lauantai 31. heinäkuuta 2010

Kesän ruokahaasteen tulos

Sivu renderoituu omituisesti. Yritän löytää vian. Älkää hämmästykö jos sivu näyttää ajoittain vielä hassummalta.

Kesän ruokhaasteen äänestys päätyi Pumpkin Jamin kesäpastan voittoon. Onnittelut Pumpkin Jamille ja vielä kerran kiitokset kaikille osallistujille.



































RuokaÄäniä

Kesähömpötys

7 (11%)

Viilentävä kurkku-pastasalaatti tillipestolla

15 (25%)

Lämmin tortellinisalaatti

0 (0%)

Mantelipesto

6 (10%)

Hellesalad

4 (6%)

Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa

5 (8%)

Kesäpastaa.

16 (27%)

Papu-vuohenjuustopasta

6 (10%)



Kommentit



Kokeilua blogspotin äänestyshärvelillä ei voi pitää onnistuneena: härveli elää jossakin Yhdysvaltain aikavyöhykkeessä, mutta yöllä ei onneksi tullut lisää ääniä. Mikä vielä ikävämpää niin äänestys ei toiminut yhdellä käyttäjällä. Kysymyksessä voi olla se, että ääni ei tullut perille tai välimuistiongelma, jonka vuoksi ääniä tulikin kaksi. Ei voi tietää. Jossain täytyy olla hyvin toimiva avoimeen lähdekoodiin perustuva ja ilmainen äänestysohjelmisto käytettävissä.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Suuret Oluet - Pienet panimot



Pääkaupungiseudulla olevan oluen ystävän kannattaa käydä huomenna Rautatientorilla Suuret oluet - Pienet panimot -tapahtuman vuoksi. Tarjolla on oluita, siidereitä ja tisleitä sekä purtavaa muurinpohjaletuista chili con kyyttöön.

Kävin paikalla tänään vain pikaisesti yhdellä, joksi päätyi Plevnan Cotton Ale, joka sopi suuhuni mainiosti. Huomenna paremmalla ajalla uudestaan, tulkaa mukaan!

Muualla verkossa



Paikalla vietetään myös Olutliitto ry.:n kymmenvuotisjuhlia.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Chili con carne



Steak 1845:sta jäi ikävä fiilis ja lopun sisäfileen päätin, niin älyttömältä se kuulostaakin, käyttää chili con carneen. Ulkofile toimii hyvin vaikkapa intialaisessa ruoassa joten miksi ei näinkin kun kerran osoittautui, että ostamani tarjoussisäfile ei ollut mitenkään huippulaatuinen. Note to self: jos haluaa nauttia hyvästä pihvistä kannattaa edelleenkin luottaa niihin lihakauppiaisiin, joihin kokemuksesta tietää voivansa luottaa.

Chili con carne voi olla kunnon äijäruokaa tai se voi olla miehuuskoe, joka soveltuu parhaiten kuparikattilan kiillottamiseen. Tarina kertoo bileistä, joissa oli miesten chiliä, naisten chiliä ja lasten chiliä - ei kai suinkaan asenteellista?

Tämän kerran ruokailuun iloa mukaan toi se, että sipulit olin juuri nostanut itse plantaasilta ja habanero oli peräisin purkista, jonka ystäväni toi tullessaan kun tein ruokaa hänelle ja Ketun keittiölle. Habanerot ystäväni on kasvattanut itse.

Tarvitset



600 g naudan sisäfilettä
3 sipulia
6 valkosipulin kynttä
1 habanero
purkin tomaattipyrettä
purkin valkopapuja tomaattikastikkeessa
vastajauhettua mustapippuria
suolaa

Paloittele liha suupaloiksi. Kuori sipulit ja valkosipulit. Hienonna habanero morttelissa.

Lisää öljyä pannulle ja ruskista liha pannulla pieninä annoksina. Siirrä valmiit lihat kulhoon. Älä anna lihan kuivua. Kuullota sipuli, lisää pavut ja tomaattipyre. Laita liha takaisin pannulle ja murskaa valkosipuli sekaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tarjoile riisipedillä.

Kommentit



Keittiössä leijuva habanero-pöly tuntui selvästi ilmassa. Kuten odottaa saattoikin maku oli terävä, mutta pari päivää muhittuaan maut olivat tasoittuneet miellyttäväksi, tasaiseksi potkuksi. Oishikatta 4/5. Habanerot kasvattanut ystäväni olisi todennäköisesti sanonut tästä ensimmäisestä itse tekemästäni chili con carnesta, että olen pehmennyt käsiin. Lasten chiliä!

Chilien kasvatusta tekisi mieli kokeilla itsekin, mutta jotain miedompaa, jotta se olisi monikäyttöisempää. Mikäköhän olisi sopiva lajike?

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Steak 1845

Oluen, varsinkin brittioluen ystävänä, minua kiinnostaa myös oluen käyttö ruoanlaitossa ja siksi Fiona ja Will Beckettin kirja An Appetite for Ale - Hundreds of Ways to Enjoy Beer with Food on ahkeressa käytössä. Tällä kertaa aiheena on pihvi ja sen kastikkeessa on täyteläistä olutta, täyteläistä viskiä ja tuota kaikkien kulinaristien halveksimaa ainetta nimeltä ketsuppi. Toisaalta, ketsuppi toimii myös tonkatsu-soosussa, joten let's give it a chance.

Alkuperäisessä reseptissä oluena toimii minulle täysin tuntematon innis & Gunn, jonka korvasin Fuller's 1845:lla.

Tarvitset



siistityn sisäfilepihvin
½ sipulin kuorittuna ja ohuina siivuina
1 dl Fuller's 1845
1 pieni laakerinlehti
3 mustapippuria
1 rkl neutraalia öljyä
5 g voita
½ tl jauhoja
½ tl ketsuppia
merisuolaa, mustapippuria ja sokeria
liraus Taliskeria

Siisti pihvistä ylenmääräinen rasva ja kalvot. Laita matalaan astiaan joitakin sipuliviipaleita aseta pihvi niiden päälle. Lisää olut ja hieman lisää sipuliviipaleita. Lisää laakerinlehti ja pippuri. Peitä ja jätä marinoitumaan tunniksi. Käännä puolessa välissä.

Poista pihvi marinadista ja kuivaa se. Hiero hieman öljyä kummallekin puolelle. Kuumenna pannu kuumaksi ja paista 2-3 minuuttia, käännä ja paista 1-3 minuuttia riippuen siitä kuinka kypsäksi haluat pihvin. Siirrä pihvi syrjään ja peitä kevyesti.

Lisää pannulle 1 rkl öljyä ja voi. Paista loppua sipulista kunnes se alkaa ruskistua. Laske lämpöä ja lisää jauhot. Siivilöi marinadi pannuun sekoita kunnes kastike on saostunut. Lisää ketsuppi ja viski (noin ½ rkl) ja keitä vielä minuutti. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla.

Kommentit



Toteutuskin ontui kastikeainesten ruskistamisen mentyä hiukan liian pitkälle, mutta silti: liian monimutkaista. Kuten meillä atk-hörhöillä on tapana sanoa KISS: Keep It Simple, Stupid. Oishikatta 1/5. Minulla todellakin on ongelma olutpohjaisten ruokien kanssa, mutta sehän tarkoittaa vain haastetta: pitää löytää se oma maku ja tyyli.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Ravintola Juuri












Muutamaa päivää myöhemmin tuli käytyä uudelleen duunikavereiden kanssa - tällä kertaa kamerakin oli mukana. Ensimmäisessä kuvassa duunikaverin salaatti ja toisessa metsästäjänmurekkeeni.



Ravintola Juuresta kuulee nykyään lähes joka päivä. Siellä vierailu on jostain syystä kuitenkin jäänyt roikkumaan projektilistalle. Syynä on ehkä etäinen sijainti, kokonaista kaksi korttelia työpaikaltani.

Matka Juureen hiukan jännitti sillä Etelä-Helsingissä alkoi 10:40 sähkökatko, jonka syytä ei vieläkään tiedetä. Ravintolassa onnekseni kaikki kuitenkin toimi. Tilaukset tehdään lounasaikaan tiskiltä ja maksetaan etukäteen. Tapa, josta pidän koska työpäivän lounaisiin ei voi käyttää rajattomasti aikaa. Tilasin lounaslistalta sapaslajitelman uusien perunoiden kera. Sapas-uudissana lienee tapas, ässällä, kuten Suomi. Hauska pikku yksityiskohta.

