Taidetta ja turmioelämää — cheddarjuustopiirakka

Tarkoituksemme oli viettää viimeisenä lomapäivänäni taidepäivä, mutta yllättäen Ukrainan presidentti Volomodyr Zelenskyin vierailu Helsinkiin sotki kaupunginosamme liikenteen varsin pahasti, joten päätimme siirtää taidepäivän lauantaiksi. Liikennesulku harmitti, mutta harmitus kaikkosi, kun syy sululle selvisi. Päivä meni mukavasti kotona uutisia seuratessa ja kokatessa.

Duane Michals — muotokuvaaja

Päivämme taideosuus alkoi Valokuvataiteen museon Kämpissä sijaitsevassa K1 -tilasta Duane Michals — muotokuvaaja -näyttelystä, jonka esittelysivulta olin huomannut suosikkinäyttelijöihini lukeutuvan Meryl Streepin muotokuvan. Näyttely on erittäin hieno ja suosittelen vierailua kaikille kuvataiteesta kiinnostuneille, mutta vierailun kanssa alkaa olla kiire: 21.5. on viimeinen näyttelypäivä.

Kulttuuripalkinto numero yksi: Gastropub Stone's

Meillä on tapana käydä yksillä kulttuurinautintojen jälkeen ja kaiken lisäksi meitä hiukan hiukoi, joten päädyimme Gastropub Stone'siin oluelle ja tilasimme pikkusyötäväksi dirty fries -annokset: ranskalaisia, cheddar-kastiketta, chiliä ja pekonimurua. Pekonin sai pyytämällä pois, koska toinen meistä ei ole omnivoori. Suhtaudun periaatteessa epäillen ranskalaisten peittämiseen millään muulla, kuin suolalla rapeuden menettämisen pelossa, mutta nämä olivat herkullisia ja mukavasti chilisiä.

Tom of Finland

Seuraavaksi suuntasimme Kiasmaan tutustumaan Tom of Finland -näyttelyyn. Touko Laaksosen tuotantoon olin laajemmin tutustunut ensimmäisen kerran vuosia sitten Taidehallin Tom of Finland -näyttelyssä. Paljon aikaisemmin olin tutustunut saksalaisen sarjakuvataitelijan Ralf Königin tuotantoon, joka mitä ilmeisimmin on saanut runsaasti vaikutteita Laaksoselta. Monet tuttavani, sekä heterot että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, ovat ihmetellen kysyneet miksi kaltaiseni umpitylsä hetoro lukee Königin sarjakuvia. Olen vastannut, että albumit ovat hauskoja ja vaikka kysymyksessä on homosarjakuva, niin homoseksuaalisuus ei ole olennaisin asia hänen tuotannossaan. Sarjakuvat kertovat ihmisistä ja heidän ihmissuhteistaan. Seksuaalivähemmistöihin kuuluville asia lienee monisyisempi, mutta minulle Königin teokset toimivat näin.

Helsingin sanomat kirjoittaa näyttelystä varoituksen, että työt eivät sovellu siveimmille silmille. Kumppanini mukaan sieluni on hyvin turmeltunut, joten silmänikään eivät liene kovin siveät, joten minua ei haittaa. Näyttelyn teosten skaala on tyylikkäistä muotokuvista kovaan pornografiaan, joten näyttely ei varmasti sovi kaikille. Muistelen joidenkin ihmisten häirintyneen jo Aldomovarin elokuvasta Korkeat korot ja jos se oli liikaa niin tämä varmasti on. Minusta Laaksosen työt ovat teknisesti taiturimaisia ja niissä on paljon huumoria. Miesvartaloiden liioteilluille piirteille ei voi olla välillä naurahtamatta. Tässäkin näyttelyssä kannattaa käydä ja sen kanssa ei ole vielä kiire: viimeinen näyttelypäivä on 29.10.

