Irlantilainen pirtelö

Sunnuntainpäivällisen jälkeeen alkoi jälkiruoan himo kalvamaan mieliämme. Ongelma ratkesi kumppanini löydettyä irlantilaisen pirtelön reseptin. Maistellessamme totesimme, että meidän suissamme viski korostuu liikaa ja stout lähes katoaa, joten lisäsimme Guinnessin osuutta toisiin pirtelöihin. Pirtelön koristelimme suklaarouheella ja kermavaahdolla. Suklaana käytimme Fazerin maitosuklaa ja valkoinen suklaa patukkaa.

Tarvitset

• 90 ml Jamesonia
• 150 ml Guinnessia
• ½ l vaniljajäätelöä
• suklaakastiketta
• kermavaahtoa
• (suklaarouhetta)

1. Rouhi suklaa.
2. Lisää jäätelö tehosekoittimeen ja kaada päälle viski ja olut. Sekoita tasaiseksi.
3. Koristele suklaakastikkeella, kermavaahdolla ja suklaarouheella.

Kommentit

Hyvää ja turmiollista. Petollista: alkoholi katoaa pirtelöön helposti, joten tämän kanssa kannattaa olla varovainen.

Tonnikalatatakisalaatti paahdetulla päärynällä

Kävimme syyskuussa Portugalissa. Tarkoitus oli alunperin lentää suoraan Portoon, mutta lentojen peruuntumisen vuoksi vietimme mennessä ja tullessa yhteensä kolme yötä Lissabonissa. Lissabonista pääsee Portoon ja takaisin nopeasti ja mukavasti Alfa Pendular -junalla. Matka oli hyvin mielenkiintoinen, olin ehkä hieman skeptinen odotettavissa olevan ruoan suhteen, mutta molemmat kaupungit osoittivat, että olin tukevasti väärässä. Eräs erityisesti mieleen jäänyt annos oli Museu da Cervejan tonnikalasalaatti.

Olutmuseo: Museu da Cerveja

Museu da Cervejan versio. Se, että kalafilee oli paksumpi, kuin mihin kahden hengen keittiö pystyy, oli varmasti hyväksi annokkselle.

Kumppanini löysi Lissabonin karttaa tutkiessaan olutmuseon, Museu da Cervejan. Museovierailu olisi vaatinut tarkempaa suunnittelua, mutta osoittautui, että museolla on oikein miellyttävä terassi. Oluita maistellessamme totesimme ruokalistan kiinnostavaksi ja tonnikala paahdettujen päärynöiden kanssa osoittautui helmeksi.

Mainio annos sai luonnollisesti meidät etsimään samankaltaisia reseptejä kotona. Päädyimme muokkaamaan Delish.comin reseptiä vaihtamalla rucolan pinaattiin, lisäämällä paprikan ja hauduttamalla päärynöitä siiderissä.

Tarvitset

Kahdelle

Tonnikala

• 170 g sashimilaatuinen tonnikalapihvi
• suolaa
• vastajauhettua mustapippuria
• 2 rkl vaaleita seesaminsiemeniä
• 2 rkl mustia seesaminsiemeniä
• neutraalia kasvisöljyä paistamiseen

1. Hiero pihvin pintaan suolaa ja mustapippuria.
2. Sekoita sesaminsiemenet lautasella.
3. Pyörittele pihvi joka puolelta siemenissä.
4. Paista pihvi korkealla keskilämmöllä niin, että pinta sulkeutuu ja saa hieman väriä. Muista, että kala kypsyy vielä senkin jälkeen, kun se on poistettu lämmöltä.

