tiistai 29. kesäkuuta 2010

Café Piritta



Kävin tiistaina muutaman työtoverin kanssa lounaalla Café Pirittassa. Kahvila on Tokoinrannassa, joka olisi pieni idyllinen puisto jos rautatie olisi hivenen kauempana, mutta pienellä asenteella melu jää syrjään.

Jos Pirittaan saapuu takakautta ensimmäisenä silmään osuu vasemmalla oleva vihreä kasviseinämä, jonka aitoutta kuulin monenkin epäilevän. En käynyt tarkistamassa.



Eat.fi:ssä tunnelmaa moititaan huoltoasemamaiseksi ja kolkoksi. Ymmärrän kritiikin syyn eikä se "hihna" minuunkaan tehnyt suurta ensivaikutelmaa. Linjalta löytynyt, mutta kokeilematta jäänyt, syötävä Marskin hattu nosti mielialaa ja kun hieman epäselvä salaattikonsepti selvisi minulle olin hyvällä tuulella vaikka huomasinkin vieväni viimeiset levitteet leivälleni.



Salaatille oli valmis pohja, jolle voi suppeasta valikoimasta lisätä aineksia oman mielensä mukaan. Salaattipöytä ilman mitään, jolle olen allerginen, ilahdutti. Porkkanaraasteangstista lisää seuraavassa postauksessa.



Hiillostettu merilohi, jonka seurana oli parsaa, varhaisperunoita ja korvasienikastiketta osoittautui hienoksi annoksesi. Se näytti hyvältä, se maistui hyvältä. Sen enempää parsaa kuin lohtakaan ei oltu kypsennetty liikaa. Korvasienikastikkeessa oli hieman hiekkaa, mutta ei häiritsevästi; en ole koskaan tehnyt itse mitään korvasienistä, mutta niiden täydellinen puhdistaminen kuulostaa haasteelliselta. Annos oli kauniisti rakennettu eikä kuvani ei tee sille oikeutta. Jos jotain moitittavaa on pakko löytää niin annnos oli hiukan liian runsas ja kastiketta oli tarpeettoman paljon. Sieniä olisin hieman hienontanut, mutta se on makuasia.

Pirittaa arvostellaan kalliiksi, mutta kun ottaa tämän annoksen raaka-aineet ja annoksen laadun huomioon niin 14,90 € ei ole paha. Äijäruokala suosittelee estoitta, vaikka kokemus ei ollutkaan täydellinen.

Muualla verkossa



eat.fi
Ravintolan omat kotisivut

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Ruokakolmiosta lipsumista


Päiväunilta herättyäni - juhannuksen jälkeen mystisesti väsytti - Ketun keittiö toimitti parvekkeelleni tomaatintaimia, minkä jälkeen lähdimme plantaasille. Jatkoimme siitä mihin aamuvuoro oli lopettanut eli kitkimme ja kastelimme lisää.

Ketturouvan kerätessä salaattia suoritin Karhuherran kanssa seremoniallisen kabochan istuttamisen. Juoppokurpitsa näyttää kovin pieneltä verrattuna muihin kurpitsoihin ja tämä kovin kylmänarka lajike vaatii sadan päivän kasvuajan. Kesän on siis parasta olla pitkä.

Salaatinlehtiä katsellessa iski BLT-himo, mutta asiaa ei edistänyt tieto siitä, että B:tä ei jääkaapissani ollut ja ajatus edestakaisesta bussimatkasta Arabian myöhään auki oleviin kauppoihin ei oikein sytyttänyt. Onneksi ilmeni, että ystävieni jääkaapissa on pekonia, joten sain himoni tyydytettyä.

