sunnuntai 30. syyskuuta 2012

La Lanterna di Vittorio

23.8.

From Äijäruokaa 2012-09

Pitkän, raitisilmamyrkyksentäyteisen päivän jälkeen oli nälkä. Päädyimme La Lanterna di Vittoriooon ja sen pienelle, katetulle sisäpihalle.

Listalta

From Äijäruokaa 2012-09

Heidi valitsi lasagna bolognesen

From Äijäruokaa 2012-09

ja minä lasagna quattro formaggin.

Syntisen hyvää ja parasta lasagnea mitä olen koskaan saanut. Liian usein lasagne on kuiva, täällä se oli mehevääkin mehevämpi. Amerikkalaisia ravintoloita usein vaivaava ylettömän suuri annoskokokin loisti poissaolollaan.

Lopuksi kysymys: mistä mielestänne saa Helsingin parasta lasagnea?


Näytä suurempi kartta

torstai 27. syyskuuta 2012

Kun kuva haisee kadulta: Helsinki Street

From Äijäruokaa 2012-09

Tänä vuonna on tullut ainakin tuplattua aikamäärä, jonka olen viettänyt ulkomailla. Eräs seurauksista on se, että olen aikaisempaa selvemmin tajunnut kuinka vähän olen seurannut sitä, mitä omassa, rakkassa kotikaupungissani tapahtuu. Tälläkin kertaa oli silkkaa onnea, että poimin bussilukemiseksi jo viikon verran eteisen pöydällä lojuneen Kamera-lehden, josta huomasin, että aivan työpaikkani lähettyvillä on suomalaisten valokuvaajien näyttely Helsinki Street.

Katuvalokuvaus on minun suosikkivalokuvausgenrejäni, joten näyttelyssä oli oikeastaan "pakko" käydä. Laboratory-galleria löytyy osoitteesta Erottajankatu 9 B, sisäpihalta. Näyttelyn joistakin kuvista pidin hyvinkin paljon, joten suosittelen vierailua. Näyttelyyn ei ole pääsymaksua.

Muualla verkossa


Helsinki Street kaistankulutusraja on tullut täyteen, joten sivut eivät valitettavasti toimi, mutta löysin googlaamalla Skenet-sivustolta muun muassa aukioloajat.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Cottage Pie with Stout

From Äijäruokaa 2012-09

Voiko laatikkoruoista saada kauniita kuvia? Ei ainakaan ylimittaisessa vuoassa.

Lauantai-illan vietin vieraana Ketun keittiön Bilbon syntymäpäiväjuhlissa. Minun panokseni juhliin oli joskus myös landlord's piena tunnettu cottage pie. Resepti on peräisin Will ja Fiona Beckettin keittokirjasta An Appetite for Ale ja sitä muunsin vain hieman ainososien määrän muutoksilla, jotka sanelivat pakkauskoot ja vaihtamalla lihaliemen kantarellifondiksi. Oikaisin lisäksi perunasoseessa käyttämällä härskisti Oolannin pakastepussin sisälltöä. Aika ei riittänyt alusta asti tekemiseen tällä kertaa.

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään tämän kaltaistakaan ja olin nähnytkin tätä käsittääkseni vain kerran: Columbus Circlen Whole Foodsin valmisruokatiskillä New Yorkissa. Tämä englantilainen klassikko tuntui kuitenkin oikein soveliaalta hobittijuhliin varsinkin kun Beckettien reseptissä käytetään olutta, joka maistuu oikein hyvin hobiteillekin.

Tarvitset


öljyä paistamiseen
400 g naudan paistijauhelihaa
2 pientä sipulia hienonnettuna
2 porkkanaa pilkottuna
½ tl timjamia
1 rkl vehnäjauhoja
225 ml vettä, johon on sekoitettu luraus kantarellifondia
175 ml stouttia
3 tl Worchestershirekastiketta
(1 rkl ketsuppia)
merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria

400 g perunasoseainesta
25 g voita
4 dl maitoa
merisuolaa

Ruskista jauheliha kevyesti. Poista liha pannulta, lisää pannulle öljyä ja paista sipulia ja porkkanaa matalalla lämmöllä viitisen minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet.

