Vesper Martini

Vesper Martini. Kina lillettiä ei ole enää saatavilla, joten tänään drinkin nimeksi tuli Lucena 1497 Vesper.

Valtaosa, ainakin minun sukupolveni, ihmisistä lienee tutustunut dry martiniin Bond-elokuvissa. Ian Fleming teki kirjoissaan fraasista shaken, not stirred legendaarisen. Elävässä elämässä törmäsin dry martiniin opiskeluaikona erään ihmisen kerrottua täyttävänsä taskumattinsa dry martinilla. En malttanut olla kysymättä miten hän saa oliivit taskumattiin. Nykyisin pohtisin todennäköisesti enemmän sitä, miten taskumatti, johon on tungettu oliiveja, tyhjennetään. 1990-luvun alussa olin luonnollisesti huomattavan nuori ja viaton; myös sillä tavalla, että en tiennyt, että dry martinista on myös versioita, joissa ei ole oliiveja. Vesper martini on yksi niistä.

Edellisellä vuosikymmenellä tykästyin New Yorkissa appletiniin, joka ei ole martini. Se ei, tietenkään tarkoita sitä, että appletini olisi huono drinkki. Kumppanini tilaa joskus expresso martinin, joka sekään ei ole martini. Minulle vannoutuneena Kahvi on pahaa ry:n jäsenenä se ei uppoa. Vuosien varrella makuni on muuttunut katkerammaksi ja dry martinista on tullut pikku hiljaa vakituinen alkudrinkkini. Vesperiin tutuistuin tallinnalaisessa ravintola Vixen Vinoteekissä, jonka vesper kantaa nimeä Eesti Vesper. Jos vierailette sen lähistöllä olevassa KGB Cells -museossa ja olette minun tapaani yliherkkiä sorrolle ja tarpeettomalle väkivallalle, tuhti drinkki saattaa tulla tarpeeseen.

Ensimmäisen kerran vesper esintyy Ian Flemingin kirjassa Casino Royale.

• "A dry martini.", he said. "One. In a deep champagne goblet."
• "Oui, monsieur."
• "Just a moment. Three measures of Gordon's, one of vodka, half a measure of Kina Lillet. Shake it very well until it's ice-cold, then add a large thin slice of lemon peel. Got it?"
• Certainly monsieur." The barman seemed pleased with the idea.
• "Gosh, that's certainly a drink"., said Leiter.
• Bond laughed. "When I'm ... er ... concentrating," he explained, "I never have more than one drink before dinner. But I do like that one to be large and very strong and very cold, and very well made. I hate small portions of anything, particularly when they taste bad. This drink's my own invention. I'm going to patent it when I think of a good name."

Casino Royale, Chapter 7: Rouge et Noir,

Daniel Graig on minun suosikki-Bondini.

The Spruce Eats kirjoittaa mielenkiintoisesti Vesperistä artikkelissaan James Bond's Vesper Martini, joten sitä on tässä turha toistaa. En voi väittää tuntevani ginejä. Vixen käyttää gininään virolaista Crafter'siä kertomatta tarkemmin mitä sen eri versioista. Olen päätynyt lähinnä sattuman kautta käyttämään Greenfieldin luomu-giniä.

Tarvitset

Suurin nestemäärä vesperissä on gin ja pelkästään sitä tulee the Spruce Eatsin reseptissä kolme nesteunssia, hieman runsaat 85 ml, eli jo pelkkä ginin määrä tekee cocktailista erittäin vahvan ja jos reseptin toteuttaa alkuperäisessä määrässään, tekijä joutuu jo pohtimaan käytettävissä olevien lasien kokoa. Minä olen tehnyt vesperini ensimmäistä kertaa lukuunottamatta huomattavasti pienempinä, kuin the Spruce Eats.

• 3 cl giniä
• 1 cl vodkaa
• ½ cl Lillet Blancia
• sitruunankuorisuikale

1. Lisää shakeriin jäitä.
2. Lisää vodka, gin ja Lillet Blanc.
3. Ravista
4. Kaada shakeriin sisältö lasiin ja lisää sitruunankuori.

