sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Shish taouk Arabialaisesta keittokirjasta



Taannoisella pistäytymisellä Akateemiseen kirjakauppaan hankin kaksi mielenkiintoista kirjaa: Libanonista kotoisin olevan Chef Ramzin keittokirja Arabialainen keittokirja sekä israelilaisen poliittisestikin aktiivsen David Grossmanin romaanin Sinne missä maa päättyy.

Lähi-Idän historia, kulttuuri - ruokakulttuuri mukaanlukien - ovat kiinnostavia ja paikan päälläkin olisi kiehtovaa käydä, mutta elämä on useissa alueen maissa hieman liian mielenkiintoista tälläkin hetkellä. Toki on suhteellisen rauhallisiakin kolkkia kuten Jordania.

Hesari on arvostellut molemmat kirjat ja keittokirjan arvostelu löytyy julkiseltakin puolelta: Arabialainen keittokirja. Ensivaikutelma kirjasta antaa minulle kuvan, että arvostelu korostaa turhan paljon kirjan "huonoja" puolia: kyseessä ei ole keittokirja kiireiselle ihmiselle ja kirjan "eksoottiset" raaka-aineet eivät nyt niin kovin eksoottisia ole jos asuu alueella, jossa Helsingin sanomat on päälehti.

Tarvitset



Mielenkiintoisena historiallisena yksityiskohtana kirja kertoo, että resepti on peräisin Ottomaanien imperiumin aikakaudelta tosin tässä muodossaan se ei voi olla kovin vanha sillä tomaatti on kotoisin Uudesta maailmasta.

½ dl puserrettua valkosipulia
1 rkl sinappia
½ dl sitruunamehua
3½ dl oliiviöljyä
½ rkl tomaattipyreetä
½ rkl riivittyä tuoretta timjamia
500 g maustamatonta broilerin, mielellään luomu, rintafilettä
paprika
herkkusieniä

Yhdistä keskenään valkosipuli, sinappi ja sitruunamehu. Sekoita öljy vähän kerrallaan kunnes saat aikaan sakean kastikkeen. Näin sanoo resepti, minä laitoin ainekset tyynesti tehosekoittimeen ja tasaista tuli.

Lisää tomaattipyre ja timjami. Sekoita.

Paloittele broileri. Upota liha marinadin ja jätä maustumaan mieluiten yön yli.

Valuta ylenmääräinen marinadi talouspaperin päällä pois. Pujota broilerinpalat joko puisiin tai metallisiin grillivartaisiin. Pistä väliin paprikalohkoja ja kokonaisia herkkusieniä.

Grillaa vartaat ulkogrillissä tai uunissa grillivastuksen alla.

Kommentit



Marinadi toimi antaen miedon ja miellyttävän maun. Uunin lämpötilasta ja paistoajasta resepti ei sano mitään ja ensimmäisen kokeilun lopputulos olikin hiukan kuiva. Seuraavalla kerralla 200 °C:n sijasta 250 °C; ja lyhyempi paistoika - en ole edelleenkään unohtanut kuinka mehukkaita kanavartaita sain Tokiossa, jossa pinta oli lähellä kuvan pintaa, mutta vartaan sisus oli mehukkaan punertava. Sellaiseen kun päätyisi niin oishikatta-asteikolla oltaisiin muualla kuin 3/5:ssa.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Ruokablogaajien pikkujoulut

Viikko sitten lauantaina vietettiin ruokablogaajien pikkujouluja ravintola Manalassa. Tapasimme Ketun keittiön väen Hauessa, josta siirryimme ratikalla Manalaan.

Manala



Manala on tunnettu hyvästä ruoastaan ja siitä, että sen keittiö on aikaiseen asti auki. Paikka lienee Helsingin ainut ruokaravintola, josta saa pikkutunneille asti ruokaa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia Manalassa, mutta monet moittivat jyrkästikin sen palvelua eikä homma kovin tyylikkäästi mennyt tällä kertaa: toinen pöytäseurueistamme joutui odottamaan laskuaan varsin pitkään kun taas meillä kaikki toimi riittävän sujuvasti.

Manalan keittiön ruokaa voi nauttia myös St. Urho's Pubin, joka on minulle mieluisampi paikka, puolella. Manalan lounasta olen kokeillut kerran ja se osoittautui mainioksi peruslounaaksi.

Ruoka





Alkuruoaksi aurajuustovalkosipulietanoita kolmeen pekkaan. Oikein maukasta.



Urhon pannu on runsas ja hyvä annos. Ei pieninälkäisille kuten minä, mutta pakkohan tätä oli kerran elämässään kokeilla. Voin suositella.



Vihreäsilmäisen daamin valinta oli negro-pizza: salamia, ananasta ja aurajuustoa. Päälle raakaa valkosipulia. Pyysin pientä maistiaista todeten, että pizza ansaitsee hänen kehunsa.



Lagerin roudaaminen rapakon yli kuulostaa kummalliselta ja turhalta, mutta Brooklyn Breweryn lagerilla on selkeästi oma luonteensa.



Pikkujoululahjat: kompostoituva ja konepestävä liina kuulostaa ristiriitaiselta yhdistelmältä. Se tulee kuulemma tarpeeseen... Minäkö muka laiska siivoamaan? Toisesta paketista löytyi mustekalaa omassa liemessään, josta minulle tuli välittömästi mieleen, että ai, musteessako? Näemme kun purkki avataan mistä on kyse. Kiitokset paketeista!

Lopuksi kiitokset järjestäneelle blogille: meillä oli hyvä ilta vaikka emme jatkoille jaksaneetkaan.

Muualla verkossa



Blogeja on tullut seurattua heikosti sillä kannibalisoin pöytäkoneestani virtalähteen tietokoneeseen, jonka on pakko toimia ja tämä näkyy muun muassa siinä, että RSS-lukijan datat ovat koneessa, joka ei toimi, mutta seuraavat blogaukset olen huomannut:

Kulinaarimuruja
Red Head and the City
Sillä sipuli

lauantai 22. lokakuuta 2011

Inkivääritee




Inkiväärifriikki ei ollut pahoillaan saadessaan lentsuisena eteensä mukillisen höyryävää inkivääriteetä.


Tarvitset



1 l vettä
runsaasti tuoretta inkivääriä kuorittuna ja lohkottuna

Kiehauta vesi, lisää inkivääri. Hauduta.




Hautumassa.


Kommentit



Hyvää. Toisin kuin tavallinen tee tämä toimii myös kylmänä. Jos kehitysideoita kaipaa niin ehkä tätä voisi terästää jollakin? Kiitokset sinne jonnekin Atlantin yläpuolelle.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Härkää thaimaalaisittain



Hämmentävä spektaakkeli: Äijäruokallassa on lautasliinat ja vieläpä kankaiset sellaiset.

Alunperin ruoaksi piti olla Kit Chanin kirjasta Klassinen thai-keittiö peräisin olevaa ruokalajia Naudanlihaa osterikastikkeessa, mutta ruokaostoksilla olin täysin vakuuttunut siitä, että kotona on osterikastiketta. Ei ollut, joten reseptiä piti hiukan säätää: vaihdoin osterikastikkeen riisivinietikkaan ja lisäsin sitruunaruohoa. Lisäksi enemmän kuin puolitin ohjeen ja laitoin chilin ruokaan jo inkiväärin ja valkosipulin seurassa kun alkuperäisessä reseptissä chili käytetään koristeluun.

Tarvitset



kahdelle

205 g naudan ulkofilettä
1 rkl soijakastiketta
½ rkl maissijauhoja
1 sitruunaruoho
neutraaalia ruokaöljyä wokkaamiseen
1 valkosipulin kynsi siivuina
1 punainen chili siemenet poistettuina ja siivutettuna
2½ cm tuoretta inkivääriä kuorittuna ja julienneksi leikattuna
6 ruskeaa herkkusientä puolikkaiksi leikattuna
½ tl sokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
½ tl kevätsipulia pieninä paloina
vastajauhettua mustapippuria

Leikkaa liha poikkisyin ohuiksi viipaleiksi ja sen jälkeen vielä ohuiksi suikaleiksi. Sekoita soijakastike ja maissijauhot kulhossa, lisää liha, poista sitruunaruohosta uloimmat lehdet ja leikkaa se muutaman sentin pätkiksi, lisää kulhoon, sekoita hyvin ja anna marinoitua 1-2 tuntia. Poista sitruunaruoho kulhosta.

Kuumenna puolet öljystä wokissa, lisää valkosipuli, inkivääri ja chili ja kuullota kunnes aromit irtoavat. Lisää joukkoon liha ja irrota lihasuikaleet hyvin toisistaan. Kypsennä 1-2 minuuttia. Nosta pannun sisältö kulhoon ja jätä odottomaan.

Kuumenna loppu öljy wokissa, lisää sienet ja kypsennä niitä hetki.

Kumoa kulhon sisältö takaisin wokkiin ja sekoita. Lisää etikka, sokeri ja mustapippuri. Sekoita hyvin. Lisää kevätsipuli ja sekoita vielä kerran.

Tarjoile jasmiiniriisin kera.

Kommentit



Ruokalajista tuli tasapainoinen, sopivan tulinen ja jasmiiniriisi sopi hyvin lisukkeeksi. Ruokaseurana ilahduttaneen Vihreäsilmäisen daamin kommentti oli:"Hyvää. Sopivan tulinen, mutta todella tulisen ruoan ystävä haluaisi tulisuutta enemmän." Oishikatta 4/5.