Kolmen juuston pihvit

Helmikuun ruokahaasteen aihe on viimeinen ateria. Kysymys kuului

Mitä söisit viimeisellä ateriallasi rakkaimpasi kanssa? Mitä sinä valitset ruoaksi jos edessäsi olisi viimeinen ateria pitkään, pitkään aikaan tai se mitä syöt on viimeinen syömäsi ateria ikinä? Mitä söisit mieluiten?

Olemme varsin kaikkiruokaisia ihmisiä, mutta olemme enemmän suolaisen kuin makean perään. Ensimmäinen yritykseni tämänkertaiseen ruokahaasteeseen oli kuitenkin new york -tyylinen juustokakku - juustokakut kun meihin juuston ystävinä uppoavat oikein hyvin. Kakku kuitenkin räjähti irroittaessani sitä vuoasta eivätkä makuyhdistelmätkään toimineet, joten edessä oli joko haasteen skippaaminen tai uusi yritys.

Perinteeksi muodostunut varhaisaamuinen Atlantin ylitse chattaus tuotti ideanpoikasen, joka kypsyi päivän aikana kolmeksi juustoksi.

Tarvitset

kahdelle

Salaatti

2 kpl 5 cm kurkkua
1 tomaatti
jäävuorisalaattia
tuorejuustoa
mustapippuria
tilkka sitruunamehua
yrttimausteöljyä
chili-inkiväärikastiketta

Revi salaattia suikaleiksi. Leikkaa tomaatti sektoreiksi. Koverra kurkkupätkien sydän lähes pohjaan asti ontoksi. Sekoita juusto, sitruunamehu ja mustapippuri ja täytä kurkut. Sekoita öljy ja chili-inkiväärikastike. Rakenna salaatti ja pirskota kastiketta sille.

Pihvit

4 kpl pieniä naudan sisäfilepihvejä
2 ohutta viipaletta mustapekkajuustoa
2 ohutta viipaletta valkohomejuustoa

Paista pihvit. Kun ne ovat melkein valmiita lisää juustoviipaleet pannulle ja paista hetki, jotta juusto lämpiää ja saa hiukan väriä.

Tarjoile lämpimiltä lautasilta kynttilänvalossa.

Kommentit

Pihvit toimivat ja juustot täydensivät miellyttävästi toisiaan, mutta juustot jyräsivät salaatin lähes täysin. Juustot riittivät hyvin pihvien ainoaksi kastikkeeksi ja mausteeksi. Tätä saa siis vielä harjoitella, kehittää ja salaatin asetteluakin on syytä opiskella. Oishikatta 3/5 siis.

Glögilammas

Joulukuun 2011 ruokahaasteen aiheena on glögi ja laihaksi jääneen pommac-kokeilun jälkeen tein pääruoan lampaasta.

Tarvitset

lampaan ulkofilettä
Dufvenkrooks Choklad -glögiä
vastajauhettua mustapippuria
merisuolaa

Leikkaa liha 3 cm palasiksi. Mausta pippurilla, laita astiaan ja kaada astiaan ja lisää glögiä. Anna marinoitua vuorokausi. Grillaa, mausta suolalla ja tarjoa rosmariinilla maustetun perunasoseen, tomaatin ja herneiden kera. Koristele annos rosmariinin oksalla.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, glögi tuntui, mutta ei liikaa. Glögin suklaisuus oli kadonnut, mutta se saattaa johtua myös joulun suklaayliannostuksesta. Herneet ja tomaatti toivat mukavasti jouluista väriä. Lammas livahti hiukan liian kypsäksi joten oishikatta 3/5.

Pommac-glögi

Joulukuun ruokahaasteen aihe on glögi (Wikipedia), jonka pohdiskelu alkoi kuohuviinipohjalla ja ajatus muuttui oluen kautta alunperin Ruotsista kotoisin olevaksi Pommac-pohjaiseksi juomaksi.

Tarvitset

½ dl pullollisen Pommacia
3 cm pätkän tuoretta inkivääriä
3 kokonaista neilikkaa
2 kanelitankoa

Kaada hiukan limonadia pois pullosta. Kuori inkivääri ja leikkaa se siivuiksi. Lisää inkivääri, neilikat ja toinen kanelitangoista pulloon ja anna maustua 12 tuntia. Laita kanelitanko kuohuviinilasiin ja kuumenna maustettu juoma mikrossa ja täytä lasi.

Kommentit

Tästä tuli hyvää. Oishikatta 4/5.

Munakas Le Havressa

Le Havren rantaa. © Urban.

Kiivetessäni hieman ränsistyneenä setänä marraskuisena lauantaina metroasemalta kohti elokuvateatteri Maximia olisi voinut kuvitella olevansa Le Havressa tuhnuisenkostean sään vuoksi, mutta metroa ei ranskalaiskaupungista löydy ja sääkin lienee raaempi Englannin kanaalin suulla kuin saariston suojaamassa Helsingissä. Kaurismäkeläisen kuluneena oli kuitenkin hyvä päivä mennä katsomaan Aki Kaurismäen Le Havre.

Elokuva kertoo humaanin, voimakkaasti kantaa ottavan tarinan kengänkiillottajasta, joka yrittää pelastaa laittomasti maahan tulleen nuoren pojan. Kertomus on kaltaiselleni synkistelijälle hieman liian happy-feel-good, mutta kaikesta huolimatta pidin elokuvasta hyvinkin paljon ja DVD ilmestynee hyllyyni jos elokuva sellaisena julkaistaan.

Elokuva synnytti myös matkaidean Le Havreen josta pääsisi lautalla Portsmouthiin, jossa merihistoriasta kiinnostunutta odottaisivat muun muassa HMS Victory ja HMS Warrior.

