Tosin karitsathan ovat melkein lapsia, joten ehkä näitä pitäisi kutsua kolmen tähden pedispulliksi? Poliittinen ilmapiiri on siellä, täällä ja tuolla sellainen, että mitä ihmeellisimpiä asioita voi ajaa läpi jos käyttää terrorisminvastaisuutta tai lastensuojelua kaapunaan. Harva kehtaa kritisoida kun tietää, että vastustajat leimaavat kritisoijan terroristien paapojaksi tai pedofiiliksi.
En ole seurannut tuoretta eduskunnan ahdistelu-episodia, mutta vaikka tiedänkin, että seksuaalinen ahdistelu on ongelma, niin minua risoo tämä mies=syyllinen, nainen=uhri, ajatusmaailma. Ilman lupaa housuihin syöksyvä täti ei ole yhtään sen vähemmän ahdisteleva kuin rintoja puristeleva setä. Ennenkaikkea asiaa ei pidä yksinkertaistaa, koska tilanteet eivät aina ole yksinkertaisia.
Ahdistelun voi kokea myös mukavana, jolloin se tietysti ei edes ole ahdistelua. Muinaisesta työpaikastani muistan itseäni vanhemman naisen, joka taputti minua pyllylle ja sanoi:"No, mutta sinähän vain pidät tästä." No niin pidinkin, koska pidin hänestä. Erään toisen naisen lähentelyistä taas en pitänyt. Hän nosti kätensä olkapäälleni ja kutsui minua aarteekseen. Kaipasin naisen implisiistä oikeutta vetää ahdistelijaa korville. En usko, että nainen tarkoitti mitään epämiellyttävää, mutta itse koin sen erittäin epämiellyttäväksi.
Itse heitän levotonta juttua mm. duunikaverieni kanssa ja uskon, että minulla on sen verran sosiaalista tajua, että tiedän kenen kanssa minulla on lupa olla levoton ja kenen kanssa ei. Ihmistuntemukseni ei kuitenkaan ole täydellinen ja tiedän varmasti ylittäneeni ns. kohteliaan flirtin rajat ainakin kerran. Siitä tuli ainakin minun mielestäni siisti, hiljainen yhteisymmärrys, että huumorintajut eivät nyt oikein kohdanneet, voisiko Paha Setä jatkossa olla heittämättä ihan tuollaista herjaa. Paha Setä puolustelee siis, eihän hän voi olla oikeasti tarkoituksella paha, eihän?
Pohjimmiltaan kyse on minusta siitä, että flirtti muuttuu ahdisteluksi siinä kohtaa kun flirttailun kohde ilmaisee, että tämä ei ole enää kivaa ja siinä vaiheessa herrasmies/hieno nainen lopettaa. Mutta ei se näinkään yksinkertaista ole: aina on tilanteita, joissa toinen ei kehtaa tai uskalla sanoa, että sori, tämä nyt ei käy. Ihmisen voi ajaa sosiaaliseen tilanteeseen, jossa on vaikea nostaa meteliä lähentelystä ja se tekee ahdistelusta vielä vastenmielisempää.
Mutta ikävää olisi sellainenkin työelämä, jossa ei voisi olla asiaton. Koskaan.
Kastike on pöllitty melkein suoraan Kulinaarimurulasta, mutta kermaa on kaksinkertainen määrä ja vettä on desi enemmän. Ilman lisänestettä kastike olisi ollut perunamuusi eikä kastike. Pullista tuli todella hyviä, mutta sinänsä hyvä kastike vaatii vielä lisäsäätöä. Lihapullien paistaminen uunissa on näköjään loistava idea! Perunamuusi on se klassinen lihapullien kaveri. Tällä kertaa voita tuli laitettua runsaanlaisesti kuten kuvasta näkee.
Karitsapullat
400 g karitsan paistijauhelihaa
1 dl korppujauhoja
Pieni sipuli jauhettuna
½ tl juustokuminaa
kananmuna, rakenne rikottuna
suolaa ja mustapippuria
Paista lihapullia kolme varttia 175-asteisessa uunissa pari kertaa paiston aikana pyöräyttäen.
Kastike
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl demi glacea
3,5 dl vettä
2 rkl härkäfondia
2 dl ruokakermaa
0,5 dl Jaloviinaa
Sulata voi pannulla ja lisää vehnäjauhot. Ruskista jauhoja hiukan, lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Lisää vesi ja fondi. Anna kastikkeen kiehua hiljaa puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma, jallu ja lihapullat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti