Spagettia za'atarilla ja labnehilla

Za'atar on Suomessa varsin huonosti tunnettu, mutta mielenkiintoinen mauste, jota käytetään paljon Lähi-Idässä. Se vierailee silloin tällöin keittiössämme, muun muassa manakeeshissa, johon tutustuimme Dublinissa. Sattumalta törmäsimme YouTubessa New York Times Cookingin kanavalla Ham El-Wayllyn videoon Za’atar and Labneh Spaghetti. Helsingissä on melkoinen kokoelma etnisiä ruokakauppoja, joista olisi hyvinkin saattanut löytää labnehia, mutta koska sitä on hyvin helppo tehdä itse, valitsimme sen reitin.

En ole suuri videoiden ystävä, vaan luen mieluummin niin reseptit kuin ammattiasiatkin tekstinä. Ruokapornon katsomme tyypillisesti televisiosta isolta ruudulta, mutta jos videon ottaa talteen, saa usein reseptin myös tekstimuodossa, kuten myös tässä tapauksessa.

Tarvitset

Matkalta tuodun za'atarin loputtua kumppanini löysi za'ataria Mauste.fi:stä.

Kahdelle

• merisuolaa
• 170 g spagettia
• ¼ dl oliiviöljyä sekä lisää valuttamiseen
• 3 valkosipulin kynttä ohuina siivuina
• 110 g labnehia
• 0,6 dl za'ataria

1. Keitä korkealla lämmöllä iso kattilallinen suolattua vettä kiehuvaksi. Lisää pasta veteen ja keitä yksi minuutti vähemmän, kuin ohje sanoo. Ota talteen kuppi keitinvettä., valuta pasta ja palauta kattila keskilämmölle.
2. Lisää oliiviöljy ja valkosipuli kattilaan, sekoita säännöllisesti, kunnes valkosipuli on vaaleanruskeaa, kahdesta neljään minuuttia. Lisää keitetty spagetti ja 1¼ keitinvettä ja keitä hiljaa, kunnes pasta, keitinvesi ja öljy ovat muodostaneet paksun kastikkeen.
3. Laske lämpö matalalle ja lisää labneh. Sekoita voimakkaasti, kunnes pasta on tasaisesti peittynyt. Älä anna kastikkeen kiehua, jotta kastike ei juoksetu. Jos vaikuttaa siltä, että kastike alkaa menettämään kermaisuuttaan, lisää pieniä määriä keitinvettä ja pidä matalalla lämmöllä, kunnes kastike on toipunut.
4. Jaa pasta kahdelle lautaselle, mausta reippaasti za'atarilla ja liruta päälle reippaasti oliiviöljyä. Tarjoile heti.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta lopputulos alitti odotuksemme. Za'ataaria taisimme käyttää hieman reseptiä varovaisemmin. Jos katsotte Ham El-Wallyn videon, huomaatte että ruokalaji on hänelle erityisen merkityksellinen. Ehkä jonkinlainen lohturuoka?

Tonnikalapihvit udon-nuudeleilla

Olemme jo pitkään suunnitelleet nuudeliviikonloppua, mutta se edellytti retkeä Tokyokaniin, ja se on vain jäänyt. Lauantaina vihdoin suuntasimme sinne täydentämään varastojamme.

Tarvitset

• 300 g tonnikalaa
• suolaa
• 400 g udon-nuudeleita
• 2 valkosipulin kynttä
• 5 cm pala inkivääriä
• 1½ mietoa, isoa, punaista chiliä
• kolme kevätsipulin vartta
• kaksi pak choita
• ⅓ korianteriruukusta
• 2 punaista minipaprikaa
• keltainen minipaperika
• 2 rkl rypsiöljyä
• 2 rkl seesamöljyä
• katsuoboshia
• shichimi togarashia
• soijaa

Kuori ja raasta inkivääri ja valkosipulin kynnet ja siirrä huhmareeseen. Nypi korianterista lehdet ja siirrä ne huhmareeseen. Työstä huhmareessa tahnaksi. Lisää huhmareeseen 1 rkl rypsiöljyä 1 rkl seesamöljyä ja sekoita.

Halkaise chilit, poista siemenet ja viipaloi. Jaa kevätsipuli ja vihreisiin ja valkoisiin osiin ja pilko suupaloiksi. Jaa pak choi vihreisiin ja valkoisiin osiin ja leikkaa valkoiset osat julienneksi. Halkaise paprikat, poista siemenet ja leikkaa ne julienneksi.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja jäähdytä kylmällä vedellä.

Mausta tonnikala suolalla ja paista se kasvisten kypsyessä korkealla keskilämmöllä, mutta varo kypsentämästä liikaa. Parilapannulla saat kauniin raidallisen paistopinnan.

Lisää wokkiin tai paistinpannulle 1 rkl rypsiöljyä ja 1 rkl seesamöljyä. Kuumenna korkealla keskilämmölle ja paista chiliä, kunnes tuoksu on irronnut. Lisää pak choin ja kevätsipulin valkoiset sekä paprika ja valkosipuli-inkiväärikorianteritahna. Lisää soijakastiketta. Lisää pak choin ja keväsipulin vihreät osat, mausta shichimi togarashilla ja lisää vielä hieman soijaa. Sekoita. Lisää kypsät nuudelit ja sekoita hyvin. Rakenna annokset, ripottele päälle katsuboshia. Koristele korianterilla.

Kommentit

Tästä tuli todella herkullista, oishikatta 5/5.

Iranilainen nuudelikeitto – ash resteh

Kumppanini löysi upean iranilaisen nuudelikeiton, ash restehin. Olen paatunut, tai ainakin olin, lihansyöjä, mutta viimeisen puolen vuoden aikana lihansyöntini on vähentynyt dramaattisesti. Tuskin minä tästäkään paheestani luovun, mutta totta kai minua häiritsevät lihantuotannon ilmastovaikutukset ja eettiset ongelmat. Olen perinteisesti suhtautunut nihkeästi kasvisruokiin huonojen kokemuksien vuoksi. Se kasvisvaihtoehto on usein, arvostetuissakin ravintoloissa, näyttänyt kurjalta ja on myös ollut sitä. Olen usein sanonut, että jos minusta tulee kasvissyöjä, niin katson tiukasti Intian suuntaan. Näinkin tekisin, mutta viimeaikainen Lähi-Itä-villitys lienee tullut jäädäkseen, vaikka olenkin edelleen omnivoori.

Ash resteh osoittautui täyteläiseksi ja herkulliseksi, jonka sahrami täydentää värillään ja vivahteillaan. Alkuperäisen reseptin nestemäärä on valtava eikä meillä ollut edes riittävän isoa kattilaa, joten tämän valmistimme vähentämällä nestettä ajatellen, että sitä voisi matkan varrella lisätä tarvittaessa. Iranilaisessa tapassa nuudelit symboloivat pitkää ikää, mutta me katkaisimme nuudelit puoliksi. Papuina käytimme kidney-papuja sekoituksen sijaan.

Tarvitset

3 rkl neitsytoliiviöljyä
2 sipulia pilkottuna
2 tl suolaa
2 tl kurkumaa
½ tl vastajauhettua mustapippuria
1 ruukku lehtipersiljaa silputtuna
2 dl purjoa silputtuna
6¼ dl pinaattia
6 dl kasvislientä
5 dl vettä
1¾ kuivattuja linssejä
230 g (ilman vettä) kidney-papuja
200 g linguinea
1 sipuli ohueksi viipaloituna
3 valkosipulin kynttä hienonnettuina
1 tl kuivattua minttua
1,9 dl smetanaa
¼ tl sahramia, liuotettuna 1 rkl vettä



Kuumenna 2 rkl öljyä isossa kattilassa keskilämmöllä. Lisää pilkottu sipuli, kun öljy on kuumaa. Mausta suolalla, pippurilla ja kurkumalla. Kun sipulit alkavat pehmitä 5-7 minuutin kuluttua, lisää lehtipersilja, purjo ja pinaatti. Kypsennä kasviksia vielä viisi minuuttia.

Lisää kasvisliemi, vesi ja linssit. Kiehauta, peitä kannella ja anna kiehua 40 minuuttia.



Lisää pavut ja pasta. Alenna lämpö matalalle, peitä kannella. Keitä 30 minuuttia. Sekoita silloin tällöin, jotta pasta ei klimppiydy.

Karemelisoi keiton kypsyessä koristeluun käytettävät sipuliviipaleet 1 rkl öljyssä. Sekoita valkosipulisilppu sipulin sekaan ja paista vielä kaksi minuuttia. Poista pannu lämmöltä. Sekoita minttu sekaan.

Ota keitosta runsas desi syrjään ja sekoita siihen runsas desilitra smetanaa. Sekoita seos takaisin keittoon.

Koristele keitto minttuseoksella ja smetanalla sekä veteen liuotetulla sahramilla.

Kommentit

Tästä tuli syntisen hyvää hyvää. Oishikatta 5/5.

Kesäkurpitsalasagne

Kesäkurpitsasato oli tänä vuonna hyvä ja sitä se oli myös plantaasilla, joten aikaisemmin kesällä Hannan sopasta bongaamani mielenkiintoinen kasvislasagne päätyi kokeiluun, hiukan muokattuna. Samalla pääsin testaamaan Liemessä-blogin innoittamaa uutta, ja kerrankin edullista, keittiölelua: juliennekuorijaa.