Kastike

• 3 rkl limemehua
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 tl sesamöljyä
• 3 rkl raastettua inkivääriä
• 1 tl hunajaa
• suolaa
• vastajauhettua mustapippuria

1. Sekoita kastikkeen ainesosat.
2. Mausta suolalla ja pippurilla.

Salaatti

• 1 pkt baby-pinaattia
• 1 päärynä lohkoina
• ½ keltainen paprika ohuina siivuina
• ¾ dl siideriä
• muutama retiisi siivuina
• neutraalia kasvisöljyä paistamiseen

1. Paista parikasiivuja pannulla, reippaasti ja rohkeasti, se saavat saada hiukan mustaa väriä
2. Hauduta päärynäsiivut siiderissä, kunnes ne ovat pehmenneet.
3. Tohota kaasupolttimella päärynäviipaleet, jotta ne saavat hieman rapeutta.
4. Levitä pinaatti salaatipediksi tarjoiluastialle.
5. Asettele muut kasvikset pedin päälle.
6. Lisää kastike ripotellen salaatin päälle.
7. Leikkaa tonnikala siivuksi ja asettele siivut salaatin päälle.

Kommentit

Tästä tuli hyvää ja kaunista ja tätä tehdään varmasti toistekin, kun törmäämme oikein tuoreeseen tonnikalaan. Oishikatta 5/5.

Kalajuttu

Helsingin Harjussa sijaitsee maailman paras pub, Hilpeä hauki, joka on toiminut olohuoneenani vuodesta 1994. Ravintolan olen kuitenkin maininnut blogissa kovin harvoin ja silloinkin ohimennen. Paikka on tuntunut jotenkin liian tutulta ja läheiseltä kirjoituksen aiheena, mutta ehkä nyt vihdoin on aika kirjoittaa muutama sana kantapubistani.



Hauen hyviin puoliin kuuluu musiikittomuus. Paitsi silloin, kun musiikki on elävää.

Hauessa on nautittu, keskusteltu ja tutustuttu. Käyty porukalla syömässä, pelattu jalkapalloa – paitsi minä, entisenä jalkapalloharrastajana ja siten puolitoistapolvisena. Ei ollenkaan hassummat vajaat 26 kuusi vuotta, siis.

Kalamestarit

Mallaskosken panimon panimomestari Jyri Ojaluoma.

Sysäys kirjoittamiseen syntyi, kun Kalaravintolat aloittivat Kalamestarit-projektin, jonka ideana on tehdä kantisten kanssa olutta Mallaskosken panimolla. Minulla oli ilo ja kunnia olla Hauen kalamestarina syksyllä 2018. Projekti alkoi asiakkaan näkökulmasta syyskuun alussa kokoontumisella Leijuvan lahna kabinetissa. Oluttyypistä keskusteltiin – ehdotin trippeliä, mutta nopeasti selvisi, että aikataulullisesti niin vahva olut olisi mahdoton tehtävä. Lopulta päädyttiin milk stouttiin ja muutamaa viikkoa myöhemmin lähdimme aamujunalla Seinäjolle.



Maltaita.



Laktoosin lisäys.



Keiton jälkeen käsissämme oli valmis vierre, joka oli makeaa eikä erityisen miellyttävää.



Hiukan myöhemmin Kalamestarin 7 saapui ravintoloihin.

Kalamestarin 7 nimetty olut osoittautui lopulta varsin miellyttäväksi stoutiksi, jonka mausta en itse laktoosia löytänyt. Kauniit kiitokset Kalaravintoloille mielenkiintoisesta kokemuksesta. Keväällä tehtiin toinen olut ja parhaillaan on menossa kolmas erä.

Putkiremppa

Keväällä taloyhtiö meni putkiremppaan, joka tarkoitti tietysti myös tuskallista taukoa olohuoneen käytössä. Runsaat pari kuukautta vierähti, kunnes remontoitu ravintola aukesi kesäkuun alussa.





Vanhat ikkunakoristeet päätyivät seinälle.

Hauki avautui uudelleen kesäkuun alussa, entistä valoisampana ja perinteitä kunnioittaen rempattuna. Vanha "kabinetti" ilahdutti väljyydellään. Kuten on tapana sanoa:"Hauki on auki.".

Ali Suviala: Gastropub kotikeittiössä

Kirja-arvostelussa on asiavirhe, jonka olen oikaissut tekstissä Oikaisu: Ali Suviala: Gastropub kotikeittiössä. Sama lyhyesti: väitän tässä blogauksessa, että kirjan hollandaisekastike ei ole hollandaisekastike. Pahoittelen virhettä.

