sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Ravintola Thai-Thai

Fish with Choo-Chee Sauce

Kalaa chuu-chee-kastikkeessa.

Malmilla on myös toinen ravintola, josta saa erinomaista lounasta, Thai-Thai. Se ei ole yhtä tasalaatuinen, kuin edellisen postauksen Kiva, mutta silti erittäin hyvä. Jos noin neljän vuoden aikana on tullut pari lounaspettymystä vastaan, niin ollaan kauniilla vesillä. Thai-Thaissakaan en ole koskaan syönyt lounasajan ulkopuolella, mutta lounaan laatu on vakuuttanut niin paljon, että pitäisi.

Fish with a chili sauce

Kalaa chilikastikkeessa. Omnivoori voi halutessaan valita possullisen version, joka on sekin oikein hyvää.

Thai-ravintoloiden annoksissa arvostan mukavaa tulisuutta ja sitä, proteiinin lisäksi on yleensä myös runsaasti ja monipuolisesti kasviksia. Suosikkipäiväni Thai-Thaissa on tiistai, jolloin tarjolla on herkulllista kalaa basilika-chilikastikkeessa.

Ravintola Kiva

Poke bowl with smoked salmon

Työsyistä joudun viettämäään aikaa Helsingin Malmilla, joka kauniisti sanottuna ei ole Helsingin viehättävimpiä kaupunginosia. Haluatko nähdä töihin mennessäsi aamuseitsemältä kännnisiä omia juomiaan kiskovia ihmisiä ravintolan terassilla? Valitse Malmi. Haluatko nähdä alastoman miehen mennessäsi töihin? Valitse Malmi. Malmilla on kuitenkin myös hyvät puolensa, kuten muutaama hyvä ravintola.

Rautatien itäpuolella on huomattavasti rauhallisempaa ja ostoskeskus Novan alakerrasta löytyy ravintola Kiva, jossa en ole koskaan käynyt illalla, mutta lounas ei ole koskaan pettänyt. Hyvää ja herkullista. Silmä lepää kauniisti tehdyissä annoksissa. Kivassa maksaa oikein mielellään lounaasta enemmän, kuin lounasedun verran. Ravintola sanoo olevansa korealainen, mutta itse koen sen olen fuusiota Koreasta, Havaijilta ja Japanista. Lounaalla usein tarjottava karaage-kana on minusta hyvin japanilainen ruokalaji, tori no kara-age. Tässä tosin saattaa tulla ilmi ruokakulttuurillinen sivistymättömyyteni, sillä japanilaisessa keittiössä on paljon kiinalaisia vaikutteita, jotka ovat hyvin usein tulleet Korean kautta.

Tilasin listalta tällä kertaa pokekulhon savulohella. Lohi osoittautui lämminsavuloheksi. Kulhoannos oli jälleen kerran erittäin herkullinen ja kasvilliset osuudet olivat monipuolisia ja tuoreita. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt siihen, että kulhoissa on aina tuoreita, herkullisia mansikoita. Miistä he niitä oikein löytävät kummallisankin vuodenaikoina?

Kommentit

Kiva on helmi, suosittelen lämpimästi.

sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Kasvis-quesadilla

Vegetable queasadilla

Joitakin vuosia sitten Hämeentien alussa avasi meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes. Kaupan nimi tarkoittaa kahta pöllöä. Ehkä se on jonkinlainen itseironinen viittaus kaupan omistajiin? Minun on pitänyt käydä kaupassa vuosia, mutta se on vain jotenkin jäänyt, siitä huolimatta, että rakastan meksikolaistakin ruokaa, johon tutustuin paremmin vuosinani New Yorkissa, josta laadukkaat ravintolat lähes mistä tahansa kulttuurista eivät lopu kesken. Yksittäinen suuri herätys oli se, että TexMex on etäisehköä sukua meksikolaiselle ruoalle. Hyvää TexMexiä on varmasti olemassa, mutta oman kokemukseni mukaan Meksikossa käytetään enemmän tuoreita raaka-aineita säilykkeiden sijaan eikä ruoka ole pakonomaisen tulista.

Shakkikerhomme vuosikokous oli ravintola Juttutuvassa, joten matkani vei minut vihdoinin Hakaniemeen, jonka vierestä löytyy kaupuningosa, joka on mäkisempi, kuin mikään muu maailmassa: Kallio, josta Frankit pyrkivät huonolla menestyksellä Eiraan. Kalliosta löytyy käsittääkseni Suomen ainoa meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes.

Kaupassa ollessani huomasin, että suuresta osasta tuotteista en ymmärtänyt mitään ja mieleeni tulikin, että tarvitsisin meksikolaissyntyisen tuttavani natiivioppaaksi. Hihaan takertui vehnätortilloja, joita meksikolaistuttuni ei käytä kuulemma koskaan: hän on maissitortillaihminen ja maistuvaksi osoittautuneita chipotle-kastiketta. Monissa resepteissä näkee ancho-chilejä, joihin en ole koskaan aikaisemmin törmännyt. Sen maku osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi: tulisuutta ei käytännössä ollut ja molemmat maistoivat selkeästi rusinan ja aurinkokuivatun tomaatin. Enemmän ruokaamme tuli loppujen lopuksi potukua meksikolaisesta oreganosta!

Tarvitset

Reseptin teimme lähinnä omasta päästämme luettuamme joitakin kasvis-quesadilla-reseptejä, joita löysimme Inspired Taste -sivustolta. Tästä kokkauksesta on jo aikaa, joten emme tarkalleen muista mitä meni mihinkin, joten tämä on vähän sinnepäin resepti. Tätä tehdään toistekin, joten pitää kirjoittaa uusi postaus.

Peruskastike

Tuttavani tekee kastikkeen pelkästä tomaatista, sipulista ja suolasta, mutta me olimme tällä kertaa varsin mausteisella tuulella.

  • 400 g laadukasta tomaatimurskaa
  • ancho-chili siemenet poistettuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuna.
  • ¾ pieni sipuli silputtuna
  • valkosipulin kynsi hienonnettuna
  • hienoa merisuolaa
  • mustapippuria
  • juustokuminaa
  • sipulijauhetta
  • valkosipulijauhetta
  • chipotlekastiketta
  1. Paista sipulia hetki keskilämmöllä.
  2. Lisää chili ja valkosipuli.
  3. Lisää tomaatimurska, kun chili ja valkosipuli ovat antaneet arominsa.
  4. Mausta ja keitä kokoon.
  5. Tasoita kastike sauvasekoittimella.

