lauantai 31. toukokuuta 2008

Gratin savoyard


Gratin savoyard on gratin dauphinoisin sukulainen, mutta maidon sijasta siinä on lihalientä ja voita tässä gratiinissa on hivenen enemmän.

Kuumenna uuni 225-asteiseksi

Tarvitset



900 perunoita
½ valkosipulin kynsi
6 rkl voita
(1 tl suolaa)
hyppysellinen valkopippuria
120 g raastettua tahkojuustoa
2½ dl lihalientä

Kuori perunat ja leikkaa ne 3 mm paksuiksi viipaleiksi. Pane ne kylmään veteen.

Hiero vuoka halkaistulla valkosipulin kynnen lohkolla. Valuta ja kuivaa perunat. Levitä puolet perunaviipaleista vuoan pohjalle. Levitä päällä puolet suolasta, pippurista, juustoraasteesta ja voista. Lado päälle loput perunaviivaleista ja mausta. Levitä päälle loppu juustoraasteesta ja voi nokareina.

Anna imeytyä hetken ja pane vuoka 225-asteiseen uuniin paista 20-30 minuuttia eli kunnes perunat ovat kypsiä, lihaliemi on imeytynyt niihin ja pinta on kauniisti ruskistunut.

Nautitaan vaikkapa lihapullien kera.

tiistai 27. toukokuuta 2008

Porosalamipastaa


Mitä tekee äijä saavuttuaan muutaman jälkeen kantapubistaan kotiin? Tarvitaan suolaa ja energiaa. Viimeisen aikana heräsi idea, että jos käyn hakemassa Taivaallisen rauhan aukion S-marketista tuoretta basilikaa niin pastan ainekset ovat olemassa: penneä, kermaa, porosalamia, kananmunaa, mustapippuria ja parmesania. Ja se basilika.

Samalla kun pasta kypsyy kuutioi salami ja paista sitä hetki. Revi basilikanlehtiä palasiksi. Valuta al dente pasta ja kaada se paistinpannulle. Lisää purkki kermaa ja kananmuna. Mausta mustapippurilla, basilikalla ja lisää parmesan. Sekoita kunnolla kunnes juusto on mukavasti sulanut.

lauantai 24. toukokuuta 2008

Sormet kohmeessa II



Nihon ni kaerimasu. Japanissa ei olla äijäruokalassa italialaisten fiilisten vuoksi vähään aikaan käyty. Blogauksen idea tulee Shizuo Tsujin hienosta kirjasta Japanese Cooking - A Fine Art. Jännittävä, esteettinen ja kummallinen idea: iglusashmi. Sashmi-laatuista kalaa ei tähän hätään löytynyt, mutta pakastimesta löytyy aina sake no ikura eli lohenmätiä.



Tarvitset



tammenlehväsalaattia
lohenmätiä
kimpaleen jääätä

Raasta jää raastimen karkeimmalla puolella. Painele jääraaste Nalle-Puh-kuppiin (hätätilanteessa muukin kuppi käy) ja laita se puoleksi tunniksi pakastimeen.



Kaiverra jääkupillinen igluksi ja ota iglu pois kupista. Aseta iglu vaikkapa tammenlehväsalaatin ja lohenmädin päälle ja lisää iglu.

Sormet kohmeessa



Nihon ni kaerimasu. Japanissa ei olla äijäruokalassa italialaisten fiilisten vuoksi vähään aikaan käyty. Blogauksen idea tulee Shizuo Tsujin hienosta kirjasta Japanese Cooking - A Fine Art. Jännittävä, esteettinen ja kummallinen idea: iglusashmi. Sashmi-laatuista kalaa ei tähän hätään löytynyt, mutta pakastimesta löytyy aina sake no ikura eli lohenmätiä.

Tarvitset



tammenlehväsalaattia
lohenmätiä
kimpaleen jääätä

Raasta jää raastimen karkeimmalla puolella. Painele jääraaste Nalle-Puh-kuppiin (hätätilanteessa muukin kuppi käy) ja laita se puoleksi tunniksi pakastimeen.

