Japanilainen rapea kurkkupikkelsi

Uusimpia keittokirjahankintojani on Machiko Tatenon Japanese Pickled Vegetables - 129 Homestyle Recipes for Traditional Brined, Vinegared and Fermented Pickles, josta ensimmäisenä kokeiluun tuli rapea kurkkupikkelsi, koska halusimme tonnikalan seuraksi kurkkua jollain tapaa. Reseptissä ihmetyttää toistuva lämmittäminen ja jäähdyttäminen. Jotain kemiaa siinä tapahtunee.

Japanilaisia kurkkulajikkeita en ole koskaan Suomessa nähnyt, mutta se vaikuttaa olevan lähellä avomaan kurkkua. Jos avomaankurkut eivät ole sesongissa, niin voi aivan hyvin käyttää tavallista kurkkua, kunhan siitä kaapii lusikalla kosteimman osan pois.

Tarvitset

• 4 japanilaista kurkkua (450 g)
• 8 cm inkivääriä
• 8 rkl miriniä
• 2 rkl riisiviinietikkaa

1. Leikkaa kurkuista päät pois.
2. Leikkaa kurkku sentin paksuisiksi ympyröiksi.
3. Leikkaa inkivääri julienneksi.
4. Lisää soija, mirin ja etikka kasariin ja kiehauta korkealla lämmöllä.
5. Lisää inkivääri ja kurkku. Sekoita ja siirrä kasari syrjään.
6. Anna kattilan jäähtyä.
7. Kiehauta korkealla lämmöllä ja sekoita.
8. Anna kattilan jäähtyä.
9. Kiehauta korkealla lämmöllä ja sekoita.

Pikkelsi on heti käyttövalmis ja kirjan mukaan se säilyy jääkaapissa kaksi viikkoa.

Kommentit

Pikkelsi toimi oikein hyvin, helppo ja nopea tehdä. Se toimisi hyvin myös osana bentoa.

Suklaaportterikakku jäätelön kera

Toinen resepti, jota kokeilin Ali Suvialan keittokirjasta Gastropub kotikeittiössä, oli suklaaportterikakku. Kirjassa kakun oheen tehdään mallasjäätelö, mutta koska kakku oli vieminen kaukaiseen pohjoiseen illallisen jälkiruoaksi, tyydyimme vaniljajäätelöön ja sekin toimi hienosti kakun kanssa.

Suklaaportterikakku

Tarvitset

200 g voita
200 g tummaa suklaata, vähintään 64 %
0,7 dl vahvaa portteria
3 dl hienoa sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
5 kananmunaa

Sulata voi kattilassa ja nosta pois levyltä.

Sekoita suklaa voihin niin, että se sulaa. Sekoita joukkoon portteri, sokeri ja vehnäjauhot. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Voitele 20 cm irtopohjavuoka ja vuoraa sen pohja leivinpaperilla.

Lisää kananmunat yksitellen, hyvin sekoittaen, jäähtyneeseen massaan.

Kaada taikina vuokaan. Paista 190 °C uunissa noin 35 minuuttia, kunness kakku on kypsä. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoila. Kakku vain paranee, jos sen antaa tekeytyä peiteltynä jääkaapissa yön yli.

Mallasjäätelö

Tarvitset

5 dl täysmaitoa
5 dl kermaa
2,5 dl hienoa sokeria
0,5 dl kaljamallasta (Tuoppi)
8 keltuaista

Mittaa kattilaan maito, kerma, sokeri ja kaljamallas. Kiehauta seos ja nosta kattila levyltä. Anna seoksen tekeytyä kattilassa noin 10 minuuttia.

Valitse kattila ja sen reunan päälle sopiva pyöreäpohjainen teräskulho. Laita kattilaan vettä siten, ettei kulhon pohja osu siiten vaan kypsytys tapahtuu höyryssä. Kuumenna vesi kiehuvaksi.

Erota keltuaiset kulhoon. Lisää maito-kermaseos keltuaisten joukkoon koko ajan sekoittaen.

Siivilöi seos vesihaudekulhoon. Kypsennä seos vesihauteessa koko ajan sekoittaen 82-asteiseksi tai kunnes se paksunee.

Valmistele jääpaloilla täytetty isompi kulho ja siirrä jäätelömassa jäävesihauteessa olevaan kullhoon. Jäähdytä se aluksi sekoittaen.

Laita jäähtynyt jäätelöpohja peitettynä vähintään tunniksi jääkaappiin

Siirrä jäätelöpohja jäätelökoneeseen ja anna pyöriä jääteöksi. Vaihtoehtoisesti jäädytys kotipakastimessa vie muutaman tunnin ja edellyttää muutamaa sekoituskertaa.

Kommentit

Tästä tuli erinomaista ja täytyy vielä kokeilla mallasjäätelönkin kera. Se korostanee kakun makua hienosti. Oishikatta 4/5. Kirja on arvostelukappale.

Ali Suviala: Gastropub kotikeittiössä

Kirja-arvostelussa on asiavirhe, jonka olen oikaissut tekstissä Oikaisu: Ali Suviala: Gastropub kotikeittiössä. Sama lyhyesti: väitän tässä blogauksessa, että kirjan hollandaisekastike ei ole hollandaisekastike. Pahoittelen virhettä.

Sain kutsun ravintola Bryggerin keittiöpäällikön Ali Suvialan keittokirjan Gastropub kotikeittiössä julkaisutilaisuuteen. Rakastan ruokaa ja pidän oluesta, joten päivä meni uusiksi. Peruin yhden menon, mutta minulla oli samalle päivälle lippu Kansallisoopperan Lentävään hollantilaiseen, jonka voi sivumennen katsoa myös Yleltä.

Äijäruokaa suosittelee Wagnerin klassikkoa, mutta vielä enemmän suosittelen näkemään sen livenä: TV ei oikein tee oikeutta oopperalle. Julkaisutilaisuudessa vierailu jäi minulle valitettavan lyhyeksi.

Bryggeri on minulle ravintolana ja panimona suhteellisen tuntematon, mikä on hiukan noloa helsinkiläiselle ruoan ja oluen ystävälle. Muistan käyneeni ravintolassa vain kerran, kesäaikaan terassilla kuuntelemassa Willie, Waylon and Juniorin keikan. Bändi on aina hieno, ja olut ja ruoka oli hyvää. Muistikuvia pitänee tarkistaa ja täydentää.

Tilaisuuden alkudrinkkinä toimi hämmentävän kuohuviinimäinen Bryggeri Rosé, mielenkiintoinen, hyvin erilainen, olut. Ali Suviala ja panimomestari Mathias Hüffner pitivät lyhyet esitykset samalla, kun vieraille tuotiin alkuruoka ja siihen sopivaksi valikoitu olut.




Alkuruokana inkiväärimarinoitua lohta, riimihärkää ja sinihomejuustoa.