Täyte

Tortillamme olivat varsin pieniä, joten taittamisen sijasta laitoimme tortillan alle, täytteen päälle ja toinen tortilla päällimmäiseksi. Natiivitkin guuglauksen perusteella harrastavat tätä, joten emme ehkä tehneet kovin suurta rikosta. Juustona käytimme fetaa, joka lienee vääräoppista, kasviksina voi käyttää oikeastaa mitä tahansa mieluisaa. Tästä kokkauksestamme vierähti jo hieman aikaa, joten emme ole aivan varmoja mitä kaikkea täytteeseen meni. Kumppanini viisaasti totesi, että kannattaisi ottaa ainakin kuvia valmistusvaiheesta siltä varalta, että ei tule heti kirjoitettua reseptiä ylös.

  • fetaa
  • paprikaa
  • kevätsipulia
  • mozzarellaraastetta
  • varhaiskaalia
  • hienoa merisuolaa
  • mustapippuria
  • juustokuminaa
  • sipulijauhetta
  • valkosipulijauhetta

Seuraksi

  • punasipulirenkaita
  • korianteria
  • lime-lohkoja
  • ranskankermaa
  • guacamolea
  1. Liota sipulirenkaita 10 minuuttia kylmässä vedessä lieventääksesi sipulin puraisua.
  2. Taputteli sipulirenkaan kuiviksi.

Kommentit

Sauces for the queasadilla

Quesadillamme seuralaiset: guacamole, ranskankerma ja mausteinen tomaattikastike.

Tortillaruoat ovat kätevä tapa upottaa erilaiset kasvisten jämät ja samalla saa maukasta ruokaa.

lauantai 18. toukokuuta 2024

Ravintola Koto Bento: kolmas otos

Iltakävelyllä iski pieni himo suolaiseen ja koska satuimme olemaan Koto Benton lähellä käväisimme katsomassa olisiko siellä tilaa. Tilaa oli, mutta keittiön jonot olivat kolmen vartin luokkaa. Tässä on kaksi hienoa asiaa: uusin jäsen suosikkiravintoloistamme on suosittu, joka tarkoittaa menestystä. Me todella haluamme tämän ravintolan pysyvän pystyssä. Hienoa on myös se, että sanotaan suoraan se, että ruokaa joutuu odottamaan.

Sailor's

Päädyimme käymään yksillä Sailor'ssa ja palata sen jälkeen tarkistamaan tilanne Koto Bentossa. Onneksemme tilanne oli rauhoittunut. Tilasimme tempuraa ja gyozoja, joita olemme tehneet menestykseekkästi itsekin.

Skirted gyoza

Odotimme saavamme yksittäisiä nyyttejä, mutta ravintola yllätti meidät tuomalla meille rapean kiekon, jonka sisällä oli gyozoja. Tämä oli meille täysin uusi toteus aiheesta. Upea rapeus sai miettimään, että olisiko kiekossa riisijauhoa, mutta ainakaan netistä löytämässäni reseptissä niitä ei ole. Resepti luokitellaan kiinalaiseksi, mutta se näyttää kovin samanlaiselta, kuin ravintolan annos. Tätä pitää kokeilla kotona.

Tempura

Koto Benton tempura on herkullista, rapeaa, ja mehevää. Minulle on kuitenkin lyöty lekalla päähän, että tempurataikinan kuuluu olla löysä eikä se saa peittää raaka-ainetta kokonaan. Kysymyksessä saattaa olla alueellinen ero tai kokin mieltymys, en voi tietää. Tempuran kastike oli mielenkiintoisesti poikkeava: siinä oli pienen chilin viipaleita. En valita, koska minusta katkarapuihin sopii oikein hyvin tulisuus. Erilaista, mihin olen tempurassa tottunut, mutta erittäin herkullista.

Koto Bento osoittautui jälleen kerran onnellisen masun paikaksi.

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Parsapizza

An asparagus pizza

Tallinnalaisen ravintola La Cucinan mainion parsapizzan innoittamina teimme oman versiomme palattuamme Helsinkiin.

Tarvitset

Pizzakiven. Jos haluaa kotiuunissa hyvää pizzaa, kivi kannattaa ehdottomasti hankkia. Viime vuonna opimme lisäksi, että viime minuuteiksi kannattaa laittaa grillivastus päälle. Laita pizzakivi kylmään uuniin, ajoissa, jotta se ehtii kunnolla kuumentua. Kuumenna uuni niin kuumaksi, kuin sen saa. Kuinka odotankaan tulevaa uuniamme, jonka lämpötilaskaala on 30-300 °C.

Pohja

Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä Saku Tuomisen ja Luca Platanian erinomaisen Pizze-kirjan taikinoista hitain, 48-96 tunnin taikina, mutta viikonloppu lipui käsistä ja lopulta päädyimme tekemään saman kirjan pikataikinan, joka kieltämättä toimi hyvin sekin. Taikina osoittautui nousuhirviöksi, mutta pizzasta tuli silti ehkä paras koskaan tekemistämmme. Ehkä tapamme nostattaa taikinat uunin lampun valon lämmössä oli tälle taikinalle liikaa? Pizza tuli kauniisti kuplineena ulos uunista.

  • 500 g 00-vehnäjauhoja
  • 3½ dl kädenlämpöistä vettä
  • 7 g kuivahiivaa
  • 10 g hienoa merisuolaa
  • 10 g oliiviöljyä

Alkuperäinen resepti käyttää yleiskoneen maksinopeutta, mutta Kermit-nimen tunnistava KitchenAidimme olisi heittänyt taikinan lattialle.

  1. Ota tilkka vettä erikseen, noin 10 %, ja sekoita siihen suola.
  2. Sekoita hiiva jauhoihin lisää loppu vesi.
  3. Vaivaa koneella hiljaisella nopeudella 10 minuuttia.
  4. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.
  5. Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes oliiviöljy on imeytynyt taikinaan.
  6. Nosta nopeutta ja vaivaa, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin.
  7. Nostata taikinaa uunissa, jossa on valo päällä.

Tomaattikastike

Pizze-kirjassa tomaattikastiketta ei keitetä kokoon, mutta meillä on ollut tapana tehdä niin. Pitänee joskus kokeilla jättää tämä vaihe väliin.

  • vihreä chili pilkottuna
  • 400 g purkki laadukasta tomaattimurskaa
  • merisuolaa
  • mustapippuria
  • reilu puolikas ruukku basilikaa
  1. Sekoita ainekset.
  2. Keitä kastiketta hieman kokoon.
  3. Surauta taikina tasaiseksi sauvasekoittimella.

Täyte

Teemme, tai tilaamme, usein pizzamme niin, että pizzassa on kaksi erilaista puolta. Erästä pizzaversiotamme jopa kutsumme parisuhdepizzaksi, koska minä olen oliivifriikki, mutta kumppanini ei. Tällä kertaa kumppanini halusi perinteisiä etikkaan säilöttyjä jalopenoja, mutta minä sain chilikohtauksen: halusin habaneroa. Habanero on hieno, aromikas chili, mutta sen ongelma on ärhäkkä tulisuus. Leikkasin habaneron mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja maistoin. Tulista, totesin, mutta käsiteltävissä olevan tulista.

  • vihreää parsaa pitkittäin halkaistuna
  • vuohenjuustoa viipaleina
  • mozzarellaraastetta
  • etikkkaan säilöttyjä jalapenoviipaleita
  • punainen habanero ohuina viipaleina
  • tomaatti
  • tuoretta basilikaa
  • hienoa merisuolaa
  1. Paista parsaa hetki oliiviöljyssä keskilämmöllä. Älä liikaa, jotta parsa ei ylikypsy uunissa. Mausta parsa paiston aikana merisuolalla ja mustapippurilla.
  2. Poista tomaatin siemenet ja pehmeät osat ja kuutioi malto.
  3. Levitä tomaattikastike pohjalle juuri ennen uuniin siirtämistä.
  4. Levitä mozzarellaraaste tomaattikastikkeen päälle.
  5. Levitä tomaattikuutiot juuston päälle
  6. Lisää habanero toiselle puolelle pizzaa.
  7. Lisää jalopeno toiselle puolelle. Laita hieman jalopenoa myös habanero-puolelle.
  8. Paista pizzaa, mutta laita viimeisiksi minuuteiksi grillivastus päälle. Vastus lämpiää erittäin nopeasti, joten se ehtii vaikuttamaan. Kun grillivastus on päällä, on syytä istua uunin eteen lattialle ja tuijottaa herkeämättä pizzan tilaa.
  9. Kun pizza on poistettu uunista, asettele päälle tuoretta basilikaa.

Kommentit

Eräs parhaista pizzoistamme. Pohja oli miellyttävän rapea, mutta se nousi enemmän, kuin odotimme. Söin pizzaa seuraavana päivänä duunilounaaksi ja oli mielenkiintoista havaita miten habaneron tulisuus oli konsentroitunut tasolle, että katsoin parhaaksi nyppiä enimmät pois. Eräs tärkeimmistä hyvän pizzan olennaisista osista on se, että täytettä ei saa olla liikaa, sillä silloin pizzasta tulee märkä. Elämäni hirveimmän ravintolapizzan olen syönyt kotinurkilta löytyvästä muuten oikein laadukkaasta ravintolasta: pizzassa pitää olla juustoa, mutta se ei saa uida siinä.

torstai 9. toukokuuta 2024

Hotelli Kreutzwald ja ravintola La Cucina

The pool

Kreutzwaldin spa-osasto osoittautui todelliseksi nautinnoksi.

Lomalla kävimme, jälleen kerran, Tallinnassa, tuossa hyvän ruoan ja mielenkiintoisen historian kaupungissa. Tällä kertaa yövyimme hotelli Kreutzwaldissa. Huone osoittautui siistiksi ja asialliseksi, mutta hiukan karuksi. Kylpyhuoneessa oli poreallas ja oli kieltämättä ihanaa lillua rakkaansa kanssa isossa ammeessa. Mutta ensimmäisen päivän upean spa-kokemuksen jälkeen oli kokenut paljon enemmän luksusta.

Kake in waves

Matkoillamme mukana kulkee kumiankka nimeltä Kake. Ostimme sen elokuussa 2023 käydessämme Belfastissa Titanic Belfast-museosta ja sen jälkeen Kake on ollut pysyvä matkaseuralainen.

A collection of fruit

Spa-pakettiin kuului herkullinen hedelmälautanen, pullo asiallista kuohuviiniä ja rentouttava tunnin hieronta, jonka parhaat palat olivat tosin niitä, että hieroja runttasi minua niin, että sattui. Muistutus itselleni: minulla on työpaikan kautta oikeus mennä hierojalle kunnolla ruhjottavaksi. Miksi en käytä tätä etua? Istun aivan liikaa tietokoneen ääressä sekä töissä että vapaa-ajalla.

La Cucina

Olimme etukäteen kiinnittäneet huomiota siihen, että hotellin ravintola La Cucina oli saanut hyviä arvosteluja. Spassa kaipasimme jotain suolaista ymmärtäen, että span ilman kosteusprosentti ei ole ihanteellinen pizzalle, mutta tilasimme silti napoletana-pizzan, joka osoittautui erinomaisen herkulliseksi. Anjovis toimi oikein hyvin.

An anjovis pizza

An asparagus pizza

Pari päivää myöhemmin himo pizzaan iski uudellen ja kävimme uudelleen La Cucinassa ja tilasimme listalta tällä kertaa pizza asparagin. Parsakausi, mozzarellaa, tomaattikastiketta. Tämä oli pakko toteuttaa kotikeittiössä viime viikolla. Vähätellen sanoen, ei huono.

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Suolainen Dutch baby

Dutch baby

Olen tyypillisesti huono muistamaan ruoka-ainesten sesongit, mutta tänä keväänä parsa on pysynyt mielessä. Tällä kertaa valmistimme suolaisen Dutch babyn. Voiko mikään, missä on gruyèreä olla pahaa? Perusidean löysimme Jo Eats -sivustolta, mutta muokkasimme reseptiä, koska meillä oli kermatilkka ja halusimme parsan al dentenä, ei raakana. Prosciutton jätimme pois, koska kumppanini ei syö lihaa, mutta ilmakuivatun kinkun ystävänä olen varma, että se olisi toiminut oikein hyvin. Alkuperäisessä reseptissä on 5-6 siivua prosciuttoa, mikä on mielestäni hyvin paljon. Jos olisin syönyt tämän yksin, olisin todennäköisesti käyttänyt sitä, mutta huomattavasti vähemmän, vain antamaan hieman makua ja rakennetta.

Tarvitset

Kahdelle

Lämmitä uuni 220 °C. Laita valurautapannu, tai jokin muu sopiva astia, uuniin lämpiämään.

  • 3 isoa munaa
  • 1 dl kermaa
  • 0,9 dl kevytmaitoa
  • ½ tl merisuolaa
  • ¼ tl mustapippuria sekä hieman lisää valmiin pannarin päälle.
  • 1,9 dl vehnäjauhoja
  • 1,9 dl gruyèreä
  • 3 rkl voita
  • 2 tl sitruunamehua
  • 2 rkl oliiviöljyä
  1. Riko munat tehosekoittimeen ja sekoita 1-2 minuuttia korkealla teholla. Munista tulee kuplivia ja vaaleankeltaisia.
  2. Lisää kerma, maito, suola ja mustapippuri ja sekoita vielä minuutti.
  3. Lisää jauhot ja sekoita, kunnes taikina on täysin sekoittunut.
  4. Ota pannu pois uunista ja lisää voi. Kun se on täysin sulanut, lisää taikina. Ripottele päälle juusto.
  5. Paista 18-20 minuuttia.
  6. Halkaise parsat pitkittäin ja paista oliviiöljyssä pitkittäin. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
  7. Kun pannari on valmis, nosta se pois uunista, nosta parsat päälle ja mausta mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, ja jopa kaunista. Äijäruokala suosittelee.

tiistai 7. toukokuuta 2024

Ravintola Mix Fusion

The Russian Embassy in Tallinn

Tallinnassa vieraillessa on aina mielenkiintoista nähdä, miltä Venäjän, itäisen terroristivaltion, suurlähetystön edessä näyttää. Tällä kertaa se näytti kovin Navalnyi-painotteisella.

The Russian Embassy In Tallinn

Minun on hiukan vaikea ymmärtää, kuinka Navalnyin pimeämmät puolet on lännessä unohdettu, mutta en ole saanut täyttä tolkkua hänen ajatusmaailmastaan. Oliko hänen äärioikeisto ja nationalsimivaiheensa opportunismia vai oliko hän oikeasti liberaalin demokratian kannattaja?

Ravintola Mix Fusion

Kahden kokeilun jälkeen en keksi, mistä saisi lounaan paremmalla hinta-laatusuhteella, kuin tallinnalaisesta ravintola Mixistä. Kolme ruokalajia, 18 €. Ravintola saanee lounaansa katteen alkoholista ja siitä, että hanavettä ei saa edes erikseen pyytämällä.

Alkuruoka

Burrata

Alkuoruoaksi valitsimme molemmat burratan, jonka mielenkiintoisiin yksityiskohtiin kuului balsamiviinietikkakaviaari. Mietitimme, miten sitä saisi tehtyä itse ja pienellä guuglauksella vastaus toki löytyi ja osoittautui, että arvauksemme tekniikasta oli oikea. Burrata oli erinomaisen herkullinen.

Pääruoka

A sous vide salmon

Pääruoaksikaan emme päätyneet erimielisyyteen valitessamme molemmat sous vide -lohen. Olemme tehneet muutaman kerran sitä itse emmekä ole olleet aivan tyytyväisiä lopputulokseen, joten meitä luonnollisesti kiinnosti laadukkaan ravintolan toteutus. Perunapannukakku, jonka päällä oli kesäkurpitsaflan ei vakuuttanut. Se oli maukas, mutta annos olisi kaivannut jonkinlaista rapeaa elementtiä. En voinut olla kaipaamatta Rataskaevu 16:sta nyhtöankan ihastuttavan rapeita kasviksia. Makeahko bearnaisevaahto oli lähinnä outo, olisin vaihtanut sen milloin tahansa perinteiseen bearnaiseen tai hollandaiseen.

Mutta itse lohi, sen kypsyysaste oli täydellinen, sen päällä ollut ripaus teriyaki-kastiketta ja jossain välissä suoritettu lievä tohotus nosti annoksen olennaisimman komponentin liki täydelliseksi.

Jälkiruoka

A lemon tart

Sisilialainen sitruunapiirakka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

MInt and strawberry gazpacho

Kumppanini jälkiruokavalinta oli vadelmaminttugazpacho. Sekin oli oikein maukas.

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Rataskaevu 16

Pulled duck

Alkuruokani, nyhtöankka, oli erinomainen.

Loman ja syntymäpäiväni kunniaksi vietimme muutaman päivän Tallinnassa. Tällä kertaa, sesongin ulkopuolella, saimme varattua pöydän Rataskaevu 16:sta, jossa kumppanini on käynyt vuosia sitten, mutta minä en koskaan. Ravintolalla on hyvä maine, joten odotin päivällistä mielenkiinnolla.

Alkudrinkit

A limencello and sparkling wine coctail

Kumppanini drinkki, jossa oli limoncelloa ja kuohuviiniä.

all_about_apple

Minun drinkkini nimi oli All about apple, jossa, yllättäen, oli omenaa monessa muodossa: ainakin viinana, mehuna ja tuoreena.

All about apple oli miellyttävän raikas ja maukas.

Viini

Rezabal Arri, a Basque Txakoli

Txakoli oli meille uuni viinityyppi ja tässä tapauksesa tyyliä edusti Rezabal Arri kauniissa kobolttilasipullossa.

Pyydämme usein viinisuosituksen tarjoilijalta, mutta tällä kertaa uteliaisuus vei voiton ammattilaiselta saadusta suosituksesta: milllaista mahtaa olla Espanjan baskialueen valkoviini? On pakko tunnustaa, että että emme oikeastaan tienneet mitä tarkalleen ottaen olimme tilaamassa, mutta viini osoittautui helmeksi, joka toimi mainiosti kaikkien ruokalajien kanssa. Viinityyppi oli meille uusi: Txakoli, joka on tyypillisesti valkoista, mutta sitä löytyy myös roséna ja punaisena. Kysyimme tarjoilijalta, että voiko Rezabal Arria ostaa jostain Tallinnasta vai onko se omaa maahantuontia. Hän kertoi, että viiniä saa Bestwine-nimisestä alkoholiliikkeestä, joten päivällisen jälkeen suuntasimme Kentmanniin viiniostoksille ja ostoskassiimme päätyi muun muassa kaksi pulloa Rezabal Arria.

Txakoleita löytyy myös alkosta ja guuglaillessani löysin myös txakoli.eu:n, joka on erikoistunut txakoleihin. Verkkokaupan anti on tosin sieltä arvokkaammasta päästä.

Ruoka

The house bread

Ensimmäisenä pöytään saapui kaksi siivua talon leipää, joka vei kielen mennessään ja sai välittömästi aikaan halun kopioida se kotikeittiössä ja ensimmäinen yritys on jo tehtykin. Lopputulos oli vähän sinnepäin, mutta kaukana ravintolan leivästä. Oikein hyvää siitä tosin tuli.

Kumppanini päätti valita kolme alkuruokaa, minkä ymmärrän oikein hyvin: alkuruoat on usein se paras osa ateriaa.

A creamy mushroom soup

Kermainen sienikeitto, jolle kuva ei oikein tee kunniaa: voita on käytetty runsaasti ja kuvassa faasien reunat näkyvät selvästi. Todellisessa elämässä keitto oli kaunis.

Jerusalem artichoke, king trumpet mushrooms and Spanish salsify

Kumppanini toisessa alkuruoassa oli putkivinokasta, mustajuurta ja latva-artisokkaa. Mikä näillä aineksilla voisi mennä hyvässä ravintolassa pieleen? Mustajuuriviipaleen ulkonäkö muistutti etäisesti ja hauskasti kampasimpukkaa.

Three-cheeses pie

Kolmen juuston piiras.

Kolmen juuston piiras oli yllättävän makea, ei häiritsevän makea, mutta vähän outo.

Pulled duc

Nyhtöankka.

Oma valintani alkuruoaksi oli nyhtöankka, jonka seurana oli marinoitua kesäkurpitsaa, savumajoneesia, suolayrittä, rucolaa ja lehtikaalia. En ollut vuosikausiin syönyt ankkaa ja nyt oli pakko omnivoorin kysyä itseltään miksi en? Annos oli erinomaisen herkullinen.

Flounder Kampela

Pääruoaksi valitsin kampelan kyssäkaalin, perunan, marinoidun sipulin ja porkkanan, silakanmädin ja hapankerma- ja ruohosipulikastikkeen kera. Kaunis, taidokas ja maukas annos, mutta täydellisen ankan jälkeen pieni pettymys.

Suklaafondant

Jälkiruoaksi jaoimme suklaafondantin. Se tuntuu ainakin Tallinnassa olevan jonkinlainen muoti-ilmiö, aivan kuten pari vuotta sitten kaikki tuntuivat tekevän erilaisia taiteellisia versioita pavlovasta.

Kommentit

Rataskaevu 16 on sympaattinen, pieni ravintola, jonka ruoka on erittäin laadukasta. Suosittelemme lämpimästi. Ilman pöytävarausta ei kokemuksiemme perusteella kannata yrittää.

perjantai 12. huhtikuuta 2024

Spagettia za'atarilla ja labnehilla

The pasta on a plate

Za'atar on Suomessa varsin huonosti tunnettu, mutta mielenkiintoinen mauste, jota käytetään paljon Lähi-Idässä. Se vierailee silloin tällöin keittiössämme, muun muassa manakeeshissa, johon tutustuimme Dublinissa. Sattumalta törmäsimme YouTubessa New York Times Cookingin kanavalla Ham El-Wayllyn videoon Za’atar and Labneh Spaghetti. Helsingissä on melkoinen kokoelma etnisiä ruokakauppoja, joista olisi hyvinkin saattanut löytää labnehia, mutta koska sitä on hyvin helppo tehdä itse, valitsimme sen reitin.

En ole suuri videoiden ystävä, vaan luen mieluummin niin reseptit kuin ammattiasiatkin tekstinä. Ruokapornon katsomme tyypillisesti televisiosta isolta ruudulta, mutta jos videon ottaa talteen, saa usein reseptin myös tekstimuodossa, kuten myös tässä tapauksessa.

Tarvitset

Matkalta tuodun za'atarin loputtua kumppanini löysi za'ataria Mauste.fi:stä.

Kahdelle
  • merisuolaa
  • 170 g spagettia
  • ¼ dl oliiviöljyä sekä lisää valuttamiseen
  • 3 valkosipulin kynttä ohuina siivuina
  • 110 g labnehia
  • 0,6 dl za'ataria
  1. Keitä korkealla lämmöllä iso kattilallinen suolattua vettä kiehuvaksi. Lisää pasta veteen ja keitä yksi minuutti vähemmän, kuin ohje sanoo. Ota talteen kuppi keitinvettä., valuta pasta ja palauta kattila keskilämmölle.
  2. Lisää oliiviöljy ja valkosipuli kattilaan, sekoita säännöllisesti, kunnes valkosipuli on vaaleanruskeaa, kahdesta neljään minuuttia. Lisää keitetty spagetti ja 1¼ keitinvettä ja keitä hiljaa, kunnes pasta, keitinvesi ja öljy ovat muodostaneet paksun kastikkeen.
  3. Laske lämpö matalalle ja lisää labneh. Sekoita voimakkaasti, kunnes pasta on tasaisesti peittynyt. Älä anna kastikkeen kiehua, jotta kastike ei juoksetu. Jos vaikuttaa siltä, että kastike alkaa menettämään kermaisuuttaan, lisää pieniä määriä keitinvettä ja pidä matalalla lämmöllä, kunnes kastike on toipunut.
  4. Jaa pasta kahdelle lautaselle, mausta reippaasti za'atarilla ja liruta päälle reippaasti oliiviöljyä. Tarjoile heti.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta lopputulos alitti odotuksemme. Za'ataaria taisimme käyttää hieman reseptiä varovaisemmin. Jos katsotte Ham El-Wallyn videon, huomaatte että ruokalaji on hänelle erityisen merkityksellinen. Ehkä jonkinlainen lohturuoka?

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Labneh

Labneh

Labnehin lienemme tavanneet ensimmäisen kerran jossakin Ottolenghin kirjassa. Lähi-Idästä kotoisin oleva jogurttijuusto jäi kuitenkin uinumaan ruoka-ajatuksiin, kunnes keskiviikkona löysimme mielenkiintoisen pastareseptin YouTubesta, josta myöhemmin lisää.

Emme jaksaneet kaivaa esiin mistä Ottolenghin kirjasta labnehin resepti löytyy, mutta Ottolenghin YouTube-kanavalta sellailen löytyi helposti.

Tarvitset

Labnehin tekeminen on hyvin helppoa. Eräs toinen video sanoi, että älä käytä kreikkalaista jogurttia, mutta toiset taas sanovat, että mitä tahansa rasvaista jogurttia voi käyttää. Kreikkalaisvastaisuus saattaa johtua siitä, että Yhdysvalloissa kreikkalainen jogurtti vaikuttaa olevan valutetun jogurtin synonyymi eli siis ilmeisesti käytännössä labnehia. Me päädyimme käyttämään Pirkan turkkilaista jogurttia.

  • 1 kg turkkilaista jogurttia
  • 1½ tl hienoa merisuolaa

Removing the whey from the labneh

Labnehista puristetaan hera liinan avulla pois.

  1. Aseta siivilä kulhoon, mihin se mahtuu mukavasti.
  2. Asettele liina siivilään.
  3. Kaada jogurtti liinan sisään. Lisää suola.
  4. Kääntele liina jogurtin päälle.
  5. Laita liinan päälle paino, me käytimme Iittalan Teema-leipälautasta ja saman sarjan syvää kulhoa.
  6. Siirrä kulho jääkaappiin yön yli.
  7. Painon ansiosta kulhoon on valunut runsaasti heraa. Purista ja kierrä liinaa, jotta saat lisää heraa talteen ja juustosta juustoisempaa. Ota hera talteen, sillä senkin voi käyttää.

Kommentit

Lopputulos muistutti varsin paljon klassista juustokakkujen sankaria, Philadelphiaa, mutta oli rasvapitoisuudeltaan huomattavasti korkeampi. 1½ tl suolaa osoittautui yllättävän vähäiseksi ja pastaa valmistaessamme lisäsimme varsin reippaasti suolaa. Helppoa ja hyvää ja näin voi tehdä tuorejuustonsa ilman, että tukee Venäjä-pakotteita rikkovia firmoja, kunhan valitsee jogurttinsa oikein.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Pizzapoppers

Plated

Kumppanini on risoton jumalatar, mutta tällä kertaa hän yllätti minut täysin uudella ruokalajilla löydettyään pizzapoppersien reseptin Meiran sivuilta. Samankaltaiseen ideaan olen törmännyt Jamie Oliverin kirjassa Jamie at Home, mutta siinä pallerot uppopaistetaan. Jamien resepti herätti mielenkiintoni, mutta on edelleen, vuosien jälkeen, kokeilematta.

Ruokalajin nimi on lievästi sanottua hämmentävä, sillä poppers on myös viihdehuume, jota suomenkielinen Wikipedia kuvailee seuraavasti:

Poppers (englannin kielen sanasta pop, ’poksahtaa’) on yhteisnimitys joukolle alkyylinitriittejä, joita käytetään pääosin päihteinä ja tehostamaan seksuaalista kokemusta.

Tarvitset

  • 150 g cheddaria
  • 100 g kirsikkatomaatteja
  • 1 dl säilykejalopenoviipaleita
  • 1 muna voiteluun
  • chilirouhetta
  • mustapippuria myllystä
  • vaaleita seesaminsiemeniä

Taikina

  • 2 dl vettä
  • 2 tl kuivahiivaa
  • 2 tl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 5 dl vehnäjauhoja
  1. Valmista ensin taikina. Liuota hiiva 42 °C veteen, lisää sokeri ja suola.
  2. Lisää vehnäjauhoja vähän kerrallaan ja vaivaa taikinaksi.
  3. Lisää lopuksi oliiviöljy ja alusta taikina.
  4. Anna taikinan kohota liinan alla 30 minuuttia.
  5. Leikkaa juusto pieniksi kuutioiksi.
  6. Puolita kirsikkatomaatit.
  7. Kaulitse taikina 40x60 cm levyksi ja leikkaa se 24 osaan.
  8. Aseta jokaisen palan päälle juustoa, tomaattia ja jalopenoviipale.
  9. Nosta taikinan reunat ylös ja purista tiukaksi nyytiksi.
  10. Aseta nyytit saumapuoli alaspäin leivinpaperille uunipellille. Jätä kohoamisvaraa.
  11. Meiran resepti ei tätä mainitse, mutta yleensä taikinan on hyvä antaa levätä käsittelyn jälkeen. Kumppani teki näin tässä kohtaa.
  12. Voitele kananmunalla, ripottele päälle seesaminsiemeniä, chilirouhetta ja mustapippuria.
  13. Paista 225 °C-uunissa 15-20 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin värinen.

Kommentit

Meira ehdottaa palleroiden seuraksi dippiä ja meilläkin oli sellainen, mutta mielestäni se ei ole millään tavalla välttämätön seuralainen.

Lopputulos oli herkullinen ja mielenkiintoinen. Käytetty taikina munavoiteluineen tuo tuntumaa perinteiseen suomalaiseen pullaan, mutta täyte on suolainen ja seesaminsiemet vievät hieman Aasian. Maku oli joka tapauksessa herkullinen ja nämä pääsevät jatkoon.

torstai 4. huhtikuuta 2024

Ravintola Koto Bento: Izakaya-menu

Hashioki

Pääsiäislomalla testasimme Herttoniemenrantaan 28.3.2024 avanneen japanilaisen ravintolan Koto Benton ja koska pidimme kaikesta suunnittelimme jo viime viikonlopuksi uutta vierailua testataksemme ravintolan izakaya-menua, mutta se oli ensimmäisen kerran ensivierailumme jälkeen tarjolla tämän viikon keskiviikkona, joten jouduimme odottamaan muutaman päivän.

The menu

Omnivoorina en voi olla kirjoittamatta, että voisin syödä mitä tahansa listalta ja niin taitaa ajan mittaan käydäkin.

Edamame

Edamame, kukapa niistä ei pitäisi?

Salmon tartar

Lohitartar.

Valitsin omaksi pääannoksekseni lohitartarin. Lohta, avokadoa, retiisiä, katsuoboshia, tiikerirapua ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Aina, kun saan näin suussasulavan tuoretta kalaa, mietin mistä siviili saisi sellaista.

Tempura

Raputempura.

Tehdessäni itse tempuraa, käytän vähemmän taikinaa, mutta nämä olivat ihastuttavan rapeita, meheviä ja maukkaita.

Agedashi tofu

Viimeisenä pöytään saapui kumppanini pääannos agedashi tofu.

Agedashi tofu. Kauniisti uppopaistettu. Vähäinen japanintaitoni on vaikeuksissa ruokalajin nimen kanssa. Dashi on tietysti, brutaalisti yksinkertaistettuna, perinteinen japanilainen merileväkalaliemi. Age tuo luonnollisesti mieleen ruokalajin tori no kara-age, joka löytyy myös ravintolan listalta.

Japanilaisia tofuja käsitellessäni huomaan, valitettavasti lähes aina, onnistuvani leikkaamaan tofun niin, että siitä ei enää saa kaikilta osin siistejä, suorakulmaisia paloja. Ehkä avaan paketin väärällä tavalla tai teen sen liian kärsimättömästi. Koto Benton palat olivat kauniin symmetrisiä. Rapean kuoren ympäröimä silkkinen tofu oli herkullista. Japanilaiseen keittiöön kuuluvat raaka-aineiden arvostus ja niiden ominaisuuksien korostaminen. Me kaipasimme annokkseen pientä lisäpotkua, annokseen kuuluva daikon-raaste katosi minun suussani.

