Kurpitsalatte

From Äijäruokaa: November , 2015

Äijäruokalassa ehti kurpitsakausi mennä lähes ohi, mutta kannoin lauantaina kaupasta kaksi myskikurpitsaa kotiin. Heidi toivoi sunnuntaibrunssille tätä kurpitsalattea, jonka resepti löytyi Me naiset -lehdestä.

Tarvitset

neljälle

¼ myskikurpitsaa
6 dl maitoa
1 tl kanelia
½ tl kardemummaa
1 rkl tummaa ruokokidesokeria
4 shottia espressoa

Kuumenna uuni 200 °C.

Kuori kurpitsa ja pilko se kuutioiksi ja paahda kuutiot pehmeiksi, noin 25 minuuttia. Lämmitä maito kattilassa ja lisää mausteet ja sokeri. Anna kiehua viisi minuuttia. Valmista kahvi kurpitsojen paahtuessa. Nosta kattila hellalta. Lisää kurpitsakuutiot ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

Kaada kuppien pohjalle kahvi ja päälle maitoseos. Koristele kanelilla.

Kommentit

Inhoan kahvia sen lähes kaikissa muodoissa, joten en kommentoi tätä itse. Tästä tuli kuulemma erittäin hyvää, oishikatta 4/5.

Ginger Mango Lassi

I have never been very fond of lassis but in New York I found out that the reason is simply the fact that I have only ever gotten too sweet lassis before I visited restaurant Gandhi with Heidi and some of her friends. We had some good time and an excellent dinner and it was very nice to hear about the food we were eating. So I write this in English in order to be able say thank you for a great evening.

So, how would I make a nice lassi at home? I googled for proportions and found Jame Oliver's mango lassi recipe. There were fresh mangos at Stockmann but I chose a jar of mango jam and the ginger addict in me picked up a jar of ginger jam from a shelf. If it has ginger in it it cannot be bad, remember?

Ingredients

8 dl fatty, organic yogurt (I used the stuff that the Finnish bloggers often call partaäijä i.e. bearded old man
4 dl full fat milk
3 tbsp mango jam
2 tbsp ginger jam

Mix everything together well.

Enjoy. This was a good drink and not too sweet at all, some might think it's too sour. Maybe a tad too thick and I must try fresh mangos when I have more time. A lazy, but a nice version. Oishikatta 3/5.

The Photograph

For once I had the energy to set up a tripod and use a slow shutter time. I also digged up my best piece of glass for this picture, the AF Micro Nikkor 60 mm, it's old and weighs 42 metric tonnes but it is a good objective. However, I am not happy about the picture; I should have used more time for it.

$ exiv2 ../orig/DSC_0024.NEF 
File name       : ../orig/DSC_0024.NEF
File size       : 10393867 Bytes
MIME type       : image/x-nikon-nef
Image size      : 4352 x 2868
Camera make     : NIKON CORPORATION
Camera model    : NIKON D90
Image timestamp : 2012:03:21 18:58:33
Image number    : 
Exposure time   : 1/4 s
Aperture        : F8
Exposure bias   : 0 EV
Flash           : No flash
Flash bias      : 
Focal length    : 60.0 mm (35 mm equivalent: 90.0 mm)
Subject distance: 
ISO speed       : 800
Exposure mode   : Shutter priority
Metering mode   : Multi-segment
Macro mode      : 
Image quality   : RAW    
Exif Resolution : 160 x 120
White balance   : AUTO        
Thumbnail       : None
Copyright       : 
Exif comment    :   

Pommac-glögi

Joulukuun ruokahaasteen aihe on glögi (Wikipedia), jonka pohdiskelu alkoi kuohuviinipohjalla ja ajatus muuttui oluen kautta alunperin Ruotsista kotoisin olevaksi Pommac-pohjaiseksi juomaksi.

