Labneh

Labnehin lienemme tavanneet ensimmäisen kerran jossakin Ottolenghin kirjassa. Lähi-Idästä kotoisin oleva jogurttijuusto jäi kuitenkin uinumaan ruoka-ajatuksiin, kunnes keskiviikkona löysimme mielenkiintoisen pastareseptin YouTubesta, josta myöhemmin lisää.

Emme jaksaneet kaivaa esiin mistä Ottolenghin kirjasta labnehin resepti löytyy, mutta Ottolenghin YouTube-kanavalta sellailen löytyi helposti.

Tarvitset

Labnehin tekeminen on hyvin helppoa. Eräs toinen video sanoi, että älä käytä kreikkalaista jogurttia, mutta toiset taas sanovat, että mitä tahansa rasvaista jogurttia voi käyttää. Kreikkalaisvastaisuus saattaa johtua siitä, että Yhdysvalloissa kreikkalainen jogurtti vaikuttaa olevan valutetun jogurtin synonyymi eli siis ilmeisesti käytännössä labnehia. Me päädyimme käyttämään Pirkan turkkilaista jogurttia.

• 1 kg turkkilaista jogurttia
• 1½ tl hienoa merisuolaa

Labnehista puristetaan hera liinan avulla pois.

1. Aseta siivilä kulhoon, mihin se mahtuu mukavasti.
2. Asettele liina siivilään.
3. Kaada jogurtti liinan sisään. Lisää suola.
4. Kääntele liina jogurtin päälle.
5. Laita liinan päälle paino, me käytimme Iittalan Teema-leipälautasta ja saman sarjan syvää kulhoa.
6. Siirrä kulho jääkaappiin yön yli.
7. Painon ansiosta kulhoon on valunut runsaasti heraa. Purista ja kierrä liinaa, jotta saat lisää heraa talteen ja juustosta juustoisempaa. Ota hera talteen, sillä senkin voi käyttää.

Kommentit

Lopputulos muistutti varsin paljon klassista juustokakkujen sankaria, Philadelphiaa, mutta oli rasvapitoisuudeltaan huomattavasti korkeampi. 1½ tl suolaa osoittautui yllättävän vähäiseksi ja pastaa valmistaessamme lisäsimme varsin reippaasti suolaa. Helppoa ja hyvää ja näin voi tehdä tuorejuustonsa ilman, että tukee Venäjä-pakotteita rikkovia firmoja, kunhan valitsee jogurttinsa oikein.

Taidetta ja turmioelämää — cheddarjuustopiirakka

Tarkoituksemme oli viettää viimeisenä lomapäivänäni taidepäivä, mutta yllättäen Ukrainan presidentti Volomodyr Zelenskyin vierailu Helsinkiin sotki kaupunginosamme liikenteen varsin pahasti, joten päätimme siirtää taidepäivän lauantaiksi. Liikennesulku harmitti, mutta harmitus kaikkosi, kun syy sululle selvisi. Päivä meni mukavasti kotona uutisia seuratessa ja kokatessa.

Duane Michals — muotokuvaaja

Päivämme taideosuus alkoi Valokuvataiteen museon Kämpissä sijaitsevassa K1 -tilasta Duane Michals — muotokuvaaja -näyttelystä, jonka esittelysivulta olin huomannut suosikkinäyttelijöihini lukeutuvan Meryl Streepin muotokuvan. Näyttely on erittäin hieno ja suosittelen vierailua kaikille kuvataiteesta kiinnostuneille, mutta vierailun kanssa alkaa olla kiire: 21.5. on viimeinen näyttelypäivä.

Kulttuuripalkinto numero yksi: Gastropub Stone's

Meillä on tapana käydä yksillä kulttuurinautintojen jälkeen ja kaiken lisäksi meitä hiukan hiukoi, joten päädyimme Gastropub Stone'siin oluelle ja tilasimme pikkusyötäväksi dirty fries -annokset: ranskalaisia, cheddar-kastiketta, chiliä ja pekonimurua. Pekonin sai pyytämällä pois, koska toinen meistä ei ole omnivoori. Suhtaudun periaatteessa epäillen ranskalaisten peittämiseen millään muulla, kuin suolalla rapeuden menettämisen pelossa, mutta nämä olivat herkullisia ja mukavasti chilisiä.

Tom of Finland

Seuraavaksi suuntasimme Kiasmaan tutustumaan Tom of Finland -näyttelyyn. Touko Laaksosen tuotantoon olin laajemmin tutustunut ensimmäisen kerran vuosia sitten Taidehallin Tom of Finland -näyttelyssä. Paljon aikaisemmin olin tutustunut saksalaisen sarjakuvataitelijan Ralf Königin tuotantoon, joka mitä ilmeisimmin on saanut runsaasti vaikutteita Laaksoselta. Monet tuttavani, sekä heterot että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, ovat ihmetellen kysyneet miksi kaltaiseni umpitylsä hetoro lukee Königin sarjakuvia. Olen vastannut, että albumit ovat hauskoja ja vaikka kysymyksessä on homosarjakuva, niin homoseksuaalisuus ei ole olennaisin asia hänen tuotannossaan. Sarjakuvat kertovat ihmisistä ja heidän ihmissuhteistaan. Seksuaalivähemmistöihin kuuluville asia lienee monisyisempi, mutta minulle Königin teokset toimivat näin.

Helsingin sanomat kirjoittaa näyttelystä varoituksen, että työt eivät sovellu siveimmille silmille. Kumppanini mukaan sieluni on hyvin turmeltunut, joten silmänikään eivät liene kovin siveät, joten minua ei haittaa. Näyttelyn teosten skaala on tyylikkäistä muotokuvista kovaan pornografiaan, joten näyttely ei varmasti sovi kaikille. Muistelen joidenkin ihmisten häirintyneen jo Aldomovarin elokuvasta Korkeat korot ja jos se oli liikaa niin tämä varmasti on. Minusta Laaksosen työt ovat teknisesti taiturimaisia ja niissä on paljon huumoria. Miesvartaloiden liioteilluille piirteille ei voi olla välillä naurahtamatta. Tässäkin näyttelyssä kannattaa käydä ja sen kanssa ei ole vielä kiire: viimeinen näyttelypäivä on 29.10.

Kuulun siihen sukupolveen, joka oli juuri päässyt yli television ydintuho-dokumenteista, kun AIDS saapui uutisiin. Television pääuutisissa näytettiin etu- ja keskisormen avulla, kuinka kondomi laitetaan paikoilleen. Tietty osa konservatiiveista järkyttyi. Sukupuolivalistus on edelleen monelle ihmiselle hirveää verrattuna ihmisten sairastumiseen, jopa kuolemaan, tai nuorten vahinkoraskauksiin. Kuten Laaksosen Kake-hahmo sanoo:"Use a rubber".

Kulttuuripalkinto numero 2: Kitty's Public House

Ikiaikainen suosikkini Fuller'sin ESB.

Tom of Finland -näyttelyn jälkeen tutuistumme Citykäytävästä Kaivopihalle muuttaneeseen Kitty's Public Houseen. Paikan tyyli, ei mitenkään yllättäen, ole muuttunut. Lähinnä mietin millainen tilanne oli nuoruudessani, 1990-luvun alussa. Olikohan tilassa silloin ravintola Prunni? Kitty'sissä kumppanilleni iski himo saada juustopiirakkaa enkä minä vastustanut, joten kotona siirryimme turmioelämään.

Cheddarjuustopiirakka

Kumppanini löysi googlaamalla Sopivan suolaista -blogin reseptin Cheddarjuustopiirakka.

Tarvitset

Pohja

Sopivan suolaista -blogissa käytetään kaurasämpyläjauhoja. Googlaamisen jälkeen päädyimme käyttämään puolikarkeiden vehnäjauhojen ja kaurajauhojen sekoitusta.

• 80 g pehmennyttä voita
• 1½ dl puolikarkeita vehnäjauhoja
• 1 dl kaurajauhoja
• 50 g cheddar-raastetta
• ½ dl vettä

Täyte

Täytteeseen päädyimme lisäämään ripauksen muskottipähkinää. Meillä jakoi mielipidettä se, että oliko ripaus liian suuri.

• 250 g cheddar-raastetta
• 2 dl kermaa
• 2 luomumunaa
• ripaus suolaa
• 2 rosmariinin oksaa
• ⅛ tl mustottipähkinää

Lämmitä uuni 200 °C.

1. Nypi pohjan ainekset voin sekaan ja painele taikina voideltuun vuokaan.
2. Paista pohjaa 10 minuuttia uunissa.
3. Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa.
4. Lisää kerma.
5. Lisää 200 g juustoraastetta munien ja kerman sekaan.
6. Lisää ripaus suolaa.
7. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.
8. Ripottele päälle loppu juustoraaste.
9. Lisää hieman rosmariinia piirakan päälle.
10. Laske uunin lämpötila 180 °C.
11. Paista piirakkaa 40 minuuttia tai kunnes se on ruskistunut kauniisti.

Kommentit

Tämä on niin hyvää, että se on syytä kuunnella Pet Shop Boysin It's a Sinn soidessa taustalla. Jos haluaa hiukan erilaisen ja uudemman version, voi kuunnella Elton Johnin ja Years & Years -yhtyeen version.

Mozzarella

Juuston tekeminen on kiinnostanut minua pitkään. Noin vuonna 2010 etsin aiheesta kirjaa ja lopulta sellaisen löysinkin, mutta parin kokeilun tulokset eivät olleet sellaisia, joista voisi kirjoittaa ylpeänä kotiin. Nyt haluan kokeilla uudelleen, innoittimena toimi englantilaisen John Kirkwoodin video Mozzarella cheese made easy, at home. Ohjeena päätin käyttää Turun yliopiston elintarvikekehityksen tutkimusprofessorin Anu Hopian kirjoitusta Mozzarella – venyvää kemiaa. Juustonvalmistuksessa ollaan usein varsin kapealla pH-alueella, mozzarellan tapauksessa 5,2-5,4), joten tilasin pH-mittarin Mallaspuodista. Englantilaisesta Goat Nutritioninista tilasin Soft Cheese Making Kitin lähinnä sen pöpöviljelmän, kattilan reunaan kiinnitettävän lämpömittarin ja juustoliinaan vuoksi. Tilasin lisäksi ylimääräisen juustoliinan, koska monissa juustoresepteissä käytetään kahta. Raakamaidon olisin hakenut Lentävästä lehmästä, mutta koska kauppiaat ovat muuttamassa väistötilasta perinteiseen hallirakennukseen, jouduin tyytymään tavalliseen täysmaitoon.

Kirjoitin monivaiheisen reseptin tähän postaukseen, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan Hopian kirjoituksen, jossa juustonvalmistuksen kemiaa käsitellään ja johon Hopia on linkannut omia kirjoituksiaan ja tieteellisä artikkeleita.

Tarvitset

Goat Nutritionin juustopaketissa tuli mukana juustosuolaa, jonka merkitys ei googlaamatta auennut, mutta verkosta löytyi tieto, että olennaista on se, että juustonvalmistuksessa käytetty suola on jodioimatonta: bakteerikannat eivät ilmeisesti jodia rakasta.

Raaka-aineet

• 1 l täysmaitoa, mielellään homogenoimatanta, ei iskukuumennettua
• 4 g sitruunahappoa, liuotettuna ½ dl vettä, jota ei todennäköisesti käytetää kokonaan
• juustonjuoksutinta, annostusohje löytyy pullosta
• Tässä ohjeessa mozzarella suolataan vasta palona jättämällä se yöksi suolattuun, siivilöityyn heraan

Tarvikkeet

• 250 ml pullo kalibrointiliuosta varten (25,4 g)
• 2 l kattila
• Mitta-astioita, lusikoita
• Lämpömittari
• Veitsi tai muu terä juuston leikkaamiseen
• Reikäkauha
• Siiviläkangas
• Mikron kestävä kulho
• Kumihansikkaat
• pH-mittari

Valmistus

1. Liuota 4 g sitruunahappoa ½ dl vettä.
2. Punnitse sopiva määrä juustonjuoksutinta valmiiksi.
3. Kaada maito kattilaan ja lisää vähitellen sitruunahappoaliuosta mitaten samalla pH:ta, jonka pitää laskea välillä 5,2-5,4. Aloita lisäämällä puolet liuoksesta, mutta ole sen jälkeen varovainen, ettei pH mene liian alas. Mittaa rauhassa ja anna pH:n tasaantua lisäysten välillä.
4. Lämmitä maito varovaisesti 32 °C varovaisesti sekoittaen.
5. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää juoksutin varovaisesti sekoittaen ja jatka sekoittamista kauhalla tai lusikalla (ei vispilällä!) 30 sekuntia. Lopeta sekoittaminen, laitan kattilan kansi paikoilleen ja odota 5 minuuttia.
6. Noin viiden minuutin kuluttua juustomasson pitäisi olla muodostunut ja näyttää esimerkiksi tofulta. Jos massa on vielä hyvin vetistä, laita kansi takaisin ja odota toiset 5 minuuttia. Kun juusto on juoksettunut hyvin leikkaa massa noin 2 cm kuutioiksi pysty- ja vaakaviilloilla, veitsen pitää mennä pohjaan asti, mutta älä raavi kattilan pohjaa.
7. Laita kattila takaisin ja kuumenna juustomassa 40-41 °C. Sekoita samalla varovaisesti, mutta älä riko juustomassaa liikaa. Massan pitäisi tiivistyä ja erottua hyvin herasta.
8. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita ajoittain hyvin varovaisesti 5 minuutin ajan, jos massa erottuu hyvin, sekoittamista ei tarvita. Leikkaa juustopalat pienemmiksi, noin 1 cm kuutioiksi
9. Lämmitä kattilassa pari litraa vettä 60 °C, tarvitset sitä myöhemmin kohdassa 13.
10. Nosta juustomassa reikäkauhalla mikron kestävään astiaan.
11. Kuumenna juustomassa mirkossa noin 30 s, tarkista lämötila ja jatka kuumentamista 10 s kerrallaan, kunnes lämpötila on noussut 57 °C ja valuta irtonainen hera pois.
12. Laita kumihanskat käteen ja puristele massaa varovaisesti ja ala venytellä sitä samansuuntaisesti. Parasta on antaa juustomassan veynä painovoiman vaikutuksesta alaspäin käsissä tai kauhausta roikottamalla. Juuston pitäisi olla koostumukseltaan hyvin venyvän pizzataikinan kaltaista.
13. Jos (kun) juusto muuttuu kovaksi ja huonosti venyväksi, lämmitä sitä 60 °C vedessä, jolloin rakenne lämmetessään pehmenee ja muuttuu oikeanlaiseksi.
14. Venyttele juustoa yhdensuuntaisesti roikottomalla sitä ja antamalla sen valua painovoiman vaikutuksesta, kunnes siinä alkaa näkymä rihmoja, jotka ovat mozzarellalle tyypillisiä. Massa tiivistyy edelleen ja tulee kiiltäväksi, minkä jälkeen voit muotoilla sen palloksi. Tee yksi tai useampia palloja, mutta älä enää työstä juustoa liikaa.
15. Punnitse juustopallot ja lisää suolattua heraa niin, että konaispaino on 500 g. Lisää heraan 10 g suolaa ja laita juustopallot suolautumaan.