Koto Bento tyydytti makuhermomme jo toisen kerran. Herttoniemi on ylipäätään yllättänyt positiivisesti ravintolatarjonnallaan. Vähäisen, ja ruostuneen, japanintaitoni sanoo:"Totemo oishikatta desu." eli se oli hyvin herkullista. Izakaya-tyyliin annokset saapuvat pöytään valmistuessaan, lojumatta lämpölamppujen alla. Meillä on uusi suosikkiravintola, jossa käymme varmasti säännöllisesti.

maanantai 1. huhtikuuta 2024

Tonnikalaa itämäiseen tapaan

Oriental style tuna

Elokuisen Irlannin matkan innoittamana hankimme kaksi Marco Pierre Whiten keittokirjaa, joista toisessa, Marco made easy on useita kiinnostavia kalareseptejä, joista eräs on keltaevätonnikalapihvi itämaiseen tapaan. Pierren resepti on hieman epämääräinen eikä kerro kaikkien ainesosien määriä ja harrastaja ilahtuisi, jos ammattikokki antaisi joitakin ajatuksia. Teemaan ilmeisimmin sopiva olisi korianteri, mutta sitä on tullut syötyä viime aikoina usein, joten valitsimme yrtiksi thaibasilikan, joka on huomattavasti tulisempi, kuin tavallinen tuore basilika. Oliiviöljyn määrää resepti ei kerro ainesosalistassaan ja minulta jäi huomaamatta, että se lukee ohjeosuudessa: 1 tl. Minä arvoin huolettumuuden seurauksena määräksi 2½ rkl kastikkeeseen ja hieman ylimääräistä kalan öljyämiseen. Kaupasta löysime erittäin kauniin palan tonnikalaa emmekä hennoneet sitä leikata pihveiksi, vaan paistoimme sen kokonaisena ja leikkasimme sen tatakiksi. Laadukas tonnikala on mielestäni parhaimmillaan juuri tatakina eli sashimina, jossa on nopeasti kuumalla pannulla paistettu ohut paistopinta. Kalan suolasin furi-jio-menetelmällä.

Tarvitset

Kahdelle
  • 1 rkl tummaa soijakastiketta
  • 2½ rkl oliiviöljyä kastikkeeseen
  • oliiviöljyä kalan hieromiseen
  • 1 tl oliiviöljyä
  • pala tuoretta inkivääriä julienneksi leikattuna
  • kevätsipulia pitkittäin halkaistuna
  • pala tonnikalaa
  • merisuolaa
  • thaibasilikaa
  1. Furi-jio-suolaa kala.
  2. Sekoita oliiviöljy, soijakastike ja seesamöljy kastikkeeksi.
  3. Blancheeraa inkivääri kiehuvassa vedessä 20 sekuntia.
  4. Valuta inkivääri, kaada kuuma vesi hetkeksi kevätsipulien päälle, jotta ne pehmenevät.
  5. Freesaa inkivääri valuttamalla kylmää vettä sen päällä joitakin sekuntieja.
  6. Siirrä inkivääri kasariin, jossa kevätsipulit ovat, ja kaada kastike päälle.
  7. Hiero tonnikala oliiviöljyllä ja paista sille nopeasti kuivalla, kuumalla pannulla paistopinta joka puolelta.
  8. Leikkaa kala tatakiksi.

Kommentit

Tästä tuli todella hyvää, reseptiin verrattuna liiallinen oliiviöljyn määrä ja runsaampi suola, White käytti vain puolikkaan hyppysellisen, mitä se sitten tarkoittaakaan. Tätä tehdään varmasti toistekin, kun löydämme sashimi-laatuista tonnikalaa.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Ravintola Koto Bento

Koto Bento

Pidämme japanilaisesta ruoasta ja kumppanini huomasi, että Herttoniemenrannassa oli avannut uusi japanilainen ravintola Koto Bento torstaina 28.03.2024. Sitä piti, totta kai, kokeilla heti. Ravintola sijaitsee aivan meren rannala Annikanlaituri 1:ssä. Se on siisti ja valoisa, mutta tunnustettakoon, että koen jonkinlaista kiintymystä tokiolaisiin hieman nuhjuisiin radanalusravintoloihin, joista saa edullisesti hyvää ruokaa ja juotavaa.

Koto Bentossa tilaukset tehdään, ainakin bento-aikaan, tiskiltä. Palvelu on ystävällistä. Puikot ja vesi haetaan sivupöydältä, mutta luonnollisesti myös veitsiä ja haarukoita löytyy, jos puikkojen käyttäminen tuntuu hankalalta.

Hashioki Kissa-hashiokeista ei voinut olla pitämättä.

Tofu bento

Tofu Bento Kumppanini valitsi tofu benton. Tofu bento osoittautui erinomaiseksi, en ole suuri tofun ystävä, mutta kumppanini tofua maistaessa totesin, että tämä lienee parasta koskaan saamaani tofua. Maku toimi ja paistopinta oli ihanan rapea. Annoksen riisissä oli tummia seesaminsiemeniä, mutta sitä en tullut maistaneeksi.

Lohi-teriyaki bento

Salmon teriyai bento

Tilasin teriyaki-lohi benton ja kokemus oli mielenkiintoinen, koska teen itsen sake no teriyakia silloin tällöin. On aina kiinnostavaa vertailla omaa versiotaan laadukkaan ravintolan versioon. Oma teriyaki-loheni on selvästi raaempi sisältä ja kastikkeeni on makeampi. Joku saattaisi sanoa, että Koto Benton lohi oli tänään liian kuivan puolella, mutta toistaalta sen paistopinta oli upean rapsakka eikä kala ollut menettänyt mehevyyttään. Tässä mennään jo makuasioiden puolelle.

Annoksessani oli lisukkeena riisi tarjoiltiin seesaminsiemenien ja norileväsuikaleiden kera. Riisi toi kuitenkin esiin bentoboksin heikoimman kohdan. Riisin keittäminen on suuri, hienostunut, taiteenlaji eikä se ole helppoa. Koto Benton riisi oli tänään hyvää, mutta se olisi voinut olla vielä parempaa.

Erityset kiitokset annoksessani ansaitsevat parsat, joiden rakenne oli napsakka ja joille oltiin vilautettua sesamöljyä ja valkosipulia. Kummankin lisukkeisiin kuului wakame-salaatti, joka oli asiallisesti valutettu liiasta kosteudesta, ja kiinankaali, jossa oli majoneesia ja ripaus valkosipulia. Annoksissa olisi voinut lisäksi olla perinteisiä japanilaisia pikkelöityjä kasviksia.

Koto Bentossa saimme erinomaisen myöhäisen lounaan ja suosittelemma paikkaa lämpimästi. Ravintolalla on päivisin monipuolinen bento-menu ja iltaisin kiinnostavalta vaikutta izakaya-menu, joka on vielä testaamatta.