Alkuruokina pöytään tuli inkiväärimarinoitua lohta, riimihärkää ja sinihomejuustoa. Omaksi suosikikseni nousi lohi, vaikka myös riimihärkä ja juusto maistuivat. Sekä lohi että härkä päätyvät kotikeittiön TODO-listalle. Tässä kohtaa minun oli aika poistua kohti oopperaa, joten menetin ainakin ravintolan version portterisuklaakakusta.

Kirja

Kirja on Readmen kustantama, minulle se merkitsee sitä, että kirja on laadukkaasti sidottu ja että sitä on kaunis katsella. Tämä pitää tälläkin kertaa paikkansa, mutta kuvaajana ja graafisena suunnittelijana toiminut Sami Piskonen ja stailauksen tehnyt Janic Leino ovat onnistuneet tavallistakin paremmin. Kirja alkaa Ali Suvialan esittelyllä, joka on selvästi jonkun muun kirjoittama. Esittely hehkuttaa kirjan hollandaisekastikereseptiä, kastike vaikuttaa hyvältä ja se oli ensimmäinen kirjasta kokeilemani resepti sitä. Kastike on hyvä, jopa erinomainen, mutta hollandaise se ei ole. Hollandaiseen kuuluu kananmunan keltuainen eikä sitä reseptissä ole; Suviala kutsuu itsekin kastiketta vehnäolut-voikastikkeeksi, ei vehnäoluthollandaisekastikkeeksi. Reseptien shalottisipuli saa minut hieman nostamaan kulmakarvojani, erityisesti vehnäolut-voikastikkeessa -reseptin kirjoitusvirheen "halottisipuli" kera. Readme kustantaa hienoja kirjoja, mutta näihin asioihin kustantaja voisi kiinnittää hiukan enemmän huomiota.

Muokkaus: väite on virheellinen, kirjassa on hollandaisemuunnos sivulla 33. Pahoittelen virhettäni.

Kirja jatkaa muutaman sivun verran ruoan ja oluen yhdistämisestä. Tämä on hyvä asia, sillä aiheesta puhutaan edelleen turhan vähän. Olut ja ruoka on usein helpommin yhdistettävissä, kuin se perinteisempi vaihtoehto, viini. Reseptejä on paljon, ja monet niistä herättävän kokeilunhalun. Juuston ja oluen liittoa käsitellään useamman sivun verran; tätä suosittelen kokeilemaan ennakkoluulottomasti.

Kirjan loppuosassa pannaan olutta itse. Mika Laitisen lyhyt kirjoitus aiheesta on kiinnostava, mutta varsinaiseksi oppaaksi teksti suosittelee, esimerkiksi, Laitisen ja Maria Markuksen kirjaa Rakkaudella pantua. Oluesta kertovat ja reseptejään esittelevät Hüffnerin ja Laitisen lisäksi Mika Oksanen ja Maria Markus.

Kirjassa on sisällysluettelon lisäksi monesta keittokirjasta puuttuva hakemisto, joka on kirjan tyyliin sopivasti luokiteltu oluttyypeittäin. Yhden aukeaman olisi voinut käyttää ruoka-aineittain järjestettyyn hakemistoon, mutta alle 200-sivuisessa kirjassa tämä ei ole vakava puute.

Gastropub kotikeittiössä on tunnelmaltaan maanläheinen. Kirja on hieno eikä 27,90 euron hintakaan päätä huimaa. Paikan päältä Bryggeristä kirjan saa kuulema muutamaa euroa edullisemmin. Olen kokeillut kirjasta kahta reseptiä, joista vehnäolut-voikastike sai jaetun suosion, mutta portterisuklaakakkua ylistivät kaikki. Äijäruokaa suosittelee sekä kirjaa että ravintolaa. Mainitsemistani resepteistä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Paastosta pääsiäiseen

Äijäruokaa sai arvosteltavakseen Maahengen ja Valamon luostarin yhdessä kustantaman ja Suvi Heinon toimittaman kirjan Paastosta pääsiäiseen. Jo kirjasta kertoneesta tiedotteesta selviää, että kysymyksessä ei ole aivan tavallinen keittokirja:

Toimittaja Suvi Heinon kokoama Paastosta pääsiäiseen jakaantuu kolmeen osaan. Kirja alkaa laskeutumisajasta suureen paastoon, bliniviikosta ja laskiaissunnuntaista, jolloin käytetään loppuun kaikki maitotaloustuotteet ja muut paaston ajalle tarpeettomat ruoka-aineet.

Toisessa osassa on jo laskeuduttu paastoon. Tällöin ruoanlaitossa käytetään kasviksia, vihanneksia, sieniä, marjoja, hedelmiä, kasvisperäisiä öljyjä ja pähkinöitä.

Vihdoin 40 päivän paaston jälkeen koittaa juhlien juhla, pääsiäinen, jonka tunnelmaan virittäviä runsaita herkkuja valmistetaan kirjan kolmannessa osassa.

Maallistuneelle suomalaiselle enemmistölle paasto on vieras asia, joten kun Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Sergei, kertoo paaston merkityksestä ja perinteestä ortodoksisessa kirkkovuodessa, moni lukija on uusien asioiden äärellä. Teksti avaa maallikolle vaikkapa Lehmusoksien kirjassa Mannerheimin pöydässä suhteellisen lyhyesti esitettyä paastokulttuuria.

Kirja on kansiltaan kaunis, mutta hieman hankalan kokoinen: se on korkea ja kapea eikä sitä siksi saa keittiöön kirjatelineeseen. Kirjan kuvitus on vaatimatonta, mutta en ole koskaan pitänyt kuvitusta keittokirjojen suurimpana antina ja keittokirjasuosikkeihin kuuluu useita keittokirjoja, joissa ole lainkaan värikuvia tai niitä on vain vähän.

Kirjan reseptit yllättävät positiivisesti monipuolisuudellaan ja monissa resepteissä on raaka-aineita, joita ei odottaisi löytävänsä: avokadoa löytyy esimerkiksi avokadopastasta. Resepteistä löytyy suomalaiselle niinkin modernia raaka-ainetta, kuin tofua. Kirjaan tutustuessa huomasin usein ajattelevani:"Tätä voisi kokeilla." Lisäksi meillä, kuten monessa muussakin kodissa olisi totisesti syytä syödä enemmän kasvisruokia.

Vaikka kirja herättikin minussa kokeilunhalun kokeilla itse muun muassa suurta herkkuani, blinejä, on kirjan suurinta antia maallikolle kuitenkin se, että se auttaa lukijaa ymmärtämään erilaista kulttuuria ja suhtautumista ruokaan. Kirjaa voi suositella myös kasvissyöjille.

