Haukihampurilainen

Tänään meidän teki mieli valmistaa kalahampurilaisia. S-Supermarket Hertasta löytyi iloksemme hauen jauhelihaa. Kastikkeemme teemme poikkeuksetta itse, mutta teimme poikkeuksen poikkeuksen ja käytimme Apajan remouladekastiketta. Sämpylöinä käytimme erään suosikkitubettajamme, John Kirkwoodin reseptiä Soft Cheese Rolls, mutta käytimme juustona Cheddarin sijaan Västerbotten-juustoa. Meidän versiomme reseptin löydät täältä, mutta ainut todellinen ero on käytetty juusto.

Tarvitset

Kahdelle

Haukimurekepihveihin

• 360 g hauen jauhelihaa
• 1 tl sitruunankuorta
• ½ kananmuna
• 4 tl maissijauhojja
• ripaus cayennepippuria
• tuoretta kirveliä
• vastajauhettua mustapippuria
• vastajauhettua valkopippuria
• merisuolaa
• muutama tippa tabascoa

1. Sekoita ainekset keskenään.
2. Muotoile taikinasta kaksi pihviä.
3. Kelmuta ja siirrä jääkaappiin 20 minuutiksi kiinteytymään.
4. Pyörittele pihvit vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopulta pankossa.
5. Paista pihvit keskilämmöllä kullanruskeiksi ja kunnes niiden sisälämpötila on 68 °C.
6. Siirrä syrjään ja asettele juusto pihvien päälle.

Lisäksi leivitykseen:

• vehnäjauhoja
• ½ kananmuna
• panko-jauhoja

Täytteeksi

• 4 viipaletta cheddaria
• Apajan remouladekastiketta
• El Taco Truck jalopenolimemajoneesia
• luumutomaattiviipaleita
• suolakurkkuviipaleita
• baby-pinaattia

1. Halkaise sämpylä kahtia.
2. Paahda sämpylänpuolikkaat samalla pannulla, jolla paistoit pihvit.
3. Levitä sämpylän alapuolen leikkuupinnalle remouladekastike.
4. Nosta pihvi juustoineen sämpylänpuolikkaan päälle.
5. Lisää juuston päälle suolakurkku- ja tomaattiviipaleet.
6. Lisää pinaatti.
7. Levitä majoneesia sämpylän kattopuolikkaan alapinnalle ja sulje hampurilainen.
8. Toista sama toiselle hampurilaiselle.

Kommentit

Näistä tuli Äijäruokalan historian parhaat hampurilaiset, jatkoon siis.

Johnin pehmeät juustosämpylät ruotsalaisittain

Suokkiruokatubettajiimme kuuluu englantilainen John Kirkwood, jonka reseptit löytyvät myös hänen blogistaan tekstimuodossa, sen sijaan, että ne joutuisi parsimaan vaivalloisesti videolta. Hän on eläkkeellä oleva kokki, jonka puhetapa on perusturvallisen rauhallinen. Kirkwoodin hyviin puoliin kuuluu sekin, että hän antaa mittayksiköt paitsi imperiaalissa yksiköissä myös SI-järjestelmän yksiköissä. Joitakin vuosia sitten meitä hieman hymyilytti, kuinka voimakkaan ahaa-elämyksen eräs yhdysvaltalainen artesaanileipuri sai, kun hän ymmärsi, että 1 kilogramma vettä on 1 litra vettä. Järkevissä mittayksiköissä on puolensa.

Tarvitset

Reseptissä Kirkwood mainitsee iäkkään juuston. Ensimmäisellä kerralla käytimme cheddaria, mutta siirryimme sitten ruotsalaiseen Västerbotten-juustoon.

• 500 g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 270 g 40°C vettä
• 70 g Västernbotten-juustoa raastettuna, hieman lisää pinnalle
• 7 g kuivahiivaa
• 8 g suolaa
• 6 g sokeria

1. Lisää sokeri ja hiiva lämpimään veteteen ja sekoita huolellisesti. Kun kaikki on liuennut, siirrä syrjään, kunnes seos kuplii.
2. Siirrä seos yleiskoneeseen.
3. Lisää jauhot, suola ja juustoraaste.
4. Alusta taikinaa 10 minuuttia alimmalla nopeudella.
5. Siirrä taikina leivontatasolle, vaivaa nopeasti ja muotoile taikinasta pallo. Siirrä se kevyesti öljyttyyn kulhoon, peitä ja anna nousta vähintään 45 minuuttia. Taikinan pitäisi vähintään kaksinkertaistua.
6. Nosta taikina ensimmäisen nostatuksen jälkeen kuivalle, jauhottomalle pinnalle, paina ilma pois. Muotoile pitkulaksi ja jaa taikina kuuteen osaan.
7. Muotoile jokaisesta palasta pallo. Siirrä pallot kevyesti jauhotetulle pinnalle ja peitä kuivalla liinalla. Anna levätä viisi minuuttia.
8. Muotoile pallot kiekoiksi painaen samalla ilma pois. Asettele sämpylät leivinpaperilla peitetylle pellille.
9. Jauhota sämpylät kevyesti, peitä liinalla ja anna nousta vielä 30 minuuttia.
10. Kun nostatusaikaa on 10 minuuttia jäljellä, lämmitä uuni 180 °C.
11. Kun nostatusaika on täynnä, ripottele juustoraastetta sämpylöiden päälle.
12. Paista sämpylöitä uunissa 18 minuuttia.
13. Siirrä sämpylät jäähtymään ritilän päälle.

Kommentit

Näistä tuli erittäin hyviä, oikeastaan maukkaampia, kuin alkuperäiset cheddar-versiot. Hämmästyttävää oli, että toisin, kuin itseleivottu leipä yleensä, nämä säilyvät hyvänä pari-kolme päivää. Kumppanini leipoi näitä kolmannen kerran tänään ja jakoi taikinan kahdeksaan osaan, koska kuuden palan sämpylät ovat olleet hieman turhan suuria. Västerbottenin käyttö jättää sämpylät hieman kalpeiksi ja pohdimme päälle ripoltevaksi jotain muuta, vaikkapa Leicesterin punaista.

