tiistai 23. marraskuuta 2010

Huskyjen matkassa



1988, viimeisenä lukiovuotenani, muutin hetkeksi Maalle. Seuraavana keväänä taloon tulivat ensimmäiset karvaiset otukset: kissat Mihail ja Kasimir sekä käyttölinjan siperian husky Lothar.

Vaikka jo syksyllä 1989 muutin Helsinkiin opiskelemaan (lähinnä elämää) niin kuluneen melkein 22 vuoden aikana olen rapsuttanut kissoja ja koiria, toiminut koiravaljakon handlerina, kuunnellut husky-luentoja, istunut nuotiolla grillaten ja ajanut koiravaljakolla kilpaa. Tänä aikana myös elämä Maalla on muuttunut: veljestäni on tullut eräopas, kissoja on yksi ja koiria on 14 puolivuotiaasta Igorista kohta kymmenen vuotta täyttävään Buryaan.

Koirien nimet ovat joko venäjää tai tšuktšia mikä on luontevaa sillä siperianhusky on kotoisin Venäjän Kauko-Idästä tšuktšien alueelta.












Matka kauas pohjoiseen alkoi Helsingin rautatieaseman Aseman wurstista. En ollut moneen vuoteen käynyt, mutta muistikuva huomattavasti normaalia paremmasta chilihodarista oli edelleen oikea.

Vasemmalla turbouuni.





Kuvauskeikka



Lokakuisena viikonloppuna vierailin veljeni luona ja ideana oli tietysti päästä touhuamaan koirien kanssa, kuvaamaan, saunomaan ja syömään ulkona tehtyä ruokaa.

Perjantai














Huskyjä työssä. Takana vasemmalla monien ystävieni tuntema Grep - normaalisti johtajana toimiva koira antoi tällä kertaa tilaa kokemusta kaipaavalle nuorisolle.


Lähdin perjantaina töiden jälkeen junalla Tampereen seudulle ja saavuttuani perille ja tervehdittyäni koiria ja Mustis-kissaa vuorossa oli ensimmäisenä lenkkki koirien kanssa kuulaassa syysyössä. Kuvasato oli hieno vaikka pimeys ja korkea ISO tekikin kuvista rakeisia. Ja koska stadilainen atk-hörhö olikaan viimeksi nähnyt Linnunradan päänsä yläpuolella?












Yön pimeydestä paljastui rapsutettavan mukavia siperialaisia.


Palattuamme entiseen kotiini vuorossa oli pestokeitto ja sauna.

Pestokeitto


Keitosta ei tullut otettua kuvaa. Tekstini on veljeni kirjoittama.

Kauden vihanneksia. Tällä kertaa käytettiin purjoa, kesäkurpitsaa,
tomaattia, perunaa, porkkanaa, paprikaa, mangoldia. Purjo kuullotetaan
kevyesti, lisätään kiehuva vesi sekä pilkotut vihannekset.

Mausteeksi chiliä ja välimerellisiä yrttimausteita kuten basilikaa ja
lipstikkaa, sekä merisuolaa.

Saa hautua pitkään, hyvä valmistaa jo vaikka edellisenä päivänä, jolloin
kasvisten ja mausteiden maku irtoaa keittoliemeen.

Keiton ohella tarjotaan pestotahnaa:

pesto-kastiketta
vaalean leivän murua sen verran kuin pesto imee sisäänsä
parmesaaniraastetta

Pestotahnaa lisätään keittolautaselle lusikallinen, se suurustaa keiton ja
antaa makuun lisäpotkua.

Lauantai




Pitkään valvottu yö tarkoitti myös myöhempää herätystä, joka tosin vain minulle meistä seitsemästätoista on harvinaista. Koirat ulkoilutettiin, söimme aamiaista ja kävimme pienellä aamulenkillä.

Syksyn kauneutta














Kirmaava husky ja hopeapensas.













Loppusyksyn ruskaa, sen värejä ja lahoamista, oli nautinto kuvata.



