tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ginger Mango Lassi


I have never been very fond of lassis but in New York I found out that the reason is simply the fact that I have only ever gotten too sweet lassis before I visited restaurant Gandhi with Heidi and some of her friends. We had some good time and an excellent dinner and it was very nice to hear about the food we were eating. So I write this in English in order to be able say thank you for a great evening.

So, how would I make a nice lassi at home? I googled for proportions and found Jame Oliver's mango lassi recipe. There were fresh mangos at Stockmann but I chose a jar of mango jam and the ginger addict in me picked up a jar of ginger jam from a shelf. If it has ginger in it it cannot be bad, remember?

Ingredients



8 dl fatty, organic yogurt (I used the stuff that the Finnish bloggers often call partaäijä i.e. bearded old man
4 dl full fat milk
3 tbsp mango jam
2 tbsp ginger jam

Mix everything together well.

Enjoy. This was a good drink and not too sweet at all, some might think it's too sour. Maybe a tad too thick and I must try fresh mangos when I have more time. A lazy, but a nice version. Oishikatta 3/5.

The Photograph



For once I had the energy to set up a tripod and use a slow shutter time. I also digged up my best piece of glass for this picture, the AF Micro Nikkor 60 mm, it's old and weighs 42 metric tonnes but it is a good objective. However, I am not happy about the picture; I should have used more time for it.

$ exiv2 ../orig/DSC_0024.NEF 
File name       : ../orig/DSC_0024.NEF
File size       : 10393867 Bytes
MIME type       : image/x-nikon-nef
Image size      : 4352 x 2868
Camera make     : NIKON CORPORATION
Camera model    : NIKON D90
Image timestamp : 2012:03:21 18:58:33
Image number    : 
Exposure time   : 1/4 s
Aperture        : F8
Exposure bias   : 0 EV
Flash           : No flash
Flash bias      : 
Focal length    : 60.0 mm (35 mm equivalent: 90.0 mm)
Subject distance: 
ISO speed       : 800
Exposure mode   : Shutter priority
Metering mode   : Multi-segment
Macro mode      : 
Image quality   : RAW    
Exif Resolution : 160 x 120
White balance   : AUTO        
Thumbnail       : None
Copyright       : 
Exif comment    :   

tiistai 13. maaliskuuta 2012

WWF kalaopas 2012



Kala. © 2006 Jens Petersen. Image manipulation Olegiwit and Fir0002. Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported.

Taas on se aika vuodesta: helmikuun lopussa julkaistiin WWF:n Kalaopas 2012. Opasta kannattaa tavata jos haluaa, että tulevillekin sukupolville riittää kalaa. Vielä kun sitä MSC-sertifioitua kalaa saisikin järjellisellä vaivalla.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Villisikabagel



Jäin New Yorkissa tukevasti bagel-koukkuun. Vehnärinkelit voidellaan voilla tai tuorejuustolla ja ehkä täytetään jollakin. Yleensä ne myös paahdetaan. Jotkut kuulemma haluavat, että bagelit koverretaan - idea lienee se, että täytettä mahtuu enemmän.



Palattuani kotiin olen kantanut aivan liikaa rahaa Asematunnelin Arnoldsiin - kaikessa amerikkalaisessa corny and tacky -kaameudessaan sivuilla oleva mainos hieman hymyilyttääkin - ja Stockan deliin. Arnoldsissa on erikoista se, että bageliin saa myös pestoa juuston tai voin sijasta ja että bagelit voi rakentaa tavallaan komponenteista. Stockalta löytyy kylmäsavulohta, kanaa ja pastramia. Näin saa maukkaan, mutta varsin kalliin, aamiaisen.

Bageleita oli tietysti sitten pakko tehdä itsekin. Ei vielä näin ensimmäisellä kerralla aivan alusta asti vaan valmiista rinkeleistä, joita löytyy ainakin Stockmannin herkusta.