Sain kutsun ravintola Bryggerin keittiöpäällikön Ali Suvialan keittokirjan Gastropub kotikeittiössä julkaisutilaisuuteen. Rakastan ruokaa ja pidän oluesta, joten päivä meni uusiksi. Peruin yhden menon, mutta minulla oli samalle päivälle lippu Kansallisoopperan Lentävään hollantilaiseen, jonka voi sivumennen katsoa myös Yleltä.

Äijäruokaa suosittelee Wagnerin klassikkoa, mutta vielä enemmän suosittelen näkemään sen livenä: TV ei oikein tee oikeutta oopperalle. Julkaisutilaisuudessa vierailu jäi minulle valitettavan lyhyeksi.

Bryggeri on minulle ravintolana ja panimona suhteellisen tuntematon, mikä on hiukan noloa helsinkiläiselle ruoan ja oluen ystävälle. Muistan käyneeni ravintolassa vain kerran, kesäaikaan terassilla kuuntelemassa Willie, Waylon and Juniorin keikan. Bändi on aina hieno, ja olut ja ruoka oli hyvää. Muistikuvia pitänee tarkistaa ja täydentää.

Tilaisuuden alkudrinkkinä toimi hämmentävän kuohuviinimäinen Bryggeri Rosé, mielenkiintoinen, hyvin erilainen, olut. Ali Suviala ja panimomestari Mathias Hüffner pitivät lyhyet esitykset samalla, kun vieraille tuotiin alkuruoka ja siihen sopivaksi valikoitu olut.




Alkuruokana inkiväärimarinoitua lohta, riimihärkää ja sinihomejuustoa.

Alkuruokina pöytään tuli inkiväärimarinoitua lohta, riimihärkää ja sinihomejuustoa. Omaksi suosikikseni nousi lohi, vaikka myös riimihärkä ja juusto maistuivat. Sekä lohi että härkä päätyvät kotikeittiön TODO-listalle. Tässä kohtaa minun oli aika poistua kohti oopperaa, joten menetin ainakin ravintolan version portterisuklaakakusta.

Kirja

Kirja on Readmen kustantama, minulle se merkitsee sitä, että kirja on laadukkaasti sidottu ja että sitä on kaunis katsella. Tämä pitää tälläkin kertaa paikkansa, mutta kuvaajana ja graafisena suunnittelijana toiminut Sami Piskonen ja stailauksen tehnyt Janic Leino ovat onnistuneet tavallistakin paremmin. Kirja alkaa Ali Suvialan esittelyllä, joka on selvästi jonkun muun kirjoittama. Esittely hehkuttaa kirjan hollandaisekastikereseptiä, kastike vaikuttaa hyvältä ja se oli ensimmäinen kirjasta kokeilemani resepti sitä. Kastike on hyvä, jopa erinomainen, mutta hollandaise se ei ole. Hollandaiseen kuuluu kananmunan keltuainen eikä sitä reseptissä ole; Suviala kutsuu itsekin kastiketta vehnäolut-voikastikkeeksi, ei vehnäoluthollandaisekastikkeeksi. Reseptien shalottisipuli saa minut hieman nostamaan kulmakarvojani, erityisesti vehnäolut-voikastikkeessa -reseptin kirjoitusvirheen "halottisipuli" kera. Readme kustantaa hienoja kirjoja, mutta näihin asioihin kustantaja voisi kiinnittää hiukan enemmän huomiota.

Muokkaus: väite on virheellinen, kirjassa on hollandaisemuunnos sivulla 33. Pahoittelen virhettäni.

Kirja jatkaa muutaman sivun verran ruoan ja oluen yhdistämisestä. Tämä on hyvä asia, sillä aiheesta puhutaan edelleen turhan vähän. Olut ja ruoka on usein helpommin yhdistettävissä, kuin se perinteisempi vaihtoehto, viini. Reseptejä on paljon, ja monet niistä herättävän kokeilunhalun. Juuston ja oluen liittoa käsitellään useamman sivun verran; tätä suosittelen kokeilemaan ennakkoluulottomasti.

