Sherryinen maa-artisokkakeitto

Maa-artisokkakeitto kuuluu perinteisiin herkkuihini ja koska sherry kuuluu heikkouksiini olen silloin tällöin miettinyt, että mitäpä jos keittoa maustaisi sherryllä.

Tarvitset

500 g maa-artisokkia
2 rkl voita
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
4 dl vettä
1 dl kermaa
¼ dl puolikuivaa sherryä
timjamia

Kuutioi maa-artisokat, mutta jos et käytä niitä heti, upota kylmään veteen, jotta ne eivät tummu. Sulata voi pannulla ja kuullota maa-artisokat. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vesi ja anna kiehua hiljaa 15 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kiehauta hieman kokoon. Lisää sherry.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, oishikatta 4/5.

Myskikurpitsakeitto

Kurpitsakausi on äijäruokalassa herkkukausi, puhutaan sitten friteeratuista kesäkurpitsankukista tai piirakasta. Tämän syksyn kokkaussuunnitelmiin kuului myskikurpitsakeitto. Reseptiä googlaillessani päädyin Tinskun keittiön paahdettuun myskikurpitsakeittoon. Reseptiä muokkasin sen verran, että vaihdoin kookossokerin tummaan ruokokidesokeriin.

Tarvitset

noin 1 kg myskikurpitsa
2 keltasipulia
8 dl kana- tai kasvislientä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 punainen chili
vastajauhettua mustapippuria
paprikajauhetta
loraus öljyä
1 tl rummaa ruokokidesokeria
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa

Lämmitä uuni 200 °C. Halkaise kurpitsa pitkittäin ja kaavi siemenet talteen ruokalusikalla. Huuhtele siemenet lävikössä ja levitä ne talouspaperin päälle kuivumaan. Pilko kurpitsa pienemmiksi paloiksi. Levitä palat leivinpaperille, mausta suolalla ja lurauta öljyä palojen päälle. Paahda niitä uunissa 30 minuuttia. Kuori kurpitsat.

Pilko sipulit ja chili. Lisää ison kattilan pohjalle öljyä, kuumenna ja kuullota sipuli ja chili. Lisää liemi, kurpitsapalat ja mausteet. Anna kiehua hiljaa 20-30 minuuttia, kunnes kurpitsa on pehmennyt. Ota kattila liedeltä ja lisää tuorejuusto. Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa nestettä ja tarkista maku. Tarvittaessa kuumenna keitto liedellä, mutta älä anna enää kiehua.

Paahda siemeniä tilkassa öljyä kymmenen minuuttia käännellen. Mausta suolalla ja esimerkiksi savustetulla paprikajauheella. Koristele keitto siemenillä ja halutessasi ranskankermalla tai vuohonjuustolla.

Kommentti

Tästä tuli erittäin hyvää, oishikatta 5/5.

Gratinoitu sipulikeitto - Soupe à l'oignon gratinée

From Äijäruokaa 2014-11

Sipulikeitto kuuluu herkkuruokiimme, mutta itse olemme tehneet sitä vain yhden kerran tätä aikaisemin. Nyt se toimi kolmen ruokalajin illallisen alkuruokana. Resepti on kotoisin vanhasta tutusta kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet.

Tarvitset

500-600 g ohuiksi viipaleiksi leikattua keltasipulia
3 rkl voita
1 rkl öljyä
1 tl suolaa
¼ tl sokeria
3 rkl jauhoja
2 l kiehuvaa, tummaa lihalientä
runsas 1 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria
3 rkl konjakkia
3½ dl gruyère-juustoa raastettuna
60 g gruyère-juustoa ohuina viipaleina
12-16 pyöreää viipaletta vahvasti paahdettua ranskanleipää
1 tl oliiviöljyä
1 tl raastettua raakaa sipulia

Käristä sipulia voissa ja öljyssä kannen alla kattilassa hiljaa 15 minuttia.

