lauantai 17. huhtikuuta 2010

Code di gamberi fritte in salsa rosa



The Silver Spoon on uusin keittokirjani, jota minulle suositeltiin. Wikipedian artikkeli sisältää myös mainintoja kritiikistä englanninnosta kohtaan, mutta en osaa italiaa kuin joitakin irtosanoja, joten jäävään itseni kritiikistä varsinkin koska en ole nähnyt alkukielistä versiota puhumattakaan siitä että ymmärtäisin siitä juuri mitään.

Pelkkä kirja kainalossani toi mieleeni katkaravut, jotka ovat minulle jonkinlainen intohimo, joten aloitan kirjan läpikäymisen niistä.

Tarvitset



4 rkl tomaattipyreetä
3 rkl kermaa
puolikkaan sitruunan mehu siivilöitynä
350 ml kuivaa valkoviiniä
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
16 katkarapua kuorittuna ja suolistettuina
2 munanvalkuaista
kasvisöljyä uppopaistamiseen
vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria

Sekoita tomaattipyree, kerma ja sitruunamehu kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää viini, mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää katkaravut ja sekoita hyvin. Anna maniroitua tunnin verran.

Vatkaa munanvalkuaiset hyvin kulhossa. Valuta katkaravut ja upota ne munanvalkuaiseen. Kuumenna öljy syvässä pannussa. Levitä jauhot matalaan astiaan pyörittele katkaravut niissä. Kypsennä katkat kullankeltaisiksi öljyssä. Poista katkat öljystä reikäkauhalla ja valuta talouspaperin päällä. Tarkista suola ja tarjoile erikseen tarjoillun vaaleanpunaisen kastikkeen kera.

Kommentit



Tästä tuli hyvää, mutta jotenkin laimeaa kuten melkein kaikki uusi mitä keittiöstäni on viime aikoina tullut. Isompia, parempia katkarapuja, kiitos. Kuitenkin kehityskelpoista. Merkityksellisen tästä teki se, että tämä oli ensimmäinen ruoka, jota tein uudessa kodissani ja nautin sen upouuden parvekepöytäni ääressä.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Sen lokin tähden



Huhtikuun ruokahaaste aiheutti ensilukemalla täyden aivojumin sillä teinivuosien jälkeen lasissani on viihtynyt olut, viini, viski ja calvados satunnaisen brandy-tujauksen siivittämänä. Ensitunne oli se, että tähän haasteeseen ei taida löytyä minulta mitään, mutta kun aikaa kului pari päivää löysin itseni Corto Maltesen joolin sitloorasta nauttimassa merestä ja palmun varjossa nautitusta vanhalla tavalla valmistetusta daiquirista. Ja koska mikään, missä on inkivääriä, ei voi olla pahaa, lisäsin sitä.

Drinkin nimi tulee Hugo Prattin sarjakuvasta, jossa pääosassa on Corto Maltese, Sen lokin tähden. Jooli on purjevenetyyppi ja sitloora on se kolo purjeveneen kannella, jossa istutaan.

Tarvitset



murskattua jäätä
1 tl tomusokeria
peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 limen mehu
5 cl vaaleaa rommia

Täytä pitkä lasi jäämurskalla niin, että nestemäärä vielä mahtuu lasiin. Lisää tomusokeri. Kuori inkivääri ja pilko se valkosipulin kynnen kokoisiksi palasiksi. Purista inkivääri valkosipulipuristimessa juomalasiin ja kaada syntynyt mehu lasiin. Purista limestä mehu ja lisää mehu lasiin. Lisää rommi.

Kommentit



Drinkki on kaukana siitä, mikä IBAn mielestä on daiquiri sillä siinä on jäitä, se tarjoillaan vääränmallisesta lasista ja inkivääri on vähintäänkin outo lisäys.

Maku on hapan ja inkivääri puraisee. Rommin maku jäi jalkoihin, joten inkivääriä tuli ehkä liikaa. Oishikatta 3/5 siis. Kokonaisuutena kuitenkin raikas kevätjuoma.

Asun tällä hetkellä muuton keskellä, joten haasteeseen oli helppo osallistua, koska ruoanlaittovälineeni ovat suurelta osin muuttolaatikoissa. Valkosipulinpuristin oli hyvä idea inkiväärimehun tekemisessä.

Muualla verkossa



Corto Maltese
Daiquiri

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Green Bock



The image was not taken by me so the usual CC-license does not apply.