Tarvitset

½ dl pullollisen Pommacia
3 cm pätkän tuoretta inkivääriä
3 kokonaista neilikkaa
2 kanelitankoa

Kaada hiukan limonadia pois pullosta. Kuori inkivääri ja leikkaa se siivuiksi. Lisää inkivääri, neilikat ja toinen kanelitangoista pulloon ja anna maustua 12 tuntia. Laita kanelitanko kuohuviinilasiin ja kuumenna maustettu juoma mikrossa ja täytä lasi.

Kommentit

Tästä tuli hyvää. Oishikatta 4/5.

Inkivääritee

Inkiväärifriikki ei ollut pahoillaan saadessaan lentsuisena eteensä mukillisen höyryävää inkivääriteetä.

Tarvitset

1 l vettä
runsaasti tuoretta inkivääriä kuorittuna ja lohkottuna

Kiehauta vesi, lisää inkivääri. Hauduta.

Hautumassa.

Kommentit

Hyvää. Toisin kuin tavallinen tee tämä toimii myös kylmänä. Jos kehitysideoita kaipaa niin ehkä tätä voisi terästää jollakin? Kiitokset sinne jonnekin Atlantin yläpuolelle.

Ardbeg Alligator

Aivan sattumalta olin ilmeisestikin ensimmäinen suomalainen asiakas, jonka tulppaanilasiin kaadettiin Suomessa Ardbeg Alligator -viskiä. Perusversio, Ardbeg 10, ei minua juuri sytytä, mutta Ardbegiltä löytyy myös hienoja tuotteita ja Alligator osoittautui yhdeksi niistä. Savuinen, voimakasluonteinen. Äijäruokala suosittelee.

Helsingistä sitä saa ainakin Black Doorista ja Alligatoria on tulossa myös Alkon tilausvalikoimaan, mutta huomattavasti huokeammaksi tulee 8 €/2 cl ravintolassa kuin pullollinen Alkossa.

Muualla verkossa

Arvostelu

Highland Park 21

Eilen oli tarkoitus mennä Helsingin Slut Walkille - aika lailla samasta syystä kuin kävin myös Pridessä: ihmisoikeudet ovat minulle iso juttu vaikka paha setä olenkin. Yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista on oikeus koskemattomuuteen. Tämäkään ei ole tietenkään yksioikoista koskemisen ollessa osa sosiaalista elämää, mutta asioilla, joita voi tehdä on rajansa.

Olisin ehkä lähtenyt Slut Walkille senkin jälkeen kun selvisi, että tuttujen, joiden piti tulla mukaan, olivat joko muualla tai jäivät nauttimaan kotiin vapaapäivästä, mutta sitten ystävältäni, jota tapaan hyvin harvoin, tuli viesti, että hän haluaisi tavata. Ehdotin tapaamispaikaksi Black Dooria koska siellä on tällä hetkellä hanassa olutta, jota halusin maistaa: Stadin panimon Chinookia. En olisi mennyt ellei ammattilainen olisi sitä suositellut sillä panimon uudempi tuotanto ei ole minua innostanut. Esimerkiksi Pienet panimot - Suuret oluet -festareilla kimpassa juodut neljä pullollista olutta olivat kaikki ylivahvoja ja maistuivat samalta epämiellyttävän tunkkaiselta riippumatta oluen väristä ja siitä mitä etiketissä luki. Seurueessa oli myös ihmisiä, jotka pitivät niistä, mutta minulle ei uponnut.

Chinook osoittautui miellyttäväksi, hieman keveäksi olueksi, joka palautti uskoni siihen, että Stadin panimo osaa vieläkin tehdä oluita, jotka sopivat minun suuhuni. Viimeinen tankki on menossa, joten jos haluatte maistaa teillä on kiire.

Tapaamisen helmi oli kuitenkin 21-vuotias Highland Park. Tasapainoinen, hieno viski. Hinta, 10 € 2 cl nikotutti, mutta oli se sen nautinnon arvoista. Äijäruokala suosittelee.