Ota kansi pois, lisää lämpö keskinkertaiseksi ja sekoita sipulien joukkoon suola ja sokeri. Keitä 30-40 minuuttia usein sekoittaen, kunnes sipulit ovat saaneet tasaisen, syvän kullanruskean värin.

Sirota jauhot kattilaan ja sekoittele 3 minuuttia.

Ota kattila pois lämmöltä ja sekoita kiehuva lihaliemi sipuliseokseen. Lisää viini ja mausta. Keitä hiljaa kansi raollaan 30-40-minuuttia tai enemmänkin, aika ajoin kuorien. Tarkista maku.

Siirrä kattila ilman kantta syrjään odottamaan tarjoamista. Kuumenna sitten kiehumispisteeseen. Lisää konjakki. Siirrä keitto uuninkestäviin annosvuokiin. Sekoita keittoon juustoviipaleet ja raastettu sipuli. Aseta leipäviipaleet keiton pinnalle ja ripottele niille juustoraaste. Tiputa niille öljyä. Pane 20 minuutiksi uuniin ja rukista sitten kevyesti kuumennetussa grillissä. Tarjoa heti.

Kommentit

Keitto kiehui hieman liikaa kokoon, mutta siitä tuli erinomaisen hyvää. Oishikatta 3/5 siis.

Kirvelillä maustettu kurpitsakeitto - Crème de Potiron au Cerfeuil

1.11.

From Kurpitsakeitto

Ostin mielijohteesta kaupasta Halloween-koristetun kurpitsan kovin paljon ajattelematta mitä siitä tehtäisiin. Selailin keittokirjoja ja reseptivalintani osui Heidin perheeseemme mukanaan tuomaan Georgeanne Brennanin keittokirjaan Makujen maailma - Ranska. Siiltä löytyi houkuttelevan oloinen kirvelillä maustetun sosekeiton resepti.

From Kurpitsakeitto

Tarvitset

Alkuperäisessä reseptissä ei ollut kermaa vaan 3½ dl maitoa, mutta me käytimme jäljelle jääneen kerman keittoon. Halusimme lyhdyn, joten emme leikanneneet kurpitsaa siivuiksi vaan kaiversimme sen tyhjäksi jäätelökauhalla.

noin 1 kg kurpitsaa tai kesäkurpitsaa
1 rkl voita
1 hienonnettu keltasipuli
2½ dl kanalientä
1½ dl vettä
3 rkl hienonnettua kirvelliä
½ tl suolaa
½ tl vastajauhettua mustapippuria
2½ dl täysmaitoa
1 dl kermaa

Kuumenna uuni 175 °C. Leikkaa kurpitsasta veitsellä hattu irti, poista sienemenet. Koverra kurpitsa jäätelökauhealla lyhdyksi ja leikkaa kuoreen silmät ja suu.

Paahda kurpitsan sisusta uunissa kunnes se on hyvin pehmää, noin 45-50 minuuttia.

From Kurpitsakeitto

Sulata kattilassa ruokalusikallinen voita keskilämmöllä ja kuullota sipulit. Lisää kanaliemi, vesi, 2 rkl kirveliä, ¼ tl suolaa ja ¼ tl pippuria. Anna hautua hiljalleen 15 minuuttia, jotta maut sekoittuvat. Lisää kurpitsasuikaleet, sekoita hyvin ja kuumenna vielä noin 5 minuuttia.

Ota kattila liedeltä ja anna vähän jäähtyä. Soseuta keitto monitoimikoneessa, tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella Lisää maito ja kerma joukkoon nauhana koneen käydessä. Jatka soseuttamista, kunnes keitto on tasaista ja sileää. Kaada keitto kattilaan lisää loppu suola ja pippuri. Kuumennä keskilämmöllä kuumaksi, mutta älä anna enää kiehua.

Kaada keitto lämmitettyille annoslautasille ja koristele jäljelle jääneellä kirvelillä.

From Kurpitsakeitto

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, pehmeää, täyteläistä ja herkullista. Valmiista keitosta en muistanut ottaa kuvaa ja oheiskuvista osa on otettu kännykällä, silti oishikatta 5/5.

Törkeen hyvää eli Marc Aulénin Sopat!

27.2.

From Äijäruokaa: Sopat!

Marc Aulénista kuulin ensimmäisen kerran Hakaniemen hallin Soppakeittiön yhteydessä. Kaupunkissa levisi tieto miehestä, joka oli luonut kaupungin parhaaseen kauppahalliin lounasravintolan, josta sai kaupungin parhaat keitot. Siitä oli otettava selvää ja karkasin töistä lounastunnille hieman kauemmaksi. Keittoa joutui odottamaan. Se kannatti, sillä tuore, hyvä leipä ja lohikeitto eivät pettäneet odotuksia. Bouillabaissea en uskaltanut kokeilla ja vuosia myöhemmin, tässä kirjanjulkaisemistilaisuudessa, opinkin Aulénilta, että suomalainen kuolee ennemmin nälkään kuin lausuu jotain väärin. Bouillabaisse meni kuulemma kaupaksi vasta, kun hän lisäsi ruokalistaan sanat "Törkeen hyvää".

Soppa maistui ja kävin lounaalla myöhemminkin, harvakseltaan minulle hieman hankalan sijainnin vuoksi.

From Äijäruokaa: Sopat!

Qulman löytää helposti kun kävelee Kirkkokatua pitkin Mariankadulle ja kääntyy vasemmalle. Isoa Q:ta ei voi olla huomaamatta.

Aulén lopetti Soppakeittiössä ja perusti Kruunuhakaan Qulman. Minä en tätä huomannut, en ennen kuin sain kutsun Sopat! -kirjan julkaisutilaisuuteen.

From Äijäruokaa: Sopat!

Qulma on viihtyisä paikka. Tunnettujen kanta-asiakkaiden kuvien koristama seinä tuo mieleen vierailumme Katz Delikatesseniin. Sain arvostelukappaleen, ja paikan nurkkapöydästä. Pöytäseurueeseen kuului korealainen mies, joka osoittautui kirjan kuvaajaksi, Jaesong Parkiksi. Hänen kuvansa ovat raikkaita ja persoonallisia.

Kirja itsessään on mainio, reseptien aineosat löytyvät tavallisista, ehkä vähän paremmin varustetuista, ruokakaupoista. Kirjan lopusta löytyy vierailevien kirjoittajien reseptejä, jotka täydentävät mukavasti kirjaa. Resepteihin tullen palaamaan myöhemmin, kunhan ehdin niitä kokeilemaan.

Entä Qulman sopat? Törkeen hyviä!

Muualla verkossa

Marc Aulén
Ravintola Qulma
Sopat!

Appelsiininen kalakeitto

Talvi on keittojen aikaa ja tämä Pepita Ariksen kirjasta Espanjalainen keittiö peräisin oleva sopa cachocerreña osoittautui mainioksi kokemukseksi. Kirjan mukaan keittoon käytetään yleensä kummeliturskaa, mutta mikä tahansa muukin valkealihainen kala käy.

Reseptin happaman appelsiinin jouduin googlaamaan ja osoittautui, että sitä kutsutaan myös pomeranssiksi. Kokeilin Stockan herkkua, mutta selvisi, että pomeranssi ei kuulu heidän valikoimiinsa. Kirja opastaa, että kaksi pomeranssia voi korvata kahdella appelsiinilla ja sitruunalla.

Puolitin kirjan reseptin ja jätin persiljan pois koska en ole sen suuri ystävä kuin joissakin harvoissa yhdistelmissä. Tomaatit kannattaa kaltata ennenkuin niitä yrittää kuoria.