Kaiverra jääkupillinen igluksi ja ota iglu pois kupista. Aseta iglu vaikkapa tammenlehväsalaatin päälle ja lisää iglu.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Lammastagine salaatin kera



Resepti on peräisin Ghillie Basanin kirjasta Marokkolainen keittiö (Gummerus). Kirjailijan sukunimeä en edelleenkään valitettavasti osaa kirjoittaa oikein, mutta en ole kauheasti kyllä yrittänytkään löytää sukunimen koukeron numerokoodia.

Kaupassa oli lampaanliha tarjouksessa, joten ostin sitä paketin empimättä ja ajattelematta mitä siitä tekisin. "Kyllhän sitä nyt jotain keksii." ajattelin ja ensimmäisenä tuli mieleen, että tekisin pitkästä aikaa taginea. Näin ostoksen jälkeen ajatellen mieliteko oli barbaarinen sillä tarjousliha oli ulkofilettä ja alkuperäinen resepti käyttää lapaa. Toisaalta taas palleatyräni vuoksi en uskalla syödä mitään kovin hankalasti syötävää lihaa (ei ole hauskaa päätyä leikkauspöydälle kananpala henkitorvessa ja kuulla kirurgin sanovan, että tässä operaatiossa voi sitten torvi revetä). Illallista suunnitellessani ajattelin, että kypsentämisaikaa voi varmaankin lyhentää, mutta en silti lyhentänyt, koska muut ainesosat tuntuivat kaipaavan tämäntyyppisessä ruoassa pitkää kypsentämisaikaa.



Muutin reseptiä myös niin, että pyöräytin lihakuutioita pannulla sen verran, että paistopinta syntyi. Hyvälle lihalle minusta kannattaa tehdä niin. Reseptin kanelin jätin lisäksi pois, koska minun suuhuni se ei oikein liharuoassa istu. Luumuja tuli 100 g vähemmän, koska pussi nyt vain sattui olemaan kooltaan 250 g. Salaatistakin tuli erilainen: sellerin, jolle olen allerginen, korvasin tammenlehväsalaatilla.

Tarvitset



1 kg lampaan ulkofilettä (alkuperäisessä reseptissa luutonta, puhdistettua lapaa)
2-3 rkl rypsiöljyä (alkuperäisessä reseptissä auringonkukkaöljyä)
25 g tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
hyppysellinen sahramia
(2 tl jauhettua kanelia)
1 hienoksi silputtu sipuli
2-3 hienonnettua valkosipulinkynttä
250 g kivettömiä, tunnin verran liotettuja luumuja (alkuperäisessä reseptissä 350 g)
1 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa ja jauhettua mustapippuria

Salaatti


1 hienonnettu sipuli
½ hienonnettu punainen paprika ilman siemeniä
½ hienonnettu vihreä paprika ilman siemeniä
tammenlehväsalaattia
1 hienonnettu vihreä chili ilman siemeniä
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
luraus oliiviöljyä
luraus sitruunamehua
persiljaa silputtuna
minttuaa silputtuna





Pane liha tagine-astiaan tai paksupohjaiseen pannuun. Llisää öljy, inkivääri, sahrami, kaneli, sipuli sekä suola ja pippuri. Kaada pataan vettä sen verran, että ainekset peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, peitä kannella ja hauduta miedolla lämmöllä pari tuntia kunnes liha on hyvin mureaa.



Valuta luumut ja lisää ne tagineen. Hämmennä joukkoon hunaja ja hauduta puolisen tuntia. Näin sanoo alkuperäinen resepti, mutta itse päädyin keittämään taginea kokoon puolisen tuntia aika korkealla lämmöllä, jotta koostumus olisi toivotun patamainen.



Yhdistä kulhossa salaattia varten sipuli, tammenlehväsalaatti, chili ja valkosipuli. Lisää oliiviöljy ja sitruunamehu. Sekoita. Alkuperäisessä reseptissä salaatti maustetaan suolalla, mutta jätin sen pois. Lisää persilja ja minttu.