Miksi tämän nimeksi tule Lucena Vesper? Kertasin shakin torniloppupelejä ja tässä nimenomaisessa tapauksesa Lucenan asemaa vuodelta 1497.

Arvottomien Suomi

Mika Kaurismäen Arvottomat on suomalaisen elokuvan klassikko, aiheesta. Se on niitä harvoja elokuvia, joita en kyllästy katsomaan uudelleen. Tällä hetkellä poikkeuksellisen ajankohtainen, sillä vuodenvaihteeseen asti Kansallisessa audiovisiuaalisessa instituutissa on näyttely Arvottomien Suomi, joka käy lyhyesti lävitse elokuvaa ja erityisesti sitä millaisia kuvauspaikat olivat silloin ja millaisia ne ovat nyt.



Minun on pitänyt käydä näyttelyssä pitkään ja nyt oli tilaisuus yhdistä se myöhäiseen lounaaseen ravintola Pekingissä, joka on 1983 aloittaneena Suomen vanhimpia kiinalaisia ravintoloita. Ruoka on herkullista ja edullista. Tällä kertaa minua ilahdutti erityisesti se, että kattaukseen kuului riisikulho, sillä tämä ei ole kovin tavallista lounasaikaan ja muu ruoka sotkeutuu ikävästi riisiin ja on puikoilla hankalasti syötävissä. Annos oli todella iso, joten puolet siitä lähti mukaan ja sain vielä maittavan illallisen.

Kahdeksankymmenluvun puolivälissä tutuistuin ensimmäisen kerran puikkoihin juuri Pekingissä. Muistan, kuinka ensimmäisellä kertaa käsi kipeytyi sormien jännittäessä liikaa. Seuraavalla kerralla syöminen onnistui jo paremmin.



Matkalla näyttelyyn kävin hakemassa Hilpeän hauen uuden, hienon mukin. Taidepalkinto on yleensä tapana nauttia ennen näyttelyä, mutta tällä kertaa näin.



Elokuvan dialogi on persoonallista. Minun huumorintajuuni se osuu oikein hyvin.

Näyttely on pieni, mutta se kuvaa kuvapareilla hyvin Suomen maaseudun muuttumista ja kaupungistumista, joten vaikka ei olisikaan Arvottomien suuri fani, kuten minä, näyttelyä voi suositella lämpimästi.

Breathless in Paris, Part III: Shall We Steal a Cadillac?

Cinema Mac Mahon where Patricia escapes to, and from, still exists.

So, two days in Paris on my own. What to do, I wondered, before the trip. The list of must-sees is never-ending. Then I remembered how fun it was to spot filming locations in New York with Heidi. The movie, for me, in Paris, would of course be Jean-Luc Godard's Breathless (À bout de souffle).

I used IMDb for spotting the filming locations. Unfortunately, I found www.movie-locations.com only after my trip. I decided to walk all the way from Montmartre to Montparnasse and back to the centre of Paris. In retrospect that was a good idea. Especially because I managed to take a wrong turn in Montmartre and ended up east to Gare du Nord, the Northern railway station of Paris.



A Finn always finds a sauna, I presume.



Grilling lambs' or goats' heads.

Mostly no-one cared when I photographed. The first inconvenient occasion was when I shot these heads being grilled on a shop window. I heard a loud voice saying: Monsieur! Monsieur! and I thought It must me, whos misbehaving! and looked up. I saw a gentleman in a white chef's coat wagging his index finger at me. The second one was I was walking towards Montparnasse carrying my camera in front of me and a I spotted a tall woman clad in black leather and wearing a military style peaked cap. She had seen me before I saw her and she was covering her face with her hand even though I had no intention to photograph her. It was a little disturbing.



If hadn't lost my way early on my photowalk, I would have probably missed Porte Saint-Denis, triumphal arc built to honour Louis XIV's victories on the Rhine and in Franche-Comté. The arc is arbuably more impressive than Arc de Triomphe, because the location is so confined if compared to Place Charles de Gaulle, where Arc de Triomphe stands.

