torstai 28. helmikuuta 2013

Newyorkilainen lounas

Suomalaista lounasruokakulttuuria osaa todella arvostaa vasta, kun on asunut pari vuotta New Yorkissa. Suomalaisen näkökulmasta varsinainen lounas puuttuu tästä maasta – ainakin kiireisimmistä liikemaailmasta.

Yritysmaailmassa yleisin lounas on täytetty voileipä. Liikemiehet huitaisevat leivän taksissa matkalla tapaamisiin, tietokoneensa ääressä tai lyhyellä tauolla. Tässä yksi esimerkki voileipälounastarjoilusta maanantain seminaarista.


From Äijäruokaa 2013-02

Minulle tämä voileipäkulttuuri on ollut kauhistus, sillä edustan sitä suomalaista porukkaa, jolle ruisleipä on aidointa leipää ja kaikki muu on lähinnä rinnastettavissa pullaan. (Viime aikoina olen oppinut nauttimaan myös rapeakuorisista vaaleista leivistä.)

From Äijäruokaa 2013-02


"Tehokkaasti" ilman lounasta vai edullisesti hyvään ravintolaan?


Moni newyorkilainen ajattelee, että  esimies kokee lounaalla olemisen velttoiluksi, eikä uskalla sen takia lähteä lounaalle. Leivän tai muun lounaan nakertaminen tietokoneen luona on siksi niin äärimmäisen yleinen ilmiö. Työskennellessäni Dance Theatre of Harlemissa viime keväänä, olin ainoa seitsenhenkiseltä osastoltani, joka kävi säännöllisesti lounaalla toimiston ulkopuolella.

Poikkeuksiakin on. Osa newyorkilaisistakin lähtee lounaalle ja ottaa hyödyn irti erinomaisista lounastarjouksista. Tässä vinkki myös budjettimatkailijoille: hyviinkin ravintoloihin pääsee edullisesti lounasaikaan. Kunhan muistamme sitten toimia maan tavoilla ja jättää tippiä kaksi kertaa verojen verran pyöristettynä hieman ylöspäin. Toinen tapa laskea tipin ja verojen yhteismäärä on kertoa ruoan hinta 1,25:llä. Tippi ei oikeasti ole maksu hyvästä palvelusta. Se pitää ennemminkin nähdä pakollisena narikkamaksuna. Tarjoilijoiden peruspalkka on surkea, joten moni elää tippien avulla.

Vinkkejä lounaspaikoista tulossa myöhemmin.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Hirvipalapaisti

10.1.

From Äijäruokaa 2013-02

Saimme taannoin Heidin vanhemmilta hirvipaistin (kiitos!). Tammikuussa siitä syntyi juhlava illallinen ennen Heidin paluuta New Yorkiin. Reseptin löysimme googlella Valion sivuilta. Noudatimme reseptiä pääpiirteittäin - pienensimme sitä paistipalamme koon mukaisesti noin puoleen emmekä käyttäneet reseptin brändimerkkejä.

Tarvitset


Hirvipaistiin


500 g hirven paistia
1 sipuli
½ tl merisuolaa
vajaa ½ tl vastajauhetta mustapippuria
1 rkl riistafondia
½ tölkkiä tomaattisosetta
2 dl vettä
1 dl kermaa
1 dl sokeroitua mustaherukkamehua
1½ tl basilikaa
½ tl timjamia
1 rkl vehnäjauhoja
voita ja rypsiöljyä paistamiseen

Puhdista liha kalvoista ja leikkaa reilun kokoisiksi paloiksi. Kuumenna voi ja öljy pannulla ja ruskista liha pienissä erissä. Siirrä lihaerät kerrallaan pataan.

Hiennonna sipuli ja kuullota se. Siirrä pataan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää fondi, tomaattisose ja vesi.

Anna hirvipaistin kiehua hiljalleen kannen alla lihan mureudesta riippuen 1-2 tuntia kunnes liha on kypsynyt.

Lisää kerma, mehu ja kuivatut yrtit.

Sekoita vesitilkkaan jauhot. Kaada seos ohuena nauhana kastikkeeseen samalla sekoittaen. Anna kiehua 2-3 minuuttia. Tarkista maku.

Tarjosimme kokonaisuuden paistettujen salaatin, puikulaperunoiden, suolakurkkujen ja kanttarellikastikkeen kera.