Oikein hyvää. Padan hallitsevia makuja olivat luumujen ja hunajan tuoma makeuks, jolle aika tiukka salaatti toi mukavasti vastapainoa. Tästä voisi jopa sanoa, että oishikatta viisi eli hyvää ja kaunista.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Rakkaus on kuollut



Rakkaus on kuollut., sanoi Veera. Manne vastasi:Vaikka ei rakkaus kuole se jättää meidät. Me tässä kuolemme. Kaksi näkökulmaa samaan asiaan. Freukkareissa on samankaltaista suomalaista melankolisuutta kuin Kaurismäkien elokuvissa vaikka elokuvat ovatkin tyyliteltyjempiä, mutta sekä Kaurismäet että Freukkarit ottavat usein kantaa tärkeisiin asioihin ja ovat heikompien puolella kuten vaikkapa elokuvassa Amazon tai biisissä Buuri Johannesburgista.

Meille särkynytsydämisille suositellaan usein lääkkeeksi suklaata. Kun maailma potkii niin hemmottelu parantaa mieltä. Ainakin tämä kevyt suklaakastike jäätelön kera tarjottuna on hemmottelua.

2 dl kermaa
150 g tummaa suklaata

Kaada kerma kasariin ja anna sen kiehahtaa. Paloittele suklaa ja laita palat kerman joukkoon. Laske lämöpä ja anna suklaan sulaa hitaasti. Hämmennä koko ajan.

Tarjoile jäätelön kera.

Näin yksinkertainen ei voi olla olematta hyvää ja tämä suklaakastike kirvoittaa aina muiston siitä, kuinka eräissä kotibileissä ystäväni viehättävä avec kysyi saako kattilan nuolla puhtaaksi. On asioita, joita naiselta ei voi kieltää.

Äidin keittiöstä



Äidin keittiöstä minulle on jäänyt kaipuu porkkanaleipiin, joita äiti paistoi littanoiksi kaulittuna pellillinen kerrallaan. Soitin äidille ja kysyin reseptiä ja vastaus oli tyypillinen tätä on tehty iän kaiken eikä reseptiä ole mitenkään tuotteistettu. Modasin reseptiä lisäämällä lurauksen rypsiöljyä koska tuntui, että taikina kaipasi sitä. Kädet on laitettava taikinaan kuten ranskalaiset sanovat.

6 porkkanaa
hiivaa
1½ tl suolaa
siirappia tai hunajaa
vehnäjauhoja

Lämmitä uuni 250°

Sain vihdoinkin tsekattua mikä HTML-entiteetti on asteen merkki ja vähemmän yllättävästi se on ° Porkkanat ovat kiehumassa. Mitenköhän äijän käy?

Keitä porkkanat. Anna keitinveden jäähtyä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva ja ja lisää siirappi/hunaja. Sekoita lisää jauhot ja vaivaa taikina (miksi taikina muuten vaivataan?).

Välihuomioita



Taikinaa tuli täysin järjetön määrä yhden hengen talouteen. Olisi ehkä pitänyt ensin harjoitella klassisilla sämpylöillä, jotta käytetty nestemäärä olisi ollut järkevä. Onneksi on pakastin. Taikina on nyt keittiössä nousemassa.

Ensimmäinen pellillinen meni uuniin ensimmäisten kuvien ottamisen jälkeen 250° lämpö kuulostaa hurjalta leivälle, mutta noin lättänät varmaankin kypsyvät myös sisältä ilman että pinta palaa. Paistoaika on arvoitus, pitää seurailla. Taikinamäärä ei kai sittenkään ole mahdottoman iso: ei tuosta taida tulla kuin kaksi pellillistä, joka kuluu järjellisessä ajassa ja uunituoretta leipäähän syö lähes loputtomasti. Päälle vain voita ja lopputulos on nam.

Seitsemän minuuttia: nostatin näköjään taikinaa selvästi enemmän kuin äiti, sillä leivistä ei tule ollenkaan yhtä lättänöitä. Tai sitten en kaulinnut yhtä ohuiksi. Kolmas tsekkaus uuniin ja saan päähänpiston, että leiville tekisi hyvää jos ne voitelisi voisulalla.

