tiistai 26. huhtikuuta 2011

Edradour Burgundy Matured

Törmäsin kalastaessani miellyttävään burgundi-tynnyrissä kypsytettyyn viskiin, Edradour Burgundy Maturedista löytyy selvä punaviinin aromi. Äijäruokala suosittelee varsin suolaisesta 12 € hinnasta huolimatta.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Aamupuuroa ja kiitoksia



Fyysisiin lahjoihin kuuluivat Hardy's Ale (Rate Beer). Tätä olutta eivät vuodet tuhoa (takaetiketissä mainitaan 25 vuotta), joten pullo on nyt tukevasti pimeässä kaapissa odottamassa herkkuhetkeä.

Äijäruokalassa vietettiin pääsiäisenä syntymäpäiviä. En kutsunut ihmisiä syömään koska täällä pitäisi siivota, asentaa liesituuletin ja pienen ongelman vuoksi tiskikone toimii, mutta sen sijoituspaikka on keskellä keittiön lattiaa ja ihmiset ovat kuitenkin jossain muualla pääsiäisenä. Ehkä kesällä kun on varmemmat parvekekelitkin?



Ystäväpiiriini kuuluu kaksi sisarusta, joilla on tapana viettää paskaleffailtoja ja minuun teki viime vuosituhannella lähtemättömän vaikutuksen Barb Wire. Kun tulin torstaina kotiin löysin lattialta paketin, jonka oletin olevan erään kirjan, mutta en oikeastaan yllättynyt, että paketista löytyikin arvon leidien syntymäpäivälahja: Barb Wire DVD:llä. Elokuva on erittäin huono eikä Pamelakaan nyt varsinaisesti ole naisihanteeni ilmentymä. Kuva on julisteesta, jota käytetään sitaattioikeudella Wikipediassa, joten käytän sitä tässäkin sitaattioikeudella.



Syntymäpäivävastaanoton jälkeisenä aamuna maistui Rude Health -paketista tehty puuro. 2 dl vettä, 1 dl hiutale-siemensekoitusta, ripaus suolaa ja 2½ minuuttia mikrossa. Hyvää.



Minähän siis en polta. Paitsi varpajaisikarit ja syntymäpäiväsikarit otan kiittäen vastaan. © Erkki.



Synttäribiisinä toimi livenä esitetty The Chemical Worker's Song (Process Man).

Kiitokset onnitteluista, laulusta, lahjoista, sikarista, drinksuista ja hyvästä seurasta.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Inkivääriolutjäätelö



Huhtikuun ruokahaasteen aihe on kiehtovasti olut, jota Äijäruokalasta käytetään usein sekä ruokajuomana että ruoan ainesosana. Inkiväärifriikkinä päätin käyttää oluena polttavan inkivääristä Williams Ginger -inkivääriolutta.

Tarvitset



0,5 l Williams Ginger -inkivääriolutta
9 g agar-agaria
vaniljajäätelöä
vasta jauhettua mustapippuria

Kaada inkivääriolut pannulle ja kiehauta. Lisää agar-agar ja keitä hiljaa silloin tällöin sekoittaen kunnes kaikki agar-agar on liuennut. Siirrä 20 minuutiksi syrjään jäähtymään.

Ota jäätelö pehmenemään.

Kun olutkiisseli on jäähtynyt leikkaa jäätelö annospaloiksi ja ripottele palojen päälle hieman mustapippuria. Lusikoi palojen päälle olutkiisseliä ja leikkaa reunat terävällä, ohuella veitsellä siisteiksi.

Kommentit





Olut pannulla toi mielikuvan kiehumisesta, vaikka se oli huoneenlämpöistä.

Tästä tuli kummallista, mutta hyvää, oishikatta 4/5. Leikatessa jäätelöä pursui rumasti kannen päälle - ehkä tämä pitäisi tehdä jonkinlaisessa muotissa? Annos kannattaa syödä veitsellä ja haarukalla eikä lusikalla sillä olutkiisseli on jäähtyessään varsin kiinteää tavaraa.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Sink the Bismarck!