It was quite an experience to arrive to the banks of River Seine. When I looked left I saw Île de la Cité and when I looked right I saw the distant Tour Eiffel. I headed for Notre Dame, because in one act Michel and Patricia drive by the cathedral.



I intended to climb to the South tower where the largest bell, Emanuel, is located and it's said that the view is spectacular. However, there were so many people even in October that I decided just walk around the Cathedral.



The Northern Facade.



The Southern Facade.



While I continued to the Left Bank over the River Seine I walked by many couples who were getting married. The cathedral is spectacular, so I was not surprised.



Les Rives de Notre Dame

The next location was to be the hotel where Patricia lived, Les Rives de Notre Dame, at 15 quai St Michel. In 1959 it was called Hôtel de Suede and it was also used as a studio for the most of the interiors of the movie. From the hotel I continued my stroll through the Latin Quarter to Jardin du Luxembourg, which was a nice side tour after the long streets of the city.



La Bocca della Verita, the Mouth of Truth

In the garden I spotted Jules Blanchard's work la Bocca della Verita, the mouth of truth.



A man reads in Jardin du Luxembourg.



This wall was damaged both in the Bombardment of Paris and in the Liberation of Paris. The lower flagstone is a memorial of a fallen soldier.



Memorial of Jean Revers.

Helsinki has it scars of war, but they are minor, escpecially if compared to the cities like Berlin or Tokyo which were largely moved down in the bombings of the Second World War. In a foreign city the damage screams horror stories at you.



Speed and rabbit as pizza toppings., was my instant thought, when I saw the name of the pizzeria.



Fontaine de l'Observatoire

Where Jardin du Luxemburg ends, Jardin des Grands Explorateurs starts. At the Southern tip of the latter I stumbled to Fontaine de l'Observatoire, which plays a role in television mini series Mistral's Daughter.



Here, where Rue Campagne Première meets Boulevard du Montparnasse, the movie ends.



La Rotonde can be seen clearly in the background of one of the nightly acts.

Please see the Wikipedia article on La Rotonde.



Le Select is another famous restaurant which can bee seen in the movie.

I quickly leafed through the English menu of le Select. It seemed interesting and the prices were not bad, either. I was hungry, but also dressed for a long street walk and in need of a shower, so I decided to skip eating in restaurants. Which is not bad, because the street food in Paris is also very good.



At one point in the movie Michel and Patricia drive the huge roundabout at Place de la Concorde.



I would have never found the statue of Winston Churchill unless I was a walker. United States and Europe are heading for deep, dark and muddy waters. Churchill was not a perfect man, but we should remember some things he represented and said.

It has been said that democracy is the worst form of government except all the others that have been tried. — Winston Churchill

The Dior shop at 30 Avenue Montaigne can also be seen in the movie.



There's not much to see at the former office of International Herald Tribune. I later learnt that there's a plate somewhere confirming the fact, but I did not notice it.



Michel can be seen near the entrance of George V metro station, just before he poses in front of Humphrey Bogart posters and photographs in front of Cinema Normandie



Arc de Triomphe



Cinema Mac-Mahon

I had photographed Cinema Mac-Mahon. So, the movie part of the walk was over. In retrospect, I should have splitted the walk in at least two sessions, preferably in three sessions, in order to get decent photographs. My feet were numb, but I had one more place to visit. I wanted to see Tour Eiffel and photograph it in dark.

Kummisedän lihapullat

From Christmas at Lefkada 2015

Katsoimme joululomalla Kummisetä-trilogian osat yksi ja kaksi, jossa on kuuluisa pastakastikkeenvalmistuskohtaus.

Clemenza: Heh, come over here, kid, learn something. You never know, you might have to cook for 20 guys someday. You see, you start out with a little bit of oil. Then you fry some garlic. Then you throw in some tomatoes, tomato paste, you fry it; ya make sure it doesn't stick. You get it to a boil; you shove in all your sausage and your meatballs; heh…? And a little bit o' wine. An' a little bit o' sugar, and that's my trick."