Kuulun siihen sukupolveen, joka oli juuri päässyt yli television ydintuho-dokumenteista, kun AIDS saapui uutisiin. Television pääuutisissa näytettiin etu- ja keskisormen avulla, kuinka kondomi laitetaan paikoilleen. Tietty osa konservatiiveista järkyttyi. Sukupuolivalistus on edelleen monelle ihmiselle hirveää verrattuna ihmisten sairastumiseen, jopa kuolemaan, tai nuorten vahinkoraskauksiin. Kuten Laaksosen Kake-hahmo sanoo:"Use a rubber".

Kulttuuripalkinto numero 2: Kitty's Public House

Ikiaikainen suosikkini Fuller'sin ESB.

Tom of Finland -näyttelyn jälkeen tutuistumme Citykäytävästä Kaivopihalle muuttaneeseen Kitty's Public Houseen. Paikan tyyli, ei mitenkään yllättäen, ole muuttunut. Lähinnä mietin millainen tilanne oli nuoruudessani, 1990-luvun alussa. Olikohan tilassa silloin ravintola Prunni? Kitty'sissä kumppanilleni iski himo saada juustopiirakkaa enkä minä vastustanut, joten kotona siirryimme turmioelämään.

Cheddarjuustopiirakka

Kumppanini löysi googlaamalla Sopivan suolaista -blogin reseptin Cheddarjuustopiirakka.

Tarvitset

Pohja

Sopivan suolaista -blogissa käytetään kaurasämpyläjauhoja. Googlaamisen jälkeen päädyimme käyttämään puolikarkeiden vehnäjauhojen ja kaurajauhojen sekoitusta.

• 80 g pehmennyttä voita
• 1½ dl puolikarkeita vehnäjauhoja
• 1 dl kaurajauhoja
• 50 g cheddar-raastetta
• ½ dl vettä

Täyte

Täytteeseen päädyimme lisäämään ripauksen muskottipähkinää. Meillä jakoi mielipidettä se, että oliko ripaus liian suuri.

• 250 g cheddar-raastetta
• 2 dl kermaa
• 2 luomumunaa
• ripaus suolaa
• 2 rosmariinin oksaa
• ⅛ tl mustottipähkinää

Lämmitä uuni 200 °C.

1. Nypi pohjan ainekset voin sekaan ja painele taikina voideltuun vuokaan.
2. Paista pohjaa 10 minuuttia uunissa.
3. Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa.
4. Lisää kerma.
5. Lisää 200 g juustoraastetta munien ja kerman sekaan.
6. Lisää ripaus suolaa.
7. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.
8. Ripottele päälle loppu juustoraaste.
9. Lisää hieman rosmariinia piirakan päälle.
10. Laske uunin lämpötila 180 °C.
11. Paista piirakkaa 40 minuuttia tai kunnes se on ruskistunut kauniisti.

Kommentit

Tämä on niin hyvää, että se on syytä kuunnella Pet Shop Boysin It's a Sinn soidessa taustalla. Jos haluaa hiukan erilaisen ja uudemman version, voi kuunnella Elton Johnin ja Years & Years -yhtyeen version.

Ravintola Glass ja Valokuvataiteen museon K1

Jokin aika sitten Valokuvataiteen museo avasi Kämp Gallerian pohjakerrokseen K1 museon ja sen kylkeen avatautui bistro The Glass. K1:ssä olemme muutaman kerran käyneet ja The Glassissa olemme käyneet joskus perinteisellä museodrinkillä. Tällä kertaa vierailimme Susanna Majurin Rakkaus-näyttelyssä, josta pidimme kovasti. Se on nähtävillä 14.1.2022 asti. Suosittelen.

Olimme päättäneet kokeilla The Glassin lounasta, jolla on nyt tarjolla kolmen ruokalajin lounas 32 euron hintaan. Rinnalle voi halutessaan ottaa annoksen ravintolan omaa juurileipää ja levitettä. Se kannattaa, sillä leipä on erinomaista. Alkuruoaksi tarjolla on savustettua mantelimoussea tai linnunmaksamoussea, hopeasipulia grillatulla juurileivällä. Pääruoaksi valitsimme paistettua haukea, savuvoikastike, grillattua kaalia sekä rapeaa lehtikaalia. Tästä annoksesta saa myös kasvisversion, jossa kala on vaihdettu paahdettuun juuripersiljaan. Jälkiruokana toimii rommipäärynä kanelijäätelöllä. Viiniksi valikoitui tarjoilijan suositusesta Domaine de l'Enclose Chablis, jota saa myös Alkosta.