Kirjan loppuosassa pannaan olutta itse. Mika Laitisen lyhyt kirjoitus aiheesta on kiinnostava, mutta varsinaiseksi oppaaksi teksti suosittelee, esimerkiksi, Laitisen ja Maria Markuksen kirjaa Rakkaudella pantua. Oluesta kertovat ja reseptejään esittelevät Hüffnerin ja Laitisen lisäksi Mika Oksanen ja Maria Markus.

Kirjassa on sisällysluettelon lisäksi monesta keittokirjasta puuttuva hakemisto, joka on kirjan tyyliin sopivasti luokiteltu oluttyypeittäin. Yhden aukeaman olisi voinut käyttää ruoka-aineittain järjestettyyn hakemistoon, mutta alle 200-sivuisessa kirjassa tämä ei ole vakava puute.

Gastropub kotikeittiössä on tunnelmaltaan maanläheinen. Kirja on hieno eikä 27,90 euron hintakaan päätä huimaa. Paikan päältä Bryggeristä kirjan saa kuulema muutamaa euroa edullisemmin. Olen kokeillut kirjasta kahta reseptiä, joista vehnäolut-voikastike sai jaetun suosion, mutta portterisuklaakakkua ylistivät kaikki. Äijäruokaa suosittelee sekä kirjaa että ravintolaa. Mainitsemistani resepteistä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Saimaan juomatehdas: Joker Hop Ale, 2. erä

From Äijäruokaa: November , 2015

Saimaan juomatehtaan oluiden maistelun kolmannessa osassa tuli vuoroon Joker Hop Ale. Se on olut, josta ei tiedä mitä saa, sillä tämän suodattamattoman pintahiivaoluen humalointi vaihtuu jokaisessa valmistuserässä. Onneksi panimon laatuun voi luottaa - olen löytänyt vain yhden Saimaan juomatehtaan oluen, josta en kerta kaikkiaan pidä. Joker Hop Alen toinen valmistuserä ei kuitenkaan se ole. Kauniisti vaahtoava olut on rapsakan humalainen (columbus, cascade, chinook, citra ja amarillo) ja kuten humalista voi päätellä amerikkalainen sitrusmainen.

Erinomainen olut, jota valitettavasti ole kaupoissa, joita käytän, nähnyt.

Saimaan juomatehdas: India Pale Lager

From Äijäruokaa: Saimaan juomatehdas

Saimaan juomatehtaan lähettämien oluiden maistelu jatkui Marsalkka India Pale Lager korkkaamisella. India Pale Lager. Nimi leikittelee oluttyyleillä ja lopputuloskin on persoonallinen. Se vaahtoaa kauniisti, kuten Saimaan juomatehtaan oluilla on tapana. Maussa on selkeä greippi. Olut on vaalea ja utuinen. Raikas humalointi vie ensin mennessään, mutta jälkimaussa raikkaus hivenen katoaa ja muuttuu hivenen tunkkaiseksi. Mutta ei pahalla tavalla, tiedättehän, kuinka jotkut englantilaiset alet ovat hivenen, no, tunkkaisia.

Ensimmäisen kerran maistoin tätä olutta joitakin viikkoja sitten ja olen sen jälkeen ostanut muutaman tölkin. Se tarkoittaa sitä, että minä pidän tästä oikeasti. Marsalkka India Pale Lager on minulle selvästi fiilisolut, sopivaan mielentilaan tämä toimii erittäin hyvin. Saimaan juomatehdas on siis onnistunut jälkeen kerran tekemään hyvän oluen.

Saimaan juomatehdas: Saimaa Pils

From Äijäruokaa: Saimaan juomatehdas

Saimaan juomatehdas ilahdutti uudelleen laatikollisella tuotteitaan. Niistä ensimmäisenä päätyi kokeiluun Saimaa Pils. Edellisen näytelaatikon laadukkaat oluet olivat jättäneet hyvät fiilikset Saimaan juomatehtaan oluista ja odotin mielenkiinnolla miten pils pärjäisi erinomaiselle Saimaa lagerille. Eikä pilsiä voi koskaan olla vertaamatta hienoon Pilsner Urquelliin. Miten Saimaa pils pärjää tässä kovassa seurassa?