Kommentit

Tämän tekeminen jännitti ja lähdin asenteella "pessimisti ei pety". Edellisen kerran olin pitänyt käsissäni laboratoriatyövälinettä käsissäni kolme vuosikymmentä aikaisemmin, joten jo pH-mittari oli hiukan hämmentävää. Ei että se olisi ollut vaikeaa: kalibraatioliuos ohjeiden mukaan ja pari laitteen napin painallusta. Alku sujui hyvin, mutta ensimmäinen ongelma tuli siitä, että juustonjuoksutinta piti punnita. Kuinka paljon? Åströmin juoksutteen, joka vaikuttaa olevan ainut yleisesti saatavilla oleva, mukaan 10 litraan maitoa kuluu 10 ml juoksutinta. Reseptin maitomäärällä, yksi litra, ollaan aika jännän äärellä: miten mitataan kotikeittiön välineillä 1 ml? Juoksutinpullossa kaiken lisäksi lukee sisällön määrä, 50 g, ei millilitramäärää. Mielessäni kävi, että olisin tyhjentänyt pullon ja punninnut pullon ja sen sisällön eron sekä pullon sisällön tilavuuden. Tässä oltaisiin kuitenkin taas siinä, että kotikeittiön mittausvälineiden tarkkuus on mitä on. Voisiko Åström vain kerta annostuksen myös grammoina purkin ohjeessa? Silti puhuttaisiin hankalan pienistä määristä. Lähdin oletuksesta, että juustonjuoksutteen ominaispainon on pakko olla lähellä veden ominaispainoa. Kaiken lisäksi Hopian leipäjuustoreseptistä löytyi huomattavasti suurempi massa juoksutinta, kuin oikeaksi arvioimani määrä. Toisaalta taas mozzarella on löysempää tavaraa, kuin leipäjuusto.

Usko oli loppua juustomassan hajotessa mössöksi. Oliko minulla kuitenkin juoksutinta liian vähän?

Sain leikattua juustomastan ensimmäisellä kierroksella parin sentin kuutioiksi, vaikka mielessä pyörikin vertailu Kirkwoodin kiinteämpään rakenteeseen. Usko onnistumiseen alkoi kadota, kun ei ollut enää mitään, mitä leikata sentin kuutioiksi. Valutin massan ja sain lopulta mikrottamalla, venyttämällä ja lämmittämällä käsiini hiukan säikeisen, kellertävän massan. Maku oli yllättävän hyvä, mutta täysin suolattomana tylsä. Muotoilin massasta kaksi pientä palloa, joista toisen käytimme aktiivisessa vaiheessa oleviin pizza-kokeiluihimme. Toinen päätyi Hopian ohjeen mukaisesti olemaan yön yli suolatussa herassa. Yö teki ihmeitä: juusto oli kiinteytyyt ja sen väri oli muuttunut valkoiseksi. Rakenteeltaan se oli liian kiinteää, mutta maku oli kohdillaan.

Lämpömittari osoittautui pettymykseksi: se reagoi kovin hitaasti muutoksiin ja tavallinen digitaalinen lämpömittari osoittautui käytännöllisemmäksi. Jälkimmäisen anturi pitää kuitenkin taittaa sisään, jos mittari on mennyt lepotilaan, jolloin käsissä on hygieniaongelma, jos tehdään juustoja, joita kypsytetään. Mozzarella syödään perinteisesti valmistusta seuraavana päivänä, joten sen kanssa ei tarvitse olla aivan hysteerinen hygienian kanssa.

Kannattiko kokeilla? Juustonvalmistus oli hauska projekti, joka tuotti stressin lisäksi runsaasti mielihyvää. Taloudellisesti täysin järjetöntä. Tiskiäkin syntyy paljon. Kokeilenko uudelleen juustonvalmistusta? Varmasti!

Feta- ja pinaattitäytteinen gözleme

Katsoessamme TabiEatsin YouTube-kanavaa huomasimme, että he söivät katuruokana jonkinlaista turkkilaista täytettyä leipää. He eivät maininneet leivät nimeä, joten se piti googlata: gozleme tai gözleme. Aksentillinen versio lienee autenttisempi ja sitä käyttää leivän myötä löytynyt kiinnostava turkkilainen Refika's Kitchen ja heidän versionsa gözlemestä. Reseptin tavallisesti kohottamattomaan taikinaan ja täytteeseen löysinmme Gozneyn sivuilta. Täytteen reseptissä on kahta koulukuntaa: jotkut paistavat pinaatin, jotkut eivät. Heillä, jotka eivät pinaattiaan paista kokoon, vaikuttaa olevan Voimakas Mielipide. Me emme paistaneet pinaattiamme.

Tarvitset

Taikinaan

• 300 g vehnäjauhoja
• 40 g oliiviöljyä
• 50 g jogurttia
• 125 ml lämmintä vettä
• 1 tl suolaa

Täyte

Yhden gözlemen täytteeksi.

• 40 g fetaa
• 40 g tavallista pinaattia varret poistettuna tai baby-pinaattia pilkottuna
• vastajauhettua mustapippuria

1. Sekoita vesi, öljy ja jogurtti kulhossa: pane jauhot ja suola kulhoon, tee kuoppa ja lisää vesi vähitellen. Siirrä taikina pöydälle ja alusta neljä minuuttia, kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa.
2. Siirrä taikina puhtaaseen kulhoon ja peitä kostutetulla liinalla. Anna taikinan levätä 30 minuuttia.
3. Jaa taikina 70 g palasiin, muotoile palloiksi ja kaulitse jauhotetulla pinnnalla pallot mahdollisimman ohuiksi, suorakulmaisiksi levyiksi.
4. Murenna feta kulhoon, lisää pinaatti ja mausta pippurilla.
5. Levitä täytettä taikinalevyillle ja taittele levyt suorakulmion muotoisiksi paketeiksi. Kaulitse kevyesti sulkeaksesi paketin.
6. Paista korkeahkolla keskilämmöllä hetki kuivalla pannulla. Käännä ja paista toista puolta.
7. Levitä leivän pinnallle oliiviöljyä, käännä ja paista hetki. Levitä leivän pinnalle oliiviöljyä, käännä ja paista hetki. Toista, kunnes leivän pinta on kauniisti ruskistunut.

Kommentit

Näistä tuli todella herkullisia, mutta syödessäni leipä seuraavana päivänä töissä, ne olivat ikävästi vettyneet, kuten arvata saattoi. Jos gözlemeitä haluaa syödä seuraavana päivänä, mieleen tulee, että pinaatti kannattaa paistaa, puristaa ylimääräinen neste pois, ja lämmittää leivät paistinpannulla.

Västerbotten-piirakka mädillä ja punasipulilla

Kesällä huomasimme Me naiset -lehdestä västerbotten-piirakan ohjeen ja koska juusto ja mäti kuuluvat herkkuihini, reseptiä oli pakko kokeilla.

Tarvitset

Kahdeksalle

Pohja

• 100 g pehmeää voita
• 2 dl vehnäjauhoja
• 75 g Västerbotten-juustoa raastettuna
• tilkka vettä

Täyte

• 3 kananmunaa
• 2 dl kermaa
• 150 g Västerbotten-juustoa raasteena
• ½ tl suolaa
• 1 maustemitta mustapippuria

Päälle

• 1 punasipuli
• muikunmätiä

Kuumenna uuni 200 °C.

Nypi voi, jauhot ja juustoraaste käsin muruseokseksi. Lisää vesi ja sekoita notkeaksi taikinaksi. Painele taikina halkaisijaltaan 24 cm piirakkavuokaan. Pistele pohja haarukalla ja esipaista uunissa 10 minuuttia.

Sekoita kananmunat ja kerma ja lisää juusto. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada juustoseos pohjan päälle ja paista piirakkaa noin 20 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Tarjoa mädin ja punasipulin kera.

Tästä tuli oikein hyvää. Västerbotten-juuston löytäminen tavallisista kaupoista oli hieman haastavaa, mutta oli se maun arvoista.

Paahdettu feta - Baked feta

Kävimme viime kesänä toisen kerran Masourissa, Kalymnoksen saarella Kreikassa. Vietimme miellyttävät kolme viikkoa hyvän ruoan ja viinin maustamassa kauniissa ilmastossa. Parhaan alkuruoan saimme ravintola Avrassa: paahdettua fetaa, tavallaan kuin kreikkalainen salaatti lämpimänä. Sitä oli luonnollisesti pakko kokeilla myös kotona.

Tarvitset

kahdelle

Lämmitä uuni 200 °C.

200 g fetaa
suippopaprikaa viipaleina
2 viipaletta tomaattia
punasipulia renkaina
mustia oliiveja
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
oreganoa, mielellään kreikkalaista
2 rkl neitsytoliiviöljyä

Huuhtele feta nopeasti ja kuivaa se. Leikkaa paprikasta muutama viipale. Leikkaa tomaatin keskikohdalta kaksi viipaletta. Asettele paprikasuikaleet fetan päälle ja tomaatit puolestaan niiden päälle. Asettele sipulireinkata tomaattien päälle niin, että oliiveille jää koloja, joissa ne pysyvät paikalleen. Lisää muutama oliivi ja lisää sipulia. Rouhi päälle hieman suolaa ja mustapippuria. Lisää oregano ja valuta oliiviöljy annoksen päälle. Paahda uunissa noin 20 minuuttia.

Kommentit

Erittäin helppoa ja erittäin hyvää. Tätä tehdään toistekin, mutta hieman pidemmällä paahtoajalla ja oliiviöljy hiukan lisäten.

We revisited Masouri, on the Island of Kalymnos, Greese, last Summer. We spent three lovely weeks, spiced by good food and wine, on the Island. We found the best appetizer of the trip in restaurant Avra: baked feta, which was a bit like greek salad, but warm. We liked it so much that we wanted to try it at home.

Ingredients

for two persons

Warm the oven to 200 °C.

200 g feta cheese
a few slices of sweet pepper
2 slices of tomatoe
a few red onion rings
black olives
freshly ground black pepper
salt
oregano, preferably Greek one
2 tbs extra virgin olive oil

Rinse the feta cheese quickly and dry it. Cut a few slices of the sweet pepper and two slices of tomatoe. Lay the pepper on the feta and the tomato slices on the top of the pepper. Add onion rings so that it will be easy to put the olives on the "holes" of the onion rings. Add a few olives and the rest of the onion. Add ground black pepper and some salt. Add the oregano and the olive oil. Bake in the oven about 20 minutes.

Comments

This was very easy to prepare and it was very tasty. We will cook this again, but we will use some more olive oil and we will bake the cheese a longer time.

Salami-kefalotiri-munakas

From Christmas at Lefkada 2015

Kun elämästä nauttii vuorilla, kaukana kaupungista ja kaupoista, on hyvä pitää kaapeissa hyvin säilyviä tuotteita, kuten pastaa, munia, juustoa ja salamia. Tänä aamuna tein meille munakkaan kefalotiri-juuston jämistä ja salamista. Huomaa, että kefalotiri voi olla hyvin suolaista, joten suolan kanssa kannattaa olla maltillinen.

Tarvitset

Kahdelle

pala salamia kuutioina
4 munaa
kefalotiriä raastettuna
vastajauhettua mustapippuria
suolaa
oreganoa, mielellään kreikkalaista rigania
2 rkl voita

Riko munat kulhoon, lisää suola, mustapippuri ja oregano. Vatkaa hetki haarukalla. Raasta juusto.

Kuumenna pannu keskilämmölle ja sulata voi. Lisää salamikuutiot pannulle ja paista hetki niin, että makkara lämpenee ja sen rasva hieman sulaa. Siirrä salami syrjään. Kallistele pannua niin, että rasva leviää tasaisesti. Lisää munaseos pannulle ja riko lastalla munakkaan pohjaa ja anna raa'an munan valua reikiin. Munakkaan ollessa lähes kypsä levitä salamikuutiot munakkaan toiselle puolelle ja salamin päälle juustoraaste. Käännä munakkaan tyhjä puoli juuston päälle.

Kommentit

Tästä tuli mainio tapaninpäivän aamiainen. Oishikatta 4/5.

From Christmas at Lefkada 2015

Auringonnousu Asprogerakatan kylässä Lefkadalla. Kuvassa oikealla kirkonkello parvekkeelta nähtynä.

Peruutuksen vuoksi meillä on ilo viettää joulu- ja kirjoituslomaa Sfakiotesin taitelijaresidenssillä. Viereisellä tontilla on kirkko, jonka kellotorni on noin viiden metrin päästä parvekkeesta, jolla syömme aamiaisemme. Kesällä viettämämme kuukauden aikana kello ei soinut kertaakaan. Joulupäivänä kirkon pihaan käveli mustapartainen mies, joka sanoi:"Good morning. I am sorry, I must ring the bell."

Meksikolainen fondue

From Äijäruokaa: meksikolainen fondue

Vasemmalla münster, oikealla Puna-Heidi ja takana provolone dolce.

New York -vuosina kävimme silloin tällöin syömässä ravintola Mólessa ja juuston ystävinä kokeilimme myös meksikolaista versiota fonduesta. Ihastuimme ja halusimme kokeilla sitä myös kotona.

Googlaamalla löysimme reseptejä, muun muassa mikroversion ja perinteisesti valmistetun. Niitä yhdistämällä kehitimme oman reseptimme.