Munakas

Le Havressa Marcel Marx syö punaviinin kera yhden munan munakkaan au naturel ja kohtauksesta oli lyhyt matka jääkaapille ja lieden ääreen.

Jamie Oliverin America-kirjasta opin tavan tehdä munakkaan pannulle ja se onkin näppärää: munakas pysyy ehjänä koska sitä ei tarvitse siirtää lautaselle ja lämpimänä (blogaajan iloksi myös kuvaamisen ajan). Koska tässä reseptissä on pekonia tällä voi hyvin osallistua marraskuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on lohturuoka. Elokuva sopii myös sillä muinaiseen elokuvahaasteeseen Kaurismäkeä pohti lisäkseni tämänkertaisen haasteen järjestäjä, mutta kumpikaan meistä ei syttynyt idealle calvadoksesta ja päivän salaatista.

Tarvitset

kolme munaa
pekonia
tomaattiviipaleen
paprikaviipaleen
vastajauhettua valkopippuria
merisuolaa
vastaraastettua mietoa cheddaria

Riko munat ja mausta maun mukaan. Ruskista pekoni ja siirrä syrjään. Paista tomaattia ja paprikaa hetki. Laita pekoni takaisin pinnalle ja lisää munat. Paista, mutta älä kypsäksi sillä muna kypsyy vielä lämmöltä paistumisen jälkeenkin eikä munakkaan kuulu läpikypsä ollakaan.

Kommentit

Tästä tuli yksinkertaista ja hyvää. Oishikatta 4/5. Älkää kuitenkaan kertoko tästä reseptistä minua Mariassa hoitaneille lääkäreille - heillä saattaisi olla minulle sanottavaa.

Wasabiuuniperunat

Elokuun ruokahaasteen ruokahaasteen aihe on wasabi, joka tosin ei ole yleensä wasabia vaan piparjuuren ja sinapin sekoitusta aidon korkean hinnan vuoksi. Olen maistanut myös oikeaa wasabia, mutta en valitettavasti rinnakkain feikin kanssa, mutta aidosta jäi mielikuva, että feikki on oikein hyvä feikki.

Perunoihin päädyin, koska nostin tänään plantaasilta viimeiset timot.

Tarvitset

3 timoperunaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 tl wasabi-jauhetta
1 tl suolaa
valkopippuria

Kuumenna uuni 200 °C. Sekoita öljy ja mausteet. Puhdista perunat ja leikkaa ne 3 mm siivuiksi ja levitä siivut uunivuokaan ohueksi kerrokseksi. Valele mausteöljyllä. Paista runsaat puoli tuntia.

Kommentit

Tämän piti olla hieman kipeä idea, mutta yllätyksekseni tästä tuli aivan mainiota. Oishikatta 4/5. Kuka opettaisi minut rakentamaan annokset kauniisti?

Tomaattivarras

Tokiolainen Dizz kuuluu suosikkiravintoloihini ja eräs suosikkiannoksistani siellä on äärimmäisen yksinkertainen: pekoniin käärittyjä kirsikkatomaatteja vartaassa grillattuina. Kerrankin voi todeta, että mausteet ovat tarpeettomia.

Tomaattipekonivartaista olen blogannut aikaisemminkin kuten yllä mainitusta linkistä näkee, mutta tällä kertaa panostin pekonin laatuun hankkimalla sitä Hakaniemen hallin Neumatista. Siellä on pitänyt käydä jo pitkään pekoniostoksilla, mutta lopullisena sysäyksenä toimi HK:n pöyristyttävä pekonitempaus. Sorsanpaistaja tiivistää tempauksen hyvin:

Kiitos HK! Jos maailmassa on jotain pyhää niin pekoni. Se ei näemmä ole estänyt tuomasta markkinoille “sydänystävällistä rypsipekonia”. Kun ostan pekonia, minua ei kiinnosta, että sen rasvasta alle 1/3 on kovaa rasvaa, että se sisältää runsaasti omega kolmosta tai että se on tehty sydämelle paremmasta rypsipossusta. Kun ostan pekonia, haluan suolaa, verisuonet tukkivan kolesterolipaukun ja pekonieläimen taivaallista makua.

Tarvitset

kirsikkatomaatteja
kaksi paksua viipaletta pekonia

Täytä vartaat tomaateilla ja laita pekoniviipaleet kummallekin puolelle varrasta ja grillaa kunnes pekoni on ruskistunut. Anna jäähtyä hieman - kenellekään ei tarvinne kertoa, että grillatut tomaatit ovat täydellinen tapa hankkia ikävä palovamma.

Kommentit

Oishikatta 4/5 vaikka olikin hieman liian pitkään grillissä ja lisäksi kuvasta tuli kovin tumma. Yksinkertainen on hyvää. Neumatin pekoni teki vaikutuksen: se ei ole märkää ja sitä saa ostettua sekä siivuina että palana, joten sitä voi kuutioida kuten monissa resepteissä ohjeistetaan. Suolaista tavaraa, joten ymmärrän ensimmäisen kerran elämässäni Childin ohjeen siitä, että pekoni ryöpätään.

Paras tomaattireseptini on edelleen kuitenkin tomates à la provençale, mutta se on hieman liian klassikko, jotta sillä viitsisi osallistua kesäkuun 2011 ruokahaasteeseen.

Hiroshima hambaagaa

Kuukauden ruokahaaste on burgeri. Oman ideani kehitin Masaharu Morimoton kirjan The New Art of Japanese Cooking possu-gyoza-reseptistä raskaasti muuntaen.

Tarvitset

Tee kastikkeet ensin. Tarvittaessa ne voi lämmittää uudelleen.

