sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kun makaronilaatikko lähti käsistä



Monet pata- ja laatikkoruoat kannattaa kuvata ennen ruoan tarjoamista annoksina...

Kuukauden päivät ilman ainuttakaan todellista vapaapäivää toi jääkaappiin useammankin tuotteen, joiden parasta ennen meni jo ja oli aika käyttää ne pois. Parasta ennen on kummallinen juttu ja joissakin tuotteissa kuten vahvoissa oluissa täysin absurdi asia. Esimerkiksi Hardy's Alen tiedetään säilyneen 25 vuotta. Kauankohan omaa pulloaan säilyttelisi? Ei vuosikymmeniä sillä slaagin riski kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää.

Tuoretuotteet ovat usein homeessa jo kaupassa pakkauksissaan tai muovikelmuissaan. On raaka-aineta, jotka pilaantuvat helposti ja joiden pilaantumista ei voi aistinvaraisesti huomata ennen ruokamyrkytyksen oireita. Eli silmiään, nenäänsä ja aivojaan saa ja pitää käyttää.

Säilyvyyteen vaikuttaa olennaisesti kylmäketjun katkeamattomuus ja jääkaapin lämpötila joten tiukka tuijottaminen parasta ennen -leimaan ei ole kovin viisasta. Haiseeko se pahalle? Onko se homeessa? Ovatko ne äyriäisiä? Jos, niin biojätteeseen. Jos ei niin sen voi syödä - muu on haaskaamista.

Jääkaapissa oli paketti perusauraa ja pekonia. Molemmat muka pilalla. Aivan kuin vakuumissa oleva pekoni menisi noin vain pilalle.

Tuunattu makaronilaatikko





...sillä lautaselta ne näyttävät vähintäänkin epämääräisiltä.

Tarvitset



500 g pussi pastaa
150 g pekonia
400 naudan paistijauhelihaa
1 sipuli viipaleina
1 punainen chili pilkottuna
oliiviöljyä
1 paketti aurajuustoa
1 tomaatti viipaleina
vastajauhettua mustapippuria
5 dl täysmaitoa
3 luomumunaa

Siirrä lihat lämpenemään puoleksi tunniksi. Pilko pekoni ja ruskista se pienessä määrässä oliiviöljyä. Siirrä pekoni kulhoon ja ruskista jauheliha ja siirrä samaan kulhoon kuin pekonikin. Irroita samalla pannulla chilin aromit ja siirrä chili kulhoon. Ruskista sipuliviipaleita hetki ja siirrä kulhoon.

Murustele juusto kulhoon ja lisää tomaatti ja mausta mustapippurilla. Suolaa ei suolaisen juuston vuoksi tarvita. Sekoita huolellisesti.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan.

Sekoita maito ja munat (mielellään rikottuina).

Yhdistä ainesosat ja paista 200 ° uunissa runsas tunti - minun 1 tunti 20 minuuttia olivat hieman liikaa kuten kuvasta näkyy.

Kommentit



Juuston määrän olisi voinut puolittaa ja chilin määrän kaksinkertaistaa, mutta tästä tuli aivan kelpoa arkikotiruokaa. Ei mitään taidetta, mutta oishikatta 3/5. Aurajuustoa päätyy toistekin makaronilaatikkoon.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Hiroshima hambaagaa


Kuukauden ruokahaaste on burgeri. Oman ideani kehitin Masaharu Morimoton kirjan The New Art of Japanese Cooking possu-gyoza-reseptistä raskaasti muuntaen.

Tarvitset



Tee kastikkeet ensin. Tarvittaessa ne voi lämmittää uudelleen.

Tomaattikastike



1 purkki (500 g) luumutomaatteja
1 rkl neitsytoliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1 punainen kuivattu chili
½ hienoksi pilkottu sipuli
merisuolaa
vasta jauhettua mustapippuria


Valuta tomaatit, säästä mehu. Poista siemenet ja pilko tomaatit.

Kuumenna öljy pannulla hyvin kuumaksi. Lisää valkosipuli ja chili ja paista jatkuvasti sekoittaen kunnes valkosipuli on kullanruskeaa. Poista chili ja valkosipuli pannulla ja heitä ne pois.

Kuullota sipuli pannulle. Lisää tomaatti ja niiden mehu ja kiehauta. Laske lämpö keskilämmölle ja keitä kokoon kunnes kastike on paksua. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pekoni-Creme-Fraise-tiiviste



2 viipaletta pekonia
1 banaanisalottisipuli
liraus härkäfondiafondia
1 tuore timjaminoksa
150 g créme fraichea
vasta jauhettua mustapippuria

Paista pekonia keskilämmöllä kunnes se on luovuttanut rasvansa. Lisää salottisipuli kunnes se on pehmennyt. Lisää fondi ja créme fraiche ja huuhtele vedellä viimeisetkin kerman loput pannulle. Keitä kokoon kunnes kastike on paksua.

Hampurilainen



1 hampurilaissämpylä
mustaa emmentalia raasteena
salaattia
porsaan jauhelihaa
kourallinen korppujauhoja
1 kananmuna
½ sipuli
vastajauhettua mustapippuria
suolaa

Leikkaa sipuli viipaleiksi

Sekoita liha, kananmuna, suola, korppujauhot ja mustapippuri ja muotoile seoksesta pihvi. Tee kuoppa keskelle ja lisää siihen juustoraaste. Paista 200 °C uunissa kunnes sisälämpötila on 74 °C;

Paahda sämpylä leikkuupinnoiltaan nopeasti kuivalla non-stick-pannulla. Levitä alapuolelle tomaattikastiketta, asettele salaattia päälle, laita pihvi salaatin päälle, pihvin päälle pekonikastiketta ja sen päälle sipuli. Laita kansi päälle.

Kommentit



Tästä tuli rumaa koska hampurilaista rakenteassani sotkin lautasta ja koska tämä jäi viime tinkaan kuvaa ei juurikaan ehtinyt siistiä. Mutta silti oishikatta 4/5. Ainakin pekonikastike tulee jäämään keittiööni.

EDIT: nimeä ihmeteltiin sillä onhan se kieltämättä jälkikäteen ajatellen makaaberi tietyistä historiallisista syistä. Tämä ei tullut edes mieleeni valitessani nimeä. Syy nimeen on kuitenkin täysin rauhanomainen: Morimoto on kotoisin Hiroshimasta.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Gallows Bird



Gallows Bird oli minun korviini hyvämaineinen ravintola, jossa en ollut koskaan käynyt koska se on niin kaukana, että sinne pitää lähteä, mutta tällä kertaa oli syy lähteä: tuttava järjesti yhteiskuljetuksen Gallows Birdiin keikalle.

Kuvitelmani siitä, että Angleterre olisi Suomen ainoa cask marquen (Wikipedia) saanut paikka osoittautui vääräksi sillä Gallows Bird on myös saanut cask marquen hiukan Angleterren jälkeen ja nyt St. Urho's on liittynyt joukkoon. Onnittelut Helsingin the gastropubille.

Espoon Niittykummussa sijaitseva Gallows Bird ei ole ulkoapäin maailman hehkein pubi, mutta sisällä odottaa suuresta koostaan huolimatta viihtyisä ravintola. Vaihdoin leppoisalta ja persoonalliselta vaikuttaneen omistajan kanssa muutaman sanan - sosiaalisiin suhteisiin tällaisessä tilanteessa auttaa huomattavasti kun seurueessa on useita olutravintoloiden työntekijöitä.



Jos ei nyt suurta gourmeeta niin hapankaalin ja makkaran yhdistelmä esiintyi edukseen verrattuna tyypilliseen suomalaiseen pubiruokaan.