Leivät ovat olleet uunissa runsaat 20 minuuttia. Voi kiiltää vielä. Hetki uunissa siis vielä. Uunista ulos. Murran palan melkein polttaen sormeni, mutta vanhoista labra-ajoista on vielä sen verran jäljellä, että kuumaa ruokaa tai astiaa ei pudoteta käsistä (ex-avovaimoltani olen muuten saanut lahjaksi esiliinan, jonka liepeissä on sisäänrakennetut patalaput. Käytännöllinen lahja ihmiseltä, joka on seurannut ruoanlaittotapojani). Leivän pinta on liian rapea. Sisältä mehevän porkkanaisen punainen eikä yhtään hullumman makuista.

Muotoilen lopputaikinasta leivän ja lasken lämpötilan alle 200° havaittuani, että tavoite ei toteudu. Tästä tuli ainakin kauniin värinen jos ei muuta. Tästä tuli jo ihan hyvää (lisämääre "ihan" muuttaa minusta "hyvän" melkein leipurin/kokin loukkaukseksi).

Oishikatta kolme: vähemmän porkkanaa suhteessa muihin ainesosiin. Seuraavalla kerralla tehdään joko sämpylöitä tai konsultoidaan lisää äitiä. Ehkä äiti antaa anteeksi vaikka murjoinkin hänen herkkureseptiään.

lauantai 17. toukokuuta 2008

St. Peter's Honey Porter



Kauppareissulla silmään osui St. Peter'sin Honey Porter. Hunaja ei ole mikään uusi oluen ainesosa vaan sitä on käytetty ympäri maailmaa ja oluet näyttävät kovin usein olleen lähempänä alkoholipitoista simaa kuin se mitä me nyt ajattelemme oluena.

Tuoksu on voimakkaan humalainen ja myös maku on sitä - jopa niin voimakkaasti että se leikkaa melkoisesti portterin paahtunuisuutta. Jännittävä kokemus, mutta ei tästä suosikkioluttani tule. Portterin ystävän kannattaa kyllä maistaa.

perjantai 16. toukokuuta 2008

Flambeerauskastike




Jälleen kerran palataan Arteknon Suureen kastikekirjaan: flambeerauskastike. Tätä on tullut joskus viime vuosituhannella kokeiltua, mutta vakiokastikkeisiin se ei koskaan päätynyt. Reseptin vaatima konjakki tai brandy ei ollut oikein opiskelijan ulottuvilla, mutta kotitalouden kohennuttua tilkka vähän arvokkaamaa alkoholia ei ole ongelma.

Vastareaktiona loistelounaaseen, jossa kastiketta oli mielestäni liian vähän, liioittelin näin voimakkaasti sinappisen kastikkeen määrää illallisellani ja sitä jäi yli.

Tarvitset



1 dl kermaa
2 rkl konjakkia/brandya
2 rkl sinappia
1 tl sitruunamehua
suuolaa ja vastajauhettua pippuria

Vatkaa kerma. Kaada konjakki/brandy kuumalle pannulle ja sytytä se. Kun liekki on sammunut itsestään lisää nosta vatkattu kerma pannulle. Lisää sinappi ja sekoita hyvin.

Mausta suolalla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.

Hyvää paistetun lihan, etenkin fileen kanssa.

Loisteessa lounaalla

Minulle tarjottiin tänään lounas helsinkiläisessä ravintola
Loisteessa. Arvoin pitkään ankankoiven polentan kera ja höyretyn kuhan kasvisrisoleen ja vaniljahollandaisekastikkeen kanssa.. Tuore http://sillasipuli.blogspot.com/2008/05/vaniljainen-menu-salamahaasteen.html vaniljasalama käänsi mieleni kuhaan. Useimmat työtoverini valitsivat pippuripihvin, joka oli varsin epätavallinen: siinä oli pinnalla myös sinappia. Annos oli kuulemma erittäin hyvä. Ankankoipi oli kuulemma ok, mutta ei loistelias. Viereen saapui lohi, joka ainakin näytti herkulliselta, mutta unohdin kysyä annoksesta kommentin. Omaan kuhaani oli vähän pettynyt. Ihan ok, mutta suuria kiksejä en annoksesta saanut ja annoksen perunat olisivat voineet olla hivenen kypsempiä. Vaniljahollandaisea voisi kokeilla itsekin. Annosten estetiikkaan oli kiinnitetty runsaasti huomiota.

