keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Appelsiininen kalakeitto



Talvi on keittojen aikaa ja tämä Pepita Ariksen kirjasta Espanjalainen keittiö peräisin oleva sopa cachocerreña osoittautui mainioksi kokemukseksi. Kirjan mukaan keittoon käytetään yleensä kummeliturskaa, mutta mikä tahansa muukin valkealihainen kala käy.

Reseptin happaman appelsiinin jouduin googlaamaan ja osoittautui, että sitä kutsutaan myös pomeranssiksi. Kokeilin Stockan herkkua, mutta selvisi, että pomeranssi ei kuulu heidän valikoimiinsa. Kirja opastaa, että kaksi pomeranssia voi korvata kahdella appelsiinilla ja sitruunalla.

Puolitin kirjan reseptin ja jätin persiljan pois koska en ole sen suuri ystävä kuin joissakin harvoissa yhdistelmissä. Tomaatit kannattaa kaltata ennenkuin niitä yrittää kuoria.

Tarvitset



500 g turskaa
6 dl vettä
2 appelsiinia
1 sitruuna
2 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulin kynttä kuorineen
1 pieni sipuli silputtuna
½ tomaatti kuorittuna, siemenettömänä ja pilkottuna
2 pientä perunaa viipaloituna
½ tl paprikaa
suolaa
mustapippuria
(½-1 tl tuoretta persiljaa koristeluun)

Fileoi kala ja paloittele ne kolmeen osaan. Säästä perkeet. Pane fileepalat lautaselle, ripottele hiukan suolaa ja laita viileään. Pane perkeet kasariin, lisää vesi ja appelsiinin kuoresta leikattu spiraali. Kuumenna kiehuvaksi, kuori vaahto, pane kansi päälle ja anna kiehua puoli tuntia.

Kuumenna öljy kovalla lämmöllä isossa padassa. Murskaa valkosipuli veitsenlappeella ja paista ruskehtaviksi. Ota valkosipuli pois padasta ja heitä se pois. Vähennä lämpöä. Kuulota sipuli miedolla lämmöllä ja lisää tomaatti kuulottamisen puolivälissä.

Siivilöi pataan kuuma liemi, lisää halutessasi appelsiininkuori. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja kypsennä noin viisi minuuttia.

Lisää kalapalat vähitellen, jotta liemi kiehuu koko ajan. Lisää appelsiineista ja sitruunasta puristettu mehu ja paprika sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Keitä hiljaa noin vartti.

Kommentit



Valmistus on hyvin ykskertaista kuten reseptistä näkee. Sitrushedelmien mehujen jälkeen ilmaan nousee voimakkaaja niiden tuoksu ja keitto muuttuu yllättävän keltaiseksi kun mehu lisätään. Valmistusvaiheessa jouduin lisäämään ylimääräistä nestettä, jotta sain kalat mahtumaan valmistusastiaan. Perunat menivät hiukan muhjuksi, koska leikkasin liian ohuita viipaleita.

Mutta lopputulos oli maukas, oishikatta 4/5.

Fuller's Vintage 2010



Monista hyvistä olutravintoloista ja myös Alkon valikoimista löytyy vuosittain Fullerin panimon mainiota Vintagea, jota äijäruokala suosittelee, mutta suosittelee myös unohtamaan parasta ennen päivämäärän. Tällaiset oluet usein vain paranevat vanhetessaan. Oluen ystävät, hakekaaa omanne niin kauan kuin sitä on vielä myynnissä.

Muualla verkossa



RateBeer
Fuller's

maanantai 10. tammikuuta 2011

Pekonikastike


Blogini projektilistalla on ollut jo pitkään kasvis- ja kalaruokien lisääminen, mutta projekteiksi ne ovat jääneet ja tämä vuosi alkanut siinä mielessä hyvin huonosti, että vuoden ensimmäinen blogaus oli lihapata ja eilen kauppareissulla takertui hihaan toiseksi viimeistä päivää myynnissä oleva sisäfilepihvi.

Seuraksi halusin pekonikastikkeen, jollaista olin maistanut muistaakseni lounaalla ravintola Belgessä, mutta en löytänyt verkosta järjellisen oloista reseptiä, joten kastikkeen kehitin lopulta omasta päästäni.

Tarvitset



50 g pekonia
keltasipuli silputtuna
1 dl tummaa tsekkiolutta
rosmariinin oksa
1 tl kantarellifondia
1 tl fariinisokeria
maissitärkkelystä
vettä
mustapippuria
(suolaa)

Ruskista pekoni ja siirrä se syrjään. Kuullota sipulisilppu pekonin rasvassa. Lisää olut, rosmariinin oksa, fondi, fariinisokeri ja mausta mustapippurilla. Keitä hetki kokoon matalalla lämmöllä ja lisää tarvittaessa vettä. Poista rosmariinin oksa. Suurusta pienellä määrällä kylmän veden ja maissitärkkelyksen seosta ja keitä hiljaa vielä kolme minuuttia. Lisää suolaa tarvittaessa.