Kultainen olut vaahtoaa kauniisti ja maistuu hyvältä. Suutuntuma on yllättävän maltainen, humalan jäädessä sivummalle. Tämä olut jakaa verkossa mielipiteitä. Minä pidin, mutta minä jäin kaipaamaan Saimaa lagerin raikkautta. Kokonaisuutena mallikas olut, mutta ei aivan nappisuoritus.

Saimaan juomatehdas: pieni olutkatselmus

From Äijäruokaa: Saimaan juomatehdas

Vasemmalta oikealle Brewer's Special Saison, Kekkonen, Saimaa Blonde Ale, Saimaa vaalea lager, Kuulas luomuomena ja Brewer's Special Belgian Wheat.

Minulla oli keväällä ilo ja kunnia saada laatikollinen Saimaan juomatehtaan oluita ja Kuulas luomuomenasiideriä. Näistä erityisiksi suosikeikseni nousivat Saimaa Blonde Ale ja Saimaa vaalea lager, vaikka kaikki juomat ovat laadukkaita.

Saimaa Blonde Ale

From Äijäruokaa: Saimaan juomatehdas

Kullainkeltainen, runsasvaahtoinen ale. Saimaa vaaleaa lageria runsasrunkoisampi ja edelleen raikas. Alen humalointi osuu minun makuuni paremmin kohdalleen. Kaiken lisäksi tätä löytyy lähes poikkeuksetta lähikaupastani. Äijäruokaa suosittelee.

Saimaa vaalea lager

From Äijäruokaa: Saimaan juomatehdas

Runsasvaahtoinen, amerikkalaisilla humalilla humoilut lager on maukas ja raikas. Humaloinnistaan huolimatta ajatukset kulkevat ehkä ennemmin Tšekkiin, vaikka humalointi onkin huomattavasti miedompi (Saimaa vaalea lager 16 IBU, Pilsner Urquell 40 IBU). Maistuva, hyvä olut.

Kekkonen

From Äijäruokaa: Saimaan juomatehdas

Mitä Kekkosesta nyt sanoisi? Tölkin kyljessä Kekkonen hymyilee, kaukana siitä jäyhyydestä, jolla hän muotokuvissa tai setelissä pönöttää. Oletan Suomen tarvinneen Kekkosta, mutta monet muistavat vakavasti sairaan miehen, joka oli presidentti osin Neuvostoliiton tahdosta. Pääministeri Koiviston, ja tulevan presidentin, kieltäytyminen erosta päätti kauden, jossa yhdellä miehellä oli kyseenalaisen paljon valtaa.

Olut on peruskeskiolutta kiinnostavampi, mutta toisin kuin UKK, Kekkonen jättää hieman pliisun tunnelman.

Kommentit

From Äijäruokaa: Saimaan juomatehdas

Panimon kunnianhimo palkittiin Helsinki Beer Festivalilla 2015.

Saimaan juomatehdas on erinomainen esimerkki siitä, että suomalainen olutkulttuuri on noussut kieltolain kolhuista. Kauan se kesti, mutta esimerkiksi Belgian Wheat osoittaa, että suomalaisilla panimoilla on kunnianhimoa. Saamastani paketista useampi olut löytyy usein kauppakassistani.

Stallhagen Historical Beer 1843

From Stallhagen Historical Beer

Historiafriikki minussa on sitä mieltä, että Stallhagenin panimon rekonstruktio 1800-luvun oluesta on todella hieno juttu. Oluellisesti hyvin kiinnostava panimo on nähnyt vaivaa luodakseen uudelleen tämän oluen. Kaunista ja Kunnioitettavaa.

Pullon shampanjakorkki on tyylikäs, ja siinä on sarjanumero. Käsityön leima.

From Stallhagen Historical Beer

Oluen vaahto kestää hetken, ei oikein edes sitä, että ehtisi kuvaamaan kaikessa rauhassa.

From Stallhagen Historical Beer

Olut maistuu, siinä on tiettyä belgimäisyyttä, mutta hyvin matala humalointi tuntuu nykyisen olutkulttuurin ja -muodin keskellä oudolta. Reittausblogi kutsuu tätä neutraaliksi, minä sanoisin tätä scifi-friikkinä enimmäkseen harmittomaksi.

Olut on omalla tavallaan mielenkiintoinen, erityisesti tarinansa vuoksi. Kannattaa kokeilla.

Muualla verkossa

Stallhagenin tuotekortti oluesta
Reittausblogi
Video Youtubessa

Shepherd Neame

From Shepherd Neame 2014-11-11

Shepherd Neamen tuotteita rivissä

Shepherd Neame on kentiläinen panimo, joiden tuotteita on Suomesta saanut pitkään. Vanhin muistikuva minulta on Bishop's Fingeristä (RateBeer) Hilpeästä Hauesta 1990-luvulta. Se on katkeram perienglantilaisuutensa vuoksi takia hieman vaikea olut, josta minä olen aina pitänyt. Oluen erikoinen nimi tulee sormenmuotoisista tienviitoista, jotka opasttivat murhatun Canterburyn arkkipiispan Thomas Becketin haudalle.

Kun kutsu kävi Shepherd Neamen lehdistötilaisuuteen olutravintola Black Dooriin, niin lähdin mielelläni.

From Shepherd Neame 2014-11-11

Shepherd Neamen toimitusjohtaja J B Neame puhui panimostaan kauniilla brittiaksentilla

Toimitusjohtaja Neame osoittautui erinomaiseksi esiintyjäksi. Viestiä siitä, kuinka he pyrkivät tekemään laadukasta, perinteistä olutta, täydensivät kertomukset Canterburyn arkkipiispan murhasta ja siitä, kuinka panimon ensimmäisen höyrykoneen teki kukapa muukaan, kuin James Watt.

From Shepherd Neame 2014-11-11

Spitfire, Shepherd Neamen ehkä tunnetuin olut, jota pantiin ensimmäisen kerran kun Taistelusta Britanniasta oli kulunut 50 vuotta.

Spitfire on luonnollisesti saanut nimensä toisen maailmansodan hävittäjälentokoneen Supermarine Spitfiren mukaan.

"Spitfire IIA P7666" by P.H.F. Tovey, Royal Air Force official photographer -
This is photograph CH 1890 from the collections of the Imperial War Museums.
. Licensed under Public domain via Wikimedia Commons.

Spitfiren mainonnassa on käytetty runsaasti viitteitä taisteluun Englannista.

From Shepherd Neame 2014-11-11

Shepherd Neamen Whitstable Bay -oluet on suunniteltu moderneiksi oluiksi. Lehdistötilaisuudessa opin, että luomuoluen tekemisessä hankalaa on humalan tasalaatuisuus.

From Shepherd Neame 2014-11-11

Shepherd Neamen India Pale Ale on oluttyypin perinteinen edustaja

Shepherd Neamen kaltaisia perinteisiä, laadukkaita tuottajia tarvitaan. Uudella kokeilua on hienoa ja jännittävää, mutta paluu vanhaan ja hyvään ei ole ollenkaan hassumpaa sekään. Hiukan samankaltainen ilmiö on äijäruokalan viimeaikainen runsas ranskalainen ruoka. Äijäruokala suosittelee tämän panimon tuotteita.

Olutexpo 2014

Vaikka Olut-exposta päällimmäisenä mieleen jäi hyvä olut ja viski, niin paha maku jäi suomalaisesta alkoholipolitiikasta, eri viranomaisten ristiriitaisesta toiminnastaja mediasta. Informaatiota ja disinformaatiota riitti enemmän kuin kotitarpeiksi. Kohtuullisuus ja faktojen tarkistus pysyi tukevasti piilossa. En kuvittele olevani alkoholiasiain eritysasiantija, mutta on vaikea ymmärtää mitä järkeä on yliverottamalla siirtää euroja ja työpaikkoja Viroon; alkoholin haittoja emme saa ulkoistettua muualle. Suorastaan älytötä oli, että tilaisuuden nimeä jouduttiin vaihtamaan viranomaisen vaatimuksesta, vaikka nimen oli toinen viranomainen hyväksynyt.