Loistelounas ei siis ollut täydellinen kokemus, mutta voisi sitä kokeilla joskus toistekin. Arvokas lounas itse maksettavaksi, tosin. Kalliimmista lounaspaikoista taidan käydä ensin Kosmoksessa. Ravintolassa, josta muinaisessa fuksisuunnistuksessa oli monivalintatehtävä:"Onko Matti Pellonpää

a) Kosmoksessa
b) Kaaoksessa
c) Kosmoksessa kaaoksessa?

Kosmoksen listalta muuten löytyy 17. Hummerikastikkeella kuorrutettua kuhaa ja ravunpyrstöjä à la Aki Kaurismäki 24 ,- Kaurismäki-fanille ja kuhan ystävälle taisi löytyä jo ruokakin.

tiistai 13. toukokuuta 2008

Penneä mausteisessa makkarakastikkeessa



Äijäruokalassa on selvästi italialainen vaihe ja tämän päivän illallisen inspiroi kirja Ihana Italian keittiö.

Alkuperäiseen reseptiin tarvitset



3 rkl öljyä
25 g voita
½ sipulia silputtuna
½ pientä salottisipulia pilkottuna
1 pieni ohuiksi viipaleiksi leikattu porkkana
1 viipaloitu sellerinvarsi
100 g salamelle- tai salamimakkaraa pieninä muruina
½ keltaista paprikaa siememenettömänä ja kuutioituna
4 revittyä basilikanlehteä
½ dl kuivaa valkoviiniä
400 g penne-pastaa
2 rkl ruokalusikallista pecorinoa
2 rkl raastettua parmesania
muutama tuore basilikanlehti koristeluun

Pecorinoa löysin Arabian S-Marketista (käyn lähes poikkeuksetta K-Supermarketissa, koska pidän sitä olennaisesti parempana valikoimaltaan). Sellerille olen hillittömän allerginen, joten jätin sen pois. Katastrofin poikanen syntyi ruokaa tehdessä: keittiössä ei ollut ainuttakaan sipulia. Minun keittiössäni on aina sipulia! Käytin sitten kolme salottisipulia ja pätkän purjoa.

Reseptin ainesosissa puhutaan kuivasta valkoviinistä, mutta itse ohjeessa käytetään punaviiniä. Valitsin valkoviinin. Hullunrohkeana valitsin salamiksi porosalamin, jota ei ainakaan autenttiseksi italiaiseksi raaka-aineeksi voi sanoa. Salamin kuutioin murentamisen sijasta.

Kuumenna öljy ja voi paksupohjaisessa kasarissa. Lisää sipuli, salottisipuli, porkkana ja purjo. Kuullota miedolla lämmöllä neljä minuuttia. Lisäsin tässä kohtaa mielijohteesta myös valkosipulin kynnen.

Sekoita hyvin ja lisää salamimurut, paprikakuutitot ja basilikasilppu. Ruskista keskilämmöllä 3-4 minuuttia ja kostuta viinillä.

Keitä pennet pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi ja valuta ne hyvin. Asettele pasta lautaselle. Lisää juustot (käytin sitten loppujen lopuksi vain parmesania, koska en halunnut avata pecorino-pakettia kuivumaan). Lisää makkarakastike päälle.

