sunnuntai 29. elokuuta 2010

Teriyaki-kastike


Teriyaki on suosittu japanilaisen ruoan valmistustapa niin Japanissa kuin muuallakin maailmassa ja joidenkin väitteiden mukaan se on suositumpaa länsimaissa kuin Japanissa - tiedä sitten. Itse pidän erityisesti sake no teriyakista eli teriyaki-lohesta.

Teriyaki-kastiketta löytyy nykyään aivan tavallisesta ruokakaupasta, mutta se kannattaa tehdä itse: se on äärimmäisen helppoa ja lopputulos on parempi eikä sake käyttäminen ainesosana ole ollenkaan huono ajatus ja sitä on turha etsiä lähikaupan teriyaki-kastikkeen ainesosista.

Reseptejä on erilaisia ja tässäkin blogissa on tainnut olla useampi versio aiheesta. Minusta on hyvä idea laittaa perusreseptit omiin blogauksiinsa, jotta niihin voi jatkossa linkittää eikä vain kopioida reseptiä vanhasta postauksesta, joten siksi tämä postaus. Tämä resepti on peräisin Shizuo Tsujin kirjasta Japanese Cooking - A Simple Art.

Tarvitset



1 dl sakea
1 dl miriniä
1 dl soijakastiketta
1 rkl sokeria

Sekoita ainekset kastikekasarissa ja kiehauta keskilämmöllä kunnes sokeri on liuennut.

Kovin paljon yksinkertaisempaa kastikkeen tekeminen ei voi olla.

tiistai 24. elokuuta 2010

Haukidon



Kuukauden ruokahaaste herne ei ole helppo haaste, mutta siitä huolimatta siihen on tullut useita hienoja vastauksia. Itse olin täysin kuutamolla aiheesta kunnes lomallani kantapubini hiljaisena hetkenä juttelin aiheesta henkilökunnan kanssa ja jonkin mutkan kautta puheeksi tuli kasvisversio katsudonista.

Ruoan nimeksi tuli haukidon sillä se sopii japanilaiseen tyyliin: ruoan nimellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen raaka-aineiden kanssa vaan nimen ymmärtäminen vaatii kulttuurin ja kontekstin ymmärtämistä. Tässä tapauksessa sitä, että olen käynyt samassa pubissa säännöllisesti 16 vuotta.

Kasvispihvit kuitenkin pelottivat: en ole sellaisia koskaan tehnyt ellei röstiperunoita sellaisiksi kutsuta. Googlatessani ja keittokirjoja selatessani peruna ja kananmuna mainittiin usein koossapitävinä aineina, joten päädyin seuraavaan ratkaisuun.

Tee ensin tonkatsu-soosu ellet osta sitä kaupasta.

1 dl ketsuppia
½ dl worchestershire-kastiketta
½ dl sakea
1 valkosipulin kynsi
1 tl raastettua inkivääriä
¼ dl sokeria
¼ dl miriniä

Yleensä keitän tätä Umami-kirjasta peräisin olevaa soosun reseptiä 25 minuuttia kokoon, mutta ajattelin kasvispihvien arvostavan miedompia makuja ja vain sekoitin ainekset toisiinsa.

Tarvitset



annos juuri keitettyä keitettyä riisiä
4 perunaa
3/4 perunoiden määrästä herneitä
2 luomumunaa
suolaa
pankoa tai korppujauhoja
puolikas punasipuli
varhaiskaalin lehti
neutraalia öljyä paistamiseen ja uppopaistamiseen

Esikeitä perunat ja herneet. Anna niiden jäähtyä.

Leikkaa punasipuli siivuiksi ja anna sen raikastua kylmässä vedessä kymmenen minuutin ajan. Pane sipuli valumaan talouspaperin päälle. Revi varhaiskaalin lehti palasiksi.

Raasta peruna karkeaksi raasteeksi ja sekoita mukaan herneet ja yksi muna. Mausta ripauksella suolaa. Muotoile seoksesta pihvejä ja paista öljyssä.