Lisää timjami ja jauhot. Paista muutama sekunti. Lisää lihaliemi ja olut. Keitä hiljaa kunnes liemi sakenee. Palauta liha pannulle, kiehauta. Lisää worchester-kastike ja halutessasi ketsuppia tuomaan makeutta. Keitä hiljaa puoli tuntia. Tarkista maku, mausta suolalla ja pippurilla.

Kuumenna uuni 200 °C.

Siirrä kasvis-lihaseos uunivuokaan, valmista perunasose pussin ohjeen mukaan ja levitä sose tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa 35-40 minuuttia kunnes peruna on kauniisti ruskistunut.

Valokuvaus


Kannattaa huomata, että jos säätää kameran valkotasapainoa, niin säätö pitää tehdä uudelleen kun luonnonvalo on kadonnut kokonaan. Muuten syntyy keltainen kuva ellei tee asiaa RAW-kuvan kautta.

Kommentit


Lopputulos ehdottomasti enemmän kuin osionsa summa. Maittavaa ja kaiken lisäksi edullista ruokaa. Oishikatta 4/5.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Flada 13: illallinen

From Flada 13

Mainion brunssin jälkeen odotukset illallisesta olivat korkealla, kun eräänä elokuun iltana suuntasimme kohti Flada 13 -ravintolaa; omistaja Jarmo Salosen kutsumana.

Ravintola oli lähes täynnä saapuessamme. Onneksi tilaa löytyi sen verran, että saimme vaihdettua pöytämme mieluisammaksi ja myös paremmin valokuvaukseen sopivaksi.

From Flada 13
Kauniit voisiivut tehtiin juustohöylällä!

Flada 13 panostaa laatuun, tuoreuteen ja lähiruokaan. Keskustelimme ravintolan toisen omistajan, Jarmo Salosen, kanssa muun muassa possun ja kanan kypsentämisestä. "Tyypillinen virhe on, että lihaa kypsennetään liian paljon, jolloin siitä tulee kuivaa. Riittää, että liha käy riittävän korkeassa lämpötilassa. Silloin se on turvallista, mutta jää vielä meheväksi", olivat kutakuinkin Salosen sanat.

From Flada 13
Alkuruokana ollut kantarellikeitto oli erinomainen.

From Flada 13
Arin pääruoka: rosmariinipossu. Mehevyyslupaus täyttyi. Jopa Heidi innostui possusta maistettuaan palasen, vaikka ei juuri koskaan syö possua.

From Flada 13
Heidin pääruoka: Erinomainen pihvi, jonka kypsyysaste oli täydellinen.  Suomessa on harvoja paikkoja, joissa medium miinuksena tilatun pihvin saa oikeasti verta tihkuvana. Salosen suositteleman viini täydensi mehukkaan pihvin. Kalliista hinnasta huolimatta viinilasia täydennettiin illan aikana.

From Flada 13
Heidin jälkiruoka: uuniomenapannacotta

Jälkiruoatkin maistuivat. Heidi valitsi uuniomenapannacottan ja Ari mustikkapiirakan vaniljajäätelöllä. (Jälkimmäisestä ei valitettavasti tullut edustavaa kuvaa.)

Viiniä ja vettä jouduimme odottamaan pariin kertaan: henkilökunnalla riitti selvästi töitä, ja tarjoilija ei aina huomannut lasien tyhjenemistä. Muuten palvelu toimi erinomaisesti. Tunnelma oli hämärän valaistuksen ja kynttilöiden ansiosta intiimi ja romanttinen. Hyvänkin illallispaikan voi nimittäin pilata liian kirkkaalla valaistuksella.

Flada 13 illallinen jätti hyvän mielen, ja muiston elegantista sekä herkullisesta ateriasta. Voimme suositella ravintolaa lämpimästi myös illallispaikkana.

Muualla verkossa

Flada 13, kotisivut
Flada 13, Facebook-sivut
TableOnline: pöytävaraukset
Eat.fi

Tekstin kirjoittivat Heidi ja Ari yhdessä.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Rapujen juhlaa

Arilla on antennikammo. Kaikki merenelävät, joilla on antenni, saavat Arin kädet tutisemaan. Tämä ei tule esille kovin usein, mutta kesti hetki saada Ari houkuteltua firmani Moniverson vuotuisiin rapujuhliin elokuun alussa. Lähteminen helpottui, kun kerroin, että tapana on ollut herkutella muillakin ruokalajeilla.


