perjantai 23. joulukuuta 2011

Glögilammas


Joulukuun 2011 ruokahaasteen aiheena on glögi ja laihaksi jääneen pommac-kokeilun jälkeen tein pääruoan lampaasta.

Tarvitset



lampaan ulkofilettä
Dufvenkrooks Choklad -glögiä
vastajauhettua mustapippuria
merisuolaa

Leikkaa liha 3 cm palasiksi. Mausta pippurilla, laita astiaan ja kaada astiaan ja lisää glögiä. Anna marinoitua vuorokausi. Grillaa, mausta suolalla ja tarjoa rosmariinilla maustetun perunasoseen, tomaatin ja herneiden kera. Koristele annos rosmariinin oksalla.

Kommentit



Tästä tuli hyvää, glögi tuntui, mutta ei liikaa. Glögin suklaisuus oli kadonnut, mutta se saattaa johtua myös joulun suklaayliannostuksesta. Herneet ja tomaatti toivat mukavasti jouluista väriä. Lammas livahti hiukan liian kypsäksi joten oishikatta 3/5.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Tori no nanban


Viimeisimpiin keittokirjaostoksiini kuuluu Izakaya - Japanese Bar Food, jota en voinut siihen törmätessäni vastustaa sillä olinhan rakastunut Japanissa juuri izakaya-ravintoloihin, joiden pubityylinen rento meininki viehätti.

Tori no nanban - kanaa eteläisten barbaarien tapaan. Mikä tässä on eurooppalaista? Sanoisin, että chilin käyttö ja se että annos tarjoillaan yhdestä kupista eikä niin että riisi on omassa kupissaan ja annos omalla lautasellaan.



Tarvitset



180 ml dashia
60 ml japanilaista riisiviinietikkaa
2 rkl japanilaista soijakastiketta
1 rkl tomusokeria
broilerin, mielellään luomu, rintafile
punainen chili
½ salaattisipuli
perunajauhoja
neutraalia kasvisöljyä paistamiseen

Sekoita pienellä paistinpannulla dashi, soijakastike, etikka ja sokeri. Keitä keskilämmöllä viisi minuuttia tai kunnes kastike on kiehunut hiukan kokoon. Poistä chilistä siemenet ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi. Lisää chili ja sipuli kastikkeeseen. Siirrä syrjään.

Leikkaa broileri 3 cm palasiksi ja pyörittele ne jauhoissa. Kuumenna öljy ja paista paloja 5-7 minuuttia kunnes ne ovat kullanruskeita ja kypsiä. Siirrä lämmönkestävään astiaan ja lisää kuuma kastike. Anna maustua kaksi tuntia ja tarjoile huoneenlämpöisenä riisin kera.

Kommentit



Juuri pannulta otettu kananpala oli luonnollisesti maultaan mieto täydellisessä mausteiden puutteessaan, mutta kypsyysaste oli jäänyt juuri sopivan miellyttäväksi: kypsää, mutta vielä mehevää.

Pelkäsin kahden tunnin maustamisajan kastelevan leivityksen, mutta märkyys jäi maltilliseksi. Miedohkossa maussa tuntui selkeimmin chili ja nimestään huolimatta ruoka maistui selkeän japanilaiselta. Vinkeän maukasta, mutta suurta intohimoa tämä ei herättänyt, joten oishikatta 3/5. Kokeilusta jäänee keittiööni elämään marinoitu sipuli.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Pommac-glögi



Joulukuun ruokahaasteen aihe on glögi (Wikipedia), jonka pohdiskelu alkoi kuohuviinipohjalla ja ajatus muuttui oluen kautta alunperin Ruotsista kotoisin olevaksi Pommac-pohjaiseksi juomaksi.

Tarvitset



½ dl pullollisen Pommacia
3 cm pätkän tuoretta inkivääriä
3 kokonaista neilikkaa
2 kanelitankoa

Kaada hiukan limonadia pois pullosta. Kuori inkivääri ja leikkaa se siivuiksi. Lisää inkivääri, neilikat ja toinen kanelitangoista pulloon ja anna maustua 12 tuntia. Laita kanelitanko kuohuviinilasiin ja kuumenna maustettu juoma mikrossa ja täytä lasi.

Kommentit



Tästä tuli hyvää. Oishikatta 4/5.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Aya

Samalla kun sushipaikoista on saanut lukea mukavia uutisia niin Helsinkiin on ilmestynyt ainakin yksi uusi paikka: Aya, jonka lounaan koeponnistimme duuniporukalla.

Paikka lienee jäänyt ihmisiltä huomaamatta sillä yleensä keskustan sushipaikat ovat tupaten täysiä lounasaikaan, mutta Aya oli lähes tyhjä. Paikka on siisti ja viihtyisä eikä liian valoisa. Palvelu oli nopeaa ja asiallista. Sushi oli kuulemma hyvää ja siltä se ainakin näytti. Valitsemani butadon-annoksen, jota ravintola kutsui sukiyaki-maustetuksi, seuraan kuulunut ohut ja mauton misokeitto sen sijaan oli pettymys. Mieto ja eleetön butadon sen sijaan miellytti.

Lounaslistan nuudeliosasto jäi kiinnostamaan ja tämän päivän kylmä sää houkutteli niku udonin pariin ja annos osoittautui maukkaaksi. Täällä käydään uudestaan viimeistään kun räntää tulee vaakasuoraan. Silloin ei haittaa sekään, että Ayaan pääsee töistä minimaalisella ulkona käymisellä.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Munakas Le Havressa



Le Havren rantaa. © Urban.

Kiivetessäni hieman ränsistyneenä setänä marraskuisena lauantaina metroasemalta kohti elokuvateatteri Maximia olisi voinut kuvitella olevansa Le Havressa tuhnuisenkostean sään vuoksi, mutta metroa ei ranskalaiskaupungista löydy ja sääkin lienee raaempi Englannin kanaalin suulla kuin saariston suojaamassa Helsingissä. Kaurismäkeläisen kuluneena oli kuitenkin hyvä päivä mennä katsomaan Aki Kaurismäen Le Havre.

Elokuva kertoo humaanin, voimakkaasti kantaa ottavan tarinan kengänkiillottajasta, joka yrittää pelastaa laittomasti maahan tulleen nuoren pojan. Kertomus on kaltaiselleni synkistelijälle hieman liian happy-feel-good, mutta kaikesta huolimatta pidin elokuvasta hyvinkin paljon ja DVD ilmestynee hyllyyni jos elokuva sellaisena julkaistaan.

Elokuva synnytti myös matkaidean Le Havreen josta pääsisi lautalla Portsmouthiin, jossa merihistoriasta kiinnostunutta odottaisivat muun muassa HMS Victory ja HMS Warrior.

Munakas





Le Havressa Marcel Marx syö punaviinin kera yhden munan munakkaan au naturel ja kohtauksesta oli lyhyt matka jääkaapille ja lieden ääreen.

Jamie Oliverin America-kirjasta opin tavan tehdä munakkaan pannulle ja se onkin näppärää: munakas pysyy ehjänä koska sitä ei tarvitse siirtää lautaselle ja lämpimänä (blogaajan iloksi myös kuvaamisen ajan). Koska tässä reseptissä on pekonia tällä voi hyvin osallistua marraskuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on lohturuoka. Elokuva sopii myös sillä muinaiseen elokuvahaasteeseen Kaurismäkeä pohti lisäkseni tämänkertaisen haasteen järjestäjä, mutta kumpikaan meistä ei syttynyt idealle calvadoksesta ja päivän salaatista.

Tarvitset



kolme munaa
pekonia
tomaattiviipaleen
paprikaviipaleen
vastajauhettua valkopippuria
merisuolaa
vastaraastettua mietoa cheddaria

Riko munat ja mausta maun mukaan. Ruskista pekoni ja siirrä syrjään. Paista tomaattia ja paprikaa hetki. Laita pekoni takaisin pinnalle ja lisää munat. Paista, mutta älä kypsäksi sillä muna kypsyy vielä lämmöltä paistumisen jälkeenkin eikä munakkaan kuulu läpikypsä ollakaan.