Paistoin uunissa hätävaraesivalmispatongin, pekonin oliiviöljytilkassa, raastoin hieman parmesania, hain parvekkeelta muutaman basilikanlehden, leikkasin tomaatin viipaleiksi ja jauhoin hiukan mustapippuria. Halkaisin patongin ja sivelin toisen leikkuupinnalle dijon-sinappia ja toisen puolikkaan leikkuupinnalle makeaa thai-chilikastiketta. Pinosin pekonia sinappipuolelle ja ripottelin parmesania, jotta se sulaisi pekonin lämmössä. Toiselle puolelle tomaattisiivut, mustapippuria ja basilika. Leipä kiinni. Muutaman kuvan jälkeen tajusin, että salaatti on vielä keräyspussissaan. Leipä auki ja salaatti väliin. Makuun olin tyytyväinen, mutta sinappia tuli hivenen liikaa. Chilikastike puraisi tomaatin kanssa mukavasti. Kyllä, tämä toimi vaikka Sir Samuel unohtaisi myös tomaattiviipaleet. Oishikatta 3/5.

Pieni osa parmesan-fanatismia: yleensä sitä tai sen kaltaista juustoa näkee hienona raasteena. Ero tuoreena raastettuun parmesaniin on valtava. Raastakaa itse, se kannattaa.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Munakas Gordon Bennettin tapaan



Jamie Oliverin kirjan America bongasin jossakin ruokablogissa ja siinä esitetty kahden kastikkeen pihvi kuulosti niin herkulliselta, että kirja päätyi minunkin keittokirjahyllyyni. Eräs New York -osion resepteistä on munakas Gordon Bennettin tapaan. Minä pidän munaruoista, mutta munakas on ollut minulle vaikea alue ja päädyn järjestelmällisesti munakokkeliin, syötävään sellaiseen, mutta en mihinkään taidekokkeliin, jonka löysin googlatessani tätä postausta varten. Mutta haluan oppia ja Jamien kirjasta ensimmäiseksi omaksi kokeiluksi päätyikin siksi munakas.

Tarvitset



Reseptin alkukieli on luonnollisesti englanti ja siinä on yksi sana, jonka kääntäminen tuottaa vaikeuksia: kala lisätään flake in the fish. Mikä on flake tässä kontekstissa? Ainakaan se ei ole verbiksi väännetty hiutale, muru tai lastu.

oliiviöljyä
4 kevätsipulia ohuina viipaleina
200 g savustettua kalaa (makrillisia, taimenta tai ankeriasta) nahka ja ruodot poistettuna
kaksi voinokaretta
1 sitruuna
5 isoa luomumunaa
1 kukkurallinen ruokalusikallinen juuri raastettua parmesania
nippu tuoretta ruohosipulia hienonnettuna

Pane iso paistinpannu matalalle keskilämmölle ja lorauta sille oliiviöljyä. Paloittele kala käsin erikokoisiksi palasiksi, poista ruodot ja lisää palaset pannuun. Lisää voi ja ravista pannua, jotta kaikki peittyy öljyllä ja voilla. Raasta puolen sitruunan kuori sekaan ja hyppysellinen mustapippuria. Keitä 3-4 minuuttia kunnes kevätsipulit ovat pehmentyneet, mutta eivät ruskistuneet.

Alenna lämpöä. Sekoita kulhossa munat, parmesan ja ripaus suolaa ja mustaa pippuria. Tarkista, että kevätsipuli ja kala ovat levittäytyneet tasaisesti pannulla ja lisää munaseos pannulle. Käytä puista lusikkaa siirrellen pannun sisältöä niin, että muna asettuu muodostamiisi koloihin. Pidä munakas tasaisen paksuisena ja lopeta sekoittaminen kun "märkää" munaa ei enää ole. Laske taas lämpöä.

Nosta munakkaan reunoja varovaisesti tarkistaaksesi, että munakas ei kypsy liikaa. Kun pinnan nestemäinen muna on juuri asettunut munakas on valmis ja liu'ta se tarjoiluastialle. Ripottele pinnalle ruohosipulia, lisää loput parmesanista ja purista hieman sitruunamehua pinnalle.

Kommentit



Tästä tuli hyvää, oishikatta 4/5, mutta minun makuuni sitä oli liikaa. Pitänee käydä ostamassa pieni matalareunainen pannu munakkaita varten korvaamaan nyt käyttämääni elinkaarensa lopussa olevan pannun. Korkeareunaisesta ainakaan minä en saa munakasta ehjänä ulos.

Muualla verkossa



Yrittäessäni googlata Oliverin reseptiä, turhaan, silmiin osui muutama munakasresepti. Ramsayn Order of British Empire

Wikipedia on Omelette
Gordon Ramsayn, OBE, resepti eri etunimellä
Munapakkaamon reseptisivu

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Timjami-sitruunakala uunissa unohdetun sitruunan kera








Oletko ottanut tällaisia kuvia ruoasta? kävi kysymys. Kyllä olen, mutta haarukkakuva vaatii mallia ja minä kokkaan lähes aina vain itselleni.


Keskiviikkona luonani kävi vieraita. Ohjelmassa oli illallinen, mukavaa yhdessäoloa, pyöreitä täyttämistä sekä tiskikoneen asennus paikoilleen. Tiskikone on märkä asia väärin asennettuna, joten halusin että sen tekee joku, joka ymmärtää tarvitaanko vielä jotain lisäosia vai ei. Minusta ei sellaiseen ole.




Tuliaisiksi sain herkullisia inkiväärikeksejä Nalle-Puh -purkissa. Aivan täydellistä Nalle-Puh astiastoa minulla ei vielä ole, mutta homma edistyy.


Hesarin Ruokatorstai-kirjasta löytyy monenlaista mielenkiintoista kuten Timjamilla ja sitruunalla maustettu uunikala. Idea kuulostaa hyvältä, mutta 1 kg kirjolohta, kuhaa tai 600 g kalafileetä ei voi toimia yhdessä noin 40 minuutin kanssa. 40 pitkää minuuttia uunissa tuhoaa tuoreen kalan. Kellon tuijottamisen sijaan googlasin ja löysin sivun, joka kertoo muunmuassa sopivasta sisälämpötilasta muistaen myös, että kypsyminen jatkuu vielä kypsentämisen lopettamisen jälkeenkin. Hyvä löytö, mutta ei se näin yksinkertaista ole: oikeaan kypsyysasteeseen vaikuttavat myös kalan tuoreus puhumattakaan makuasioista, joista voi aina kiistellä.

Tarvitset



600 g lohta
3 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
3 rkl tuoretta timjamia silputtuna
1 laakerinlehti murennettuna
vastajauhettua mustapippuria
(1 sitruuna)

Sekoita öljystä, suolasta ja timjamista, laakerinlehdestä ja mustapippurista seos ja voitele kalan pinta kauttaaltaan sillä. Pese sitruuna hyvin ja ajattele vielä tässä kohtaa, että se pitäisi viipaleina asettaa kalan päälle, mutta unohda sosiaalisen sekamelskan keskellä sitruuna ja laita kala uuniin lämpömittari tuikattuna sen paksuimpaan osaan.

Kommentit



Tämä on helppo ja hyvä arkiruoka enkä sitruunan puuttumista huomannut aterian aikana. Suolaa ruokapöydässä kaivattiin lisää. Oheistoimintojen vuoksi kala lipsahti 55 °C asti lopputuloksen ollessa selvästi kypsä, mutta ei vielä kuiva. Väri jäi hiukan hailakaksi ja fisu hajosi aika pahasti lautasille siirrettäessä. Oishikatta 3/5 siis.

Viininä toimi Mezzacorona Gewürztraminer, joka osoittautui mainioksi kalan seuralaiseksi.

Old Rosie



Aloitin erään viime viikon päivän bussissa piskuisen kabochan taimen kanssa. Siitä oli pakko ottaa pari kuvaa, joista tässä yksi. Vasta kun edessä istuva nuori nainen siirtyi toiselle puolelle bussia tajusin, että joku voi kuvitella epätodellisia kun takana istuu setä, josta kuuluu sulkimen ääniä. Vai onko pelkästään kurpitsantaimen kuvaaminen bussissa jotenkin erityisen mielipuolista?