Pidimme elokuvista, joten luonnollisesti myös pastaresepti kiinnosti. Löysimme reseptin Food.comista, joka kertoo, että tämän reseptin väitetään olevan juuri Kummisetä-elokuvan resepti. Pakkohan sitä oli kokeilla.

Italialaisia makkaroita ei ollut saatavilla, joten tyydyimme jättämään ne pois. Lisäksi vähensimme hiukan sokerin määrää.

From Christmas at Lefkada 2015

Tarvitset

2 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
800 g tomaattimurskaa
0,8 dl tomaattipyrettä
500 g lihapullia valmistettuna suosikkireseptilläsi
(italialaisia makkaroita grillattuina ja viipaloituina)
luraus punaviiniä
½ dl sokeria

Ohjeet

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. Lisää valkosipuli, kypsennä muutama minuutti niin, että aromit irtoavat, mutta älä ruskista.

Lisää tomaattimurska ja -pyre. Keitä viitisen minuuttia jatkuvasti sekoittaen. Lisää lihapullat ja makkarat, jos niitä on. Sekoita niin että lihapullat peittyvät kastikkeeseen.

Lisää luraus punaviiniä ja sokeria.

Madalla lämpöä ja anna kiehua hiljaa 20 minuuttia välillä sekoittaen. Tarjoa pastan päälle kaadettuna.

From Christmas at Lefkada 2015

Kommentit

Erinomaista, mutta vähennettykin sokerimäärä oli liikaa. Food.comin ehdotusta yrteistä kannattaa myös kokeilla. Lisäksi aiomme kokeilla myös versiota, jossa on myös makkaroita. Oishikatta 4/5.

Muualla verkossa

Food.com: The Godfather's Spaghetti Sauce
Kummisetä: pastakastikkeenvalmistuskohtaus

Columbus Circle

Columbus Cirlelillä tuli ensimmäisen kerran käytyä jossain tuolla olevassa Whole Foodsissa käydessä.

Kolumbuksen mukaan nimetty Columbus Circle on visuaalisesti vaikuttava paikka, joka kannattaa käydä ainakin talvella katsastamassa pimeään aikaan.








Kuvan maapallo tuli tutuksi moneen kertaan kun kävimme vuoden alussa Helsingissä katsomassa elokuvan Tower Heist (IMDb). Ei maailman suurimpia elokuvia, mutta hauska viihdepläjäys.



Anteeksi, ystäväni T, mutta tämä fantti oli liian iso varastettavaksi.



All that jazz.


View Larger Map

Take the A Train

Poro-sinihomejuustohampurilainen © Heidi.



Blini. © Heidi.

Verkko-check-inissä oli ongelmia, joten rauhassa herätty aamu vaihtui aikaiseen herätykseen ja singahdukseen lentokentälle. Kentällä mieli parani toisen aamiaisen parissa ravintola Fly Innissä, jossa Heidi aloitti kahden hampurilaisen päivänsä ja minä söin blinin punasipulilla, smetanalla ja muikunmädillä. Palvelu toimi, poro- ja sinihomejuustohampurilainen oli hyvä ja blini erinomainen.

Matka

Matka oli tapaukseton: ruoka oli tavallista lentokonesafkaa, leffaksi katsoin Pussikaljaelokuvan. Maisemista mielenkiintoa herättivät Islannin komeat jäätiköt ja hauskuutta toi muun muun muassa Airbus A-330:n viihdejärjestelmällä pelaamamme hirsipuupeli.

"Are you married or what?"

Rajamuodollisuudet yritimme ensin hoitaa kaksin, mutta muuten virallisen kohteliaasti toiminut virkailija töksäytti meille Are you married or what? Stand back. kuului komento ja palasin viivan taakse odottamaan. Kun vuoroni tuli papereiden katsomisen jälkeen otettiin kuva, tarkistettiin sormenjäljet ja esitettiin kaksi kysymystä: Kuinka kauan aiotte olla Yhdysvalloissa? on rajalla luonteva kysymys, mutta kysymys ammatistani tuntui varsin eksoottiselta kun kyseessä on puhdas turistimatka.

Raiteilla kotiin

Metroja kutsutaan hiukan hämmentävästi juniksi (train) ja asemia silti metroasemiksi (subway station). Siitä tulee myös klassikon Take the A Trainin nimi.
Emme olleet aivan kuolleita lennon jälkeen, joten menimme Manhattanille JFK:lta edullisella Air Train - (kertalippu 5 USD) ja metroyhdistelmällä (viikon metrolippu 29 USD).

A-junan kanssa pitää olla tarkkana, sillä on sekä express- että paikallismetroja. Myöhään iltaisin se kulkee paikallismetronana eli pysähtyy kaikilla asemilla. Mikäli kuitenkin vahingossa hyppää express-metroon, päätyy 125:lle kadulle suoraan Harlemiin kodin sijasta.

Metro jo itsessään on katusoittajineen kokemus: torstaina monista matkoista huolimatta vain yhdellä asemapysähdyksellä ei ollut live-musiikkia.

New York, New York!

Pienen vihreän miehen minussa hieman nikotellessa astun tänään lennolle AY005 Helsingistä New Yorkiin Hyvässä seurassa ja pakollisten ja potentitiaalisten vierailukohteiden lista taskussani.

Musiikki

Musiikkina toimii lähes itseoikeutettuna musikaalin New York, New York teema vaikka itse musikaali ei suuriin suosikeihini kuulukaan.

Seuraavan parin viikon ajan asun Central Park Westillä, mikä tuntuu omituiselta, mutta uskottava se kai on. En ole matkustellut kovinkaan paljon ja pidemmälle matkalle lähtemisessä on minulle jännitystä ja jo se, että Helsingin joukkoliikenteen elektroniset lipunlukijat varoittavat lipun lähestyvästä vanhenemisesta tuntuu erikoiselta.

Presidentivaalit 2012

Kävimme aamulla äänestämässä ja oma kantani on se että kakkonen on ykkönen. Vuosia sitten eräässä muistotilaisuudessa Haavisto piti tyylikkään muistopuheen puoluetoimistolla. Se sai minut tutustumaan hänen ajatuksiinsa, joiden kanssa en luonnollisestikaan ole täysin samaa mieltä, mutta olen hänen kanssaan riittävän samaa mieltä asioista joten olen äänestänyt häntä aina kun se on ollut mahdollista.

Näiden vaalien lopputulos on niin selvä, että ei tarvitse taktikoida jotta epämieluisin ehdokas ei voittaisi, joten taktikoiminen ei kannata ensimmäisellä kierroksella, joten kannattaa äänestää sitä, jota kannattaa. Äijäruokala suosittelee Haavistoa, mutta ennen kaikkea yleensä äänestämistä.

Kun tämä teksti pullahtaa päivällä ulos olemme jossain Atlantin yläpuolella matkalla kohti John F. Kennedyn kansainvälistä lentokenttää jos kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan. Pitäkää Suomi pystyssä ja kokatkaa!

Munakas Le Havressa

Le Havren rantaa. © Urban.

Kiivetessäni hieman ränsistyneenä setänä marraskuisena lauantaina metroasemalta kohti elokuvateatteri Maximia olisi voinut kuvitella olevansa Le Havressa tuhnuisenkostean sään vuoksi, mutta metroa ei ranskalaiskaupungista löydy ja sääkin lienee raaempi Englannin kanaalin suulla kuin saariston suojaamassa Helsingissä. Kaurismäkeläisen kuluneena oli kuitenkin hyvä päivä mennä katsomaan Aki Kaurismäen Le Havre.

Elokuva kertoo humaanin, voimakkaasti kantaa ottavan tarinan kengänkiillottajasta, joka yrittää pelastaa laittomasti maahan tulleen nuoren pojan. Kertomus on kaltaiselleni synkistelijälle hieman liian happy-feel-good, mutta kaikesta huolimatta pidin elokuvasta hyvinkin paljon ja DVD ilmestynee hyllyyni jos elokuva sellaisena julkaistaan.

Elokuva synnytti myös matkaidean Le Havreen josta pääsisi lautalla Portsmouthiin, jossa merihistoriasta kiinnostunutta odottaisivat muun muassa HMS Victory ja HMS Warrior.

Munakas

Le Havressa Marcel Marx syö punaviinin kera yhden munan munakkaan au naturel ja kohtauksesta oli lyhyt matka jääkaapille ja lieden ääreen.

Jamie Oliverin America-kirjasta opin tavan tehdä munakkaan pannulle ja se onkin näppärää: munakas pysyy ehjänä koska sitä ei tarvitse siirtää lautaselle ja lämpimänä (blogaajan iloksi myös kuvaamisen ajan). Koska tässä reseptissä on pekonia tällä voi hyvin osallistua marraskuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on lohturuoka. Elokuva sopii myös sillä muinaiseen elokuvahaasteeseen Kaurismäkeä pohti lisäkseni tämänkertaisen haasteen järjestäjä, mutta kumpikaan meistä ei syttynyt idealle calvadoksesta ja päivän salaatista.

Tarvitset

kolme munaa
pekonia
tomaattiviipaleen
paprikaviipaleen
vastajauhettua valkopippuria
merisuolaa
vastaraastettua mietoa cheddaria

Riko munat ja mausta maun mukaan. Ruskista pekoni ja siirrä syrjään. Paista tomaattia ja paprikaa hetki. Laita pekoni takaisin pinnalle ja lisää munat. Paista, mutta älä kypsäksi sillä muna kypsyy vielä lämmöltä paistumisen jälkeenkin eikä munakkaan kuulu läpikypsä ollakaan.

Kommentit

Tästä tuli yksinkertaista ja hyvää. Oishikatta 4/5. Älkää kuitenkaan kertoko tästä reseptistä minua Mariassa hoitaneille lääkäreille - heillä saattaisi olla minulle sanottavaa.

Aamupuuroa ja kiitoksia

Fyysisiin lahjoihin kuuluivat Hardy's Ale (Rate Beer). Tätä olutta eivät vuodet tuhoa (takaetiketissä mainitaan 25 vuotta), joten pullo on nyt tukevasti pimeässä kaapissa odottamassa herkkuhetkeä.

Äijäruokalassa vietettiin pääsiäisenä syntymäpäiviä. En kutsunut ihmisiä syömään koska täällä pitäisi siivota, asentaa liesituuletin ja pienen ongelman vuoksi tiskikone toimii, mutta sen sijoituspaikka on keskellä keittiön lattiaa ja ihmiset ovat kuitenkin jossain muualla pääsiäisenä. Ehkä kesällä kun on varmemmat parvekekelitkin?



Ystäväpiiriini kuuluu kaksi sisarusta, joilla on tapana viettää paskaleffailtoja ja minuun teki viime vuosituhannella lähtemättömän vaikutuksen Barb Wire. Kun tulin torstaina kotiin löysin lattialta paketin, jonka oletin olevan erään kirjan, mutta en oikeastaan yllättynyt, että paketista löytyikin arvon leidien syntymäpäivälahja: Barb Wire DVD:llä. Elokuva on erittäin huono eikä Pamelakaan nyt varsinaisesti ole naisihanteeni ilmentymä. Kuva on julisteesta, jota käytetään sitaattioikeudella Wikipediassa, joten käytän sitä tässäkin sitaattioikeudella.



Syntymäpäivävastaanoton jälkeisenä aamuna maistui Rude Health -paketista tehty puuro. 2 dl vettä, 1 dl hiutale-siemensekoitusta, ripaus suolaa ja 2½ minuuttia mikrossa. Hyvää.



Minähän siis en polta. Paitsi varpajaisikarit ja syntymäpäiväsikarit otan kiittäen vastaan. © Erkki.



Synttäribiisinä toimi livenä esitetty The Chemical Worker's Song (Process Man).

Kiitokset onnitteluista, laulusta, lahjoista, sikarista, drinksuista ja hyvästä seurasta.

Pilaf de Mouton à la Catalane

Julie & Julia tuli vihdoinkin nähtyä. Se on sympaattinen elokuva, joka on rakennettu upean keittokirjan, Mastering the Art of French Cooking, sekä kahden naisen ja heidän parisuhteidensa ympärille.

Leffa sai minut hyvälle tuulelle, liikuttumaankin eikä minulle aivan helposti elokuvissakaan käy niin. Aiheen lisäksi toinen hyvä syy käydä katsomassa elokuva oli Meryl Streep, joka on eräs suosikkinäyttelijöistäni. Julieta esittävä Amy Adams oli minulle uusi tuttavuus mutta minä, toisin kuin jotkut muut blogaajat, pidin hänestä.

Miettiessäni mitä kirjasta kokkaisin oli selvää, että se olisi pataruoka, jotta voisin käyttää le Creuset-pataani - samanlaista punaista kun leffassa käyttivät sekä Julia että Julie. Mietin kokkaisinko kakkososasta, joka sekin on erinomainen, mutta päätin sitten olla leffalle uskollinen. Selaillessani kirjaa aloitin kaloista, mutta en löytänyt patareseptiä. Carbonnades à la flamande on tullut jo blogattua ja sitä kuuluisinta, boeuf à la bourguignon'a on tullut tehtyä niin monta kertaa, että halusin kokeilla jotain uutta. Sivulla 348 silmään osui lammaspata, joka on boeuf à la catalanen, kirjan häränlihapatojen helmi, muunnos, jossa on naudanlihan sijasta lammasta. Alkuperäisessä reseptissä on lisäksi juustoraastetta, jonka jätin (lue: unohdin) tällä kertaa pois. Padasta tuli aivan riittävän tuhtia näinkin.

Alkuruokana toimi Quiche lorraine ja kasvislisuke oli carrottes étuvés au beurre.

Pilaf de Mouton à la Catalane

Tarvitset

170 g amerikan pekonia
2 rkl oliiviöljyä
1,4 kg luutonta lampaan lapaa
3½ dl sipulia viipaleina
2½ dll riisiä
2½ dl kuivaa valkoista vermuttia
noin 5 dl häränlihalientä
suolaa maun mukaan
¼ tl pippuria
2 valkosipulin lohkoa
hyppysellinen sahramia
murennettu laakerinlehti
450 g kypsiä, punaista tomaatteja, joista on kuoret, siemenet ja mehu poistettu

Ruskista liha kevyesti lähes savuavan kuumassa öljyssä. Siirrä pataan ja leikkaa pekoni, ruskista se kevyesti ja siirrä pataan. Siirrä syrjään, alenna lämpöä, ja ruskista sipuli kevyesti ja siirrä se pataan. Kaada viini pannulle ja sekoita, jotta saat paistamistähteet talteen. Kaada pataan.

Lisää lihalientä niin, että se ulottuu melkein lihan korkeudelle asti. Suolaa miedosti. Lisää pippuri, valkosipuli, timjami, laakerinlehti ja sahrami. Anna padan hautua tunti. Ota pata uunista ja lisää tomaatti. Laita pata takaisin uuniin ja anna kiehua hiljaa 1 tunti. Liha on kypsää kun haarukka lävistää sen helposti.

Kommentit

Boeuf à la catalanessa olen fuskannut jättämällä riisin pois itse padasta, mutta nyt sekin tuli kokeiltua. Lopputulos oli yllättävän kiinteä, mutta kypsyessään makuja imenyt riisi Toimi. Kaunista tästä ei tullut, mutta makua ei voinut moittia. Oishikatta 4/5 siis.

Erikoista oli se kuinka vähän tässä loppujen lopuksi maistui lammas.

Mikä kirja

Elokuva toi luonnollisesti mieleen ajatuksen, että minkä kirjan kokkaisin itse kokonaan lävitse. Kiinnostava ajatus, mutta joutuisin kiertelemään antennikammoani ja joitakin allergioitani. Nipo minussa sanoo myös, että kirjan tekijänoikeudet omistavalta taholta pitäisi saada lupa.

Muualla verkossa

The Julie/Julia Project

Jokapäiväistä leipää
Kurpitsamoska
Sillä sipuli
Kulinaarimuruja
Kulinaarimuruja burgundinpadan kimpussa