Kommentit



Tästä tuli yksinkertaista ja hyvää. Oishikatta 4/5. Älkää kuitenkaan kertoko tästä reseptistä minua Mariassa hoitaneille lääkäreille - heillä saattaisi olla minulle sanottavaa.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Wagnerin olut- ja makkaramaailmassa

Tämä blogaus sai alkunsa löytäessäni kaupasta Vesa Anttosen toimittaman Wagnerin olutkirjan, joka koostuu osittain hauskasti kirjoitetusta tekstistä ja osittain mainosmaisesta sisällöstä, joita lukija ei voi erottaa toisistaan kuin perstuntuman perusteella. Puolueettomuus saa lisäkolauksen kun Stadin panimon ensimmäistä inkarnaatiota ei mainita lainkaan. Wagner-stripeistä kolmasosa on aikaisemmin julkaisemattomia, mutta ne vaikuttavavat vanhemmalta tuotannolta sillä niissä on raikkautta, jota ei uudemmista kovin usein löydä. Stripit ovat osa kirjan hyväntuulisuutta vaikka niitä onkin liikaa: bissehuumori toistaa väistämättä itseään.

Pidempään kirjaa arvioi ainakin Olutopas-blogi sekä lyhyemmin ja kritiikittömästi Kirjavinkit-sivusto.

Omista tuoreista olutkokemuksista pitää mainita Porterhousen Wrassler's XXXX -stout, jolla on miedoksi A-olueksi (5 %) hämmentävän voimakas, viinimäinen runko. Kokeilkaa jos törmäätte, oluen ystävät.



Kirjan seuraksi pyöräytin Viivin ja Wagnerin keittokirjan ohjeesta muokatut uuniperunat, joiden seurana tarjosin West Charkin puhvelimakkaraa, jota on pitänyt kokeilla jo pitkään, lämmitetyn hapankaalin ja hillosipuleiden kera.

Tarvitset



muutaman puikulaperunan
rypsiöljyä
merisuolaa
rosmariinia

Harjaa perunat hyvin, leikkaa pitkittäin neljään osaan. Mausta ja valele öljyssä. Paista 200 °C uunissa makkaran kera vajaat puoli tuntia. Muista että puikulat valmistuvat nopeasti.

Kommentit



Perunat toimivat rosmariinin kanssa aina - Wagner tosin käytti kuminaa, mutta makkaralle valmistustapa ja -aika oli väärä: se kuivahti. Makkara itsessään osoittautui miellyttävän makuiseksi, joten sitä pitää kokeilla uudelleenkin.

Kuva tuli otettua uudella, lohtulahjaksi itselle ostetulla 35-millisellä, johon olen ollut kovin tyytyväinen vaikka tämänkertainen kuva ei suurta taidetta olekaan. Vielä kun parempi runkoni tulee huollosta niin on mukava kuvata.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Helkan keittiö

Alkuvuoden pyörähdys Helkan keittiössä poiki myös lahjakortin joko hotelliin tai ravintolaan. Helsinkiläiselle luontevin valinta oli ravintola oman sängyn löytyessä alle puolen tunnin matkan päästä.

Istahdin hetken baarissa, siisti mukava paikka joskin isommalle seurueelle hotellin baari sopii paremmin, odottaessani kellonlyömää ja seuralaistani calvadoksen ja kirjan parissa.

Helkan verkkosivut saavat ansaittua piiskaa saavutettavuudestaan sillä ne on tehty flashillä ja toimivat silloinkin vain Internet Explorerilla. IE-only ajat ovat kaukana takanapäin: minun blogini kävijöistä 46 % käyttää Firefoxia ja IE:tä 27 %. Liikemaailmassakin Firefox oli karkeasti yhtä yleinen kuin IE kun viimeksi katsoin tilastoja.

Ruoka ja viini



Listalle on ilmeisesti suhteellisen vähän aikaa sitten ilmestynyt menu tee ja menu kahvi ja me päädyimme valitsemaan ne - minä luonnollisesti vannoutuneena Kahvi on pahaa ry:n jäsenenä menu teen. Kalan seuraksi valitsin viinilistan suositteleman rosén Pradorey rosadon, josta pidin. Vihreäsilmäisen daamin valitseman punaviinin nimen olen unohtanut.


Menu tee



Villisika-savoijinkaalikääryle ja teelientä
Teellä savustettua lohta ja yrttiperunakakkua
Teesorbettia ja marinoitua päärynää

Menu kahvi



Maa-artisokkakeittoa ja espressovaahtoa
Ahvenanmaalaisia karitsan paahtopaistia, kahvikastiketta ja juuresperunapyreetä
Kahvipaahtovanukasta


Kommentit



Pidimme kokonaisuuksista erittäin paljon ja annokset olivat sopivan kokoisia kolmen ruokalajin aterialle. Lisäksi palvelu oli erinomaista ja joku ravintolassa on myös pohtinut viinin ja kahvin parittamisen vaikeutta: menun seuraksi suositeltiin stouttia. Kiitämme vielä näin jälkikäteen ja suosittelemme ravintolaa lämpimästi.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Shish taouk Arabialaisesta keittokirjasta



Taannoisella pistäytymisellä Akateemiseen kirjakauppaan hankin kaksi mielenkiintoista kirjaa: Libanonista kotoisin olevan Chef Ramzin keittokirja Arabialainen keittokirja sekä israelilaisen poliittisestikin aktiivsen David Grossmanin romaanin Sinne missä maa päättyy.

Lähi-Idän historia, kulttuuri - ruokakulttuuri mukaanlukien - ovat kiinnostavia ja paikan päälläkin olisi kiehtovaa käydä, mutta elämä on useissa alueen maissa hieman liian mielenkiintoista tälläkin hetkellä. Toki on suhteellisen rauhallisiakin kolkkia kuten Jordania.

Hesari on arvostellut molemmat kirjat ja keittokirjan arvostelu löytyy julkiseltakin puolelta: Arabialainen keittokirja. Ensivaikutelma kirjasta antaa minulle kuvan, että arvostelu korostaa turhan paljon kirjan "huonoja" puolia: kyseessä ei ole keittokirja kiireiselle ihmiselle ja kirjan "eksoottiset" raaka-aineet eivät nyt niin kovin eksoottisia ole jos asuu alueella, jossa Helsingin sanomat on päälehti.

Tarvitset



Mielenkiintoisena historiallisena yksityiskohtana kirja kertoo, että resepti on peräisin Ottomaanien imperiumin aikakaudelta tosin tässä muodossaan se ei voi olla kovin vanha sillä tomaatti on kotoisin Uudesta maailmasta.

½ dl puserrettua valkosipulia
1 rkl sinappia
½ dl sitruunamehua
3½ dl oliiviöljyä
½ rkl tomaattipyreetä
½ rkl riivittyä tuoretta timjamia
500 g maustamatonta broilerin, mielellään luomu, rintafilettä
paprika
herkkusieniä

Yhdistä keskenään valkosipuli, sinappi ja sitruunamehu. Sekoita öljy vähän kerrallaan kunnes saat aikaan sakean kastikkeen. Näin sanoo resepti, minä laitoin ainekset tyynesti tehosekoittimeen ja tasaista tuli.

Lisää tomaattipyre ja timjami. Sekoita.

Paloittele broileri. Upota liha marinadin ja jätä maustumaan mieluiten yön yli.

Valuta ylenmääräinen marinadi talouspaperin päällä pois. Pujota broilerinpalat joko puisiin tai metallisiin grillivartaisiin. Pistä väliin paprikalohkoja ja kokonaisia herkkusieniä.

Grillaa vartaat ulkogrillissä tai uunissa grillivastuksen alla.

Kommentit



Marinadi toimi antaen miedon ja miellyttävän maun. Uunin lämpötilasta ja paistoajasta resepti ei sano mitään ja ensimmäisen kokeilun lopputulos olikin hiukan kuiva. Seuraavalla kerralla 200 °C:n sijasta 250 °C; ja lyhyempi paistoika - en ole edelleenkään unohtanut kuinka mehukkaita kanavartaita sain Tokiossa, jossa pinta oli lähellä kuvan pintaa, mutta vartaan sisus oli mehukkaan punertava. Sellaiseen kun päätyisi niin oishikatta-asteikolla oltaisiin muualla kuin 3/5:ssa.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Ruokablogaajien pikkujoulut

Viikko sitten lauantaina vietettiin ruokablogaajien pikkujouluja ravintola Manalassa. Tapasimme Ketun keittiön väen Hauessa, josta siirryimme ratikalla Manalaan.