Kalakierroksella tuli maistettua myös maailman vahvin olut, Sink the Bismarck!, jos 41 % vahvuista juomaa voi enää olueksi sanoa. Keikalta palasin Haukeen, jossa ohjelmaan kuului muun muassa palopuhe siitä, että Sink the Bismarck!ia ei voi enää sanoa olueksi ja kieltämättä nelinkertainen jäädytys ei kuulu perinteisiin tapoihin vaikka jäädyttämistä on käytetty pitkään ylivahvojen oluiden valmistamisessa.

Sink the Bismarck! ei luonnollisesti voi olla halpaa, mutta 100 € hinta pullolta on jo järjetön. Pöytäseurueen jäsen osti lasillisen ja koska hän ei siitä pitänyt pääsivät kaikki maistamaan. Seurueen jäsenistä vain yksi piti siitä. Minusta se tuoksui ja maistui epämiellyttävälle, mutta oli sitä mukava päästä maistamaan. Mitenköhän se toimisi liekittämisessä?

Ja ei, en ole lopettanut ruoanlaittoa, mutta tiskikoneeni hajosi ja minä vihaan tiskaamista. Uusi kone tuli tänään ja asennan sen loppuun huomenna ja sen jälkeen onkin tiskivuori pestävänä.

Muualla verkossa



Rate Beer

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Simaa vaalipahoinvointiin



Mukavia ihmisiä vauhdissa alikulkutunnelissa ja aivan yhtä älyllisesti joku on töhrinyt tunnelia tekstilla "White scum. Go Go!" Kuvalle piti saada pari töhritystä Perussuomalaisten vaalitoimiston ikkunasta, mutta toimisto suljettiin liian aikaisin.

Vihreänä olen luonnollisesti erittäin pettynyt vaalitulokseen ja Perussuomalaisten, jotka vähäosaisimpien aseman parantamista lukuunottamatta edustavat jotakuinkin kaikkea mitä vastustan, nousuun.

Silti pahimmalta tuntuu näihin vaaleihin liittynyt häiriökäyttäytyminen. Taivaallisen rauhan aukiolla melkein kaikki kehikoissa olleet vaalimainokset oltiin lyöty alas ja Kiviniemen, joka valitettavasti pääsi läpi, juliste oli vaihdettu kuuluisaan "Haluatko eläimet pieniin häkkeihin? Niin minäkin." -julisteeseen. Poliisi suositteli Tiuraa keskeyttämään vaalikampanjansa. Maanantaiaamuna työmatkalla bongasin persujen vaalitoimiston(?) ikkunan teipit, joista oli muutettu kirjaimia lopputuloksen ollessa


PERUSS OMALIALAISET


Ei näin. Olen Winston Churchillin kanssa samaa mieltä siitä, että demokratia on huonoin mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä lukuun ottamatta niitä muita, joita on kokeiltu. Sananvapaus kuuluu, tietyin vähin rajoittein, kaikille. Myös niille, joiden kanssa on eri mieltä. Ilman sananvapautta ei voi olla demokratiaakaan. Tänään monissa kirjoituksissa on kauhisteltu Facebook-kirjoittelun matalamielisyyttä mikä on minusta lähinnä huvittavaa: Lättykirja ei ole paikka kirjoittaa vakavasti vaan paikka avautua erilaisista asioista, jotka ovat kiinnostaneet, ihastuttaneet tai pahastuttaneet.

Vaalitulos harmitti silti, joten maanantaina työpäivän jälkeen istahdin belgialaiselle kirkonpenkille kysyttyäni mitä suositellaan vaalipahoinvointiin. "Miten olisi sima?". No sehän sopi, sillä Plevnan panimosima, jota saa nykyään läpi vuoden Plevnasta ja vapun tienoolla monista muista ravintoloista, on hyvää. Äijäruokala suosittelee.