Pilsner Urquell

From Olutexpo 2014-10-25

Sain kutsun Pilsner Urquellin tiskille, jonka takana oli aiemmasta blogauksesta tuttu Robert Lobovsky. Tällä kertaa Pilsner Urquell oli suodattamatonta ja kaksi päivää vanhaa. Tätä olutta kannattaa maistaa erityisesti silloin harvoin, kun sitä suodattamattomana saa. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että kahdesta mahdollisesta kuvaussuunnasta onnistuin valitsemaan väärän.

From Olutexpo 2014-10-25

Tynnyrinavausvälineet.

From Olutexpo 2014-10-25

Ja itse kaato.

Suomenlinnan panimo

From Olutexpo 2014-10-25

Suomen komein panimon logo

Suomenlinna on ainutlaatuinen paikka, maailmanperintökohde. Ja siellä tehdään nykyään erinomaista olutta: Suomenlinnan panimon Spithead Bitter kuuluu äijäruokalan vakio-oluisiin.

Viskejä

From Olutexpo 2014-10-25

Olen aina pitänyt hatuista ja viskeistä, joten expon sensuroitu osuus kiinnosti minua.

Suosikkiviskini on edelleen 16-vuotias Lagavulin, vaikka laivalta syksyllä tuotu Bowmore Black Rock jäi hyvin mieleen. Expossa oli myynnissä Lagavulinin Distiller's Edition. Hyvää, mutta sillä on nyrkit. Tavallinen 16-vuotias maistuu minulle paremmin.

From Olutexpo 2014-10-25

Olutexpo on suuri tapahtuma, maisteltavaa on valtavasti.

From Olutexpo 2014-10-25

The Glenlivet Nadurra oli niin hyvää, että etiketistä piti ottaa kuva, jotta nimen muistaisi

Pint please!

Hiukan pidemmäksi aikaa jäin juttelemaan Pint pleasen ständille, joka mainospuheen perusteella vaikuttaa kiinnostavalta ja hyödylliseltä, varsinkin jos sattuu olemaan pois kotinurkilta. Expon aikaan sovellusta ei vielä saanut Android-puhelimille, mutta se on juuri julkaistu. Asensin sen nyt ja se nimittelee minua nollalla juodulla oluella siideripissikseksi. En ole koskaan pitänyt juomisistani tai syömisistäni kirjaa, mutta tätä pitänee kokeilla.

Kyrö Distillery Company

From Olutexpo 2014-10-25

Viski ja sen juuri.

Kyrö Distillery Company ansaitsee erityismaininnan. Minusta on hienoa, että ihmisillä on rohkeutta tehdä Suomessa ruisviskiä. Pullosta saa tuotteena juurta, raakatislettä, ja neljä kuukautta vanhaa viskiä. Ihmiset kuulemma usein ihmettelevät viskin juuren kirkkautta ja meni minultakin hetki sitä ihmetellessä.

Äijäruokala seuraa suurella mielenkiinnolla tätä yritystä ja sen tuotteita.

From Olutexpo 2014-10-25

From Olutexpo 2014-10-25

Oma viski lasissa kelpaa hymyillä.

From Olutexpo 2014-10-25

Pyynikin käsityöläispanimon Timo Nurmi vastaanottaa viskitynnyriä. Kuva © Mervi Tilli.

From Olutexpo 2014-10-25

Pyynikin käsityöläispanimon Timo Nurmi esittelee viskitynnyriä. Kuva © Mervi Tilli.

Kiitokset

Äijäruokala kiittää kauniisti kutsusta ja luonnollisesti järjestäjiä. Kiitokset myös Timo Nurmelle ja Mervi Tillille kuvista, jotka sain Timolta omien epäonnistuneiden Kyrö Distillery Companyn kuvieni tilalle.

