Parsapizza

Tallinnalaisen ravintola La Cucinan mainion parsapizzan innoittamina teimme oman versiomme palattuamme Helsinkiin.

Tarvitset

Pizzakiven. Jos haluaa kotiuunissa hyvää pizzaa, kivi kannattaa ehdottomasti hankkia. Viime vuonna opimme lisäksi, että viime minuuteiksi kannattaa laittaa grillivastus päälle. Laita pizzakivi kylmään uuniin, ajoissa, jotta se ehtii kunnolla kuumentua. Kuumenna uuni niin kuumaksi, kuin sen saa. Kuinka odotankaan tulevaa uuniamme, jonka lämpötilaskaala on 30-300 °C.

Pohja

Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä Saku Tuomisen ja Luca Platanian erinomaisen Pizze-kirjan taikinoista hitain, 48-96 tunnin taikina, mutta viikonloppu lipui käsistä ja lopulta päädyimme tekemään saman kirjan pikataikinan, joka kieltämättä toimi hyvin sekin. Taikina osoittautui nousuhirviöksi, mutta pizzasta tuli silti ehkä paras koskaan tekemistämmme. Ehkä tapamme nostattaa taikinat uunin lampun valon lämmössä oli tälle taikinalle liikaa? Pizza tuli kauniisti kuplineena ulos uunista.

• 500 g 00-vehnäjauhoja
• 3½ dl kädenlämpöistä vettä
• 7 g kuivahiivaa
• 10 g hienoa merisuolaa
• 10 g oliiviöljyä

Alkuperäinen resepti käyttää yleiskoneen maksinopeutta, mutta Kermit-nimen tunnistava KitchenAidimme olisi heittänyt taikinan lattialle.

1. Ota tilkka vettä erikseen, noin 10 %, ja sekoita siihen suola.
2. Sekoita hiiva jauhoihin lisää loppu vesi.
3. Vaivaa koneella hiljaisella nopeudella 10 minuuttia.
4. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.
5. Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes oliiviöljy on imeytynyt taikinaan.
6. Nosta nopeutta ja vaivaa, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin.
7. Nostata taikinaa uunissa, jossa on valo päällä.

Tomaattikastike

Pizze-kirjassa tomaattikastiketta ei keitetä kokoon, mutta meillä on ollut tapana tehdä niin. Pitänee joskus kokeilla jättää tämä vaihe väliin.

• vihreä chili pilkottuna
• 400 g purkki laadukasta tomaattimurskaa
• merisuolaa
• mustapippuria
• reilu puolikas ruukku basilikaa

1. Sekoita ainekset.
2. Keitä kastiketta hieman kokoon.
3. Surauta taikina tasaiseksi sauvasekoittimella.

Täyte

Teemme, tai tilaamme, usein pizzamme niin, että pizzassa on kaksi erilaista puolta. Erästä pizzaversiotamme jopa kutsumme parisuhdepizzaksi, koska minä olen oliivifriikki, mutta kumppanini ei. Tällä kertaa kumppanini halusi perinteisiä etikkaan säilöttyjä jalopenoja, mutta minä sain chilikohtauksen: halusin habaneroa. Habanero on hieno, aromikas chili, mutta sen ongelma on ärhäkkä tulisuus. Leikkasin habaneron mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja maistoin. Tulista, totesin, mutta käsiteltävissä olevan tulista.

• vihreää parsaa pitkittäin halkaistuna
• vuohenjuustoa viipaleina
• mozzarellaraastetta
• etikkkaan säilöttyjä jalapenoviipaleita
• punainen habanero ohuina viipaleina
• tomaatti
• tuoretta basilikaa
• hienoa merisuolaa

1. Paista parsaa hetki oliiviöljyssä keskilämmöllä. Älä liikaa, jotta parsa ei ylikypsy uunissa. Mausta parsa paiston aikana merisuolalla ja mustapippurilla.
2. Poista tomaatin siemenet ja pehmeät osat ja kuutioi malto.
3. Levitä tomaattikastike pohjalle juuri ennen uuniin siirtämistä.
4. Levitä mozzarellaraaste tomaattikastikkeen päälle.
5. Levitä tomaattikuutiot juuston päälle
6. Lisää habanero toiselle puolelle pizzaa.
7. Lisää jalopeno toiselle puolelle. Laita hieman jalopenoa myös habanero-puolelle.
8. Paista pizzaa, mutta laita viimeisiksi minuuteiksi grillivastus päälle. Vastus lämpiää erittäin nopeasti, joten se ehtii vaikuttamaan. Kun grillivastus on päällä, on syytä istua uunin eteen lattialle ja tuijottaa herkeämättä pizzan tilaa.
9. Kun pizza on poistettu uunista, asettele päälle tuoretta basilikaa.

Kommentit

Eräs parhaista pizzoistamme. Pohja oli miellyttävän rapea, mutta se nousi enemmän, kuin odotimme. Söin pizzaa seuraavana päivänä duunilounaaksi ja oli mielenkiintoista havaita miten habaneron tulisuus oli konsentroitunut tasolle, että katsoin parhaaksi nyppiä enimmät pois. Eräs tärkeimmistä hyvän pizzan olennaisista osista on se, että täytettä ei saa olla liikaa, sillä silloin pizzasta tulee märkä. Elämäni hirveimmän ravintolapizzan olen syönyt kotinurkilta löytyvästä muuten oikein laadukkaasta ravintolasta: pizzassa pitää olla juustoa, mutta se ei saa uida siinä.

Kaprilainen salaatti — insalata caprese

Versiomme kaprilaisesta salaatista tarjottuna Portosta tuomaltamme sardiinitarjoululautaselta.

Eräänpä päivänä suuntasime Dublinin Dockslandiin ajatuksena mennä lounaalle, tai ainakin oluelle, The Ferrymaniin. Lounas jäi haaveeksi, lautturi ei sellaista tarjonnut. Pastaa himoiten siirryimme Liffey-joen pohjoispuolelle, mutta guuglaamamme paikka osoittautui erittäin hälyiseksi. Nälkämme oli jo melkoinen, joten päätimme kokeilla hotelli The Spencerin fuusioaasialaista. Se oli kuitenkin kiinni, joten söimme hotellin aularavintolassa. Valitsin omaksi annoksekseni kaprilaisen salaatin, josta pidin kovin, joten sitä piti kokeilla myös kotona.

The Spencerin kaprilainen salaatti.