O'Malleys'issä keikalla



O'Malleys, Suomen vanhin irkkupubi. Suomen nastimmassa stadissa, Asterixia lainatakseni.

Keikoilla tulee käytyä valitettavan harvoin ja kimmokkeena toimiikin yleensä se, että kysymyksessä on bändi, jonka kokoonpanosta tunnen jonkun. Willie, Waylon & Junior. Keikka with Pena kuuluu joukkoon kuten myös Lime Hill Quartet. Muilla "tutuilla" bändeillä ei taida kotisivuja ollakaan.

Tällä kertaa Willie, Waylon & Junior with Pena soittivat irkkupubissa O'Malleys'. Muistan tuttavallisesti Mälliksi kutsutun pubin pienenä komerona vuosien takaa, mutta jo aika monta vuotta sitten sitä laajennettiin huomattavasti. Siellä ei tule kovin usein käytyä, koska se ei ole kulkureittieni varsilla, mutta mukava paikka se on. Hyvää olutta ja siideriä.

Kysyin saako keikkaa kuvata ja sain "Totta kai!" -vastauksen. Kalakierroksella tuhoamani pikkuzoomin puute pakotti käyttämään makrolinssiäni, joka kuulostaa oudolta objektiivilta keikan kuvaamiseen, mutta toisaalta se on aivan ehdottomasti laadukkain linssini. Vaihtoehtoja ei ollut, joten kuvaamaan.



Tuoppiteline.









Lusikoillakin voi soittaa.





Jostain syystä muusikkoja on kiva kuvata myös ravintolan lattialla vatsalleen maaten. Tälläkään kertaa en saanut moitteita kunhan hoidin homman niin, että en kolhinut muita asiakkaita ja väistelin riittävästi henkilökuntaa. Kerran olen joutunut todistamaan naispuoliselle ystävälleni, että en kuvannut erään tunnetun suomalaisen solistin hameen alle. Ei, minä kuvasin sitä basistisetää.



Minulla on fetissini, mutta saappaat eivät niihin kuulu. Oli vain pakko kuvata Hauen kantiksen buutsit, koska mieleeni tuli tarina ystävästäni, joka sovinistia leikkiessään päätyi lattialle naisen saapas niskallaan.








Game Over.

Juutalaisten ruokia.

Päivän Hesarissa on lyhyt, mutta varsin mielenkiintoinen juttu juutalaisten juhlaruoista. Lukeminen vaatii maksullisen tilauksen tai paperisen lehden.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

There Was Money on the Table and Piss on the Floor



Sairaala-auto odottaa.

Kalaravintolat ovat jo vuosia järjestäneet kalakierroksia, mutta en ole koskaan osallistunut niihin kuin enintään istumassa kantapubissani Hilpeässä hauessa, mutta tällä kertaa päätin lähteä koko kierrokselle.

Kierrosta oltiin pohjustettu huolella, sillä torstai-iltana en jaksanut hautoa itseäni ja fiiliksiäni kotioloissa vaan kävin parilla Hauessa. Vuorossa ollut henkilökunnan jäsen kommentoikin:"Ari, miten olisi Bitter & Twisted pitkästä aikaa? Se sopisi hyvin tuohon mielialaan." Bitter & Twisted on kevyehkö olut, jolla on silti luonnetta. Very nice indeed.

Perjantaina ravintolassa vietettiin erään kanta-asiakkaan 50-vuotisbileitä ja silloin meni hieman pidempään koska lauantai ei ole minulle työpäivä. Hyvät bileet ja kiitos kun järjestit herra S!

Hilpeä hauki





Toinen olohuoneeni, ravintola Hilpeä hauki. Olen istunut paikassa käytännöllisesti katsoen koko sen olemassaoloajan eli 17 vuotta. Kunnioitettava ikä pubille tässä maassa.