Arin käyntikortti: quiche


Niin kauan kuin olen Arin tuntenut, hän on puhut quichesta. Eikä suotta. Quiche on selkeästi yksi monista Arin onnistuneista herkuista; Arin käyntikortti. Näihin juhliin Ari taituroi quiche savoyarden.



Yksi antenniotus tuhottu!


Olen ylpeä Arista: hän sai tuhottua yhden antenniotuksen itse kammostaan huolimatta! Minä autoin hieman, joten pääsimme molemmat nauttimaan muutaman herkullisen rapuleivän. :)









Grilliruokaa ja ihania salaattia


Rapujen jälkeen siirryimme pääruoan eli grillattavan lihan ja salaattien pariin. Kiitos Annelille ja Pirjolle upeiden salaattien loihtimisesta.





Loppuhuipennuksena piiras ja juustoja


Iltamme päättyi herkulliseen piiraaseen sekä juustoihin. Kiitos Arille tämän blogauksen kuvista. Ja erityiskiitos Moniverson kollegoille herkullisesta, hauskasta ja kaikinpuolin ikimuistoisesta illasta!





perjantai 14. syyskuuta 2012

Rottia kaduilla

From New York August/September 2012

Jättimäinen rotta kadulla pysäyttää hetkeksi. Näin kuulemma voi käydä jos ammattiyhdistysliike on tyytymätön työnantajan toimintaan. Viesti on selkeä. Suomeen tällaista mielenilmausta on ainakin minun vaikea kuvitella.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Syödään hyvin - tehdään hyvää!

From Äijäruokaa 2012-09

Kuusi ravintolakoulu Perhon kokkiopiskelijaa on avannut kahvilan Espan lavalle. Facebook-ryhmän mukaan luvassa on "musiikkia, kulttuuria ja hyvää fiilistä". Tuotto lahjoitetaan pääkaupunkiseutulaiselle kohteelle: ehdokkaita on kuusi ja asiakkaat äänestävät voittajan. Kahvilan toimintaa voi seurata Facebook-ryhmässä Syödään hyvin - tehdään hyvää!.


From Äijäruokaa 2012-09

Aukioloajat



From Äijäruokaa 2012-09

Kuinka monesta helsinkiläiskahvilasta pääsee kuudella eurolla ulos?


From Äijäruokaa 2012-09

Maittava ja oivallinen spelttilakritsaspelttimutakakku

Espan lavan seutu on täynnä hohtavan valkeilla pöytäliinoilla sisustettuja kahviloita, joten maanläheisempi ote sisustuksessa, palvelussa ja tuotteissa on raikas tuulahdus. Ja se mutakakku Laitilan karpalolimonadin kanssa, se oli oikein hyvää. Äijäruokala suosittelee.


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Pienet paprikamunakkaat

From Äijäruokaa 2012-09

Jokin aika sitten näin Facebookissa kauniin kuvan, jossa paprikasiivu oli täytetty munalla. Ajatus viehätti, joten tein oman version. Reseptin ainesosamäärät ovat karkeita, koska tämä oli ensimmäinen kokeilu. Kokeilun perusteella noin sentin korkuiseen paprikaviipaleeseen mahtuu 1½ kananmunaa.

Tarvitset


luomukananmunia
punaisen paprikan
kirsikkatomaatteja
vastajauhettua mustapippuria
merisuolaa
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä paistamiseen

Riko munat astiaan, mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa paprikasta poikittain noin sentin korkuisia siivuja. Leikkaa kirsikkatomaatit kahdeksaan osaan.

Kuumenna pannu keskilämmölle ja laita sille paprikaviipaleet ja laita jokaisen viipaleen sisälle kirsikkatomaattikuutioita. Täytä kananmunalla ja kypsennä miedolla lämmöllä. Koristele basilikanoksalla.

Nauti paahtoleivän kera.

Kommentit


Tästä tuli hyvää ja kaunista, joten harvinainen oishikatta 5/5. Kypsennysajan pituus yllätti.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Maissi – Makumatka Kanadaan

Maissi saa minut aina muistoissani Kanadaan ja lukuvuoteen 1994–1995, jonka vietin paikallisessa high schoolissa Niagaran niemimaalla Rotari-vaihto-oppilaana. En ikinä unohda, kuinka seisoin nuorena tyttönä jättimäisen maissipellon vieressä, jossa viljelykset ylsivät pääni yläpuolelle. Ensimmäisen maistin jälkeen elinikäinen rakkaussuhde maissiin oli syntynyt. Joskaan esikeitetyt maissit eivät ole koskaan nostaneet makunystyröitä tuoreen maissin tasolle.