Tarvitset

500 g turskaa
6 dl vettä
2 appelsiinia
1 sitruuna
2 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulin kynttä kuorineen
1 pieni sipuli silputtuna
½ tomaatti kuorittuna, siemenettömänä ja pilkottuna
2 pientä perunaa viipaloituna
½ tl paprikaa
suolaa
mustapippuria
(½-1 tl tuoretta persiljaa koristeluun)

Fileoi kala ja paloittele ne kolmeen osaan. Säästä perkeet. Pane fileepalat lautaselle, ripottele hiukan suolaa ja laita viileään. Pane perkeet kasariin, lisää vesi ja appelsiinin kuoresta leikattu spiraali. Kuumenna kiehuvaksi, kuori vaahto, pane kansi päälle ja anna kiehua puoli tuntia.

Kuumenna öljy kovalla lämmöllä isossa padassa. Murskaa valkosipuli veitsenlappeella ja paista ruskehtaviksi. Ota valkosipuli pois padasta ja heitä se pois. Vähennä lämpöä. Kuulota sipuli miedolla lämmöllä ja lisää tomaatti kuulottamisen puolivälissä.

Siivilöi pataan kuuma liemi, lisää halutessasi appelsiininkuori. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja kypsennä noin viisi minuuttia.

Lisää kalapalat vähitellen, jotta liemi kiehuu koko ajan. Lisää appelsiineista ja sitruunasta puristettu mehu ja paprika sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Keitä hiljaa noin vartti.

Kommentit

Valmistus on hyvin ykskertaista kuten reseptistä näkee. Sitrushedelmien mehujen jälkeen ilmaan nousee voimakkaaja niiden tuoksu ja keitto muuttuu yllättävän keltaiseksi kun mehu lisätään. Valmistusvaiheessa jouduin lisäämään ylimääräistä nestettä, jotta sain kalat mahtumaan valmistusastiaan. Perunat menivät hiukan muhjuksi, koska leikkasin liian ohuita viipaleita.

Mutta lopputulos oli maukas, oishikatta 4/5.

Misoshiru

Misoshiru eli misokeitto on se japanilainen keitto, johon ravintoloissa useinmiten törmää ja se tuntuu olevan jotain, jota ilman japanilainen ei käynnisty aamulla. Minä olen siihen koukussa.

Reseptejä on monenlaisia ja alla on hyvin yksinkertainen versio, joka on peräisin Yamadan kirjasta Japanilainen keittokirja.

Tarvitset

1 dl dashi-lientä
5-6 rkl misoa
15 cm wakamea
5 cm pala purjoa

Liota wakamea kylmässä vedessä kunnes se pehmenee. Poista kovat kohdat ja leikkaa se 2-3 cm paloiksi.

Kuumenna liemi kiehumispisteeseen ja käännä lämpö pienimmilleen.

Lisää miso, jonka olet ensin liuottanut 1 dl lientä. Älä anna liemen kiehua mison lisäämisen jälkeen.

Hienonna purje ohuiksi renkaiksi.

Lisää wakame miso-liemeen. Annostele ja ripottele purjo päälle.

Kommentit

Kuten kirjoitin, minä olen koukussa. Käytännössä en ole koskaan nähnyt wakamea livenä isompana palasena vaan niitä saa pusseissa pieninä muruina, joita liotetaan haaleassa vedessä pari minuuttia.

Pinaattikeitto

Minä pidin pinaattikeitosta koulussa, mutta lapsena kotitekoinen pinaattikeitto maistui liikaa pinaatilta. Miltä pinaattikeitto, maistuisi kotona, itse plantaasilta kerätyistä pinaatinlehdistä tehtynä?

Luonnollinen reseptin lähde perinteiselle suomalaiselle kotiruoalle oli jälleen kerran Uusi Ruutukokki, mutta kirja oli kaukana kun kävin kaupassa ja kotona havaitsin, että kasvislientä ei kotoani löydy. Otin siis vaikutteita Googlella löytämäni Kropsua eväänä -blogista. Mitä on kropsu, mietti hetken stadilais-hämäläis-karjalainen, ja jatkoi eteenpäin. Sokeria? Jännä, kokeilemisen arvoinen idea.