Toteutukseen etsin inspiraatiota netistä ja eräs ensimmäistä hiteistä oli Gastrodontin kirjoitus. Kirjoitus on hyvä, mutta omaa versiotamme pohdiskellessa olimme jyrkästi sitä mieltä, että emme halua salaattiimme ystäväämme valkosipulia. Perinteisimmässä reseptissä käytetään vain mozzarellaa, tomaattia ja basilikaa suolalla ja oliiviöljyllä maustettuna, mutta luonnollisesti muunnelmia on paljon. Miksipä annokseen ei lisäisi vaikkapa laadukkaita oliiveja?

Tarvitset

The Spencerin toteutuksessa salaattipeti muodostui sekoituksesta, jossa oli ainakin rucolaa. Se toimi hyvin. Gastrodontti ehdottaa rucolaa tai romaine-salaattia. Me käytimme jäävuorisalaattia, koska sitä sattui olemaan.

• 3 san marzano -tomaattia
• 250 g puhvelimozzarellaa
• basilikan lehtiä
• hyvää oliiviöljyä
• suolaa
• vastajauhettua mustapippuria
• salaattia
• balsamiviinietikkaa

1. Keitä etikkaa kokoon, kunnes siitä tulee paksuhkoa.
2. Revi salaatin lehdet palasiksi ja tee niistä peti.
3. Leikkaa mozzarella ja tomaatit siivuiksi ja asettele ne salaattipedille.
4. Revi basikanlehtiä päälle. Jätä osa kokonaisina koristeeksi.
5. Mausta suolalla ja pippurilla.
6. Liruta päälle öljy ja balsamiviinietikkaredurduktio.
7. Koristele basilikan lehdillä.

Kommentit

Tästä tuli erittäin hyvää. Ulkonäöllisesti The Spencer vei voiton, mutta maulla pärjäsimme hienosti. Tätä tehdään toistekin, mutta vain kautena, kun Suomesta saa hyviä tomaatteja.

Mozzarella

Juuston tekeminen on kiinnostanut minua pitkään. Noin vuonna 2010 etsin aiheesta kirjaa ja lopulta sellaisen löysinkin, mutta parin kokeilun tulokset eivät olleet sellaisia, joista voisi kirjoittaa ylpeänä kotiin. Nyt haluan kokeilla uudelleen, innoittimena toimi englantilaisen John Kirkwoodin video Mozzarella cheese made easy, at home. Ohjeena päätin käyttää Turun yliopiston elintarvikekehityksen tutkimusprofessorin Anu Hopian kirjoitusta Mozzarella – venyvää kemiaa. Juustonvalmistuksessa ollaan usein varsin kapealla pH-alueella, mozzarellan tapauksessa 5,2-5,4), joten tilasin pH-mittarin Mallaspuodista. Englantilaisesta Goat Nutritioninista tilasin Soft Cheese Making Kitin lähinnä sen pöpöviljelmän, kattilan reunaan kiinnitettävän lämpömittarin ja juustoliinaan vuoksi. Tilasin lisäksi ylimääräisen juustoliinan, koska monissa juustoresepteissä käytetään kahta. Raakamaidon olisin hakenut Lentävästä lehmästä, mutta koska kauppiaat ovat muuttamassa väistötilasta perinteiseen hallirakennukseen, jouduin tyytymään tavalliseen täysmaitoon.

Kirjoitin monivaiheisen reseptin tähän postaukseen, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan Hopian kirjoituksen, jossa juustonvalmistuksen kemiaa käsitellään ja johon Hopia on linkannut omia kirjoituksiaan ja tieteellisä artikkeleita.

Tarvitset

Goat Nutritionin juustopaketissa tuli mukana juustosuolaa, jonka merkitys ei googlaamatta auennut, mutta verkosta löytyi tieto, että olennaista on se, että juustonvalmistuksessa käytetty suola on jodioimatonta: bakteerikannat eivät ilmeisesti jodia rakasta.

Raaka-aineet

• 1 l täysmaitoa, mielellään homogenoimatanta, ei iskukuumennettua
• 4 g sitruunahappoa, liuotettuna ½ dl vettä, jota ei todennäköisesti käytetää kokonaan
• juustonjuoksutinta, annostusohje löytyy pullosta
• Tässä ohjeessa mozzarella suolataan vasta palona jättämällä se yöksi suolattuun, siivilöityyn heraan

Tarvikkeet

• 250 ml pullo kalibrointiliuosta varten (25,4 g)
• 2 l kattila
• Mitta-astioita, lusikoita
• Lämpömittari
• Veitsi tai muu terä juuston leikkaamiseen
• Reikäkauha
• Siiviläkangas
• Mikron kestävä kulho
• Kumihansikkaat
• pH-mittari

Valmistus

1. Liuota 4 g sitruunahappoa ½ dl vettä.
2. Punnitse sopiva määrä juustonjuoksutinta valmiiksi.
3. Kaada maito kattilaan ja lisää vähitellen sitruunahappoaliuosta mitaten samalla pH:ta, jonka pitää laskea välillä 5,2-5,4. Aloita lisäämällä puolet liuoksesta, mutta ole sen jälkeen varovainen, ettei pH mene liian alas. Mittaa rauhassa ja anna pH:n tasaantua lisäysten välillä.
4. Lämmitä maito varovaisesti 32 °C varovaisesti sekoittaen.
5. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää juoksutin varovaisesti sekoittaen ja jatka sekoittamista kauhalla tai lusikalla (ei vispilällä!) 30 sekuntia. Lopeta sekoittaminen, laitan kattilan kansi paikoilleen ja odota 5 minuuttia.
6. Noin viiden minuutin kuluttua juustomasson pitäisi olla muodostunut ja näyttää esimerkiksi tofulta. Jos massa on vielä hyvin vetistä, laita kansi takaisin ja odota toiset 5 minuuttia. Kun juusto on juoksettunut hyvin leikkaa massa noin 2 cm kuutioiksi pysty- ja vaakaviilloilla, veitsen pitää mennä pohjaan asti, mutta älä raavi kattilan pohjaa.
7. Laita kattila takaisin ja kuumenna juustomassa 40-41 °C. Sekoita samalla varovaisesti, mutta älä riko juustomassaa liikaa. Massan pitäisi tiivistyä ja erottua hyvin herasta.
8. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita ajoittain hyvin varovaisesti 5 minuutin ajan, jos massa erottuu hyvin, sekoittamista ei tarvita. Leikkaa juustopalat pienemmiksi, noin 1 cm kuutioiksi
9. Lämmitä kattilassa pari litraa vettä 60 °C, tarvitset sitä myöhemmin kohdassa 13.
10. Nosta juustomassa reikäkauhalla mikron kestävään astiaan.
11. Kuumenna juustomassa mirkossa noin 30 s, tarkista lämötila ja jatka kuumentamista 10 s kerrallaan, kunnes lämpötila on noussut 57 °C ja valuta irtonainen hera pois.
12. Laita kumihanskat käteen ja puristele massaa varovaisesti ja ala venytellä sitä samansuuntaisesti. Parasta on antaa juustomassan veynä painovoiman vaikutuksesta alaspäin käsissä tai kauhausta roikottamalla. Juuston pitäisi olla koostumukseltaan hyvin venyvän pizzataikinan kaltaista.
13. Jos (kun) juusto muuttuu kovaksi ja huonosti venyväksi, lämmitä sitä 60 °C vedessä, jolloin rakenne lämmetessään pehmenee ja muuttuu oikeanlaiseksi.
14. Venyttele juustoa yhdensuuntaisesti roikottomalla sitä ja antamalla sen valua painovoiman vaikutuksesta, kunnes siinä alkaa näkymä rihmoja, jotka ovat mozzarellalle tyypillisiä. Massa tiivistyy edelleen ja tulee kiiltäväksi, minkä jälkeen voit muotoilla sen palloksi. Tee yksi tai useampia palloja, mutta älä enää työstä juustoa liikaa.
15. Punnitse juustopallot ja lisää suolattua heraa niin, että konaispaino on 500 g. Lisää heraan 10 g suolaa ja laita juustopallot suolautumaan.