Maissia kanadalaisittain


Arin ollessa elokuussa New Yorkissa löysimme iloksemme tuoretta maissia. Teimme maissia kanadalaisittain, mikä on itselleni se ainoa oikea tapa syödä maissia.

Valmistaminen on varsin helppoa. Ensin maissit kuoritaan, ja kova kantaosa katkaistaan pois. Kuoren alla oleva valkoinen höyste ei ole vaarallista. Jos ei pidä siitä, sen voi pyyhkiä huolellisesti pois.

Maisseja keitetään, kunnes ne ovat syöjien makuun sopivan pehmeitä.



Mikä tekee maissista kanadalaisen (tai amerikkalaisen)? Maustaminen! Unohda kaikki valmiskastikkeet, joita erilaisilla festivaaleillakin tyrkytetään. Näiden sijaan voitele valmiit maissintähkät kauttaaltaan voilla. Mausta lisäksi tuoreella, itse rouhitulla mustapippurilla ja suolalla.

Maissi toimii joko sellaisenaan pieneen nälkään tai esimerkiksi grilliruoan kylkiäisenä osana isompaa ateriaa.

Mistä tuoretta maissia?


Sadonkorjuuaika on maissin kulta-aikaa, mikä näkyy New Yorkissa edullisina hintoina. Newyorkilaisesta Whole Foods -kauppaketjusta sai kuluneella viikolla paikallista maissia yhteensä viisi kappaletta kahden dollarin hinnalla.

Ei hätää – tuoretta maissia saa Helsingistäkin, ainakin Stockmann Herkusta. Hinta tosin on roimasti pohjoisamerikkalaista kaimaansa kalliimpi. Makuelämys on kuitenkin jokaisen euron arvoista.

(Tämän kirjoituksen kuvista saan kiittää Aria. :)

Great Jazz on the Great Hill

From New York August/September 2012

New Yorkin kesä on täynnä erilaisia ilmaistapahtumia, joista kannattaa ottaa etukäteen selvää. Osa on hienoja, osa on floppeja. Great Jazz on the Great Hill -festivaalista jäi hyvä muisto. Kaunis kesäinen päivä, hyvää siideriä ja maittava välipala. Väkeäkin oli sopivasti, joten esityksiä mahtui seuraamaan mukavasti.

Great Jazz on the Great Hill on jokakesäinen tapahtuma, jota vietettiin elokuussa Steve Kroonia, Alyson Williamsia ja Wyliffe Gordonia kuunnellen.

From New York August/September 2012

Piknik! Alkoholin julkinen käyttäminen on kiellettyä (ei että tähän pulloon olisi kukaan kiinnittänyt mitään huomiota), joten kuvan pullossa on alkoholitonta normandialaista Duche de Longueville -siideriä. © Heidi

Steve Kroon


From New York August/September 2012

Latinosoundeja toi mukanaan Steve Kroonin orkesteri.


From New York August/September 2012

From New York August/September 2012

Poikkihuilua en muista aikaisemmin jazz-orkesterissa nähneeni.

Ruokaa


From New York August/September 2012

Jos eväät olivat jääneet kotiin niin paikalla olivat Bongo Brothers NYC Cuban Food Truck, The Morris Truck ja Van Leeuwen Artisanal Ice Cream Truck.

From New York August/September 2012

Meille maistuivat kanasliderit.

Alyson Williams


From New York August/September 2012

Toisena esiintyjänä oli Alyson Williams, Jazzmobilen laulukilpailun voittaja.

From New York August/September 2012

Williams sai ihmiset tanssimaan.

Wyliffe Gordon


From New York August/September 2012

Tapahtuma huipentui Wyliffe Gordonin kesän ainoaan esiintymiseen.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Sinne ja takaisin

From

Ensimmäinen kohde New Yorkissa oli yllätyksettömästi Strawberry Fields.

Elokuun 16. päivänä oli aika palata New Yorkiin. Minulla oli välilasku Lontoon Heathrowssa, jossa oli paitsi rasittava toinen turvatarkastus, niin myös portilla odottava yllätys. Ensin lentoemäntä ilmoitti, että lentolippuni päivitetään parempaan ja sen jälkeen pukumies esitteli itsensä Yhdysvaltain jonkin turvallisuuselimen edustajaksi ja esitti muutaman kysymyksen.