Tarvitset



bagel-rinkilän
mustapekka-juustoa
jäävuorisalaattia
3 siivua tomaattia
3 siivua ilmakuivattua villisian niskaa
sinileimaista emmentalia

Leikkaa bagel halki leveyssuunnassa. Saksi salaatti 2x3 cm palasiksi. Leikkaa tomaatista viipaleita. Paahda bagelin puolikkaat, levitä tuorejuustoa leikkuupinnoille, levitä alapuoliskolle salaatti, tomaattisiivut, villisika ja juusto. Peitä bagelin kansipuolikkaalla. Nauti.

Kommentit



Hyvää. Oishikatta 3/5, vielä kun tekee rinkelin itse maailma saattaa olla täydellinen paikka.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Ravintola Juttutupa



En ole pitkään aikaan kuvannut juuri muuta kuin ruokaa blogiini, mutta New York sai minut innostumaan kuvaamisesta ja tuliaisina tulikin 2500 kuvaa duplikaatit, siinä lennossa kameraa ei ehtinyt joka päivä siivota, mukaan lukien. Sunnuntaina päätinkin lähteä kauniin, julmavaloisen päivän kunniaksi kuvaamaan lintuja. Menestys ei päätä huimannut vaan pääsin kuvausetäisyydelle vain tämän ainokaisen sinitiaisen kanssa. Kuvasta voisi ehkä napsaista alaosaa pois?

Kuvausreissulla tuli nälkä ja kun kerran Säästöpankinrannassa olin niin Juttutupa oli ensimmäisenä mielessä. Sinne siis.












Graniittilinna on nimensä veroinen sosialidemokratian linnake Hakaniemessä ja tavallaan sopii seudun hiukan mahtipontiseen rakennustyyliin (Kallion kirkko, Ympyrätalo ja Merihaka).


Graniittilinnassa on useita ravintoloita, joista Marco Polo on tullut tutuksi shakin SM-sarjojen pelien jälkeisenä ruokapaikkana ja Juttutuvassa on taas istuttu ystävien seurassa ja kuuntelemassa Art Goes to Kapakan esityksiä.



Olutmakkarat.

Ravintola kuvaa ruokaansa konstailemattomaksi ja mikä olisikaan enemmän sitä kuin hyvä makkara jallusinapilla hapankaalin ja röstiperunoiden kera? Erityisesti voi kehua tällä kierroksella aivan täydellisiä röstiperunoita. Sattumalla paikalla oli kantispariskunta Hauesta ja he kehuivat paikan pizzoja kaupungin parhaiksi. Itse lienen syönyt pizzaa Juttutuvassa viime vuosituhannalla, mutta kyllä sekin taisi maistua.

Juttutuvan härkäviikkojen listoilta löytyy hurjanhintainen kokonainen härän jalka: 1999 €. Kuinkakohan monta ihmistä sellaisesta saa illallisensa? Annos itsessään kuulostaa melkoiselta äijärituaalilta.



Olohuoneessa






Kuvassa harrastusvälineeni Nikon D90 ja Weihenstephanerin vehnää.

Hakaniemestä singahdin Haukeen lukemaan Suomen kuvalehden, jossa pääsin Susanna Niinivaaran masentavan oikeaan osuneeseen arvioon Venäjän viimeisimmistä vaaleista. Kuva näyttää, että aika kaukana ollaan Nokian taannoisesta kannanotosta, jonka mukaan puhelinten kamerat korvaisivat harrastelijakamerat ja osan ammattimaisestakin välineistöstä. Kuva on otettu Samsungin Xcoverilla enkä tuota puhelinmallia valinnut sen mediaominaisuuksien vuoksi, siitä siihen ei ole, vaan sen vuoksi, että sen pitäisi kestää silloin tällöin hieman ronskia "Oho, taskussani oli salmiakkia, puhelin ja nyt siellä on myös merivettä." -elämäntyyliäni.

On selvää, että puhelimeen on mahdotonta saada verrattavissa olevaa optiikkaa ja lisäksi älypuhelinten virrankäyttö on ainakin toistaiseksi sellaista luokkaa, että vakavasti otettavaa harrastusta, työstä puhumattakaan, ei voi harjoittaa välineellä, jota saa olla lataamassa aina kun pääsee verkkovirran ääreen.