Muualla verkossa

Paastosta pääsiäiseen Maahengen verkkokaupassa

Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Ranskalainen keittiö on syvällä Äijäruokalan juurissa. En enää varmaksi muista, mistä se on tullut, mutta merkittävä osasyyllinen on Julie Childin, Louisette Bertholdin ja Simone Beckin Mastering the Art of French Cooking. Löysin kirjan suomennoksen parikymppisenä ja se on ollut ahkerassa käytössä aina siitä asti. Nyt hyllystä löytyvät lisäksi alkukielisen teoksen molemmat osat. Uuden ranskalaisen keittokirjan julkaisu luonnollisesti kiinnosti meitä.

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Hietanimen hallista Helsingistä löytyy viehättävä bistro Le Marché.

Saimme kutsun Cozy Publishingin julkaiseman Prisca Leclercn keittokirjan Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja julkaisutilaisuuteen. Tilaisuus järjestettiin maininnan arvoisessa Le Marché -ravintolassa Hietaniemen hallissa. Ravintola on kovin syrjässä kulkureiteiltäni, mutta kyllä, siellä pitä käydä syömässä vaikkapa croque monsieur. Mistä päästäänkin ihmettelemään sitä, että miksi tästäkin kirjasta löytyvässä croque madamessa on enemmän syötävää kuin croque monsieurissa?

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Tämä Le Marchéssa otettu kuva sai minut valitsemaan tämän bloggauksen ruokalajin.

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Ravintolan oma leipä on erinomaista.

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Leivän seuraksi saa erilaisia tahnoja.

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Ranskalaisia juustoja.


Kirja yllättää positiivisesti olemalla erilainen ranskalainen keittokirja. Kirjoittaja avaa omaa tarinaansa niin, että kirja saa luonnetta, mutta ei liikaa, jolloin ruoka jäisi sivuosaan. Kirjan reseptivalikoimasta löytyy useita klassikkoja kuten burgundinpata ja quiche lorraine. Mutta kohtuudella: uutta kokeiltavaa löytyy runsaasti. Kirjaa elävöittävät pääosin Viola Minerva Virtamon ottamat kuvat. Ruokakuvien lisäksi kirjassa on runsaasti kuvia, jotka näyttävät, että Ranskassa on muutakin kuin Pariisi Eiffel-torneineen. Tämä kirja on kaunis!

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Ranskalainen ruokakulttuuri on vaikuttanut hyvin paljon myös maan omien rajojen ulkopuolella. Hyvin tehty ranskalainen ruoka on ilo kaikille aisteille.

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Kerrosleipä paistetulla munalla - Croque madame

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Tämä oli elämäni ensimmäinen croque madame, mutta herraversiota olen tehnyt silloin tällöin. Keittokirjan mukaan ensimmäinen maininta croque monsieurista löytyy 1900-luvun alussa pariisilaisen kahvilan Boulevard des Capucines listalta.

Tarvitset

1 tomaatti
1 sipuli
4 viipaletta gruyère- tai emmentaljuustoa
oliiviöljyä paistamiseen
4 siivua vaaleaa leipää
2 siivua keittokinkkua
2 kananmunaa
suolaa
vastajauhettua mustapippuria

Leikkaa tomaatista neljä viipaletta. Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Leikkaa juustosta neljä viipaletta.

Lämmitä pannulla oliiviöljy ja laita leivät pannulle paahtumaan. Paahda ne molemmin puolin kullanruskeiksi. Kasaa leivälle kinkku, tomaatit, sopivasti sipulirenkaita ja juusto. Laita päälle toinen pala leipää.

Paista kananmuna pannulla, ripottele päälle hieman suolaa. Aseta muna leivän päälle. Ripottele päälle lopuksi mustapippuria. Tarjoa heti.

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Kommentit

From Prisca Leclerc: Tarte Tatin - Suuri ranskalainen keittokirja

Kirjan nimikkoruokalaji tarte tatin.

Croque madamesta tuli erinomainen osa sunnuntaibrunssia. Muna tuo lisää ruokaisuutta ja maukkautta. Oishikatta 4/5.

Cozyn syksyllä julkaisemista keittokirjoista Tarte tatin nousee suosikikseni, se on lämminhenkinen ja täynnä hyvää ruokaa. Äijäruokala suosittelee.

Muualla verkossa

Le Marchén Facebook-sivut

Vapun reseptikirja 2

Viihteen moniosaaja ja juontaja Vappu Pimiä jaksaa hämmästyttää. Hän kulkee ruokamaailmassa yhtä sulavasti kuin lukuisissa viihteen kiemuroissa. Pimiä julkaisi pyhäinpäivän kynnyksellä jo toisen kirjansa: Vapun reseptikirja 2.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Vapun reseptikirja 2 julkaistiin 30.10.2015.

Pimiä sai ensimaistiaiset ruoanlaitosta ja maittavasta ruoasta jo lapsuudenkodissaan. Keittiömestari-isä huolehti, että rakkaus ruokaan näkyi perheen arjessa. Nyt Vappu välittää samaa ilosanomaa omassa nelihenkisessä perheessään.

"Arjen ruokailu saattaa olla ainoa hetki, kun saman katon alla asuvat kokoontuvat yhdessä pöydän ääreen. Myös meidän perheemme vaihtaa kulumiset päivän kulusta päivällisen äärellä... Viivähdä hyvän ruoan äärellä, sillä se on yksi elämän suurista nautinnoista", Pimiä kirjoittaa esipuheessa.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Vappu Pimiä kirjansa julkistamistilaisuudessa Ravintola Salutorgetissa.

Nopeaa ja herkullista

Pimiän kirjan ideologiaan on helppo ihastua: herkullista ruokaa nopeasti ja lähikaupan raaka-aineista. "Jokaisella on oikeus hyvään ruokaan, eikä sen valmistaminen saa viedä puolta päivää", Pimiä kiteyttää.

Kirja on kavalkadi Pimiän lempiresepteistä höystettynä myös kansainvälisillä vaikutteilla. Kirja sai alkunsa Pimiän ollessa Dubain matkalla tammikuussa.

"Los Angelesissa viettämäni aika näkyy siinä, että hain inspiraatiota siellä vallitsevasta lehtikaalibuumista."

Minkä reseptien Pimiä itse toivoo nousevan esille kirjasta?

"Sain innovaation banaaniletuista ja kehitin banaanipehmiksen. Toivon, että siitä tulee hitti", Pimiä naurahtaa.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Kaipuu näyttävämpään visuaalisuuteen

Vapun reseptikirja 2 sisältää reilun kattauksen alkuruokia, keittoja, salaatteja, kalaa, lihaa, pastaa, lisukkeita ja pikkusyötäviä sekä makeaa.

Täydellinen tämäkään reseptikirja ei kuitenkaan ole. Visualistina olisin kovasti kaivannut koko sivun kokoisia ja mielenkiintoisemmista kuvakulmista otettuja kuvia eri ruokalajeista. Kuva on itselleni tärkein valintakriteeri, kun valitsen suosikkejani ruokapöytämme antimiksi.

Onnekkaasti ensimmäinen Äijäruokalassa kokeilussa ollut resepti – kokonainen uunibroileri – oli niin suussasulavan herkullista, että se sulatti paatuneimmankin kananvihaajan sydämen. Kirjan heikko visuaalisuus unohtui ja muutkin reseptit päässevät pian kokeiluun.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Nyt kun vielä jaksamme noudattaa Vappu Pimiän kokonaisvaltaista ruokailureseptiä: arkena kevyesti ja viikonloppuna pitkän kaavan mukaan herkutellen, elämää rullaa mukavasti.

Vappu Pimiän kirjanjulkistustilaisuudessa oli tarjolla avokadoleipiä, meetwurstitahnaa ruisnappien kera (herkullista!) ja mustikka-kardemummakakkua.

Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja 2
Cozy Publishing

Keittokirja: Mikko Takala & Sami Rekola: Street Food

From Street Food by Mikko Takala & Sami Rekola

Saimme arvostelukappaleen Mikko Takalan ja Sami Rekolan uudesta kirjasta. Street Food teki meihin jo ensimmäisellä vilkaisulla vaikutuksen. Kirjassa keittiömatkaillaan Japanissa, Singaporessa, Thaimaassa, Kiinassa, Texasissa, Portlandissa, Montrealissa, San Fransiscossa, Kööpenhaminassa, San Sebastianissa, Berliinissä ja Italiassa. Lista on hengähdyttävän pitkä, mutta kirja on onneksi kookas ja yli kolmesataasivuinen. Sisältöä on siis runsaasti.

Kirjan ensimmäisillä sivuilla tulee vastaan kuva legendaarisesta newyorkilaisesta delistä Katz's Delicatessen. Kuva nostattaa hieman kulmakarvoja, sillä New Yorkissa ei kirjassa vierailla. Ehkä hyvä niin, sillä New Yorkin loputtoman laajasta ruokakulttuurista on kirjoitettu paljon.

Ruokamatka alkaa Japanista. Rakkauteni japanilaiseen ruokaan vuoksi tämän luvun ruoat ovat vähintään nimeltään tuttuja, mutta täysin kokeilemattomia ja tuntemattomiakin ruokalajeja löytyy. Tämä on hyvä.

Raaka-aineista minut yllätti esimerkiksi pandan-lehdet, mutta pienen googlailun jälkeen minulle selvisi mitä ne ovat ja että niitä saa Helsingistä Vii Voanista. Pisteitä keittokirja saa siitä, että thaimaalaiset kalamurekepihvit tehdään hauesta.

Texas-luvussa silmiini osuu erään suosikkiruokani, tori no kara-agen mausteisempi versio, jota aivan ehdottomasti pitää kokeilla.

Kirja on kauniisti tehty ja kuvattu. Monet sen kuvat voisivat aivan hyvin olla katukuvauskirjassa. Sidonta vaikuttaa laadukkaalta, mikä on tärkeää, sillä keittokirjan pitää kestää säännöllistä käyttöä.

Kirjasta kokkaamisen aloitin Japanista, sillä muistot veivät minut vuoteen 2007 ja Tokion Kōenjiin. Ystäväni kanssa kävimme useita kertoja Dizz-nimisessä yakitori-paikassa.

From Street Food by Mikko Takala & Sami Rekola

No yakitori, no life todettiin ravintola Dizzin seinällä Kōenjissa, Tokiossa. © TJ Hämäläinen

Yakitori-vartaisiin tarvitset tare-kastiketta.

Tarvitset

2 dl miriniä
1 dl soijakastiketta
1 dl sakea
3 rkl sokeria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

Mittaa kaikki kastikeainekset kattilaan. Keitä keskilämmöllä, kunnes neste on haihtunut noin puoleen alkuperäisestä määrästä. Anna jäähtyä hieman.

Näin kertoo kirja, mutta lisään sen verran, että samoin kuin teriyaki-kastike niin tästä tulee helposti paksua liisteriä, jos vaikkapa yrittää tehdä töitä kastikkeen kiehuessa kokoon.

From Street Food by Mikko Takala & Sami Rekola

Yakitoreihin voi käyttää melkeinpä mitä tahansa kanan osaa, sellaisiakin, joita gai-jin ei kovin helposti suuhunsa laittaisi, kuten rustoa. Kirjan reseptissä käytetetään reisipaloja. Koska kaupassa ei muuta ollut marinoimattomana, käytin tällä kertaa nahatonta rintafilettä. Kevätsipuli päätyi vartaiden sijasta salaattiin, joten en ollut kovin uskollinen alkuperäiselle reseptille.

Tarvitset

kolme kananpojan rintafilettä
4 bambutikkua puoli tuntia kylmässä vedessä liotettuna
1 dl tare-kastiketta

Leikkaa lihat suupaloiksi ja käytä myös nahka, jos sitä on. Pujottele palat tikkuihin.

Grillaa vartaita ensin molemmin puolin ilman kastiketta. Kun liha alkaa saada väriä, penslaa molemmilta puolilta tare-kastikkeella ja jatka grillaamista. Penslaa vartaita grillauksen aikana pari kertaa. Grillaa, kunnes vartaat ovat kypsiä.

Tarjoa vartaat kylmän oluen ja hyvän salaatin kera.

Kommentit

Kirja parhaita viime aikoina näkemiäni keittokirjoja. Kuvitus on erinomainen, kirjan kerronta on letkeää. Keittokirjaa ei tule yleensä luettua, mutta tämä on poikkeus. Lyhyehköt taustoitukset pitävät mielenkiintoa yllä ja mikä tärkeintä, reseptejä, joita haluaa kokeilla, on paljon.

Ruoasta tuli tällä kertaa vain oishikatta 3/5, mutta se ei ole kirjan vaan kokin vika. Pidin vartaita liian kauan uunissa ja lopputulos oli kuiva.

MasterChef Kira Åkerström-Kekkosen keittokirja: max 30 min

From max 30 min

Julkaisutilaisuudessa tarjoiltiin kirjan resepteistä muun muassa Vadelma-tahini-jogurttia. Maukasta!

Sain kutsun Cozy Publishing'n kustantaman Kira Åkerström-Kekkosen kirjan max 30 min julkaisutilaisuuteen. Osoittautui, että MasterChef Suomi 2013 on tehnyt erinomaiselta vaikuttavan keittokirjan, jonka useat reseptit herättävän minussa halun kokeilla. Näihin kuuluvat esimerkiksi porsas haudutetun fenkolin kera, nuudelikeitto porkkaliemellä ja katkaravuilla sekä tomaattinen kalakeitto.

