tiistai 30. elokuuta 2011

Roquefort 8



Kun tekee mieli tummaa trappistiolutta niin äijäruokala suosittelee Rochefortin trappistiluostarin Roquefort 8 -olutta.

Muualla verkossa



RateBeer

torstai 25. elokuuta 2011

Sake no mushiyaki



Sake no mushiyakia olen tehnyt aikaisemminkin, mutta kehittelemäni resepti ei ollut oikein mieleeni, joten kun ystäväni pyysi minua kokkaamaan hänelle ehdotin sake no mushiyakia päästäkseni kokeilemaan uudelleen. Lisukkeeksi päätimme tehdä salaattia vaikka se ei perinteistä japanilaista ruokaa olekaan.

Kävin hankkimassa Tokyokanista miriniä, soijakastiketta ja samalla tuli hankittua wasabi-yuzy-kastiketta salaattia varten ja löysin mielettömän kauniit japanilaiset lautaset.

Tarvitset



Kahdelle

2 furi-jio-suolattu lohiviipaletta
4 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
2 rkl sakea
2 rkl miriniä
pari pientä kesäsipulia varsineen

Levitä alumiinifolio uunipellille. Leikkaa kesäsipulin varret parin sentin pätkiksi ja itse itse sipuli ohuiksi siivuiksi ja levitä siivut ja pätkät foliolle pediksi, jolle lohipala mahtuu. Levitä sipulipedin päälle 2 rkl sakea ja 2 rkl soijakastiketta ja pane lohiviipale pedin päälle. Lisää kalan päälle 1 rkl sakea ja 1 rkl miriniä. Kääri folio tiiviiksi paketiksi. Toista sama toiselle lohipalalle.

Siirrä paketit jääkaappiin marinoitumaan 15 minuutiksi samalla kun lämmität uunin 200 °C. Paista 15 minuuttia uunissa.

Kommentit



On aina hieman pelottavaa kokata ensimmäisen kerran elämässään jolle kulle, jolle ei ole koskaan kokannut, mutta tästä tuli olennaisesti maukkaampaa kuin edellisellä kerralla, joten oishikatta 4/5.

Lisukesalaatti



rasiallinen kirsikkatomaatteja
kurkku
pari pientä kesäsipulia
wasabi-yuzu-kastiketta

Leikkaa sipulit viiplaiksi ja laita kylmään veteen 10 minuutiksi. Kuivaa talouspaperin päällä. Operaatio leikkaa sipulista jonkin verran terää pois.

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi. Leikkaa kurkku puikoilla syötäväksi paloiksi. Sekoita sipuli, tomaatit ja kurkku. Lisää kastiketta vähän kerrallaan makua jatkuvasti tarkistaen.

Kommentit



Jos kurkku olisi ollut laadukkaami tällekin voisi sanoa oishikatta 4/5, mutta jäädään nyt tasolle 3/5 kitkerähkön kurkun vuoksi.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Wasabiuuniperunat



Elokuun ruokahaasteen ruokahaasteen aihe on wasabi, joka tosin ei ole yleensä wasabia vaan piparjuuren ja sinapin sekoitusta aidon korkean hinnan vuoksi. Olen maistanut myös oikeaa wasabia, mutta en valitettavasti rinnakkain feikin kanssa, mutta aidosta jäi mielikuva, että feikki on oikein hyvä feikki.

Perunoihin päädyin, koska nostin tänään plantaasilta viimeiset timot.

Tarvitset



3 timoperunaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 tl wasabi-jauhetta
1 tl suolaa
valkopippuria

Kuumenna uuni 200 °C. Sekoita öljy ja mausteet. Puhdista perunat ja leikkaa ne 3 mm siivuiksi ja levitä siivut uunivuokaan ohueksi kerrokseksi. Valele mausteöljyllä. Paista runsaat puoli tuntia.

Kommentit



Tämän piti olla hieman kipeä idea, mutta yllätyksekseni tästä tuli aivan mainiota. Oishikatta 4/5. Kuka opettaisi minut rakentamaan annokset kauniisti?