Olutfestareiden satoa

Suuret oluet - Pienet panimot -festarin sadosta jäi mieleen muutama asia. En pidä maistamistani juomista päiväkirjaa vaikka tiedän oikein hyvin, että pitäisi, jotta muistaisi vielä vuoden päästäkin mistä on pitänyt. Laatu oli pääosin kohdallaan, hiukan rumiakin voisi puhua, mutta tein sen jo paikan päällä.

Pöydässämme kävi kahteen kertaan kirkasta viinaa, mutta minulle riitti pelkkä nuuhkaisu ja mielessä oli kiinalainen hirssipontikka. Kiinaviinaa voisin jopa vieläkin ottaa nostalgiasyistä napsun vaikka tiedän, että seuraavana päivänä sen täyteläinen maku (paloöljyä, hammastahnaa, minttua) nouseekin röyhtäisyjen mukana takaisin suuhun.

Suurin ilahduksen aihe oli se kuinka monet pienpanimot tekevät nykyään siideriä. Pari maistamaani olivat laadukkaita englantilaistyyppisiä siidereitä; maailmalta löytyy parempia ja monipuolisempaa mutta pienpanimoiden siiderit voittavat mennen tullen isojen suomalaispanimoiden siiderit, joista suurta osaa voi kutsua siidereiksi vain sen takia, että sanalla siideri ei valitettavasti ole alkuperäsuojaa.

Erikoinen tuttavuus oli saarenmaalaisen Taakon sahti, joka oli aivan erilaista kuin suomalainen sahti. Ulkonäön perusteella sitä ei olisi edes olueksi uskonut, pikemminkin laihaksi ananasmehuksi. Se ei vienyt sydäntäni, mutta aivan hyvää se oli.

Sivujuonteena täytyy todeta, että Wotkinsin karhumakkara maistui oikein hyvältä. Jos törmään siihen kaupan hyllyllä paketti taatusti takertuu mukaan.

St. Louis Kriek Pepsillä

Ihmettelin hieman kun kantis tilasi vieressäni punaviiniä Pepsi Maxilla - köyhän sangriaa kuulemma - mutta siitä syntyi keskustelu, jossa henkilökunta mainitsi, että St. Louis Kriek Pepsillä maistuu aivan Dr. Pepperiltä. Ajatus nostatti sen verran paljon kulmakarvoja, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tosiaan, lopputulos muistutti Dr. Pepperiä, jota en tosin ole tainnut tällä vuosituhannella juoda, mutta Dr. Pepperin maku on niin omalaatuinen, että ei se ole täysin unohtunut. Pikkupullo olutta, 3 dl pullo Pepsiä ei aivan mahdu tuoppiin. Muutama jää ja erikoinen juoma oli valmis. Yhden joi mielellään, toinen ei uppoaisi. Kiitos, henkilökunta. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään tehdä moista sekoitusta vaikka shandystä olen kuullutkin.

Suuret Oluet - Pienet Panimot 2011

Huomenna kello 12 alkaa Suuret Oluet - Pienet panimot tapahtuma (28.-30.7.2011). Veppisivua ei näytä pikaisella vilkaisulla löytyvän, mutta lättykirjasivu löytyy. Tulkaa tekin tutustumaan suomalaisiin käsityönä tehtyihin oluisiin, siidereihin ja viinoihin. Musiikkiakin on sitä kaipaaville tarjolla. Suosittelen käymään ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikkea on vielä jäljellä, juomaan pieniä tuoppeja, jotta voi maistaa useampaa juomaa.

Mukaan ilmoittautuneet yritykset

Hollolan Hirvi, Hollola
Koskipanimo / Panimoravintola Plevna, Tampere
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Lakeuden Panimo / Mallaskoski, Seinäjoki
Lammin Sahti, Hämeenlinna
Malmgårdin Panimo, Loviisa
Nokian Panimo, Nokia
Panimoravintola Beer Hunter´s, Pori
Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Stadin Panimo, Helsinki
Suomenlinnan Panimo, Helsinki
Teerenpeli Yhtiöt, Lahti ja Helsinki
Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Taako / Pihtlan Olut, Saarenmaa, Viro

Tiedusteluretki Suomenlinnaan

Kuninkaanportin kivitauluja. Yksi niistä, "Ifrån ödemarker äro desse Vargskiärsholmar ombytte till ett Sveaborg. Eftervärd, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp." on lukemattomia kertoja Suomen sisäpolitiikassa toisteltu lause.