The Glassin joululounas oli kautaaltaan laadukas, kaunis ja maukas. Kun tähän lisää vielä hyvän palvelun, voi todeta vierailumme olleen hyvän mielen taide & lounas -päivä..

Breathless in Paris, part II: The First Night

I arrived to Hotel Audran. Two stars, nothing fancy, but the location is very nice, it's affordable and clean. The staff is friendly and speaks English. Next morning the breakfast proved to be some baguette and a croissant, both very fresh, butter, jam, yoghurt, juice and coffee or tea.

I went to my room, unpacked and had a short nap. After that I dug my camera and a 35mm lens from the backpack I was ready for my first night in Paris.



Please note the legs hanging out of the mouth of the shark.

I wanted to photograph Moulin Rouge in the dark before the dinner, so I walked down the Butte via Rue Véron, where there is some fine wall art. My favourite is the one above.



I strolled around Montmartre, looking around and shooting some photos until I got hungry and started to climb up from Boulevard de Clichy which was quite crowdy for my taste.

I ended up eating in a small restaurant in the corner of Rue Audran and Rue Véron called Le Restaurant where I ate excellent croustillant de chèvre and pavé au saumon, which was also very good. I had expected that central Paris would be quite expensive, but with a glass of wine this simple dinner cost me less than 25 euros. The staff spoke fluent English, which nice, because I know only a few words of French. The Facebook page of Le Restaurant.

So, my first night in Paris was a success and was ready to be really breathless on the next day.

Read also part I.

Lääkärimuusikot estradilla - konsertti tieteen hyväksi

Heidi Lehmuskumpu ja Millhill Big Band.

Marraskuussa pidettiin Savoy-teatterissa konsertti lääketieteen hyväksi, jossa paitsi nautin korkeatasoisesta musiikista niin myös kuvasin. Ohessa muutama kuva konsertista.


Uvula Aurea.


Southern Healing Men.


Southern Healing Men.


Konsertin juonsi Helsingin Lääketieteen Kummi, Radio Novastakin tuttu Ile Jokinen.


Dr. Jazz.


LuuLuu.


LuuLuu.


Gamblers.


Grigori Joffe ja Millhill Big Band.


fiveAlive ja Millhill Big Band.


fiveAlive ja Millhill Big Band.


Laura Leisma ja Millhill Big Band.


Tieteelle lahjoittamisesta voit lukea lisää Helsingin yliopiston varainhankintasivuilta.

Rajalan Kokkaa & kuvaa -kurssi

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

Hankin jokin aika sitten uskollisesti palvelleen Nikon D90:n rinnalle uusinta uutta olevan Nikon D750:n Rajala Pro Shopista. Myöhemmin blogimme sai kutsun Rajalalta Kokkaa ja kuvaa -kurssille. Kurssin aika tuli vihdoin joulukuussa. Kurssin ruoka-aiheena oli sushi, joka luonnollisesti sopii erittäin hyvin Äijäruokaa-blogin teemoihin. Pakkasin reppuuni kameran ohella salaman, 60 mm ja 105 mm makro-objektiivit normaalin 24-120 mm f/4:n lisäksi. Repun kylkeen köytin jalustan sekä runsaasti intoa ja uteliaisuutta.

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

Tomi Laurila opettemassa puikkojen käyttöä

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

Kurssi osoittautui erittäin hyödylliseksi sekä ruoanlaitoillisesti että valokuvauksellisesti. Miten esimerkiksi makirullasta ja nigiristä saa juuri oikean kokoisen? Joko osaamalla tai punnitsemalla: makirullaan tulee 160 g riisiä, nigirizushiin 25 g.

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

Nigirin riisipallon saa helposti muovailtua kuvan kohdassa kättä, kunhan kädet ovat riittävän märät vedestä.