Willie, Waylon & Junior with Pena. Voisikohan joskus käydä muidenkin bändien keikoilla? :)



Black Rat siideriä



Uusi tuttavuus Blanche de Bruxelles osoittautui mainioksi vehnäolueksi.

Muualla verkossa



RateBeer

Kommentit



Ystävällistä palvelua, hyvä valikoima. Ainut pettymys oli se, että real alet olivat juuri nyt laivassa. Omistaja kertoi, että ensimmäinen pidempi(?) katko vuosiin.

Ravintolan nimi on minusta kummallinen sillä gallows tarkoittaa hirttolavaa ja gallows bird ilotyttöä. Mitäpä nimestä: äijäruokala suosittelee.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Coniglio marinato alla griglia



Satulat uunista ulos.

Metsästin Stockan herkun pakastealtaasta paketin, jossa oli kaksi kaniinin satulaa uteliaisuudesta sillä en ollut koskaan kaniinia maistanut. Reseptin löysin Jamie Oliverin saitilta: coniglio marinato alla griglia ja ateria valmistettiin yhdessä Ketun keittiön väen kanssa.



Valmis pannurösti

Lisukkeena toimi perunarösti.







Röstin kääntäminen hiukan jännitti, mutta Karhuherralta se onnistui tyylikkäästi. On mielenkiintoista kuinka yhteiskokkauksissamme on vakiintunut jonkinlainen käytäntö mitä kukin tekee. Karhuherra paistaa, minä hoidan kastikkeet, Ketturouva koordinoi ja blogaa ja me kaikki teemme kaikkea.



Avattu kanin satula näyttää minusta aivan rauskulta.



Lasten kesteille alun perin tarkoitettuja Charmy Kitty -lautasliinoja.



Torres-tastingin jälkimaininkeja: tempranillo-rypäleestä valmistettu Torresin Coronas.



Alkuruoan kohdalla siirryimme osittain Espanjan puolelle: chorizoa, serrano-kinkkua ja jotain kolmatta leikettä, jonka nimeä en enää muista. Keskellä on ilmakuivattua fenkolisalamia.



Saksalainen fenkolisalami osoittautui maukkaaksi. Makkaran ympärillä oli kangaspussi eikä siinä ollut mitään muuta kuorta.







Yllätyksessemme satulassa oli vielä munuaiset kiinni.

Tarvitset



2 kaniinin satulaa
kourallinen tuoretta rosmariinia ja timjamia
4 valkosipulin kynttä kuorittuina
oliiviöljyä
3/4 sitruunan kuoresta ja mehusta
1 tl hunajaa
4 pekoniviipaletta
suolaa
mustapippuria

Alkuperäisessä reseptissä kaniini grillataan, mutta Oliver kirjoittaa myös, että kaniinin voi myös paahtaa. Valitsimme jälkimmäisen tavan koska grillaus ei ollut meille vaihtoehto.

Laita kaniinin palat kulhoon ja hienonna rosmariini ja timjampi tehosekoittimessa. Lisää valkosipuli tehosekoittimeen ja käytä sitä uudelleen. Lisää 8 rkl oliiviöljyä, hunaja sitruunan kuori ja sen mehu. Sekoita ja kaada seos kaniinin päälle. Anna kaniinin marinoitua sen aikaa kuin kestää, että se on huoneenlämpöistä.

Mausta liha suolalla ja pippurilla ja asettele pekoniviipaleet satuloiden päälle. Paahda 200 °C 20 minuuttia.

Kommentit



Kani ei ollut hassumpaa, mutta ei se kieltä mennessään vienyt. Suurin ongelma lopputuloksessa oli se, että 20 minuuttia riitti siihen, että liha oli nipin napin kypsää. Kanamaiselle rakenteelle olisi tehnyt hyvää ylikypsyys. Oishikatta 3/5.