Manala



Manala on tunnettu hyvästä ruoastaan ja siitä, että sen keittiö on aikaiseen asti auki. Paikka lienee Helsingin ainut ruokaravintola, josta saa pikkutunneille asti ruokaa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia Manalassa, mutta monet moittivat jyrkästikin sen palvelua eikä homma kovin tyylikkäästi mennyt tällä kertaa: toinen pöytäseurueistamme joutui odottamaan laskuaan varsin pitkään kun taas meillä kaikki toimi riittävän sujuvasti.

Manalan keittiön ruokaa voi nauttia myös St. Urho's Pubin, joka on minulle mieluisampi paikka, puolella. Manalan lounasta olen kokeillut kerran ja se osoittautui mainioksi peruslounaaksi.

Ruoka





Alkuruoaksi aurajuustovalkosipulietanoita kolmeen pekkaan. Oikein maukasta.



Urhon pannu on runsas ja hyvä annos. Ei pieninälkäisille kuten minä, mutta pakkohan tätä oli kerran elämässään kokeilla. Voin suositella.



Vihreäsilmäisen daamin valinta oli negro-pizza: salamia, ananasta ja aurajuustoa. Päälle raakaa valkosipulia. Pyysin pientä maistiaista todeten, että pizza ansaitsee hänen kehunsa.



Lagerin roudaaminen rapakon yli kuulostaa kummalliselta ja turhalta, mutta Brooklyn Breweryn lagerilla on selkeästi oma luonteensa.



Pikkujoululahjat: kompostoituva ja konepestävä liina kuulostaa ristiriitaiselta yhdistelmältä. Se tulee kuulemma tarpeeseen... Minäkö muka laiska siivoamaan? Toisesta paketista löytyi mustekalaa omassa liemessään, josta minulle tuli välittömästi mieleen, että ai, musteessako? Näemme kun purkki avataan mistä on kyse. Kiitokset paketeista!

Lopuksi kiitokset järjestäneelle blogille: meillä oli hyvä ilta vaikka emme jatkoille jaksaneetkaan.

Muualla verkossa



Blogeja on tullut seurattua heikosti sillä kannibalisoin pöytäkoneestani virtalähteen tietokoneeseen, jonka on pakko toimia ja tämä näkyy muun muassa siinä, että RSS-lukijan datat ovat koneessa, joka ei toimi, mutta seuraavat blogaukset olen huomannut:

Kulinaarimuruja
Red Head and the City
Sillä sipuli

lauantai 22. lokakuuta 2011

Inkivääritee




Inkiväärifriikki ei ollut pahoillaan saadessaan lentsuisena eteensä mukillisen höyryävää inkivääriteetä.


Tarvitset



1 l vettä
runsaasti tuoretta inkivääriä kuorittuna ja lohkottuna

Kiehauta vesi, lisää inkivääri. Hauduta.




Hautumassa.


Kommentit



Hyvää. Toisin kuin tavallinen tee tämä toimii myös kylmänä. Jos kehitysideoita kaipaa niin ehkä tätä voisi terästää jollakin? Kiitokset sinne jonnekin Atlantin yläpuolelle.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Härkää thaimaalaisittain



Hämmentävä spektaakkeli: Äijäruokallassa on lautasliinat ja vieläpä kankaiset sellaiset.

Alunperin ruoaksi piti olla Kit Chanin kirjasta Klassinen thai-keittiö peräisin olevaa ruokalajia Naudanlihaa osterikastikkeessa, mutta ruokaostoksilla olin täysin vakuuttunut siitä, että kotona on osterikastiketta. Ei ollut, joten reseptiä piti hiukan säätää: vaihdoin osterikastikkeen riisivinietikkaan ja lisäsin sitruunaruohoa. Lisäksi enemmän kuin puolitin ohjeen ja laitoin chilin ruokaan jo inkiväärin ja valkosipulin seurassa kun alkuperäisessä reseptissä chili käytetään koristeluun.

Tarvitset



kahdelle

205 g naudan ulkofilettä
1 rkl soijakastiketta
½ rkl maissijauhoja
1 sitruunaruoho
neutraaalia ruokaöljyä wokkaamiseen
1 valkosipulin kynsi siivuina
1 punainen chili siemenet poistettuina ja siivutettuna
2½ cm tuoretta inkivääriä kuorittuna ja julienneksi leikattuna
6 ruskeaa herkkusientä puolikkaiksi leikattuna
½ tl sokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
½ tl kevätsipulia pieninä paloina
vastajauhettua mustapippuria

Leikkaa liha poikkisyin ohuiksi viipaleiksi ja sen jälkeen vielä ohuiksi suikaleiksi. Sekoita soijakastike ja maissijauhot kulhossa, lisää liha, poista sitruunaruohosta uloimmat lehdet ja leikkaa se muutaman sentin pätkiksi, lisää kulhoon, sekoita hyvin ja anna marinoitua 1-2 tuntia. Poista sitruunaruoho kulhosta.

Kuumenna puolet öljystä wokissa, lisää valkosipuli, inkivääri ja chili ja kuullota kunnes aromit irtoavat. Lisää joukkoon liha ja irrota lihasuikaleet hyvin toisistaan. Kypsennä 1-2 minuuttia. Nosta pannun sisältö kulhoon ja jätä odottomaan.

Kuumenna loppu öljy wokissa, lisää sienet ja kypsennä niitä hetki.

Kumoa kulhon sisältö takaisin wokkiin ja sekoita. Lisää etikka, sokeri ja mustapippuri. Sekoita hyvin. Lisää kevätsipuli ja sekoita vielä kerran.

Tarjoile jasmiiniriisin kera.

Kommentit



Ruokalajista tuli tasapainoinen, sopivan tulinen ja jasmiiniriisi sopi hyvin lisukkeeksi. Ruokaseurana ilahduttaneen Vihreäsilmäisen daamin kommentti oli:"Hyvää. Sopivan tulinen, mutta todella tulisen ruoan ystävä haluaisi tulisuutta enemmän." Oishikatta 4/5.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Vesipiippu



Äijäruokalassa on ollut harvinaisen hiljainen jakso, mutta hengissä täällä ollaan vaikka elämä on vienyt lujaa kohti miellyttäviä aikoja. Tämä blogaus kertoo eräästä kesän miellyttävästä asiasta.

Eräissä kesän puutarhajuhlissa päädyin vesipiippurinkiin pössyttelemään. Toimitus on mukava ja sosiaalinen, ihmisiä yhdistävä. Edellä mainittu wikipedian artikkeli kertoo, että vesipiipussa poltetaan yleensä kannabista, mutta minä olen nähnyt poltettavan vain mietoja, maustettuja tupakoita. Pilvi minua ei kiinnostaisi vaikka se olisi laillistakin sillä sen tuoksu on epämiellyttävä.

Kesän piippuringissä eräs vieraista kertoi kuinka kaveriporukan matkalta kaikki olivat tuoneet piipun - paitsi hän itse, koska tiesi että jäisi täysin koukkuun. Tämä keskustelu palautti mieleeni sen, että olin halunnut jo vuosia itselleni piipun ja koska ystäväni olivat sattumoisin juuri silloin Lähi-Idässä lähetin viestin, että jos piippu kävelee vastaan ja jos tuomisesta ei ole liikaa vaivaa niin olisin kiitollinen.