Suomenlinna oli helppo valinta kesälinnakiertueeni ensimmäiseksi linnaksi koska se on lähimpänä, oli kaunis kesäpäivä ja sain houkuteltua duunikaverin seuraksi. Kauppatorin rannasta nousimme Helsingin seudun liikenteen lauttaan ja aloitimme matkan, jonka virallinen tekosyy oli Suomenlinnan panimo.

On jollain lailla noloa, että Helsingin kauneimmassa kaupunginosassa sijaitsevan linnoituksen panimossa ei ole tullut käytyä koskaan aikaisemmin. Käväisy ravintolassa jäi terassilla nautituksi Tin Soldier -tuopilliseksi. Tin Soldier erottuu edukseen suomalaisista limusiidereistä ja jyrää ne 6-0. Läpijuostu ravintolatila vaikutti viehättävältä ja etukäteen silmäilemäni ruokalista vaikuttaa kiinnostavalta. Tuolla pitää käydä kesän aikana syömässä.

Matkalla ravintolasta Vesikolle kamera ilmoitti This card cannot be used. Eli joko runko tai kortti irtisanoi itsensä ja ravintolasta ei siksi ole kuvia. Sen vuoksi blogauksen kuvat on otettu kännykkäkameralla.



Vesikko

Suomenlinnasta löytyy Vesikko, Suomen ainoa olemassa oleva sotilaskäyttöön tarkoitettu sukellusvene, joka on laajemmissa piireissä vähän tunnetun sotaa edeltävän suomalais-saksalaisen yhteistyön eräs tulos. Versaillesin rauhansopimus oli kieltänyt Saksalta sukellusveneet, joten uudet oli pakko tehdä ulkomailla.



Suomenlinnan kirkko on hyvin harvinaislaatuinen. Ensinnäkin se on vanha ortodoksinen kirkko, jonka sipulit peitettiin nykyisellä ulkomuodolla. Siellä alla niiden rakenteita on yhä edelleen. Toiseksi se on yksi maailman kolmesta kirkosta, joka toimii sekä kirkkona että majakkana.© Tomisti Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton




Lokkien vierailu viereisessä pöydässä ei ole erityisen miellyttävää, mutta meren läheisyydessä niin voi käydä. Minkäs teet.

Nälkämme tyydytimme Pizzeria Nikolaissa, joka teki useammankin vaikutuksen. Aluksi palvelu oli tunnelmaltaan nihkeää ja ilmeisesti kielimuurin takia siideritilaukseni piti toistaa ennenkuin sain Strongbow-tuopilliseni. Ei mitään mistä ei olisi selvinnyt ja palvelu parani ajan mittaan ja viimeistään mielialan korjasi osittain venäläisittäin nimetyltä pizzalistalta puolitettuna tilaamamme katariina, joka oli rapeapohjainen ja maukas. Ei parasta ikinä -pizza, mutta keittiöön lähtivät kehut ja kiitokset.



Varjoina minä ja työtoverini. Mitäköhän tarkoitusta varten tuo "kulho" on tehty?




1809, Suomen sota. 1855, Krimin sota. 1906 lienee Venäjän ja Japanin sota. 1917/1918 on tietysti sisällissota, mutta mistä tulee vuoden 1937 ja Suomenlinnan yhteys? Espanjan sisällissota? Ei kai nyt sentään vaikka siinä suomalaisia vapaaehtoisia taistelikin. Mutta muutakaan en keksi.

EDIT: Ystäväni korjasi harhaluuloni. Kysymyksessä on vuoden 1937 Vallisaaren räjähdyksen muistomerkki.



Ilmailuvoimien lentokonetehdas Suomenlinnassa oli minulle uusi juttu.