Riko muna lautaselle ja levitä toiselle lautasella pankoa tai korppujauhoja ja pyöräytä kasvispihvit jauhoissa. Kuumenna öljy ja tarkista leivänmurusella, että öljy on riittävän kuumaa - leivän pitää siis kuplia öljyssä. Uppopaista kullanruskeaksi ja laita talouspaperille valumaan liiasta öljystä.

Laita donburikulhoon pohjalle riisi ja sen päälle varovasti soosua. Varovasti, jotta kasvispihvit eivät kastu. Lisää sipuli ja kaali.

Kommentit



Tästä tuli hyvää ja herneet maistuivat mukavasti. Kastikkeen olisi ehkä sittenkin voinut keittää kokoon; lopputulos olisi ehkä ollut esteettisempi. Oishikatta 3/5 siis.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Mannerheim-museosta ranskalaiselle torille



Historiasta kiinnostuneena ihmisenä Mannerheimin pöydässä -kirja nosti minussa yleisempääkin kiinnostusta Mannerheimiin ja eräs kesäloman projekteista olikin Mannerheim-museossa vierailu. Tapasin kaverini ydinkeskustassa ja kävelimme kesäpäivästä nauttien Mannerheimin entiselle kodille Kaivopuistoon.

Vastaanotto oli ystävällinen ja korrekti. Kysymykseeni saako museossa kuvata ilman salamaa tuli vastaus, että täällä ei saa kuvata lainkaan ilman, että asiasta sovitaan etukäteen. Tarjous ottaa kameralaukku talteen kuulosti kohteliaisuuteen verhotulta käskyltä. Kuvauskielto harmittaa, sillä museossa olisi paljon kuvattavaa. Museon tyylistä kertoo se, että vierailun jälkeen totesimme molemmat alipukeutuneemme: korrektissa ympäristössä vaellussandaalit, farkut ja yamato-t-paita tuntuivat hiukan kiusallisilta.

Opas osoittautui erittäin asiantuntevaksi ja esiintymiskykyiseksi. Hän osasi myös vastata kysymyksiin. Yllätyksenä ei tullut se, että sisällissotaa sivuavissa kohdissa käytettiin sanaa vapaussota, vaikka sodalla kuulemma onkin monta nimeä. Minua häiritsee termissä vapaussota se, että kaikki merkittävät suomalaiset puolueet halusivat Suomen itsenäisyyttä sekä se, että sotaan johtanut prosessi oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Neutraali termi on parempi.

Kunniamerkkinäyttelynä toimivassa entisessä vierashuoneessa tuli juttua kunniamerkkien ja tunnusten hakaristeistä: niitä saa kuulemma selittää jatkuvasti varsinkin ulkomaalaisille. Natsismi on tehnyt hakarististä pahan symbolin vaikka hakaristi on monissa kulttuureissa onnensymboli ja vanhin löydetty hakaristi on Wikipedian mukaan 7000 vuotta vanha. Suomessakin hakaristiä käytetään muuallakin kuin uusnatsien kylpyhuoneen kaakeleissa ja Setan ovien töhrinnässä: ilmavoimien lipussa ja kunniamerkeissä.

Museon kulinaristinen puoli jää valitettavasti siihen, että näkee ruokasalin ja autenttisen Marskin ryyppy -pullon, mutta museo on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Vaikka vain sen takia, että näkisi merinäköalan makuuhuoneesta. Museon kirjavalikoimasta hankin Mannerheimin päiväkirjan Aasian suuntautuneesta tutkimus- ja vakoilumatkasta C.G. Mannerheim: Ratsain halki aasian 1906-1908.