Pakollinen Japani-anekdootti



Japanin kieleen ja ruokahistoriaan kummallisuuksiin kuulu se, että nelijalkaisten eläinten syöminen oli uskonnollisista syistä kiellettyä tuhatkunta vuotta aina Meiji-restauraatioon asti. Mutta ihminen on luova: munkit, joiden olisi pitänyt olla erityisen tarkkoja kiellon kanssa, päättivät lihanhimossaan että kanit ovat lintuja.

Japanin kielen erikoisuuksii kuuluu se, että laskettaessa asioita lukusanan perään lisätään pääte, joita on noin 50 erilaista. Esimerkiksi tuoppi olutta pyydetään sanoilla ihai biiru o kudasai koska lasketaan tuoppeja, mutta pullo olutta pyydetään sanoilla ippai biiru o kudasai koska pullo on pitkulainen esine. Pääsylipun museoon saa sanoilla ichimai kippu o kudasai koska pääsylippu on litteä esine. Kaneja lasketaan kuitenkin lintujen päätteellä.

tiistai 17. toukokuuta 2011

10 minuuttia olut-tastingiin



Orval © Pierrenoel at Wikipedia. This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 Generic, 2.0 Generic and 1.0 Generic license.

Kaksi pitkää päivää ystävän kanssa navigaatiokurssilla suorastaan vaativat pysähtymään rentoutushetkellä Hauessa. Olimme juuri lähdössä koteihimme kun eräs kantis kysyi kiinnostaisiko olut-tasting. No toki. Koska? Kymmenen minuutin päästä. kuului vastaus. Lapsettomalle äitienpäivä ei ollut mikään syy kieltäytyä.

Tasting



Tastingin piti Black Doorissa työskentelevä oluiden ja viskien asiantuntija Esa Paloharju. Puolisokko-tastingissä tunnistamista helpotti se, että kantiksena minulla on varsin selkeä kuva siitä mitä Hauen hanoista löytyy. Emme tienneet mitä oluita saisimme eteemme, mutta näimme oluet ja sekin luonnollisesti auttoi tunnistamisessa, mutta ei se silti nappiin mennyt. Tällainen ei ole kilpailua, joten "epäonnistuminen" ei ole vakavaa.

Ensimmäinen olut



Vaalea lager. Humalaa ja maltaisuutta paljon enemmän kuin suomalaisessa bulkkilagerissa. Tämä oli helppo tunnistaa. Ilmiselvä Pilsner Urquell. Se on kaikkien lagereiden äiti ja kuuluu suosikkeihini.

Muualla verkossa


Oluen viralliset sivut
Wikipedia
ratebeer

Toinen olut



Hiukan tummempi, mutta kaikkea muuta kuin sysimusta, lager. Katson väriä, nuuhkin ja maistan. Olen tunnistavani tamperelaiseksi Keisari müncheneriksi, mutta pieleen meni: Kuohu Amber oli oikea vastaus.

Muualla verkossa


Oluen virallinen sivu
ratebeer

Kolmas olut



Hanavalikoiman tuntien tätä ei tarvinnut kuin katsoa: suodattamaton vehnäolut Weihenstephaner Hefe Weisbier. Weihenstephan on maailman vanhin yhä toiminnassa oleva panimo, joka aloitti toimintansa vuonna 1040.

Minulla meni 15 vuotta vuotta oluen maistelemiseen ennen kuin opin nauttimaan vehnäoluista sillä esimerkiksi tässä vehnäoluessa on vahva, yleensä sahtiin liitetty, banaanin aromi. Kirkkaaksi suodatetut kristallivehnäoluet taas eivät minulle juuri maistu.