Kävimme raaka-aineostoksilla Hakaniemen kauppahallissa, chorizon ostimme Neumatilta ja fondueen tulevat juustot Lentävästä lehmästä.

Meksikolaisia juustoja, joista edes nimet eivät olleet tuttuja, vastaavien juustojen löytäminen olisi ollut haastavaa ilman Lentävän lehmän asiantuntevaa kauppiasta. Juustoiksi päätyivät provolone dolce, münster ja Puna-Heidi.

From Äijäruokaa: meksikolainen fondue

Häälahjafonduepatamme

Tarvitset

Toisen alkuperäisen reseptin mukaan olueksi kelpaa mikä tahansa, kunhan se ei ole tummaa. Valitsimme tutun Pilsner Urquellin, joka toimi myös ruokajuomana.

Kahdelle

1¼ dl vaaleaa olutta
2 vihreää chiliä
1 valkosipulin kynsi
200 g provolone dolcea
200 g münster-juustoa ja puna-heidiä
150 g chorizoa

Leikkaa chorizo kuutioiksi. Raasta provolone dolce ja murenna muut juustot sekaan. Poista chilistä siemenet ja pilko. Pilko valkosipuli.

Paista chorizoa keskilämmöllä, kunnes siitä on lähtenyt runsaasti rasvaa. Älä kuitenkaan anna kuivua. Kaada ylimääräinen rasva pois ja lisää valkosipuli ja chili. Paista hetki, mutta älä ruskista. Lisää olut ja anna sen kiehahtaa. Lisää juusto vähän kerrallaan ja sekoita, jotta juusto sulaa tasaisesti.

Siirrä seos fonduepataan ja tarjoa hyvän vaalean leivän kera.

From Äijäruokaa: meksikolainen fondue

Meksikolainen fondue on paksua ja venyvää.

From Äijäruokaa: meksikolainen fondue

Kommentit

Tästä tuli todella hyvää, chiliä oli sopivasti antamaan pieni puraisu, mutta ei liikaa. Tarjoilu olisi kannattanut tehdä fonduepadan sijasta lämmitetyiltä lautasilta. Tätä tehdään ilman muuta uudelleen. Oishikatta 4/5.

Narskujuusto kerman ja lakkahillon kera

From Äijäruokaa: Kuusamo 2013-07

Leipäjuusto on merkinnyt minulle perinteisesti kuivaa, suussa ikävästi narisevaa ainetta. Ennakkoluulojaan kannattaa silloin tällöin ravistella ja viikon reissulla Kuusamoon opin anopiltani, että leipäjuustoa voi tarjoilla kuumennettuna kerman ja lakkahillon kera. Apeltani puolestaan opin uuden sanan: narskujuusto. Kuvaavampaa nimeä ruoalle ei liene!

Tarvitset

Kuumenna uuni 250 °C.

leipäjuustoa
kermaa
lakkahilloa

Levitä leivinpaperia uunipellille ja pane leipäjuusto leivinpaperille. Lurauta kermaa reilusti päälle ja pane pelti uuniin kunnes kerma on saanut hieman väriä. Tarjoile lakkahillon kera.

Erittäin yksinkertaista ja erittäin herkullista. Oishikatta 5/5.

Villisikabagel

Jäin New Yorkissa tukevasti bagel-koukkuun. Vehnärinkelit voidellaan voilla tai tuorejuustolla ja ehkä täytetään jollakin. Yleensä ne myös paahdetaan. Jotkut kuulemma haluavat, että bagelit koverretaan - idea lienee se, että täytettä mahtuu enemmän.



Palattuani kotiin olen kantanut aivan liikaa rahaa Asematunnelin Arnoldsiin - kaikessa amerikkalaisessa corny and tacky -kaameudessaan sivuilla oleva mainos hieman hymyilyttääkin - ja Stockan deliin. Arnoldsissa on erikoista se, että bageliin saa myös pestoa juuston tai voin sijasta ja että bagelit voi rakentaa tavallaan komponenteista. Stockalta löytyy kylmäsavulohta, kanaa ja pastramia. Näin saa maukkaan, mutta varsin kalliin, aamiaisen.

Bageleita oli tietysti sitten pakko tehdä itsekin. Ei vielä näin ensimmäisellä kerralla aivan alusta asti vaan valmiista rinkeleistä, joita löytyy ainakin Stockmannin herkusta.

Tarvitset

bagel-rinkilän
mustapekka-juustoa
jäävuorisalaattia
3 siivua tomaattia
3 siivua ilmakuivattua villisian niskaa
sinileimaista emmentalia

Leikkaa bagel halki leveyssuunnassa. Saksi salaatti 2x3 cm palasiksi. Leikkaa tomaatista viipaleita. Paahda bagelin puolikkaat, levitä tuorejuustoa leikkuupinnoille, levitä alapuoliskolle salaatti, tomaattisiivut, villisika ja juusto. Peitä bagelin kansipuolikkaalla. Nauti.

Kommentit

Hyvää. Oishikatta 3/5, vielä kun tekee rinkelin itse maailma saattaa olla täydellinen paikka.

Queso blanco

Juuston tekeminen on ajatuksena kiehtonut minua jo pitkään, mutta tietoa sen tekemisestä on ollut vaikea löytää. Pubikeskusteluja Hauessa on käyty, juteltu blogaajakollegoiden kanssa ja kyselty kirjakaupoista kirjoja.

Ongelma poistui kun piipahdin Korkeavuorenkadulta Iso-Roballe muuttaneeseen Hobboksiin, josta paikkaa ihmetellessäni löysin Ricki Carrollin kirjan Home Cheese Making. Ajatuskin siitä, että voisi tehdä itse homejuustoja rokkaa! Bakteerikantoja saanee jostain verkosta (tai ehkä sen voisi "kopioida" kaupasta ostetusta juustosta?) kunhan googlaa, mutta yksinkertaisimmat reseptit ovat erittäin yksinkertaisia. Queso blancon resepti on yksi niistä.

Raaka-aineita löytyi suhteellisen vähällä vaivalla: raakamaitoa saa Helsingistä sekä Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä että Lasipalatsin Maatilatorista. Jälkimmäisestä löytyy lisäksi vuohenmaitoa eli maailma on kokeiluille suotuisa. Juustonjuoksutinta jouduin etsimään pidempään: Heimolan talon apteekista olisi saanut tilaamalla, Yliopiston apteekki kommentoi hämmästyksekseni "Ei valitettavasti kuulu valikoimaamme." mutta Stockmannin apteekin jääkaapista löytyi.

Tarvitset

3 l pastöroimatonta maitoa
2 dl etikkaa

Kuumenna maito 85 °C ja 87 °C välille. Sekoita säännöllisesti ettei maito pala pohjaan. Lisää etikka vähitellen maitoon. Jos haluat vähähappoisempaa juustoa voit nostaa lämpötilan 93 °C. Kun juusto on muodostunut kaada kattilan sisältö vauvanvaippaharsolla vuoratun lävikön läpi (ota hera talteen, sillä sitä voi käyttää vaikkapa leivontaan). Sido harso kiinni ja valuta useita tunteja tai kunnes juusto on rakenteeltaan haluttua.

Kommentit

Valutettuna juusto maistui happamalta, joka ei ollut yllätys etikan käytö vuoksi. Mutta maku oli miedon miellyttävä. Juusto jäi muruiseksi, joten se olisi varmaankin pitänyt puristaa kasaan ennen valuttamista. Jos jossain on oppimista niin tässä. Oishikatta 3/5, siis.

Oli mielenkiintoista seurata miten etikan lisääminen vähitellen vaikutti maidon koostumukseen. Tästä tulee mielenkiintoinen kulinaarinen matka.

Mistäköhän löytyisi kovien juustojen tekemiseen tarvittava juustoprässi? Omat käden taitoni kun eivät riitä.

Veau sylvie

Vasikanpaistia on tehty äijäruokalassa ennenkin, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä, mutta kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet löytyy kiinnostavampiakian reseptejä kuin veau poêlé, mutta päätin vajaat vuosi sitten kokeilla perusreseptiä ensimmäisellä kerralla.

Tämän illallisen tarina alkoi siitä, että löysin tarjouksesta vasikanpaistin, jonka jälkeen reseptiksi valikoitui veau sylvie. Marinoidaan yrteissä, brandyssä ja madeiressa, täytetään kinkulla ja juustolla. Peitetään pekonilla. Voisiko se muka olla pahaa?

Useasta eri syystä marinointiaika pidentyi yöstä pariksi päiväksi ja samalla tuhoutui marinadiliemi, joten resepti ei ole alkuperäinen. Jostain ilmestyi lisäksi mieliteko saada kuskusia, mutta koska Marokko on entinen Ranskan siirtomaa kuskus ei liene ranskalaisen ruoan vierellä rikos.

Tarvitset

2½ kg vasikanpaistin

Marinadi

1 dl brandyä
1 dl madeiraa
2 rkl oliiviöljyä
pieni porkkana viipaleina
pieni sipuli viipaleina
1 rkl suolaa
iso maustekimppu ja mustapippuria: 6 persiljanokaa, laakerinlehti, 6 timjaminoksaa, 6 pippuria harsokangastilkkuun kiedottuina.

Täyte

6 isoa 3 mm viipaletta keitettyä kinkkua - mahdollisesti useampiakin
12 isoa 3 mm paksuista viipaletta tahkojuustoa - mahdollisesti useampiakin

Muut

4 rkl voita
2 rkl öljyä

½ tl suolaa
1/8 tl valkopippuria
170 g pekonisuikaleita

Leikkaa paistiin syviä viilloksia toisestä päästä toiseen niin, että sen voi avata kuin kirjan: leikkaa yhdensuuntaisia syviä viiltoja kolmen sentin välein 1½ cm syvälle paistin pohjasta. Näin saadaan 3-4 paksua lihapalaa, jotka ovat irti toisitaan yläpäästä ja sivuista, mutta kiinni paistin pohjasta.

Pane liha kulhoon ja valele sitä marinadilla. Marinoi kaksi päivää välillä paistia käännellen.

Täytä viillot juustoviipaleilla ja kinkulla. Sido paisti alkuperäiseen muotoonsa ja pyyhi vielä paperipyyhkeillä, jotta paisti ruskistuisi kauniisti.

Kuumenna uuni 175 °C.

Siivilöi marinadi ja käristä kasviksia hiljaa voissa ja öljyssä 5 minuutin ajan. Työnnä ne syrjään padan pohjalla. Pane paisti ehyt puoli alaspäin ja ruskista pohjaa 5 minuuttia. Valele padassa olevalla öljyllä ja voilla. Ruskista myös paistin kyljet.

Mausta liha suolalla ja pippurilla. Pane pekoniviipaleet päälle. Työnnä lihaan lämöpmittari, peitä se alumiinifoliolla ja pane kansi päälle ja pata uuniin alimpaan kolmannekseen. Paisti on valmis kun sen sisälämpötila on 82 °C.

Poista paisti padasta ja soseuta paistiliemi tasaiseksi ja keitä se kokoon kastikkeeksi.

Kommentit

Reseptistä tuli varsin erilainen - varsinkin pekonia oli paljon enemmän kuin kirjassa - kuin kirjan resepti, mutta lopputulos antoi uskoa siihen, että vasikanpaisti voi olla myös hyvää. Oishikatta 3/5. Annosten rakentamisessa voisi taas olla opittavaa sillä ei tuosta kaunista tullut.

Juustosalaatti

Salaatit ovat kotonani harvinainen vieras. Ehkä siihen on syynä jonkinlainen henkinen allergia, joka on syntynyt siitä, että salaateissa on melkein aina jotain tuoretta ja edullista, jota en voi syödä. Lähinnä herneitä tai porkkanaraastetta. Asia on pitänyt korjata kotona, mutta se nousi vasta helteiden myötä kriittiselle prioriteettitasolle. Vain omenat jaksavat kiinnostaa, minulle kommentoitiin. Vastasin, että kyllä, mutta vain silloin kun ne muutettu kuivaksi brittisiideriksi. Suolanhimo on selvä, joten Pringlesejä, joihin en yleensä koske, on kulunut muutama putkellinen.

Evoluutio on kuitenkin vielä kesken eikä ihmiselle voi sen vuoksi suositella vain alkoholista ja hiilihydraateista koostuvaa ruokavaliota, joten tarvitsemme esimerkiksi salaattia.

Hesarin uutinen Jogurttipurkin kreikkalaismies saa satojen tuhansien korvaukset sai minut muistamaan jääkaapissani nököttävän Valion violetin emmentalin ja Beckettien kirjasta An Appetite for Ale löytyvän reseptin Emmental, fennel & apple salad with honey, mustard & yoghurt dressing. Alkuperäisessä reseptissä käytetään little gem lettucea, mutta korvasin sen plantaasilta kerätyllä tavallisella salaatilla ja jogurttina toimi vähärasvaisen jogurtin sijasta Lindahlin turkkilainen jogurtti, suomalaisessa nettikeskustelussa partaäijäksi nimetty tuote, josta ollaan hehkutettu muun muassa Polkkapossussa. Alkuperäisen reseptin omena on Braeburn, mutta sellaista en muista Suomessa nähneeni, joten omenaksi valitsin oletetun lähisukulaisen Granny Smithin. Siiderietikkaa ei kaupassa ollut, joten käytin valkoista balsamiviinietikkaa koska sitä löytyi kaapista.

Alla olevan reseptin määrät ovat alkuperäiset, mutta muutin niitä, koska olen fenkolin kaveri, mutta en niin hyvä kaveri, että söisin sitä näin paljon. Laitoin vastaavasti enemmän omenaa.

Tarvitset

neljälle alkupalaksi tai kahdelle pääruoaksi

2 little gem lettucen ydintä
200 g emmentalia
1 pieni- tai keskikokoinen fenkoli lehtien kera (jos lehtiä ei ole, käytä tuoretta tilliä)
1 keskikokoinen braeburn-omena

1 tl dijon-sinappia
1 tl kirkasta hunajaa
1 rkl siiderietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
100 ml maustamatonta jogurttia
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Siisti salaatti ja riko lehdet. Laita ne jääveteen.

Sekoita sinappi, hunaja ja etikka ja sekoita haarukalla. Lisää öljy vähitellen ja sekoita haarukalla kunnes kastike on paksua. Lisää jogurtti ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kuutioi juusto suupaloiksi.