Tarvitset

1 kesäkurpitsa
400 g tomaattimurskaa
lasagnelevyjä
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia
2 valkosipulin kynttä
kirsikkatomaatteja
200 g juustoa, esimerkiksi mozzarellaa ja savupaimenpoikaa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
béchamel-kastiketta
loraus oliiviöljyä

Valmista béchamel-kastike. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi nauhoiksi juliennekuorijalla, mandoliinilla tai juustohöylällä. Sekoita mausteet tomaattimurskaan. Raasta kova juusto.

Lado aineet uunivuokaan, tomaattimurskaseos pohjimmaiseksi, sitten kesäkurpitsaa, juustoraastetta ja lasagnelevyjä. Jatka, kunnes kaikki ainekset on käytettyLisää kerros béchamelia, kirsikkatomaatin puolikkaita ja revi päälle pallo mozzarellaa. Lurauta päälle oliiviöljyä.

Paista 180 °C uunissa 45 minuuttia. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Kommentit

Tästä tuli erittäin hyvää, oishikatta 4/5. Parhaan lasagneni olen tosin edelleen syönyt New Yorkissa. La Lanterna di Vittoriossa. Siinä oli neljää juustoa ja béchamelia.

Spaghetti all'Amatriciana

Spaghetti all'Amatriciana. Tätä klassikkoa on pitänyt kokeilla pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Asiaa ei ole auttanut sekään, että mistään lähellä olevasta kaupasta ei pancettaa löydy.

Tarvitset

Neljälle

oliiviöljyä
100 g pancettaa kuutioituna
1 sipuli ohuina viipaleina
500 g tomaatteja kuorittuina, siemenet poistettuna ja kuutioituna
1 tuore chili siemenet poistettun ja pilkottuna
350 g spagettia
suolaa
vastajauhettua mustapippuria

Sudi paistinpannu öljyllä, lisää pancetta ja keitä matalalla lämmöllä, kunnes rasva on juoksevaa. Lisää sipuli ja kypsennä 10 minuuttia välillä sekoittaen kunnes sipuli on hiukan ruskistunutta. Lisää tomaatti ja chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja kypsennä 40 minuuttia. Lisää tarvittaessa lämmintä vettä. Keitä spagetti al denteksi. Valuta ja sekoita kastike spagettiin.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta määrä oli tolkuton ja tätä tuli syötyä liian monta päivää putkeen. Oishikatta 4/5.

Spaghetti carbonara

Spaghetti carbonara, jonka minä opin lapsuudessani miilunpolttajan spagettina, herättää suuria tunteita. Väärin tehty! huudahduksen kuulee usein. Erityisesti kermankäyttöä on tapana paheksua ja kermaisena minäkin tämän pastan opin tuntemaan. Iän kertyessä olen kuitenkin huomannut pitäväni yhä yksikertaisemmista pastoista. Luettuani How to cook the perfect spaghetti carbonara toteutin pitkäaikaisen ajatukseni aidomman spaghetti carbonaran valmistamisesta. The Guardianin artikkeli käyttää pohdinnassaan myös italialaisen keittokirjallisuuden klassikkoa Il cucchiaio d'argento, joka löytyy minulta enganninkielisenä käännöksenä The Silver Spoon – sujuva italiantaitoni jää valitettavasti siihen, että osaan laskea yhdestä neljääntoista, joten on pakko tyytyä käännökseen. Hopealusikan reseptin käyttäminen pohjana oli siis hyvin luontevaa.

Carbonaraan pitäisi käyttää pancettaa tai savustamatonta pekonia, mutta tavallista pekonia on paljon yleisemmin saatavilla. The Guardianin toimittaja Felicity Cloake on sitä mieltä, että savustettu pekoni ja juusto ovat umamin yliannostus, mutta ehkä minun pitää kypsyä vielä hieman lisää yksinkertaisten makujen ystävänä, jotta en pitäisi tässä ruoassa savustetusta pekonista. Tapanani on käyttää kokonainen pekonipaketti eli sitä on perinteisiin versioihin verrattuna suhteessa liikaa.

Eli, kyllä, nykyinenkään versioni carbonarasta ei ole kovin aitoa, mutta se on silti hyvää.