Ravintola Yeastie Boi

Kumppanini huomasi, että Annankatu 29 Helsingissä löytyy sisäpihalta bageleitä tarjoava Yeastie Boi. Paikkaa on ylistänyt muun muassa Hesari. Astuttani tajuan ravintolatilan olevan tuttu: täällä on joskus ollut jonkin ravintolan avaijaiset blogaajille.

Kävimme Yeastie Boissa hetkenä, jona olisin korvista nostettaessa ja ravistattaessa kilissyt antibioottipillereistä, joten juomana toimi kimchi-liemeen tehty Virgin Mary ja alkoholiton olut. Pidän kimchistä, mutta mocktailin ainesosana se oli minulle liikaa.

Valitsitsimme molemmat Lax Stock n Smmokey -bagelin, jotka saapuivat pöytään paperiin käärittynä ja kahteen osaan puolitettuna. Tässä bagelissä on unikonsiemenbagel, norjalaista kylmäsavulohta, tuorejuustoa, kaprista ja tilliä. Bagelit osoittautuivat maukkaaksi ja runsastäytteiseksi. Syöminen oli runsaan täytteen vuoksi varsin sottaista.

´

Yeastie Boin sijainti sisäpihalla taloyhtien roskiksineen ei ole niitä viehättävimpiä, mutta katuruokaravintolalle ok. Sisältä ravintola on persoonallinen ja viihtyistä. Suosittelemme.

Kannaattaa muistaa, että bageleitä on helppo tehdä myös itse. Oma suosikkimme on lohipastramibagel eikä se ravintoloiden bageleillä häviä.

Katuruokaa Alankomaista: kibbeling

Eilen, toista kertaa kibbelingejä valmistaessamme, pohdimme missä törmäsimme ensimmäisen kerran tähän rapeaan katuruokaihanuuteen ja päädymme siihen, että se oli todennäköisesti hauskan ja sympaattisen japanilaisen miesparin TabiEatsin videolla Rotterdamista:

Ensimmäisellä kerralla kalastin Helsingin keskustan Herkussa ja ehdin jo saamaan paketin, jossa oli turskafile. Vasta sitten huomasin, että kalatiskillä oli kibbelingin alkuperäistä kalan osaa eli turskan poskia. Mikäpä siinä, pidämme turskasta, joten filee päätyi johonkin toiseen viikonlopun annokseen.

Toisella kierroksella resepti löytyi meille ennestään tuntemattomasta The Dutch Tablesta. Resepti toimi oikein hyvin lukuun ottamatta nestemäärää. Resepti käyttää nesteenä maitoa, olutta tai kuplavettä. Kukaan minut tunteva tuskin yllättyy siitä, että valitsin oluen. Alkuperäisellä nestemäärällä taikina muistutti enemmän leipätaikinaa, kuin frittitaikinaa, joten päädyimme kaatamaan vapaalla kädellä olutta luraus kerrallaan taikinaan. Tavoitteenamme oli hiukan tempura-taikinaa paksumpi frittitaikina

Tarvitset

Parhaassa lähikaupassamme ei ollut tällä kertaa turskaa missään muodossa, joten valitsimme paksuinta saatavilla olevaa kalaa, kuhaa. Oluena ei ole syytä käyttää mitään jyrkästi humaloitua, sillä ruoanlaitossa tiukka humalointi ei toimi: ruoka maistuu peltipurkilta. Peinissä, kotikäyttöön tarkoitetuissa frittikeittimissä taikina takertuu varsin helposti metalliverkkoon ja kokemuksemme perusteella irroittaminen kannattaa tehdä, kun fritattava on hieman kypsynyt, mutta varhaissa vaiheessa. Eräästä tempuravideosta opimme, että frittitaikinaa voi lusikoida kypsyvän fritattavan päälle.

• 350 g kuhafile
• 150 g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 125 ml olutta ja runsaasti lisää.
• ½ tl paprikajauhetta
• ripaus sipulijauhetta
• ripaus curryjauhetta
• ripaus sinappijauhetta
• suolaa
• vastajauhettua mustapippuria

Kuumenna öljy 180 °C.

1. Sekoita mausteet.
2. Taputtele kala kuivaksi talouspaperilla.
3. Hiero mausteet kalan pintaan.
4. Leikkaa kala 2,5 cm palasiksi.
5. Kasta kalapalat frittitaikinaan juuri ennen paistamista.
6. Paista, kunnes palat ovat kauniin kullankeltaisia.
7. Siirrä palat lautasille, joilla on talouspaperia.

Kommentit

Näistä tuli oikein rapeita ja maukkaita. Suolaa ei ollut tarpeeksi, joten lisäsimme sitä pöydässä. Tabasco varovaisesti lisättynä teki sekin hyvää.

Tonnikalaa sahramilla ja vihreällä teellä sous vide

Tonnikalaa sahramilla ja vihreällä teellä sous vide.

Trattoria il Faro

Herttoniemenrannassa on toiminut pitkään erinomainen ravintola Trattoria il Faro, jonka nimi tarkoittaa majakkaa. Ravintola on tunnettu erityisesti lammasruoistaan, mutta tarjoaa ruokaa koko Välimeren alueelta. Kiinnostavan listan annoksista tämän kirjoituksen olennaisin on pesce spada al tonno, sahramissa ja vihreässä teessä marinoitu tonnikala. Tilatessani annosta olin hieman ennakkoluuloinen, mutta uteliasuus pakotti kokeilemaan ja annos osoittautui erittäin maukkaaksi. Jo ensimmäisestä, syksynä 2023 tapahtuneesta, vierailustamme asti olemme halunneet tehdä ruokalajista oman versiomme. Kokeilumme toteuttamiseen meni kahdeksan kuukautta, joten muistikuvat olivat hämärtyneet eikä kuva-arkistoistakaan löytynyt riittävän hyviä kuvia, jotta annoksen oli olisi voinut yrittää rekonstruoida. Lähdimme tekemään päivällistämme aivan omalla tavallamme.