Poista fenkolista vihreät osat ja siirrä syrjään. Leikkaa se kahtia ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi. Valuta salaatti ja kuivaa se pyyhkeellä tai talouspaperilla.

Leikkaa omena neljänneksiksi ja poista kota. Levitä salaatti ison kulhon pohjalle ja reunoille ja lisää juusto ja fenkoli. Lisää omena viipaloituna suoraan salaatin päälle, jotta omena ei tummuisi. Sekoita kastiketta ja lisää se kulhoon. Lisää fenkolin lehdet. Ravista ennen tarjoilua.

Kommentit

Tästä tuli hyvää. Sinapin määrää kastikkeesssa voisi ehkä hieman vähentää, mutta kirjassa ehdotetaan, että salaatista voi tehdä ruokaisampaa lisäämällä siihen kinkkua. Ei huono idea ja silloin tämä sinapin määrä olisi varmaankin juuri sopiva. Oishikatta 3/5.

Tänään, vaiko oikeastaan huomenna, yöpalaksi kuitenkin jotain kevyempää. Nemin sanoin, carpe noctem eli tartu yöhön.

Galettes au roquefort

Tarvitset

runsas 110 g sinihomejuustoa
110 g pehmitettyä voita
2 rkl sakeaa kermaa
munankeltuainen
runsaat 3 dl vehnäjauhoja

Survo juusto kulhossa haarukalla. Vatkaa sekaan voi ja keltuainen. Vaivaa seokseen jauhot, kääri kelmuun (Child kirjoittaa vahapaperista, mitäköhän sekin mahtaa olla) ja jäähdytä kovaksi. Kauli ½ cm levyksi ja ota siitä 3½ cm pyöryköitä, sivele ne munalla.

Paista 10-15 225 °C uunissa.

Kommentit

Olin laiska enkä jaksanut kaulita vaan pyörittelin käsin keksejä. Paistaa sai paljon kauemmin kuin resepti sanoi: yli 20 minuuttia. Ehkä näistä olisi voinut tehdä hivenen pienempiä sillä mitään kevyttä tavaraa nämä eivät ole.

Lopputulos muistutti huomattavan paljon minikokoista quiche au roquefortia, mitä ei voi pitää yllätyksenä sillä ovathan raaka-aineet hyvin pitkälti samoja.

Oishikatta 4/5.

The Living Was Easy eli quiche à la Nouvelle-Orléans

Kysyessäni millaisen quichen toisin New Orleans -bileisiin vastaus oli cajun. Pyörittelin ajatusta pitkään päässäni ja selailin uutta kreolikeittokirjaani keksimättä oikein mitään kunnes Unelias kokki antoi pelastavan inspiraation josta syntyi Quiche à la tomate, niçoise -muunnelma.

Tarvitset

esipaistetun voitaikinapohjan
sipuli pilkottuna
2 valkosipulin kynttä
mieto punainen chili pilkottuna
punainen paprika siivuina
pussillisen katkarapuja
600 g tomaatteja
lämminsavulohta
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
jallua
150 g punaista emmentalia raastettuna
1 dl kermaa
3 kananmunaa
cayannepippuria

Kalttaa ja kuori tomaatit. Poista mehu ja siemenet. Leikkaa siivuiksi.

Kuumenna voi pannussa, lisää chili ja purista valkosipuli sekaan. Paista kunnes aromit irtoavat. Lisää paprika, sipuli ja katkaravut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lurauta sekaan taskumatin täyttämisestä yli valunut jallu, riko lohi sekaan ja sekoita.

Riko munat kulhoon, lisää kerma ja ripaus cayannepippuria. Sekoita. Lisää juustoraaste ja sekoita.

Levitä täyte esipaistetulle pohjalle ja sen päällä kermamunajuustoseos. Paista 225 °C-asteisessa uunissa vartti, laske lämpötila 175 °-asteeeseen ja paista toinen vartti.

Kommentit

Niin paljon kuin merenelävistä pidänkin niin en ole oikein koskaan ollut tyytyväinen merellisiin quicheini. Miedot maut ovat ok, mutta kokeilujani on aina vaivannut tietty mitäänsanomattomuus. Cajun- ja kreolimietteet saivat minun lisäämään täytteeseen chiliä ja aiheeseen oletettavasti sopimatonta lämminsavulohta. Vaikka täyte jäikin liian kosteaksi ja kostutti myös hieman pohjaa niin lopputulos oli silti varsin maukas. Seuraavalla kerralla täytteestä tulee kuivempi ja quiche oli turhan kauan tai liian kuumassa uunissa, joten oishikatta 3/5.

Illan kaunein kehu taisi olla se, että ystäväni, joka ei todellakaan koske mereneläviin, söi pienen siivun.

Kiitokset

Kiitokset talon väelle, bändille ja Ketturouvalle, joka otti kuvat quichestä. Hivenen hymyilytti kun kahtena päivänä peräkkäin kuulin Summertime'n livenä.

Ruispohjainen quiche

Hivenen suomalaistettu Quiche au roquefort kuuluu keittiöni klassikoihin, jota minulta pyydetään kovin usein. Välillä onnistun pyristelemään siitä eroon ja saan kokeilla jotain uutta tuliaisruokaa, mutta eilen pyristelin turhaan. Quiche au roquefort oli tehtävä ellei halunnut palkkioksi ystäväpariskunnan rouvan synkkyyttä. Uskaltauduin muokkaamaan perinteistä reseptiä käyttämällä pohjaan ruisjauhoja (viidesosa jauhoista) ja täytteen klassisen cayannepippurin korvasin pienellä määrällä tabascoa.

Onnistunut kokeilu, mutta ruisjauhoja taidan panna taikinaan seuraavalla kerralla hieman vähemmän. Ruisjauhot toivat pohjaan mukavaa rapsakkuutta.

Auratäytteisiä lihapullia

Tarvitset

Tämä ei varmaankaan ole ainutkertainen idea, mutta ainakin se oli omani. Olen vuosikausia tehnyt juustotäytteisiä lihapullia nyt päätin käyttää aurajuuston lopun, joka olisi kohta lähtenyt lentoon, lihapullien täytteeksi. Jostain rävähti vielä ajatus mintusta vaikka liha ei ollutkaan karitsaa.

Kuvaa valmiista ateriasta ei tullut koska Joku Idiootti oli unohtanut ladata molemmat akkunsa.

Tarvitset

paketin luomunaudanjauhelihaa
kananmunan
mustapippuria
kuivattua minttua
suolaa
aurajuustoa

kaksi perunaa
rakuunaa
oliiviöljyä
suolaa



Sekoita kananmuna, jauheliha, mustapippuria ja suola taikinaksi. Tee taikainasta kiekkoja ja paina kiekkojen keskelle kuoppa. Laita kuoppaan juustoa ja ripottele juuston päälle hiukan minttua ja käännä kiekkojen reunat ja muotoile jauhelihasta lihapullia.

Kuori ja siivuta perunat puolen sentin siivuiksi. Mausta suolalla ja rakuunalla. Kaada päälle hiukan oliiviöljyä.

Paista 175° uunissa runsas tunti eli kunnes perunat ovat kypsiä.

Kommentit

Tästä tuli hyvää vaikka reseptiä pitää jatkossa säätää siihen suuntaan, että pullia paistetaan vähemmän aikaa kuin perunoita. Eivät pullat silti kuivumaan päässeet. Oishikatta 3/5.