Museolta siirryin Lasipalatsinaukion ranskalaiselle torille toiselle kierrokselle ajatuksenani saada patonki ja crêpe. Patonkijono oli turhan pitkä, mutta calvadoksella maustetun crêpen sain. Edelläni ollut asiakas kysyi lettuja valmistavalta ranskalaiselta kuinka monta lettua hän on tänään tehnyt. "I don't know." oli ymmärrettävä vastaus. Crêpen tekemisessä kiinnitti huomiota se, että taikina tasoitettiin paistolevylle hyvin leveällä lastalla. Lienette joskus pesseet ikkunoita? Lasta oli samantyyppinen, mutta paljon sirompi. Crêpe osoittautui maukkaaksi ja calvados maustoi sen mukavasti, mutta minun makuuni sokeria oli liian paljon. Kannattaa kokeilla tätäkin sillä ranskalainen tori on auki vielä tänään kello 18 asti.

perjantai 20. elokuuta 2010

Ranskalainen tori Helsingissä



Jokaisen, joka kynnelle kykenee, kannattaa käydä viikonlopun aikana Helsingissä Lasipalatsinaukiolla olevalla ranskalaisella torilla, joka olisi jäänyt minulta huomaamatta ellei silmiin olisi osunut Herkun & Koukun blogausta aiheesta.

Tänään piti oikeastaan vihdoinkin kokata ja blogata vastaus hernehaasteeseen, mutta näin ainutlaatuinen tapahtuma vei ruokahaasteesta voiton. Viimeinen arkilomapäivä mahdollisti keskellä päivää torilla käymisen jolloin ihmisiä oli ehkä hieman vähemmän kuin illemmalla.



Lomalainen pääsi keskustatunnelmaan kuunnellessaan tätä brittiläistä(?) katusoittajaa joka soittaa usein samassa paikassa. Pari kolikkoa kitarakoteloon ja Very nice, thank you. ja vastaus Thank you. Cheers! Katusoittajat ovat yksi tärkeä asia, jotka tekevät kaupungista kaupungin.










Juustotiskille, jonka huomasi tuoksun perusteella jo kaukaa, oli pisin jono. Minulle takertui mukaan salottisipulilla terästytettyä tuorevuohenjuustoa. Ruuhkan vuoksi kauppahallimainen maistelu ei kuitenkaan toiminut ja sitä jäin kaipaamaan.

















Leipävaunu teki minuun, jostain syystä kaikkein sympaattisimman vaikutuksen. Kundit paistoivat lennossa patonkeja.




Herkkuja notkuva pöytä


















Savuavan katoksen alta löytyi lämpimiä leipiä myyvä ryhmä ihmisiä. Vielä paistolämpimän patongin väliin saa joko lammasmakkaraa tai possumakkaraa. Yksisanainen kysymys Onions? ja vastaus Yes, please. ja kädessä on paras koskaan syömäni lämmin leipä. Siirtyessäni hieman syrjemmälle syömään vakuutin itselleni, että otan kuvan ennenkuin olen aloittanut syömisen. Kuvasta näkee, kuinka hyvin vakuuttelut sitten toimivatkaan.



Muualla verkossa



Liemessä

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Bistro o mat









Kuva on suttuinen kännykkäkamerakuva, mutta oikeasti annos oli kaunis.


Kirkkonummi ei tule aivan ensimmäisenä mieleen jos kaipaa hyvää ravintolaruokaa. Ensin huomasin Bistro o matin Hesarin ruokatorstaissa kun siinä oli lyhyet jutut kolmesta uudesta ravintolasta. Silloin tuli mieleeni, että Bistro o Matissa pitää käydä ja tilaisuus tuli kun selvisi, että eräs ystäväni asuu nykyään Kirkkonummella ja sovimmekin lounastreffit Bistro o matiin.

Kuten aina mennessäni suunnitelmallisesti itselleni uuteen ravintolaan tutkin millaiset ovat ravintolan kotisivut. Tässä tapauksessa ne ovat konstailemattomat, siistit ja asialliset. Pieni miinus tulee siitä, että seuraavan päivän lounasmenua ei sivuilta löydä. Monella ravintolalla olisi sivuista opittavaa. Asiakasta eivät kiinnosta mukahienot flash-videot vaan ravintolan yhteystiedot, menu ja hintataso. Ravintolan teemakin on hyvä esitellä sekä tietysti historia jos ravintolalla sellaista on.