Lounaaseen kuuluu leipä ja salaatti. Leipä oli tuoretta ja hyvää ja salaatti raikasta. Omenalohkoon unohtunut Granny Smith -tarra oli hivenen koominen lisä, mutta ei pieni inhimillinen virhe salaattia pilaa. Varsinainen annos koostui landekinkusta - en ollut edes tiennyt, että Suomessa valmistetaan ilmakuivattua kinkkua, lammassalamista, kylmäsavulohesta ruislastulla sekä haukimurekkeestä. Kaikki oli laadukasta ja vaikka hauki ei lempikaloihini kuulukaan sekin maistui ja sen lisukkeena oleva puolukkasurvos oli erinomainen idea. Perunat olivat paikoitellen varsin suolaisia. Yllättävää ja maukasta ja se sai minut pohtimaan omaa, varsin vähäistä, suolankäyttöäni.

Poikkeuksellisen hyvä lounas, ystävällinen, mutta ei tunkeileva palvelu. Miellyttävä sisustus. Äijäruokala suosittelee.

Kannattaa piipahtaa myös Juuren puodissa, josta mukaani tarttui Saloniemen juustolan kutun goudaa.

Muualla verkossa



Landekinkkua googlaillessani silmiin osui pari mielenkiintoista sivua:

Turun sanomat: Hyvä liha taipuu
nöyriksi nakeiksi

Landekinkkuakin olisi ilmeisesti saatavilla kaupoista

EDIT



Lisäsin kuvat.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kesän ruokahaasteen äänestys

Kesän ruokahaasteen osallistumisaika päättyi eilen, joten tänään alkaa äänestys. Osanottajia oli mukavasti kahdeksan kappaletta.

Äänestyksissä on melkein aina käytetty PollDaddy.comia, mutta ilmaiseksi saa äänestää vain sata kertaa kuukaudessa ja raja on minusta liian alhainen. Kokeilen tässä äänestyksessä Blogspotin äänestyshärveliä. Äänestys löytyy siis poikkeuksellisesti tuosta vasemmasta reunasta eikä itse blogauksesta. Äänestysaika päättyy 30.7.2010 kello 23:59.

Äijäruoka kiittää kaikkia osanotosta ja hyvistä resepteistä. Alla haastevastaukset ilmoittautumisjärjestyksessä.

Sausage Creature: Kesähömpötys











Kesähömpötys



Herkku & Koukku: Viilentävä kurkku-pastasalaatti tillipestolla







Viilentävä kurkku-pastasalaatti tillipestolla


Anzkun kauha: Lämmin tortellinisalaatti







Lämmin tortellinisalaatti


Villa Ainala Cuisine: Mantelipesto







Mantelipesto


Kulinaarimuruja hampaankolossa: Hellesallad









Hellesalad


Tuulestatemmattua: Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa








Kesäruokahaaste: jalostettu nuudelisoppa


Kurpitsamoska: Kesäpastaa.






Kesäpastaa.


Puolijauhoista: Papu-vuohenjuustopasta






Papu-vuohenjuustopasta

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Marskin ryypyllä graavattu lohi



Sunnuntaipäivällisellä syntynyttä ideaa Marskin ryypyllä graavatusta lohesta oli totta kai pakko kokeilla. Tillin jätin tällä kertaa pois sillä en ole maailmankaikkeuden suurin tillin ystävä ja ajattelin, että Marskin ryypyssä itsessään on riittävästi luonnetta.

2 nahallista lohifilettä à 500 g
½ dl marskin ryyppyä
3 rkl karkeaa merisuolaa
3 rkl sokeria

Poista lohesta selkäruodot. Aseta fileet voipaperille nahkapuoli alaspäin, valele alkoholilla ja hiero sokeri-suolaseos pintaan. Aseta fileet vastakkain, kääri voipaperiin ja anna graavautua jääkaapissa yön yli tai vuorokauden. Käännä pakettia välillä, jotta graavautuminen tapahtuisi tasaisesti.