Raaka-aineiden valinta ja hankinta

Tarvittavat raaka-aineet vihreää teetä ja perunoita lukuuunottamatta meillä oli kaikki raaka-aineet valmiina. Verkosta löytämämme vihreää teetä käyttävät reseptit näyttävät käyttävän useinmiten japanilaista senchaa, mutta suureksi yllätykseksemme muuten niin erinomaisesta K-Supermarket Hertasta emme löytäneet senchaa maustamattomana, joten valitsimme teeksi teeseremoniassa käytetttävän matchan.

Valitsimme kypsennystavaksi sous viden, jonka jälkeen paistopinanopeasti hyvin kuumalle pannulle. Ensimmäiseksi piti siis keksiä oikea lämpötila ja aika. Avuksi jälleen kerran Serious Eats, jonka neuvojen perustella valitsimme lämpötilalle 43 °C ja ajaksi 25 minuuttia.

Tarvitset

• tonnikalapihvin
• 75 ml vettä
• 2½ g sahramia
'
• matcha-teetä
• kiinteitä perunoita
• fenkolin
• vastajauhettua mustapippuria
• suolaa
• hiukan toretta kirveliä
• nippu lehtipersiljaa
• tuoretta ruohosipulia
• hiukan limemehua
• sitruunamehua
• oliiviöljyä

Sous vide -mausteliemi

1. Lämmitä vesi 85 °C ja siirrä se mukiin.
2. Lisää sahrami veteen.
3. Lisää matcha veteen, seosen kuuluu olla vahvempaa, kuin juotavan teen.

Yrttikastike

1. Lisää oliiviöljyä sauvasekoittimen sekoitusastiaan
2. Lisää yrtit ja mehut.
3. Lisää ¾ tl maustelientä
4. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurille.
5. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi.
6. Tarkista maku ja jos kastike tuntuu liian öljyiseltä, lisää vettä ja sekoita uudelleen.

Kala

Runsasnesteissä sous videssä käytämme kahta pussia: suljettavaa muovipussia, jonka sitten vakumoimme, sillä emme halua halua vakumointilaitteeseen nestettä.

Lämmitä sirkulaattorilla vesi 43 °C.

1. Siirrä kala suljettavaan muovipussiin.
2. Lisää mausteliemi.
3. Vakumoi muovipussi.
4. Kypsennä 25 minuuttia.
5. Paista kalalle paistopinta kuumalla pannulla.

Perunalisuke

Lämmitä uuni 185 °C.

1. Leikkaa perunat kolmen mm viipaleiksi.
2. Viipaloi fenkoli. Ota fenkolin lehtiä sivuun koristeeksi.
3. Öljyä uunivuoka
4. Levitä peruna ja fenkoli vuokaan
5. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla.
6. Lirauta hieman oliiviöljyä päälle ja sekoita.
7. Sekoita silloin tällöin ja ota pois uunista, kun perunat ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä.

Kommentit

Tästä tuli eräs parhaista tonnikaloistamme. Vaikka annos on valmistettu aivan eri tavalla, kuin il Faron annos pääsimme samaan makumaailmaan. Yrttikastikkeen yrtit ovat vielä hieman hakusessa. Viiniksi valitsimme Tallinnan matkalta tuomamme Laroche Chablis Les Chanoines, joka oli erinomaista seuraa sekä ruoalle että meille. Ehdottomasti jatkoon.

Vesper Martini

Vesper Martini. Kina lillettiä ei ole enää saatavilla, joten tänään drinkin nimeksi tuli Lucena 1497 Vesper.

Valtaosa, ainakin minun sukupolveni, ihmisistä lienee tutustunut dry martiniin Bond-elokuvissa. Ian Fleming teki kirjoissaan fraasista shaken, not stirred legendaarisen. Elävässä elämässä törmäsin dry martiniin opiskeluaikona erään ihmisen kerrottua täyttävänsä taskumattinsa dry martinilla. En malttanut olla kysymättä miten hän saa oliivit taskumattiin. Nykyisin pohtisin todennäköisesti enemmän sitä, miten taskumatti, johon on tungettu oliiveja, tyhjennetään. 1990-luvun alussa olin luonnollisesti huomattavan nuori ja viaton; myös sillä tavalla, että en tiennyt, että dry martinista on myös versioita, joissa ei ole oliiveja. Vesper martini on yksi niistä.

Edellisellä vuosikymmenellä tykästyin New Yorkissa appletiniin, joka ei ole martini. Se ei, tietenkään tarkoita sitä, että appletini olisi huono drinkki. Kumppanini tilaa joskus expresso martinin, joka sekään ei ole martini. Minulle vannoutuneena Kahvi on pahaa ry:n jäsenenä se ei uppoa. Vuosien varrella makuni on muuttunut katkerammaksi ja dry martinista on tullut pikku hiljaa vakituinen alkudrinkkini. Vesperiin tutuistuin tallinnalaisessa ravintola Vixen Vinoteekissä, jonka vesper kantaa nimeä Eesti Vesper. Jos vierailette sen lähistöllä olevassa KGB Cells -museossa ja olette minun tapaani yliherkkiä sorrolle ja tarpeettomalle väkivallalle, tuhti drinkki saattaa tulla tarpeeseen.

Ensimmäisen kerran vesper esintyy Ian Flemingin kirjassa Casino Royale.

• "A dry martini.", he said. "One. In a deep champagne goblet."
• "Oui, monsieur."
• "Just a moment. Three measures of Gordon's, one of vodka, half a measure of Kina Lillet. Shake it very well until it's ice-cold, then add a large thin slice of lemon peel. Got it?"
• Certainly monsieur." The barman seemed pleased with the idea.
• "Gosh, that's certainly a drink"., said Leiter.
• Bond laughed. "When I'm ... er ... concentrating," he explained, "I never have more than one drink before dinner. But I do like that one to be large and very strong and very cold, and very well made. I hate small portions of anything, particularly when they taste bad. This drink's my own invention. I'm going to patent it when I think of a good name."

Casino Royale, Chapter 7: Rouge et Noir,

Daniel Graig on minun suosikki-Bondini.

The Spruce Eats kirjoittaa mielenkiintoisesti Vesperistä artikkelissaan James Bond's Vesper Martini, joten sitä on tässä turha toistaa. En voi väittää tuntevani ginejä. Vixen käyttää gininään virolaista Crafter'siä kertomatta tarkemmin mitä sen eri versioista. Olen päätynyt lähinnä sattuman kautta käyttämään Greenfieldin luomu-giniä.

Tarvitset

Suurin nestemäärä vesperissä on gin ja pelkästään sitä tulee the Spruce Eatsin reseptissä kolme nesteunssia, hieman runsaat 85 ml, eli jo pelkkä ginin määrä tekee cocktailista erittäin vahvan ja jos reseptin toteuttaa alkuperäisessä määrässään, tekijä joutuu jo pohtimaan käytettävissä olevien lasien kokoa. Minä olen tehnyt vesperini ensimmäistä kertaa lukuunottamatta huomattavasti pienempinä, kuin the Spruce Eats.

• 3 cl giniä
• 1 cl vodkaa
• ½ cl Lillet Blancia
• sitruunankuorisuikale

1. Lisää shakeriin jäitä.
2. Lisää vodka, gin ja Lillet Blanc.
3. Ravista
4. Kaada shakeriin sisältö lasiin ja lisää sitruunankuori.

Miksi tämän nimeksi tule Lucena Vesper? Kertasin shakin torniloppupelejä ja tässä nimenomaisessa tapauksesa Lucenan asemaa vuodelta 1497.

Ravintola Armudu

Kävimme maanantaina Tallinnassa parittajapariskuntamme, jota ilman emme olisi koskaan tavanneet, kanssa. Päiväretken kohteena oli azerbaidžanilainen ravintola Armudu. Armuduja on useita, me kävimme osoitteessa Lootsi 14.

Päivä jatkui toisella aamiaisella Viking Linen terminaalissa. Mukana oli luonnollisesti Titanic Belfastissa seuraamme lyöttäytynyt Titanicin kapteeni Edward John Smith, jota kutsumme tuttavasti Kakeksi.

Puolustuslaitoksen bordeauxlainen punaviini ei jättänyt vaikutusta, josta olisi kotiin kerrottavaa. Heräteostokset eivät aina toimi.

Armadu

Aloitimme kolmella kasvisalkupalalla ja avoimella hatsapurilla raa'an kananmunankeltuaisen kera. Tämä hatsapurityyppi on ollut jo jonkin aikaa leivontalistalla, joten odotimme sitä mielenkiinnolla.

Kake ilahtui päästessään jälleen kerran historialliseen satamakaupunkiin.

Munakoisokääryleitä.

Uppopaistettua sulgumi-juustoa.

Juustosikareita.

Hatsapuri.

Grillattua doradaa.

Kommentit

Laadukkaita raaka-aineita, grillattujen ruokien pinta oli mukavan goottilainen. Lihalautaselta erityisesti karitsan kyljykset olivat makuuni. Hatsapuri erinomainen. Annokset olivat näyttäviä ja maukkaita. Jäin kaipaamaan vielä lammaspilahvia, mutta ruokaa oli näinkin niin paljon, että en olisi kyennyt, kuin hiukan maistamaan sitä. Jäimme pohtimaan, mikä mahtaa olla ero georgialaiseen keittiöön. Itse emme eroa huomanneet. Armudulle lämpimät suositukset.

Ravintola Thai-Thai

Kalaa chuu-chee-kastikkeessa.

Malmilla on myös toinen ravintola, josta saa erinomaista lounasta, Thai-Thai. Se ei ole yhtä tasalaatuinen, kuin edellisen postauksen Kiva, mutta silti erittäin hyvä. Jos noin neljän vuoden aikana on tullut pari lounaspettymystä vastaan, niin ollaan kauniilla vesillä. Thai-Thaissakaan en ole koskaan syönyt lounasajan ulkopuolella, mutta lounaan laatu on vakuuttanut niin paljon, että pitäisi.

Kalaa chilikastikkeessa. Omnivoori voi halutessaan valita possullisen version, joka on sekin oikein hyvää.

Thai-ravintoloiden annoksissa arvostan mukavaa tulisuutta ja sitä, proteiinin lisäksi on yleensä myös runsaasti ja monipuolisesti kasviksia. Suosikkipäiväni Thai-Thaissa on tiistai, jolloin tarjolla on herkulllista kalaa basilika-chilikastikkeessa.

Ravintola Kiva

Työsyistä joudun viettämäään aikaa Helsingin Malmilla, joka kauniisti sanottuna ei ole Helsingin viehättävimpiä kaupunginosia. Haluatko nähdä töihin mennessäsi aamuseitsemältä kännnisiä omia juomiaan kiskovia ihmisiä ravintolan terassilla? Valitse Malmi. Haluatko nähdä alastoman miehen mennessäsi töihin? Valitse Malmi. Malmilla on kuitenkin myös hyvät puolensa, kuten muutaama hyvä ravintola.

Rautatien itäpuolella on huomattavasti rauhallisempaa ja ostoskeskus Novan alakerrasta löytyy ravintola Kiva, jossa en ole koskaan käynyt illalla, mutta lounas ei ole koskaan pettänyt. Hyvää ja herkullista. Silmä lepää kauniisti tehdyissä annoksissa. Kivassa maksaa oikein mielellään lounaasta enemmän, kuin lounasedun verran. Ravintola sanoo olevansa korealainen, mutta itse koen sen olen fuusiota Koreasta, Havaijilta ja Japanista. Lounaalla usein tarjottava karaage-kana on minusta hyvin japanilainen ruokalaji, tori no kara-age. Tässä tosin saattaa tulla ilmi ruokakulttuurillinen sivistymättömyyteni, sillä japanilaisessa keittiössä on paljon kiinalaisia vaikutteita, jotka ovat hyvin usein tulleet Korean kautta.

Tilasin listalta tällä kertaa pokekulhon savulohella. Lohi osoittautui lämminsavuloheksi. Kulhoannos oli jälleen kerran erittäin herkullinen ja kasvilliset osuudet olivat monipuolisia ja tuoreita. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt siihen, että kulhoissa on aina tuoreita, herkullisia mansikoita. Miistä he niitä oikein löytävät kummallisankin vuodenaikoina?