From max 30 min

Täydellinen kirja ei kuitenkaan ole, kirjan kannen keltainen ei miellytä silmää ja kirjan nimestä tulee liian helposti mieleen Jamie Oliverin 30 Minute Meals. Ensimmäisellä selailukerralla kaipasin hyvinkin paljon hakemistoa, joka puuttuu valitettavan monesta keittokirjasta. Kirjan maltillinen koko kuitenkin vähentää hakemiston tarvetta, sillä yhdelle aukeamalle mahtuva sisällysluettelo ajaa lähes saman asian. Kirjan lopussa on kauppalistat resepteistä ja ehdotetaan niiden kuvaamista ennen kauppareissua. Ajatus tuntuu minusta vieraalle, sillä kauppalistaan tulee joka tapauksessa muutakin kuin vain aterian ainesosat. Meillä kauppalistana toimii joko paperi tai dokumentti Google Drivessä.

Kirja käy raaka-aineet lyhyesti läpi, mutta ei juuri tekniikoita selittele vaan olettaa lukijan osaavan perusasiat ruoanlaitosta. Kirjan ulkoasu on pirteä ja se on kuvauksellisesti onnistunut. Kirjan sidos ja paperilaatu kestänee hyvin keittiökäyttöä.

From max 30 min

Avokado-kikhernetahnaa

Kirjan reseptit ovat terveellisiä, yksinkertaisia ja ilahduttavan erilaisia ainakin Äijäruokalan näkökulmasta, joten kirjaa tulee varmasti käytettyä.

From max 30 min

Kirjan raaka-aineista minttu pilkisti medialle tarkoitetun kassin sisältä.


Kirja on pienistä puutteistaan huolimatta mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen.

Muualla verkossa

Kirjailijan blogi Truly Kira
max 30 min Facebookissa
max 30 min verkkokaupassa

Lohta thaityyliin

From Äijäruokaa: Lohi thaityyliin

Alexander ja Hanna Gullichsenin kirjasta Safkaa - Parempaa arkiruokaa löytyy useita mainioita reseptejä. Tämä thaityylinen lohi on yksi niistä.

Tarvitset

600-700 g lohifileen niskapalaa
1 tuore chili
5 cm inkivääriä
1½ soijakastiketta
2 limetin mehu
½ dl vettä

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Leikkaa fileestä noin kolmen senttimetrin paksuiset viipaleet. Kuumenna pannu erittäin kuumaksi, laita kala pannulle ja anna olla paikoillaan noin 45 sekuntia. Ota pois pannulta. Lohi saa kypsyä vain muutaman millimetrin pinnaltaan. Siirrä kala uunivuokaan paistettu puoli ylöspäin.

Valmista liemi. Viipaloi chili ja inkivääri pienen kattilan pohjalle, kaada joukkoon soija ja purista sekaan limetin mehu. Lisää vesi. Keittele matalalla lämmöllä pari-kolme minuuttia, jotta chili ehtii maustaa liemen.

Kaada kiehuva liemi lohien joukkoon. Nesteen tulee nousta puoleen väliin lohiviipaleen kylkeä.

Laita lohet liemineen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi, ota vuoka uunista ja anna jälkikypsyä vielä viisi minuuttia. Lohen pitää jäädä sisältä meheväksi.

Tarjoa riisin tai keitettyjen tai wokattujen vihanneksien kera.

From Äijäruokaa: Lohi thaityyliin

Kommentit

Kirja toteaa, että tulisen ruuan ystävä voi lisätä chiliä enemmänkin ja että maku on liemessä: liemen määrällä kalan päällä voi siis säätää annosten tulisuutta. Oishikatta 4/5.

Safkaa on tunnetuin avokadopastastaan, mutta tässä on esimerkki siitä, että kirjassa on paljon muitakin hyviä reseptejä.

Törkeen hyvää eli Marc Aulénin Sopat!

27.2.

From Äijäruokaa: Sopat!

Marc Aulénista kuulin ensimmäisen kerran Hakaniemen hallin Soppakeittiön yhteydessä. Kaupunkissa levisi tieto miehestä, joka oli luonut kaupungin parhaaseen kauppahalliin lounasravintolan, josta sai kaupungin parhaat keitot. Siitä oli otettava selvää ja karkasin töistä lounastunnille hieman kauemmaksi. Keittoa joutui odottamaan. Se kannatti, sillä tuore, hyvä leipä ja lohikeitto eivät pettäneet odotuksia. Bouillabaissea en uskaltanut kokeilla ja vuosia myöhemmin, tässä kirjanjulkaisemistilaisuudessa, opinkin Aulénilta, että suomalainen kuolee ennemmin nälkään kuin lausuu jotain väärin. Bouillabaisse meni kuulemma kaupaksi vasta, kun hän lisäsi ruokalistaan sanat "Törkeen hyvää".

Soppa maistui ja kävin lounaalla myöhemminkin, harvakseltaan minulle hieman hankalan sijainnin vuoksi.

From Äijäruokaa: Sopat!

Qulman löytää helposti kun kävelee Kirkkokatua pitkin Mariankadulle ja kääntyy vasemmalle. Isoa Q:ta ei voi olla huomaamatta.

Aulén lopetti Soppakeittiössä ja perusti Kruunuhakaan Qulman. Minä en tätä huomannut, en ennen kuin sain kutsun Sopat! -kirjan julkaisutilaisuuteen.

From Äijäruokaa: Sopat!

Qulma on viihtyisä paikka. Tunnettujen kanta-asiakkaiden kuvien koristama seinä tuo mieleen vierailumme Katz Delikatesseniin. Sain arvostelukappaleen, ja paikan nurkkapöydästä. Pöytäseurueeseen kuului korealainen mies, joka osoittautui kirjan kuvaajaksi, Jaesong Parkiksi. Hänen kuvansa ovat raikkaita ja persoonallisia.

Kirja itsessään on mainio, reseptien aineosat löytyvät tavallisista, ehkä vähän paremmin varustetuista, ruokakaupoista. Kirjan lopusta löytyy vierailevien kirjoittajien reseptejä, jotka täydentävät mukavasti kirjaa. Resepteihin tullen palaamaan myöhemmin, kunhan ehdin niitä kokeilemaan.

Entä Qulman sopat? Törkeen hyviä!

Muualla verkossa

Marc Aulén
Ravintola Qulma
Sopat!

Katkarapuja vaaleanpunaisella kastikkeella

Pasta eri muodoissaan on meillä tavallinen arkiruoka: helppoa, monipuolista, nopeaa ja maittavaa. Sunnuntai-iltana pohdimme mitä söisimme maanantaina illalliseksi. Kahlatessani keittokirjahyllyjä käteeni päätyi lopulta Il cucchiaio d'argento. Halusimme katkarapuja ja reseptiksi valikoitui katkarapuja vaaleanpunaisella kastikkeella.

