maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulukinkku

From Christmas 2012

Paistoimme aaton vastaisena yönä ensimmäisen yhteisen joulukinkkumme. Erilaisia paisto-ohjeita tutkiessamme päädyimme lopulta Ruokalasta löytämäämme ohjeeseen - olihan ohjeen laatinut Kämpin huippukokki.

From Christmas 2012

Ihmettelimme ohjeen alhaista paistolämpötilaa, mutta ohjeen perustelut vaikuttivat hyviltä.

From Christmas 2012

Digitaalinen lämpömittari on keittiön parhaita apuvälineitä varsinkin isoja lihapaloja paistaessa.

From Christmas 2012

From Christmas 2012

Aamuun mennessä kinkun sisälämpötila oli vain vaivaiset 51 °C. Tässä kohtaa luovuimme alkuperäisestä ohjeesta ja nostimme lämpötilaa 130 °C:een.

From Christmas 2012

Jouluaterian juomiin kuului lahja Heidin vanhemmilta, posiolaisen Korpihillan Kuohuva kuusenkerkkä. Tämä alkoholition kuohuviini toi pikantin lisän joulupöytään.

Vasta kolme tuntia myöhemmin lämpömittari saavutti haluamamme 78 °C:een loppulämpötilan. Annoimme kinkun jäähtyä. Poistimme kinkusta kamaran sekä suurimman osan rasvasta ja kuorrutimme kinkun.

Kinkun kuorrutus


Tarvitset


5 rkl siiderisinappia
1 kananmunan keltuainen
ripaus sokeria
korppujauhoja
kokonaisia neilikoita

Sekoita sinappi, keltuainen ja sokeri. Levitä sekoitus kinkulle ja ripottele runsaasti korppujauhoja kinkun päälle. Koristele neilikoilla.

From Christmas 2012

Kommentit


Kinkusta tuli erinomainen ja kuorrutuksesta kaunis. Siksi poikkeuksellinen oishikatta 5/5. Seuraavalla kerralla korvaamme paistotavan Heidin isän neuvomalla tavalla: ensin kuumassa ja sitten lasketaan lämpötilaa. Ruokalan ohje ei sellaisenaan toimi. Olisikohan kokin haastattelu yhdistetty toimittajan reseptiin?

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää ja rauhallista joulua!

24.12.

From Christmas 2012

Aloitimme ensimmäisen yhteisen joulumme herkuttelemalla juustoilla Heidin vanhempien kanssa. Heidin vanhemmat olivat hankkineet juustoja Tampereen kauppahallin Juustosopista: Bleau de Auvergne, gouda, comte, sternkäse, raaka-manchego ja Père Joseph.

From Christmas 2012

From Christmas 2012

From Christmas 2012

From Christmas 2012

Suussasulavaa ja namuisaa joulua toivottavat Äijäruokalan Heidi ja Ari.

torstai 20. joulukuuta 2012

Olutleipä

From Äijäruokaa 2012-12

Syksyllä plantaasin väki kokoontui kekriin. Vaikka plantaasilla ei viljaa viljelläkään eikä panimokoaan ole näkynyt oli minun panokseni syötäviin olutleipä. Olen useammankin kerran tehnyt Fiona ja Wille Beckett'n hienon kirjan An Appetite for Ale kirjan reseptiin pohjautuvan olutleivän. Tällä kertaa halusin kokeilla hieman erilaista olutta ja mukaan päätyi Malmgårdin Blond Ale.

Tarvitset


510 g sämpyläjauhoja (vehnää, kauraa ja ruista)
15 g unikonsiemeniä
15 g auringonkukansiemeniä
3 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
1½ tl suolaa
runsas 1 rkl hunajaa
1½ dl Malmgård Blond Alea
1 rkl rypsiöljyä
rypsiöljyä vuoan voitelemiseen

Sekoita kulhossa jauhot, siemenet ja suola. Sekoita hyvin. Lisää 3 dl reilusti kädenlämpöistä vettä, lisää hunaja.

Ripottele hiiva jauhojen päälle tee jauhoseokseen kuoppa. Kaada kuoppaan kaksi kolmasosaa oluesta ja öljy ja lisää vähitellen niin paljon nestettä kuin taikinaan imeytyy. Taikina on kosteampi kuin normaali taikina. Sekoita kunnes taikina irtoaa kulhon reunuksista (noin kaksi minuuttia).

Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja levitä taikina vuokaan tasaisesti. Ripottele unikonsiemeniä koristeeksi. Peitä liinalla ja anna kohota.

Paista 45 minuuttia 200 °C uunissa.

Kommentit


Leipä oli hyvää vaikkakaan kirjan 40 minuuttia ei aivan riittänyt uunissaoloajaksi: leipä ei ollut raaka, mutta se olisi arvostanut pidempää uunissaoloaikaa. Olut toi mukavasti rakennetta, mutta ei juurikaan maistunut. Tätä ei tarvitse tehdä toista eli oishikatta 2/5.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

You’re never alone with a rubber duck

Elämän suuret ilot tulevat hassutuksista. Kun Ari lähti New Yorkin lomaltaan takaisin Suomeen kevättalvella, Arin mukana matkusti pieni, suloinen kumiankka – suoraan New York Universitysta (NYU).




Samaan aikaan New Yorkissa...


Nyt Arin naispuoleisella ankalla on kumppani minun luonani New Yorkissa. Tämä ankka odottaa jo kovasti joululomaa... :)




“You’re never alone with a rubber duck.”
— Captain of the Golgafrinchan B Ark, The Restaurant at the End of the Universe —

tiistai 18. joulukuuta 2012

Japanilainen ruoka arjen pelastajana

From Äijäruokaa 2012-12

Jo kuukausia sitten huomasin Liemessä-blogissa kirjoituksen Makaronilaatikko ja muita arjen pelastajia. Ja arki se on äijälläkin.

Makaronilaatikkoa ei Äijäruokalassa kovin usein nähdä, viimeksi kesällä. Mutta pastaa eri muodoissaan kyllä! Esimerkiksi äijäruokapastojen kuningas carbonara maistuu.

Itsekseni ollessani elän turhan paljon leivällä (voita, leikkelettä, juustoa ja kasviksia paahtoleivällä). Ruoanlaittoon innostuessani otan helposti wokin esiin, sillä riisinkeitin hoitaa vaivatta sen työlään osan ja wokkaus on nopeaa.

Erityisen helppoa on ottaa donburi-kulho, laittaa siihen sopivasti riisiä ja paistaa pikaisesti vaikkapa niku soboroa. Resepti on jotakuinkin suoraan kirjasta Just Bento. Kirjaa minulla ei ole, mutta tämän reseptin bongasin aikoinaan verkosta.

Tarvitset


400 g naudanjauhelihaa
1 rkl sesamöljyä
(maultaan neutraalia kasvisöljyä)
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
2 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
2 rkl sokeria
2 rkl sakea
3 rkl tummaa soijakastiketta
3-4 rkl osterikastiketta

Hienonna kasvikset.

Kuumenna 1 rkl sesamöljyä pannussa. Jos tarvitset enemmän öljyä käytä maultaan neutraalia öljyä, sillä sesamöljy on erittäin voimakkaan makuista. Lisää kasvikset ja pikapaista kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää liha ja ruskista hyvin

Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on hiukan karamelisoitunut.

Lisää sake, sekoita kunnes se on haihtunut.

Lisää soija- ja osterikastike. Hauduta kunnes neste on lähes haihtunut, mutta älä anna seoksen kuivua. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa soijakastiketta tai suolaa.

Kommentit


Ok. Ei kai kukaan mitään maailman suurinta odottanutkaan? Toisaalta, monet hienotkin japanilaiset ruoat ovat nopeatekoisia.

Ehkä suurin arjen pelastaja kotikokille ei olekaan ruokalaji vaan tiskikone, joka vapauttaa aikaa muuhun tekemiseen.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Hotelli Klaus K: American Christmas Grill

From Äijäruokaa 2012-11

Äijäruokalassa korjattiin kaipuuta New Yorkiin Hotelli Klaus K:n American Christmas Grillissä torstaina yhdessä muiden ruokablogaajien kanssa hotellin kutsumana.

American Christmas Grill



From Äijäruokaa 2012-11

American Christmas Grill -ateriakokonaisuuden
meille esitteli Filip Forsberg.

Tilaisuuden teemana oli amerikkalainen joulugrilliruoka. Samma på finska: paljon lihaa, hiukan kalaa ja vain kaksi kasvisruokalajia. En toista koko menua tässä. Sitä kannattaa käydä vilkaisemassa täällä.

Kattava alkuruokavalikoima


From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

Alkuruoat lupasivat paljon, ja sieltä suosikkini löytyivätkin: ilmakuivattu kinkku, omenainen endiivisalaatti ja kalat – kuhachevice ja graavilohi.

Pääruokasuosikki: entrecoté ja cajun blackened lohi


From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

Pääruoista meille tarjottiin ensin valmiit annokset valokuvattaviksi. Sen jälkeen jokainen sai eteensä pienet maistiaiset viidestä pääruoasta. Niistä mausteinen entrecoté ja cajun blackened lohi miellyttivät eniten, vaikka kaikki muukin oli hyvää. Lohesta pitää erikseen vielä mainita, että se ei ollut täysin kypsää. Minusta se olisi voinut olla vieläkin vähemmän kypsää, mutta se lienee ristiriidassa blackened-kypsentämisen kanssa ja saattaisi jakaa liikaa asiakkaiden mielipiteitä.

Pääruokien lisukkeina tarjoiltiin erinomaista bataattipyreetä parmesanilla ja valkosipulilla, ruusukaalia salsa verdellä, grillattuja vihanneksia vadelmabalsamiviinietikalla sekä perinteistä joulukalkkunan täytettä (muun muassa leipää, kanstanjoita, chilimakkaraa ja sipulia). Herkkua!

New York -juustokakku ja muita jälkiruokaherkkuja


From Äijäruokaa 2012-11

Blogaajia kameravarustuksen anonymisoimana. Blogaajille annettiin hyvin aikaa kuvaamiseen.

From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

From Äijäruokaa 2012-11

Jälkiruokapöytä oli ylellinen konvehteineen ja New York -juustokakkuineen. Jätin sen kuiteknin varsin vähälle maistelulle, koska olin tässä kohtaa jo melkoisen täynnä. Oikein hyvää kaikki!

Kaikki oli hyvää, mikään ei tuottanut pettymystä. Jos ruoka ei aivan korkeimmille kulinaarisille kukkuloille yltänytkään, niin Klaus K:n joulumenua voi suositella lämpimästi varsinkin ihmisille, jotka eivät halua syödä perinteistä suomalaista jouluruokaa kuin vasta jouluna.

Tilaisuus oli poikkeuksellisen hyvin järjestetty. Kaikki oli sujuvaa; hotellilla ymmärrettiin tai hyvin nopeasti opittiin, millaista väkeä ruokablogaajat ovat. Kiitos Klaus K:n väelle mukavasta illasta ja herkullisesta illallisesta!

American Christmas Grill
4.–21.12. (lounas & illallinen)
Hotelli Klaus K, Bulevardi 2–4, Helsinki
Hinta 62 euroa / henkilö

Muut blogaajat tilaisuudesta

Hannan soppa
Pumpkin Jam

tiistai 13. marraskuuta 2012

Intialaista kotiruokaa New Yorkissa

Kulttuurien kirjo on aina ihastuttanut New Yorkissa. On mahdollista valita päivän ruokatyyli mielihalujen mukaan lähes mistä maailmankolkasta tahansa. Viime perjantaina minulla oli ilo päästä maistelemaan intialaisen ystäväni Manun valmistamia herkkuja.


Missä on rakas kuvaajamieheni, kun häntä tarvitaan? :)

Lautasella on seuraavia, Manun valmistamia herkkuja:

  • Roti (intialainen leipä)
  • Riisiä (keitetty jeeran kera)
  • Matar Paneer (papuja ja paneer-juustoa, tomaattikermakastike)
  • Baingan Bharta (paahdettua munakoisoa mausteiden kera)
  • Chana Masala (kikherneitä tomaattikastikkeessa)
  • Salaattia hapanimeläkastikkeen kera (balsamiviinietikkaa, oliiviöljyä, chilipippurin lastuja, hunajaa ja limemehua)

Kokkikoulu tulossa


Olen pyytänyt Manua opettamaan näiden herkkujen valmistamisen myös itse, lähtien leivän taikinasta. Resepti seuraa tämän jälkeen.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Sake no teriyaki, toinen otos

From Äijäruokaa 2012-11

Sake no teriyaki on suosittu ruokalaji varsinkin lännessä. Erityisen usein siihen olen törmännyt newyorkilaisissa lounaspaikoissa. Sitä on helppo tehdä myös itse, kunhan vain on varovainen ettei polta kastikkeessa olevaa sokeria.

Teriyaki-kastiketta saa myös kaupasta, mutta se kannattaa tehdä itse sillä kaupan versiosta on ainakin Suomessa turha etsiä sakea.

Tarvitset


furi-jio-suolattua lohta
teriyaki-kastiketta
maultaan neutraalia kasvisöljyä

Kuumenna pannu keskilämmöllä öljytilkan kera. Paista lohiviipaletta minuutti-pari kummaltakin puolelta. Ota kala pois pannulta ja kaada liika öljy pois pannulta. Palauta kala pannulle. Kaada kastike kalan päälle ja paista 2-3 minuuttia kunnes kastike alkaa kiehua. Käännnä kala. Nostele kastiketta kalan päälle paistamisen aikana.

Kommentit


Tästä tuli hyvää, oishikatta 4/5. Kypsyysaste oli erinomainen lohen ollessa selkeän mehevä sisältä. Annos jäi hiukan onnettoman näköiseksi kuvassa, joten pisteistä rapsahti yksi pois.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Hurrikaani Sandy



Newyorkilaisen valokuuvajan Scott McPartlandin PSPhoton videota

Sää on kiehtonut minua aina, ja joihinkin harrastuksiini se on olennaisesti vaikuttava tekijä; asevelvollisuuskin tuli suoritettua tiedostelu- ja sääkoulun kautta kiertäen. Kovista myrskyistä muistan erityisesti pari syysmyrskyä palvelusajaltani Isosaaren linnakkeella, Japanin vuoden 2007 taifuuni numero yhdeksikön, joka iski suoraan Tokioon. Omia kokemuksia lähemmäksi tuli kuitenkin Sandy-hurrikaani, sillä asuuhan New Yorkissa vaimoni Heidi ja joitakin tuttavia.



Strawberry Fieldsin Imagine-mosaiiikki. © Heidi.

Myrskyn lähestyessä ahmin uutisia, newyorkilaisten Facebook-seiniä, joilla myrskystä vinoiltiin samalla kun siihen valmistauduttiin. Eräässä keskustelussa pohdittiin sekä sitä, että pitääkö ikkunalasit teipata (ja miten) sirpalevaaran minimoimiseksi ja että onko viinakaappi riittävän ladattu. Koin olevani aivan väärässä paikassa.

Luotin Heidin ja tuttavieni kykyyn pärjätä ja he joko asuivat tai olivat hakeutuneet turvallisille alueille. Erään tuttavan ilmoitus "Nyt lähti sähköt" häiritsi, mutta kun tiesi, mitä oli tapahtunut sain nukuttua yöni, vaikka netissä tulikin hilluttua viime yönä paljon.

Samaan aikaan Heidi asetti päähänsä toimittajan hatun ja aloitti juttusarjan tekemisen Radio Novalle ja MTV3:lle. Työn tuloksena syntyi kuusi radiojuttua ja yhdeksän juttua MTV3:n saitille. Näitä juttuja pääsee lukemaan Heidin omasta blogista, Redhead and the Citystä. Juttuja on useampi, linkki on niistä ensimmäiseen. Radiojutut linkitetään blogiin myöhemmin. Kolme edellistä blogausta liittyvät myös Sandyyn.

Päivän aikana ihmiset Atlantin takana heräsivät uuten päivään ja ilmoittivat itsestään. Myrskyn suurin voima oli heidät ohittanut.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Rent Aleksanterin teatterissa

From Äijäruokaa 2012-10
Aleksanterin teatteri myöhemmin illalla

Tammikuussa kävimme katsomassa Broadwaylla upean Chicago-musikaalin. Chicago on kylmänkuuma, kyyninen ja loppuunhiottu. Loistelias.

Toukokuussa kävimme aivan erilaisessa musikaalissa: off-Broadway-esityksessä katsomassa Rentin. En oikein tiennyt, mitä odottaa. Toki englantilaisen The Who -yhtyeen fanina ajattelin, että Rentillä saattaisi olla jotain tekemistä Tommyn tai Quadrophenian kanssa. Nyt lauantaina minulla oli mahdollisuus käydä katsomassa Rent myös Aleksanterin teatterissa.


Rent: AIDS, huumeet ja vuokrarästit



Rent sijoittuu New Yorkin Manhattanille, East Village -kaupunginosaan, joka vielä musikaalin syntyaikaan 1990-luvulla oli boheemia taiteilijoiden aluetta hyvien ja kunnollisten ihmisten asuessa Jossakin Muualla. Tarina rakentuu kolmen epätavallisen pariskunnan elämän ympärille.

Musikaalissa riidellään raivoisasti ja rakastetaan yhtä voimakkailla tunteilla. Neljä kuudesta on HIV-positiivisia.  AIDSin ohella elämää hankaloittavat huumeet ja vuokrarästit. Karheudessaan Rentissä on sitä, mitä Chicagosta puuttuu: välittämistä, toivoa ja lämpöä, vaikka kuolema AIDSin muodossa onkin koko ajan läsnä.


Would You Light My Candle





Rent Nederlander Theatressa Manhattanilla (me emme käyneet täällä). © deeptrivia 2005, public domain.

From Äijäruokaa 2012-10
Tägätty seinä teatterissa, jossa kävimme katsomassa Rentin.

From Äijäruokaa 2012-10

Minä New Yorkin teatterin kulmalla. © Heidi

Off-Broadway Rent oli hieno ja se onkin erään newyorkilaisen ystävämme lempimusikaali. Minulle se oli kuitenkin vaikea seurattava vieraalla kielellä: vaikka olenkin koko ajan tekemisissä englannin kanssa niin on eri asia lukea teknistä dokumentaatiota, runoja tai katsella teksitettyä elokuvaa kuin katsella ja kuunnella musikaalia, jossa tapahtuu koko ajan jotain.



Light My Candle oli minun suosikkikohtaukseni New Yorkissa.

Oisko sulla tulta?




Helsingin tuotannon virallinen traileri

Marco Bjurström tuottama ja ohjaama Rent osoittautui kerta kaikkiaan oivalliseksi ja upeaksi esitykseksi. Kaikki laulut oli käännetty suomeksi, joten musikaalia on helppo seurata. Yleisö viihtyi ja taputti esiintyjät laulamaan Seasons of Loven vielä yhden ylimääräisen kerran.

Esiintyjät olivat tasokkaita; erityisesti voi mainita transvestiitti-Angelia esittävän Peter Pihlströmin suorituksen, mutta hän ei suinkaan ollut ainut osassaan erinomaisesti onnistunut näyttelijä.

Lauluista jäivät selvimmin mieleen Light My Candle, Seasons of Love ja Over the Moon. Laulajista nousivat esiin Saana Liikanen ja Mikko Nuopponen.

Rent pyörii vain vähän aikaa, viimeinen esitys on jo 8.11. Lisätietoja saa teatterin sivuilta ja musikaalin sivuilta. Kävin lauantain esityksessä ja joitakin paikkoja oli vapaana eli kannattaa olla nopea. EDIT: musikaalin Facebook sivuilla kerrotaan, että Rent jatkuu helmi-maaliskuussa:"RENT jatkuu 27.2.-16.3.2013 Aleksanterin Teatterissa!"

Be there, or be a rectangular thyng! Äijäruokala suosittelee.

Ruokaa hirmumyrskyn varalle New Yorkissa

On kokemus käydä New Yorkissa ruokaostoksilla. Vielä erityisempi kokemus on tehdä ruokaostoksia hirmumyrskyn varalle.

Jotta voisin nautiskella sisätiloissa täyden ruokavaraston kera, tein tänään hankintani hirmumyrsky Sandyn varalle. Tämän myrskyn ennakoidaan suuntaavan New Yorkiin sunnuntaina iltapäivällä. Pahimpia sateita ja tulvia ennustetaan maanantaille ja tiistaille.



Fairway – edullisempi ruokakauppa


Ruoka on New Yorkissa erittäin kallista. Varsinkin käynti luomuruokakaupan maineella paistattelevassa Whole Foods Marketissa keventää kukkaroa. Kaksi ruokakassillista maksaa helposti 140 dollaria eli noin 110 euroa.

Tänään suuntasinkin ensimmäistä kertaa maineelta niinikään hyvään, mutta edullisempaan Fairway-kauppaan Upper West Sidella.




Ahtaat käytävät


En ollut ainoa, joka päätti tehdä ostoksia Sandyn varalle. Kauppa oli aivan järkyttävän täynnä. Isojen ostoskärryjen työntäminen oli äärimmäisen hidasta käytävillä, jotka on selkeästi rakennettu kannettavien korien kanssa kulkeville asiakkaille.

Pala palalta sain tarvikkeeni ostettua: paljon lämpimässäkin säilyviä hedelmiä ja kasviksia sekä tölkkiruokia, näkkäriä ja pastaa.

Juustohiirenä en voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin peräti neljä juustoa! Tiedän, homma "hieman" repesi käsistä. Pippurisalamikin tarttui matkaan. :)



Luomuruoka toisessa kerroksessa


Myös Fairway panostaa luomuruokaan. Tämä täytyy tietää, sillä pyörimällä vain ensimmäisessä kerroksessa asia ei selviä. Olin kuitenkin saanut vinkin, että luomuruoka sijaitsee toisessa kerroksessa, joten osasin suunnistaa sinne. Nappasin matkaani mukaan luomumaitoa, -suklaata ja -mehua. (Hedelmät ja kasvikset olin valitettavasti ehtinyt kerätä jo alakerrasta, joten ne eivät tällä kertaa olleet luomua.)



Kuusi kassia ja ilmainen kotiinkuljetus!


Ajatukseni isosta ruokaostoskerrasta onnistui – eittämättä liiankin hyvin. Onnistuin saamaan aikaiseksi kuusi kassia! Hintaa tuli paljon eli 210 dollaria eli noin 160 euroa. Puolustukseksi: minulla ei ollut yhtään ruokaa kotona (ei säilykkeitä, ei mitään). Lisäksi onneksi mukana on paljon säilyvää sekä myös muuta kuin ruokaa, kuten hammastahna ja vaihdettavia vedensuodattajia. Whole Foodsissa sama satsi olisi maksanut todennäköisesti 300 dollaria.





Ja palvelu pelaa Amerikassa:

Myyjä: "Haluatko kotiinkuljetuksen?"
Minä: "Katsotaan ensin, kuinka monta kassia tulee."

Katson, kun kassien määrä kasvaa kuuteen. Hiki nousee otsalleni ja myyjää alkaa hymyilyttää. Joutuisin joko ottamaan (kalliimman) taksin tai sulloutumaan ahtaaseen bussiin ilman takuuta ikkunapaikasta.

Minä: "Otan kotiinkuljetuksen."
Myyjä: "Se on muuten ilmainen, kun ostokset ylittävät 110 dollaria (85 euroa)."

Hymy tulee kasvoilleni: riittäisi, että olen kotona sovittuna klo 20-21 aikavälillä.



Sijainti


Fairwaylla on useampi kauppa New Yorkissa. Upper West Siden kauppa sijaitsee osoitteessa 2127 Broadway (@ 74. katu).


sunnuntai 30. syyskuuta 2012

La Lanterna di Vittorio

23.8.

From Äijäruokaa 2012-09

Pitkän, raitisilmamyrkyksentäyteisen päivän jälkeen oli nälkä. Päädyimme La Lanterna di Vittoriooon ja sen pienelle, katetulle sisäpihalle.

Listalta

From Äijäruokaa 2012-09

Heidi valitsi lasagna bolognesen

From Äijäruokaa 2012-09

ja minä lasagna quattro formaggin.

Syntisen hyvää ja parasta lasagnea mitä olen koskaan saanut. Liian usein lasagne on kuiva, täällä se oli mehevääkin mehevämpi. Amerikkalaisia ravintoloita usein vaivaava ylettömän suuri annoskokokin loisti poissaolollaan.

Lopuksi kysymys: mistä mielestänne saa Helsingin parasta lasagnea?


Näytä suurempi kartta