Kun päivän kokous ja atk-säätäminen olivat ohitse vuorossa oli taimen luovutus.



Hauesta löytyivät paitsi taimen vastaanottajat niin myös Weston'sin Old Rosie-siideriä. Wikipedian artikkelissa on paranneltavaa, mutta yhden asian voin allekirjoittaa: Do give it a go.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Risotto con gamberetti



En ole koskaan tehnyt itse risottoa ja se on noloa sillä pidän riisistä ja italialaisesta ruoasta. Sisareltani kauan sitten lahjaksi saamani Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta löytyy monia reseptejä, joista yksi on risotto con gamberetti. Katkaravut olivat itsestäänselvä valinta ensimmäiseksi risotokseni sillä olen koukussa niiden miellyttävän mietoon makuun.

Kirja kertoo tahattomasti siitä, kuinka Suomi on muuttunut painovuoden 1996 jälkeen sillä siinä haikaillaan risottoriisiä, jota löytää jokaisen lähikaupan hyllyltä, perään. Nakkejakin kirjan resepteissä käytetään. Mikäköhän mahtaa olla alkuperäisten reseptien makkara ja saakohan sitä Suomesta?

Tarvitset



200 g arborioriisiä
½ pieni sipuli
½ pieni porkkana
(5 cm pala varsiselleriä)
50 g voita
1 rkl oliiviöljyä
¼ dl konjakkia
½ tl timjamia
1¾ dl kuivaa valkoviiniä
200 g jättikatkaravunpyrstöjä
runsas ½ dl kalalientä tai sen puuttuessa katkarapujen kuorien keitilientä tai sulatuslientä tai mietoa kanalientä, jota voi jatkaa vedellä
suolaa
mustapippuria

Pane kattilaan puhdistetut, hienonnetut kasvikset, puolet voista, ½ rkl öljyä, konjakki ja timjami. Heti kun vihannekset alkavat ruskistua lisää viini, anna puolen siitä haihtua ja lisää joukkoon kuoritut katkaravut, keitä alhaisella lämmöllä ja pidä kastike lämpimänä.

Valmistoa risotto sekoittaen riisi kattilassa ensin loppuun oliiviöljyyn. . Lisää lämmintä keitinlientä sitä mukaa kuin se imeytyy riisiin. Sekoita riisiin valmistamasi katkarapukastike ja loput voista pari minuuttia ennenkuin riisi on kypsää. Tarkista suola ja pippuri ja anna ruoan maustua muutama minuutti lieden reunalla ennen tarjoilua.

Kommentit





Varsisellerin jätin tyynesti pois allergian vuoksi, mutta hyvää tästä tuli: oli mahdotonta olla maistelematta brandyistä katkarapukastiketta risottoa valmistaessa. Uudestaan ja uudestaan sillä niin hyvää se oli! Riisin muodonmuutosta raa'asta riisistä risotoksi oli jännittävää seurata sillä riisini kypsyy melkein aina riisinkeittimessä ja joskus harvoin pilahvissa. Arborioriisi muuttui yllättävän nopeasti al denteksi, kalaliemen lurauttelu riisin sekaan oli kokemus sekin:"Kaadoinkohannytliikaa?", "Eikaisenytvaankärähdä?" Arki-illat rajoittavat mitä kaikkea voi kokata yhden illan aikana ja tämä risotto olisi kaivannut jotain raikasta seurakseen. Oishikatta 3/5 siis.

Kesän ruokahaaste: kesäinen pasta/nuudeli

Toukokuun ruokahaasteen voiton otin vastaan ristiriitaisin tuntein sillä olen ajatellut, että ruokahaaste olisi kiva voittaa, jotta voisi valita haasteaiheen. Ei se kuitenkaan ole helppoa: ensimmäisenä tuli mieleen eräs raaka-aine, mutta se jakaa hiukan liikaa mielipiteitä, joten päädyin aiheeseen, johon voi vastata on sitten omnivoori, kasvissyöjä tai geliaakikko: kesän ruokahaaste on kesäinen pasta/nuudeli.