Minun pinaattikeittoni syntyi siis jonkinlaisena risteytyksenä.

Tarvitset

yhdelle

1 kovaksi keitetyn luomumunan
25 pinaatin lehteä
suolaa
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl täysmaitoa
½ mmt suolaa
¼ mmt raastettua muskottipähkinää

Huuhtele pinaatti hyvin. Pane se suolalla maustettuun runsaaseen, kiehuvaan veteen ja keitä noin viisi minuuttia. Kaada vesi pois ja hienonna pinaatti.

Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon jauhot, sekoita ja lisää maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Lisää pinaatti ja kypsennä vielä muutama minuutti. Mausta suolalla ja muskottipähkinällä. Halkaise muna ja lisää keittoon. Nauti.

Kommentit

Namia. Oishikatta 4/5. Huoltoa kaipaavan D50:ni tilalle ostamani käytetty D70S:n kanssa tulee kovin tummia kuvia. Opettelun paikka.

Ebi suimono, II otos

Ensimmäisestä yrityksestä vastata tammikuun ruokahaasteeseen tuli maukasta, mutta visuaalisesti pettymyksellistä.

Maukkaus sai kuitenkin yrittämään uudelleen.

Tarvitset

Dashi

Dashia saa myös kaupasta pieninä palloina ja jauheena. Niistä tehdyllä liemellä on kuitenkin tapana olla varsin suolaisia. Jos olet kasvissyöjä varo japanilaista ruokaa sillä siinä on hyvin usein dashia ja katsuoboshi on tehty tonnikalasta, joten kasvisruoalta vaikuttava ruoka ei välttämättä olekaan sitä.

8 dl vettä
15 cm kombu-levää
4 rkl katsuoboshia

Pyyhi kombu liinalla puhtaaksi ja leikkaa sen reunoihin viiltoja saksilla. Pane kylmä vesi kattilaan ja lisää levä. Nosta lämpö kiehumispisteeseen ja ota kombu pois. Lisää katsuoboshi, odota viisi sekuntia ja nosta kattila pois lämmöltä. Siivilöi liemi siivilän ja kangasliinan avulla.

Keitto

Yksi annos

kaksi keskikokoista esikeitettyä katkarapua
kaksi suikaletta sitruunan tai limen kuorta
muutama suikale nori-levää
dashia
1 tl vaaleaa soijakastiketta

Lisää dashiin soijakastike - hieman enemmän kuin 1 tl jos käytät tummaa soijakastiketta. Mitä parempaa dashi on sen vähemmän tarvitaan soijakastiketta.



Aseta katkat keittokulhon pohjalle. Poista sitruunan tai limen kuoresta valkoinen osa. Leikkaa nori ohuiksi suikaleiksi. Asettele nori ja sitrushedelmän kuori katkarapujen päälle. Kaada dashia hyvin varovaisesti, jotta annos ei rikkoutuisi, 2/3 keittokulhosta.

Kommentit

Oikein hyvää. Oishikatta 4/5.

Ebi suimono

Misokeitto (misoshiru) on kaikille japanilaisen ruoan ystäville tuttu keitto ja joka kuuluu myös perinteiseen japanilaiseen aamiaiseen. Harvemmin törmää kirkkaisiin keittoihin (suimono, kirjaimellisesti jotain juotavaa), joita japanilaiset kuulemma arvostavat hyvin paljon.

Reseptini pohjautuu Shizuo Tsujin kirjan Japanese Cooking - A Simple Art, mutta on raaka-aineiltaan ja niiden käyttötavoiltaan hieman erilainen. Alkuperäisessä reseptissä katkarapuja on vain yksi per annos, mutta minun teki mieli enemmän.