Tarvitset

Neljälle

25 g voita
noin 170 g paketti pekonia kuutioituna
1 valkosipulin kynsi
350 g spagettia
2 munaa haarukalla sekoitettuna
40 g parmesania
40 g pecorinoa
suolaa ja mustapippuria

Sulata voi pannulla, lisää pekoni ja valkosipuli ja paista, kunnes valkosipuli on ruskistunut. Poista ja hylkää valkosipuli. Siirrä pekoni talouspaperilla päällystetylle lautaselle ylimääräisen rasvan poistamiseksi. Keitä samaan aikaan spagetti runsaasti suolatussa vedessä, kunnes pasta on al dente. Kaada vesi pois ja lisää pekoni. Siirra keittoastia pois lämmöltä, lisää munat ja puolet juustoista. Mausta mustapippurilla. Sekoita hyvin, jotta muna peittää kauttaaltaan spagetin. Lisää loput juustosta, sekoita ja tarjoa välittömästi.

Kommentit

Spaghetti carbonara on herkullinen ja erittäin helppotekoinen ruokalaji. Olennaista on muistaa, että pasta ei saa kypsyä liikaa. Oishikatta 4/5.

Kummisedän lihapullat

From Christmas at Lefkada 2015

Katsoimme joululomalla Kummisetä-trilogian osat yksi ja kaksi, jossa on kuuluisa pastakastikkeenvalmistuskohtaus.

Clemenza: Heh, come over here, kid, learn something. You never know, you might have to cook for 20 guys someday. You see, you start out with a little bit of oil. Then you fry some garlic. Then you throw in some tomatoes, tomato paste, you fry it; ya make sure it doesn't stick. You get it to a boil; you shove in all your sausage and your meatballs; heh…? And a little bit o' wine. An' a little bit o' sugar, and that's my trick."

Pidimme elokuvista, joten luonnollisesti myös pastaresepti kiinnosti. Löysimme reseptin Food.comista, joka kertoo, että tämän reseptin väitetään olevan juuri Kummisetä-elokuvan resepti. Pakkohan sitä oli kokeilla.

Italialaisia makkaroita ei ollut saatavilla, joten tyydyimme jättämään ne pois. Lisäksi vähensimme hiukan sokerin määrää.

From Christmas at Lefkada 2015

Tarvitset

2 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
800 g tomaattimurskaa
0,8 dl tomaattipyrettä
500 g lihapullia valmistettuna suosikkireseptilläsi
(italialaisia makkaroita grillattuina ja viipaloituina)
luraus punaviiniä
½ dl sokeria

Ohjeet

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. Lisää valkosipuli, kypsennä muutama minuutti niin, että aromit irtoavat, mutta älä ruskista.

Lisää tomaattimurska ja -pyre. Keitä viitisen minuuttia jatkuvasti sekoittaen. Lisää lihapullat ja makkarat, jos niitä on. Sekoita niin että lihapullat peittyvät kastikkeeseen.

Lisää luraus punaviiniä ja sokeria.

Madalla lämpöä ja anna kiehua hiljaa 20 minuuttia välillä sekoittaen. Tarjoa pastan päälle kaadettuna.

From Christmas at Lefkada 2015

Kommentit

Erinomaista, mutta vähennettykin sokerimäärä oli liikaa. Food.comin ehdotusta yrteistä kannattaa myös kokeilla. Lisäksi aiomme kokeilla myös versiota, jossa on myös makkaroita. Oishikatta 4/5.

Muualla verkossa

Food.com: The Godfather's Spaghetti Sauce
Kummisetä: pastakastikkeenvalmistuskohtaus

Kävely Kariaan ja Ruttuvaarin vuoristopasta



Kävely Kariaan

Kesällä kävimme usein lähellä olevassa Karian kylässä, joskus kävellen, joskus pyörillä, syömässä suosikkiravintolassamme Pardalo katsikissa, Hullussa vuohessa. Tiesimme, että Hullu vuohi on talvisin kiinni. Halusimme kuitenkin käydä päiväkävelyllä Kariassa ja samalla saada selville onko kylässä mikään paikka auki.

From Christmas at Lefkada 2015

Oliivipuita viljellään penkereillä, hyvinkin korkealla rinteissä.

Lefkadan vuorien laaksoissa on lukemattomia pieniä viinitarhoja. Kesällä eräs tarjoilija kertoi meille, että heidän oman viinitarhansa tuotto riittää täyttämään suvun tarpeen. Suurempi osa maasta on kuitenkin oliivitarhojen peittämä ja ne ovat pinta-alaltaan isompia.

From Christmas at Lefkada 2015

Puiden alle viritetään verkkoja.

Puiden alle viritetyt verkot herättivät uteliaisuutemme. Niiden tarkoitus lienee helpottaa oliivien keräämistä.

From Christmas at Lefkada 2015

From Christmas at Lefkada 2015

Talvisessa Kreikassa yllätti se, kuinka paljon näkyy ruskan värejä.