Kommentit

Kiva on helmi, suosittelen lämpimästi.

Kasvis-quesadilla

Joitakin vuosia sitten Hämeentien alussa avasi meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes. Kaupan nimi tarkoittaa kahta pöllöä. Ehkä se on jonkinlainen itseironinen viittaus kaupan omistajiin? Minun on pitänyt käydä kaupassa vuosia, mutta se on vain jotenkin jäänyt, siitä huolimatta, että rakastan meksikolaistakin ruokaa, johon tutustuin paremmin vuosinani New Yorkissa, josta laadukkaat ravintolat lähes mistä tahansa kulttuurista eivät lopu kesken. Yksittäinen suuri herätys oli se, että TexMex on etäisehköä sukua meksikolaiselle ruoalle. Hyvää TexMexiä on varmasti olemassa, mutta oman kokemukseni mukaan Meksikossa käytetään enemmän tuoreita raaka-aineita säilykkeiden sijaan eikä ruoka ole pakonomaisen tulista.

Shakkikerhomme vuosikokous oli ravintola Juttutuvassa, joten matkani vei minut vihdoinin Hakaniemeen, jonka vierestä löytyy kaupuningosa, joka on mäkisempi, kuin mikään muu maailmassa: Kallio, josta Frankit pyrkivät huonolla menestyksellä Eiraan. Kalliosta löytyy käsittääkseni Suomen ainoa meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes.

Kaupassa ollessani huomasin, että suuresta osasta tuotteista en ymmärtänyt mitään ja mieleeni tulikin, että tarvitsisin meksikolaissyntyisen tuttavani natiivioppaaksi. Hihaan takertui vehnätortilloja, joita meksikolaistuttuni ei käytä kuulemma koskaan: hän on maissitortillaihminen ja maistuvaksi osoittautuneita chipotle-kastiketta. Monissa resepteissä näkee ancho-chilejä, joihin en ole koskaan aikaisemmin törmännyt. Sen maku osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi: tulisuutta ei käytännössä ollut ja molemmat maistoivat selkeästi rusinan ja aurinkokuivatun tomaatin. Enemmän ruokaamme tuli loppujen lopuksi potukua meksikolaisesta oreganosta!

Tarvitset

Reseptin teimme lähinnä omasta päästämme luettuamme joitakin kasvis-quesadilla-reseptejä, joita löysimme Inspired Taste -sivustolta. Tästä kokkauksesta on jo aikaa, joten emme tarkalleen muista mitä meni mihinkin, joten tämä on vähän sinnepäin resepti. Tätä tehdään toistekin, joten pitää kirjoittaa uusi postaus.

Peruskastike

Tuttavani tekee kastikkeen pelkästä tomaatista, sipulista ja suolasta, mutta me olimme tällä kertaa varsin mausteisella tuulella.

• 400 g laadukasta tomaatimurskaa
• ancho-chili siemenet poistettuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuna.
• ¾ pieni sipuli silputtuna
• valkosipulin kynsi hienonnettuna
• hienoa merisuolaa
• mustapippuria
• juustokuminaa
• sipulijauhetta
• valkosipulijauhetta
• chipotlekastiketta

1. Paista sipulia hetki keskilämmöllä.
2. Lisää chili ja valkosipuli.
3. Lisää tomaatimurska, kun chili ja valkosipuli ovat antaneet arominsa.
4. Mausta ja keitä kokoon.
5. Tasoita kastike sauvasekoittimella.

Täyte

Tortillamme olivat varsin pieniä, joten taittamisen sijasta laitoimme tortillan alle, täytteen päälle ja toinen tortilla päällimmäiseksi. Natiivitkin guuglauksen perusteella harrastavat tätä, joten emme ehkä tehneet kovin suurta rikosta. Juustona käytimme fetaa, joka lienee vääräoppista, kasviksina voi käyttää oikeastaa mitä tahansa mieluisaa. Tästä kokkauksestamme vierähti jo hieman aikaa, joten emme ole aivan varmoja mitä kaikkea täytteeseen meni. Kumppanini viisaasti totesi, että kannattaisi ottaa ainakin kuvia valmistusvaiheesta siltä varalta, että ei tule heti kirjoitettua reseptiä ylös.

• fetaa
• paprikaa
• kevätsipulia
• mozzarellaraastetta
• varhaiskaalia
• hienoa merisuolaa
• mustapippuria
• juustokuminaa
• sipulijauhetta
• valkosipulijauhetta

Seuraksi

• punasipulirenkaita
• korianteria
• lime-lohkoja
• ranskankermaa
• guacamolea

1. Liota sipulirenkaita 10 minuuttia kylmässä vedessä lieventääksesi sipulin puraisua.
2. Taputteli sipulirenkaan kuiviksi.

Kommentit

Quesadillamme seuralaiset: guacamole, ranskankerma ja mausteinen tomaattikastike.

Tortillaruoat ovat kätevä tapa upottaa erilaiset kasvisten jämät ja samalla saa maukasta ruokaa.

Ravintola Koto Bento: kolmas otos

Iltakävelyllä iski pieni himo suolaiseen ja koska satuimme olemaan Koto Benton lähellä käväisimme katsomassa olisiko siellä tilaa. Tilaa oli, mutta keittiön jonot olivat kolmen vartin luokkaa. Tässä on kaksi hienoa asiaa: uusin jäsen suosikkiravintoloistamme on suosittu, joka tarkoittaa menestystä. Me todella haluamme tämän ravintolan pysyvän pystyssä. Hienoa on myös se, että sanotaan suoraan se, että ruokaa joutuu odottamaan.

Päädyimme käymään yksillä Sailor'ssa ja palata sen jälkeen tarkistamaan tilanne Koto Bentossa. Onneksemme tilanne oli rauhoittunut. Tilasimme tempuraa ja gyozoja, joita olemme tehneet menestykseekkästi itsekin.