Kommentit



Tämä setä tykkäsi.Oishikatta 4/5.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Pinaattikeitto







Minä pidin pinaattikeitosta koulussa, mutta lapsena kotitekoinen pinaattikeitto maistui liikaa pinaatilta. Miltä pinaattikeitto, maistuisi kotona, itse plantaasilta kerätyistä pinaatinlehdistä tehtynä?

Luonnollinen reseptin lähde perinteiselle suomalaiselle kotiruoalle oli jälleen kerran Uusi Ruutukokki, mutta kirja oli kaukana kun kävin kaupassa ja kotona havaitsin, että kasvislientä ei kotoani löydy. Otin siis vaikutteita Googlella löytämäni Kropsua eväänä -blogista. Mitä on kropsu, mietti hetken stadilais-hämäläis-karjalainen, ja jatkoi eteenpäin. Sokeria? Jännä, kokeilemisen arvoinen idea.

Minun pinaattikeittoni syntyi siis jonkinlaisena risteytyksenä.

Tarvitset



yhdelle

1 kovaksi keitetyn luomumunan
25 pinaatin lehteä
suolaa
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl täysmaitoa
½ mmt suolaa
¼ mmt raastettua muskottipähkinää

Huuhtele pinaatti hyvin. Pane se suolalla maustettuun runsaaseen, kiehuvaan veteen ja keitä noin viisi minuuttia. Kaada vesi pois ja hienonna pinaatti.

Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon jauhot, sekoita ja lisää maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Lisää pinaatti ja kypsennä vielä muutama minuutti. Mausta suolalla ja muskottipähkinällä. Halkaise muna ja lisää keittoon. Nauti.

Kommentit



Namia. Oishikatta 4/5. Huoltoa kaipaavan D50:ni tilalle ostamani käytetty D70S:n kanssa tulee kovin tummia kuvia. Opettelun paikka.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Leikkelelautanen


Leikkelelautanen on helppo ja herkullinen alkupala tai välipala, jota ei Suomessa juuri harrasteta. Kirjallisuudessa siihen törmää usein, kuten vaikkapa kirjassa Mannerheimin pöydässä, jossa syödään prahankinkkua vesimelonin, joka taittaa erinomaisesti leikkeiden suolaisuutta, kera. Äijäruokala suosittelee, tällä kertaa vesimelonia, parmankinkkua ja chorizoa.

Mannerheimin pöydässä -kirjan mukaan prahankinkkua ei Suomesta saa, mutta googlaillessani löysin uutisen, jossa prahankinkkua on nykysuomalaisessa pöydässä: Merikarvia-lehti. Lähetin kirjoittajalle kysymyksen ja toivon saavani ilahduttavan vastauksen.

Viininä piti olla aamun Hesarin ruokatorstain suosittelema rosé, mutta aamuinen piipahdus Alkoon kertoi, että viini on käytännössä loppu eikä sitä tule enää lisää. Arvostan ruokatorstaita, mutta kommentoitavan viinin saatavuuden voisi tarkistaa. Hajapulloja siellä täällä Helsinkiä, jotka olisivat jokseenkin varmasti menneet siinä vaiheessa kun minä ehtisin esimerkiksi Kannelmäkeen. Lasiin päätyi Miguel Torres Chile Cabernet Sauvignon Rosé. Hapokas, selvästi vahvempi kuin rosét yleensä.

Juustosalaatti



Salaatit ovat kotonani harvinainen vieras. Ehkä siihen on syynä jonkinlainen henkinen allergia, joka on syntynyt siitä, että salaateissa on melkein aina jotain tuoretta ja edullista, jota en voi syödä. Lähinnä herneitä tai porkkanaraastetta. Asia on pitänyt korjata kotona, mutta se nousi vasta helteiden myötä kriittiselle prioriteettitasolle. Vain omenat jaksavat kiinnostaa, minulle kommentoitiin. Vastasin, että kyllä, mutta vain silloin kun ne muutettu kuivaksi brittisiideriksi. Suolanhimo on selvä, joten Pringlesejä, joihin en yleensä koske, on kulunut muutama putkellinen.

Evoluutio on kuitenkin vielä kesken eikä ihmiselle voi sen vuoksi suositella vain alkoholista ja hiilihydraateista koostuvaa ruokavaliota, joten tarvitsemme esimerkiksi salaattia.