Weihenstephanin luostarin panimo
Weihenstephaner-oluet - yksittäiseen tuotteeseen ei valitettavasti voi linkittää
Wikipedia
ratebeer

Neljäs olut



Hiukan tummempi ale. Hyvää, mutta tunnistus meni päin seiniä: sekoitin erään suosikkuoluistani toiseen suosikkiolueeni, jotka eivät edes muistuta toisiaan. Niin noloa, että en edes kehtaa kertoa jälkimmäisen oluen nimeä. Minua lohdutettiin sillä, että Fullerin ESB:n kaasuna toimi hiilidioksidin sijasta typpi-hiilidioksidiseos, joka kuulemma vaikuttaa olennaisesti makuun.

ESB:tä saa silloin tällöin real alena ja real alen ystävälle tai ihmiselle, joka pitää brittioluesta ja joka ei ole koskaan real alea maistanut, suosittelen lämpimästi. Sama pätee Fullersin London Prideen, jolla on hauska mainos:Whatever you do, take pride. Real ale on niin erilaista kuin normaali olut, että suosittelen jopa ihmiselle, joka ei oluesta pidä.

Fullers' ESB:n virallinen sivu ei turhia ujoile:


...ESB's reputation was soon enhanced after being named CAMRA's (Campaign for Real Ale) Beer of the Year in 1978, and the beer has not stopped winning since!

With three CAMRA Beer of the Year awards, two World Champion Beer awards, and numerous other gold medals to speak of, ESB is, quite simply, the Champion Ale.


Muualla verkossa


Oluen virallinen sivu.
Fullerin panimosta Wikipediassa
ESB oluttyylinä
ratebeer

Viides olut



Lähes läpinäkymätön porter tai stout. Toinen olut, jonka tunnistin pelkästään vilkaisemalla: Plain Porter. Paahteinen, voimakas maku miellyttää minua ja tämä olut sopii erityisesti viileään keliin.

Muualla verkossa


Oluen virallinen sivu
ratebeer

Orval



Viimeistä olutta ei tarvinnut arvailla sillä pöytään tuli pullo ja oluet olivat Orval-laseissa. Tätä hienoa trappistiolutta ei kannata ohittaa.

ratebeer
Wikipedia

Kommentit



Koominen piirre panimoiden sivuissa on yleinen K-18-varoitus (esimerkkinä Mallaskoski). Se varmasti hillitseekin alaikäisiä surffaamasta panimoiden sivuilla ja siten auttaa heitä välttämään turmiota.

Mielenkiintoinen ero verrattuna viinitastingeihin on se, että oluiden ja viskien maistelussa pois sylkeminen ei ole vaihtoehto vaan loppuun asti juomatta jättäminen jättäisi ne viimeiset aromit pois. Tästä seuraa se, että tuopit ovat puolikkaita.

Niin hienoja kuin viinit ovatkin niin minua ärsyttää monien viini-ihmisten oluiden väheksyntä. Olut on muka vivahteetonta ja rahvaanomaista. Tämä on puhdasta ennakkoluuloa, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin tietämättömyyteen, joka on näkynyt vaikkapa siinä, että joitakin vuosia sitten jokin lehti teki olutvertailun. Hyvä idea, mutta kun vertailuun valitaan suomalaisia bulkkilagereita ei ole ihme, että niitä vivahteita ei juuri löydy. Suomesta olisi löytynyt paljon ihmisiä, jotka olisivat voineet auttaa vertailun tekijöitä oluiden valinnassa.

Kiinnostavaa oli kuulla muun muassa milk stoutista, jota suositeltiin imettäville äideille. Hieman erilainen näkökanta äitien alkoholinkäyttöön kuin nykyään, mutta on syytä muistaa, että vesi oli ei niin kovin kauan sitten hengenvaarallista isoissa kaupungeissa. Paastoajatkin vaikuttivat alkoholinkäyttöön: kun se, mitä sai syödä, oli rajoitettua, tehtiin vahvempia oluita, jotta energiaa saisi riittävästi. Ja kun vettä ei voinut juoda hygieniasyistä niin munkit ovat tainneet olla melkoisen päissään koska vahvojen oluiden aiheuttama nestehukka on pitänyt korvata mietoja oluita juomalla.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kylmästä kuolemasta jälkiruokaan



© Karhuherra

Suklaakastike on ollut minulle helppo ja nopea (valmistukseen kuluu kymmenisen minuuttia) tapa saada aikaiseksi jälkiruoka, joka maistuu kaikille. Se on ollut aina se sama: otetaan purkki kermaa, kiehautetaan ja sulatetaan siihen levyllinen Fazerin tummaa suklaata. Tuunaaminen ei ole käynyt mielessä.