Suomelinna oli myös Ruotsin saaristolaivaston tukikohta ja siellä on edelleen telakka ja satama, jossa on sekä huviveneitä että rannikkovartioston aluksia. Tukkien päät on varmasti maalattu valkoiseksi niiden suojelemiseksi kuivattamisen aikana, mutta sitä en ymmärrä miksi tukit on kuorittu raidallisiksi.



Suomenlinnan telakka. Kävelisinkö noilla lankuilla? Aseella uhattuna, kyllä, mutta muuten en tällä akrofobialla.



Telakalta rannelle kävellessämme bongasimme minulle täyden uuden ravintolan Valimon ja pysähdyimme siiderille, joka oli Crowmoore Dry hanasta. Mistä pisteitä: onhan se teollinen bulkkisiideri, mutta varsin hyvä sellainen. Näkemäni annokset olivat kauniita ja erään lautasellisen päällä oli täysin raaka kananmuna. Valimossa syömässä käymisestä tuli kesäprojekti.



Ihan oikeita puhelinkoppeja. Wau.



Mantereelle palattuamme bongasimme norjalaisen raakapurjeketsin. En muista moista takilointia aikaisemmin nähneeni. Mielestäni se ei ollut perspektiiviväärinkäsitys vaan totta.

Broadoak Kingston Black

Kingston Black -omenoita © Andy Roberts Creative Commons Attribution 2.0 Generic

Tuttavan suosituksesta päädyin Black Dooriin - vai pitäisiköhän scififanin kirjoittaa Mustasta portista? - maistamaan real cideria. Broadoakin Kingston Black osoittautuikin miellyttäväksi tuttavuudeksi. Real ale on jo vanha juttu ainakin täällä Helsingissä, mutta real cider on vähemmän tiedostettu asia vaikka sitä saa säännöllisesti Black Doorin lisäksi ainakin Urkista. Minä pidin tästä erittäin paljon. Jos haluatte maistaa olkaa nopeita, sillä tynnyri kuulemma tyhjenee tänään tai huomenna.

Muiden kuin jalankulkijoiden kannattaa huomata melkoinen alkoholipitoisuus: 8,4 %.

Muualla verkossa

RateBeer

Possua poskeen

Niin kalojen, possujen kuin nautojenkin poskilihoja on kehuttu sekä kirjallissa lähteissä että blogeissa niin paljon, että oli pakko ostaa kun iberico-possun posket kävelivät vastaan Reinin lihassa.

Pakastetun lihan mukana tuli varsin summittainen ja yksinkertainen ohje, mutta japanilaisen ruoan ystävänä yksinkertaisuus ei ole minulle ongelma, joten päätin käyttää ohjetta. Vähän sinnepäin.

Tarvitset

possun poskilihoja
merisuolaa
kanafondia
lihafondia
vettä
juureksia
muutama laakerinlehti
kokonaisia mustapippureita

Suolaa lihat ja pidä kylmässä 1½ tuntia.

Laita juurekset uunivuoan pohjalle ja nosta lihat niiden päälle. Lisää kiehumispisteessä oleva veden ja fondien seos vuokaan. Lisää laakerinlehdet ja mustapippurit ja paista 10-11 tuntia 90 °C uunissa. Käännä lihat kun ne ovat ruskistuneet yläpuolelta.

Kommentit

Mureaa ja mehukasta. Juurekset jäivät harmittavasti turhan al denteksi pitkästä kypsentämisajasta huolimatta. Ehkä lihakin olisi arvostanut paria lisätuntia? Oishikatta 3/5 siis.

Kuvat jäivät vaihteeksi pimeäksi: pitäisi todellakin harjoitella salaman käyttämistä.

Viininä toimi Cháteauneuf-du-pape Domaine du Vieux Lazaret. Pitkästä aikaa join muuta ruanskalaista viiniä kuin roséta tai shamppanjaa ja täytyy todeta, että tämä mausteinen viini palautti uskoni ranskalaiseen punaviiniin. Hyvä viini, mutta 25 € hinta ei tee tästä arkiviiniä.

