Harmaata ja kuten eilen ottamastani kuvasta näkyy purjehtimaankaan ei vähään aikaan pääse. Lomalleen olisi voinut saada parempaa säätä niin ilmastollisesti kuin poliittisestikin. No, kun keli on kurja niin voi ainakin rauhassa keskittyä kokkaamiseen.
Silloin tällöin olen bongannut kultakirjolohta Arabian K-kaupan kalatiskiltä, mutta aina tätä ennen se on jäänyt tiskille. Fisukaan ei ole eettisesti ongelmatonta ruokaa: luonnonvaraista kalaa ylikalastetaan ja kasvatus taas rehevöittää vesistöjä. Kasvissyöjää minusta ei kyllä saa tekemälläkään, joten pitää kai vain myöntää, että olen tässäkin suhteessa Paha Setä.
Paha setä olen myös siinä mielessä, että sorrun taas politiikkaan. Suosikkikansanedustajani Jyrki Kasvi blogasi hyvin siitä kuinka bitti uurnaan vilahtaa. Niinkin fiksu kaveri kuin Pekka Haavisto, johon olen useammankin kerran kohdentanut Vihreän tasa-arvoteon (eli olen äänestänyt Vihreää miestä), on joskus kirjoittanut positiivisesti nettiäänestyksestä. Pekka teki minuun suuren vaikutuksen Vihreiden toimistolla Haskin muistotilaisuudessa, mutta ainakin silloin monta vuotta sitten hänen käsityksensä nettiäänestyksestä olivat kovin optimistisia. Nettiäänestyksessä on paljon ongelmia eikä niihin IMAO löydy riittävän hyvää ratkaisua.
Nykyinen äänestysjärjestelmämme ottaa huomioon sen, että vaalien työntekijät eivät välttämättä luota toisiinsa. Nykyisessä rauhallisessa Konsensus-Suomessa on helppo tuuditauttua uneen, että yhteiskuntamme tulee jatkossakin olemaan vailla oikeasti merkittäviä ristiriitoja. Huomasitte varmaankin tuoreissa venäläisissä vaaleissa Ingushian ja Tshetsenian vaalitulokset? Valtapuolue sai 99 % kannatuksen. Uskottavaa, eikö? Erityisesti Tshetsheniassa.
Tämä pilakuva oikeastaan tiivistää kaiken olennaisen. Hyvät ihmiset, älkää luottako juttuihin, jotka eivät ole läpinäkyviä.
Jos seuraavissa diktaattorinvaaleissa äänestätte minua niin saatte kyllä nähdä muutoksia. Olen jo antanut diktaattorilupaukseni, mutta jätettäköön se tässä toistamatta sillä se on tarkoituksellisen pöyristyttävän kärjistetty versio mielipiteistäni. Pohjimmiltani olen sitä mieltä, että Churchill oli oikeassa: demokratia on huonoin mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä lukuunottamatta niitä muita, joita on kokeiltu.
Nettiäänestysksessä äänestyjärjestelmän toimivuutta tärkeämpää tuntuu olevan se, että Suomi menestyisi paremmin vertailuissa, joissa pohditaan kuinka hyvin kansalaiset voivat vaikuttaa ympäristöönsä. Kumpikohan on vinossa, mittari vai mitattava?
Sensuuri/lapsipornokeskustelu käy kuumana. Maikkari julkaisi päivän pohjanoteerauksen julkistamalla täysin kritiikittä Poliisin tiedotteen. Maikkarin juttu muuttui tätä kirjoittaessa suorasta tiedotteen kopiosta uutista muistuttavaksi, mutta ei se vieläkään käsittele jutun todellista ongelmaa: sitä, että lapsia raiskataan kameroiden edessä. Esimerkiksi viulutehdasta sensuroivaa KRP:n listaa on perusteltu myös sillä, että ihmisiä suojellaan näkemästä vahingossa lapsipornoa. Käsi ylös, hyvä lukijani, jos olet nähnyt joskus vahingossa lapsipornoa. Minä en ole nähnyt sitä vahingossa ja KRP:n listan tarkastamisenkin olen jättänyt kovaluontoisemmille, joiden pää kestää nähdä kamaa, jonka sisällöstä marginaalinen osa on lapsipornoa.
Sensuroitujen saittien porno-osasta kuulemma suuri osa on laillista homopornoa. Kuinka yllättynyt olenkaan. Ja nyt ministerimme puhuu jo "lapsille haitallisesta aineistosta". Lapsille haitalliseen aineistoon taitaa kuulua homoseksuaalisuuden olemassaolon tiedostaminen, Pornaisten kunta ja ranskalainen nobelisti Perse.
Onneksi tästä maasta löytyy vielä järkeäkin käyttäviä poliitikkoja ja journalisteja kuten Aamulehden jutusta voimme huomata. Pisteet Kirsti Pohjoselle Aamulehteen ja Kasville Eduskuntaan.
Arvostelijalle lyödään otsaan leima, jossa lukee PEDOFIILI. Eräs neljän lapsen isäksi itseään kutsuva jo nimitteli Kasvin blogin kommenteissa Nikkiä lapsipornoharrastajaksi. Sen sijaan että ongelmalle oikeasti tehtäisiin jotain hyväuskoisen hölmöyden vuoksi sananvapaus ja lapset uhrataan. Tärkeintä on mielenrauha, joka säilyy kun pitää laput silmillä.
Kaiken tämän harmauden keskellä kuulin myös iloisen uutisen: kun KRP:n listasta nousi häly niin useammat listalla olleet oikeat kohteet on suljettu. Jos väite pitää paikkansa on syytä kysyä mitä järkeä listan salaamisessa on.
Ikävistä asioista ruokaan
Resepti on peräisin Arteknon julkaisemasta suuresta kastikekirjasta.
600 g ruodotonta kalaa
4 silputtua salottisipulia
3 dl kalalientä
150 g suolatonta voita
1 dl vaaleaa olutta
suolaa ja vastajauhettua pippuria
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
Paista kala pienessä voimäärässä sipulin kanssa. Älä anna sipulin ruskistua.
Kaada olut ja kalaliemi kalan päälle. Hauduta miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia.
Annostole kala lämpimille lautasille. Keitä kastiketta hieman kokoon. Lisää voi nokareina koko ajan vatkaten. Mausta ja sirottele ruohosipuli kastikkeen päälle.
Oishikatta-asteikolla neljä. Oikein hyvää, mutta fisu katkesi kahtia ja senkin vuoksi asettelu ei ollut kohdallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti