Äijäruokaa: yhdysvallat

Panimolle pääsee helposti metrolla, ensimmäisenä vierailija havaitsee logon, sitten The Beer Has Dispelled the Illness that Was in Me -hieroglyfit.

Brooklyn Breweryn oluita on saanut jo pitkään Suomesta olutravintoloista ja ruokakaupoista. Ja se on iloinen asia, sillä Brooklyn Breweryn oluet ovat maittaneet minulle aina. Panimolla voi vierailla useammalla eri tavalla, mutta suosittelemme panimokierrosta, varsinkaan jos sellaisella ei ole aikaisemmin ollut.

Panimovierailut noudattavat varsin samanlaista kaavaa: ensin kerrotaan panimosta, sen historiasta ja nykypäivästä. Siinä samalla saatetaan hiukan maistella. Sitten tutustuaan tuotantoon ja sitten maistellaan hieman. Myös Brooklyn Breweryn kierros tapahtuu tämän muotin mukaan. Mikäpä siinä, se on hyvä muotti.

Vierailulla tutustiin luonnollisesti myös oluen raaka-aineisiin. Tässä Heidi pitää kädessään ohraa.

Oppaamme oli aidosti innostut, ja ylpeä, panimon tuotteista.

Suomalaisväriä

Brooklyn Brewery tekee yhteistyötä suomalaisen Sinebrychoff-panimon kanssa. Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska ja Brooklyn Breweryn panimomestari Garret Oliver kehittivät yhdessä Sinebrychoff Brooklyn Two Tree Porter -oluen vuonna 2013.

Eräs mielenkiintoisimmista Brooklyn Breweryn oluista on Brooklyn Lager, joka valittiin Suomessa vuoden olueksi Helsinki Beer Festivalissa vuonna 2006 ja saman kilpailun parhaaksi alle 6% pohjahiivaolueksi se valittiin vuonna 2010. Erilainen lager, joka sopii myös Heidin ja minun makuuni.

Kommentit

Brooklyn Breweryssä kannattaa käydä, jos on kiinostunut oluesta ja on New Yorkissa. Kierros on hyvä ja olut maukasta. Panimolla on lisäksi tilaisuus maistaa kokeiluerien oluita, joita Suomesta ei koskaan tule saamaan. Kierros maksaa jonkin verran, mutta alle 10 dollaria. Varaus kannattaa tehdä ajoissa, sillä kierros on suosittu.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Grilliruokaa rapakon takaa: uudenlainen BLT

27.5. ja 9.6.

Blogirinki

Jokin aika sitten heräsi ajatus Blogiringistä, johon Äijäruokaakin sai kutsun. Pohdinnan jälkeen liityimme joukkoon, koska Blogirinki tuo myös bloggaajille uudenlaisen ja kiintoisan tavan tehdä sisältöyhteistyötä yritysten kanssa. Tämä blogaus on sponsoroitu hieman virallisemmin kuin jotkin harvat aikaisemmat blogaukset. Aiheena oli amerikkalainen kesäruoka, ehkä grillattu sellainen. Hellmann's-majoneesi raaka-aineena.

Pohdimme, mitä grillaisimme ja suuntasimme Memorial Daynä, jona Yhdysvalloissa on tapana grillata, New Yorkin Brooklyn Bridge Parkiin, jonka laitureiden viisi ja kuusi välissä on vapaasti käytettävissä olevia grillejä (säännöt).

Katkarapuja, maissia ja nautaa. Taustalla Manhattan Skyline.

Grillauskeli oli mitä mainioin, ja Hellman's-majoneesi toimi mainiona pohjana dipeille.

Ihmiset nauttivat kauniista kesäpäivästä.

Hyvän päivän ruoka-annista paras oli uusi idea. Yhdistimme New Yorkin suomalaisia juuria (niitäkin on!) BLT-leipään. (Lyhenne tulee sanoista bacon, lettuce, tomato.) Yritimme monella tapaa ja paras oli lopulta pienen saaristolaisleivän sisään tehty BLT, jossa oli lisäksi suolakurkkua.

Tarvitset

pieniä saaristolaisleipiä
Hellmann's-majoneeseja (käytimme Real, Chili, Touch of Garlic ja Garlic with Herbs -majoneeseja)
hyvää pekonia
suolakurkkua viipaloituna
salaattia
tomaatteja viipaloituna

Paista tai grillaa pekoni rapeaksi. Leikkaa leivät poikittain halki, paahda tai grillaa leipä, ja levitä majoneesia (yhtä laatua per leipä) leivän kummallekin sisäpinnalle. Lisää pohjapuolelle salaattia, pekonia, kaksi tomaattiviipaletta, kaksi suolakurkkkuviipaletta, uudelleen salaattia ja sulje leipä kannella.

Kommentit

Näistä tuli oikein hyviä. Sopii vaikkapa nopeaksi iltapalaksi hyvän amerikkalaisen pienpanimo-oluen kera. Leivät toimivat sekä grillissä että sisätiloissa tehtyinä, mikä tekee niistä kätevän ruoan suomalaiseen, vaihtelevaan kesäsäähän. Majoneeseja saa monenlaisissa purkeissa, pursotettavat pullot sopivat hyvin piknikille, jonne isompia lasipurkkeja ei kannata kantaa.

Päivän jännitysnäytelmänä toimi Brooklynin sillan lähettyvillä neljä paikoillaan leijuvaa helikopteria. CNN:n verkkosivut kertoivat, että syynä oli sillalla poikittain oleva rekisterilaataton auto, ja että silta oli suljettu. Palasimme Manhattanille eri reittiä emmekä saaneet koskaan tietää mistä tarkemmin oli kysymys.

Teksti ja kuvat: Heidi ja Ari

Yhteistyössä Hellmann's

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Gastropub Stone's: lounas

From Äijäruokaa 2013-03

Stone's Burger

From Äijäruokaa 2013-03

Tammikuussa Heidi ja minä kävimme yhdessä Gastropub Stone'sissa. Olen käynyt paikassa ehkä viisi kertaa ja olen ollut jokaisella kerralla tyytyväinen. Ensimmäisellä kerralla kysyin lounaasta ja silloin minulle kerrottiin, että että lounas on tulossa. Työpaikkani ehti kuitenkin muuttamaan Helsingin ydinkeskustasta hieman syrjemmälle. Punnerrus keskustan lounaspaikkoihin on henkisesti korkeampi kuin etäisyyden aiheuttama tuska.

Syntymäpäiväni halusin kuitenkin syödä hieman eri tavalla kuin työpaikkaruokalassa, joten päätin testata Stone'sin lounaan. Olisiko Stone'sin laatu kohdallaan myös lounaalla?

Alkuruoaksi salaattia, joka oli tuoreista aineksista tehty. Leipää ja keittoa. Pääruoaksi Stone's Burger. Kaikki oli hyvää ja Stone's sai taas erityiset pisteensä hampurilaisen sämpylästä ja siitä, että asiakkaalta kysytään missä kypsyysasteessa hän haluaa pihvinsä. Stone'sia voi siis suositella myös lounaspaikkana.

Stone's saa pisteitä myös olutvalikoimastaan sillä hampurilaisen kyytipojaksi voi ottaa vaikkapa suomalaisen pienpanimo-oluen.

torstai 28. helmikuuta 2013

Newyorkilainen lounas

Suomalaista lounasruokakulttuuria osaa todella arvostaa vasta, kun on asunut pari vuotta New Yorkissa. Suomalaisen näkökulmasta varsinainen lounas puuttuu tästä maasta – ainakin kiireisimmistä liikemaailmasta.

Yritysmaailmassa yleisin lounas on täytetty voileipä. Liikemiehet huitaisevat leivän taksissa matkalla tapaamisiin, tietokoneensa ääressä tai lyhyellä tauolla. Tässä yksi esimerkki voileipälounastarjoilusta maanantain seminaarista.

From Äijäruokaa 2013-02

Minulle tämä voileipäkulttuuri on ollut kauhistus, sillä edustan sitä suomalaista porukkaa, jolle ruisleipä on aidointa leipää ja kaikki muu on lähinnä rinnastettavissa pullaan. (Viime aikoina olen oppinut nauttimaan myös rapeakuorisista vaaleista leivistä.)

From Äijäruokaa 2013-02

"Tehokkaasti" ilman lounasta vai edullisesti hyvään ravintolaan?

Moni newyorkilainen ajattelee, että esimies kokee lounaalla olemisen velttoiluksi, eikä uskalla sen takia lähteä lounaalle. Leivän tai muun lounaan nakertaminen tietokoneen luona on siksi niin äärimmäisen yleinen ilmiö. Työskennellessäni Dance Theatre of Harlemissa viime keväänä, olin ainoa seitsenhenkiseltä osastoltani, joka kävi säännöllisesti lounaalla toimiston ulkopuolella.

Poikkeuksiakin on. Osa newyorkilaisistakin lähtee lounaalle ja ottaa hyödyn irti erinomaisista lounastarjouksista. Tässä vinkki myös budjettimatkailijoille: hyviinkin ravintoloihin pääsee edullisesti lounasaikaan. Kunhan muistamme sitten toimia maan tavoilla ja jättää tippiä kaksi kertaa verojen verran pyöristettynä hieman ylöspäin. Toinen tapa laskea tipin ja verojen yhteismäärä on kertoa ruoan hinta 1,25:llä. Tippi ei oikeasti ole maksu hyvästä palvelusta. Se pitää ennemminkin nähdä pakollisena narikkamaksuna. Tarjoilijoiden peruspalkka on surkea, joten moni elää tippien avulla.

Vinkkejä lounaspaikoista tulossa myöhemmin.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Red Rooster Harlem

Newyorkilaiset rakastavat brunsseja. Syykin on yksinkertainen: viikonloppuisin on paremmin aikaa istua ystävien kanssa. Lisäksi brunsseilla pääsee usein hienompiinkin ravintoloihin edullisempaan hintaan.

Yksi astetta parempiin ravintoloihin lukeutuvista brunssipaikoista on Harlemissa sijaitseva Red Rooster (310 Lenox Avenue, 125. ja 126. kadun välissä). Testasin paikan brunssin muutama viikko sitten ystäväni kanssa.

Ruotsalaisen huippukokin tarjoamaa lohturuokaa

Red Rooster mainostaa sivuillaan tarjoavansa lohturuokaa. Paikan perustaja, ruotsalais-etiopialainen huippukokki Marcus Samuelsson haluaa yhdistää niin amerikkalaista, ruotsalaista kuin etiopialaista ruokaperinnettä. Vuonna 2010 Red Roosterin avanneen Samuelssonin haaveena on, että ravintola on kohtaamispaikka eri taustoista tuleville ihmisille. Ja luonnollisesti kunnianosoitus Harlemille, joka on siistiytynyt merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Lupaava alkutaival

Red Roosterilla on kaikki mahdollisuudet huippuluokan ravintolaksi. Samuelsson singahti kokkitaivaaseen ruotsalaisesta Aquavit-ravintolasta, New Yorkista, saaden useamman kunniamaininnan 1990-luvulla. Viime vuonna Samuelsson julkaisi kirjansa Yes, Chef! A Memoir, ja on sen jälkeen kiertänyt myös puhumassa. Miehen suosiota kuvastaa myös hänen Twitter-tilinsä: seuraajia on lähes 80 000.

Red Roosterin alkutaival onkin ollut hyvä, ja erityisesti paikan tunnelmaa sekä asiakaskunnan monimuotoisuutta kiitellään. Itseänikin viehätti nimenomaan paikan sisustus. New York Times arvioi paikan esimerkiksi näin.

Market Greens -salaatti alkuruokana

Red Rooster on jakanut ruokalistansa useaan eri lohkoon ajankohdan mukaan. Brunssilista on yllättävän suppea, mutta löysimme sieltä kuitenkin houkuttelevalta kuulostaneet alkuruoat.

Amerikassa tyypilliseen tapaan puolitimme Market Greens -nimisen alkuruokasalaatin, joka sisälsi vuohenjuustoa, punajuurta, pekaanipähkinäpyrettä ja sherry-vinegretteä (11 dollaria). Puolitus osoittautui hyväksi ideaksi, sillä annos oli valtava!

Lammasta ja lohta pääruokana

Ystäväni valitsi pääruoakseen Bunny Chow -nimisen annoksen (19 dollaria). Seesaminsiemensämpylöiden päälle oli tuotu lammaspataa, paistettu kananmuna ja ricotta-juustoa.

Oma valintani oli savustettu lohi kasvisten ja sitruunaisen aiolin kanssa (23 dollaria).

Vaikuttava naistenhuone

Jos vessa on siisti, ravintola on hyvä. Tämä on ollut mottoni kautta aikojen. Red Roosterin vessa ei ollut paitsi siisti, vaan oli myös taiteellinen. Tästä ehdottomasti pisteet ravintolalle!

Kommentit

Red Roosterin brunssi oli ihan hyvä, mutta ei valitettavasti saanut meiltä täydellisiä pisteitä. Kummankaan annos ei ollut viimeistelty makunystyröitä ajatellen. Lisäksi hinta-laatusuhde jää valitettavasti kauas monesta muusta brunssipaikasta.

Erityinen miinus tulee paikan juomista: brunssiin ei kuulun mitään juomia, vaan kaikki maksetaan erikseen. Esimerkiksi Bloody Mary -drinkki maksaisi 13 dollaria. Monessa brunssipaikassa on joko rajaton mimosa tai Bloody Mary -oikeus. Suurimmassa osassa ainakin yksi drinkki kuuluu hintaan.

Täytyy muistaa, että hinnat pitää kertoa 1,25:llä, jotta saa tietää todellisen hinnan verojen ja oikean suuruisen tipin jälkeen.

Vaikka brunssikokemus ei ollut täydellinen, Red Rooster on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Itseäni houkuttelee erityisesti paikan illallistarjonta sekä livemusiikki. Viime vuonna paikalliset muusikkoystäväni esiintyivät usein ravintolassa soittaen brasilialaista musiikkia. Harmi, että en mennyt kuuntelemaan, sillä yhtenäkin kertana kuulijoiden joukossa oli myös Moulin Rouge -tähti Ewan McGregor. On hyvä merkki, jos ravintola on saanut julkkiksetkin kiinnostumaan.

Sijainti

Näytä suurempi kartta

Aviomiehen lisäys

Little Red Rooster

Monille tulee ensimmäisenä mieleen ravintolan mielestä Rolling Stones ja heidän versionsa kappaleesta Little Red Rooster. Kun seuraavan kerran käyn New Yorkissa, haluaisin ehkä käydä tässä paikassa.

torstai 10. tammikuuta 2013

Gastropub Stone's

Tammikuun alussa menimme illalliselle Gastropub Stone'siin. Arilla oli paikasta jo hyviä kokemuksia.

New Yorkissa pidempään asuneena gourmet-hampurilaiset ovat tulleet itselleni tutuiksi esimerkiksi Back Forty ja Bareburger -ravintoloissa.

Hampurilaisen sämpylä säväytti

Heidin hampurilainen: Black'n Bleu. (Kuvassa tupla-aioli)

Suomesta löytää harvoin erinomaisia hampurilaisia. Stone'sin hampurilaiset yllättivät myönteisesti. Ravintola mainostaa paikallisuutta ja luomua. Erityisesti hampurilaisten sämpylät sulivat suussa tuoreutensa ja rapeutensa ansiosta.

Pihvi ei valitettavasti tullut toivottuna medium miinuksena, minkä vuoksi siitä puuttui täydellisen hampurilaispihvin mehukkuus. Kokonaisuutena hampurilainen oli kuitenkin hyvä.

Arin hampurilainen: Pulled Pork

Ari piti hampurilaisestaan, kuten parilla aikaisemmallakin kerralla. Revitty possunniska oli erilainen ja Suomessa harvinainen hampurilaisen täyte. Stone's saa tämän maistumaan. Arinkin suosikki on kuitenkin Black'n Bleu.

Perunatikut

Lisukkeeksi tilasimme perunatikkuja (ranskalaisia) sekä kermaista pekonihapankaalia. Molemmat olivat maukkaita ja äärimmäisen kookkaita annoksia.

Kermainen pekonihapankaali

House Made South African Coconut Cake

Ari tilasi jälkiruoaksi House Made South African Coconut Cake -annoksen. Arista tämä oli herkullinen. Runsas annos marinoituja vadelmia tasapainotti kuivaa kakkua. Minulle kakku oli silti liian kuiva. Vierastan myös kookosta.

Kommentit

Stone's on ilahduttava piristys suomalaisessa ravintolakentässä. Ravintola henkii mainostamaansa gastropub-tunnelmaa. Ravintola saa myös pisteitä panostamisesta lähi- ja luomuruokaan. On myös ilahduttavaa, että Stone's valmistaa itse jopa hampurilaisten sämpylät.

Ketjuravintoloilla on monesti huono maine - ja syystäkin. S-ketjuun kuuluva Stone's yllätti myönteisesti myös tässä suhteessa: ravintola on tasavertainen kilpailija mille tahansa yksityisellekin ravintolalle. Suosittelemme poikkeamaan!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Hotelli Klaus K: American Christmas Grill

Äijäruokalassa korjattiin kaipuuta New Yorkiin Hotelli Klaus K:n American Christmas Grillissä torstaina yhdessä muiden ruokablogaajien kanssa hotellin kutsumana.

American Christmas Grill

American Christmas Grill -ateriakokonaisuuden
meille esitteli Filip Forsberg.

Tilaisuuden teemana oli amerikkalainen joulugrilliruoka. Samma på finska: paljon lihaa, hiukan kalaa ja vain kaksi kasvisruokalajia. En toista koko menua tässä. Sitä kannattaa käydä vilkaisemassa täällä.

Kattava alkuruokavalikoima

Alkuruoat lupasivat paljon, ja sieltä suosikkini löytyivätkin: ilmakuivattu kinkku, omenainen endiivisalaatti ja kalat – kuhachevice ja graavilohi.

Pääruokasuosikki: entrecoté ja cajun blackened lohi

Pääruoista meille tarjottiin ensin valmiit annokset valokuvattaviksi. Sen jälkeen jokainen sai eteensä pienet maistiaiset viidestä pääruoasta. Niistä mausteinen entrecoté ja cajun blackened lohi miellyttivät eniten, vaikka kaikki muukin oli hyvää. Lohesta pitää erikseen vielä mainita, että se ei ollut täysin kypsää. Minusta se olisi voinut olla vieläkin vähemmän kypsää, mutta se lienee ristiriidassa blackened-kypsentämisen kanssa ja saattaisi jakaa liikaa asiakkaiden mielipiteitä.

Pääruokien lisukkeina tarjoiltiin erinomaista bataattipyreetä parmesanilla ja valkosipulilla, ruusukaalia salsa verdellä, grillattuja vihanneksia vadelmabalsamiviinietikalla sekä perinteistä joulukalkkunan täytettä (muun muassa leipää, kanstanjoita, chilimakkaraa ja sipulia). Herkkua!

New York -juustokakku ja muita jälkiruokaherkkuja

Blogaajia kameravarustuksen anonymisoimana. Blogaajille annettiin hyvin aikaa kuvaamiseen.