Ruokahaasteen pitää pysyä rentona leikkinä, mutta jotta se pysyisi myös reiluna leikkinä tarkennetaan hieman sääntöjä käydyn keskustelun pohjalta.

Säännöt



Kesän 2010 ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee kokata ja blogata 1.6.-24.7.2010 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen osoite tämän jutun kommenttilootaan. Haastevastaukseen kannattaa lukijoiden iloksi laittaa linkki (ohje) vastaukseen.

Ilmoittautuminen päättyy lauantaina 24.7.2010 klo 23:59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Osallistuessasi annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa ja siihen, että kuvien kokoa saa muuttaa äänestysblogauksessa.

Kesän ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 25.7.2010, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.7.2010 klo 23:59. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvotaan voittaja näiden postausten joukosta. Kesän ruokahaasteen voittaja julkistetaan 31.7.2010.

Kesän 2010 ruokahaasteen voittaja järjestää elokuun 2010 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään. Jos voittaja ei tee uutta haastetta 7.8.2010 23:59 mennessä haastevastaus siirtyy toiseksi tulleelle ja tasaäänitapauksessa arvon voittajan. Jos toiseksi tullut ei vastaa haaste siirtyy kolmannelle ja niin edelleen.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Lohivartaat



Kesän kalakausi jatkui viime viikolla paitsi Hauessa myös keittiössä. Vltavan lohivarras teki minuun sen verran ison vaikutuksen, että halusin kokeilla jotain samankaltaista itsekin. Helpommin sanottu kuin tehty, sain todeta. En ole kokenut grillaaja koska pääsen hyvin harvoin grillaamaan itse. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että en oikein osaa grillata. Uuden keittiön grillivastus, vaikka ei se vedäkään vertoja izakaya puuhiilikaukalogrillille, antaa mahdollisuuksia kokeilla edes vähän.







Yritin löytää aitoa, villiä lohta siinä onnistumatta. Hallinkin tiskillä oli norjalaista. Kiireessä jäi kysymättä että saako villiä merilohta ja jos niin mihin vuodenaikaan. Seasonal cooking on muotia, which is nice, mutta mistä edes epätavallinen kityihminen tietää luonnon rytmejä. Jotkin asiat ovat helppoja: plantaasilta tulee kurpitsoja sitten kun niitä sieltä tulee, nokkosta saa jo nyt, pinaattikin alkaa näyttämään korjuukelpoiselta, yrtit voivat hyvin parvekkeella. Tiedän, että fugu on talvikala, mutta olen väärällä puolella maapalloa, mutta mistä minä tietäisin mikä kaikki on juuri nyt in season?

Tarvitset



kolmen sentin lohisiivun pääpuolelta
laakerinlehtiä
limetin
2 rkl Marskin ryyppyä
valkopippuria
suolaa

Leikkaa lohi vartaaseen sopiviksi paloiksi. Anna palojen maustua puolisen tuntia valkopippurin, suolan ja Marskin ryypyn kanssa. Leikkaa limetti pitkittäin niin, että että limeviipaleiden määrä on yksi pienempi kuin lohipalojen. Pujota vartaan tyviosaan lohipala, sitten laakerinlehti, sitten lime, sitten laakerinlehti, sitten lohipala ja toista kunnes varras on täysi. Uloimmas jää lohipala.

Grillaa 275 °C grillivastus päällä niin, että kala saa mukavasti väriä, mutta älä kypsennä liikaa sillä lohi on pilalla jos se kypsennetään kuivaksi.

Kommentit



Tästä tuli hyvää, mutta ei kaunista. Varras hajosi käännettäessä. Kokemattomana grillaajana jätin liikaa ulkonevia osia, jotka paloivat korkeassa lämpötilassa. Marskin ryyppyä olen halunnut jo pitkään kokeilla ruoanlaitossa ja minusta se toimi tässä hyvin. Laakerinlehdet lohkeilivat varrastattessa; tuoreet toimisivat kai paremmin ja olen kuullut että niitä saisi Stockalta. Pitää tarkistaa. Joka tapauksessa oishikatta 3/5.