Muutama päivä sitten sain meilin, että piippu oli löytynyt ja kävin hakemassa sen. Vielä kerran tuhannet kiitokset. Nyt se on tuossa kasattuna, pidän siitä, mutta koukkuun en ole ajatellut jäädä.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Katsomon lounas

Katsomossa kävin ensimmäisen kerran joulukuussa ja tämän vuoden aikana olen toteuttanut uhkaukseni käydä siellä lounaalla ja siellä on tullut käytyä varsin usein. Katsomo kuuluu niihin lounaspaikkoihin, jossa pitää käydä jonkin aikaa ennenkuin lounaslistaa katsomalla osaa sanoa, että tänään kannattaa mennä, jotta saisi omaan makuunsa sopivaa ruokaa, mutta kun sen on oppinut niin tiedossa on hyvä lounas.

Lounasvaihtoehtoina ovat buffet, juustohampurilainen, kasvishampurilainen ja caesar-salaatti. Buffetiin kuuluu salaattipöytä, jossa ei valitettavasti kerrota mitä mikin on - tämä on yllättävän yleistä ja ikävä asia allergikoille. Minä olen pitänyt silloin kun olen kaivannut eurooppalaista ruokaa.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Café Tin tin tango



Annos Tintin, minun kevyt lounaani. Teetä, tuoremehua ja croissant marmeladilla.

Café tin tin tango on tullut vuosien varrella käytyä muutaman kerran; treffeillä ja haukkaamassa jotain pientä. Viimeksi kävin siellä ystäväni kanssa "aamiaisella", joka oikeastaan oli lounas: kahvilan aamiastarjoilu kun jatkuu koko päivän.



Ystäväni runsaampi annos eli ruispala. Kahvia tai teetä, tuoremehua, sämpylä, ruissämpylä, voita, kinkkua, juustoa, kurkkua, tomaattia, kananmuna, luonnonjogurttia, hunajaa ja omenaa.

Pidin omasta annoksestani ja ystävänikin annos oli kuulemma hyvä. Paikka on tunnelmallinen ja erityisesti muistan kerran, jolloin istuin katetulla terassilla leppeässä kesäsateessa. Juomavettä hakiessa saa olla hivenen varovainen sillä hanasta saa helposti hiukan liikaa vettä. Hiukan as in British understatement. Erikoisuutena kahvilassa on paitsi A-oikeudet ja sauna niin myös pesula. Väkevien hyllyyn en ole tutustunut, mutta laadukkaitakin juomia hyllyiltä löytyy.

Äijäruokala suosittelee.

Croissant marmeladilla oli minulle uusi ja miellyttävä kokemus ja inkiväärifriikin mieleen tuli, että olisiko liian perverssiä tehdä inkiväärillä maustettua marmeladia tähän tarkoitukseen?

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kebab

Kotikebabia on pitänyt tehdä jo pitkän aikaa ja reseptin lähteen on pitänyt olla persialainen keittokirjani, josta en ole kokannut vielä yhtään mitään, mutta kun ystäväni ruokkimisesta jäi yli noin 700 g karitsanjauhelihaa, joka piti käyttää johonkin, muistin Sillä sipulin kebab-ohjeen. Vaihdoin melkein kaikki raaka-aineet, mutta perusohjetta noudatin lähes sinnepäin.

Tarvitset



700 g karitsanjauhelihaa
2 tl vastajauhettua mustapippuria
2 tl paprikajauhetta
2 tl jeeraa
2 tl korianteria
1 tl chilijauhetta

Vaivaa ainekset tasaiseksi ja muotoile seoksesta halkaisijaltaan noin 3 cm pötkö. Kääri kolminkertaiseen folioon ja paista pötköä 4 tuntia 100 °C uunissa. Jäähdytä jääkaappikylmäksi ja leikkaa siivuiksi.

Kommentit



Sillä sipulin toteutukseen verrattuna maustoin selkeästi enemmän arabityyliin ja leikkasin lihan siivuiksi enkä pitkiksi suikaleiksi, jotta liha olisi helpommin syötävää. Lopputulos oli maittava. Oishikatta-arvion jätän siihen kun teen ensimmäisen oman kebabini.

Hieman kummallista on se, että vaikka seuraan useita blogeja jatkuvasti niin lainaan niistä reseptejä hyvin harvoin. Tässä voisi skarpata, aloitan tästä.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Moles Landlords Choice

Black Doorissa tuli bongattua Ardbeg Alligatorin ohella Moles Breweryn Landlords Choice real ale, joka osoittautui miellyttäväksi portteriksi. Panimon sivut on valitettavasti tehty niin, että suoraa linkkiä oluisiin ei voi tehdä. Kiitos nyt taas käytettävyydestä, mutta sivujen navigaatio on sentään onneksi selkeä ja oluen kuvaus löytyy helposti. Oikein miellyttävä olut.

Muualla verkossa



RateBeer

perjantai 2. syyskuuta 2011

Ardbeg Alligator

Aivan sattumalta olin ilmeisestikin ensimmäinen suomalainen asiakas, jonka tulppaanilasiin kaadettiin Suomessa Ardbeg Alligator -viskiä. Perusversio, Ardbeg 10, ei minua juuri sytytä, mutta Ardbegiltä löytyy myös hienoja tuotteita ja Alligator osoittautui yhdeksi niistä. Savuinen, voimakasluonteinen. Äijäruokala suosittelee.

Helsingistä sitä saa ainakin Black Doorista ja Alligatoria on tulossa myös Alkon tilausvalikoimaan, mutta huomattavasti huokeammaksi tulee 8 €/2 cl ravintolassa kuin pullollinen Alkossa.

Muualla verkossa



Arvostelu

torstai 1. syyskuuta 2011

Yakiniku





Yakiniku ei ole äijäruokalassa kovin yleinen ruokalaji, mutta sitä tulee silloin tällöin tehtyä. Wikipedian kanssa olen eri mieltä siitä, mitä sana tarkoittaa: Wikipedia puhuu grillaamisesta, mutta minusta yaki tarkoittaa myös paistamista ja paahtamista.

Tällä kertaa päätin kokeilla lisukesalaattiin käyttämääni wasabi-yuzu-kastiketta yakinikukastikkeena.

Tarvitset



naudan ulkofilettä
kaksi kesäsipulia
wasabi-yuzu-kastiketta
maultaan neutraalia öljyä

Ota liha vähintään puoleksi tunniksi lämpimään. Leikkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi jo kylmänä. Viipaloi sipuli. Kuumenna öljy wokissa ja lisää sipuli. Kypsennä, mutta älä anna ruskistua. Töni sipuli wokin reunoille. Lisää lihaviipaleet vähän kerrallaan - tarkoitus on paistaa, ei keittää, lihaviipaleet. Nostele valmiit lihaviipaleet wokin reunoille. Kun kaikki liha on paistettu nosta viimeisetkin viipaleet wokin reunalle ja kaada kastiketta wokin reunaa pitkin. Sekoita.

Kommentit



Ei, tämä ei toiminut, oishikatta 1/5.



Kun näin nämä lautaset se oli rakkautta ensisilmäyksellä.



© OttawaAC, Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported

Ruoanlaittopuikot ovat suomalaisessa kotikeittiössä harvinainen näky, mutta suosittelen kokeilemaan varsinkin jos puikot ovat ruokailuvälineinä tuttuja. Erittäin näppärät tällaisen ruoan tekemiseen.

Loppukevennys





Sain tuliaisia Finncon 2011 tilaisuudesta. Kiitos!

tiistai 30. elokuuta 2011

Roquefort 8



Kun tekee mieli tummaa trappistiolutta niin äijäruokala suosittelee Rochefortin trappistiluostarin Roquefort 8 -olutta.

Muualla verkossa



RateBeer

torstai 25. elokuuta 2011

Sake no mushiyaki



Sake no mushiyakia olen tehnyt aikaisemminkin, mutta kehittelemäni resepti ei ollut oikein mieleeni, joten kun ystäväni pyysi minua kokkaamaan hänelle ehdotin sake no mushiyakia päästäkseni kokeilemaan uudelleen. Lisukkeeksi päätimme tehdä salaattia vaikka se ei perinteistä japanilaista ruokaa olekaan.

Kävin hankkimassa Tokyokanista miriniä, soijakastiketta ja samalla tuli hankittua wasabi-yuzy-kastiketta salaattia varten ja löysin mielettömän kauniit japanilaiset lautaset.

Tarvitset



Kahdelle

2 furi-jio-suolattu lohiviipaletta
4 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
2 rkl sakea
2 rkl miriniä
pari pientä kesäsipulia varsineen

Levitä alumiinifolio uunipellille. Leikkaa kesäsipulin varret parin sentin pätkiksi ja itse itse sipuli ohuiksi siivuiksi ja levitä siivut ja pätkät foliolle pediksi, jolle lohipala mahtuu. Levitä sipulipedin päälle 2 rkl sakea ja 2 rkl soijakastiketta ja pane lohiviipale pedin päälle. Lisää kalan päälle 1 rkl sakea ja 1 rkl miriniä. Kääri folio tiiviiksi paketiksi. Toista sama toiselle lohipalalle.

Siirrä paketit jääkaappiin marinoitumaan 15 minuutiksi samalla kun lämmität uunin 200 °C. Paista 15 minuuttia uunissa.

Kommentit



On aina hieman pelottavaa kokata ensimmäisen kerran elämässään jolle kulle, jolle ei ole koskaan kokannut, mutta tästä tuli olennaisesti maukkaampaa kuin edellisellä kerralla, joten oishikatta 4/5.

Lisukesalaatti



rasiallinen kirsikkatomaatteja
kurkku
pari pientä kesäsipulia
wasabi-yuzu-kastiketta

Leikkaa sipulit viiplaiksi ja laita kylmään veteen 10 minuutiksi. Kuivaa talouspaperin päällä. Operaatio leikkaa sipulista jonkin verran terää pois.

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi. Leikkaa kurkku puikoilla syötäväksi paloiksi. Sekoita sipuli, tomaatit ja kurkku. Lisää kastiketta vähän kerrallaan makua jatkuvasti tarkistaen.

Kommentit



Jos kurkku olisi ollut laadukkaami tällekin voisi sanoa oishikatta 4/5, mutta jäädään nyt tasolle 3/5 kitkerähkön kurkun vuoksi.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Wasabiuuniperunat



Elokuun ruokahaasteen ruokahaasteen aihe on wasabi, joka tosin ei ole yleensä wasabia vaan piparjuuren ja sinapin sekoitusta aidon korkean hinnan vuoksi. Olen maistanut myös oikeaa wasabia, mutta en valitettavasti rinnakkain feikin kanssa, mutta aidosta jäi mielikuva, että feikki on oikein hyvä feikki.

Perunoihin päädyin, koska nostin tänään plantaasilta viimeiset timot.

Tarvitset



3 timoperunaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 tl wasabi-jauhetta
1 tl suolaa
valkopippuria

Kuumenna uuni 200 °C. Sekoita öljy ja mausteet. Puhdista perunat ja leikkaa ne 3 mm siivuiksi ja levitä siivut uunivuokaan ohueksi kerrokseksi. Valele mausteöljyllä. Paista runsaat puoli tuntia.

Kommentit



Tämän piti olla hieman kipeä idea, mutta yllätyksekseni tästä tuli aivan mainiota. Oishikatta 4/5. Kuka opettaisi minut rakentamaan annokset kauniisti?

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ravintola Alakerta



Sain tuttavan kanssa idean mennä moikkaamaan tuttua tarjoilijaa Nosturin Alakertaan. Fiksut ihmiset olisivat tässä kohtaa vaihtaneet puhelinnumeroita, mutta sovimme vain tapaavamme Old Anchorin edessä. Ja miten kävikään: kaverille sattui pieni haaveri, myöhästyi, ja meni suoraan Nosturille. Minä mietin mitä teen, odotanko Ankkurissa vai menenkö Nosturille. Päädyin vähemmän nerokkaasti syömään Ankkurissa (se juureslihapata oli hyvää). Kaveri soitti ja ilmoitti olevansa Nosturilla, sain reittikuvauksen ja siirryin sinne.

Ympäristö on vanhaa satama-aluetta ja tietty teollinen ilmapiiri on viehättävä. Kesäisenä päivänä oli mukava seurata terassilta kuinka hinaajat Artemis ja Atlas lähtivät tehtäviinsä merelle. Pirtsakasti maustettu sienikeitto vaati normaalia enemmän leipää seurakseen, mutta se oli oikein maukasta. Kävin pari päivää myöhemmin syömässä siellä uudelleen ja olin jälleen tyytyväinen kohtuuhintaiseen ja maukkaaseen lounasbuffettiin.

Paikkasimme eri ravintoloissa syödyn yhteisen lounaan perinteisessä merimiesravintola Salvessa, jossa söimme Salven leivän, joka osoittautui hyväksi. Ravintolalla on paljon historiaa ja siinä pitää käydä uudelleenkin ja kirjoittaa siitä oma blogaus.

Kameraa ei ollut mukana, joten kuvien laatu on mitä on. Pitää todellakin hankkia digipokkari koska en näköjään jaksa raahata digijärkkäriä neljine objektiiveineen joka paikkaan.



Satamajäänmurtaja Turso löytyy Nosturin läheltä.



Hinaajat Artemis ja Atlas.



Hietalahdesta löytyy useita teräspalloja, yksi kuulemma jopa jonkun ravintolan käytävältä.



Terassilla istuessa nosturi on melkein sylissä.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kalkkunoista



Kalkkuna ©Lupin, GNU Free Documentation License

Kalkkunoiden huonosta kohtelusta kuljetusten aikana on joutunut lukemaan vuosikausia uutisia, joissa on usein mainittu HKScan, mutta hämmennyksekseni jotain asioille voi myös tapahtua. Oikeusvaltiossa ollaan luonnollisesti syyttömiä kunnes toisin todistetaan, mutta HKScan on uutisten perusteella saanut toistuvia huomautuksia eläinlääkäreiltä kalkkunakuljetuksista. Hyvä, että asia tutkitaan.

Pidän kalkkunasta, mutta en ole syönyt sitä pitkään aikaan näiden uutisten vuoksi.

EDIT: uusi uutinen aiheesta Kalkkunakuljetusten järjestelystä vastanneen rikossyyte nurin

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Pacifico

Tänään piti mennä Lapin Kulta Solar Kitcheniin syömään ruokablogaajaporukalla, mutta paikka oli suljettu ilmeisesti pilvisen sään vuoksi. Ensi viikon sääennustekaan ei näytä houkuttelevalta: pilvipoutaa maanantaina, loppuviikko sadetta, joten aurinkoruoka taitaa jäädä kokematta.

Keksimme suunnitelma B:ksi käydä brunssilla Hesarilla sijaitsevassa ravintola Pacificossa, jonka minun ikäpolveni tuntee Marionettina: paikkana, johon mentiin jatkoille koska kaikki muut paikat olivat jo kiinni.

Pacificon korkeat portaat olivat tutut, mutta siihen yhtäläisyydet loppuivatkin. Paikka on nyt tunneltamaan aivan erilainen (se ei ole vika), mutta ei erityisen viehättävä ja musiikki on liian kovalla ja se häiritsee keskustelua.

Itse brunssi osoittautui 9,95 € hinnan huomioon ottaen asialliseksi vaikka pieniä puutteitakin oli: pudotin veitseni vahingossa lattialle ja mennessäni hakemaan uutta veitset olivat loppuneet ja koko vierailun ajan sinappikulhossa oli salaatinlehti. Henkilökunnalla oli selvästi liian kiire korjata tällaisia asioita. Hanassa on Olvin Sandelsia, selvästi parasta suomalaista ison panimon vaaleaa lageria. Pisteitä siitä.

Me menimme ravintolaan kello 12 ja pian sen jälkeen jono oli jo niin pitkä, että olisin ehdottanut muualle siirtymistä. Menisinkö uudelleen? Sopivassa tilanteessa kyllä.

Ja lopuksi, tietysti, kiitokset niille, jotka käyttivät energiaa tämän järjestämiseen.

Highland Park 21

Eilen oli tarkoitus mennä Helsingin Slut Walkille - aika lailla samasta syystä kuin kävin myös Pridessä: ihmisoikeudet ovat minulle iso juttu vaikka paha setä olenkin. Yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista on oikeus koskemattomuuteen. Tämäkään ei ole tietenkään yksioikoista koskemisen ollessa osa sosiaalista elämää, mutta asioilla, joita voi tehdä on rajansa.