Tarvitset

5 keskikokoista esikeitettyä katkarapua
2 siivua purjoa
2 ohutta sitruunaviipaletta

keittokulhollinen dashia
1 tl vaaleaa soijakastiketta
(suolaa)

Kuumenna dashi melkein kiehuvaksi, mutta älä anna kiehua. Tarkista suola ja jos dashi kaipaa lisää suolaa liuota suola vähitellen nesteeseen. Lisää soijakastike vähitellen - mitä parempaa dashia sen vähemmän soijakastiketta tarvitaan.

Pese sitruuna huolellisesti ja leikkaa siitä neljä ohutta viipaletta.

Kuumenna keittokulhot täyttämällä ne kuumalla vedellä ja siirrä sivuun 1-2 minuutiksi. Kaada vesi pois ja kuivaa kulhot. Järjestä katkaravut kulhoihin ja lisää purjosiivut sekä sitruunaviipaleet. Kaada varovaisesti liemi kulhoihin ⅔ täyteen. Käytin kaatamiseen teekannua ja se toimi varsin hyvin.

Kommentit

Yksinkertaista, maukasta, sitruuna toi raikkautta, mutta toisaalta samensi lientä, joten onko tämä enää suimonoa? Ulkonäössäkin olisi paranneltavaa, joten Oishikatta 4/5.

Savusoppa

Syyskuun ruokahaaste Lapsuuden paras kotiruoka ei aluksi oikein soittanut kelloja eikä oikein sytyttänytkään vaikka äitini onkin pitkälti syyllinen siihen, että rakastan ruokaa. Johtuiko ennakkoluulo siitä, että lapsena pidin monista ruokalajeista, joita ei nykyisin tulisi mieleenkään tehdä kuten veriletut (kiitos tästä, Niinisalon varuskunta) tai maksalaatikko.

Alitajunnasta tihkui pikku hiljaa lapsuuden herkkuja: saranasämpylät, mutta miten sämpylöitä nyt voisi tuunata? Heleä riisi poikkeuksellisessa seurassa? Porkkanaleivistä olen jo blogannut. Sitten välähti: savuluusoppaa!

Mennessäni aamulla töihin piipahdin Hakaniemen oivallisessa hallissa ja yritin ostaa savuluita Reinin lihasta siinä onnistumatta. Savustettua potkaa löytyi ja kun kerran tuunaamista kaivattiin niin mukaani takertui puolikas potka. Matkalla Hakaniemestä Espalle mieleeni juolahti Kōenji Main Streetillä syömäni nuudeliannos, joten päätin kokeilla japanilaistettua versiota savuluusopasta.

Tarvitset

puolikkaan savustetun potkan
miedon punaisen chilin
2 valkosipulin kynttä
pari litraa vettä
lurauksen riistafondia fondia
vastajauhettua mustapippuria
keittojuureksia - lanttua, purjoa, palsternakkaa, juuriselleriä - mikä nyt sattuu maistumaan
kaksi keitettyä blue congo -perunaa neljään osaan paloiteltuna
kaksi nippua udon-nuudeleita

Laita isoon kattilaan vesi. Lurauta fondi sekaan ja lisää chili ja valkosipuli kuorittuna ja puolitettuina. Keitä kokoon kunnes liemestä on noin puolet jäljellä.

Siivoa liha liemen kiehuessa kokoon ja tee siitä puikoilla syötäväksi sopivia palasia.

Lisää keittojuurekset ja keitä kunnes ne ovat miedosti al dente (muista, että ne kypsyvät lisää nuudeleiden kypsyessä), lisää nuudelit. Lisää perunalohkot ja liha, jotta ne lämpenevät. Tarkista liemen maku ja havaitse unohtaneesi pippurin, joten lisää se. Keitä sen verran, että nuudelit antavat vastusta. Tarjoile donburi-kulhoista.

Kommentit

Oishikatta 3/5. Miksi tässä ei ollut inkivääriä? Ja savupotka oli niin hyvää, että en malttanut pitää siitä näppejäni irti ruoanlaiton aikana.