Tarvitset

4 rkl tomaattipyreetä
3 rkl ranskankermaa
½ sitruunan mehu
33 ml kuivaa valkoviiniä
1 tl raastettua inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
16 katkarapua kuorittuina ja suolistettuina
2 munanvalkuaista
kasvisöljyä paistamiseen
jauhoja leivittämiseen
suolaa
vastajauhettua pippuria

Sekoita kulhossa tomaattipyree, kerma ja sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada viini toiseen kulhoon, lisää hyppyselllinen suolaa ja inkivääri sekä valkosipuli. Lisää katkaravut. Anna marinoitua tunnin

Sekoita munanvalkuaiset. Valuta katkaravut ja upota ne munanvalkuaisiin. Pyöritä katkaravut pyrstöstä pitäen jauhoissa ja uppopaista öljyssä kunnes katkaravut ovat kullanruskeita. Valuta katkaravut talouspaperin päällä. Mausta suolalalla ja tarjoile kastikkeen kera.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, oikein hyvää. Kastiketta voisi ehkä vielä hieman säätää. Oishikatta 3/5.

Liha

14.2.

From Äijäruokaa 2013-02

Viikko sitten torstaina minulla oli ilo osallistua HKn kutsumana Liha-kirjan julkaisutilaisuuteen ja siihen liittyneeseen illalliseen. Lienee blogin nimi osunut kutsujien silmään. Tilaisuus oli Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa, jossa en ollut käynyt vuosikausiin. Tunnelmallisesti valaistuun tilaan saapuessa tilaisuuden hengen teki selväksi huomiota herättävästi esillä ollut kokonaisena paistettu possu. Äijäruokaa - ja harvinaislaatuista sellaista.

Esittelypuheiden jälkeen sitä ja muita herkkuja pääsi maistamaan. Maittavaa, oikein maittavaa. Lihoista esiin nousi mehevä possu, joka oli pöytääni saapuneiden kokkien mukaan ollut uunissa 36 tuntia. Aika paljon kauemmin kuin jouluna paistamamme kinkku!

From Äijäruokaa 2013-02

Vanhan juhlasali oli kauniisti valaistu

From Äijäruokaa 2013-02

Jogurtti-pannacotta ja talviomenahilloke

Pannacotat maistuvat minulle. Pitänee kokeilla itsekin.

Kirja

From Äijäruokaa 2013-02

Larousse Gastronomique ja Liha

Millainen itse kirja on? 519-sivuinen järkäle, jonka jokainen vieras sai mukaansa, tuo ulkoisesti mieleen Larousse Gastronomiquen. Ehkä tarkoituksellisestikin, kirja ei voi olla tuntematon Lihan tekijöille.

Pikaisen selailun perusteella kirja vaikuttaa kiinnostavalta. Historiafriikkinä huomasin sen, että suomalaisia hylkeennahkoja on viety antiikin Roomaan ja että keskiajalla hylje oli katolisen kirkon mielestä kala, joten sitä oli soveliasta syödä myös paaston aikana. Jännittävää ja kummallista, aivan kuten se, että japanilaiset laskevat kaneja lintujen tapaan.

Ensivaikutelma kirjasta on laadukas. Hyvin tehty, hyvin sidottu. Tämän pitäisi kestää hyvin kohdeltuna useamman eliniän. Lukemani, vielä vähäiset, katkelmat käsittelevät asioita, jotka ovat monelle uusia. Reseptipuolessa ilahduttaa se, että myös valitettavan harvoin kodeissa käytettyjä ruhonosia käytetään. Tuntuma on se, että kaikkiruokaisen ihmisen, joka on syömästään kiinnostunut, kannattaa harkita tätä kirjaa. 44 euron hinta on varsin normaali, ehkä jopa edulliseen päin, jos ottaa huomioon kirjan koon.

Palaan kirjaan toisella kirjoituksella luettuani sen. Äijäruokaa kiittää hyvästä illallisesta ja kiinnostavasta kirjasta.

Cottage Pie with Stout

From Äijäruokaa 2012-09

Voiko laatikkoruoista saada kauniita kuvia? Ei ainakaan ylimittaisessa vuoassa.

Lauantai-illan vietin vieraana Ketun keittiön Bilbon syntymäpäiväjuhlissa. Minun panokseni juhliin oli joskus myös landlord's piena tunnettu cottage pie. Resepti on peräisin Will ja Fiona Beckettin keittokirjasta An Appetite for Ale ja sitä muunsin vain hieman ainososien määrän muutoksilla, jotka sanelivat pakkauskoot ja vaihtamalla lihaliemen kantarellifondiksi. Oikaisin lisäksi perunasoseessa käyttämällä härskisti Oolannin pakastepussin sisälltöä. Aika ei riittänyt alusta asti tekemiseen tällä kertaa.

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään tämän kaltaistakaan ja olin nähnytkin tätä käsittääkseni vain kerran: Columbus Circlen Whole Foodsin valmisruokatiskillä New Yorkissa. Tämä englantilainen klassikko tuntui kuitenkin oikein soveliaalta hobittijuhliin varsinkin kun Beckettien reseptissä käytetään olutta, joka maistuu oikein hyvin hobiteillekin.

Tarvitset

öljyä paistamiseen
400 g naudan paistijauhelihaa
2 pientä sipulia hienonnettuna
2 porkkanaa pilkottuna
½ tl timjamia
1 rkl vehnäjauhoja
225 ml vettä, johon on sekoitettu luraus kantarellifondia
175 ml stouttia
3 tl Worchestershirekastiketta
(1 rkl ketsuppia)
merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria

400 g perunasoseainesta
25 g voita
4 dl maitoa
merisuolaa

Ruskista jauheliha kevyesti. Poista liha pannulta, lisää pannulle öljyä ja paista sipulia ja porkkanaa matalalla lämmöllä viitisen minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet.

Lisää timjami ja jauhot. Paista muutama sekunti. Lisää lihaliemi ja olut. Keitä hiljaa kunnes liemi sakenee. Palauta liha pannulle, kiehauta. Lisää worchester-kastike ja halutessasi ketsuppia tuomaan makeutta. Keitä hiljaa puoli tuntia. Tarkista maku, mausta suolalla ja pippurilla.

Kuumenna uuni 200 °C.

Siirrä kasvis-lihaseos uunivuokaan, valmista perunasose pussin ohjeen mukaan ja levitä sose tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa 35-40 minuuttia kunnes peruna on kauniisti ruskistunut.

Valokuvaus

Kannattaa huomata, että jos säätää kameran valkotasapainoa, niin säätö pitää tehdä uudelleen kun luonnonvalo on kadonnut kokonaan. Muuten syntyy keltainen kuva ellei tee asiaa RAW-kuvan kautta.

Kommentit

Lopputulos ehdottomasti enemmän kuin osionsa summa. Maittavaa ja kaiken lisäksi edullista ruokaa. Oishikatta 4/5.

Äidin pieni punainen kirja

Kesällä sain äidiltäni lainaksi hänen reseptikirjansa, pienen, punaisen, käsinkirjoitetun kirjan. Siihen on koottu vuosikymmeniä reseptejä eri lähteistä, lehdistä, ystäviltä, sukulaisilta... Löytyipä sieltä joku resepti, jonka tunnistin itse kouluaikoinaini kotiin kiikuttamakseni.

Olen hyvin pitkälti velkaa äidilleni sen, että olen ylipäätään kiinnostunut ruoanlaitosta, ruoasta ja uusien asioiden kokeilemisesta keittiössä. Kopio kirjasta on minulle korvaamaton aarre. Kiitos, äiti.

Shish taouk Arabialaisesta keittokirjasta

Taannoisella pistäytymisellä Akateemiseen kirjakauppaan hankin kaksi mielenkiintoista kirjaa: Libanonista kotoisin olevan Chef Ramzin keittokirja Arabialainen keittokirja sekä israelilaisen poliittisestikin aktiivsen David Grossmanin romaanin Sinne missä maa päättyy.

Lähi-Idän historia, kulttuuri - ruokakulttuuri mukaanlukien - ovat kiinnostavia ja paikan päälläkin olisi kiehtovaa käydä, mutta elämä on useissa alueen maissa hieman liian mielenkiintoista tälläkin hetkellä. Toki on suhteellisen rauhallisiakin kolkkia kuten Jordania.

Hesari on arvostellut molemmat kirjat ja keittokirjan arvostelu löytyy julkiseltakin puolelta: Arabialainen keittokirja. Ensivaikutelma kirjasta antaa minulle kuvan, että arvostelu korostaa turhan paljon kirjan "huonoja" puolia: kyseessä ei ole keittokirja kiireiselle ihmiselle ja kirjan "eksoottiset" raaka-aineet eivät nyt niin kovin eksoottisia ole jos asuu alueella, jossa Helsingin sanomat on päälehti.

Tarvitset

Mielenkiintoisena historiallisena yksityiskohtana kirja kertoo, että resepti on peräisin Ottomaanien imperiumin aikakaudelta tosin tässä muodossaan se ei voi olla kovin vanha sillä tomaatti on kotoisin Uudesta maailmasta.

½ dl puserrettua valkosipulia
1 rkl sinappia
½ dl sitruunamehua
3½ dl oliiviöljyä
½ rkl tomaattipyreetä
½ rkl riivittyä tuoretta timjamia
500 g maustamatonta broilerin, mielellään luomu, rintafilettä
paprika
herkkusieniä

Yhdistä keskenään valkosipuli, sinappi ja sitruunamehu. Sekoita öljy vähän kerrallaan kunnes saat aikaan sakean kastikkeen. Näin sanoo resepti, minä laitoin ainekset tyynesti tehosekoittimeen ja tasaista tuli.

Lisää tomaattipyre ja timjami. Sekoita.

Paloittele broileri. Upota liha marinadin ja jätä maustumaan mieluiten yön yli.

Valuta ylenmääräinen marinadi talouspaperin päällä pois. Pujota broilerinpalat joko puisiin tai metallisiin grillivartaisiin. Pistä väliin paprikalohkoja ja kokonaisia herkkusieniä.

Grillaa vartaat ulkogrillissä tai uunissa grillivastuksen alla.

Kommentit

Marinadi toimi antaen miedon ja miellyttävän maun. Uunin lämpötilasta ja paistoajasta resepti ei sano mitään ja ensimmäisen kokeilun lopputulos olikin hiukan kuiva. Seuraavalla kerralla 200 °C:n sijasta 250 °C; ja lyhyempi paistoika - en ole edelleenkään unohtanut kuinka mehukkaita kanavartaita sain Tokiossa, jossa pinta oli lähellä kuvan pintaa, mutta vartaan sisus oli mehukkaan punertava. Sellaiseen kun päätyisi niin oishikatta-asteikolla oltaisiin muualla kuin 3/5:ssa.

Tuulenhuminaa ja aglio e olio

Palattuani eräänä kesäpäivänä töistä minua ilahdutti postin saapumisilmoitus. Petri Hautalan Tuulenhuminaa oli saapunut postiin. Kävin hakemasssa sen saman tien. Petri on minulle nettituttu, en ole häntä koskaan tavannut, mutta hänestä välittyy tunnelma, että hän on rento, välitön ihminen, joka tekee sitä mitä haluaa. Avatessani kirjan odotin avaavani keittokirjan, mutta olin väärässä, sillä se käsittelee paljon muutakin: eläimiä, kasveja ja eräoppaan ammattiin olennaisesti kuuluvaa turvallisuutta. Luin kirjan kahdessa päivässä kannesta kanteen. Kohotin hieman kulmakarvojani pariin otteeseen: esimerkiksi kun Itämerta sanottiin maailman saastuneimmaksi mereksi: väite on kiistetty, ehkä aiheetta, ehkä aiheesta. Mutta kuten Petrikin kirjassaan toteaa niin Itämerellä tapahtuu myös edistystä. Petri korostaa myös sitä, että mitä luontoon viedään tuodaan sieltä myös pois. Hesarin asiaa käsittelevässä jutussa lainataan metsähallituksen suunnittelijaa Antti Ohenojaa

Retkeilijät voisivat polttaa palavan jätteen ja sijoittaa kompostoituvan jätteen kauas vesistöistä. Palamattoman jätteen voisi tuoda erätuvilla ja teiden varsilla sijaitseviin jätepisteisiin.

Sama pätee kaupunkielämäänkin, josta vappu Ullanlinnanmäellä on täydellinen esimerkki. Muutama vuosi sitten näin kuvia siitä, miltä Ullanlinnanmäki näyttää vapun jäljiltä eikä se ollut kaunista. Kaksi vuotta sitten joku sai idean, vessajonojen ymmärrettävästi turhauttamana, tilata oman bajamajan paikalle ja useammankin tuntemani ihmisen mielestä tämä oli hyvä ja seksikäs idea. Mielessä ei näyttänyt edes käyvän miten kävisi jos monet tekisivät samoin. Onneksi Helsinki kielsikin henkilökohtaiset bajamajat viime vapuksi. Monet kirjan resepteistä tuntuvat kaupunkilaiselle hankalilta. Suolaheinä, mikä ihmeen suolaheinä? Kaupunkilaisena koulubiologiankin kauan sitten unohtaneena setänä sekoitan suolaheinän ja korvasienen toisiinsa. Kirjaan sopisi siis hyvin liite, jossa kerrottaisiin miten luonnonkasveja voisi kirjoittajan mielestä korvata kaupasta ja halleista saatavilla aineksilla. Kirjassa on kuitenkin paljon reseptejä, joita voi käyttää sellaisenaan ja niitä, joita ei voi, kokenut ruoanlaittaja voi soveltaa, joten tämä ei ole suuri ongelma. Petri myös korostaa sitä, että mitä ei tunnista ei pidä syödä. Which is nice. Päiväkirjanomaiset tarinat sekä eläin- ja kasvilajikuvaukset ovat osa kirjan helmeyttä. Kirjan ansaitussa toisessa painoksesta toivon löytäväni myös tekstin siitä miten Petri on pärjännyt helteen ja pakkasen kanssa. Miten raaka-aineet saadaan säilymään luonnossa? Entä missä tilanteessa ateria on syöty? Paljon vaeltava työtoverini kommentoi kirjaa selailtuaan, että retkiruokiin kyllästyy ja että ennen pitkää luonnossakin haluaa syödä mahdollimman normaalisti. Petrin kirja ei ole täydellinen, mutta se on kiinnostava ja suosittelen sitä vilpittömästi jokaiselle ruoasta ja luonnosta kiinnostuneelle.