Olisin ehkä lähtenyt Slut Walkille senkin jälkeen kun selvisi, että tuttujen, joiden piti tulla mukaan, olivat joko muualla tai jäivät nauttimaan kotiin vapaapäivästä, mutta sitten ystävältäni, jota tapaan hyvin harvoin, tuli viesti, että hän haluaisi tavata. Ehdotin tapaamispaikaksi Black Dooria koska siellä on tällä hetkellä hanassa olutta, jota halusin maistaa: Stadin panimon Chinookia. En olisi mennyt ellei ammattilainen olisi sitä suositellut sillä panimon uudempi tuotanto ei ole minua innostanut. Esimerkiksi Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla kimpassa juodut neljä pullollista olutta olivat kaikki ylivahvoja ja maistuivat samalta epämiellyttävän tunkkaiselta riippumatta oluen väristä ja siitä mitä etiketissä luki. Seurueessa oli myös ihmisiä, jotka pitivät niistä, mutta minulle ei uponnut.

Chinook osoittautui miellyttäväksi, hieman keveäksi olueksi, joka palautti uskoni siihen, että Stadin panimo osaa vieläkin tehdä oluita, jotka sopivat minun suuhuni. Viimeinen tankki on menossa, joten jos haluatte maistaa teillä on kiire.

Tapaamisen helmi oli kuitenkin 21-vuotias Highland Park. Tasapainoinen, hieno viski. Hinta, 10 € 2 cl nikotutti, mutta oli se sen nautinnon arvoista. Äijäruokala suosittelee.

perjantai 5. elokuuta 2011

Tampereen teatterikesä



Tammerkoski. © M62, lisenssi cc-by 2.5.

Äijäruokalalla oli eilen ilo ja kunnia telakoitua Tampereen teatterikesään sen verran, että pääsin siivellä katsomaan prahalaisen Dejvické divadlo'n lauluharjoituksia. Pohdin hieman mielessäni mitä saisin irti tilaisuudessa, jonka kieli on tshekki, josta tunnen ainoastaan sanan pivo. Ei se haitannut. Ihmisten seuraaminen ja laulujen kuunteleminen piti minut haltioituneena 2½ tuntia.

En lähde julkisesti kommentoimaan tarkemmin tuota varsin yksityistä tilaisuutta muuten kuin toteamalla, että prahalaisteatterista löytyy upeita lauluääniä. Jos pääsette katsomaan niin menkää ihmeessä tuonne.

Olutmielessä matka sen sijaan ei sujunut hyvin: neljä ravintolaa, neljä pilaantunutta hanaolutta. Kolme näistä oli yhdessä olutravintolassa. Ensimmäinen kyseissä paikassa oli niin off, että siitä oli pakko valittaa (henkilökunta oli samaa mieltä kanssamme) ja saimme uudet juomat tilalle, mutta kun niidenkin tila oli vähän niin ja näin vaihdoimme paikkaa kauniin Tammerkosken rannalla olevaan teatteria vastapäätä olevaan irkkupubiin. Siellä oluet olivat kunnossa ja ruokalistakin näytti kiinnostavalta.

Harjoitusten jälkeen päädyimme ravintola Telakkaan, jonka listalta tilasin cajun-lohen, joka vastasi oikein hyvin käsitystäni cajun-ruoasta: napsakasti tulista, mutta ei liian tulista. Kala oli myös kypsyysasteeltaan sopivan mehevää. Äijäruokala suosittelee.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Toast skagen



Ystäväni palasi juuri Tanskasta ja meilasi käyneensä muun muassa Skagenissa. Mitä tapahtuu katkaravuista pitävälle ruokablogaajalle? Syntyy pakkomielle saada toast skagen. Mielenkiintoista ruokalajissa on paitsi herkullinen maku niin myös se, että useat lähteet kutsuvat ruokalajia ruotsalaiseksi vaikka nimi tulee tanskalaiselta kaupungilta. Googlaamalla löytyi kuitenkin selitys: Toast Skagen kertoo, että annoksen kehitti ruotsalainen ravintoloitsija Tore Wretman. Verkosta löytyy varsin erilaisia reseptejä ja tässä on yksi lisää.

Resepti syntyi synteesinä ravintolakokemuksista ja verkosta löytämistäni Guardianin ja Hesarin resepteistä.

Tarvitset



kahdelle

170 g kuorittuja katkarapuja
ruohosipulia
tuoretta tilliä
2 rkl neitsytoliiviöljyä
3 rkl ranskankermaa
ripaukset valkopippuria ja suolaa
2 isoa paahtoleivän palaa
voita
kovaksi keitetty muna
2 sitruunalohkoa
muikunmätiä

Valuta katkaravut ja siirrä kulhoon. Hienonna ruohosipuli ja siirrä kulhoon. Hienonna suurin osa tillistä, mutta jätä kaksi tupsua koristeeksi. Lisää kulhoon tilli, oliiviöljy ja ranskankerma. Mausta pippurilla ja suolalla. Sekoita varovaisesti, jotta katkaravut eivät rikkoutuisi.

Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja lisää voi. Paahda leivät.

Siirrä leivät lautasille, levitä katkarapuseosta leiville, halkaise kananmuna pitkittäin kahtia ja aseta puolikkaat katkarapujen päälle. Koristele mädillä ja tillitupsuilla. Lisää sitruunalohkot lautasille.

Kommentit



Kahdelle tarkoittaa sitä, että tein tätä kaksi kertaa saman päivän aikana. Ensimmäisellä kerralla oli päivä ja sain siedettävän kuvan, mutta ensimmäisellä kerralla unohdin lisätä mädin. Toisen kerran tein yöpalan noin kahdelta yöllä (vuorokausirytmini sekoaa täysin aina kun olen lomalla) ja silloin kuvista tuli hämärässä suttuisia, joten kuvassa on mäditön versio.

Leivät voisi tietysti paahtaa myös leivänpaahtimessa, mutta pannulla voissa tulee parempaa. Varovainen pitää olla, sillä kuumalla pannulla voissa saa helposti aikaan karrelle palaneen leivän. Minulle ei tietenkään ole koskaan käynyt niin. Tällä kertaa onnistuin tuhoamaan yöversiossa yhden leipäviipaleen niin, että se päätyi biojätteeseen.

Kumpikin versio oli maukas. Oishikatta 4/5.

Muualla verkossa



Guardian: Jamie Oliver's Swedish Skagen recipe
Helsingin sanomat: Resepti: Toast Skagen

Olutfestareiden satoa

Suuret oluet - Pienet panimot -festarin sadosta jäi mieleen muutama asia. En pidä maistamistani juomista päiväkirjaa vaikka tiedän oikein hyvin, että pitäisi, jotta muistaisi vielä vuoden päästäkin mistä on pitänyt. Laatu oli pääosin kohdallaan, hiukan rumiakin voisi puhua, mutta tein sen jo paikan päällä.

Pöydässämme kävi kahteen kertaan kirkasta viinaa, mutta minulle riitti pelkkä nuuhkaisu ja mielessä oli kiinalainen hirssipontikka. Kiinaviinaa voisin jopa vieläkin ottaa nostalgiasyistä napsun vaikka tiedän, että seuraavana päivänä sen täyteläinen maku (paloöljyä, hammastahnaa, minttua) nouseekin röyhtäisyjen mukana takaisin suuhun.

Suurin ilahduksen aihe oli se kuinka monet pienpanimot tekevät nykyään siideriä. Pari maistamaani olivat laadukkaita englantilaistyyppisiä siidereitä; maailmalta löytyy parempia ja monipuolisempaa mutta pienpanimoiden siiderit voittavat mennen tullen isojen suomalaispanimoiden siiderit, joista suurta osaa voi kutsua siidereiksi vain sen takia, että sanalla siideri ei valitettavasti ole alkuperäsuojaa.

Erikoinen tuttavuus oli saarenmaalaisen Taakon sahti, joka oli aivan erilaista kuin suomalainen sahti. Ulkonäön perusteella sitä ei olisi edes olueksi uskonut, pikemminkin laihaksi ananasmehuksi. Se ei vienyt sydäntäni, mutta aivan hyvää se oli.