Odotimme saavamme yksittäisiä nyyttejä, mutta ravintola yllätti meidät tuomalla meille rapean kiekon, jonka sisällä oli gyozoja. Tämä oli meille täysin uusi toteus aiheesta. Upea rapeus sai miettimään, että olisiko kiekossa riisijauhoa, mutta ainakaan netistä löytämässäni reseptissä niitä ei ole. Resepti luokitellaan kiinalaiseksi, mutta se näyttää kovin samanlaiselta, kuin ravintolan annos. Tätä pitää kokeilla kotona.

Koto Benton tempura on herkullista, rapeaa, ja mehevää. Minulle on kuitenkin lyöty lekalla päähän, että tempurataikinan kuuluu olla löysä eikä se saa peittää raaka-ainetta kokonaan. Kysymyksessä saattaa olla alueellinen ero tai kokin mieltymys, en voi tietää. Tempuran kastike oli mielenkiintoisesti poikkeava: siinä oli pienen chilin viipaleita. En valita, koska minusta katkarapuihin sopii oikein hyvin tulisuus. Erilaista, mihin olen tempurassa tottunut, mutta erittäin herkullista.

Koto Bento osoittautui jälleen kerran onnellisen masun paikaksi.

Parsapizza

Tallinnalaisen ravintola La Cucinan mainion parsapizzan innoittamina teimme oman versiomme palattuamme Helsinkiin.

Tarvitset

Pizzakiven. Jos haluaa kotiuunissa hyvää pizzaa, kivi kannattaa ehdottomasti hankkia. Viime vuonna opimme lisäksi, että viime minuuteiksi kannattaa laittaa grillivastus päälle. Laita pizzakivi kylmään uuniin, ajoissa, jotta se ehtii kunnolla kuumentua. Kuumenna uuni niin kuumaksi, kuin sen saa. Kuinka odotankaan tulevaa uuniamme, jonka lämpötilaskaala on 30-300 °C.

Pohja

Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä Saku Tuomisen ja Luca Platanian erinomaisen Pizze-kirjan taikinoista hitain, 48-96 tunnin taikina, mutta viikonloppu lipui käsistä ja lopulta päädyimme tekemään saman kirjan pikataikinan, joka kieltämättä toimi hyvin sekin. Taikina osoittautui nousuhirviöksi, mutta pizzasta tuli silti ehkä paras koskaan tekemistämmme. Ehkä tapamme nostattaa taikinat uunin lampun valon lämmössä oli tälle taikinalle liikaa? Pizza tuli kauniisti kuplineena ulos uunista.

• 500 g 00-vehnäjauhoja
• 3½ dl kädenlämpöistä vettä
• 7 g kuivahiivaa
• 10 g hienoa merisuolaa
• 10 g oliiviöljyä

Alkuperäinen resepti käyttää yleiskoneen maksinopeutta, mutta Kermit-nimen tunnistava KitchenAidimme olisi heittänyt taikinan lattialle.

1. Ota tilkka vettä erikseen, noin 10 %, ja sekoita siihen suola.
2. Sekoita hiiva jauhoihin lisää loppu vesi.
3. Vaivaa koneella hiljaisella nopeudella 10 minuuttia.
4. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.
5. Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes oliiviöljy on imeytynyt taikinaan.
6. Nosta nopeutta ja vaivaa, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin.
7. Nostata taikinaa uunissa, jossa on valo päällä.

Tomaattikastike

Pizze-kirjassa tomaattikastiketta ei keitetä kokoon, mutta meillä on ollut tapana tehdä niin. Pitänee joskus kokeilla jättää tämä vaihe väliin.

• vihreä chili pilkottuna
• 400 g purkki laadukasta tomaattimurskaa
• merisuolaa
• mustapippuria
• reilu puolikas ruukku basilikaa

1. Sekoita ainekset.
2. Keitä kastiketta hieman kokoon.
3. Surauta taikina tasaiseksi sauvasekoittimella.

Täyte

Teemme, tai tilaamme, usein pizzamme niin, että pizzassa on kaksi erilaista puolta. Erästä pizzaversiotamme jopa kutsumme parisuhdepizzaksi, koska minä olen oliivifriikki, mutta kumppanini ei. Tällä kertaa kumppanini halusi perinteisiä etikkaan säilöttyjä jalopenoja, mutta minä sain chilikohtauksen: halusin habaneroa. Habanero on hieno, aromikas chili, mutta sen ongelma on ärhäkkä tulisuus. Leikkasin habaneron mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja maistoin. Tulista, totesin, mutta käsiteltävissä olevan tulista.

• vihreää parsaa pitkittäin halkaistuna
• vuohenjuustoa viipaleina
• mozzarellaraastetta
• etikkkaan säilöttyjä jalapenoviipaleita
• punainen habanero ohuina viipaleina
• tomaatti
• tuoretta basilikaa
• hienoa merisuolaa

1. Paista parsaa hetki oliiviöljyssä keskilämmöllä. Älä liikaa, jotta parsa ei ylikypsy uunissa. Mausta parsa paiston aikana merisuolalla ja mustapippurilla.
2. Poista tomaatin siemenet ja pehmeät osat ja kuutioi malto.
3. Levitä tomaattikastike pohjalle juuri ennen uuniin siirtämistä.
4. Levitä mozzarellaraaste tomaattikastikkeen päälle.
5. Levitä tomaattikuutiot juuston päälle
6. Lisää habanero toiselle puolelle pizzaa.
7. Lisää jalopeno toiselle puolelle. Laita hieman jalopenoa myös habanero-puolelle.
8. Paista pizzaa, mutta laita viimeisiksi minuuteiksi grillivastus päälle. Vastus lämpiää erittäin nopeasti, joten se ehtii vaikuttamaan. Kun grillivastus on päällä, on syytä istua uunin eteen lattialle ja tuijottaa herkeämättä pizzan tilaa.
9. Kun pizza on poistettu uunista, asettele päälle tuoretta basilikaa.