Aglio e olio

Kirjan ensimmäisiin resepteihin kuuluu italialainen klassikko aglio e olio.

Tarvitset

• merisuolaa
• 100 g spagettia
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 tuore punainen chili
• oliiviöljyä
• parmesania

1. Keitä spagetti ohjeen mukaan.
2. Halkaise chili, poista siemenet ja pilko chili
3. Leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi.
4. Paista chiliä ja valkosipulia hetki oliiviöljyssä. Älä ruskista.
5. Sekoita öljy-chili-valkosipuli-seos al denteksi keitettyyn spagettiin.
6. Tarjoile parmesan-raasteen kanssa.

Kommentit

Kovin paljon helpompaa ei ruoanlaitto voi olla. Tästä tuli oikein hyvää, oishikatta 4/5.

Muualla verkossa

Sillä sipuli kirjasta

Matsutake no dobinmushi

Sain vihdoin luettua loppuun Miika Pölkin ja Heikki Valkaman kirjan Umami (うまみ). Ihmeen kauan se kesti vaikka kirja on ollut minulla ainakin kaksi vuotta ja kirja on ainutlaatuinen tavassa, jolla se kertoo japanilaisesta ruoasta ja siihen liittyvästä kulttuurista. Herkullinen, mielenkiintoinen kirja, joka ei hempeile silloin kun ei ole mitään hempeiltävää. Äijäruokala suosittelee.

Eräs kirjan resepteistä on klassikko matsutake no dobinmushi, jonka tärkein ainesosa on luonnollisesti japanilaisten himoitsema sieni, josta he ovat valmiita maksamaan käsittämättömiä summia, matsutake eli männyntuoksuvalmuska. Tämä kuuluisa ruokalaji päätyi keittiööni kahden sattuman kautta.

	Karhun tuotannossa minulle uutta oli keramiikka. Erikoisin esine oli o-choko, sake-kuppi, jonka pohjamaalauksessa harrastetaan ujostelemattomasti seksiä.

Ensinnäkin sain kantapubini eräältä kanta-asiakkaalta vapaalipun taidemessuille, jossa oli näytteillä Clifton Karhun töitä, joita oli esittelemässä toinen Umami-kirjan tekijöistä, Miika Pölkki. Esittäydyin ja pyysin omistuskirjoitusta omaan Umami-kappaleeseeni. Kun se oli valmis siirryin mielessäni hetkeksi Japaniin Pölkin ojentaessaan minulle kirjan kovin japanilaisesti: kaksin käsin teksti minuunpäin. Minä luonnollisesti otin siitä kaksin käsin kiinni. Kumarrus ja taas oltiin Suomessa.

Toiseksi Lapissa asuva ystäväni otti yhteyttä ja kertoi, että tarjolla olisi tuoretta matsutakea jos voisin olla Helsingin keskustassa päivänä X kello 17. Ei tarvinne kysyä mitä vastasin? Tätä kirjoittaessani jääkaapissani on sientä, jonka nimi on yhdyssana: matsu (mänty) ja take (sieni).

Reseptin löytäminen osoittautui haastavaksi vaikka minulla on useita japanilaisia keittokirjoja. Edes Shizuo Tsujin tai Hiroko Shimbon hienot kirjat eivät tuottaneet hakemiston selauksella mitään innostavaa, mutta Umamista löytyi heti kiinnostava resepti: matsutake no dobinmushi. Ehkä sienen korkea hinta ja samannäköisten sienien myrkyllisyys pitää reseptit kaukana kirjoista?

Japanini ei riitä sanan dobinmushi kääntämiseen, mutta Wikipedia kertoo seuraavaa dobin mushista. Mutta jos dobinmushissa kerran on automaattisesti matsutakea niin miksi sitten sanotaan matsutake no dobinmushi?

Reseptejä löytyy monenlaisia, niissä voi olla esimerkiksi kanaakin. "Pakolliset" ainesosat näyttävät olevan matutake, sake, mirin ja dashi. Oman reseptini nappasin Umamikirjasta jättäen pois ginnan-pavut ja mitsuban, joita minulle ei ollut. Saken ja mirinin määrät jouduin arpomaan, koska kirjassa niitä ei mainita. Muutin reseptiä myös niin, että höyrytin kalan keittämisen sijaan. Papuja korvaamaan laitoin reseptin yhden katkaravun sijasta kolme katkarapua.

Tarvitsest

Matsutake no dobinmushi tarjotaan erikoisella tavalla teekannusta ja liemi juodaan ensin sake-kupista. Kaataminen ja kuvaaminen samaan aikaan osoittautui hankalaksi kuten kuvasta näkyy..

pieni matsutakesieni (6-8 cm)
pala kiinteälihaista valkoista kalaa (esimerkiksi siikaa tai kuhaa, minä käytin ahventa)
3 kookasta katkarapua
dashia
½ dl sakea
½ dl miriniä
ripaus suolaa
limettiä

Höyrytä kalaa kunnes se on muuttunut valkoiseksi. Siivuta matsutake pystysuunnassa neljään osaan. Kuori katkaravut. Pane limettiä lukuunottamatta muut aineet pieneen japanilaiseen teekannuun ja kaada päälle kuuma dashi. Anna hautua 15-20 minuuttia miedolla lämmöllä. Purista hieman limettiä joukkoon

Kun dobinmushi on valmis nauti ensin tuoksusta, juo sitten liemi ja syö vasta sitten loput ainekset.

Kommentit

Valmistellessani ateriaa havaitsin, että pienin ja kaunein teekannuni on muuton jäljiltä hajasijoitettuna jonnekin muualle kuin missä muut astiat ovat, joten joudun turvautumaan keskikokoon ja se osoittautui liian isoksi: nestettä tuli liikaa ja otin loppujen lopuksi ison osan siitä talteen. Sille löytyy varmasti käyttöä.

Liemi tuoksui selvästi matsutakelta ja siltä se myös maistui. Tästä mausta voisi oppia pitämään, totesin. Teekannun pohjalta onkimani matsutakesiivut maistuivat minulle oikein hyvin kuten myös katkaravut, mutta ahven tuntui tässä ympäristössä hieman oudolta

Oishikatta 3/5.