Kommentit



Tästä tuli hyvää, mutta löysin itsestäni jälleen kerran piirteen, että laitan lautaselle liikaa raskasta kastiketta kun paljon pienempi määrä riittäisi. Kuviin en ole tyytyväinen - sedällä on liian hieno kamera, jonka käyttöä sisätiloissa pitäisi opetella.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Kreolipata



Tammikuun ruokahaaste on Latinalainen Amerikka, joten ei ole ihme, että keittokirjahyllyistä nousi esiin Babette de Rogièresin Creole vaikka isäntäpariskunnan henkilöhistorian vuoksi brasilialainen ruoka olisikin ollut sopivampaa.

Kreolikeittiöistä tunnetuin versio on louisianalainen versio, mutta samantyyppistä ruokaa tehdään myös Karibialla, muunmuuassa Guadeloupella, josta kirjan kijoittaja de Rogières on kotoisin. Haasteessa mainitaan talvi ja mikä olisi sen talvisempaa kuin lämmittävä pataruoka?

Tarvitset



1 kg sisäpaistia
sipuli
2 valkosipulin kynttä
juustokuminaa
suolaa
mustapippuria
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja laita palat syvään astiaan. Lisää sipuli ja valkosipuli ja lopuksi juustokumina. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada sekään öljy ja etikka. Sekoita hyvin ja anna marinoitua 2-3 tuntia ennen valmistusta. Säilytä marinadi.

3 rkl rypsiöljyä
1 rkl tomusokeria
2 laakerinlehteä
nippu timjamia silputtuna
nippu silolehtipersiljaa silputtuna
2 kevätsipulia silputtuna
2 neilikkaa
2 sipulia silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
1 habanero (Scotch bonnet)
2 porkkanaa paksuina tikkuina
2 perunaa kuutioina
½ lanttu ronskeina paloina
1 rkl sitruunaetikkaa

Kuumenna öljy ja sokeri padassa ja anna sokerin karamelisoitua. Kun se on ruskistunut lisää liha ja jatka sekoittaen kovalla lämmöllä kunnes neste on kadonnut. Ruskista lihat hyvin lisäten silloin tällöin muutamia pisaroita vettä. Kirja ei mainitse, että ruskistaminen on syytä tehdä muutama pala kerrallaan, mutta tuskin tässäkään reseptissä on tarkoitus keittää lihoja. Ehkä kirjoittajan astia on laajempi kuin tyypillinen suomalaisesta kodista löytyvä pata.




Erään muinaisen ihmissuhteen opetuksiin kuuluu se, että paistettavat ruoat tehdään omassa, ei tyttöystävän, keittiössä. Silmälaseistani tuskin näki läpi tämän aterian valmistamisen jäljiltä. Tämä ystäväpariskunta on ainakin toistaiseksi antanut anteeksi kunhan olen siivonnut suurimmat sotkut jäljiltäni.




Hupaisa yksityiskohta oli kuinka korkealla kuivattu habanero kellui ennenkuin se oli imenyt lientä sisäänsä. Kelluvasta habanerosta ei tullut valitettavasti otettua kuvaa.



Lisää vettä niin, että liha peittyy. Ongi sipuli ja valkosipuli marinadista ja lisää ne pataan. Lisää laakerinlehdet, timjami, persilja, kevätsipuli, neilikat ja kaksi sipuli sekä valkosipuli. Lisää kokonainen chili varoen, että se ei rikkoudu. Hauduta keskilämmöllä 30 minuuttia.

Lisää porkkanat, perunat, lanttu ja etikka. Keitä vielä 15 minuuttia. Tarjoile kuumana.

Kommentit



Suhtauduin kyynisesti kirjan hyvin lyhyeen valmistusaikaan, 65 minuuttia, ja aikaa menikin yli kaksi tuntia. Reseptin hankalin kohta oli sana turnipsi. sana tarkoittaa eri maailman alueilla lanttua, naurista tai pelkästään rehuksi käytettävää nauriin sukulaista. Meidän pataamme päätyi lantunpuolikas. Lanttu ja porkkanat ovat alkuperäisessä reseptissä cut into sticks, joka toi meille kaikille mieleen julienne-leikkauksen, mutta ruokalajityyppi ja kirjan kuva sai meidät leikkaamaan juurekset huomattavasti isommiksi.

Pääruoasta tuli hyvää, mutta ei loisteliasta. Kokonaisen habaneron tulisuus oli mystisesti kadonnut - ehkä se sittenkin olisi pitänyt rikkoa - ja voimakkaimmin padassa maistui timjami. Samoin etikka olisi ehkä kannattanut lisätä myöhemmin. Onnistumisen iloa tuottivat juurekset, joiden kypsymisaste oli sopiva. Kypsää, mutta ei mitään muhjua.




Ananaslisuke...



...ja syntisen hyvä vanukas.


Parhaat maut syntyivät illan isännän brasilialaisista lisäkkeistä: ananasjuttu ja vanukas. Kummankaan reseptiä minulla ei kuitenkaan vielä valitettavasti ole. Mielenkiintoista oli myös nähdä miten riisi valmistetaan brasilialaisittain. Näiden ohjeet saan toivottavasti itselleni jossain vaiheessa.

Oishikatta 3/5 lihapadasta. Kuvaavin kommentti kokeilun uhreilta oli "vähän fiinimpi karjalanpaisti". Ei että karjalanpaistissa olisi mitään vikaa, mutta tällä ei osallistuta ruokahaasteeseen.