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

Samaan kohtaan kättä laitetaan sopivaksi leikattu päällyste. Sen päälle nostetaan juuri tehty riisipallo.

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

Valmis sake-nigiri

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

Minua etukäteen hiukan pelotti, millaisiin varustehankintoihin kurssi yllyttäisi, mutta turhaan. Timo Ripatti osoitti, että hyvän ruokakuvan saa vaikka kännykällä - hyvässä valossa. Heijastimeksi kelpaa paperin- tai folionpala tai jopa pöytäliinan kulma.

Varsinainen kuvausopetus tehtiin hämärässä tilassa, jossa Timo valaisi ihailtavan vähällä kalustolla: kahdella kevyellä jalustalla, parilla led-valolla, diffuusiovarjolla, peilillä ja 5-1-heijastimella.

From Rajalan kokkaa ja kuvaa kurssi 2015-12-12

Sinivalas-hashiokit olivat upeita.

Kommentit ja kiitokset

Kurssi on erinomainen ja suosittelen sitä vilpittömästi. Opettajat Tomi Laurila ja Timo Ripatti ovat paitsi päteviä myös mukavia. Kurssin kävijät olivat samanhenkistä väkeä ja yhteistyö sujui. Kiitokset Rajala Pro Shopille, Tomi Laurilalle, Timo Ripatille ja kaikille kurssilla olleille.

Muualla verkossa

Pikaisella googlauksella osoittautui, että moni muukin on käynyt Kokkaa & kuvaa -kurssin. Jopa tunnettu ammattikuvaaja Matti Sulanto on kokenut tämän kurssin hyödylliseksi.

Rajala Pro Shop
Tomi Laurila, Eatbest Oy
Sulantoblog: Kokkausta ja kuvausta kurssilla
Tekila's Bakery: Kokkaa ja kuvaa kurssi, suosittelen lämpimästi!
Kattilalaakso: Ruokakuvausta á la Nikon
Ruokakuvausta ammattilaisen johdolla

Google Kuvat ruokabloggaajalle

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Jälkiruoan asettelu onnistui minulta varsin hyvin. Porkkanakakku, tyrniä, mascarponevaahto ja hedelmiä.

Ruokabloggaaja saa monenlaisia kutsuja, mutta Google ei äkkiseltään kuulosta todennäköisimmältä kutsujalta. Näin kuitenkin kävi, kun Google halusi esitellä Google Kuvat -palvelua. Googlen palveluista kertoi Sami Kankkunen ja kiinnostavuutta lisäämään paikalla olivat ruokakuvaaja Sanna Peurakoski ja ruokatoimittaja Krista Niiniharju. Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, tilaisuus järjestettiin ravintola Emossa, joka on palkittu Michelin-oppaan Bib Gourmand -maininnalla. Kunniamaininta myönnetään erinomaista ruokaa kohtuuhintaan tarjoaville ravintoloille.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Ruoka-ainekset meille esitteli Emon keittiöpäällikkö ja toinen ravintoloitsija Ilkka Lääveri. Hän myös jakoi tehtävät.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Illan kaikki kolme ruokalajia tuotiin aineksina, jonka itse kukin sai asetella parhaaksi katsomallaan tavalla. Alkuruoan aineisosat. Sokerisuolattu lohi, jättikatkaravun pyrstö ja sitruunaioli.

Tehtävät olivat mielenkiintoisia ja itse koen, että suurimpia puutteitani kokkina on ruokien ulkoasu. Harjoittelu tässä tilaisuudessa tuli tarpeeseen.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Naapurin toteutus.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Äijäruokalan versio.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Pääruoan aineisosat: friteerattu härän kieli, häränhäntää ja juuripersilja ja punajuuri.

Juuripersiljasta tehdyt ohuenohuet sipsit olivat aivan ihastuttavia.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Heijastimen luovaa käyttöä.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Pääruoka lautasella.