Tomaattikastike

1 purkki (500 g) luumutomaatteja
1 rkl neitsytoliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1 punainen kuivattu chili
½ hienoksi pilkottu sipuli
merisuolaa
vasta jauhettua mustapippuria


Valuta tomaatit, säästä mehu. Poista siemenet ja pilko tomaatit.

Kuumenna öljy pannulla hyvin kuumaksi. Lisää valkosipuli ja chili ja paista jatkuvasti sekoittaen kunnes valkosipuli on kullanruskeaa. Poista chili ja valkosipuli pannulla ja heitä ne pois.

Kuullota sipuli pannulle. Lisää tomaatti ja niiden mehu ja kiehauta. Laske lämpö keskilämmölle ja keitä kokoon kunnes kastike on paksua. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pekoni-Creme-Fraise-tiiviste

2 viipaletta pekonia
1 banaanisalottisipuli
liraus härkäfondiafondia
1 tuore timjaminoksa
150 g créme fraichea
vasta jauhettua mustapippuria

Paista pekonia keskilämmöllä kunnes se on luovuttanut rasvansa. Lisää salottisipuli kunnes se on pehmennyt. Lisää fondi ja créme fraiche ja huuhtele vedellä viimeisetkin kerman loput pannulle. Keitä kokoon kunnes kastike on paksua.

Hampurilainen

1 hampurilaissämpylä
mustaa emmentalia raasteena
salaattia
porsaan jauhelihaa
kourallinen korppujauhoja
1 kananmuna
½ sipuli
vastajauhettua mustapippuria
suolaa

Leikkaa sipuli viipaleiksi

Sekoita liha, kananmuna, suola, korppujauhot ja mustapippuri ja muotoile seoksesta pihvi. Tee kuoppa keskelle ja lisää siihen juustoraaste. Paista 200 °C uunissa kunnes sisälämpötila on 74 °C;

Paahda sämpylä leikkuupinnoiltaan nopeasti kuivalla non-stick-pannulla. Levitä alapuolelle tomaattikastiketta, asettele salaattia päälle, laita pihvi salaatin päälle, pihvin päälle pekonikastiketta ja sen päälle sipuli. Laita kansi päälle.

Kommentit

Tästä tuli rumaa koska hampurilaista rakenteassani sotkin lautasta ja koska tämä jäi viime tinkaan kuvaa ei juurikaan ehtinyt siistiä. Mutta silti oishikatta 4/5. Ainakin pekonikastike tulee jäämään keittiööni.

EDIT: nimeä ihmeteltiin sillä onhan se kieltämättä jälkikäteen ajatellen makaaberi tietyistä historiallisista syistä. Tämä ei tullut edes mieleeni valitessani nimeä. Syy nimeen on kuitenkin täysin rauhanomainen: Morimoto on kotoisin Hiroshimasta.

Inkivääriolutjäätelö

Huhtikuun ruokahaasteen aihe on kiehtovasti olut, jota Äijäruokalasta käytetään usein sekä ruokajuomana että ruoan ainesosana. Inkiväärifriikkinä päätin käyttää oluena polttavan inkivääristä Williams Ginger -inkivääriolutta.

Tarvitset

0,5 l Williams Ginger -inkivääriolutta
9 g agar-agaria
vaniljajäätelöä
vasta jauhettua mustapippuria

Kaada inkivääriolut pannulle ja kiehauta. Lisää agar-agar ja keitä hiljaa silloin tällöin sekoittaen kunnes kaikki agar-agar on liuennut. Siirrä 20 minuutiksi syrjään jäähtymään.

Ota jäätelö pehmenemään.

Kun olutkiisseli on jäähtynyt leikkaa jäätelö annospaloiksi ja ripottele palojen päälle hieman mustapippuria. Lusikoi palojen päälle olutkiisseliä ja leikkaa reunat terävällä, ohuella veitsellä siisteiksi.

Kommentit

Olut pannulla toi mielikuvan kiehumisesta, vaikka se oli huoneenlämpöistä.

Tästä tuli kummallista, mutta hyvää, oishikatta 4/5. Leikatessa jäätelöä pursui rumasti kannen päälle - ehkä tämä pitäisi tehdä jonkinlaisessa muotissa? Annos kannattaa syödä veitsellä ja haarukalla eikä lusikalla sillä olutkiisseli on jäähtyessään varsin kiinteää tavaraa.

Poromedaljongit japanilaisittain

Toiseksi viimeisenä päivänä ennen Helka-haasteen deadlineä käristelin poroa, mutta siitä ei todellakaan tullut haastekelpoista. Mutta poro jäi muhimaan mieleen ja seuraavana päivänä kävin hankkimassa Herkusta poron ulkofileen, josta minulla oli parikin ideaa.

Uutinen Ronaldin teloituksesta nostaa esiin sen, että jotkut ulkomaalaiset kauhistelevat poron syömistä. Muistan kuinka tokiolaisessa kantapubissani Tsuki no yassa eräs mies kysyi minulta, että mikä on joulupukin poron nimi. Vastasin ja menin tyhmyyksissäni lipsauttamaan, ruoan ääressä kun oltiin, että suomalaiset syövät poroa. You eat reindeer? ja samalla suupielet kääntyivät alaspäin. Tehty mikä tehty, joten sanoin, että kyllä ja että se on erittäin hyvää.

Annoin ruokalajille nimen poromedaljongit. Jälkikäteen mieleeni tuli, että eivätkös nämä ole noisetteja, mutta se on minulle vieras sana.

Tarvitset

Poromedaljongit

Ota liha lämpimään ajoissa, mutta valmista se viimeisenä.

poron ulkofilettä
vastajauhettua mustapippuria
merisuolaa
rypsiöljyä



Tässä kohtaa medaljongit olivat tasaisia, mutta paistuessaan ne nousivat kuten yläkuvasta näkee.

Leikkaa fileen paksuimmasta kohdasta file lähes poikki. Leikkaa runsaan
yhden 1 cm päästä viillon kummaltakin puolelta file kokonaan poikki.
Taita saranan kohdalta medaljongiksi. Toista kunnes sinulla on haluamasi
määrä medaljonkeja.

Kuumenna öljy pannulla kuumaksi ja
paista medaljongit nopeasti. Mausta suolalla ja pippurilla aivan
paistamisen loppuvaiheessa. Muista, että poroa ei tarvitse, eikä
kannata, paistaa läpikypsäksi. Mediumina pidemmälle ei kannata mennä.

Inkiväärikastike

1 dl miriniä
1 dl soijakastiketta
2 tl maizenaa
tilkka vettä
3 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna

Sekoita maizena ja vesi keskenään. Sekoita mirin ja soija keskenään ja
kiehauta. Lisää maizena-vesiseos ja keitä sekoittaen hiljaa kolmisen
minuuttia kunnes kastike on saostunut. Siirrä syrjään ja lisää raastettu
inkivääri. Pidä lämpimänä.

Perunamuusi

Käytä tähän omaa suosikkireseptiäsi. Villeintä tulee blue congosta,
mutta tällä(kin) kertaa kiireessä tein muusin oolannin pakasteesta.
Maitoa ja voita perään niin se on varsin jees.

Kurkku-tsukemono

10 cm pala kurkkua
0,5 tl merisuolaa
0,5 tl sokeria
1 tl riisietikkaa

Leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi. Lisää sokeri, suola ja etikka.
Ravista ja jätä maustumaan tunniksi.

Annoksen rakentaminen

Laita annos perunamuusia lautaselle ja tee siihen ruokalusikalla kuoppa
ja annostele kuoppaan 2 rkl inkiväärikastiketta. Nosta medaljongit
lautaselle ja asettele viimeiseksi kurkkuviipaleet lautaselle.

Tarjoile. Ruokajuomaksi sopii hyvin India Pale Ale tai vaalea
tshekki-lager.

Kilpailun äänestys

Helkan keittiön blogissa voi äänestää suosikkiaan.

Kommentit

Tästä tuli erittäin hyvää vaikka poro jäikin aavistuksen verran liian raa'aksi minun makuuni. Oishikatta 4/5.

Ovos Recheados

Ensimmäinen yritys tammikuun ruokahaasteeseen, kreolipata, päätyi pienimuotoiseen pettymykseen, toisesta, omasta kehitelmästäni, en saanut julkaisukelpoista kuvaa. Onneksi kreolipataillallisen Brasiliassa kasvanut emäntä lainasi minulle Michael Batemanin kirjan Street Café Brazil, josta löysin tämän yksinkertaisen muna-alkuruoan reseptin, mutta säädyllinen kuva jäi tästäkin annoksesta saamatta, joten haaste jäi väliin.

Eilisessä blogitapaamisessa käytiin lyhyt keskustelu siitä pitääkö haastevastauksen olla itse kehitetty resepti. Oma kantani on se, että ei tarvitse olla vaikka ymmärrän oikein hyvin vastakkaisenkin mielipiteen. Minulle ruokahaaste on kuitenkin enemmän sosiaalinen tapahtuma, johon liittyy satunnaiseen aiheeseen liittyvä ruoka, kuin kilpailu, joten kaikki kiinnostava ruoka, lähteestä riippumatta, kiinnostaa.

Tarvitset

8 luomumunaa
2 rkl korppujauhoja
50 g vasta raastettua parmesania tai muuta kovaa juustoa
30 g sulaa voita
merisuolaa
vasta jauhettua mustapippuria

Lämmitä uuni 200 °C. Keitä munat kovaksi. Kuori juoksevan kylmän veden alla. Kun ne ovat viilenneet leikkaa pitkittäin halki. Siirrä valkuaiset syrjään ja pane keltuaiset kulhoon.

Sekoita keltuaiset, korppujauhot, juusto, voi, suola ja pippuri tasaiseksi tahnaksi. Muotoile teelusikalla sekoitus munankeltuisten kaltaisiksi ja täytä valkuaiset.

Laita uuninkestävään astiaan, peitä foliolla ja kuumenna kymmenen minuuttia.

Kommentit

Näistä tuli oikein hyviä. Oishikatta 4/5. Kirja väittää, että eurooppalaisesta ruokakulttuurista täytetyt munat ovat jotakuinkin täysin kadonneet ja täytyy sanoa, että en aivan heti muista syöneeni täytettyjä munia muualla kuin saturnalia-juhlissa.

Kreolipata

Tammikuun ruokahaaste on Latinalainen Amerikka, joten ei ole ihme, että keittokirjahyllyistä nousi esiin Babette de Rogièresin Creole vaikka isäntäpariskunnan henkilöhistorian vuoksi brasilialainen ruoka olisikin ollut sopivampaa.

Kreolikeittiöistä tunnetuin versio on louisianalainen versio, mutta samantyyppistä ruokaa tehdään myös Karibialla, muunmuuassa Guadeloupella, josta kirjan kijoittaja de Rogières on kotoisin. Haasteessa mainitaan talvi ja mikä olisi sen talvisempaa kuin lämmittävä pataruoka?

Tarvitset

1 kg sisäpaistia
sipuli
2 valkosipulin kynttä
juustokuminaa
suolaa
mustapippuria
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja laita palat syvään astiaan. Lisää sipuli ja valkosipuli ja lopuksi juustokumina. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada sekään öljy ja etikka. Sekoita hyvin ja anna marinoitua 2-3 tuntia ennen valmistusta. Säilytä marinadi.

3 rkl rypsiöljyä
1 rkl tomusokeria
2 laakerinlehteä
nippu timjamia silputtuna
nippu silolehtipersiljaa silputtuna
2 kevätsipulia silputtuna
2 neilikkaa
2 sipulia silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
1 habanero (Scotch bonnet)
2 porkkanaa paksuina tikkuina
2 perunaa kuutioina
½ lanttu ronskeina paloina
1 rkl sitruunaetikkaa

Kuumenna öljy ja sokeri padassa ja anna sokerin karamelisoitua. Kun se on ruskistunut lisää liha ja jatka sekoittaen kovalla lämmöllä kunnes neste on kadonnut. Ruskista lihat hyvin lisäten silloin tällöin muutamia pisaroita vettä. Kirja ei mainitse, että ruskistaminen on syytä tehdä muutama pala kerrallaan, mutta tuskin tässäkään reseptissä on tarkoitus keittää lihoja. Ehkä kirjoittajan astia on laajempi kuin tyypillinen suomalaisesta kodista löytyvä pata.

Erään muinaisen ihmissuhteen opetuksiin kuuluu se, että paistettavat ruoat tehdään omassa, ei tyttöystävän, keittiössä. Silmälaseistani tuskin näki läpi tämän aterian valmistamisen jäljiltä. Tämä ystäväpariskunta on ainakin toistaiseksi antanut anteeksi kunhan olen siivonnut suurimmat sotkut jäljiltäni.

Hupaisa yksityiskohta oli kuinka korkealla kuivattu habanero kellui ennenkuin se oli imenyt lientä sisäänsä. Kelluvasta habanerosta ei tullut valitettavasti otettua kuvaa.

Lisää vettä niin, että liha peittyy. Ongi sipuli ja valkosipuli marinadista ja lisää ne pataan. Lisää laakerinlehdet, timjami, persilja, kevätsipuli, neilikat ja kaksi sipuli sekä valkosipuli. Lisää kokonainen chili varoen, että se ei rikkoudu. Hauduta keskilämmöllä 30 minuuttia.

Lisää porkkanat, perunat, lanttu ja etikka. Keitä vielä 15 minuuttia. Tarjoile kuumana.

Kommentit

Suhtauduin kyynisesti kirjan hyvin lyhyeen valmistusaikaan, 65 minuuttia, ja aikaa menikin yli kaksi tuntia. Reseptin hankalin kohta oli sana turnipsi. sana tarkoittaa eri maailman alueilla lanttua, naurista tai pelkästään rehuksi käytettävää nauriin sukulaista. Meidän pataamme päätyi lantunpuolikas. Lanttu ja porkkanat ovat alkuperäisessä reseptissä cut into sticks, joka toi meille kaikille mieleen julienne-leikkauksen, mutta ruokalajityyppi ja kirjan kuva sai meidät leikkaamaan juurekset huomattavasti isommiksi.

Pääruoasta tuli hyvää, mutta ei loisteliasta. Kokonaisen habaneron tulisuus oli mystisesti kadonnut - ehkä se sittenkin olisi pitänyt rikkoa - ja voimakkaimmin padassa maistui timjami. Samoin etikka olisi ehkä kannattanut lisätä myöhemmin. Onnistumisen iloa tuottivat juurekset, joiden kypsymisaste oli sopiva. Kypsää, mutta ei mitään muhjua.

Ananaslisuke...

...ja syntisen hyvä vanukas.

Parhaat maut syntyivät illan isännän brasilialaisista lisäkkeistä: ananasjuttu ja vanukas. Kummankaan reseptiä minulla ei kuitenkaan vielä valitettavasti ole. Mielenkiintoista oli myös nähdä miten riisi valmistetaan brasilialaisittain. Näiden ohjeet saan toivottavasti itselleni jossain vaiheessa.

Oishikatta 3/5 lihapadasta. Kuvaavin kommentti kokeilun uhreilta oli "vähän fiinimpi karjalanpaisti". Ei että karjalanpaistissa olisi mitään vikaa, mutta tällä ei osallistuta ruokahaasteeseen.

Karitsankyljykset tyrnikastikkeessa

Joulukuun ruokahaaste on tyrni. Se on marja, jota en tiedosta ennen tätä haastetta maistaneeni. Kuvittelin löytäväni tumman, katajanmarjan kaltaisen marjan, mutta kaikkea muuta: tyrni on vaalean oranssi. Havainnon myötä katosi myös idea tummasta, tasaisesta, fariinisokerilla leikatusta, happamasta kastikkeesta.

Tyrnikastikeidea muuntautui rosoisen maalaismaiseksi, karkeasti silputun sipulin ja kokonaisten tyrnien päälle rakennetuksi annokseksi. Halusin kastikkeesta yrttisen, voimakkaan ja makean. Lihaksi päätyi Hakkaraiselta ostetut karitsankyljykset ja koska luvassa oli muutenkin tuhtia ruokaa niin kasvislisukkeeksi tein runsaassa voissa paistettuja perunoita, jotka olin esikypsentänyt blancheeraamalla eli keittämällä 2-3 minuuttia.

Tarvitset

1 sipulin
100 g sulatettuja pakastetyrnejä
5 dl vettä
3 rkl lihafondia
3 tl timjamia
3 tl rosmariinia
2 rkl fariinisokeria
mustapippuria
suolaa

Kuullota sipuli öljyssä. Lisää tyrnimarjat ja anna olla hetki pannulla. Lisää vesi, fondi ja mausteet. Keitä matalalla lämmöllä kokoon. Suolan kanssa kannattaa muistaa se, että fondissa on valmiiksi suolaa.

Kommentit

Kun minä sanon runsaassa voissa se tarkoittaa runsaassa voissa.