Kermaiseen kanttarellikastikkeeseen


Äijäruokalassa tehdään kastikkeet yleensä kokoon keittämällä, mutta nyt kastiketta haluttiin enemmän, joten poikkeuksellisesti kastike suurustettiin beurre manié-suuruksella.

1 pieni pakasterasiallinen kanttarellejä
1 pieni sipuli
1 dl vettä
2 dl kermaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita
fondia
suolaa
vastajauhettua mustapippuria

Sekoita voi ja jauhot keskenään.

Sulata kanttarellit. Paista niitä kunnes niistä ei enää irtoa nestettä. Siirrä syrjään.

Hienonna ja kuullota sipuli. Lisää kanttarellit, vesi ja kerma. Mausta. Kiehauta ja lisää voi-jauhoseos. Keitä viitisen minuuttia.

Kommentit


Tästä tuli oikein hyvää.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Liha

14.2.

From Äijäruokaa 2013-02

Viikko sitten torstaina minulla oli ilo osallistua HKn kutsumana Liha-kirjan julkaisutilaisuuteen ja siihen liittyneeseen illalliseen. Lienee blogin nimi osunut kutsujien silmään. Tilaisuus oli Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa, jossa en ollut käynyt vuosikausiin. Tunnelmallisesti valaistuun tilaan saapuessa tilaisuuden hengen teki selväksi huomiota herättävästi esillä ollut kokonaisena paistettu possu. Äijäruokaa - ja harvinaislaatuista sellaista.

Esittelypuheiden jälkeen sitä ja muita herkkuja pääsi maistamaan. Maittavaa, oikein maittavaa. Lihoista esiin nousi mehevä possu, joka oli pöytääni saapuneiden kokkien mukaan ollut uunissa 36 tuntia. Aika paljon kauemmin kuin jouluna paistamamme kinkku!

From Äijäruokaa 2013-02

Vanhan juhlasali oli kauniisti valaistu

From Äijäruokaa 2013-02

Jogurtti-pannacotta ja talviomenahilloke

Pannacotat maistuvat minulle. Pitänee kokeilla itsekin.

Kirja


From Äijäruokaa 2013-02

Larousse Gastronomique ja Liha

Millainen itse kirja on? 519-sivuinen järkäle, jonka jokainen vieras sai mukaansa, tuo ulkoisesti mieleen Larousse Gastronomiquen. Ehkä tarkoituksellisestikin, kirja ei voi olla tuntematon Lihan tekijöille.

Pikaisen selailun perusteella kirja vaikuttaa kiinnostavalta. Historiafriikkinä huomasin sen, että suomalaisia hylkeennahkoja on viety antiikin Roomaan ja että keskiajalla hylje oli katolisen kirkon mielestä kala, joten sitä oli soveliasta syödä myös paaston aikana. Jännittävää ja kummallista, aivan kuten se, että japanilaiset laskevat kaneja lintujen tapaan.

Ensivaikutelma kirjasta on laadukas. Hyvin tehty, hyvin sidottu. Tämän pitäisi kestää hyvin kohdeltuna useamman eliniän. Lukemani, vielä vähäiset, katkelmat käsittelevät asioita, jotka ovat monelle uusia. Reseptipuolessa ilahduttaa se, että myös valitettavan harvoin kodeissa käytettyjä ruhonosia käytetään. Tuntuma on se, että kaikkiruokaisen ihmisen, joka on syömästään kiinnostunut, kannattaa harkita tätä kirjaa. 44 euron hinta on varsin normaali, ehkä jopa edulliseen päin, jos ottaa huomioon kirjan koon.

Palaan kirjaan toisella kirjoituksella luettuani sen. Äijäruokaa kiittää hyvästä illallisesta ja kiinnostavasta kirjasta.



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Red Rooster Harlem

Newyorkilaiset rakastavat brunsseja. Syykin on yksinkertainen: viikonloppuisin on paremmin aikaa istua ystävien kanssa. Lisäksi brunsseilla pääsee usein hienompiinkin ravintoloihin edullisempaan hintaan.

Yksi astetta parempiin ravintoloihin lukeutuvista brunssipaikoista on Harlemissa sijaitseva Red Rooster (310 Lenox Avenue, 125. ja 126. kadun välissä). Testasin paikan brunssin muutama viikko sitten ystäväni kanssa.