Ruokabloggaajan kuvatarpeet ja Google Kuvat

Tarvitsen kuvien pilvipalveluja monella tapaa. Kotikoneella minulla on kuvat kahdella koneen sisäisellä levyllä, mutta se ei tietenkään vielä tarjoa täydellistä turvaa kuville. Toinen kuviin liittyvä ongelma on niiden löytäminen. Käytän kuvien käsittelyyn erinomaista vapaata ohjelmaa Darktablea, joka tarjoaa mahdollisuuden kuvien merkitsemiseen, mutta tätä ominaisuutta minä ja monet muut käyttävät aivan liian vähän.

Google Kuvat -palvelun hakutoiminnot tulevat siis tarpeeseen. Ne toimivat yllättävän hyvin: haku olut erehtyy vain kerran, Möet Chandon -pullon kohdalla. Pizza toimii sekin varsin hyvin, vaikka osumien joukkoon kuuluu muun muassa Vappu Pimiän uunibroileri, jonka valmistin taginen pohjaosassa eli pyöreässä, matalassa astiassa.

Tilaisuudessa mainittu punainen ruoka -haku ei sen sijaan toimi minun kuvissani kovinkaan hyvin, vaan haku tarttuu esimerkiksi punaiseen pöytäliinaan ja kynttilään. Haun New York hyvä toimivuus kuva-albumeissani sen sijaan ei yllättä.

Puhelimeni on LG Nexus 5, joten on miellyttävää, että kuvat saa automaattisesti varmuuskopioitua Google Kuviin.

Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Valitettavasti myös puutteita löytyy: haluan varmuuskopioida valtavan määrän RAW-kuvia ja haluan helposti blogiin upotettavan HTML-koodin. Google Kuvat ei pysty kumpaankaan. HTML-koodit saa helposti Googlen vanhasta kuvapalvelusta Picasasta. Onneksi kuvat, jotka syöttää Picasaan näkyvät automaattisesti Google Kuvissa ja toisin päin.


Varmuuskopioinnissa olen pääytynyt Amazonin Unlimited Storageeen: pelkille kuville 11,59 USD vuodessa ja kaikelle 59,99 USD ei ole kallis hinta palvelun tuomasta mielenrauhasta. Amazonin pilvilevyn asiakasohjelma on myös sen verran fiksusti tehty, että se ei siirrä uudelleen jo siirrettyjä kuvia. Linux-asiakas minulta on vielä etsimättä, joten toistaiseksi kuvien siirrot olen tehnyt OS X -koneella. Amazonin palvelu on kuitenkin hyvin karu: käytännössä se ei sovellu muuhun kuin varmuuskopiointiin. Kun ensimmäinen maksukauteni on ohitse, pitää vielä harkita vaihtamista Amazonin S3-palveluun, joka mahdollistaisi monipuolisemman käytön mutta vaatii käyttäjältään hieman enemmän tietotekniikkataitoja.

Olen käyttänyt Picasaa jo vuosia blogini kuviin ja Google Kuvat tuo siihen arvokkaan lisän hakutoiminnoillaan, mutta ennen huomattavaa lisäkehitystä sillä ei voi korvata Picasaa. Mutta yhdessä Amazonin pilvipalvelun tarjoaman varmuuskopioinninin kanssa ne täydentävät toisiaan niin, että koen kuvieni olevan riittävässä turvassa ja riittävän hyvin löydettävissä. Olisi tietysti miellyttävää, jos yksi palvelu riittäisi.

Ravintola Emo oli miellyttävä uusi tuttavuus, jossa pitää käydä uudelleen.

Uusi blogi: Twilight Exposure

From Twilight Exposure

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin siirtää valokuvaustekstini omaan blogiinsa, jonka nimeksi valikoitui lopulta Twilight Exposure. Tervetuloa seuraamaan!

Kinuskikastike

From Äijäruokaa 2013-01

Pidän jäätelöstä. Minä pidän hyvin paljon jäätelöstä. Tällä kertaa vaniljajäätelön seurana oli kinuskikastiketta.

Tarvitset

2 dl kermaa
2 dl reilun kaupan tummaa muscovado-sokeria

Kiehauta kerma, lisää sokeri. Keitä kunnes kastike on sopivan paksuista. Nauti.