From Christmas at Lefkada 2015

Matkan varrella on viinimerigraffiti.

From Christmas at Lefkada 2015

From Christmas at Lefkada 2015

From Christmas at Lefkada 2015

From Christmas at Lefkada 2015

Joulukoristeita ja -valoja on saarella paljon.

From Christmas at Lefkada 2015

Suosikkibaarimme Alte Kellerei sulkee valitettavasti jo lokakuussa.

From Christmas at Lefkada 2015

Auki oli muutama baari ja yksi ruokaravintola. Tässä erään baarin jouluikkuna. Nautimme baarissa kahvin, oluen ja toastit. Toastit olivat oikein herkullisia ja rapeita.

From Christmas at Lefkada 2015

Karian torilla oli muutama seurue ihmisiä. Kesäiltaisin tori on täynnä hyvästä ruoasta ja Kreikan hienosta säästä nauttivia ihmisiä.

From Christmas at Lefkada 2015

From Christmas at Lefkada 2015

Tämä oli kokkiveitseni ensimmäinen ulkomaanmatka.

Ruttuvaarin vuoristopasta

From Christmas at Lefkada 2015

Tämän ruokalajin nimi on peräisin siitä, että luin pari vuotta sitten Heidille Tove Janssonin kirjan Muumilaakson marraskuu. Heti kun Ruttuvaari ilmestyi kirjassa kuvioihin, minulle napsahti lempinimi Ruttuvaari. Täällä Kreikan vuoristossa kauppa on kaukana, joten pasta-aineita tulee pidettyä aina käsillä. Yleensä emme syö näin raskaasti, mutta pitkän kävelylenkin jälkeen äijäruoka palauttaa voimat ja vie nälän.

Tarvitset

spagettia
salamia noin puolen senttimetrin kuutioina
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
oreganoa, mielellään kreikkalaista rigania
hyvää oliiviöljyä
kefalotirijuustoa raastettuna

From Christmas at Lefkada 2015

Kefalotiri-juustoa raastettuna.

Kuutioi salami ja raasta kefalotirijuusto. Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna oliiviöljy pannussa ja lisää salami. Kun salamin rasva on hiukan sulanut lisää kypsä masta, mausta ja lisää oliiviöljyä.

Tarjoile salaatin kera.

Kommentit

Hyvä, maittava pasta kovaan nälkään. Oishikatta 3/5.

Kasviscannellonit

Myllyn Paras kutsui ruokablogaajia kisaamaan arkiruoaksi sopiva pastaresepti. Ilmoittauduimme mukaan, ja posti toi meille muhkean salkullisen erilaisia pastoja, joista me valitsimme cannellonit.

Tarvitset

cannelloneja

Täyte

1 kesäkurpitsa
½ munakoisoa
3 tomaattia
2 valkosipulin kynttä
vastajauhettua mustapippuria
merisuolaa
timjamia
oliiviöljyä paistamiseen
200 g mustaleimaista emmentalia.

Itketä kesäkurpitsa ja munakoiso nesteen vähentämiseksi eli leikkaa ne viipaleiksi, ripottele päälle suolaa ja anna olla kunnes niistä on irronnut nestettä. Pyyhi viipaleet talouspaperilla kuiviksi. Kalttaa tomaatit, kuori ja kuutio ne. Kuutioi kesäkurpitsa, munakoiso ja pilko sipuli. Kuumenna öljy pannussa, kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää kesäkurpitsa, munakoiso ja tomaatit. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla. Raasta juusto ja lisää puolet siitä kasvispaistokseen. Sekoita.

Béchamel-kastike

50 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
½ tl suolaa
¼ tl valkopippuria
ripaus muskottipähkinää

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Sekoita jauhot huolellisesti. Anna kiehahtaa, älä ruskista. Lisää maito vähitellen koko ajan sekoittaen, anna kiehua 5-10 koko ajan sekoittaen. Mausta kastike pippurilla, suolalla ja muskottipähkinällä.



Täytä cannellonit paistoksella käyttäen apuna teelusikkaa ja veistä.



Kaada kastike tasaisesti cannellonien päälle.



Ripottele loput juustoraasteesta kastikkeen päälle. Paista 225 °C uunissa 30 minuuttia.

Kommentit

Tästä tuli harvinaisen hyvää, pidimme molemmat, joten oishikatta 4/5.

Reseptikilpailun äänestys

Reseptikilpailussa meitä voi äänestää 16.10. alkaen osoitteessa Myllyn Paras.