Sivujuonteena täytyy todeta, että Wotkinsin karhumakkara maistui oikein hyvältä. Jos törmään siihen kaupan hyllyllä paketti taatusti takertuu mukaan.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

St. Louis Kriek Pepsillä



Ihmettelin hieman kun kantis tilasi vieressäni punaviiniä Pepsi Maxilla - köyhän sangriaa kuulemma - mutta siitä syntyi keskustelu, jossa henkilökunta mainitsi, että St. Louis Kriek Pepsillä maistuu aivan Dr. Pepperiltä. Ajatus nostatti sen verran paljon kulmakarvoja, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tosiaan, lopputulos muistutti Dr. Pepperiä, jota en tosin ole tainnut tällä vuosituhannella juoda, mutta Dr. Pepperin maku on niin omalaatuinen, että ei se ole täysin unohtunut. Pikkupullo olutta, 3 dl pullo Pepsiä ei aivan mahdu tuoppiin. Muutama jää ja erikoinen juoma oli valmis. Yhden joi mielellään, toinen ei uppoaisi. Kiitos, henkilökunta. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään tehdä moista sekoitusta vaikka shandystä olen kuullutkin.

Kemikaalikanaa

Hesarissa oli juttu Kemikaalikanaa. Oluttölkkiä ei tosiaan ole suunniteltu grillausta varten, mutta omat ennakkoluuloni sanovat, että nyt ollaan (taas) kemikaalihysterian puolella: IIIIIIIIIIIIIKKKK! Olen tehnyt tätä oikein maukasta ruokalajia muutaman kerran usean vuoden aikana Jamie Oliverin innoittamana. Niihin kahteen kanaan minä varmasti kuolen.

Ja, mikä estää siirtämästä olutta vaikkapa rosteriseen tai keraamiseen suunnilleen 33 cl oluttölkin kokoiseen astiaan?

torstai 28. heinäkuuta 2011

Linnakeikka



Heidi & Fabio Duo. Kamera unohtui valitettavasti aamulla kotiin.

Joitakin vuosia sitten törmäsin pikkujouluissa Lime Hill Quartetin solistiin Heidi Lehmuskumpuun ja meille syntyi hämmentävän nopeasti luottamuksellinen ystävyyssuhde, jossa voi puhua aivan mistä tahansa. Aloin käymään Lime Hill Quartetin keikoilla, joista toistaiseksi vaikuttavin on ollut yhteiskonsertti Millhill Big Bandin kanssa alkuvuodesta 2010. Konsertin karonkasta muistan hämmästyksen siitä kuinka paljon useampi kymmen jazz-muusikkoa kertoo muusikkovitsejä ja sen kuinka kysyin big bandin johtajalta Kimmo Leppälältä:"Mikä on big band?" Sain kommentin:"Hyvä kysymys.", erittäin mielenkiintoisen varttitunnin esitelmän, mutta en oikeastaan vastausta.

Kun ystäväni lähti joksikin aikaa New Yorkiin hän piti läksiäisensä ravintola Jailbirdissä, jossa kävin silloin ensimmäisen kerran. Ravintolan hieman erikoinen nimi selittyy sillä, että ravintola on tehty Nokan eli entisen Katajanokan lääninvankilan tiloihin. Me, jotka olemme koukussa Mika Kaurismäen elokuvaan Arvottomat, muistamme kohtauksen, jossa Manne sanoo:Niin kuin kolme kuukautta Nokalla? Sama paikka.

Tällä kertaa syy vierailuun oli Heidi & Fabio Duon keikka: bossa novaa groove-maustein, joka pidettiin Jailbirdin tunnelmallisella terassilla. Olutvalikoimaan en alkuillan kuumuudessa edes vilkaissut, mutta hanasta löytyi Crowmoore-siideriä. 6,50 €/4 dl on Suur-Kallion hintoihin tottuneelle hieman arvokas, mutta kaupungin kalleimpiin alueisiin kuuluvassa Katajanokassa hinta on säädyllinen.

Duo esitti kaksi settiä kappaleiden kielten ollessa englanti ja portugali enkä hämmästynyt kun alkoi Summertime. Heidin jo ennestään hyvä lauluääni on kehittynyt sitten viime kuuleman ja Fabio de Oliveira osoittautui erinomaiseksi kitaristiksi. Tämä oli hyvä keikka.

Jailbirdin ruoka



En enää muista mitä söin ensimmäisellä kerralla Jailbirdissä, mutta hyvää kabinetissa nautittu ruoka oli. Tällä kertaa söimme varsinaisessa ravintolatilassa, jossa aluksi huomaa ilmassa vienosti leijuvan tiilentuoksun, joka ensin hieman häiritsee kadoten hetken päästä huomaamattomuuteen.

Ruokalajin valinta ei ollut helppoa, mutta päädyin lopulta annokseen, jossa oli paistettu lohimedaljonki, korvasienikastiketta, juureksia ja uuniperuna. Kalan kypsyysaste oli hyvä, juurekset sopivan al dente. Uuniperuna olisi mielestäni saanut olla hivenen kypsempi, mutta ei se raaka ollut. Erinomainen annos ja muutkin olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Koska olen onnistunut laittamaan tänä vuonna pari kertaa sammakon suuhuni näytin Heidille etukäteen tekstini jotten tekisi sitä taas, mutta hän halusi vain lisätä kehuja omasta annoksestaan liha oli kerrankin oikea medium-, josta verta tihkui.

Palvelu hieman töksähti aluksi, mutta kun kommunikaatiokatkos oli käsitelty se oli hyvää. Tarjoilijoista jäi erityisesti mieleen sympaattinen hyvää suomea puhunut turkkilaismies.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Suuret Oluet - Pienet Panimot 2011

Huomenna kello 12 alkaa Suuret Oluet - Pienet panimot tapahtuma (28.-30.7.2011). Veppisivua ei näytä pikaisella vilkaisulla löytyvän, mutta lättykirjasivu löytyy. Tulkaa tekin tutustumaan suomalaisiin käsityönä tehtyihin oluisiin, siidereihin ja viinoihin. Musiikkiakin on sitä kaipaaville tarjolla. Suosittelen käymään ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikkea on vielä jäljellä, juomaan pieniä tuoppeja, jotta voi maistaa useampaa juomaa.

Mukaan ilmoittautuneet yritykset



Hollolan Hirvi, Hollola
Koskipanimo / Panimoravintola Plevna, Tampere
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Lakeuden Panimo / Mallaskoski, Seinäjoki
Lammin Sahti, Hämeenlinna
Malmgårdin Panimo, Loviisa
Nokian Panimo, Nokia
Panimoravintola Beer Hunter´s, Pori
Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Stadin Panimo, Helsinki
Suomenlinnan Panimo, Helsinki
Teerenpeli Yhtiöt, Lahti ja Helsinki
Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Taako / Pihtlan Olut, Saarenmaa, Viro

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Porterhouse Temple Bräu

Uusi tuttavuus Porterhousen Temple Bräu on maistunut näin kesällä hyvältä minun suussani. Maukas, hieman sitruksinen vaalea lager. Myös muita Porterhouse oluita, joihin olen törmännyt (Red Ale, Hop Head ja erityisesti Plain Porter) voin suositella. Plain Porter tosin ei näin helteillä uppoa ainakaan minuun, mutta se on joka tapauksessa erittäin hyvä olut.

Muualla verkossa



RateBeer

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Petit pois frais à la l'anglaise



Pidän herneistä, mutta syystä tai toisesta tämä ranskalainen klassikko on jäänyt kokeilematta. Hyvin yksinkertaista: keitettyjä herneitä, mutta hieman huolellisemmin valmistettuna.

Tarvitset



1,3 kg hyvin pehmeitä, makeita, nuoria tuoreita herneitä
7-8 l vettä
1½ tl suolaa per vesilitra
suolaa ja valkopippuria
½-1 tl sirotesokeria
6 rkl voita nokareina

Kaada herneet kovaa kiehuvaan suolattuun veteen. Kuumenna vesi mahdollisimman nopeasti takaisin kiehuvaksi. Keitä hiljaa ilman kantta 4-8 minuuttia syöden silloin tällöin kokeeksi herneen.