From Äijäruokaa 2013-01

Käytetty kirjekuori on edullinen bounce card.

Kommentit

Hyvää ja yksinkertaista. Kuva ei mennyt ihan nappiin, joten oishikatta 4/5.

Kun kuva haisee kadulta: Helsinki Street

From Äijäruokaa 2012-09

Tänä vuonna on tullut ainakin tuplattua aikamäärä, jonka olen viettänyt ulkomailla. Eräs seurauksista on se, että olen aikaisempaa selvemmin tajunnut kuinka vähän olen seurannut sitä, mitä omassa, rakkassa kotikaupungissani tapahtuu. Tälläkin kertaa oli silkkaa onnea, että poimin bussilukemiseksi jo viikon verran eteisen pöydällä lojuneen Kamera-lehden, josta huomasin, että aivan työpaikkani lähettyvillä on suomalaisten valokuvaajien näyttely Helsinki Street.

Katuvalokuvaus on minun suosikkivalokuvausgenrejäni, joten näyttelyssä oli oikeastaan "pakko" käydä. Laboratory-galleria löytyy osoitteesta Erottajankatu 9 B, sisäpihalta. Näyttelyn joistakin kuvista pidin hyvinkin paljon, joten suosittelen vierailua. Näyttelyyn ei ole pääsymaksua.

Muualla verkossa

Helsinki Street kaistankulutusraja on tullut täyteen, joten sivut eivät valitettavasti toimi, mutta löysin googlaamalla Skenet-sivustolta muun muassa aukioloajat.

Cottage Pie with Stout

From Äijäruokaa 2012-09

Voiko laatikkoruoista saada kauniita kuvia? Ei ainakaan ylimittaisessa vuoassa.

Lauantai-illan vietin vieraana Ketun keittiön Bilbon syntymäpäiväjuhlissa. Minun panokseni juhliin oli joskus myös landlord's piena tunnettu cottage pie. Resepti on peräisin Will ja Fiona Beckettin keittokirjasta An Appetite for Ale ja sitä muunsin vain hieman ainososien määrän muutoksilla, jotka sanelivat pakkauskoot ja vaihtamalla lihaliemen kantarellifondiksi. Oikaisin lisäksi perunasoseessa käyttämällä härskisti Oolannin pakastepussin sisälltöä. Aika ei riittänyt alusta asti tekemiseen tällä kertaa.

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään tämän kaltaistakaan ja olin nähnytkin tätä käsittääkseni vain kerran: Columbus Circlen Whole Foodsin valmisruokatiskillä New Yorkissa. Tämä englantilainen klassikko tuntui kuitenkin oikein soveliaalta hobittijuhliin varsinkin kun Beckettien reseptissä käytetään olutta, joka maistuu oikein hyvin hobiteillekin.

Tarvitset

öljyä paistamiseen
400 g naudan paistijauhelihaa
2 pientä sipulia hienonnettuna
2 porkkanaa pilkottuna
½ tl timjamia
1 rkl vehnäjauhoja
225 ml vettä, johon on sekoitettu luraus kantarellifondia
175 ml stouttia
3 tl Worchestershirekastiketta
(1 rkl ketsuppia)
merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria

400 g perunasoseainesta
25 g voita
4 dl maitoa
merisuolaa

Ruskista jauheliha kevyesti. Poista liha pannulta, lisää pannulle öljyä ja paista sipulia ja porkkanaa matalalla lämmöllä viitisen minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet.

Lisää timjami ja jauhot. Paista muutama sekunti. Lisää lihaliemi ja olut. Keitä hiljaa kunnes liemi sakenee. Palauta liha pannulle, kiehauta. Lisää worchester-kastike ja halutessasi ketsuppia tuomaan makeutta. Keitä hiljaa puoli tuntia. Tarkista maku, mausta suolalla ja pippurilla.

Kuumenna uuni 200 °C.

Siirrä kasvis-lihaseos uunivuokaan, valmista perunasose pussin ohjeen mukaan ja levitä sose tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa 35-40 minuuttia kunnes peruna on kauniisti ruskistunut.

Valokuvaus

Kannattaa huomata, että jos säätää kameran valkotasapainoa, niin säätö pitää tehdä uudelleen kun luonnonvalo on kadonnut kokonaan. Muuten syntyy keltainen kuva ellei tee asiaa RAW-kuvan kautta.

Kommentit

Lopputulos ehdottomasti enemmän kuin osionsa summa. Maittavaa ja kaiken lisäksi edullista ruokaa. Oishikatta 4/5.

Ravintola Juttutupa

En ole pitkään aikaan kuvannut juuri muuta kuin ruokaa blogiini, mutta New York sai minut innostumaan kuvaamisesta ja tuliaisina tulikin 2500 kuvaa duplikaatit, siinä lennossa kameraa ei ehtinyt joka päivä siivota, mukaan lukien. Sunnuntaina päätinkin lähteä kauniin, julmavaloisen päivän kunniaksi kuvaamaan lintuja. Menestys ei päätä huimannut vaan pääsin kuvausetäisyydelle vain tämän ainokaisen sinitiaisen kanssa. Kuvasta voisi ehkä napsaista alaosaa pois?

Kuvausreissulla tuli nälkä ja kun kerran Säästöpankinrannassa olin niin Juttutupa oli ensimmäisenä mielessä. Sinne siis.

Graniittilinna on nimensä veroinen sosialidemokratian linnake Hakaniemessä ja tavallaan sopii seudun hiukan mahtipontiseen rakennustyyliin (Kallion kirkko, Ympyrätalo ja Merihaka).

Graniittilinnassa on useita ravintoloita, joista Marco Polo on tullut tutuksi shakin SM-sarjojen pelien jälkeisenä ruokapaikkana ja Juttutuvassa on taas istuttu ystävien seurassa ja kuuntelemassa Art Goes to Kapakan esityksiä.



Olutmakkarat.

Ravintola kuvaa ruokaansa konstailemattomaksi ja mikä olisikaan enemmän sitä kuin hyvä makkara jallusinapilla hapankaalin ja röstiperunoiden kera? Erityisesti voi kehua tällä kierroksella aivan täydellisiä röstiperunoita. Sattumalla paikalla oli kantispariskunta Hauesta ja he kehuivat paikan pizzoja kaupungin parhaiksi. Itse lienen syönyt pizzaa Juttutuvassa viime vuosituhannalla, mutta kyllä sekin taisi maistua.

Juttutuvan härkäviikkojen listoilta löytyy hurjanhintainen kokonainen härän jalka: 1999 €. Kuinkakohan monta ihmistä sellaisesta saa illallisensa? Annos itsessään kuulostaa melkoiselta äijärituaalilta.

View Larger Map

Olohuoneessa

Kuvassa harrastusvälineeni Nikon D90 ja Weihenstephanerin vehnää.

Hakaniemestä singahdin Haukeen lukemaan Suomen kuvalehden, jossa pääsin Susanna Niinivaaran masentavan oikeaan osuneeseen arvioon Venäjän viimeisimmistä vaaleista. Kuva näyttää, että aika kaukana ollaan Nokian taannoisesta kannanotosta, jonka mukaan puhelinten kamerat korvaisivat harrastelijakamerat ja osan ammattimaisestakin välineistöstä. Kuva on otettu Samsungin Xcoverilla enkä tuota puhelinmallia valinnut sen mediaominaisuuksien vuoksi, siitä siihen ei ole, vaan sen vuoksi, että sen pitäisi kestää silloin tällöin hieman ronskia "Oho, taskussani oli salmiakkia, puhelin ja nyt siellä on myös merivettä." -elämäntyyliäni.

On selvää, että puhelimeen on mahdotonta saada verrattavissa olevaa optiikkaa ja lisäksi älypuhelinten virrankäyttö on ainakin toistaiseksi sellaista luokkaa, että vakavasti otettavaa harrastusta, työstä puhumattakaan, ei voi harjoittaa välineellä, jota saa olla lataamassa aina kun pääsee verkkovirran ääreen.