Kolmas vierailukerta kahdeksan kuukauden sisään oli ilmeisesti herättänyt epäilyksen, että etsisin maasta laitonta työpaikkaa. Mies oli tyytyväinen vastauksiini ja British Airways palkitsi "kärsimykseni" juhlavalla jalkatilalla ja kolmen ruokalajin lentokoneaterialla, jonka pääruoan sain valita itse. Ehkä se oli jopa hieman parempaa kuin normaali lentokoneruoka.

Rajalla kohtelu oli aikaisempia kahta kertaa epäluuloisempi; ehkä ei olisi pitänyt sanoa, että olen tulossa tapaamaan vaimoani. "Onhan sinulla kotona työpaikka? Ethän ole hakemassa täältä työpaikkaa?" oli kysymysten linja.

Newarkista Manhattanille


Newarkin kentältä pääsee näppärästi julkisilla kunhan tajuaa kaksi asiaa. Ensinnäkin Air Trainiin ostettu 12,50 USD lippu kelpaa myös New Jersey Transitin junaan, joka vie Penn Stationille. Toiseksi junalla mennään pääteasemalle Manhattanin Penn Stationille, vaikka varomattoman matkailijan iloksi myös New Jerseystä löytyy Penn Station.

Penn Stationilta pääsee helposti MTA:n metrojärjestelmään, jossa suunnistaminen on jo varsin helppoa.

Valokuvausta


From New York August/September 2012

Samyang 8 mm kalansilmä


Helsinki-Vantaalta takertui hihaan Samyangin 8 mm kalansilmä, jota olen päässyt kokeilemaan aikaisemmin. Nyt se löytyi useampaa kymppiä halvemmalla kuin mitä sen saa Suomesta tai Yhdysvalloista. Olin tammikuun ja toukokuun matkoilla moneen kertaan harmitellut sitä, että levein objektiivini on 18 mm. Kalansilmää tulikin käytettyä paljon rakennusten, laivojen ja Imagine-mosaiikin kuvaamiseen.

Manhattanilta Newarkiin


Ensin kannattaa luonnolliseti olla hyvin varma siitä miltä New Yorkin kentältä kone lähtee sillä niitä löytyy peräti kolme (JFK, Newark ja La Guardia). Lisäksi sunnuntaiaamuisin metroa voi joutua odottamaan hyvän tovin. Lause "Missä se C-juna oikein viipyy?" toistui monta kertaa lähtöaamuna.

Manhattanin Penn Station on iso metroasema ja vaikka kylttejä seuraamalla New Jersey Transitin junat löytyvätkin niin paikat tuntevasta oppaasta on runsaasti apua (kiitos, Heidi).

Newarkilta Chicagoon



Bombardier CRJ-700 © Mark Wagner (Creative Commons 2.5)

Erikoisesti edullisehkot lentoni veivät minut ensin Chicagon O'Haran lentokentälle American Eaglen Bombardier CRJ-700 pikkukoneella. The Windy Citynä tunnetun kaupungin lennot ovat kuulemma usein myöhässä sään vuoksi. Sää ei tällä kertaa ollut ongelma.

Ilahduttavasti Chicagossa ei ollut toista turvatarkastusta, joten pääsin jonottamisen sijasta toiselle aamiaiselle Starbucksiin (grande cool lime ja mustikkamuffinsi). Epätyypillisesti itselleni päädyin juttelemaan kahden suomalaisen kanssa portilla ja aika kuluikin mukavasti kunnes boardingin jälkeen koneessa oli tai epäiltiin olevan sivuvakaimessa vikaa. Samalla kun lähtöaikaa siirrettiin toistuvasti eteenpäin American Airways ravitsi meitä vedellä ja välipalapatukalla.

Lentopelkoisilla lienee ollut mukavaa koko matkan ajan?

Vantaa - Helsinki


Aika harva tuntuu tietävän, että HSL:n bussilla 615 pääsee Rautatientorille. Se on täydempi kuin Finnairin bussi, mutta toisaalta se pysähtyy tasaisin väliajoin jättämään matkustajia. Muutaman euronkin siinä säästää.