Kommentit

Tämän tekeminen jännitti ja lähdin asenteella "pessimisti ei pety". Edellisen kerran olin pitänyt käsissäni laboratoriatyövälinettä käsissäni kolme vuosikymmentä aikaisemmin, joten jo pH-mittari oli hiukan hämmentävää. Ei että se olisi ollut vaikeaa: kalibraatioliuos ohjeiden mukaan ja pari laitteen napin painallusta. Alku sujui hyvin, mutta ensimmäinen ongelma tuli siitä, että juustonjuoksutinta piti punnita. Kuinka paljon? Åströmin juoksutteen, joka vaikuttaa olevan ainut yleisesti saatavilla oleva, mukaan 10 litraan maitoa kuluu 10 ml juoksutinta. Reseptin maitomäärällä, yksi litra, ollaan aika jännän äärellä: miten mitataan kotikeittiön välineillä 1 ml? Juoksutinpullossa kaiken lisäksi lukee sisällön määrä, 50 g, ei millilitramäärää. Mielessäni kävi, että olisin tyhjentänyt pullon ja punninnut pullon ja sen sisällön eron sekä pullon sisällön tilavuuden. Tässä oltaisiin kuitenkin taas siinä, että kotikeittiön mittausvälineiden tarkkuus on mitä on. Voisiko Åström vain kerta annostuksen myös grammoina purkin ohjeessa? Silti puhuttaisiin hankalan pienistä määristä. Lähdin oletuksesta, että juustonjuoksutteen ominaispainon on pakko olla lähellä veden ominaispainoa. Kaiken lisäksi Hopian leipäjuustoreseptistä löytyi huomattavasti suurempi massa juoksutinta, kuin oikeaksi arvioimani määrä. Toisaalta taas mozzarella on löysempää tavaraa, kuin leipäjuusto.

Usko oli loppua juustomassan hajotessa mössöksi. Oliko minulla kuitenkin juoksutinta liian vähän?

Sain leikattua juustomastan ensimmäisellä kierroksella parin sentin kuutioiksi, vaikka mielessä pyörikin vertailu Kirkwoodin kiinteämpään rakenteeseen. Usko onnistumiseen alkoi kadota, kun ei ollut enää mitään, mitä leikata sentin kuutioiksi. Valutin massan ja sain lopulta mikrottamalla, venyttämällä ja lämmittämällä käsiini hiukan säikeisen, kellertävän massan. Maku oli yllättävän hyvä, mutta täysin suolattomana tylsä. Muotoilin massasta kaksi pientä palloa, joista toisen käytimme aktiivisessa vaiheessa oleviin pizza-kokeiluihimme. Toinen päätyi Hopian ohjeen mukaisesti olemaan yön yli suolatussa herassa. Yö teki ihmeitä: juusto oli kiinteytyyt ja sen väri oli muuttunut valkoiseksi. Rakenteeltaan se oli liian kiinteää, mutta maku oli kohdillaan.

Lämpömittari osoittautui pettymykseksi: se reagoi kovin hitaasti muutoksiin ja tavallinen digitaalinen lämpömittari osoittautui käytännöllisemmäksi. Jälkimmäisen anturi pitää kuitenkin taittaa sisään, jos mittari on mennyt lepotilaan, jolloin käsissä on hygieniaongelma, jos tehdään juustoja, joita kypsytetään. Mozzarella syödään perinteisesti valmistusta seuraavana päivänä, joten sen kanssa ei tarvitse olla aivan hysteerinen hygienian kanssa.

Kannattiko kokeilla? Juustonvalmistus oli hauska projekti, joka tuotti stressin lisäksi runsaasti mielihyvää. Taloudellisesti täysin järjetöntä. Tiskiäkin syntyy paljon. Kokeilenko uudelleen juustonvalmistusta? Varmasti!

Arancini - italialaiset riisipallot arrabiata-kastikkeella

Kumppanini on risoton jumalatar ja viimeinen osoitus tästä oli se, että herkkutattirisoton jämistä syntyi hänen ehdotuksestaan arancineja, sisilialaisia friteerattuja riisipalloja. Reseptiä etsiessämme päädyimme Jamie Oliverin reseptiin, jossa erityisesti kiinnosti arrabiata-kastike useimpien muiden tarjotessa marinara-kastiketta pallojen seuraksi.

Jamie Oliverin reseptissä risotto tehdään erikseen, mutta ruokalajin alkuperäinen idea on luonnollisesti risoton kierrättäminen. Meidän risottomme oli eilistä herkkurisottoa, jossa oli runsaasti parmesania ja sitruunankuorta. Täytteen jätimme ensimmäisellä kerroksella kokonaan pois, koska herkkutatit toimivat mielestämme oivasti täytteenä. Toisella kierroksella suomifuusioimme käyttämällä täytteenä viherpippurikoskenlaskijaa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Täytteessä vain mielikuvitus on rajana. Korppujauhoina käytimme pankoa, kuten tapanamme on. Kastiketta teimme täyden määrän, koska sitä voi aina jatkojalostaa.