Eräänä lauantaina joukko ystäviä tapasi, kuinka ollakaan, Hauessa. Tarjolla oli muunmuassa belgialaista Green Bock, joka on nimensä mukaisesti vihreää. Irlantilaisvahvistuksemme käytti sanaa tame, jonka itse tulkitsen moitteeksi, mutta minä pidin tästä selvästi belgialaisesta lehtivihreällä värjätystä kevyehköstä oluesta.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Kamo no teriyaki



Ankka ei kuulu perinteisiin japanilaisiin raaka-aineisiin koska japanilaiset pitävät sitä liian rasvaisena lintuna, mutta silloin tällöin se vilahtaa japanilaisissa keittokirjoissa. Tämä resepti on hivenen muunneltu versio Hiroko Shimbon kirjassa The Japanese Kitchen olevasta reseptistä Kamo no teriyaki. Ihan kaikkea ei ollut saatavilla, joten muokkasin alkuperäistä reseptiä.

Tarvitset



ankan rintafileen
7 cm purjon valkoista osaa juliennenä
0,8 dl sakea
1½ rkl miriniä
1 rkl sokeria
1½ rkl soijakastiketta
riisi- tai balsamietikkaa

Poista fileestä puolet rasvasta ja leikkaa rasvapuolelle ohuita viiltoja. Leikkaa purjo julienneksi.

Keitä kattilassa, johon file mahtuu, vettä. Kuumenna iso pannu kuumaksi, mutta ei savuavan kuumaksi. Laita ankka pannulle rasvapuoli alaspäin ja kunnes se on kullanruskeaa. Käännä ja paista kullanruskeaksi.

Poista file pannulta ja laita se kiehuvaan veteen. Poista se välittömästi vedestä ja kuivaa talouspaperilla. Tämä poistaa liian rasvan ankasta.

Puhdista pannu kuumalla vedellä ja talouspaperilla. Pane file takaisin pannuun ja lisää sake, mirin ja sokeri. Ankan pitäisi olla juuri ja juuri peittyä nesteellä. Lisää tarvittaessa vettä. Nosta kiehumispisteeseen ja laita kansi päälle. Alenna keskilämmölle ja keitä kannen alla viisi minuuttia.



Lisää soija ja keitä ilman kantta kunnes lientä on jäljellä kolme neljäsosaa alkuperäisestä. Kypsyysasteen voi tarkistaa painamalla sormilla tai googlaamalla sopivan lämpötilan ja käyttämällä lihalampötilamittaria, mielellään digitaalista. Ankkaa voi syödä punertavana, joten sitä ei kannata kypsentää läpikypsäksi.

Poista ankka pannulta ja peitä se foliolla, jotta se pysyisi lämpimänä. Nosta lämpöä, lisää appelsiinimehu ja keitä kokoon. Tarkista maku ja mausta riisiviinietikalla tai balsamietikalla.

Pane ankka takaisin pannulle ja valele sitä liemellä. Poista pannu lämmöltä ja anna ankan olla liemessä 10 minuuttia. Valele hieman lientä annoksen päälle ja koristele purjolla.

Kommentit



Tästä tuli aika hyvää, mutta myöskin erikoista. Sanoisin, että oishikatta 3/5. Pisteet vievät se, että julkaisu on viivästynyt, joten mielikuvatkin ovat hämärtyneet, epäonnistunut ulkonäkö ja se, että riisinkeittimeni hajottua alkuperäisen reseptin riisi jäi keittämättä.

Itsehäpäisynä todettakoon, että ensimmäisen kerran elämässäni poltin talouspaperia pohjaan.



Äijäruokalassa on ollut muutenkin hiljaista. Syy ei ole se, että olisin kyllästynyt ruokablogaamiseen puhumattakaan siitä, että olisin kyllästynyt ruokaan vaan se, että tämä on viimeinen postaukseni Helsingin Toukolasta. Erittäin stressaavan alkuvuoden jälkeen on loppujen lopuksi helpottavaa muuttaa niin raskasta kuin se onkin ja uudessa kodissa tulee olemaan paljon paremmat keittomahdollisuudet keittiörempan jälkeen. Onneksi Totoro on johtamassa muuttoprosessia.

Näiltä nurkin jään kaipaamaan Vanhankaupunginlahden luonnonkauneutta ja sen lintutorneja ja hyvää ja monipuolista kalatiskiä, mutta eivät ne kauaksi jää.

Muuton kunniaksi Blogspot sanoo jälleen kerran "Automaattinen tallennus epäonnistui." Toimiikohan julkaisu silti? Joskus se nimittäin toimii vaikka tallennus ei.