Soitin äidilleni haastevastaukseni aiheen selvittyä kysyäkseni Aitoa Äidin Savuluusoppareseptiä. Pitäisiköhän luopua paperittomasta toimistosta ja lähettää äidille printti toteutuksesta? Hän ei tainnut odottaa aivan tällaista tuunausta.

Soppakeittiö

Soppakeittiön taisin bongata alunperin Hesarin ruokatorstaista ja koska keitot ovat kiehtova, mutta Äijäruokalassa valitettavan vähän kokeiltu ruokatyyppi, niin pakkohan Soppakeittiössä oli käydä. Silloin Soppakeittiö löytyi vain Hakaniemen halliista, mutta joskus alkutalvella havaitsin, että sellainen löytyy myös Wanhasta kauppahallista. Which is nice, koska halli on vain muutaman sadan metrin päästä työpaikastani. Keitot ovat erinomaisia ja seuraksi saa hyvää itseleivottua leipää ja maustettua oliiviöljyä.

Äijäruokala suosittelee. Kauppahallit ovat viihtyisiä ympäristöjä ja vaikkapa bouillabaissessa viehättää sekin, että kasvikset eivät ole liian kypsiä vaan taivaallisen al dente.

Perjantaisella käynnillä harmitti vain annoksen koko: puolikas annos olisi riittänyt aivan hyvin. Syön kevyen aamiaisen yleensä varsin myöhään ja lounasannokset ovat minulle usein liian isoja.

Särkynytsydäminen kanttarellikeitto

Minulla oli vaikea suhde sieniin. Mykofobiksi minua ei ole koskaan voinut kutsua, mutta jokin sienten rakenteessa tuntui epämiellyttävältä. Kaikki muuttui kun sain Vilnassa juhlaillallisella jumalaisen kermaista kantarellikeittoa. Syvän pehmeää, tasaista ja miellyttävää. Tunnelmaa ei liene heikentänyt se, että istuin silloisen ihastukseni ja tulevan eksäni jalkojen juuressa polvillani musta puku päällä.

Tarvitset

1 dl vettä
luraus riistafondia
2 dl kermaa
120 g kanttarellejä
voita
sherryä
mustapippuria
suolaa

Pilko sienet ja kuullota ne. Poista ne pannusta ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi jättäen kuitenkin sattumia

Kiehauta vesi ja lurauta siihen riistafondia. Lisää kerma ja palauta sienet keittoon. Mausta maun mukaan suolalla, pippurilla ja sherryllä. Keitä hetki kokoon

Kommentit

Oikein hyvää. Kantarellit ovat lempisieniäni ja sherry maistui mukavasti läpi. Jotain jäin kaipaamaan, joten oishikatta 3/5.

New Castle Brown Ale Cheddar -keitto

Juttelin erään miehen kanssa ja hän kertoi minulle täysin uuden tavan tehdä juustokeittoa: olutta ja koskenlaskijaa, sitä tavallista. Hänen käyttämäänsä olutmerkkiä en enää muista, mutta jotain alea se taisi olla.

Googlasin aiheesta ja löysin tämän reseptin Newcastle Brown Ale -juustokeitosta. Reseptissä mitat ovat kuppeina ja löysin ilahduttavan mittayksikköuutuuden: Australiassa on oma kuppikoko, 2½ dl.

Tarvitset

1½ dl kukkakaalia tai parsan kukkia
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi
½ rkl Worchester-kastiketta
33 cl Newcastle Brown Ale -olutta
1½ dl kanalientä
1½ rkl maissijauhoa
2½ dl ruokakermaa
240 g vahvaa cheddaria raastettuna

Laita parsa pieneen kastikekasariin ja lisää vettä sen verran, että parsa peittyy. Keitä keskilämmöllä kunnes parsa on al dente, 5-10 minuuttia.

Liuota maissijauho pieneen määrään vettä.



Tässä kohtaa hirvitti mitä olen tekemässä. Keitonalku ei todellakaan näyttänyt herkulliselta.