Jetlag-pasta

From Äijärokaa 2013-06

Viime kesänä mieleeni tuli tehdä pekonikesäkurpitsapasta ja myöhemmin silmiini osui maukkaan oloinen pasta Ketun keittiössä. Tein sitä vihdoin palattuamme Suomeen kesäkuun alussa. Reseptistä tuli summittainen, mallia "mitä kaapista löytyy".

Tarvitset

pastaa
pekonia
kaksi tomaattia
kaksi keltasipulia
pieni kesäkurpitsa
punainen chili
oliiviöljyä
silolehtipersiljaa silputtuna
pecorino-juustoa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa

Kalttaa tomaatit. Kuori ne ja poista siemenet. Pilko.

Kuutioi kesäkurpitsa ja kuullota oliviiöljyssä. Kypsennä vielä viisi minuuttia.

Pilko pekoni ja paista se rapeaksi.

Paista hetki chiliä oliiviöljyssä, lisää silputtu sipuli ja kuullota. Lisää pekoni ja tomaatit. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta pastan kypsyessä.

Keitä pasta ohjeen mukaan ja sekoita se tomaattikastikkeen sekaan. Ripottele päälle silolehtipersiljaa ja raastettua pecorino-juustoa.

Kommentit

Pilkkomiseen menee hetki, mutta tämä on helppo ja maittava pastaruoka, jonka tekee nopeasti. Juuri sopivaa jetlagin näännyttämälle kokille. Oishikatta 3/5.

La Lanterna di Vittorio

23.8.

From Äijäruokaa 2012-09

Pitkän, raitisilmamyrkyksentäyteisen päivän jälkeen oli nälkä. Päädyimme La Lanterna di Vittoriooon ja sen pienelle, katetulle sisäpihalle.

Listalta

From Äijäruokaa 2012-09

Heidi valitsi lasagna bolognesen

From Äijäruokaa 2012-09

ja minä lasagna quattro formaggin.

Syntisen hyvää ja parasta lasagnea mitä olen koskaan saanut. Liian usein lasagne on kuiva, täällä se oli mehevääkin mehevämpi. Amerikkalaisia ravintoloita usein vaivaava ylettömän suuri annoskokokin loisti poissaolollaan.

Lopuksi kysymys: mistä mielestänne saa Helsingin parasta lasagnea?


Näytä suurempi kartta

Kun makaronilaatikko lähti käsistä

Monet pata- ja laatikkoruoat kannattaa kuvata ennen ruoan tarjoamista annoksina...

Kuukauden päivät ilman ainuttakaan todellista vapaapäivää toi jääkaappiin useammankin tuotteen, joiden parasta ennen meni jo ja oli aika käyttää ne pois. Parasta ennen on kummallinen juttu ja joissakin tuotteissa kuten vahvoissa oluissa täysin absurdi asia. Esimerkiksi Hardy's Alen tiedetään säilyneen 25 vuotta. Kauankohan omaa pulloaan säilyttelisi? Ei vuosikymmeniä sillä slaagin riski kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää.

Tuoretuotteet ovat usein homeessa jo kaupassa pakkauksissaan tai muovikelmuissaan. On raaka-aineta, jotka pilaantuvat helposti ja joiden pilaantumista ei voi aistinvaraisesti huomata ennen ruokamyrkytyksen oireita. Eli silmiään, nenäänsä ja aivojaan saa ja pitää käyttää.

Säilyvyyteen vaikuttaa olennaisesti kylmäketjun katkeamattomuus ja jääkaapin lämpötila joten tiukka tuijottaminen parasta ennen -leimaan ei ole kovin viisasta. Haiseeko se pahalle? Onko se homeessa? Ovatko ne äyriäisiä? Jos, niin biojätteeseen. Jos ei niin sen voi syödä - muu on haaskaamista.

Jääkaapissa oli paketti perusauraa ja pekonia. Molemmat muka pilalla. Aivan kuin vakuumissa oleva pekoni menisi noin vain pilalle.

Tuunattu makaronilaatikko

...sillä lautaselta ne näyttävät vähintäänkin epämääräisiltä.

Tarvitset

500 g pussi pastaa
150 g pekonia
400 naudan paistijauhelihaa
1 sipuli viipaleina
1 punainen chili pilkottuna
oliiviöljyä
1 paketti aurajuustoa
1 tomaatti viipaleina
vastajauhettua mustapippuria
5 dl täysmaitoa
3 luomumunaa

Siirrä lihat lämpenemään puoleksi tunniksi. Pilko pekoni ja ruskista se pienessä määrässä oliiviöljyä. Siirrä pekoni kulhoon ja ruskista jauheliha ja siirrä samaan kulhoon kuin pekonikin. Irroita samalla pannulla chilin aromit ja siirrä chili kulhoon. Ruskista sipuliviipaleita hetki ja siirrä kulhoon.