Hauen teema oli tällä kertaa Tanska. Molemmat hanassa olleet oluet, joista muistan vain toisen nimen: Grassroots, olivat erinomaisia. Nuuskalla maustettua olutta, josta nuuskankäyttäjä ei kuulemma tosin nuuskaa löytänyt, ei tullut mieleenkään kokeilla sillä ravintolatupakoinnin kielto muutti minut paljon tupakointikielteisemmäksi. Onhan tupakointia tullut kokeiltua ja täytyy myöntää, että jos minulle tarjotaan kunnon varpajaissikari niin kyllä minä sen poltan ja siitä nautin, mutta on kiva tulla ravintolasta kotiin niin, että kaikki ei haise röökiltä.

Erikoisuuksiin kuului chili-olut, jota sain maistaa Toveri S:n lasista. Chili tuntui tuoksussa, mutta maussa se ei tuntunut ensin lainkaan, mutta nousi jälkimaussa selvästi esiin, mutta ei liikaa.

Ruokana Hauessa oli erilaisia smørrebrødejä. Söin kaksi, kylmäsavulohta ja paahtopaistia. Yhdessä Twisted Thistlen kanssa ne toimivat rappioaamiaisena.

Aranda




Matkalla Kampelaan tuli bongattua merentutkimusalus Aranda. Ihmisenä, joka rakastaa merta, arvostan.

Kaunis kampela





Yours truly notkumassa Kampelan oven kyljessä. T-paita on valittu teeman mukaisesti sillä eihän Wagner olutlasiin sylje. © Toveri S.



Kampelan kiinnostavin anti oli skottilounas, johon kuului pieni Twisted Thistle, 2 cl Aberdeen Single Malt ja haggis.

Lounaana toiminut haggis osoittautui mielukuviaan paljon paremmaksi.


Punavuoren ahven




Ikkunasta peilautuu Stadin kauneinta arkkitehtuuria.


Espanjalaista luomusiideriä. Not bad, mutta siidereiden suhteen olen britti.



Ahvenen teemana olivat Espanja ja Italia, josta minulle jäi parhaiten mieleen hienot tapasannokset. Hyvää chorizoa ja serrano-kinkkua.



Postitoimisto toimii joskus toiseenkiin suuntaan.

Ahven on mukava paikka, josta voi myös varata kabinetin.

Vastarannan kiiski





Juho was here. Ikkunan läpi kuvattuna, joten ei maailman tarkin, mutta Ståhlberg on vaikuttanut Kiisken talossa.



Kiisken teema oli Englanti ja ruokana toimi fish and chips, joka oli muuten kohtuullinen, mutta ranskalaiset olivat hiukan kärähtäneet ja se maistui. Bengal Lancer sen sijaan maistui.

Janoinen lohi





Janoisen lohen teema oli Saksa, joten se ei minua ei juuri koskettanut, koska en ole suuri saksalaisen oluen ystävä. Mutta annoksen bratwurstit olivat kuulemma erinomaisia.

Lohessa kävi ikävä tapaturma: viedäkseni tungosessa minimaalisesti tilaa kannoin kameraani olkapäällä ja joku käveli ohitseni ja kuulin tömäyksen. Metrin päästä vasemmalta löysin kameran rungon ja metrin päästä oikealta kamerassa olleen pikkuzoomin. En kironnut edes mielessäni vaan kokosin osat kasaan ja kokeilin bussissa toimiiko kamera vielä. Runko: kyllä. Objektiivi sen sijaan ei pysy enää rungossa kiinni. Kamerapaketissa tulleen pikkuzoomin korvaajaksi haluamani objektiivi maksaa 829 € eli tästä ei tullut aivan halpa keikka. Käytettyjen hyllyjä katsomaan siis.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Bowmore 12



Tapoihini kuuluu hyvä viski. 12-vuotias Bowmore kuuluu niihin. Törmäsin siihen ensimmäisen kerran kun suosikkiviskiäni 16-vuotiasta Lagavulinia ei pitkään aikaan saanut Suomesta. Se oli sitä aikaa, jolloin en ollut vielä oppinut, että aivan kaikkea ilmaista viinaa ei ole pakko juoda ja olin hyvin, hyvin päissäni ja pettymys oli suuri kiroillessani mielessäni, että tämänkö Alko on tuonut Lagavulinin tilalle.