Mutta kerma muutti kummasti ulkonäköä.

Laita kattila keskilämmöllä ja sulata voi. Lisää sipuli, valkosipuli ja Worchester-kastike. Sekoita silloin tällöin kunnes sipuli on kuullottunut. Lisää olut ja kiehauta. Lisää kanaliemi ja kiehauta. Lisää parsa ja sekoita sekaan juusto ja kerma. Lisää vesi-maissijauhoseos ja sekoita kunnes keitto on saonnut.

Kommentit

Oikein hyvää, oishikatta 3/5. Kun parsan vaihtaisi johonkin, josta pidän oikeasti tämä voisi olla jopa 5/5.

Hyviä ja huonoja uutisia

Googlettaessani pienpanimotapahtumasta törmäsin sekä erinomaisen hyvään että erinomaiseen ikävään uutiseen.

Stadin panimon henkiin heräämisestä on kuulunut huhuja, mutta nyt se on näköjään jo uutisissa. Toimitusjohtana toimii Timo Konttinen - kaveri, joka mikäli muistan oikein, aikaisemmin teki panimon oluet. Aleistaan tunnettu ja erityitesti APA:staan (American Pale Ale) moneen kertaan palkittu panimo kuitenkin yllättää sillä Konttinen on ilmoittanut investoivansa uusiin tankkeihin ja aikoo tehdä Suomen parasta lageria. Täytyypä toivoa Arabian K-kauppiaalta, että olut tulee heillekin myyntiin sitten kun sitä on saatavana.

Suru-uutisena toimii se, että Hakaniemen hallin hieno ja persoonallinen Soppakeittiö lopettaa kun paikan kokki (ja ainut työntekijä) lähtee johonkin. Menkää siis sopalle niin kauan kuin vielä ehditte.

Pakkomielle kanttarellikeitosta

Mitä tapahtuu kun Äijä näkee kanttarellejä kaupan vihannestiskillä? Kanttarellit, no, niiden vuoksi minä opin Vilnassa "työ"matkalla pitämään sienistä kermaisen kanttarellikeiton kautta. Sienien rakennetta olin perinteisesti inhonnut ja inhoan sitä edelleenkin esimerkiksi purkkiherkkusienissä. Toisaalta olen myös oppinut, että purkkisienetkit voivat toimia. Äijä eksyy. Asiaan.

Kanttarellimeren äärellä mietin: kotona on kuivattuja yrttejä. Pakastimessa on katkarapuja ja jääkaapissa juustoa. Jos ostan kermaa ja riistafondia niin saanen hyvän keiton. Eli ollaan siis keskellä Äijän koekeittiötä. Tuleeko tästä hyvää vai katastrofi?

Verkosta löytyy ohjeita kuten vaikkapa nämä:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/27784/Kanttarellikeitto
http://www.kotimaisetkasvikset.fi/finfood/ff2.nsf/printpage/A640FA6B0C389FE8C22566AD00339872?opendocument

Taidan kuitenkin tehdä ihan omasta päästä - eikä ruokakauppojen normaalivarustukseen kuulu tietokoneet, joilla voisi googlata reseptejä.

Ns. resepti on tyypillisen äijämäinen eli sitä ei ole tuotteistettu.

Tarvitset

Kourallinen kanttarellejä
Pussillinen katkarapuja
Vaaksan verran purjon valkoista osaa
Vettä
Riistafondia
6 dl kermaa
Viskiä (tällä kertaa Glenlivettiä)
Rakuunaa
Mustapippuria
Raastettua tahkojuustoa

Paista purjoa ja kanttarellejä voissa sopivasti. Lisää vettä niin, että ainekset peittyvät. Lurauta riistafondia ja lisää kerma. Lurauta sekaan viskiä. Mausta mustapippurilla ja rakuunalla. Keitä kokoon. Lisää katkaravut ja juusto juuri ennen tarjoilua.