Tarvitset

Arrabiata

• 3 valkosipulin kynttä
• punainen chili
• ½ puntti tuoretta basilikaa
• 400 g laadukkaita luumutomaatteja purkista
• oliiviöljyä

Kuori valkosipuli ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa chili ohuiksi viipaleiksi. Poista siemenet.

Lisää paistinpannulle oliiviöljy ja kuumenna keskilämmölle. Lisää valkosipuli, chili ja basilika ja paista 2 minuuttia. Lisää tomaatit, mausta ja keitä kymmenen minuuttia matalalla keskilämmöllä. Siirrä tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi.

Arancini

• risotonjämiä neljään noin neljän senttimetrin palloon
• viherpippurikoskenlaskijaa (valinnainen)
• vehnäjauhoja
• 1 muna
• pankoa
• öljyä friteeraamiseen

Kuumenna öljy frittikeittimessä 180 °C.

Tee risotosta palloja ja pyöräytä pallot ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopulta pankossa.

Kommentit

Tästä tuli todella hyvää ja pinta oli ihastuttavan rapea. Oishikatta 5/5.

Cacio e pepe

Eilen teimme illalliseksi italialaista klassikkoa cacio e pepeä. Reseptinä käytimme Soppa 365n versiota. Kuulun niihin, jotka on opetettu keittämään pasta runsaassa suolatussa vedessä, mutta reseptin kommenteista huomasin, että pasta kannattaa keittää vähässä vedessä, jotta kastikevedessä on riittävästi tärkkelystä. Kuulosti perustellulta, joten käytimme suhteellisen vähän vettä. Olennaista valmistuksessa on se, että pasta ei saa olla kypsää, kun kastikkeenvalmistus alkaa.

Tarvitset

Neljälle

400 g spagettia
200 g pecorinoa
2 tl vastajauhettua mustapippuria
suolaa maun mukaan
2 rkl voita
3 dl pastan keitinvettä

Keitä pasta varsin pienessä vesimäärrässä. Riittävästi, jotta pasta ei klimppiydy, mutta riittävän vähän, jotta veteen jää riittävästi tärkkelystä kastiketta varten.

Raasta pecorino.

Kun pastan keittoaikaa on jäljellä kaksi minuuttia paahda mustapippuria kasarissa noin yksi minuutti. Lisää voi. Valuta pasta ja ota 3 dl keitinvettä talteen. Lisää pasta ja 1 dl keitinvettä kasariin. Lisää juustoraaste vähitellen voimakkaasti sekoittaen, jotta syntyy kastike. Lisää tarvittaessa keitinvettä, lopputuloksen tulee olla kostaa, mutta ei vetistä.

Tarjoa heti. Lisää halutessasi juustoraastetta ja mustapippuria.

Kommentit

Tästä tuli erittäin hyvää, mutta liiankin suolaista. Keitinveden suolan olisi voinut jättää vähemmäksi. Lopputulos oli kuitenkin herkullinen. Oishikatta 4/5, jatkoon.

Kesäkurpitsalasagne

Kesäkurpitsasato oli tänä vuonna hyvä ja sitä se oli myös plantaasilla, joten aikaisemmin kesällä Hannan sopasta bongaamani mielenkiintoinen kasvislasagne päätyi kokeiluun, hiukan muokattuna. Samalla pääsin testaamaan Liemessä-blogin innoittamaa uutta, ja kerrankin edullista, keittiölelua: juliennekuorijaa.

Tarvitset

1 kesäkurpitsa
400 g tomaattimurskaa
lasagnelevyjä
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia
2 valkosipulin kynttä
kirsikkatomaatteja
200 g juustoa, esimerkiksi mozzarellaa ja savupaimenpoikaa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
béchamel-kastiketta
loraus oliiviöljyä

Valmista béchamel-kastike. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi nauhoiksi juliennekuorijalla, mandoliinilla tai juustohöylällä. Sekoita mausteet tomaattimurskaan. Raasta kova juusto.

Lado aineet uunivuokaan, tomaattimurskaseos pohjimmaiseksi, sitten kesäkurpitsaa, juustoraastetta ja lasagnelevyjä. Jatka, kunnes kaikki ainekset on käytettyLisää kerros béchamelia, kirsikkatomaatin puolikkaita ja revi päälle pallo mozzarellaa. Lurauta päälle oliiviöljyä.

Paista 180 °C uunissa 45 minuuttia. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Kommentit

Tästä tuli erittäin hyvää, oishikatta 4/5. Parhaan lasagneni olen tosin edelleen syönyt New Yorkissa. La Lanterna di Vittoriossa. Siinä oli neljää juustoa ja béchamelia.

Spaghetti all'Amatriciana

Spaghetti all'Amatriciana. Tätä klassikkoa on pitänyt kokeilla pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Asiaa ei ole auttanut sekään, että mistään lähellä olevasta kaupasta ei pancettaa löydy.

Tarvitset

Neljälle

oliiviöljyä
100 g pancettaa kuutioituna
1 sipuli ohuina viipaleina
500 g tomaatteja kuorittuina, siemenet poistettuna ja kuutioituna
1 tuore chili siemenet poistettun ja pilkottuna
350 g spagettia
suolaa
vastajauhettua mustapippuria

Sudi paistinpannu öljyllä, lisää pancetta ja keitä matalalla lämmöllä, kunnes rasva on juoksevaa. Lisää sipuli ja kypsennä 10 minuuttia välillä sekoittaen kunnes sipuli on hiukan ruskistunutta. Lisää tomaatti ja chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja kypsennä 40 minuuttia. Lisää tarvittaessa lämmintä vettä. Keitä spagetti al denteksi. Valuta ja sekoita kastike spagettiin.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta määrä oli tolkuton ja tätä tuli syötyä liian monta päivää putkeen. Oishikatta 4/5.