Hesarin uutinen Jogurttipurkin kreikkalaismies saa satojen tuhansien korvaukset sai minut muistamaan jääkaapissani nököttävän Valion violetin emmentalin ja Beckettien kirjasta An Appetite for Ale löytyvän reseptin Emmental, fennel & apple salad with honey, mustard & yoghurt dressing. Alkuperäisessä reseptissä käytetään little gem lettucea, mutta korvasin sen plantaasilta kerätyllä tavallisella salaatilla ja jogurttina toimi vähärasvaisen jogurtin sijasta Lindahlin turkkilainen jogurtti, suomalaisessa nettikeskustelussa partaäijäksi nimetty tuote, josta ollaan hehkutettu muun muassa Polkkapossussa. Alkuperäisen reseptin omena on Braeburn, mutta sellaista en muista Suomessa nähneeni, joten omenaksi valitsin oletetun lähisukulaisen Granny Smithin. Siiderietikkaa ei kaupassa ollut, joten käytin valkoista balsamiviinietikkaa koska sitä löytyi kaapista.

Alla olevan reseptin määrät ovat alkuperäiset, mutta muutin niitä, koska olen fenkolin kaveri, mutta en niin hyvä kaveri, että söisin sitä näin paljon. Laitoin vastaavasti enemmän omenaa.

Tarvitset



neljälle alkupalaksi tai kahdelle pääruoaksi

2 little gem lettucen ydintä
200 g emmentalia
1 pieni- tai keskikokoinen fenkoli lehtien kera (jos lehtiä ei ole, käytä tuoretta tilliä)
1 keskikokoinen braeburn-omena

1 tl dijon-sinappia
1 tl kirkasta hunajaa
1 rkl siiderietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
100 ml maustamatonta jogurttia
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Siisti salaatti ja riko lehdet. Laita ne jääveteen.

Sekoita sinappi, hunaja ja etikka ja sekoita haarukalla. Lisää öljy vähitellen ja sekoita haarukalla kunnes kastike on paksua. Lisää jogurtti ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kuutioi juusto suupaloiksi.

Poista fenkolista vihreät osat ja siirrä syrjään. Leikkaa se kahtia ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi. Valuta salaatti ja kuivaa se pyyhkeellä tai talouspaperilla.

Leikkaa omena neljänneksiksi ja poista kota. Levitä salaatti ison kulhon pohjalle ja reunoille ja lisää juusto ja fenkoli. Lisää omena viipaloituna suoraan salaatin päälle, jotta omena ei tummuisi. Sekoita kastiketta ja lisää se kulhoon. Lisää fenkolin lehdet. Ravista ennen tarjoilua.

Kommentit



Tästä tuli hyvää. Sinapin määrää kastikkeesssa voisi ehkä hieman vähentää, mutta kirjassa ehdotetaan, että salaatista voi tehdä ruokaisampaa lisäämällä siihen kinkkua. Ei huono idea ja silloin tämä sinapin määrä olisi varmaankin juuri sopiva. Oishikatta 3/5.

Tänään, vaiko oikeastaan huomenna, yöpalaksi kuitenkin jotain kevyempää. Nemin sanoin, carpe noctem eli tartu yöhön.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kantarellikeikeitto kohtaa Guinnessin Islay-saarella



Täydellisen kantarellikeiton reseptin kehittäminen on ollut turhaan hakusessa aina siitä asti kun sain sellaista edellisessä elämässäni Vilnassa juhlaillallisilla. Tällä kertaa maustoin pohjaa oluella, tarkemmin sanottuna Guinnessillä, joka ei ole mikään kesäolut, mutta eivätpä sienetkään ole helleruokia, mutta niitä nyt sattui takertumaan hihaan.

Tarvitset



Alla olevat ainesmäärät ovat sikäli hyvin harhaanjohtavia, että sieni-sipulipaistosta minulta jäi runsaahkosti yli johonkin muuhun käytettäväksi. Loput aineet riittivät hyvin yhden hengen annokseen.