Tämä oli hieno tapahtuma, toivottavasti expolle tulee jatkoa ensi vuonna.

Spelttisämpylät

From Äijäruokaa: spelttisämpylät

Käytämme mielellämme pienten tuottajien tuotteita. Sain hyvän syyn leipoa pitkästä aikaa leipää saatuamme Heidin työtoverilta, jonka veli viljelee Birkkalan tilaa, muutaman paketin spelttituotteita. Olimme jo aikaisemmin puhuneet, että voisimme pitkästä aikaa tehdä hampurilaisia.

From Äijäruokaa: spelttisämpylät

Paketin mukana tuli kaksi vihkoa, joista toinen on spelttiesite ja toinen reseptikokoelma. Reseptejä löytyy myös tilan verkkosivuilta.

Kiireisen spelttisämpylät

Täysjyvä, 4 suurta sämpylää

From Äijäruokaa: spelttisämpylät

Sämpyläreseptin otin suoraan Birkkalan reseptivihosta, mutta käytin nesteenä vaaleaa olutta, Velkopopovický Kozelia. Tein vain neljä sämpylää alkuperäisen reseptin kahdeksan sijasta, koska hampurilaisiin tarvitsee isoja sämpylöitä.

Tarvitset

3 dl vaaleaa olutta
25 g tuorehiivaa
½ tl suolaa
½ dl öljyä
½ rkl juoksevaa hunajaa
7 dl puolikarkeita täysjyväspelttijauhoja

Lämmitä olut kädenlämpöiseksi ja lisää suola, öljy ja hunaja. Alusta taikina pehmeäksi spelttijauhoilla, joihin olet sekoittanut hiivan. Anna taikinan nousta noin 15 minuuttia. Kaada kohonnut taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Ripottele pinnalle hieman jauhoja ja muotoile taikina kevyesti tangoksi. Leikkaa tanko neljään osaan. Nostele palat pellille ja paista heti 225 °C noin 15 minuuttia. Älä peitä sämpylöitä paistamisen jälkeen, jotta ne jäävät mukavan rapeiksi.

From Äijäruokaa: spelttisämpylät

Sinihomejuustokastike

2 dl kuohukermaa
½ dl vettä
½ sipuli hienoksi silputtuna
voita
1 rkl mustapippuria
60 sinihomejuustoa
muutama oksa tuoretta timjamia, lehdet irroitettuna varsista

Sulata voi kastikekasarissa, lisää sipulisilppu ja mustapippuri. Kuullota sipuli. Lisää vesi ja hetken päästä kerma. Mausta ja keitä kokoon. Lisää sinihomejuusto.

Jauhelihapihvit

From Äijäruokaa: spelttisämpylät

400 g luomunaudanlihaa
suolaa
mustapippuria
voita ja öljyä paistamiseen

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Tee lihasta isot pihvit ja paista öljyn ja voin seoksessa. Älä paista liian kypsiksi!

From Äijäruokaa: spelttisämpylät

Leikkaa punasipulia ja tomaattia siivuiksi. Kasaa hampurilaista ja tarjoa vaikkapa salaatin kera.

Kommentit

Sämpylät olivat yhdessä kastikkeen kera onnistuneimmat osat illallista. Sämpylät olivat varsin tuhteja, kuten pelkästä täysjyväjauhon käytöstä saattoi odottaakin, mutta oikein hyviä. Sinihomejuuston lisääminen Äijäruokalan perinteikkääseen mustapippurikastikkeeseen oli hyvä idea. Seuraavaksi hampurilaisten kasaamiseen käytetään pitkiä cocktailtikkuja ja salaattia tulee myös hampurilaisen väliin, ei pelkästään salaattiin. Salaatti olisi voinut olla kreikkalainen. Hyvää, mutta kehitysideoitakin löytyi, joten oishikatta 3/5.

From Äijäruokaa: spelttisämpylät

Birkkalan tila

Birkkalan tilan tuotteita saa hyvin varustetuista ruokakaupoista ja lisätietoja saa tilan verkkosivuilta.

Birkkalan tila
Spelttireseptejä