Spaghetti carbonara

Spaghetti carbonara, jonka minä opin lapsuudessani miilunpolttajan spagettina, herättää suuria tunteita. Väärin tehty! huudahduksen kuulee usein. Erityisesti kermankäyttöä on tapana paheksua ja kermaisena minäkin tämän pastan opin tuntemaan. Iän kertyessä olen kuitenkin huomannut pitäväni yhä yksikertaisemmista pastoista. Luettuani How to cook the perfect spaghetti carbonara toteutin pitkäaikaisen ajatukseni aidomman spaghetti carbonaran valmistamisesta. The Guardianin artikkeli käyttää pohdinnassaan myös italialaisen keittokirjallisuuden klassikkoa Il cucchiaio d'argento, joka löytyy minulta enganninkielisenä käännöksenä The Silver Spoon – sujuva italiantaitoni jää valitettavasti siihen, että osaan laskea yhdestä neljääntoista, joten on pakko tyytyä käännökseen. Hopealusikan reseptin käyttäminen pohjana oli siis hyvin luontevaa.

Carbonaraan pitäisi käyttää pancettaa tai savustamatonta pekonia, mutta tavallista pekonia on paljon yleisemmin saatavilla. The Guardianin toimittaja Felicity Cloake on sitä mieltä, että savustettu pekoni ja juusto ovat umamin yliannostus, mutta ehkä minun pitää kypsyä vielä hieman lisää yksinkertaisten makujen ystävänä, jotta en pitäisi tässä ruoassa savustetusta pekonista. Tapanani on käyttää kokonainen pekonipaketti eli sitä on perinteisiin versioihin verrattuna suhteessa liikaa.

Eli, kyllä, nykyinenkään versioni carbonarasta ei ole kovin aitoa, mutta se on silti hyvää.

Tarvitset

Neljälle

25 g voita
noin 170 g paketti pekonia kuutioituna
1 valkosipulin kynsi
350 g spagettia
2 munaa haarukalla sekoitettuna
40 g parmesania
40 g pecorinoa
suolaa ja mustapippuria

Sulata voi pannulla, lisää pekoni ja valkosipuli ja paista, kunnes valkosipuli on ruskistunut. Poista ja hylkää valkosipuli. Siirrä pekoni talouspaperilla päällystetylle lautaselle ylimääräisen rasvan poistamiseksi. Keitä samaan aikaan spagetti runsaasti suolatussa vedessä, kunnes pasta on al dente. Kaada vesi pois ja lisää pekoni. Siirra keittoastia pois lämmöltä, lisää munat ja puolet juustoista. Mausta mustapippurilla. Sekoita hyvin, jotta muna peittää kauttaaltaan spagetin. Lisää loput juustosta, sekoita ja tarjoa välittömästi.

Kommentit

Spaghetti carbonara on herkullinen ja erittäin helppotekoinen ruokalaji. Olennaista on muistaa, että pasta ei saa kypsyä liikaa. Oishikatta 4/5.

Francan sitruunabroileri - Pollo al Limone alla Franca

Kanan kanssa toimivat hyvin yksinkertaiset, sitruunaiset reseptit. Tämä löytyi Makujen maailma: Italia -kirjasta.

Tarvitset

1 broileri 8 osaan paloiteltuna
½ dl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 hienonnettu valkosipulin kynsi
1 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa tai 1 tl kuivattua oreganoa
suolaa
vastajauhettua mustapippuria

Pane broilerinpalat nahkapuoli alaspain uunivuokaan. Sekoita pienessä kulhossa sitruunamehu, oliiviöljy, valkosipuli, oregano, suola ja pippuri. Kaada seos broilerinpalojen päälle. Anna seistä noin tunnin ajan.

Kuumenna uuni 200 °C. Paista broilerinpaloja puoli tuntia. Käännä palat ja jatka paistamista, kunnes pinta on ruskea ja lihasneste kirkasta, 30-45 minuuttia.

Siirrä broilerinpalat vadille, peitä foliolla ja pidä lämpimänä. Kaada paistoliemi siivilän läpi kulhoon ja kuori pinnalta rasva pois. Kaada liemi broilerinpalojen päälle ja tarjoile.

Kommentit

Herkullinen ja helpppo arkiruoka, oishikatta 4/5.

Tomaattibruschetat - bruschetta di pomodori

Viime viikonloppuna teimme italialaisen illallisen, jonka alkuruoka oli vanha, hyvä tuttu tomaattibruschetat.

Tarvitset

2 hienonnettua tomaattia
6 tuoretta basikalanlehteä revittynä
½ dl neitsytoliiviöljyä
1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa
5 valkosipulin kynttä
patonkia noin sentin pakusuisina viipaleina

Kuumenna uuni 200 °C.

Kuori valkosipulin kynnet. Halkaise niistä yksi pitkittäin ja hienonna loput.

Sekoita kulhossa hienonnetut tomaatit, basilika, oliiviöljy, etikka hienonnettu valkosipuli ja suola.

Pane leipäviipaleet uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda molemmin puolin noin minuutin ajan. Hiero heti leipien pintaan valkosipulia. Lisää tomaattiseos viipaleiden päälle ja siirrä lautasille. Tarjoile heti.

Kommentit

Helppo ja herkullinen alkuruoka, jota meillä tehdään silloin tällöin. Alkuperäinen resepti on kirjasta Makujen maailma: Italia, mutta oma versiomme on huomattavasti valkosipulisempi. Oishikatta 4/5.

Sahramispagetti

From Äijäruokaa 2016-02

Sahrami tuo keittiöön ihastuttuvan tuoksun ja ruokaan kauniin värin ja runsaasti makua. Tähän helppotekoiseen ruokaan voi käyttää monenlaisia yrttejä. "Aidoin" lienee lehtipersija, mutta yrttien valinnan kanssa voi hyvin olla luova. Tällä kertaa käytin ruohosipulia ja thairuoasta ylijäänyttä thaibasilikaa. Runsaan suolan ideana on se, että ruokaan ei enää valmistusvaiheessa lisätä suolaa.

Tarvitset

kahdelle

200 g spagettia
1 rkl suolaa
1 g sahramia
1 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
1 rkl hienonnettua thaibasilikaa
1 rkl huoneenlämpöistä voita
½ dl raastettua parmesania

Keitä vesi ja mausta se suolalla ja sahramilla. Lisää oliiviöljy. Raasta juusto ja hienonna ruohosipuli, valkosipuli ja basilika pastan kiehuessa. Kun pasta on valmista valuta se ja sekoita siihen voi, valkosipuli- ja yrttiseos ja juusto. Tarjoa heti.

Kommentit

Helppoa, yksinkertaista ja herkullista. Oishikatta 4/5.

