Vaikka
Olut-exposta päällimmäisenä mieleen jäi hyvä olut ja viski, niin paha maku jäi suomalaisesta alkoholipolitiikasta, eri viranomaisten ristiriitaisesta toiminnastaja mediasta. Informaatiota ja disinformaatiota riitti enemmän kuin kotitarpeiksi. Kohtuullisuus ja faktojen tarkistus pysyi tukevasti piilossa. En kuvittele olevani alkoholiasiain eritysasiantija, mutta on vaikea ymmärtää mitä järkeä on yliverottamalla siirtää euroja ja työpaikkoja Viroon; alkoholin haittoja emme saa ulkoistettua muualle. Suorastaan älytötä oli, että tilaisuuden nimeä jouduttiin vaihtamaan viranomaisen vaatimuksesta, vaikka nimen oli toinen viranomainen hyväksynyt.
Pilsner Urquell
Sain kutsun Pilsner Urquellin tiskille, jonka takana oli aiemmasta
blogauksesta tuttu Robert Lobovsky. Tällä kertaa
Pilsner Urquell oli suodattamatonta ja kaksi päivää vanhaa. Tätä olutta kannattaa maistaa erityisesti silloin harvoin, kun sitä suodattamattomana saa. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että kahdesta mahdollisesta kuvaussuunnasta onnistuin valitsemaan väärän.
Tynnyrinavausvälineet.
Ja itse kaato.
Suomenlinnan panimo
Suomen komein panimon logo
Suomenlinna on ainutlaatuinen paikka, maailmanperintökohde. Ja siellä tehdään nykyään erinomaista olutta: Suomenlinnan panimon
Spithead Bitter kuuluu äijäruokalan vakio-oluisiin.
Viskejä
Olen aina pitänyt hatuista ja viskeistä, joten expon sensuroitu osuus kiinnosti minua.
Suosikkiviskini on edelleen 16-vuotias Lagavulin, vaikka laivalta syksyllä tuotu Bowmore Black Rock jäi hyvin mieleen. Expossa oli myynnissä Lagavulinin Distiller's Edition. Hyvää, mutta sillä on nyrkit. Tavallinen 16-vuotias maistuu minulle paremmin.
Olutexpo on suuri tapahtuma, maisteltavaa on valtavasti.
The Glenlivet Nadurra oli niin hyvää, että etiketistä piti ottaa kuva, jotta nimen muistaisi
Pint please!
Hiukan pidemmäksi aikaa jäin juttelemaan
Pint pleasen ständille, joka mainospuheen perusteella vaikuttaa kiinnostavalta ja hyödylliseltä, varsinkin jos sattuu olemaan pois
kotinurkilta. Expon aikaan sovellusta ei vielä saanut Android-puhelimille, mutta se on juuri julkaistu. Asensin sen nyt ja se nimittelee minua nollalla juodulla oluella siideripissikseksi. En ole koskaan pitänyt juomisistani tai syömisistäni kirjaa, mutta tätä pitänee kokeilla.
Kyrö Distillery Company
Viski ja sen juuri.
Kyrö Distillery Company ansaitsee erityismaininnan. Minusta on hienoa, että ihmisillä on rohkeutta tehdä Suomessa ruisviskiä. Pullosta saa tuotteena juurta, raakatislettä, ja neljä kuukautta vanhaa viskiä. Ihmiset kuulemma usein ihmettelevät viskin juuren kirkkautta ja meni minultakin hetki sitä ihmetellessä.
Äijäruokala seuraa suurella mielenkiinnolla tätä yritystä ja sen tuotteita.
Oma viski lasissa kelpaa hymyillä.
Pyynikin käsityöläispanimon Timo Nurmi vastaanottaa viskitynnyriä. Kuva © Mervi Tilli.
Pyynikin käsityöläispanimon Timo Nurmi esittelee viskitynnyriä. Kuva © Mervi Tilli.
Kiitokset
Äijäruokala kiittää kauniisti kutsusta ja luonnollisesti järjestäjiä. Kiitokset myös Timo Nurmelle ja Mervi Tillille kuvista, jotka sain Timolta omien epäonnistuneiden Kyrö Distillery Companyn kuvieni tilalle.
Tämä oli hieno tapahtuma, toivottavasti expolle tulee jatkoa ensi vuonna.