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Anissämpylät

An anis bun

Minusta on hienoa tutustua uusiin ruokalajeihin ja -kulttuureihin. Merkittävä osa kunniasta kuuluu äidilleni, jonka kanssa keittiömatkailin teini-iässä ympäri maailmaa. Hän leipoo paljon ja eräs lämpimimmistä muistoista ovat hänen sämpylänsä. Eräs niiden versioista maustetaan aniksella ja pari viikkoa sitten sain pakkomielteen saada aniksella maustettuja sämpylöitä. Minulla ei kuitenkaan ole äitini resepitä ja kello oli jotain niin eksoottista, että en kehdannut soittaa, joten turvauduimme reseptissä omiin mielikuvituksiimme ja -haluihimme. Päädyimme käyttämään taikinaan osin kaurajauhoja, joita äitini tuskin on käyttänyt. Isäni tosin muistelen käyttäneen kaurahiutaleita leipiinsä.

Epäilen, että kuluttajan oli -80-luvulla aika lailla mahdotonta löytää kaurajauhoja tavallisesta ruokakaupasta. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana kauppojen valikoima on räjähtänyt tavalla, jota ei voinut teini-iässäni kuvitella. Tänään annoin kotikulmieni parhaalle ruokakaupalle palautetta, että voisiko ranskalainen rakuuna palata takaisin valikoimaan. Viisi, kymmenen vuotta sitten en edes tiennyt, että ranskalaista rakuunaa on olemassa. Kaksi vuosikymmentä sitten helsinkiläistenkin ruokakauppojen yrttivalikoima oli säälittävä. Kymmenkunta vuotta sitten en löytänyt Kuusamosta edes lehtipersiljaa. Mikäköhän siellä lienee nykyään tilanne?

Taikinan tein käsituntumalta, joten kaikkien aineososien määrää en osaa antaa. Hiivan määrässä käytin poikkeuksellisesti kuivahiivapaketin ohjetta eli käytin kokonaisen pussin. Yleensä nostatan hiivaleivät pitkään ja hitaasti pienellä hiivamäärällä ja käytän usein esitaikinaa.

Tarvitset

  • ½ l vettä
  • 11 g kuivahiivaa
  • 1 rkl hunajaa
  • 3 dl kaurajauhoja
  • puolikarkeita vehnäjauhoja
  • 1½ tl suolaa
  • ¾ tl kokonaisia aniksen siemeniä

Lämmitä uuni 225 °C.

  1. Sekoita kulhossa vesi, hiiva ja hunaja. Odota, että hiiva herää henkiin ja kuplii.
  2. Lisää kaurajauhot, anis ja suola. Sekoita.
  3. Lisää sopivasti vehnäjauhoja.
  4. Vaivaa taikinaa, kunnes se ei takerru käsiin on kimmoisaa.
  5. Jaa taikaina osiin, muotoile palloiksi ja anna pallojen levitä 15 minuuttia kostutetun liinan alla.
  6. Paista sämpylöitä 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita.

Kommentit

Nämä kannattaa luonnollisesti nauttia uunituoreina. Pelkkä voi riittää, mutta me leikkasimme lisäksi päälle juustoviipaleita. Yllätyksekseni nämä säilyväit syötävinä monta päivää. Ehkä se johtui kaurasta?

maanantai 1. tammikuuta 2024

Imelletty perunalaatikko

Perunlaatikko: the traditional Finnish sweetened potato casserole

Kumppaniani ja minua yhdistävät myös ruoat, joita jouluna on saatava. Näitä ovat hämäläinen imelletty perunalaatikko ja purkkiherneet, joissa on hieman omituinen sivumaku. Lanttu- ja porkkanalaatikoita otan hiukan, jos niitä on tarjolla, mutta himoni sytyttää vain perunalaatikko. Reseptinä olen käyttänyt marttojen ohjetta, joka on toiminut minulla hyvin: en ole joutunut käyttämään pisaraakaan siirappia, jonka käytöstä martat sanovat, että se ei ole synti. Ehkä ei, mutta kokisin epäonnistuneeni, jos lisäisin ruokalajiin siirappia.

Näkökannat oikeasta imellytyslämpötilasta vaihtelevat runsaasti. Wikipediassa kirjoitetaan 50 °C, joka on poikkeuksellisen matala. Marttojen vinkit käytännössä toistetaan Kotilieden artikkelissa. Imeltyminen tapahtuu amylaasientsyymin pilkkoutuessa lyhyemmiksi molekyyleiksi, muun muassa maltoosiksi. Toiveikkaana suuntasin kohti tutkimusprofessori ja kirjan Kemiaa keittiössä kirjoittajan Anu Hopian Molegyyligastronomia-sivustolle, josta odotin löytäväni yksityiskohtaista tietoa perunalaatikon kemiasta. Varsinaista blogipostausta aiheesta ei löytänyt, mutta keskusteluketju on valaiseva.

Sweetened potato casserole in the making

Tarvitset

  • 2½ kg jauhoisia perunoita
  • ¾ dl vehnäjauhoja
  • Noin 3 dl keitinvettä
  • Noin ½ l maitoa
  • suolaa
  • 1-2 rkl siirappia (tarvittaessa)
  • muutama nokare voita
  1. Pese ja kuori perunat ja keitä ne suolattomassa vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi talteen ja survo perunat.
  2. Anna perunasurvoksen jäähtyä hieman kättä lämpöisemmäksi. Ohenna survosta parilla kolmella desillä lämmintä keitinvettä. Perunamassan pitää olla 55-70°C, jotta peruna imeltyy. Ei yli 75°C, jolloin perunalaatikko ei imelly.
  3. isää massaan puolet vehnäjauhoista ja sekoita tasaiseksi.
  4. Pane kannella peitetty perunamuusikattila noin 60°C:seen uuniin imeltymään.
  5. Sekoita puolen tunnin kuluttua loput jauhot. Jatka imeltämistä vähintään 3-4 tuntia. Imeltyessään sose löystyy ja makeutuu.
  6. Mausta seos suolalla, lisää tarvittaessa siirappia.
  7. Kaada seos voideltuun uunivuokaan vain puolilleen, sillä laatikko kuohuu ja kuplii kypsentämisen aikana. Jos haluat, pane pari voinokaretta pinnalle. Jos pinta tummuu liikaa, peitä. Paista laatikkoa noin 150°C:ssa pari tuntia.

Kommentit

Hämäläinen perunalaatikko on suomalaisen ruokakulttuurin helmi. Ja, kuten kumppanini silloin tällöin toteaa: sitä voisi tehdä muulloinkin, kuin jouluna. Aivan ehdottomasti oishikatta 5/5.