Uuden käytettynä ostamani Nikon D70s-runkoni ilahduttamana jätin siistimättä huoltoa kaipaavan uskollisen Nikon D50:n jäljiltä olevat kuvani. Vanha runko huoltoon ja siitä tulee mainio vararunko. Ainut mikä toistaiseksi harmittaa on se, että muistikorttimalli on eri.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Kermassa haudutettua kuhaa nokkosen kera



Lukiessani Hesarin ruokatorstaista reseptin nokkoskuhasta uteliaisuuteni heräsi sillä kuha on lempikalojani ja tähän vuodenaikaan plantaasilla tuoretta nokkosta on helposti saatavilla. Aivan uskollinen en reseptille ollut sillä halusin annokseen nokkosenlehdet tuoreina ja kokonaisina.

Hesari on ottanut varsin rohkean asenteen hienon ruokatorstainsa vapaaseen nettijakeluun samaan aikaan kun mediassa, ymmärrettävistä syistä, puhutaan paljon maksullisen sisällön puolesta. Media tarvitsee maksavat loppukäyttäjänsä ja mainostajansa voidakseen toimia ja on mahdotonta kuvitella vapaata yhteiskuntaa ilman vapaata mediaa. Samaan aikaan netti muuttaa ihmisten ja organisaatioiden tapoja toimia ja kuluttaa ja muutokseen liittyy paljon ahneutta, itsekkyyttä ja piittaamattomuutta. Elämme mielenkiintoisia aikoja kuten kiinalainen sananlasku sanoo.







1 rkl voita
1 rkl neutraalia kasvisöljyä
4 (noin 300 g) kuhafileetä
2 dl ruokakermaa
8 nokkosen lehteä
1 tl suolaa
2 rkl sitruunamehua
ripaus valkopippuria

Ryöppää nokkosen lehtiä vajaa minuutti.

Sulata voi pannulla ja ruskista kuhafileet kevyesti.

Lisää pannulle muut aineet nokkosta lukuunottamatta ja hauduta 4–5 minuutin ajan. Tarjoile vaikkapa paistetun tomaatin puolikkailla ja koristele annos nokkosenlehdillä.

Kommentit



Paistetuista tomaateista on tullut minulle yleinen lisuke: ne ovat hyviä, näyttäviä ja valmistuvat nopeasti. Annoksesta tuli oikein maukas, oishikatta 4/5.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Kanavartaat käsivaralta




Keittiörempan jäljiltä minulla on liededessäni grillivastus, ensimmäisen kerran sitten lapsuudenkotini joten muisto siitä, että onko se hyödyllinen oli kadonnut jo kauan sitten ja varsinaisesti innostuin ruoanlaitosta vasta yliopistolla opiskellassani.

Tarvitset



paketti broilerin rintafileitä
tummaa soijakastiketta
thaichilikastiketta
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä raastettuna
kirsikkatomaatteja

Leikkaa fileet vartaisiin sopiviksi palasiksi. Marinoi ne soijan, chilikastikkeen ja inkiväärin sekoituksessa tunnin verran.

Kuumenna uuni 275 °C, grillivastus päällä. Pujota fileenpalaset ja tomaatit vartaisiin, grillaa neljä minuuttia, käännä vartaat ja grillaa toiset neljä minuuttia tai kunnes vartaat ovat kypsiä - grillasinko minä tosiaan yhteensä vain kahdeksan minuuttia, ei voi muistaa, mutta siltä ajastimeni säädöt vaikuttavat.

Kommenntit



Lopputulos oli yksinkertainen, mehukas ja maukas. Oliko se grillivastuksen ansiota vai tuliko ruoasta hyvää siitä huolimatta, en osaa sanoa. Ruoassa oli inkivääriä, joten se ei voi olla pelkästään pahaa. Pienistä vartaisiin liittyvistä epätasapainokommelluksista huolimatta oishikatta 4/5.