Annoksesta ja kastikkeesta tuli hyvää, mutta tyrni osoittautui ei-niin-yllättäen vahvaksi kaveriksi ja annoksen rakentamisessa olisi pitänyt käyttää paljon vähemmän kastiketta per annos. Mutta, oishikatta 3/5. Pakastimessani on vielä kaksi pussillista tyrnimarjoja, joten kokeiluille riittää tilaa.

Kuvista: mustat lautaset ottavat jokaisen sormenjäljen itseensä valokuvissa. Pitäisikö tässä keittiössä ruveta käyttämään hansikkaita?

Kekrikekkerit

Vietin ystävien kera sadonkorjuujuhlia ja osallistuimme yhdessä marraskuun ruokahaasteeseen.

Haukidon

Kuukauden ruokahaaste herne ei ole helppo haaste, mutta siitä huolimatta siihen on tullut useita hienoja vastauksia. Itse olin täysin kuutamolla aiheesta kunnes lomallani kantapubini hiljaisena hetkenä juttelin aiheesta henkilökunnan kanssa ja jonkin mutkan kautta puheeksi tuli kasvisversio katsudonista.

Ruoan nimeksi tuli haukidon sillä se sopii japanilaiseen tyyliin: ruoan nimellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen raaka-aineiden kanssa vaan nimen ymmärtäminen vaatii kulttuurin ja kontekstin ymmärtämistä. Tässä tapauksessa sitä, että olen käynyt samassa pubissa säännöllisesti 16 vuotta.

Kasvispihvit kuitenkin pelottivat: en ole sellaisia koskaan tehnyt ellei röstiperunoita sellaisiksi kutsuta. Googlatessani ja keittokirjoja selatessani peruna ja kananmuna mainittiin usein koossapitävinä aineina, joten päädyin seuraavaan ratkaisuun.

Tee ensin tonkatsu-soosu ellet osta sitä kaupasta.

1 dl ketsuppia
½ dl worchestershire-kastiketta
½ dl sakea
1 valkosipulin kynsi
1 tl raastettua inkivääriä
¼ dl sokeria
¼ dl miriniä

Yleensä keitän tätä Umami-kirjasta peräisin olevaa soosun reseptiä 25 minuuttia kokoon, mutta ajattelin kasvispihvien arvostavan miedompia makuja ja vain sekoitin ainekset toisiinsa.

Tarvitset

annos juuri keitettyä keitettyä riisiä
4 perunaa
3/4 perunoiden määrästä herneitä
2 luomumunaa
suolaa
pankoa tai korppujauhoja
puolikas punasipuli
varhaiskaalin lehti
neutraalia öljyä paistamiseen ja uppopaistamiseen

Esikeitä perunat ja herneet. Anna niiden jäähtyä.

Leikkaa punasipuli siivuiksi ja anna sen raikastua kylmässä vedessä kymmenen minuutin ajan. Pane sipuli valumaan talouspaperin päälle. Revi varhaiskaalin lehti palasiksi.

Raasta peruna karkeaksi raasteeksi ja sekoita mukaan herneet ja yksi muna. Mausta ripauksella suolaa. Muotoile seoksesta pihvejä ja paista öljyssä.

Riko muna lautaselle ja levitä toiselle lautasella pankoa tai korppujauhoja ja pyöräytä kasvispihvit jauhoissa. Kuumenna öljy ja tarkista leivänmurusella, että öljy on riittävän kuumaa - leivän pitää siis kuplia öljyssä. Uppopaista kullanruskeaksi ja laita talouspaperille valumaan liiasta öljystä.

Laita donburikulhoon pohjalle riisi ja sen päälle varovasti soosua. Varovasti, jotta kasvispihvit eivät kastu. Lisää sipuli ja kaali.

Kommentit

Tästä tuli hyvää ja herneet maistuivat mukavasti. Kastikkeen olisi ehkä sittenkin voinut keittää kokoon; lopputulos olisi ehkä ollut esteettisempi. Oishikatta 3/5 siis.

Kesän ruokahaasteen tulos

Sivu renderoituu omituisesti. Yritän löytää vian. Älkää hämmästykö jos sivu näyttää ajoittain vielä hassummalta.

Kesän ruokhaasteen äänestys päätyi Pumpkin Jamin kesäpastan voittoon. Onnittelut Pumpkin Jamille ja vielä kerran kiitokset kaikille osallistujille.

Ruoka	Ääniä
Kesähömpötys	7 (11%)
Viilentävä kurkku-pastasalaatti tillipestolla	15 (25%)
Lämmin tortellinisalaatti	0 (0%)
Mantelipesto	6 (10%)
Hellesalad	4 (6%)
Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa	5 (8%)
Kesäpastaa.	16 (27%)
Papu-vuohenjuustopasta	6 (10%)

Kommentit

Kokeilua blogspotin äänestyshärvelillä ei voi pitää onnistuneena: härveli elää jossakin Yhdysvaltain aikavyöhykkeessä, mutta yöllä ei onneksi tullut lisää ääniä. Mikä vielä ikävämpää niin äänestys ei toiminut yhdellä käyttäjällä. Kysymyksessä voi olla se, että ääni ei tullut perille tai välimuistiongelma, jonka vuoksi ääniä tulikin kaksi. Ei voi tietää. Jossain täytyy olla hyvin toimiva avoimeen lähdekoodiin perustuva ja ilmainen äänestysohjelmisto käytettävissä.

Kesän ruokahaasteen äänestys

Kesän ruokahaasteen osallistumisaika päättyi eilen, joten tänään alkaa äänestys. Osanottajia oli mukavasti kahdeksan kappaletta.