Kommentit

Eräs parhaista pizzoistamme. Pohja oli miellyttävän rapea, mutta se nousi enemmän, kuin odotimme. Söin pizzaa seuraavana päivänä duunilounaaksi ja oli mielenkiintoista havaita miten habaneron tulisuus oli konsentroitunut tasolle, että katsoin parhaaksi nyppiä enimmät pois. Eräs tärkeimmistä hyvän pizzan olennaisista osista on se, että täytettä ei saa olla liikaa, sillä silloin pizzasta tulee märkä. Elämäni hirveimmän ravintolapizzan olen syönyt kotinurkilta löytyvästä muuten oikein laadukkaasta ravintolasta: pizzassa pitää olla juustoa, mutta se ei saa uida siinä.

Hotelli Kreutzwald ja ravintola La Cucina

Kreutzwaldin spa-osasto osoittautui todelliseksi nautinnoksi.

Lomalla kävimme, jälleen kerran, Tallinnassa, tuossa hyvän ruoan ja mielenkiintoisen historian kaupungissa. Tällä kertaa yövyimme hotelli Kreutzwaldissa. Huone osoittautui siistiksi ja asialliseksi, mutta hiukan karuksi. Kylpyhuoneessa oli poreallas ja oli kieltämättä ihanaa lillua rakkaansa kanssa isossa ammeessa. Mutta ensimmäisen päivän upean spa-kokemuksen jälkeen oli kokenut paljon enemmän luksusta.

Matkoillamme mukana kulkee kumiankka nimeltä Kake. Ostimme sen elokuussa 2023 käydessämme Belfastissa Titanic Belfast-museosta ja sen jälkeen Kake on ollut pysyvä matkaseuralainen.

Spa-pakettiin kuului herkullinen hedelmälautanen, pullo asiallista kuohuviiniä ja rentouttava tunnin hieronta, jonka parhaat palat olivat tosin niitä, että hieroja runttasi minua niin, että sattui. Muistutus itselleni: minulla on työpaikan kautta oikeus mennä hierojalle kunnolla ruhjottavaksi. Miksi en käytä tätä etua? Istun aivan liikaa tietokoneen ääressä sekä töissä että vapaa-ajalla.

La Cucina

Olimme etukäteen kiinnittäneet huomiota siihen, että hotellin ravintola La Cucina oli saanut hyviä arvosteluja. Spassa kaipasimme jotain suolaista ymmärtäen, että span ilman kosteusprosentti ei ole ihanteellinen pizzalle, mutta tilasimme silti napoletana-pizzan, joka osoittautui erinomaisen herkulliseksi. Anjovis toimi oikein hyvin.

Pari päivää myöhemmin himo pizzaan iski uudellen ja kävimme uudelleen La Cucinassa ja tilasimme listalta tällä kertaa pizza asparagin. Parsakausi, mozzarellaa, tomaattikastiketta. Tämä oli pakko toteuttaa kotikeittiössä viime viikolla. Vähätellen sanoen, ei huono.

Suolainen Dutch baby

Olen tyypillisesti huono muistamaan ruoka-ainesten sesongit, mutta tänä keväänä parsa on pysynyt mielessä. Tällä kertaa valmistimme suolaisen Dutch babyn. Voiko mikään, missä on gruyèreä olla pahaa? Perusidean löysimme Jo Eats -sivustolta, mutta muokkasimme reseptiä, koska meillä oli kermatilkka ja halusimme parsan al dentenä, ei raakana. Prosciutton jätimme pois, koska kumppanini ei syö lihaa, mutta ilmakuivatun kinkun ystävänä olen varma, että se olisi toiminut oikein hyvin. Alkuperäisessä reseptissä on 5-6 siivua prosciuttoa, mikä on mielestäni hyvin paljon. Jos olisin syönyt tämän yksin, olisin todennäköisesti käyttänyt sitä, mutta huomattavasti vähemmän, vain antamaan hieman makua ja rakennetta.

Tarvitset

Kahdelle

Lämmitä uuni 220 °C. Laita valurautapannu, tai jokin muu sopiva astia, uuniin lämpiämään.

• 3 isoa munaa
• 1 dl kermaa
• 0,9 dl kevytmaitoa
• ½ tl merisuolaa
• ¼ tl mustapippuria sekä hieman lisää valmiin pannarin päälle.
• 1,9 dl vehnäjauhoja
• 1,9 dl gruyèreä
• 3 rkl voita
• 2 tl sitruunamehua
• 2 rkl oliiviöljyä

1. Riko munat tehosekoittimeen ja sekoita 1-2 minuuttia korkealla teholla. Munista tulee kuplivia ja vaaleankeltaisia.
2. Lisää kerma, maito, suola ja mustapippuri ja sekoita vielä minuutti.
3. Lisää jauhot ja sekoita, kunnes taikina on täysin sekoittunut.
4. Ota pannu pois uunista ja lisää voi. Kun se on täysin sulanut, lisää taikina. Ripottele päälle juusto.
5. Paista 18-20 minuuttia.
6. Halkaise parsat pitkittäin ja paista oliviiöljyssä pitkittäin. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
7. Kun pannari on valmis, nosta se pois uunista, nosta parsat päälle ja mausta mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, ja jopa kaunista. Äijäruokala suosittelee.

Ravintola Mix Fusion

Tallinnassa vieraillessa on aina mielenkiintoista nähdä, miltä Venäjän, itäisen terroristivaltion, suurlähetystön edessä näyttää. Tällä kertaa se näytti kovin Navalnyi-painotteisella.

Minun on hiukan vaikea ymmärtää, kuinka Navalnyin pimeämmät puolet on lännessä unohdettu, mutta en ole saanut täyttä tolkkua hänen ajatusmaailmastaan. Oliko hänen äärioikeisto ja nationalsimivaiheensa opportunismia vai oliko hän oikeasti liberaalin demokratian kannattaja?

Ravintola Mix Fusion

Kahden kokeilun jälkeen en keksi, mistä saisi lounaan paremmalla hinta-laatusuhteella, kuin tallinnalaisesta ravintola Mixistä. Kolme ruokalajia, 18 €. Ravintola saanee lounaansa katteen alkoholista ja siitä, että hanavettä ei saa edes erikseen pyytämällä.