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ravintola Alakerta



Sain tuttavan kanssa idean mennä moikkaamaan tuttua tarjoilijaa Nosturin Alakertaan. Fiksut ihmiset olisivat tässä kohtaa vaihtaneet puhelinnumeroita, mutta sovimme vain tapaavamme Old Anchorin edessä. Ja miten kävikään: kaverille sattui pieni haaveri, myöhästyi, ja meni suoraan Nosturille. Minä mietin mitä teen, odotanko Ankkurissa vai menenkö Nosturille. Päädyin vähemmän nerokkaasti syömään Ankkurissa (se juureslihapata oli hyvää). Kaveri soitti ja ilmoitti olevansa Nosturilla, sain reittikuvauksen ja siirryin sinne.

Ympäristö on vanhaa satama-aluetta ja tietty teollinen ilmapiiri on viehättävä. Kesäisenä päivänä oli mukava seurata terassilta kuinka hinaajat Artemis ja Atlas lähtivät tehtäviinsä merelle. Pirtsakasti maustettu sienikeitto vaati normaalia enemmän leipää seurakseen, mutta se oli oikein maukasta. Kävin pari päivää myöhemmin syömässä siellä uudelleen ja olin jälleen tyytyväinen kohtuuhintaiseen ja maukkaaseen lounasbuffettiin.

Paikkasimme eri ravintoloissa syödyn yhteisen lounaan perinteisessä merimiesravintola Salvessa, jossa söimme Salven leivän, joka osoittautui hyväksi. Ravintolalla on paljon historiaa ja siinä pitää käydä uudelleenkin ja kirjoittaa siitä oma blogaus.

Kameraa ei ollut mukana, joten kuvien laatu on mitä on. Pitää todellakin hankkia digipokkari koska en näköjään jaksa raahata digijärkkäriä neljine objektiiveineen joka paikkaan.



Satamajäänmurtaja Turso löytyy Nosturin läheltä.



Hinaajat Artemis ja Atlas.



Hietalahdesta löytyy useita teräspalloja, yksi kuulemma jopa jonkun ravintolan käytävältä.



Terassilla istuessa nosturi on melkein sylissä.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kalkkunoista



Kalkkuna ©Lupin, GNU Free Documentation License

Kalkkunoiden huonosta kohtelusta kuljetusten aikana on joutunut lukemaan vuosikausia uutisia, joissa on usein mainittu HKScan, mutta hämmennyksekseni jotain asioille voi myös tapahtua. Oikeusvaltiossa ollaan luonnollisesti syyttömiä kunnes toisin todistetaan, mutta HKScan on uutisten perusteella saanut toistuvia huomautuksia eläinlääkäreiltä kalkkunakuljetuksista. Hyvä, että asia tutkitaan.

Pidän kalkkunasta, mutta en ole syönyt sitä pitkään aikaan näiden uutisten vuoksi.

EDIT: uusi uutinen aiheesta Kalkkunakuljetusten järjestelystä vastanneen rikossyyte nurin

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Pacifico

Tänään piti mennä Lapin Kulta Solar Kitcheniin syömään ruokablogaajaporukalla, mutta paikka oli suljettu ilmeisesti pilvisen sään vuoksi. Ensi viikon sääennustekaan ei näytä houkuttelevalta: pilvipoutaa maanantaina, loppuviikko sadetta, joten aurinkoruoka taitaa jäädä kokematta.

Keksimme suunnitelma B:ksi käydä brunssilla Hesarilla sijaitsevassa ravintola Pacificossa, jonka minun ikäpolveni tuntee Marionettina: paikkana, johon mentiin jatkoille koska kaikki muut paikat olivat jo kiinni.

Pacificon korkeat portaat olivat tutut, mutta siihen yhtäläisyydet loppuivatkin. Paikka on nyt tunneltamaan aivan erilainen (se ei ole vika), mutta ei erityisen viehättävä ja musiikki on liian kovalla ja se häiritsee keskustelua.

Itse brunssi osoittautui 9,95 € hinnan huomioon ottaen asialliseksi vaikka pieniä puutteitakin oli: pudotin veitseni vahingossa lattialle ja mennessäni hakemaan uutta veitset olivat loppuneet ja koko vierailun ajan sinappikulhossa oli salaatinlehti. Henkilökunnalla oli selvästi liian kiire korjata tällaisia asioita. Hanassa on Olvin Sandelsia, selvästi parasta suomalaista ison panimon vaaleaa lageria. Pisteitä siitä.