Äänestyksissä on melkein aina käytetty PollDaddy.comia, mutta ilmaiseksi saa äänestää vain sata kertaa kuukaudessa ja raja on minusta liian alhainen. Kokeilen tässä äänestyksessä Blogspotin äänestyshärveliä. Äänestys löytyy siis poikkeuksellisesti tuosta vasemmasta reunasta eikä itse blogauksesta. Äänestysaika päättyy 30.7.2010 kello 23:59.

Äijäruoka kiittää kaikkia osanotosta ja hyvistä resepteistä. Alla haastevastaukset ilmoittautumisjärjestyksessä.

Sausage Creature: Kesähömpötys

Kesähömpötys

Herkku & Koukku: Viilentävä kurkku-pastasalaatti tillipestolla

Viilentävä kurkku-pastasalaatti tillipestolla

Anzkun kauha: Lämmin tortellinisalaatti

Lämmin tortellinisalaatti

Villa Ainala Cuisine: Mantelipesto

Mantelipesto

Kulinaarimuruja hampaankolossa: Hellesallad

Hellesalad

Tuulestatemmattua: Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa

Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa

Kurpitsamoska: Kesäpastaa.

Kesäpastaa.

Puolijauhoista: Papu-vuohenjuustopasta

Papu-vuohenjuustopasta

Kesän ruokahaaste: kesäinen pasta/nuudeli

Toukokuun ruokahaasteen voiton otin vastaan ristiriitaisin tuntein sillä olen ajatellut, että ruokahaaste olisi kiva voittaa, jotta voisi valita haasteaiheen. Ei se kuitenkaan ole helppoa: ensimmäisenä tuli mieleen eräs raaka-aine, mutta se jakaa hiukan liikaa mielipiteitä, joten päädyin aiheeseen, johon voi vastata on sitten omnivoori, kasvissyöjä tai geliaakikko: kesän ruokahaaste on kesäinen pasta/nuudeli.

Ruokahaasteen pitää pysyä rentona leikkinä, mutta jotta se pysyisi myös reiluna leikkinä tarkennetaan hieman sääntöjä käydyn keskustelun pohjalta.

Säännöt

Kesän 2010 ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee kokata ja blogata 1.6.-24.7.2010 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen osoite tämän jutun kommenttilootaan. Haastevastaukseen kannattaa lukijoiden iloksi laittaa linkki (ohje) vastaukseen.

Ilmoittautuminen päättyy lauantaina 24.7.2010 klo 23:59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Osallistuessasi annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa ja siihen, että kuvien kokoa saa muuttaa äänestysblogauksessa.

Kesän ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 25.7.2010, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.7.2010 klo 23:59. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvotaan voittaja näiden postausten joukosta. Kesän ruokahaasteen voittaja julkistetaan 31.7.2010.

Kesän 2010 ruokahaasteen voittaja järjestää elokuun 2010 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään. Jos voittaja ei tee uutta haastetta 7.8.2010 23:59 mennessä haastevastaus siirtyy toiseksi tulleelle ja tasaäänitapauksessa arvon voittajan. Jos toiseksi tullut ei vastaa haaste siirtyy kolmannelle ja niin edelleen.

Louhisaaren piiraset

Kuukauden ruokahaasteeseen piti alunperin vastata Childin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet löytyneellä ruusukaalireseptillällä, mutta Stockalla sain kylmää vettä niskaani:Ruusukaaleja ei saa tähän aikaan vuodesta.

Pettymyksen keskellä mieleeni tuli, että Lehmusoksien hienon kirjan Manneheimin pöydässä on piirakkareseptejä ja minä olen koukussa suolaisiin piirakoihin. Piirakat sopivat minulle myös siksi, että tarvitsen hieman aikaa heräämiseen ennenkuin aamiainen maittaa ja arkiaamiasen syönkin yleensä vasta töissä. Piirakat tai Kaisaniemen metroaseman thai(?)-kahviloista napattu sämpylä (tuunaan niitä lisäämällä väliin juustoviipaleen) sopii tähän hyvin.

Stockalta mukaani takertui punakaalin neljännes, Tunnelin S-marketista hirven jauhelihaa samalla kun mielessäni pyöri Louhisaaren piirasten toteutus. Resepti kun on kaikkea muuta kuin tarkka aineksiltaan ja niiden määristä. Mutta tällaisten piirakoiden idea onkin sama kuin pyttipannun:Man tar vad du hvar..

Tarvitset

Kirja kertoo:

Täytteeksi kovaksi keitettyä munaa, riisiä, silputtua voissa keitettyä kaalia, kateenkorvamuhennosta tms.
Tavallinen vehnäleipätaikina: 3½ dl haaleaa maitoa, hiivaa, 100 g voita, 2 munaa, jauhoja, vähän suolaa.

Minä käytin keitettyä basmatiriisiä, pienen sipulin, punakaalin kahdeksasosan ja 466 g paketin hirven jauhelihaa niin että kasviksia ja lihaa oli noin fifty-fifty. Täytteen mausteina käytin mustapippuria, ripauksen fenkolia, katajanmarjaa ja suolaa.



Taikinan tulee olla vetelähkö. Se alustetaan hyvin ja kaulitaan ohueksi minkä jälkeen siitä painellaan kakkaroita ympyrämuotilla - minä käytin Spitfire-tuoppia. Kakuille pannaan täytettä ja toinen kakku nostetaan kanneksi. Reunat voidellaan munalla. Nousuaikana piiraset on käännettävä,jolloin niitä muovaillaan niin, että niiden pyöreä muoto säilyy. Sen jälkeen ne keitetään vaaleanruskeiksi rasvassa. Rasva ei saa olla liian kuumaa jotteivat piiraset jää raaoiksi sisältä.

Valuta ylimääräinen rasva piirakoista talouspaperin päällä.

Kommentit

Ensimmäinen kerta elämässäni tein itse lihapiirakoita ja lopputulos oli mukavan rapea ja lihapiirakka voi tuskin olla tuoreempi kun se syödään heti kun se on jäähtynyt niin paljon, että sormet eivät pala. Osaan piirakoista laitoin liikaa täytettä ja niistä ei tullut kauniita eikä kestäviä ja kuvakin on kaukana kirjan piirasten siroudesta. Täytettä jäi runsaasti yli. Oishikatta 3/5 siis.

Sen lokin tähden

Huhtikuun ruokahaaste aiheutti ensilukemalla täyden aivojumin sillä teinivuosien jälkeen lasissani on viihtynyt olut, viini, viski ja calvados satunnaisen brandy-tujauksen siivittämänä. Ensitunne oli se, että tähän haasteeseen ei taida löytyä minulta mitään, mutta kun aikaa kului pari päivää löysin itseni Corto Maltesen joolin sitloorasta nauttimassa merestä ja palmun varjossa nautitusta vanhalla tavalla valmistetusta daiquirista. Ja koska mikään, missä on inkivääriä, ei voi olla pahaa, lisäsin sitä.

Drinkin nimi tulee Hugo Prattin sarjakuvasta, jossa pääosassa on Corto Maltese, Sen lokin tähden. Jooli on purjevenetyyppi ja sitloora on se kolo purjeveneen kannella, jossa istutaan.

Tarvitset

murskattua jäätä
1 tl tomusokeria
peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 limen mehu
5 cl vaaleaa rommia

Täytä pitkä lasi jäämurskalla niin, että nestemäärä vielä mahtuu lasiin. Lisää tomusokeri. Kuori inkivääri ja pilko se valkosipulin kynnen kokoisiksi palasiksi. Purista inkivääri valkosipulipuristimessa juomalasiin ja kaada syntynyt mehu lasiin. Purista limestä mehu ja lisää mehu lasiin. Lisää rommi.

Kommentit

Drinkki on kaukana siitä, mikä IBAn mielestä on daiquiri sillä siinä on jäitä, se tarjoillaan vääränmallisesta lasista ja inkivääri on vähintäänkin outo lisäys.

Maku on hapan ja inkivääri puraisee. Rommin maku jäi jalkoihin, joten inkivääriä tuli ehkä liikaa. Oishikatta 3/5 siis. Kokonaisuutena kuitenkin raikas kevätjuoma.

Asun tällä hetkellä muuton keskellä, joten haasteeseen oli helppo osallistua, koska ruoanlaittovälineeni ovat suurelta osin muuttolaatikoissa. Valkosipulinpuristin oli hyvä idea inkiväärimehun tekemisessä.

Muualla verkossa

Corto Maltese
Daiquiri

Palsternakkaa japanilaisittain

Maaliskuun ruokahaasteen aihe on palsternakka - minulle varsin outo juures. Vaikka muutenkin rakastan japanilaista keittiötä (nihon ryōri, 日本料理 tai washoku, 和食) niin ruokahaastevastauksissani tämä on erityisesti korostunut.





Minulta kysytään usein miksi olen niin kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista. Eräs monista syistä on japanilaiselle kulttuurille tyypillen tapa pyrkiä täydellisyyteen, jota ei voi koskaan saavuttaa ja jota voi tavoitella vaikkapa tameshigirissä. Vaikuttava, eikö?

Palsternakka? Kasvaako sitä edes Japanissa? Hokkaidolla on talvi, joten miksi se ei voisi kasvaa? Millaiseen täydellisyyten pitäisi pyrkiä palsternakan kanssa?

Äkkiseltään mieleeni ei tullut ainuttakaan reseptiä, jossa olisi käytetty edes palsternakan lähisukulaista porkkanaa. Japanilaiset keittokirjani eivät kertoneet mitään palsternakasta tai porkkanasta hakemistoissaan joten turvauduin Googleen ja löysin reseptin Saute Shiitake and Parsnip, mutta inkiväärifriikki minussa sortui lisäämään inkivääriä. Toiseksi alkuperäisen reseptin nestemäärä tuntui kovin pieneltä varsinkin kun mukana oli inkiväärin voimakas maku.

Tarvitset

1 pieni, mieluiten pitkä ja ohut, palsternakka
1 suuri siitake-sieni
pala inkivääriä
sesam-öljyä
2 rkl miriniä
2 rkl sakea
2 rkl soijakastiketta

Harjaa ja kuori palsternakka ja leikkaa julienneksi. Leikkaa inkivääri julienneksi. Kuumenna öljy wokissa, lisää inkivääri ja paista kunnes se on luovuttanut arominsa. Töni inkivääri wokin reunalle, jotta se ei pala. Lisää palsternakka. Viipaloi sieni palsternakan paistuessa ja lisää sieniviipaleet wokkiin. Paista noin minuutti. Lisää mirinin, saken ja soijakastikkeen sekoitus ja keitä noin minuutti eli kunnes palsternakka on al dente.

Kommentit

Lopputulos oli hyvää, mutta inkivääriä ja nestettä laitoin liikaa, joten lopputulos oli sikäli kovin epäjapanilainen että annoksen perusaineista maistui selkeästä vain inkivääri. Toisaalta japanilaisestakin keittiöstä löytyy ruokalajeja, kuten teriyaki whatever, joissa puhtaat raaka-aineet ovat taustalla. Kovin paljon tätä ei minusta söisi kerrallaan, mutta pikkuannoksena oikein sopiva. Oishikatta 3/5 siis.

Mielenkiintoinen allergiahavinto oli se, että en saanut minkäänlaisia allergisia oireita raa'an palsternakan maistamisesta kun taas raakaan porkkanaan en suostu koskemaan.