½ l kanttarellejä
1 sipuli
mustapippuria
suolaa
1 dl Guinnessiä
2 dl kermaa
1 rkl Caol Ilaa
2 rkl vastaraastettua parmesania

Kuullota hienohkoksi silputtu sipuli voin ja öljyn seoksessa ja lisää jonkin verran pilkotut kanttarellit. Jatka paistamista kunnes ylimääräinen neste on poistunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jätä pannulle sen verran paistosta kuin haluat yhteen annokseen. Lisää olut ja sitten kerma. Kiehauta, tarkista maku ja kaada keitto lautaselle. Lisää annokseen viski ja raastettu parmesan.

Kommentit



Tästä tuli kehityskelpoista, mutta jälleen kerran totesin, että minulla on taipumusta laittaa olutkeittokokeiluihini liikaa olutta tai hyvää olutta, joka ruoassa muuttuukin ikäväksi metalliseksi mauksi. Tällä kertaa olutta oli liikaa lopputulos oli liian talvinen. Mutta tätä voisi säätää, joten oishikatta 3/5.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Sunnuntairuokaa



Sunnuntain illallinen sai alkunsa talvella löytäessäni Kampin keskuksesta alelaarista Gordon Ramsayn kirjan Sunnuntairuokaa. Kirja on tunnelmaltaan talvinen ja sen reseptit ovat kiinnostavia vaikka kirja hössöttääkin hieman liikaa perinteisen sunnuntairuokailun merkityksestä.

Rääväsuisella skottikokilla on karismaa, mutta liiallinen korsonkielen käyttäminen ja ihmisten julkinen nöyryyttäminen eivät ole minun juttuni. Silti, eikä edes ihan pikkuisen, teki mieli laittaa tämän blogauksen otsikoksi Fucking Lamb.

Lauantaina kävin ostamassa Hakaniemen torilta uusia perunoita ja kesäkurpitsan. Karitsan kareet ostin Hakkaraiselta ja lohen Reitin kalasta. Kauniina, kesäisenä päivänä oli hyvin helppoa rakastaa kotikaupunkiaan Hakaniemen torilla.

Ramsayn kokonaisuutta muokkasin melkoisesti. Alkuruoan vaihdoin suomalaiseksi: vodkagraavattua lohta varhaisperunoiden, jälkiuunileivän, voin ja tillin kera. Pääruoaksi oli Ramsayn kirjan lampaankaretta, mutta sitäkin yksinkertaistaen: ei yrttikuorrutetta. Karitsaksi vaihtuneen lampaan seuraksi ehdotetut maukkaan, mutta raskaanoloiset perunat, jätin kokonaan pois.

Vodkagraavattu lohi





Alkuruoka oli sekin ennalta kokeilematon Eeva Salosen Ruokatorstai-kirjasta peräisin oleva vodkagraavattu lohi. Alla resepti alkuperäisine määrineen, mutta minä käytin vain hieman vain hieman yli 400 g lohta ja puolet muista ainesosista kolmen ihmisen alkuruoaksi.

Koska en ymmärrä mitään vodkista uskoin myyjän suositukseen ja hankin Finlandiaa.

2 nahallista lohifilettä à 500 g
½ dl vodkaa
3 rkl karkeaa merisuolaa
3 rkl sokeria
1 dl tillisilppua

Poista lohesta selkäruodot. Aseta fileet voipaperille nahkapuoli alaspäin, valele alkoholilla ja hiero sokeri-suolaseos ja tilli pintaan. Aseta fileet vastakkain, kääri voipaperiin ja anna graavautua jääkaapissa yön yli tai vuorokauden. Käännä pakettia välillä, jotta graavautuminen tapahtuisi tasaisesti.

Karitsankare





kaksi karitsankaretta kahtia leikattuna
oliiviöljyä kypsentämiseen
merisuolaa ja mustapippuria

Poista kareista helposti irtoava kova rasva ja tee niihin ristikkäisiä viiltoja ja mausta reilusti. Anna maustua sillä välin kun esivalmistelet kesäkurpitsat. Paista kareet oliiviöljyssä kullanruskeiksi, noin neljä minuuttia kummaltakin puolelta. Pane pata 200 °C uuniin ja anna lihan kypsyä 10-15 minuuttia eli kunnes liha tuntuu kimmoisalta. Käytä digitaalista lihalämpömittaria jos sinulta sellainen löytyy. Lammas kannattaa jättää hieman roséksi.