Tuunaamattomuuden muutti Jim Thompsonin romaani Kylmä kuolema. Olen tainnut aikaisemmin mainita, että nautin suuresti tuntemieni ihmisten bändien keikoista. Sama pätee kirjoihin. Jimin tapasin ensimmäisen kerran, kuinka ollakaan, kantapubissani Hilpeässä hauessa: mies tiskin toisella puolella. Kuvittelin pitkään tutustuneeni persoonalliseen ja mukavaan brittiin. Muuten oikein, mutta hän on kotoisin Kentuckystä.

Kun Jimin ensimmäinen kirja, Jerusalemin veri, ilmestyi olin julkaisutilaisudessa ettearvaamissäravintolassa. Sama toistui kun toinen romaani, Lumienkelit, ilmestyi. Ne bileet kestivät pitkään ja kömpiessäni niistä kotiin ahmin kolme ensimmäistä lukua. Bad Idea, sillä ne luvut eivät ole hempeitä. Lumienkelit muistuttaa minua kirjasta, joka kertoo siitä mitä japanilaiset tekivät vuodenvaihteessa 1937-1938 Nankingissa. Katsottuani Nanking-kirjan kuvat ja luettuani kahdeksan ensimmäistä sivua minun väkivaltakiintiöni oli täynnä.

Minulla ei yleensä ole ongelmia erottaa fiktiota ja todellisuutta toisistaan, mutta kirjailijaa, joka saa minut, joka on yhtä herkkä ja romanttinen kuin Waffen-SS-panssaridivisioona, jättämään kirjan kesken, on pakko kunnioittaa. Kun lopulta sain kirjan luettua loppuun pidin siitä kuten myös ensimmäisestä kirjasta. Tiivistä, taidokasta tekstiä.

Myöhemmin ilmestyi brutaali Jumalan nimeen ja tänä vuonna tuli ulos Kylmä kuolema, jonka julkaisutilaisuuteen en valitettavasti ehtinyt, mutta hankin sen seuraavana päivänä. Aloitin sen lukemisen Hauen tiskin päässä. Kirjassa viehättää se, että siinä vietetään aikaa myös Vaasankadulla olevassa Hauessa. Todellisiin kanta-asiakkaisiin on joitakin viittauksia ja löytyypä kirjasta yksi Arskakin. Narsisti minussa luonnollisesti olettaa, että se on viittaus minuun. Ehkä, ehkä ei. Puukkobulevardina muinoin tunnetulta Vasikselta eivät Arskat ja Reiskat lopu.

Olutsuklaakastike





Apina kuvassa olen minä. © Karhuherra

Miten ylläoleva teksti liittyy ruokaan? Siten, että lukiessani tiskin päässä Kylmää kuolemaa kirjan päähenkilön, ylikomisario Vaaran, kokatessa mieleeni juolahti että osan suklaakastikeen kermasta voisi korvata tummalla velkolla. Kului muutama viikko kunnes päädyin kokkaamaan Ketun keittiön kanssa.

Tarvitset



1½ dl kermaa
½ tummaa velkoa
levy taloussuklaata

Paloittele suklaalevy.

Kiehauta oluen ja kerman seos keskilämmöllä. Alenna lämpöä ja lisää suklaa pikku hiljaa nesteeseen jatkuvasti sekoittaen kunnes suklaa on sulanut.

Kommentit



Pohdimme yhdessä oluen määrää. Kokemuksesta tiedän, että olutruoassa liika olut pilaa kaiken. Päädyimme kokeilemaan puolta desiä olutta ja 1½ kermaa. Kiehautimme sen ja totesimme, että tämä on tasapainoinen maku vaikka taka-raivossa olikin ajatus, että 170 g suklaata tulee muuttamaan asioita hyvin paljon. Lopputuloksessa olut maistui vienosti. Seuraavalla kerralla 1 dl kermaa ja 1 dl olutta. Aivan ehdottomasti kehityskelpoista eli oishikatta 3/5.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Viiniä Miguel Torresin seurassa



Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Bodegas Torresin johtajan Miguel Torresin viiniluentoon ja tastingiin. Aloittaessani ruokablogini pitämisen 2007 mieleeni ei juolahtanutkaan, että saattaisin jonakin päivänä istua samassa pöydässä syömässä ja keskustelemassa kuin Torres.

Järjestäjien mukaan tilaisuus varattiin täyteen 12 minuutissa, mutta muutama paikka oli ymmärtääkseni korvamerkitty ruokablogaajille ja taisin viedä sen viimeisen paikan. Varsinainen onnenpotku.

Luento





Miguel Torres

Luento oli kiinnostava; Torres puhuu sujuvaa englantia joten luentoa oli helppo ymmärtää. Tunnelma oli rento. Paremmin viinejä tunteville ihmisille alueiden käsittely antoi varmasti enemmän kuin minulle, mutta minäkin sain siitä irti asioita.

Minulle kiinnostavinta oli kuitenkin se, että Bodegas Torres on aidosti kiinnostunut ympäristönsuojelusta. Torres käyttää uusiutuvia energianlähteitä ja pyrkii säästämään energiaa. Se suojelee metsiä. Torresilla on reilun kaupan viinejä ja se toimii myös hyväntekeväisyydessä - jotain lapsiin liittyvää se taisi olla, ei voi muistaa.

Torres mainitsi useaan otteeseen ilmastomuutoksen ja kertoi, että Torres tekee tutkimusta siitä miten lämpötilan nousu vaikuttaa viinintuotantoon. Miten viiniköynnökset voivat, jos lämpötila nousee kolme astetta? No more wine. oli osa Torresin viestiä.

Ilmasto on niin monimutkainen asia, että en ole lyönyt lukkoon mielipidettäni siitä onko se ihmisen aiheuttama ilmiö vai ei, mutta loppujen lopuksi se ei ole edes olennaista: jo pelkästään täysin hillitön luonnonvarojen käyttö vaatii meitä muuttamaan elämäntapojamme. En usko, että pystymme, mutta 42 ikävuodessa saattaa olla se hyvä puoli, että olen kuollut ennenkuin todella vakavat ongelmat alkavat.

Oma, varsin vähäinen viininkulutukseni, on viime vuosina suuntautunut Etelä-Amerikkaan ja Etelä-Arikkaan lukuun ottamatta kuohuviiniä, joka on yleensä espanjalaista Codorniun cavaa ja joskus harvemmin pieni pullo shampanjaa.

Tällaiset tilaisuudet eivät tietenkään ole pyyteettömiä: ne ovat myös markkinointia ja mainontaa, mutta tällä kertaa markkinointi onnistui: heti seuraavana päivänä kaniinin satulan seuraksi ostamani viinipullon etiketissä luki Torres.

Viinit



Tervetuliaisviiniksi tarjottiin lasillinen Natureo 2009 eikä tästä moscatel-rypäleestä tehdystä viinistä olisi uskonut, että se on alkoholiton.

Tasting





Blogaajakollegan viinilasirivistö. Omaani en saanut kuvattua tuhoamani pikkuzoomin puuteen vuoksi.