Kastike maistui valmistumisensa lppuvaiheessa turhan hapokkaan viiniseltä (pitikö se nyt sinne kerralla lurauttaa?). Lopputulos kuitenkin miellytti liian hapokkuuden kadotessa kastikkeen hautuessa odottamassa pastan kypsymistä.

perjantai 9. toukokuuta 2008

Rapeaa ankanrintaa



Jo aika kauan sitten tuli ostettua Jin Cuihongin ja Li Songchunin kirja Liu Xiang - kiinalaista ruokaa suomalaisessa keittiössä 2. Huomioni kiinnitti takakannen maininta, että kirjoittajat ovat tamperelaisia ja se, että takakannessa mainittiin aineksiksi poro ja hirvi. Poroa ja hirveä kiinalaiseen tapaan? Sieluni oli myyty ja ostin kirjan. Kirja on maannut lukemattomien lukemattomien pinossa, mutta eilen päätin kokeilla kirjan reseptiä rapeaa ankanrintaa. Kävin Alkossa ostamassa pulon sakea (kiinalaista riisiviiniä ei taida Suomesta saada) ja kaivoin kaupan pakastealtaasta ankan rintafileen.



Tarvitset



Ankan rintafile

Marinadi


½ tl suolaa
2 tl sokeria
1 rkl sokeria
1 rkl riisiviiniä

Paistamiseen


4 rkl ruokaöljyä

Huuhdo ankanliha puhtaaksi. Leikkaa pala poikittain kahtia. Pane marinadiainesten kanssa kulhoon ja anna marinoitua jääkaapissa tunnin ajan.

Kuumennä öljy pannussa ja pane ankanrinta paistumaan. Pidä ankka koko ajan liikkeessä jottei se tartu kiinni. Vähennä lämpö 10 minuutin kuluttua kohtalaiseksi ja käännä palat. Käännä taas 10 minuutin kuluttua ja vielä 10 minuutin kuluttua kunnes palat ovat valmiit. Yhteensä paistoaika on noin 30 minuuttia.

Leikkaa viipaleiksi ja tarjoile.

Näin kertoo alkuperäinen resepti, mutta joko aloitin liian kuumalla pannulla tai Tampereella on isompia ankkoja. Paistoin rintafilettä kymmenisen minuuttia ja totesin, että näin ei saada mitään muuta kuin palanutta ankkaa. Vähensin lämpöä ja lopulta käänsin sen kokonaan pois.

Oishikatta-asteikolla kolme. Tälle voisi vielä pyöräyttää seuraksi inkiväärikastikeen.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Kuvauksellisia hetkiä





Tänään piti tehdä töissä asioita aikana, jolloin käyttäjät eivät kärsi testailusta ja kokeilusta, joten työpäivän toinen puolisko alkoi kello 20. Atk-nysväyksen ja pienen mutkan jälkeen löysin itseni Kurvista odottamassa bussia kamera kaulassa - olin aikaisemmin päivällä kuvannut Arabian kevättä kukkivine kirsikkapuineen. Nuori nainen, joka osoittautui erään lehden kuvaajaksi, kiinnitti huomiota Nikoniini ja juttelimme kaikenlaista, enimmäkseen valokuvauksesta. Nousimme samaan bussiin ja jatkoimme juttelua ja minä lahjakkaasti missasin oikean pysäkin (viimeisen ennen moottoritien alkua). Ammattikuvaaja toivotti hyviä kuvaushetkiä ja minä vastasin, että oli hauska tavata. "Samoin."



Kävelin sitten Viikistä kotiin kun huomasin, että satunnainen ihmistörmäys ei ollut varmaankaan arvannut mitä toivottaisi. "Haiseeko täällä savu?", ajattelin. Seuraavana bongasin paksun keltaisen letkun, joka kiemurteli pitkin tietä ja jalkakäytävää. Pelastuslaitoksen kalustoa useita yksiköitä, poliisiiauto. Ensimmäinen ajatus oli, että ravintola, joka oli Kuningaskalastaja olisi palanut, mutta pidemmälle kävellessäni alkoi näyttämään siltä, että kyseessä olisi Teknillinen museo ja tapaamani ihmiset kertoivat, että museon ullakko oli palanut. Alhaalla rannalla oli mies jalustan ja kameran kanssa. Minäkin kuvailin, mutta ilman kunnollista tukea kunnollisia kuvia tuskin tuli. Blogauksen mukana muutama nopeasti valittu ja täysin käsittelemätön kuva.



Hesarin juttu.