Hesarista löytyi myös negatiivista kritiikkiä sisältävä arvostelu. En tiedä onko jutun ampiaiskommentti moite vai toteamus, mutta ampiaiset ovat osa kesää ja jos niitä haluaa välttää syödessään kannattaa pysyä sisällä. Toimittajan moitteita paikka sai toisen käyntikerran palvelusta. Meitä mitä ilmeisimmin palveli ravintoloitsija. Ystävällisesti ja kysyessäni milloin listaruokaa aletaan tarjoilla vastaus oli neljältä, jonka jälkeen hän jäi hetkeksi juttelemaan, which was nice.

Bistro o matin - minulle tulee nimestä jatkuvasti mieleen Douglas Adamsin bistromaatti - palvelu oli ystävällistä, luontevaa ja tunkeilematonta, mutta ei minua hieman karu perusystävällinen palvelukaan häiritse. Aivan toinen juttu ovat ns. vaativat asiakkaat, joille mikään ei kelpaa ja jotka käyttävät asiakkaan asemaa hyväkseen. Erityisen noloa se on silloin kun asiakas löytyy omasta seurueesta.

Ravintolan ruoka osoittautui erinomaiseksi. Lounaaseen kuuluvaa salaattia otin varovaisesti valikoiden porkkanaraasteen takia, mutta erinomainen leipä lohdutti allergikkoa. Valitsimme molemmat pekoni-pinaattipastan, josta en löytänyt moitteen sijaa. Lisäpisteitä Bistro o mat saa siitä, että annos oli järkevän kokoinen, sellainen, jonka pystyy syömään kokonaan.

Jälkiruoaksi oli jäädykettä, mansikoita ja viinivaahtoa. Hyvää ja raikasta, mutta joku oli juonut seuraksi kaipaamani calvadoksen loppuun.

Edullinen lounaspaikka Bistro o mat ei ole sillä pääruokani maksoi kympin, mutta näin hyvästä laadusta maksaa mielellään. Helsinkiläiselle tulee lisäksi laskun päälle kaksi junalippua. Joskus tuolla pitää käydä illallakin ja sunnuntaibrunssikin kiinnostaisi.

tiistai 10. elokuuta 2010

Haricots verts à l'anglaise


Plantaasilta korjattiin papusatoa ja alusta asti oli selvää, että tekisin niistä ranskalaisen keittiön klassikkoruokaa papuja voissa.

Pavut kannattaa kerätä pieninä sillä silloin ne ovat herkullisimmillaan ja sen jälkeen ne pitää ryöpätä. Minä tosin noudatin Julia Childin enkä Raholan ohjeita eli ryöppäsin runsaassa suolatussa (1½ tl / 1 l vettä) vedessä 12 minuuttia, jolloin pavut olivat sopivan al dente (Child antaa keitinajaksi 10-15 minuuttia). Ryöppäyksen jälkeen pavut huuhdellaan runsaassa kylmässä vedessä, jotta kypseneminen pysähtyy.

Tarvitset



kourallisen vihreitä papuja ryöpättyinä
suolaa
valkopippuria
muutama nokare voita

Ravistele papuja pannussa kohtalaisella lämmöllä niin, että kosteus haihtuu. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile voinokareiden kera.

Kommentit



Kypsyysastetta maistellessa vihreät pavut, haricots verts eivät juuri innostaneet, mutta paahtamisen ja maustamisen jälkeen voin kera erityisesti pienimmät pavut olivat maukkaita vaikka loppujen lopuksi pavut kypsyivätkin liikaa ryöppäisvaiheessa. Olisi pitänyt valuttaa pidempään kylmällä vedellä.