From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03

Ruotsalaisen huippukokin tarjoamaa lohturuokaa


Red Rooster mainostaa sivuillaan tarjoavansa lohturuokaa. Paikan perustaja, ruotsalais-etiopialainen huippukokki Marcus Samuelsson haluaa yhdistää niin amerikkalaista, ruotsalaista kuin etiopialaista ruokaperinnettä. Vuonna 2010 Red Roosterin avanneen Samuelssonin haaveena on, että ravintola on kohtaamispaikka eri taustoista tuleville ihmisille. Ja luonnollisesti kunnianosoitus Harlemille, joka on siistiytynyt merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03

Lupaava alkutaival


Red Roosterilla on kaikki mahdollisuudet huippuluokan ravintolaksi. Samuelsson singahti kokkitaivaaseen ruotsalaisesta Aquavit-ravintolasta, New Yorkista, saaden useamman kunniamaininnan 1990-luvulla. Viime vuonna Samuelsson julkaisi kirjansa Yes, Chef! A Memoir, ja on sen jälkeen kiertänyt myös puhumassa. Miehen suosiota kuvastaa myös hänen Twitter-tilinsä: seuraajia on lähes 80 000.

Red Roosterin alkutaival onkin ollut hyvä, ja erityisesti paikan tunnelmaa sekä asiakaskunnan monimuotoisuutta kiitellään. Itseänikin viehätti nimenomaan paikan sisustus. New York Times arvioi paikan esimerkiksi näin.

From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03

Market Greens -salaatti alkuruokana


Red Rooster on jakanut ruokalistansa useaan eri lohkoon ajankohdan mukaan. Brunssilista on yllättävän suppea, mutta löysimme sieltä kuitenkin houkuttelevalta kuulostaneet alkuruoat.

Amerikassa tyypilliseen tapaan puolitimme Market Greens -nimisen alkuruokasalaatin, joka sisälsi vuohenjuustoa, punajuurta, pekaanipähkinäpyrettä ja sherry-vinegretteä (11 dollaria). Puolitus osoittautui hyväksi ideaksi, sillä annos oli valtava!

From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03

Lammasta ja lohta pääruokana


Ystäväni valitsi pääruoakseen Bunny Chow -nimisen annoksen (19 dollaria). Seesaminsiemensämpylöiden päälle oli tuotu lammaspataa, paistettu kananmuna ja ricotta-juustoa.


From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03

Oma valintani oli savustettu lohi kasvisten ja sitruunaisen aiolin kanssa (23 dollaria).


From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03

Vaikuttava naistenhuone


Jos vessa on siisti, ravintola on hyvä. Tämä on ollut mottoni kautta aikojen. Red Roosterin vessa ei ollut paitsi siisti, vaan oli myös taiteellinen. Tästä ehdottomasti pisteet ravintolalle!


From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03

From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03


From Äijäruokaa: Red Rooster 2013-02-03

Kommentit


Red Roosterin brunssi oli ihan hyvä, mutta ei valitettavasti saanut meiltä täydellisiä pisteitä. Kummankaan annos ei ollut viimeistelty makunystyröitä ajatellen. Lisäksi hinta-laatusuhde jää valitettavasti kauas monesta muusta brunssipaikasta.

Erityinen miinus tulee paikan juomista: brunssiin ei kuulun mitään juomia, vaan kaikki maksetaan erikseen. Esimerkiksi Bloody Mary -drinkki maksaisi 13 dollaria. Monessa brunssipaikassa on joko rajaton mimosa tai Bloody Mary -oikeus. Suurimmassa osassa ainakin yksi drinkki kuuluu hintaan.

Täytyy muistaa, että hinnat pitää kertoa 1,25:llä, jotta saa tietää todellisen hinnan verojen ja oikean suuruisen tipin jälkeen.

Vaikka brunssikokemus ei ollut täydellinen, Red Rooster on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Itseäni houkuttelee erityisesti paikan illallistarjonta sekä livemusiikki. Viime vuonna paikalliset muusikkoystäväni esiintyivät usein ravintolassa soittaen brasilialaista musiikkia. Harmi, että en mennyt kuuntelemaan, sillä yhtenäkin kertana kuulijoiden joukossa oli myös Moulin Rouge -tähti Ewan McGregor. On hyvä merkki, jos ravintola on saanut julkkiksetkin kiinnostumaan.


Sijainti



Näytä suurempi kartta

Aviomiehen lisäys


Little Red Rooster




Monille tulee ensimmäisenä mieleen ravintolan mielestä Rolling Stones ja heidän versionsa kappaleesta Little Red Rooster. Kun seuraavan kerran käyn New Yorkissa, haluaisin ehkä käydä tässä paikassa.