Väkivalta on kyvyttömän hätäkeino."

Lasagne



Lasagne on aika työlästä ruokaa ja erityisesti valkokastikkeen tekeminen on hiukan rasittavaa, koska siitä pitää pitää koko ajan huolta. Vaiva kuitenkin palkitaan ruhtinaallisesti.

Tänään piti oikeastaan tehdä Ihana Italian keittiö -kirjasta lasagnea, jossa on aitoa bologne-kastiketta, mutta koska kaapissa ei ole lainkaan punaviiniä tein ihan tavallisen jauhelihakastikkeen naudan luomujauhelihasta, jota Arabian K-kaupatsa ilokseni saa.

jauhelihakastike

400 g naudan jauhelihaa
1 keltasipuli silputtuna
1 punasipuli silputtuna
500 g tomaattimurskaa
vettä
pari lurausta härkäfondia
3 valkosipulin kynttä
oreganoa
mustapippuria
(suolaa)

valkokastike

2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa
valkopippuria
muskottia
suolaa

lisäksi

lasagnelevyjä
aurajuustoa
mozzarella-juustoa

Kypsennä hiukan jauhelihaa, lisää sipulit. Ruskista.

Lisää tomaattimurska ja huuhdo purkin sisältö pannulle pienellä määrällä vettä. Lisää fondi, mausteet ja valkosipuli. Tarkista suola, muista että fondissa on suolaa. Anna hautua kannen alla 20 minuuttia.

Laita kastikekattilaan voi ja anna sulaa. Lisää vehnäjäuhot ja lisää maito pikku hiljaa koko ajan sekoittaen. Keitä hiljaa 2-3 minuuttia.

Laita vuoan pohjalle kerros jauhelihakastiketta, kerros lasagnelevyjä, kerros valkokastiketta, kerros lasagnelevyjä, kerros jauhelihakastiketta ja aurajuustoa ja puolet mozzarellasta. Lisää lasagnelevykerros ja loput valkokastikkeesta ja juustosta.

Paista 180 asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Anna tasoittua kymmenisen minuuttia uunista oton jälkeen.

Huijareita blogspotissa

Huijarit eivät maailmasta lopu sain jälleen kerran huomata kun kirjoitin osoiteriville aijaruokaa.plogspot.com. Jos käytte tuolla niin älkää missään nimessä klikatko linkkejä: oikea kohde on peitetty (haisee), oikea kohde on pitkä pätkä epämääräistä mössöä (haisee) ja domain on rekisteröity Nassauhun. Ei ole kiellettyä olla nassaulainen, mutta jos sieltä löytyy osoite Kings Court, Bay Street P.O Box N-3944 niin minä olen taikakääpiö (olkaa onnellisia jos ette ole kuulleet tuota huonojen vitsien kuningasta).

Katsoin muutaman muunkin blogspot.comin blogin ja sama huijaussivu löytyi niillekin.

Pistin meiliä abuseen. Toivottavasti Google saa jotain tehtyä.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Ruokaa haittaihmisen keittiöstä





Teen suhteellisen säännölliseti japanilaista pihviä inkivääriperunamuusilla. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut kokeilla pihvin sijasta lohta ja nyt se syntyi. Kyllähän se toimi vaikka kala jäikin vähän raaemmaksi kuin sen tuoreus olisi sallinut. Oishkatta-asteikolla siis kolme.


Tänään piti tehdä huikean kiehtovan maalishaasteen alfa-versio, mutta päivä on kulunut kansalaisaktivismiin. Aamulla tein loppuun EFFIlle lupaamani ohjelman. Päivän aikana sain kuulla, että minut pitäisi viedä saunan taakse kaikkien muiden adressin allekirjoittajien kanssa. Ei että olisin yllättynyt tästä reaktiosta. Lapsipornoharrastajaksi minua sentään ei ole kutsuttu kuten Nikkiä Kasvin blogin kommenteissa.

Tähän ei oikeastaan pitänyt jorista, mutta nähdessäni tiedotteen olen tyrmistynyt: EFFI ry on luokiteltu haitalliseksi järjestöksi. Hämmentävää kun kyseessä kuitenkin on järjestö, joka on toiminut asiantuntijana lakienkin valmistelussa.

Minä olen sitten varmaankin haittaihminen koska olen mukana palvelimen ylläpitotiimissä, osallistun keskusteluun ja mikä lienee pahinta: Turun Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni, joka oli vastine Matti Vanhasen kolumniin, jossa pääministeri ei suoranaisesti loistanut vaan kirjoitti asioista äärimmäisen yksipuolisesti.

Olen yrittänyt omalla panoksellani vaikuttaa siihen, että EU:n direktiivit ja Suomen lainsäädäntö laaditaan kaikki eturyhmät huomioiden, mutta nyt sisäistänkin, että olen paitsi paha setä myös majasteettirikokseen syyllinen. Haittaihminen.

Fissusia





Inkiväärikastike
Lohta
Valkopippuria
Suolaa

Hiero suolaa ja valkopippuria kalan pintaan. Paista miedolla lämmöllä.

Valmista perunamuusi.

Valmista kastike.

Asennetta

Perinteinenkin media on herännyt. Näköislehteen ei valitettavasti voi antaa suoraa linkkiä, mutta juttu on sivulla 21. Pohjalaisen Anne Puumala ilahduttaa todistamalla, että näinkin tulenarasta aiheesta voi kirjoittaa analyyttisesti myös printtimediassa. Kun tätä vertaa vaikkapa Hesarin hiljaisuuteen niin toimittajalle tekisi mieli lähettää kehuva meili, mutta hänen inboksinsa taitaa täyttyä niistä ilman minuakin.

Kiinnostavaa tässä joka suhteessa surullisessa asiassa on ollut se, että on tullut luettua lehtiä, joita ei koskaan muuten lukisi.

EDIT: Varsinainen atk-hörhö: Tässä on suora linkki.

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Kaislikossa

Varsin poikkeuksellisesti iltaa tuli vietettyä jossain muualla kuin kantapubissa:
ravintola Kaislassa. Kaislassa on hyvää ja huonoa. Kiinnostava valikoima ja IPA-friikkiä ilahdutti tänään alkanut IPA-festivaali. Utelaisuutta eniten herättänyt Meantime IPA (oluesta tulee Pratchett-fanille mieleen vähemmän viehättävä Teatime kirjasta Hogfather) oli kuitenkin pettymys. Jokseenkin kategorisisesti en pidä oluista, joista alkoholi maistuu selkeästi läpi. Pari seurueessa ollutta ihmistä ylisti olutta, mutta minua se ei napannut koukkuunsa. Sitä kuvittelisi, että hiukan viinimäisessä IPA:ssa olisi runkoa riittävästi, jotta 7,5 % sulautuisi makuun, mutta ei, minun makuhermojani selvästi tuntuva korkea alkoholipitoisuus tökkäisi.

Snack-puolelta tuli maistettua kulma salamitoastista, joka tuntui mukavan rapealta. Dippiperunat valkosipulimajoneesissa vaikuttivat kiinnostavilta, mutta itse olisin kaivannut rapeampia perunoita. Idea vaikuttaa silti erinomaiselta.

Kaisla on miellyttävä arkisin, mutta perjantai-iltana sen kammottava akustiikka korostuu. Kuinkakohan monta kertaa illan aikana huudettiin "ANTEEKSI, MÄ EN SAANUT MITÄÄN SELVÄÄ SIITÄ MITÄ SANOIT!".