Tarjosin pavut suolamarinoitujen porsaankyljysten ja kahden varhaisperunan lisukkeena kokeillen samalla Juuresta saamiani suolavaikutteita. Ripottelin perunoiden päälle hieman savusuolaa, mutta se enimmäkseen rapisi lautaselle, mutta kun kaadoin perunoiden päälle ensin hieman kyljysten paistolientä niin suolakin jäi perunoiden päälle. Lopputulos oli tosin sitten tuplasuolattu.

Kokonaisuuten pidin. Oishikatta 3/5.

Marinade séche

Ranskalaisen keittiön salaisuudet suosittelee tätä marinadia kaikenlaiselle sianlihalle koska se tekee sianlihan mureaksi ja korostaa sen luonnollista makua. Hyvin se toimiikin.

Tarvitset



puolta lihakiloa kohti

1 tl suolaa
hyppysellinen vastajauhettua valkopippuria
¼ tl hienonnettua timjamia tai salviaa
hyppysellinen murennettua laakerinlehteä
hyppysellinen maustepippuria
(½ muserrettua valkosipulin lohkoa)

Sekoita kaikki ainekset ja hiero seosta lihan pintaan. Pane liha kannelliseen kulhoon. Marinoi vähintään kuusi, mutta mieluummin 24 tuntia. Kääntele lihaa 2-3 kertaa jos marinointiaika on lyhyt, useita kertoja päivässä mikäli marinointiaika on pitkä.

Pyyhi marinadi pois huolellisesti.

perjantai 6. elokuuta 2010

Salamipala







Ching-He Huangin kirja CHINA modern takertui mukaan jostakin alelaarista. Kirjassa on äkkiseltään outojakin fuusioreseptejä, mutta sellaisiakin joista nousee fiilis, että tätä on pakko kokeilla. Eräs niistä on Chinese Chorizo, Roast Sweet Pepper and Cherry Tomato Melt.

Alkuperäisessä reseptissä käytetään lap-cheong-makkaraa tai vaihtoehtoisesti chorizoa. Minä käytin kuitenkin Roinisilta bongaamaani toskanalaista fenkolilla maustettua luomusalamia. Lisää italialaista twistiä toi juuston vaihtaminen cheddarista parmesaniin.

Reseptistä huokuu se, että Huangin käytössä on huomattavasti isompi uuni kuin minulla, joten muutin hieman myös valmistustapaa.

Tarvitset





Toisena valmistusastiana toimi taginen alaosa. Monikäyttöinen esine, joka on joskus toiminut myös tarjoiluastiana.

6 siivua salamia
3 kirsikkatomaattia halkaistuna
6 siivua suippopaprikaa
2 rkl oliiviöljyä
vastaraastettua parmesania
6 tuoretta basilikanlehteä revittynä
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
6 vedessä liotettua cocktail-tikkua

Lämmitä uuni 220 °C.

Levitä uunivuokaan suippopaprika ja kirsikkatomaattien puolikkaat. Ripottele päälle oliiviöljy. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda 10 minuuttia.

Ota paprika ja tomaatit pois uunista ja laita salamisiivut vuokaan tasaisesti ja paahda viisi minuuttia.

Poista vuoka uunista ja lisää salamisiivujen päälle paprikaviipala ja puolikas kirsikkatomaatti. Ripottele päälle parmesan ja työnnä cocktail-tikku tomaatinpuolikkaan läpi niin, että se kiinnittää tomaatin makkaraan. Paahda muutama minuutti, jotta juusto sulaa. Lisää basilikasilppu ja tarjoile välittömästi.

Kommentit



Tämä West Meets East kappaleen alkupala on maukas, mutta päivän suola- ja rasva-annos tulee täytettyä. Toimisi esimerkiksi vappubrunssilla, mutta kasvisosuuden lisääminen kuulostaa hyvältä. Oishikatta 3/5.

torstai 5. elokuuta 2010

Äijäruokaa Turun sanomissa

Aikaisemmin tänä kesänä Turun sanomat haastatteli minua lyhyesti. Lopputulos on tässä. Kiitokset Tuulenhuminan Petrille. Ilman häntä verkkoversio olisi jäänyt huomaamatta.