Murustele juusto kulhoon ja lisää tomaatti ja mausta mustapippurilla. Suolaa ei suolaisen juuston vuoksi tarvita. Sekoita huolellisesti.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan.

Sekoita maito ja munat (mielellään rikottuina).

Yhdistä ainesosat ja paista 200 ° uunissa runsas tunti - minun 1 tunti 20 minuuttia olivat hieman liikaa kuten kuvasta näkyy.

Kommentit

Juuston määrän olisi voinut puolittaa ja chilin määrän kaksinkertaistaa, mutta tästä tuli aivan kelpoa arkikotiruokaa. Ei mitään taidetta, mutta oishikatta 3/5. Aurajuustoa päätyy toistekin makaronilaatikkoon.

Tuulenhuminaa ja aglio e olio

Palattuani eräänä kesäpäivänä töistä minua ilahdutti postin saapumisilmoitus. Petri Hautalan Tuulenhuminaa oli saapunut postiin. Kävin hakemasssa sen saman tien. Petri on minulle nettituttu, en ole häntä koskaan tavannut, mutta hänestä välittyy tunnelma, että hän on rento, välitön ihminen, joka tekee sitä mitä haluaa. Avatessani kirjan odotin avaavani keittokirjan, mutta olin väärässä, sillä se käsittelee paljon muutakin: eläimiä, kasveja ja eräoppaan ammattiin olennaisesti kuuluvaa turvallisuutta. Luin kirjan kahdessa päivässä kannesta kanteen. Kohotin hieman kulmakarvojani pariin otteeseen: esimerkiksi kun Itämerta sanottiin maailman saastuneimmaksi mereksi: väite on kiistetty, ehkä aiheetta, ehkä aiheesta. Mutta kuten Petrikin kirjassaan toteaa niin Itämerellä tapahtuu myös edistystä. Petri korostaa myös sitä, että mitä luontoon viedään tuodaan sieltä myös pois. Hesarin asiaa käsittelevässä jutussa lainataan metsähallituksen suunnittelijaa Antti Ohenojaa

Retkeilijät voisivat polttaa palavan jätteen ja sijoittaa kompostoituvan jätteen kauas vesistöistä. Palamattoman jätteen voisi tuoda erätuvilla ja teiden varsilla sijaitseviin jätepisteisiin.

Sama pätee kaupunkielämäänkin, josta vappu Ullanlinnanmäellä on täydellinen esimerkki. Muutama vuosi sitten näin kuvia siitä, miltä Ullanlinnanmäki näyttää vapun jäljiltä eikä se ollut kaunista. Kaksi vuotta sitten joku sai idean, vessajonojen ymmärrettävästi turhauttamana, tilata oman bajamajan paikalle ja useammankin tuntemani ihmisen mielestä tämä oli hyvä ja seksikäs idea. Mielessä ei näyttänyt edes käyvän miten kävisi jos monet tekisivät samoin. Onneksi Helsinki kielsikin henkilökohtaiset bajamajat viime vapuksi. Monet kirjan resepteistä tuntuvat kaupunkilaiselle hankalilta. Suolaheinä, mikä ihmeen suolaheinä? Kaupunkilaisena koulubiologiankin kauan sitten unohtaneena setänä sekoitan suolaheinän ja korvasienen toisiinsa. Kirjaan sopisi siis hyvin liite, jossa kerrottaisiin miten luonnonkasveja voisi kirjoittajan mielestä korvata kaupasta ja halleista saatavilla aineksilla. Kirjassa on kuitenkin paljon reseptejä, joita voi käyttää sellaisenaan ja niitä, joita ei voi, kokenut ruoanlaittaja voi soveltaa, joten tämä ei ole suuri ongelma. Petri myös korostaa sitä, että mitä ei tunnista ei pidä syödä. Which is nice. Päiväkirjanomaiset tarinat sekä eläin- ja kasvilajikuvaukset ovat osa kirjan helmeyttä. Kirjan ansaitussa toisessa painoksesta toivon löytäväni myös tekstin siitä miten Petri on pärjännyt helteen ja pakkasen kanssa. Miten raaka-aineet saadaan säilymään luonnossa? Entä missä tilanteessa ateria on syöty? Paljon vaeltava työtoverini kommentoi kirjaa selailtuaan, että retkiruokiin kyllästyy ja että ennen pitkää luonnossakin haluaa syödä mahdollimman normaalisti. Petrin kirja ei ole täydellinen, mutta se on kiinnostava ja suosittelen sitä vilpittömästi jokaiselle ruoasta ja luonnosta kiinnostuneelle.