Kuvan viinit vasemmalta oikealle: Coronas 2008, Mas Borràs 2008, Celeste 2007 ja Santa Digna Cabernet Chauvignon Rosé 2010. Coronas on vanha tuttu vaikka perinteisesti olen pitänyt enemmän Gran Coronasista. Punaviineistä Mas Borrás oli hyvin erilainen kuin punaviinit, joita muistan juoneeni. Harvinainen viini, jota ei ole yleisesti saatavilla. Myös Celeste oli täysin uusi tuttavuus.

Ensimmäisellä kierroksella meille tarjottiin kolmea valkoviiniä: Marimar Estate Chardonnay 2006 Don Miguel Vineyard (Kalifornia), Santa Digna "Reserva" Sauvignon Blanc 2010 (Chile) ja Viña Esmeralda 2010 (Katalonia). Perinteisesti olen hieman tuhahdellut valkoviineille, mutta eräs ystäväni, joka harrastaa viinejä ja tastingit ovat opettaneet, että ei viinien tarvitse olla rutikuivia. Esimerkiksi ruokapöydällänion joskus puolikuivaa gewürztraminer-viiniä.

Valkoviineistä Santa Digna nousi suosikeksi, roséta voisin sanoa parhaaksi juomakseni rosé-viiniksi ja punaviineistä esiin nousi Mas Borràs, mutta kaikki viinit maistuivat.

Koska en ole kovin hyvä olemaan hiljaa kysyin ennen punaviinejä mitä Torres ja järjestäjät suosittelisivat kaniinin kanssa, mutta olisi pitänyt kysyä jo ennen valkoviinejä sillä myöhemmin huomasin, että Jamie Oliver suositteli ruoan kanssa valkoviiniä.

Buffet





Buffet oli mainio. Kuvassa kuskussalaatti tomaateilla ja lehtipersiljalla.

Blogaajille oli yhteinen ruokapöytä, johon Torres saapui hetken kuluttua pitkähköksi aikaa. Juttelimme mukavia ja vakavia tämän sympaattisen herrasmiehen seurassa

Luomuviinin ympäristövioista olisin kaivannut enemmän perusteluja, mutta sellaiseen ei tietenkään tällaisessa tilaisuudessa ole aikaa.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Tuk Tuk


View Larger Map

Kun Vaasankatu 19 ollut Little China lopetti minua hiukan harmitti sillä se oli näppärä paikka syödä ennen kuin lähti viettämään turmioelämää, mutta pian samaan liiketilaan ilmestyi thaimaalainen Tuk Tuk. Monet sitä kehuivat, mutta en saanut aikaiseksi kokeilla paikkaa kuin vasta eilen.

Paikka on siisti ja valoisa ja ikkunapaikoilla istutaan lattialla samaan tapaan kuin vaikkapa Kabukin tatamipöydissä. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa ja henkilökunnan kielitaito riitti hyvin käytännön kommunikointiin. Listalta voi valita kastikkeen ja siihen "täytteen" tofusta naudanlihaan. Itse valitsin hapanimeläkastikkeen ja katkaravut.

Annosta odotellessani oli pakko provosoida Facebookissa statuksella on Vaasankadulla thaipaikassa sillä Vaasankatu on tunnettu paremmin hieman erilaisista thai-paikoista. Olin huono provosoija sillä kukaan ei takertunut koukkuun. Taitavat kaverit tuntea minut ja tietää sen, että maksullinen seksi ei kuulu harrastuksiini.

Annos tuli yllättävän kauniina pöytään kahdella lautasella: riisiä neliön muotoisena vierellään puna- ja valkokaalia suikaleina ja katkaravut kastikkeineen toisella. Annos oli hyvä vaikka olisi voinut olla tulisempikin. En muista milloin olisin viimeksi saanut lounarin hinnalla yhtä hyvää ruokaa. Äijäruokala suosittelee.

Muualla verkossa



Eat.fi