Paperissa kypsennettyä lohta - Salmone in Cartoccio

From Äijäruokaa 2016-02

Toissa kesänä söimme Kreikassa useasti kokonaisena paperissa kypsennettyä kalaa ja olemme sen jälkeen valmistaneet kotona kalaa usein tällä tavalla. Tämän muunnelman resepti on peräisin kirjasta Makujen maailma: Italia.

Tarvitset

Tuoreen yrtin vooi korvata ½ tl kuivattua.

Kahdelle

1 hienonnettu tomaatti
1 hienonnettu salottisipuli
1 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa tai meiramia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
2 nahatonta lohipalaa

Kuumenna uuni 200 °C.

Sekoita tomaatti, salottisipuli, oregano, sitruunamehu, oliiviöljy, suola ja pippuri pienessä kulhossa.

Huuhdo ja kuivaa kalapalat. Leikkaa leivinpaperista kaksi noin 30 cm neliötä. Taita neliöt kahtia, avaa kuin kirja ja Pane kalapala paperin päälle. Jaa tomaattiseos tasaisesti kalan päälle.

Taita paperin toinen puoli kalan päälle. Sulje paketti tiiviisti taittamalla reunat oeen kertaan. Pane paketit pellille.

Kypsennä noin 15 minuuttia. Tarkista kalan kypsyys ja kokeile veitsellä, onko kala sisältä täysin kypsää.

Nosta paketit pöydälle ja anna vieraiden itse avata ne pöydässä.

Kommentit

Helppoa ja herkullista. Paperiksi sopii puolitettu leivinpaperiarkki, kokonainen on aivan liian suuri. Oishikatta 4/5.

Kummisedän lihapullat

From Christmas at Lefkada 2015

Katsoimme joululomalla Kummisetä-trilogian osat yksi ja kaksi, jossa on kuuluisa pastakastikkeenvalmistuskohtaus.

Clemenza: Heh, come over here, kid, learn something. You never know, you might have to cook for 20 guys someday. You see, you start out with a little bit of oil. Then you fry some garlic. Then you throw in some tomatoes, tomato paste, you fry it; ya make sure it doesn't stick. You get it to a boil; you shove in all your sausage and your meatballs; heh…? And a little bit o' wine. An' a little bit o' sugar, and that's my trick."

Pidimme elokuvista, joten luonnollisesti myös pastaresepti kiinnosti. Löysimme reseptin Food.comista, joka kertoo, että tämän reseptin väitetään olevan juuri Kummisetä-elokuvan resepti. Pakkohan sitä oli kokeilla.

Italialaisia makkaroita ei ollut saatavilla, joten tyydyimme jättämään ne pois. Lisäksi vähensimme hiukan sokerin määrää.

From Christmas at Lefkada 2015

Tarvitset

2 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
800 g tomaattimurskaa
0,8 dl tomaattipyrettä
500 g lihapullia valmistettuna suosikkireseptilläsi
(italialaisia makkaroita grillattuina ja viipaloituina)
luraus punaviiniä
½ dl sokeria

Ohjeet

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. Lisää valkosipuli, kypsennä muutama minuutti niin, että aromit irtoavat, mutta älä ruskista.

Lisää tomaattimurska ja -pyre. Keitä viitisen minuuttia jatkuvasti sekoittaen. Lisää lihapullat ja makkarat, jos niitä on. Sekoita niin että lihapullat peittyvät kastikkeeseen.

Lisää luraus punaviiniä ja sokeria.

Madalla lämpöä ja anna kiehua hiljaa 20 minuuttia välillä sekoittaen. Tarjoa pastan päälle kaadettuna.

From Christmas at Lefkada 2015

Kommentit

Erinomaista, mutta vähennettykin sokerimäärä oli liikaa. Food.comin ehdotusta yrteistä kannattaa myös kokeilla. Lisäksi aiomme kokeilla myös versiota, jossa on myös makkaroita. Oishikatta 4/5.

Muualla verkossa

Food.com: The Godfather's Spaghetti Sauce
Kummisetä: pastakastikkeenvalmistuskohtaus

Valkoinen pizza

From Äijäruokaa: valkoinen pizza

Olen syönyt New Yorkissa muutaman valkoisen pizzan ja erityisesti makunystyröitä herätteli sellainen, jossa oli ilmakuivattua kinkkua. Sellaista piti luonnollisesti kokeilla kotoankin, varsinkin kun kaapista löytyy nykyään erinomaiseksi ostokseksi osoittautunut vuolukivinen pizzakivi.

Valitettavasti en muista enää tarkemmin newyorkilaisen pizzan makuja, joten pienen googlauksen jälkeen päädyin kokeilemaan reseptiä, jossa maistui sitruuna ja salvia.

Pane pizzakivi uunin ritilälle ja ritilän alle pelti, jotta uuni ei sotkeennu. Kuumenna uuni 250°C.

From Äijäruokaa: valkoinen pizza

1¼ dl vettä
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
½ tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita vesi (kuivahiivan kanssa runsas kädenlämpö on enemmän kuin äkkiseltään uskoisi, lämpömittarilla voi kokeilla) ja hiiva. Lisää suola, öljy. Lisää jauhot ja alusta taikina. Anna kohota liinan alla. Kaulitse kohonnut taikina ohueksi ympyräksi.

From Äijäruokaa: valkoinen pizza

½ sitruunan kuori
2 tl sitruunamehua
1 tlk ranskankermaa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
ilmakuivattua kinkkua
tuoretta salviaa
oliiviöljyä

Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Sekoita ne ranskankermaan. Lisää mustapippuri ja suola. Sekoita hyvin.

Nosta taikinalevy kivelle ja esipaista pohjaa 8 minuuttia. Paistoa kannattaa seurata, esipaistossa pohjasta tulee helposti korppu. Ota pizza pois uunista ja levitä sille ranskankermaseosta ja paista vielä kolme minuuttia. Nosta pizza pois uunista, lisää kinkku ja pizza vielä minuutiksi uuniin. Lisää päälle salvianlehtiä ja ripottele hieman oliiviöljyä.

From Äijäruokaa: valkoinen pizza

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta ei aivan sellaista kuin toivoin. Haluan kuitenkin jatkaa vielä valkoisen pizzan reseptikokeiluja. Oishikatta 3/5.