Provençelaiset kesäkurpitsat



1 kesäkurpitsa
1 rasia kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä paistamiseen
rosmariininoksa, lehdet hienoksi silputtuina
merisuolaa
mustapippuria
½ rkl balsamiviinietikkaa
basilikanoksa, lehdet revittyinä

Leikkaa kesäkurpitsa vinosti senttimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Kuumenna hiukan oliiviöljyä korkealaitaisessa paistinpannussa. Lisää kesäkurpitsaviipaleet ja silputtu rosmariini. Kypsennä minuutin verran. Mausta reilusti ja lisää loraus balsamiviinietikkaa. Kaada kirsikkatomaatit kattilaan ja kypsennä 2-3 minuuttia. Lisää vähän oliiviöljyä, mausteita ja etikkaa. Anna kypsyä kunnes kesäkurpitsa ja tomaatit alkavat pehmetä. Sekoita mukaan basilikanlehdet, tarkista maku ja tarjoile heti.

Minttusuklaa





Kuva on vanhemmasta postauksestani. Tällä kertaa kuva jäi ottamatta.

Kaupan pakastimien äärellä jäätelölaadun valintaa pohtiessani silmiini osui minttu ja koska tarkoituksenani oli tehdä sen seuraksi äijäklassikkoa ilkikurisuus iski: nuoruuteni aikojen teinikännijuoma. Saakohan sitä vielä? Itse olen siltä uskoakseni onnekseni välttynyt.

Maailmankaikkeuden yksinkertaisin suklaakastike valmistetaan kiehauttamalla 2 dl kermaa ja sulattamalla siihen 170 g tummaa suklaata. Yleensä olen käyttänyt Fazerin taloussuklaata, mutta nyt käytin seitsemänkymppistä. Pöydässä ehdotettiin, että kastikkeeseen voisi lirauttaa tilkan jallua.

Kommentit



Kolmen ruokalajin illallisia tulee tehtyä harvoin sillä siihen kuluu runsaasti aikaa enkä ole kovin perso jälkiruoille, mutta sunnuntaisin aika ei aseta jyrkkiä rajoja ja vieraat innoittavat panostamaan ruoanlaittoon. Tämä oli myös erittäin helppo ja nopea kokonaisuus.

Vodkagraavattu lohi oli yllättävän vähän vodkainen. Calvados tai Marskin ryyppy voisi olla mielenkiintoisempi ratkaisu. Karee onnistui hyvin, mutta se olisi saanut jäädä raa'emmaksi. Kesäkurpitsaa olisi saanut olla enemmän kasvislisukkeessa, mutta se oli loppujen lopuksi illallisen maukkain osa. Minttusuklaakin toimi hyvin. Oishikatta 3/5. Ei aivan nappiin, mutta kokille tuli hyvä mieli vieraitten vaatiessa uusintaa Ramsayn alkuperäisellä reseptillä.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Viskilohi



Ketun keittiön viskissä uinut lohi on muhinut takaraivossani jo pitkään sillä pidän viskistä, varsinkin savuisista Islay-viskeistä lempiviskini ollessa Lagavulin ja nyt kun se on on järjettömän kallista tapanani on ostaa Bowmorea, mutta koska eräs toinen resepti kaipasi täyteläistä viskiä löysin itseni tuijottamassa vierekkäin olevia Caol Ila ja Highland Park pulloja. Savua vai ei savua? Avulias alkon myyjä ratkaisi ongelmani sanomalla että kun kerran haluat savua niin ota Caol Ilaa vaikka Highland Park onkin fiinimpi.

Arabian K-kaupasta mukaani takertui siivu suomalaista merilohta, johon lurautin soijakastiketta ja viskiä (luraus on tässä noin 3 rkl), ripautuin mustapippuria ja jätin marinoitumaan pariksi tunniksi. Paistoin rypsiöljyssä ja myöhemmin pannulle ilmestyi seuraksi jo leimalliseksi muodostunut tomaatti. Tarjosin keitettyjen varhaisperunoiden kera, joiden seurana oli tuoretta tilliä ja voita.

Lopputulos oli erinomainen, pinnalta paistunut, sisältä mehevä. Oishikatta 4/5.