Alkuruoka

Alkuoruoaksi valitsimme molemmat burratan, jonka mielenkiintoisiin yksityiskohtiin kuului balsamiviinietikkakaviaari. Mietitimme, miten sitä saisi tehtyä itse ja pienellä guuglauksella vastaus toki löytyi ja osoittautui, että arvauksemme tekniikasta oli oikea. Burrata oli erinomaisen herkullinen.

Pääruoka

Pääruoaksikaan emme päätyneet erimielisyyteen valitessamme molemmat sous vide -lohen. Olemme tehneet muutaman kerran sitä itse emmekä ole olleet aivan tyytyväisiä lopputulokseen, joten meitä luonnollisesti kiinnosti laadukkaan ravintolan toteutus. Perunapannukakku, jonka päällä oli kesäkurpitsaflan ei vakuuttanut. Se oli maukas, mutta annos olisi kaivannut jonkinlaista rapeaa elementtiä. En voinut olla kaipaamatta Rataskaevu 16:sta nyhtöankan ihastuttavan rapeita kasviksia. Makeahko bearnaisevaahto oli lähinnä outo, olisin vaihtanut sen milloin tahansa perinteiseen bearnaiseen tai hollandaiseen.

Mutta itse lohi, sen kypsyysaste oli täydellinen, sen päällä ollut ripaus teriyaki-kastiketta ja jossain välissä suoritettu lievä tohotus nosti annoksen olennaisimman komponentin liki täydelliseksi.

Jälkiruoka

Sisilialainen sitruunapiirakka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Kumppanini jälkiruokavalinta oli vadelmaminttugazpacho. Sekin oli oikein maukas.

Rataskaevu 16

Alkuruokani, nyhtöankka, oli erinomainen.

Loman ja syntymäpäiväni kunniaksi vietimme muutaman päivän Tallinnassa. Tällä kertaa, sesongin ulkopuolella, saimme varattua pöydän Rataskaevu 16:sta, jossa kumppanini on käynyt vuosia sitten, mutta minä en koskaan. Ravintolalla on hyvä maine, joten odotin päivällistä mielenkiinnolla.

Alkudrinkit

Kumppanini drinkki, jossa oli limoncelloa ja kuohuviiniä.

Minun drinkkini nimi oli All about apple, jossa, yllättäen, oli omenaa monessa muodossa: ainakin viinana, mehuna ja tuoreena.

All about apple oli miellyttävän raikas ja maukas.

Viini

Txakoli oli meille uuni viinityyppi ja tässä tapauksesa tyyliä edusti Rezabal Arri kauniissa kobolttilasipullossa.

Pyydämme usein viinisuosituksen tarjoilijalta, mutta tällä kertaa uteliaisuus vei voiton ammattilaiselta saadusta suosituksesta: milllaista mahtaa olla Espanjan baskialueen valkoviini? On pakko tunnustaa, että että emme oikeastaan tienneet mitä tarkalleen ottaen olimme tilaamassa, mutta viini osoittautui helmeksi, joka toimi mainiosti kaikkien ruokalajien kanssa. Viinityyppi oli meille uusi: Txakoli, joka on tyypillisesti valkoista, mutta sitä löytyy myös roséna ja punaisena. Kysyimme tarjoilijalta, että voiko Rezabal Arria ostaa jostain Tallinnasta vai onko se omaa maahantuontia. Hän kertoi, että viiniä saa Bestwine-nimisestä alkoholiliikkeestä, joten päivällisen jälkeen suuntasimme Kentmanniin viiniostoksille ja ostoskassiimme päätyi muun muassa kaksi pulloa Rezabal Arria.

Txakoleita löytyy myös alkosta ja guuglaillessani löysin myös txakoli.eu:n, joka on erikoistunut txakoleihin. Verkkokaupan anti on tosin sieltä arvokkaammasta päästä.

Ruoka

Ensimmäisenä pöytään saapui kaksi siivua talon leipää, joka vei kielen mennessään ja sai välittömästi aikaan halun kopioida se kotikeittiössä ja ensimmäinen yritys on jo tehtykin. Lopputulos oli vähän sinnepäin, mutta kaukana ravintolan leivästä. Oikein hyvää siitä tosin tuli.

Kumppanini päätti valita kolme alkuruokaa, minkä ymmärrän oikein hyvin: alkuruoat on usein se paras osa ateriaa.

Kermainen sienikeitto, jolle kuva ei oikein tee kunniaa: voita on käytetty runsaasti ja kuvassa faasien reunat näkyvät selvästi. Todellisessa elämässä keitto oli kaunis.

Kumppanini toisessa alkuruoassa oli putkivinokasta, mustajuurta ja latva-artisokkaa. Mikä näillä aineksilla voisi mennä hyvässä ravintolassa pieleen? Mustajuuriviipaleen ulkonäkö muistutti etäisesti ja hauskasti kampasimpukkaa.

Kolmen juuston piiras.

Kolmen juuston piiras oli yllättävän makea, ei häiritsevän makea, mutta vähän outo.

Nyhtöankka.

Oma valintani alkuruoaksi oli nyhtöankka, jonka seurana oli marinoitua kesäkurpitsaa, savumajoneesia, suolayrittä, rucolaa ja lehtikaalia. En ollut vuosikausiin syönyt ankkaa ja nyt oli pakko omnivoorin kysyä itseltään miksi en? Annos oli erinomaisen herkullinen.

Kampela

Pääruoaksi valitsin kampelan kyssäkaalin, perunan, marinoidun sipulin ja porkkanan, silakanmädin ja hapankerma- ja ruohosipulikastikkeen kera. Kaunis, taidokas ja maukas annos, mutta täydellisen ankan jälkeen pieni pettymys.

Jälkiruoaksi jaoimme suklaafondantin. Se tuntuu ainakin Tallinnassa olevan jonkinlainen muoti-ilmiö, aivan kuten pari vuotta sitten kaikki tuntuivat tekevän erilaisia taiteellisia versioita pavlovasta.

Kommentit

Rataskaevu 16 on sympaattinen, pieni ravintola, jonka ruoka on erittäin laadukasta. Suosittelemme lämpimästi. Ilman pöytävarausta ei kokemuksiemme perusteella kannata yrittää.