Aglio e olio

Kirjan ensimmäisiin resepteihin kuuluu italialainen klassikko aglio e olio.

Tarvitset

• merisuolaa
• 100 g spagettia
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 tuore punainen chili
• oliiviöljyä
• parmesania

1. Keitä spagetti ohjeen mukaan.
2. Halkaise chili, poista siemenet ja pilko chili
3. Leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi.
4. Paista chiliä ja valkosipulia hetki oliiviöljyssä. Älä ruskista.
5. Sekoita öljy-chili-valkosipuli-seos al denteksi keitettyyn spagettiin.
6. Tarjoile parmesan-raasteen kanssa.

Kommentit

Kovin paljon helpompaa ei ruoanlaitto voi olla. Tästä tuli oikein hyvää, oishikatta 4/5.

Muualla verkossa

Sillä sipuli kirjasta

Kesäkurpitsapasta

Kesän aikana sain nauttia plantaasikeikan jälkeen hurmaavasta kesäkurpitsapastasta Ketun keittiössä. Sitä oli pakko kokeilla itsekin.

Fusilli corti allo zucchino

Ainoat muutokseni Ketun keittiön reseptiin oli kuivatun persiljan käyttö, koska ostin ajatuksissani tuoreen persiljan sijasta tuoretta timjamia, sekä se, että toinen sipuli oli punasipuli - plantaasin keltasipuleita kun minulla ei ollut jäljellä enää vain kuin yksi.

500 g fusillia
90 ml oliiviöljyä
125 g hyvin hienonnettua sipulia
1 tl hyvin hienonnettua valkosipulia
1 rkl hyvin hienonnettua persiljaa
pieni kesäkurpitsa leikattuna muutaman sentin pituisiksi ja muutaman millin paksuisiksi tikuiksi
2 rkl tuoreita basilikan lehtiä revittyinä
1 tl hyvin hienonnettua tuoretta minttua
4 rkl pecorino romano-juustoa

Laita pastankeitinvesi kiehumaan. Laita sipuli ja oliiviöljy paistokasariin ja kuullota. Kun sipuli alkaa olla kuullottunut lisää reilusti lämpöä kasarin alle ja laita heti sekaan valkosipuli. Keitä sekoittaen noin minuutin verran. Sekoita mukaan persilja ja kesäkurpitsat. Tässä vaiheessa lämpö saa olla liki kuumimmillaan, sillä kesäkurpitsoissa on paljon nestettä. Jatka keittämistä sekoittaen kunnes kesäkurpitsat ovat pehmenneet ja mahdollisesti hiukan ruskistuneet.

Sekoiteta lopuksi joukkoon basilika, minttu, suola ja mustapippuri. Poista kasari lämmöltä.

Kastike sekoitetaan keitetyn fusilli-pastan kanssa ja tarjoillaan pecorino romano-juuston kera.

Kommentit

Tämä on erittäin maukas, helppo ja nopea pasta, jolla ruokkii näppärästi useammankin ihmisen.

Kokkaaminen on erityisen hauskaa kun raaka-aineet ovat itse kasvatettuja (sipulit, kesäkurpitsa). Parvekeyrtit on syksy vienyt mennessään eikä meillä fusilli-pensastakaan ole.

Kesän ruokahaasteen äänestys

Kesän ruokahaasteen osallistumisaika päättyi eilen, joten tänään alkaa äänestys. Osanottajia oli mukavasti kahdeksan kappaletta.

Äänestyksissä on melkein aina käytetty PollDaddy.comia, mutta ilmaiseksi saa äänestää vain sata kertaa kuukaudessa ja raja on minusta liian alhainen. Kokeilen tässä äänestyksessä Blogspotin äänestyshärveliä. Äänestys löytyy siis poikkeuksellisesti tuosta vasemmasta reunasta eikä itse blogauksesta. Äänestysaika päättyy 30.7.2010 kello 23:59.

Äijäruoka kiittää kaikkia osanotosta ja hyvistä resepteistä. Alla haastevastaukset ilmoittautumisjärjestyksessä.

Sausage Creature: Kesähömpötys

Kesähömpötys

Herkku & Koukku: Viilentävä kurkku-pastasalaatti tillipestolla

Viilentävä kurkku-pastasalaatti tillipestolla

Anzkun kauha: Lämmin tortellinisalaatti

Lämmin tortellinisalaatti

Villa Ainala Cuisine: Mantelipesto

Mantelipesto

Kulinaarimuruja hampaankolossa: Hellesallad

Hellesalad

Tuulestatemmattua: Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa

Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa

Kurpitsamoska: Kesäpastaa.

Kesäpastaa.

Puolijauhoista: Papu-vuohenjuustopasta

Papu-vuohenjuustopasta