Sitruunaiset lihapullat - Polpette al limone

From Polpette al limone

Il cucchiaio d'argento on hieno keittokirja, ja siitä käytännöllinen, että siitä on helppo löytää resepti jos sattuu olemaan jotakin raaka-ainetta. Meillä oli paketti naudan jauhelihaa, josta piti loihtia lauantai-illan illalinen ja keittokirjojen selailun jälkeen valintamme osui polpette al limoneen, lihapulliin sitruunakastikkeella.

From Polpette al limone

Alkuperäisessä reseptissä on paksua kermaa, jonka korvasimme ranskankerman ja kerman sekoituksella ja kastikkeen suurustimme vesitilkkaan liuotetulla maissitärkkelyksellä.

Tarvitset

400 g naudan jauhelihaa
50 g vasta raastettua parmesania
4 rkl béchamel-kastiketta
tilkka worcestershire-kastiketta
suolaa
40 g voita paistamiseen
2 rkl kermaa
2 rkl ranskankermaa
½ sitruunan mehu
maissitärkkelystä
tilkka vettä

Sekoita jauheliha, parmesan, béchamel- ja worchestershire-kastikkeet kulhossa ja mausta suolalla. Muotoile taikinasta kahdeksan lihapullaa ja litistä niitä hieman. Sulata voi pannulla ja anna sen ruskistua. Lisää lihapullat. Paista keskilämmöllä 15 minuuttia kääntäen säännöllisesti. Siirrä tarjoiluastiaan ja pidä lämpimänä. Kaada kerma ja ranskankerma pannulle. Lisää sitruunamehu ja suurus. Keitä kunnes kastike on suurustunut. Kaada kastike lihapullien päälle ja tarjoile.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, oishikatta 4/5. Tämä helppo ja sitruunanpirtsakka ruokalaji tulee varmasti vierailemaan illallispöydässämme myöhemminkin.

Katkarapuja vaaleanpunaisella kastikkeella

Pasta eri muodoissaan on meillä tavallinen arkiruoka: helppoa, monipuolista, nopeaa ja maittavaa. Sunnuntai-iltana pohdimme mitä söisimme maanantaina illalliseksi. Kahlatessani keittokirjahyllyjä käteeni päätyi lopulta Il cucchiaio d'argento. Halusimme katkarapuja ja reseptiksi valikoitui katkarapuja vaaleanpunaisella kastikkeella.

Tarvitset

4 rkl tomaattipyreetä
3 rkl ranskankermaa
½ sitruunan mehu
33 ml kuivaa valkoviiniä
1 tl raastettua inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
16 katkarapua kuorittuina ja suolistettuina
2 munanvalkuaista
kasvisöljyä paistamiseen
jauhoja leivittämiseen
suolaa
vastajauhettua pippuria

Sekoita kulhossa tomaattipyree, kerma ja sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada viini toiseen kulhoon, lisää hyppyselllinen suolaa ja inkivääri sekä valkosipuli. Lisää katkaravut. Anna marinoitua tunnin

Sekoita munanvalkuaiset. Valuta katkaravut ja upota ne munanvalkuaisiin. Pyöritä katkaravut pyrstöstä pitäen jauhoissa ja uppopaista öljyssä kunnes katkaravut ovat kullanruskeita. Valuta katkaravut talouspaperin päällä. Mausta suolalalla ja tarjoile kastikkeen kera.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, oikein hyvää. Kastiketta voisi ehkä vielä hieman säätää. Oishikatta 3/5.

Jetlag-pasta

From Äijärokaa 2013-06

Viime kesänä mieleeni tuli tehdä pekonikesäkurpitsapasta ja myöhemmin silmiini osui maukkaan oloinen pasta Ketun keittiössä. Tein sitä vihdoin palattuamme Suomeen kesäkuun alussa. Reseptistä tuli summittainen, mallia "mitä kaapista löytyy".

Tarvitset

pastaa
pekonia
kaksi tomaattia
kaksi keltasipulia
pieni kesäkurpitsa
punainen chili
oliiviöljyä
silolehtipersiljaa silputtuna
pecorino-juustoa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa

Kalttaa tomaatit. Kuori ne ja poista siemenet. Pilko.

Kuutioi kesäkurpitsa ja kuullota oliviiöljyssä. Kypsennä vielä viisi minuuttia.

Pilko pekoni ja paista se rapeaksi.

Paista hetki chiliä oliiviöljyssä, lisää silputtu sipuli ja kuullota. Lisää pekoni ja tomaatit. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta pastan kypsyessä.

Keitä pasta ohjeen mukaan ja sekoita se tomaattikastikkeen sekaan. Ripottele päälle silolehtipersiljaa ja raastettua pecorino-juustoa.

Kommentit

Pilkkomiseen menee hetki, mutta tämä on helppo ja maittava pastaruoka, jonka tekee nopeasti. Juuri sopivaa jetlagin näännyttämälle kokille. Oishikatta 3/5.

Tiramisu

29.12.

Päätös italialaisen iltapäivän jälkiruoasta oli helppo. Mikä kruunaisi aterian paremmin kuin tiramisu? Valitsimme reseptiksi Ketun keittön testaaman Tessa Kirosin tiramisun, jota kehuttiin taivaallisen hyväksi.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Tarvitset

8-10 henkilölle
6 kananmunaa; keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
125 g sokeria
500 g mascarpone-juustoa
3,75 dl vahvaa kahvia (espressoa tai tupla-annos normaalia kahvia)
4 rkl Madeira-viiniä (alkuperäisessä reseptissä Marsala)
noin 30 kpl Savoiardi-keksejä
tummaa kaakaojauhetta ja/tai suklaalastuja

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Valmistus

Aloita tiramisun valmistus keittämällä ja jäähdyttämällä kahvi. 

Erottele tämän jälkeen kananmunien keltuaiset ja valkuaiset toisistaan.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Valmista ensimmäinen vaahto vatkamaalla keltuaiset ja sokeri paksuksi vaahdoksi.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Lisää mascarpone. Vatkaa, kunnes seos muistuttaa sokerikakkutaikinaa.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Valmista seuraavaksi valkuaisvaahto. Vatkaa niin kovaksi, että voit nostaa astian ylös ja vaahto ei tipu.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Lisää valkuaisvaahto varovasti käännellen mascarpone-seoksen joukkoon.

Sekoita jäähtynyt kahvi ja Madeira-viini erillisessä kulhossa. Kasta keksejä nesteeseen ja levitä keksit syvän vuoan pohjalle. Ideana on tehdä tiivis pohjakerros kekseistä, joten apuna kannattaa käyttää esimerkiksi lusikkaa, ja murentaa keksejä tarpeen mukaan.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Levitä mascarpone-seos tasaisesti keksipohjan päälle.