Me menimme ravintolaan kello 12 ja pian sen jälkeen jono oli jo niin pitkä, että olisin ehdottanut muualle siirtymistä. Menisinkö uudelleen? Sopivassa tilanteessa kyllä.

Ja lopuksi, tietysti, kiitokset niille, jotka käyttivät energiaa tämän järjestämiseen.

Highland Park 21

Eilen oli tarkoitus mennä Helsingin Slut Walkille - aika lailla samasta syystä kuin kävin myös Pridessä: ihmisoikeudet ovat minulle iso juttu vaikka paha setä olenkin. Yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista on oikeus koskemattomuuteen. Tämäkään ei ole tietenkään yksioikoista koskemisen ollessa osa sosiaalista elämää, mutta asioilla, joita voi tehdä on rajansa.

Olisin ehkä lähtenyt Slut Walkille senkin jälkeen kun selvisi, että tuttujen, joiden piti tulla mukaan, olivat joko muualla tai jäivät nauttimaan kotiin vapaapäivästä, mutta sitten ystävältäni, jota tapaan hyvin harvoin, tuli viesti, että hän haluaisi tavata. Ehdotin tapaamispaikaksi Black Dooria koska siellä on tällä hetkellä hanassa olutta, jota halusin maistaa: Stadin panimon Chinookia. En olisi mennyt ellei ammattilainen olisi sitä suositellut sillä panimon uudempi tuotanto ei ole minua innostanut. Esimerkiksi Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla kimpassa juodut neljä pullollista olutta olivat kaikki ylivahvoja ja maistuivat samalta epämiellyttävän tunkkaiselta riippumatta oluen väristä ja siitä mitä etiketissä luki. Seurueessa oli myös ihmisiä, jotka pitivät niistä, mutta minulle ei uponnut.

Chinook osoittautui miellyttäväksi, hieman keveäksi olueksi, joka palautti uskoni siihen, että Stadin panimo osaa vieläkin tehdä oluita, jotka sopivat minun suuhuni. Viimeinen tankki on menossa, joten jos haluatte maistaa teillä on kiire.

Tapaamisen helmi oli kuitenkin 21-vuotias Highland Park. Tasapainoinen, hieno viski. Hinta, 10 € 2 cl nikotutti, mutta oli se sen nautinnon arvoista. Äijäruokala suosittelee.

perjantai 5. elokuuta 2011

Tampereen teatterikesä



Tammerkoski. © M62, lisenssi cc-by 2.5.

Äijäruokalalla oli eilen ilo ja kunnia telakoitua Tampereen teatterikesään sen verran, että pääsin siivellä katsomaan prahalaisen Dejvické divadlo'n lauluharjoituksia. Pohdin hieman mielessäni mitä saisin irti tilaisuudessa, jonka kieli on tshekki, josta tunnen ainoastaan sanan pivo. Ei se haitannut. Ihmisten seuraaminen ja laulujen kuunteleminen piti minut haltioituneena 2½ tuntia.

En lähde julkisesti kommentoimaan tarkemmin tuota varsin yksityistä tilaisuutta muuten kuin toteamalla, että prahalaisteatterista löytyy upeita lauluääniä. Jos pääsette katsomaan niin menkää ihmeessä tuonne.

Olutmielessä matka sen sijaan ei sujunut hyvin: neljä ravintolaa, neljä pilaantunutta hanaolutta. Kolme näistä oli yhdessä olutravintolassa. Ensimmäinen kyseissä paikassa oli niin off, että siitä oli pakko valittaa (henkilökunta oli samaa mieltä kanssamme) ja saimme uudet juomat tilalle, mutta kun niidenkin tila oli vähän niin ja näin vaihdoimme paikkaa kauniin Tammerkosken rannalla olevaan teatteria vastapäätä olevaan irkkupubiin. Siellä oluet olivat kunnossa ja ruokalistakin näytti kiinnostavalta.

Harjoitusten jälkeen päädyimme ravintola Telakkaan, jonka listalta tilasin cajun-lohen, joka vastasi oikein hyvin käsitystäni cajun-ruoasta: napsakasti tulista, mutta ei liian tulista. Kala oli myös kypsyysasteeltaan sopivan mehevää. Äijäruokala suosittelee.