Sveitsinleike

Söin jossain ravintolassa taannoin sveitsinleikkeen ja se oli hyvää, joten päätin kokeilla itsekin.

Pienellä googlaamisella löytyi pari linkkiä:

• Sveitsinleike
  
• kaprisperunamuusi

Tarvitset

Leikkeeseen

1 cm paksuinen naudan ulkofilepihvi viipale palvikinkkua viipale emmentaljuustoa suolaa mustapippuria 1-1½ rkl vehnäjauhoja leivittämiseen ½ munaa 3 rkl korppujauhoja luraus rypsiöljyä 2 rkl voita Nuihi pihvi hyvin ohueksi (3 mm) muovikelmun välissä, jolloin se ei hajoa yhtä helposti. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta päälle savukinkkuviipale ja viipale emmental-juustoa. Taita pihvin toinen puoli toisen päälle. Kääntele pihvi vehnäjauhoissa ja karista irtonainen jauho pois. Kasta leike vatkattuun munaan ja anna liian munan valua pois pinnalta. Kääntele leike korppujauhossa ja karista irtonainen korppujauho pois. Anna leivityksen kuivahtaa hetki. Kuumenna voi-öljyseos pannulla. Paista leikettä miedolla lämmöllä minuuttia kummallakin puolella kunnes leike on sopivasti ruskistunut. Lämpöä pitää olla riittävästi, jotta liha kypsyy, mutta sitä ei saa olla liikaa, jotta leivitys ei pala. Lisäksi leivityksestä pitää tulla mukavan rapea.

Kaprisperunamuusiin

perunamuusia, jossa on käytetty nesteenä kermaa kapriksia

Kommentit

Ensimmäisen kerran tein leikkeen le Creuset-pannullani ja arvostan sitä taas hiukan enemmän. Perunamuusin rakenne oli aika jännittävä kun nesteenä oli kerma. Kapriksia olisiilmeisesti saanut olla paljon enemmän kun ne kerran eivät oikein erottuneet. Oishikatta 3/5.

Quiche à la tomate, niçoise

Tätä quiche-reseptiä on pitänyt kokeilla jo pitkään, mutta se on vain jäänyt. Jonkinlaisena kimmokkeena toimi duunikaverin synttärit vaikka syntymäpäiväsankari ilmoittikin, että anjovis ja oliivit tökitään lautasen reunalle. Tänä iltana teen koekappaleen. Jos tämä onnistuu sinusta ei tule koekaniini vaan sinusta tulee uhri. Be Afraid.

One lives and learns: ctrl-p näköjään postaa kesken olevan jutun. Minun piti tulostaa resepti kauppalapuksi, mutta postaus päätyikin sitten julkiseksi. Kiitokset Googlelle muutenkin kuin Firefoxissa yleisesti käytössä olevan näppäinyhdistelmän väärinkäyttämisestä.

Tarvitset

½ dl silputtua sipulia
2 rkl oliiviöljyä
450-900 g kiinteitä, kypsiä, punaisia tomaatteja
iso valkosipulin lohko murskattuna
½ tl oreganoa, basilikaa tai timjamia
½ tl suolaa
1/8 tl valkopippuria
muna ja kolme munankeltuaista
8 silputtua anjovisseläkettä
3 rkl oliiviöljyä anjovisrasian öljy mukaanluettuna
3 rkl tomaattisosetta
3 rkl silputtua persiljaa
1 tl paprikaa
hyppysellinen cayannepippuria
puolikypsä voitaikinakuori
12 mustaa kivellistä oliivia
½ dl raastettua parmesaani-, gruyère- tai tahkojuustoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Kuori tomaatit. Poista simenet ja mehu. Lisää paistinpannuun tomaatit, valkosiuli, yrit ja mausteet. Pane kansi pannun päälle ja keitä viisi minuuttia miedolla lämmöllä. Ota kansi pois, lisää lämpöä ja keitä 5 minuuttia kunnes neste on melkein haihtunut. Jäähdytä hiukan.

Vatkaa kulhossa sekaisin munat, keltuaiset, anjovis, öljy, tomaattisose, persilja ja mausteet. Hämmennä sekaan tomaatit. Tarkista maku.

Levitä tomaattiseos taikinakuoreen. Järjestä oliivit päälle koristeeksi. Sirottele pinnalle juustoa. Tiputa öljyä pinnalle.

Kommentit

Alkuperäisessä reseptissä oliivit ovat kivettömiä. Anteeksi ranskankieleni, mutta minusta kivettömät oliivit ovat rikos oliivikuntaa kohtaan: teolliset prosessit heikentävät
aina(?) raaka-aineiden tasoa. Käytin kivellisiä kalamata-oliiveja.

Tomaatteina käytin säilyketomaatteja koska ne yksinkertaisesti ovat parempia tähän aikaan vuodesta kuin tuoreet.

Pohjan rykäisin nopeasti kasaan kun kukaan ei ole sitä katsomassa. Täyte maistui hyvältä ja anjovis, joka olosuhteiden pakosta oli kilohailianjovista, tuntui siitä selvästi läpi. Odotan mielenkiinnolla sitä mitä tulee uunista ulos.

Lopputulos oli jännittävä, hieman liian jännittävä. Anjovis korostui ja peitti alleen. Suurelle ihmisjoukolle tätä ehkä voisi tehdä uudelleenkin, mutta ainakaan minä en välitä tästä muutamaa puraisua enempää. Pettymykselliset oishikatta 2/5. Ehkä anjoviksen voisi korvata jollain neutraalimmalla kalalla?

Petti di pollo alla parmerise

Eilinen alkoi hyvin: sain japanilaiselta tuttavapariskunnalta joulukortin. Ikävälle tekniselle ongelmalle keksittiin ratkaisu ja pääsin toteuttamaan ajatukseni siitä, että olisin perjantain lomalla. Torstaita synkensi ystävältä tullut tekstiviesti, mutta pohjavire jäi silti iloiseksi sillä olin menossa entisen duunikaverini bändin keikalle. Keikka oli oivallinen ja mieltä piristi myös se, että en ollut koskaan aikaisemmin ollut seuraamassa jameja.

Perjantaipäivästä vei iloa se, että kuulin, että Kaarle "Kalle" Ojanen, suomalainen shakkilegenda, kuoli eilen.

Tarvitset

500 g broilerin rintafilettä
vehnäjauhoja
100 g parmankinkkua, pekonia tai mortadellaa
100 g parmesanlaastuja tai -raastetta
50 voita
1 dl kuohukermaa
(suolaa)

Halkaise kokonaiset fileet ohuiksi leikkeiksi. Tasoita ja muotoile kevyesti nyrkillä. Pyöritä leikkeet vehnäjauhossa.

Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista liha molemmin puolin. Suolaa hyvin säästeliäästi.

Peitä rintaleikkeet parmankinkulla, pekonilla tai mortadellalla. Sirottele päälle runsas kerros parmesanjuustoa. Kaada kerma pannulle ja peitä kannella.

Kypsennä miedolla lämmöllä kunness juusto on sulanut.

Kommentit

Le Creuset'n lämmönhallinta alkaa näköjään olla näpeissa ja ruoasta tuli erinomaista, oishikatta 4/5.