Laita tiramisu jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Sirottele päälle kaakaojauhetta ja/tai suklaalastuja ja nauti välittömästi.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Kommentit

Aivan kuten Ketun keittiö totesi, tiramisusta tuli taivaallista. Teimme tätä vuodenvaihteessa kaksiin eri juhliin. 

Reseptissä on kuitenkin yksi haaste: liivatteen puuttuminen tekee tiramisusta kovin velttoa. Kotioloissa tämä ei haittaa, sillä maku korvaa tämän puutteen moninkertaisesti. Jatkossa ajattelimme kuitenkin kokeilla tätä reseptiä liivatteen kera, jotta tiramisua voi tarjoilla helpommin ja tyylikkäämmin vieraillekin. Oishikatta 4/5.

Juustoinen salamilasagne

29.12.

Italialaisen iltapäivän pääruoaksi teimme juustoisen salamilasagnen. Reseptin löysimme täältä.

Lasagnen lähtöasetelma oli erinomainen: mitä muuta ihminen ylipäätään tarvitsee kuin juustoa ja salamia? :) Muutenkin resepti poikkesi perinteisestä. Lasagneen ei tullut ollenkaan valkokastiketta. Kerrokset koottiin voimakasmakuisesta tomaattisalamikastikkeesta sekä juustosekoituksesta.

Mikään helppo arkiruoka tämäkään lasagne ei ole. Tekemiseen sai kulumaan usean tunnin.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Valitse lasagneen makusi mukaan joko salamia, meetwurstia tai pepperonia.

Tarvitset

6 henkilölle

1 rkl oliiviöljyä

1 sipuli hienonnettuna

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna (alkuperäisessä reseptissä 2)

250 g pepperonia, salamia tai meetwurstia viipaloituna

2 rkl punaviinietikkaa

2 tölkkiä (400 g / kpl) tomaattimurskaa tai säilyketomaatteja

1 tl tomusokeria

1 rkl oreganoa

2 dl vettä

n. 1 dl tuoretta basilikaa revittynä

250 g mozzarellaa

60 g Provolone tai Cheddar -juustoa

175 g sinihomejuustoa 

50 g parmesanjuustoa

n. 12 kpl lasagnelevyjä

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Käytimme lasagneen kaikki joulun ajalta jääneet juustonpalaset.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Valmistus

1. Ruskista sipuli ja valkosipuli kasarissa oliiviöljyssä miedossa lämmössä, kunnes sipulit pehmenevät.

2. Lisää salami, meetwursti tai pepperoni.

3. Nosta lämpöä ja lisää punaviinietikka, tomaattimurska, tomusokeri, oregano ja 2 dl vettä. Anna kiehahtaa ja keitä 15-20 minuuttia, kunnes kastike on saostunut. 

4. Lisää basilika ja sekoita. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes neste on haihtunut.

5. Raasta juustot tai pienennä juustot käsin. Sekoita kaikki juustot kulhossa.

6. Valitse lasagnevuoka ja aloita kerrosten tekeminen. Laita vuoan pohjalle puolet salamikastikkeesta ja lasagnelevyt tämän päälle. Lisää puolet juustosekoituksesta ja laita uusi kerros lasagnelevyjä tämän päälle. Toista kerrokset niin, että juustosekoitus jää päällimmäiseksi.

7. Paista uunissa 180-asteisessa uunissa noin yksi tunti, kunnes juusto on sopivan väristä.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Ah, miten ihanaa!

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Juustot odottamassa lasagneen laittamista.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Kerrosten tekeminen lähtee salamikastikkeesta.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Juustokeros on viimeinen kerros. Ei kun uuniin!

Kommentit

Lasagnesta tuli erittäin herkullista, ja vieraat kehuivat sitä. Täyteläisyytensä vuoksi yksi vuoka oli varsin riittävä kuudelle hengelle: enempää ei olisi jaksanut syödä.

Paistoimme lasagnen leivinuunissa, mikä toi omat jännittävät haasteensa. Lämpötila oli suositusta korkeampi, joten juustokin ruskettui reippaammin. Lasagnen ulkonäkö ei ollut aivan täysi kymppi, joten annamme oishikatan 4/5.

Innostuimme myös ajatuksesta kokeilla seuraavia lasagneyhdistelmiä: salamikastike yhdistettynä perinteiseen valkokastikkeeseen sekä juustosekoitus yhdistettynä perinteiseen valkokastikkeeseen.

Focaccia

29.12.

Mieleni on jo pitkän aikaa tehnyt mieli leipoa focacciaa, mutta se on vain jäänyt. Italialainen iltapäivä antoi hyvän syyn.

Resepti-ideaa etsiskelin netistä. Taikinan perusajatus löytyi Pastanjauhajilta. Emme käyttäneet vuokaa, vaan leivoimme kaksi ohutta leipää, jotka laitoimme pellillä leivinuuniin. Lisäksi jätimme oliivit pois.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Puolivahingossa toisesta leivästä tuli sydämen mallinen.

Tarvitset

4 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7½ dl vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä

Voitelemiseen

oliiviöljyä
kuivattua rosmariinia
kuivattua timjamia
suolaa

Liuota kuivahiiva hieman yli kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja öljy. Alusta taikinaan loput jauhoista. Vaivaa taikinaa 10-15 minuuttia. Peitä kulho liinalla ja jätä taikina nousemaan.

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Muotoile taikinasta ohuita leipiä. Voitele leivät runsaassa öljymausteseoksessa. Paista puolisen tuntia 225 °C:ssa.

Kommentit

From Äijäruokaa 2012: An Italian Afternoon

Leivinuuni toi jännitystä elämään.

Leivinuuni on ihana ja kodikas. Ja hankala, jos siihen ei ole tottunut. Sen saa helposti hurahtamaan neljännelle sadalle asteelle. Leivistä tuli kuitenkin erinomaisen hyviä ja maittavia. Oishikatta 4/5.

Toisella kerralla emme onnistuneet yhtä hyvin. Kokeilimme paistaa leivät ilman peltiä, uunin pohjalla. Se ei tuottanut ongelmia, mutta uuni pääsi liian kuumaksi. Lopputulos oli kuitenkin edelleen maittava, vaikka tarkoitus oli tehdä leipää, ei korppujauhoaineksia.