Väärässä olin sillä silloisen päihtymykseni hyvin tietäen ostin pullollisen Bowmorea ja se oli lopulta hyvin viehättävä kokemus. Se on maultaan paljon miedompi kuin Lagavulin, mutta siinä on hienoja vivahteita ja tämä viski oli ensimmäinen, josta minun makuaistini löysi selkeän salmiakin vivahteen.

Äijäruokala suosittelee.

Veau sylvie


Vasikanpaistia on tehty äijäruokalassa ennenkin, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä, mutta kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet löytyy kiinnostavampiakian reseptejä kuin veau poêlé, mutta päätin vajaat vuosi sitten kokeilla perusreseptiä ensimmäisellä kerralla.

Tämän illallisen tarina alkoi siitä, että löysin tarjouksesta vasikanpaistin, jonka jälkeen reseptiksi valikoitui veau sylvie. Marinoidaan yrteissä, brandyssä ja madeiressa, täytetään kinkulla ja juustolla. Peitetään pekonilla. Voisiko se muka olla pahaa?

Useasta eri syystä marinointiaika pidentyi yöstä pariksi päiväksi ja samalla tuhoutui marinadiliemi, joten resepti ei ole alkuperäinen. Jostain ilmestyi lisäksi mieliteko saada kuskusia, mutta koska Marokko on entinen Ranskan siirtomaa kuskus ei liene ranskalaisen ruoan vierellä rikos.

Tarvitset



2½ kg vasikanpaistin

Marinadi



1 dl brandyä
1 dl madeiraa
2 rkl oliiviöljyä
pieni porkkana viipaleina
pieni sipuli viipaleina
1 rkl suolaa
iso maustekimppu ja mustapippuria: 6 persiljanokaa, laakerinlehti, 6 timjaminoksaa, 6 pippuria harsokangastilkkuun kiedottuina.

Täyte



6 isoa 3 mm viipaletta keitettyä kinkkua - mahdollisesti useampiakin
12 isoa 3 mm paksuista viipaletta tahkojuustoa - mahdollisesti useampiakin

Muut



4 rkl voita
2 rkl öljyä

½ tl suolaa
1/8 tl valkopippuria
170 g pekonisuikaleita

Leikkaa paistiin syviä viilloksia toisestä päästä toiseen niin, että sen voi avata kuin kirjan: leikkaa yhdensuuntaisia syviä viiltoja kolmen sentin välein 1½ cm syvälle paistin pohjasta. Näin saadaan 3-4 paksua lihapalaa, jotka ovat irti toisitaan yläpäästä ja sivuista, mutta kiinni paistin pohjasta.

Pane liha kulhoon ja valele sitä marinadilla. Marinoi kaksi päivää välillä paistia käännellen.

Täytä viillot juustoviipaleilla ja kinkulla. Sido paisti alkuperäiseen muotoonsa ja pyyhi vielä paperipyyhkeillä, jotta paisti ruskistuisi kauniisti.

Kuumenna uuni 175 °C.

Siivilöi marinadi ja käristä kasviksia hiljaa voissa ja öljyssä 5 minuutin ajan. Työnnä ne syrjään padan pohjalla. Pane paisti ehyt puoli alaspäin ja ruskista pohjaa 5 minuuttia. Valele padassa olevalla öljyllä ja voilla. Ruskista myös paistin kyljet.

Mausta liha suolalla ja pippurilla. Pane pekoniviipaleet päälle. Työnnä lihaan lämöpmittari, peitä se alumiinifoliolla ja pane kansi päälle ja pata uuniin alimpaan kolmannekseen. Paisti on valmis kun sen sisälämpötila on 82 °C.

Poista paisti padasta ja soseuta paistiliemi tasaiseksi ja keitä se kokoon kastikkeeksi.