Valuta herneet heti. Pane ne ja mausteet kattilaan ja kierittele niitä hiljaa kattilassa kohtalaisella lämmöllä niin, että kosteus haihtuu. Tarkista maku kaada herneet kuumalle vadille, lisää voinokareet ja tarjoa heti.

Kommentit



Keitettyjä herneitä. Hyvää. Liikaa valkopippuria. Oishikatta 3/5. Keitetyt herneet eivät ole ehkä maailman seksikkäin ruokalaji ja tästä ehkä olisi jäänyt blogaamatta ellen haluaisi kehaista hyvää tuotetta: olin jä päättänyt, että en enää ikinä ostaisi non-stick-paistinpannua kyllästyttäni siihen, että ne kestävät vuoden ja ovat sen jälkeen täysin kaput. Suurella epäluulolla ostin tarjouksesta Swiss Diamond -pannun, jota valmistaja muistaakseni mainostaa sanoilla virtuall indestructible. Valmistajan mukaan sen voi laittaa myös uuniin ja kerran olen kokeillutkin kokeillessani huonolla menestyksellä pommes annaa. Ostin myöhemmin toisen, isomman, normaalilla ja kalliilla hinnalla, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen. Katsotaan viiden vuoden päästä uudelleen ovatko ne todella virtually indestrucible. Setä on vähän kyyninen, mutta katsotaan.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Ravintola Tori



Ravintola Tori on pieni ja sympaattinen punavuorelainen paikka, jonka legendaariset jallupullat bongasin ensimmäisen kerran Kulinaarimuruja-blogista. Paikka on yleensä täynnä kun sinne yrittää mennä, mutta näin kesäaikaan tilaa on enemmän koska ihmiset ovat mökeillään ja terassi on auki.

Kastike on tosin vaihtunut, mutta annos on edelleen erinomainen. Ja sen saa myös pienempänä versiona mikä on hieno juttu. Äijäruokala suosittelee.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Ananasjuttu



Idea tähän ruokaan syntyi eräästä todella "laadukkaasta" pubikeskustelusta. Pidän ananaksesta ja se sopii aika moneen asiaan, joista eräs on nopeasti pannulla pyöräytettynä syntyvä lisuke.

Tarvitset



1 cm paksuja naudan ulkofilepihvejä
merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria
ananastuoremehua
maustevoita
ananaslohkon

Hiero pihvit suolalla ja mustapippurilla, laita astiaan ja peitä ananasmehulla. Anna marinoitua yön yli. Kuivaa ja paista haluamaasi kypsyysasteeseen. Tarjoa kesäperunoiden, maustevoin ja pannulla pyöräytetyn ananasviipaleen kanssa.

Kommentit



Setä tykkäsi. Hiukan arkista, mutta hyvää eli oishikatta 3/5.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tiedusteluretki Suomenlinnaan



Kuninkaanportin kivitauluja. Yksi niistä, "Ifrån ödemarker äro desse Vargskiärsholmar ombytte till ett Sveaborg. Eftervärd, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp." on lukemattomia kertoja Suomen sisäpolitiikassa toisteltu lause.

Suomenlinna oli helppo valinta kesälinnakiertueeni ensimmäiseksi linnaksi koska se on lähimpänä, oli kaunis kesäpäivä ja sain houkuteltua duunikaverin seuraksi. Kauppatorin rannasta nousimme Helsingin seudun liikenteen lauttaan ja aloitimme matkan, jonka virallinen tekosyy oli Suomenlinnan panimo.

On jollain lailla noloa, että Helsingin kauneimmassa kaupunginosassa sijaitsevan linnoituksen panimossa ei ole tullut käytyä koskaan aikaisemmin. Käväisy ravintolassa jäi terassilla nautituksi Tin Soldier -tuopilliseksi. Tin Soldier erottuu edukseen suomalaisista limusiidereistä ja jyrää ne 6-0. Läpijuostu ravintolatila vaikutti viehättävältä ja etukäteen silmäilemäni ruokalista vaikuttaa kiinnostavalta. Tuolla pitää käydä kesän aikana syömässä.

Matkalla ravintolasta Vesikolle kamera ilmoitti This card cannot be used. Eli joko runko tai kortti irtisanoi itsensä ja ravintolasta ei siksi ole kuvia. Sen vuoksi blogauksen kuvat on otettu kännykkäkameralla.



Vesikko

Suomenlinnasta löytyy Vesikko, Suomen ainoa olemassa oleva sotilaskäyttöön tarkoitettu sukellusvene, joka on laajemmissa piireissä vähän tunnetun sotaa edeltävän suomalais-saksalaisen yhteistyön eräs tulos. Versaillesin rauhansopimus oli kieltänyt Saksalta sukellusveneet, joten uudet oli pakko tehdä ulkomailla.



Suomenlinnan kirkko on hyvin harvinaislaatuinen. Ensinnäkin se on vanha ortodoksinen kirkko, jonka sipulit peitettiin nykyisellä ulkomuodolla. Siellä alla niiden rakenteita on yhä edelleen. Toiseksi se on yksi maailman kolmesta kirkosta, joka toimii sekä kirkkona että majakkana.© Tomisti Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton




Lokkien vierailu viereisessä pöydässä ei ole erityisen miellyttävää, mutta meren läheisyydessä niin voi käydä. Minkäs teet.

Nälkämme tyydytimme Pizzeria Nikolaissa, joka teki useammankin vaikutuksen. Aluksi palvelu oli tunnelmaltaan nihkeää ja ilmeisesti kielimuurin takia siideritilaukseni piti toistaa ennenkuin sain Strongbow-tuopilliseni. Ei mitään mistä ei olisi selvinnyt ja palvelu parani ajan mittaan ja viimeistään mielialan korjasi osittain venäläisittäin nimetyltä pizzalistalta puolitettuna tilaamamme katariina, joka oli rapeapohjainen ja maukas. Ei parasta ikinä -pizza, mutta keittiöön lähtivät kehut ja kiitokset.



Varjoina minä ja työtoverini. Mitäköhän tarkoitusta varten tuo "kulho" on tehty?




1809, Suomen sota. 1855, Krimin sota. 1906 lienee Venäjän ja Japanin sota. 1917/1918 on tietysti sisällissota, mutta mistä tulee vuoden 1937 ja Suomenlinnan yhteys? Espanjan sisällissota? Ei kai nyt sentään vaikka siinä suomalaisia vapaaehtoisia taistelikin. Mutta muutakaan en keksi.

EDIT: Ystäväni korjasi harhaluuloni. Kysymyksessä on vuoden 1937 Vallisaaren räjähdyksen muistomerkki.



Ilmailuvoimien lentokonetehdas Suomenlinnassa oli minulle uusi juttu.



Suomelinna oli myös Ruotsin saaristolaivaston tukikohta ja siellä on edelleen telakka ja satama, jossa on sekä huviveneitä että rannikkovartioston aluksia. Tukkien päät on varmasti maalattu valkoiseksi niiden suojelemiseksi kuivattamisen aikana, mutta sitä en ymmärrä miksi tukit on kuorittu raidallisiksi.



Suomenlinnan telakka. Kävelisinkö noilla lankuilla? Aseella uhattuna, kyllä, mutta muuten en tällä akrofobialla.



Telakalta rannelle kävellessämme bongasimme minulle täyden uuden ravintolan Valimon ja pysähdyimme siiderille, joka oli Crowmoore Dry hanasta. Mistä pisteitä: onhan se teollinen bulkkisiideri, mutta varsin hyvä sellainen. Näkemäni annokset olivat kauniita ja erään lautasellisen päällä oli täysin raaka kananmuna. Valimossa syömässä käymisestä tuli kesäprojekti.



Ihan oikeita puhelinkoppeja. Wau.



Mantereelle palattuamme bongasimme norjalaisen raakapurjeketsin. En muista moista takilointia aikaisemmin nähneeni. Mielestäni se ei ollut perspektiiviväärinkäsitys vaan totta.