Körpäkkä


Körpäkkä, jos jokin, on äijäruokaa. Resepti on vapaamuotoinen kunhan voita muistaa käyttää riittävästi. Tarvitaan pekonia, kypsää kalaa, sipulia ja voita. Körpäkkään liittyy myös äijämäisen brutaali syntytarina: juna ajoi mummon sian yli ja mummo huusi vihaisena junalle ruotsiksi, että aja takaisin! Myöhäistä, mutta yliajetun possun siivuista syntyi ensimmäinen körpäkkä.

Tarvitset

pekonia
kypsää kalaa
sipulia
voita
mustapippuria
(suolaa)





















Ruskista pekoni





Töni pekoni sivuun ja lisää sipuli.





Poista pekoni pannulta.





Lisää iso köntti voita. Ruskista sipuli.





Lisää kala ja palauta pekoni pannulle. Mausta mustapippurilla ja tarkista suola.





Körpäkkään ei perinteisesti kuulu sipulin lisäksi muita kasviksia, mutta vaikkapa kirsikkatomaatit keventävät muuten tömäkkää ruokaa mukavasti.

Körpäkän voi tarjoilla vaikkapa paahdettuihin rieskoihin käärittynä.




Kommentit






Tuimailmeistä Ketkua riisutaan valjaistaan. Ilmeen tuovat kylmänsiniset silmät ja voimakas apilakuvio. Elävässä elämässä Ketku ei ole lainkaan ketku.


Körpäkästä tuli hyvää, mutta nälkä ajoi hiilloksen odottamisen edelle. Oishikatta 3/5 siis.

Muualla verkossa



Gegwen Getaways

tiistai 2. marraskuuta 2010

Belge



Kattilallinen simpukoita Portugalilaisen kalastajan tapaan:
sardelli-valkoviini-voikastikkeessa


Helsingin Kluuvissa sijaitsevasta ravintola Belgestä on pitänyt kirjoittaa jo pidemmän aikaa ja nyt kun simpukkaviikot lähenevät loppuaan on viimeistään aika.

Käyn Belgessä säännöllisesti lounaalla. Paikka on viihtyisä ja ruoka on jollain lailla kunnianhimoisempaa kuin lounaalla yleensä. Esimerkiksi kasvikset eivät ole liian kypsiä, mutta ainakin minun on pitänyt hiukan opetella, että osaan valita lounaslistalta annokset, joista pidän. Muutama aika tavallisen harmaa annoskin on tullut lounaalla eteen. Kala-annoksilla on ollut tapana olla turhan sitruksisia minun makuuni, mutta yleisvaikutelma on pysynyt hyvänä.

Belgen keittiön suhtautumista rucolaan on vaikea pitää minään muuna kuin fiksaationa. Sitä tuntuu olevan liioittelematta kaikissa lounasannoksissa. Ei minulla ole mitään rucolaa vastaan, päin vastoin, mutta pitääkö sitä olla joka paikassa? Ravintolan palvelu on ystävällistä ja jos sitä jostain pitää moittia niin se on satunnaisesti hiukan liiankin huomaavaista, mutta tämä on tietenkin makuasia.

Belge järjestää joka vuosi teemaviikkoja: simpukka-, makkara- ja siideriviikot. Simpukkaviikoilla on pitänyt käydä jo vuosia, mutta vihdoin tänä vuonna kävin Ketun keittiön Ketturouvan kanssa herkuttelemassa.

Kommentit














Kysyessäni mikä sopisi simpukoiden alkudrinksuksi minulle tarjoiltiin Fernet brancaa. Ruokajuomana toimi vehnäolut.

Simpukat olivat erittäin hyviä. Niiden mukana tuli patonkia ja belgen perunoita. Äijäruokala suosittelee vilpittömästi. Simpukkaviikot jatkuvat vielä tämän viikon. Pitäisiköhän siellä käydä vielä kerran?

Kuvat ovat valitettavasti nuhjuisia kännykkäkameraotoksia.