Kommentit



Reseptistä tuli varsin erilainen - varsinkin pekonia oli paljon enemmän kuin kirjassa - kuin kirjan resepti, mutta lopputulos antoi uskoa siihen, että vasikanpaisti voi olla myös hyvää. Oishikatta 3/5. Annosten rakentamisessa voisi taas olla opittavaa sillä ei tuosta kaunista tullut.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Tian d'aubergines



Alex Mackayn kirjasta Cooking in Provence tuli bongattua tian d'aubergines ja koska minulla on viha-rakkaussuhde munakoisoon niin olihan sitä pakko kokeilla. Omasta toteutuksestani tuli kuitenkin erilainen koska käytin enemmän nestettä kuin kirjan reseptissä sillä minun sipulini eivät muuttuneet pehmeiksi reseptin lupaamassa 10 minuutissa - sipulit hautuivat lopulta matalalla lämmöllä pari tuntia.

Kirjan mukaan reseptin nimi tulee poikuuden menetyksestä: jotain, jonka voi kokea vain kerran. Eli annoksen pitäisi olla jotain täysin ainutlaatuista. Ruokalajien nimet ovat joskus kaukana siitä mistä on kysymys.

Ruokalajia voi kirjan mukaan syödä sellaisenaan kuten teinkin, mutta mielestäni sen voimakkaat maut kaipaavat seurakseen jotain tasoittavaa. Jotain neutraalimpaa lisuketta viereen? Perunamuhennos ja kirjan ehdottama lammas voisivat sopia hyvin annoksen seuraksi.

Musiikki





Kokkauksen musiikkina toimi Pink Floydin Wish You Were Here. Kappaleesta ei voi olla tulematta mieleen viiden vuoden takainen kuuden kuukauden jakso, jolloin kaikki, mukaanlukien seuratoverini, jonka kanssa tuli pelattua monet shakin SM-kisat ja joka sai surmansa auto-onnettomuudessa ollessaan lomalla YK-joukoista, tuntuivat kuolevan ympäriltä.

Monet tulkitsevan kappaleen romanttisena kaipauslauluna, mutta minusta se on nimeenomaan menetettyjen läheisten kaipauslaulu.

Tarvitset



Alkuperäisen reseptin ainesosamäärät menevät näin. Sovella astian, ainesten ja ruokailijoiden määrän mukaan. Itse tein karkeasti puolikkaan annoksen.

1 kg sipulia kuorittuina ja ohuiksi siivuiksi leikattuina
50 ml oliiviöljyä
1 tl tomusokeria
1 tl suolaa
1 dl vettä
keskikokoisen munakoison
ison kesäkurpitsan
4 isoa roma-tomaattia
timjamia, tuoretta tai kuivattua
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
oliiviöljyä valeluun

Laita sipulit pannulle, jolle on kansi. Lisää oliiviöljy ja teelusikallinen tomusokeria ja suolaa. sekä 1 dl vettä. Laita kansi pannun päälle ja paista matalalla lämmöllä kunnes sipuli on pehmennyt. Poista kansi, nosta lämpöä, sekoita säännöllisesti ja paista kunnes sipuli on karamelisoitunut tummaksi. Siirrä sipulit laakeaan uunipataan.

Leikkaa tomaatit, munakoiso ja kesäkurpitsa sentin siivuiksi ja levitä ne sipulipaistoksen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele timjamia päälle. Valele oliiviöljyllä ja peitä foliolla. Paista 160 °C uunissa 45 minuuttia. Poista folio ja paista vielä tunti. Lopputuloksen pitäisi olla melkein kuiva, tomaattien tummia ja makujen hyvin konsentroituneita.

Kommentit



Tästä tuli oikein hyvää, mutta sipulia on suhteessa liikaa. Minun makumaailmaani ei myöskään sovi se, että näin jyräävää ruokalajia syödään yksinään. Oishikatta 3/5. Vähemmällä sipulilla ehdottomasti enemmän.

I wish you were here.