Edradour Burgundy Matured

Törmäsin kalastaessani miellyttävään burgundi-tynnyrissä kypsytettyyn viskiin, Edradour Burgundy Maturedista löytyy selvä punaviinin aromi. Äijäruokala suosittelee varsin suolaisesta 12 € hinnasta huolimatta.

Bowmore 12

Tapoihini kuuluu hyvä viski. 12-vuotias Bowmore kuuluu niihin. Törmäsin siihen ensimmäisen kerran kun suosikkiviskiäni 16-vuotiasta Lagavulinia ei pitkään aikaan saanut Suomesta. Se oli sitä aikaa, jolloin en ollut vielä oppinut, että aivan kaikkea ilmaista viinaa ei ole pakko juoda ja olin hyvin, hyvin päissäni ja pettymys oli suuri kiroillessani mielessäni, että tämänkö Alko on tuonut Lagavulinin tilalle.

Väärässä olin sillä silloisen päihtymykseni hyvin tietäen ostin pullollisen Bowmorea ja se oli lopulta hyvin viehättävä kokemus. Se on maultaan paljon miedompi kuin Lagavulin, mutta siinä on hienoja vivahteita ja tämä viski oli ensimmäinen, josta minun makuaistini löysi selkeän salmiakin vivahteen.

Äijäruokala suosittelee.

Sen lokin tähden

Huhtikuun ruokahaaste aiheutti ensilukemalla täyden aivojumin sillä teinivuosien jälkeen lasissani on viihtynyt olut, viini, viski ja calvados satunnaisen brandy-tujauksen siivittämänä. Ensitunne oli se, että tähän haasteeseen ei taida löytyä minulta mitään, mutta kun aikaa kului pari päivää löysin itseni Corto Maltesen joolin sitloorasta nauttimassa merestä ja palmun varjossa nautitusta vanhalla tavalla valmistetusta daiquirista. Ja koska mikään, missä on inkivääriä, ei voi olla pahaa, lisäsin sitä.

Drinkin nimi tulee Hugo Prattin sarjakuvasta, jossa pääosassa on Corto Maltese, Sen lokin tähden. Jooli on purjevenetyyppi ja sitloora on se kolo purjeveneen kannella, jossa istutaan.

Tarvitset

murskattua jäätä
1 tl tomusokeria
peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 limen mehu
5 cl vaaleaa rommia

Täytä pitkä lasi jäämurskalla niin, että nestemäärä vielä mahtuu lasiin. Lisää tomusokeri. Kuori inkivääri ja pilko se valkosipulin kynnen kokoisiksi palasiksi. Purista inkivääri valkosipulipuristimessa juomalasiin ja kaada syntynyt mehu lasiin. Purista limestä mehu ja lisää mehu lasiin. Lisää rommi.

Kommentit

Drinkki on kaukana siitä, mikä IBAn mielestä on daiquiri sillä siinä on jäitä, se tarjoillaan vääränmallisesta lasista ja inkivääri on vähintäänkin outo lisäys.

Maku on hapan ja inkivääri puraisee. Rommin maku jäi jalkoihin, joten inkivääriä tuli ehkä liikaa. Oishikatta 3/5 siis. Kokonaisuutena kuitenkin raikas kevätjuoma.

Asun tällä hetkellä muuton keskellä, joten haasteeseen oli helppo osallistua, koska ruoanlaittovälineeni ovat suurelta osin muuttolaatikoissa. Valkosipulinpuristin oli hyvä idea inkiväärimehun tekemisessä.

Muualla verkossa

Corto Maltese
Daiquiri

Inkiväärikossu

Muutama vuosi sitten sain päähäni tehdä ystävilleni uuden vuoden kortit (japanilainent tapa), mutta varsin merkilliset sellaiset: printtasin etiketit, joissa oli kaksi kanjia 悪 (aku, abstrakti paha) ja 蟻 (ari, muurahainen) ja onnentoivotukset villisian vuodelle. Tällä piti alunperin vastata joulukuun ruokahaasteeseen, mutta kun toteutus jäi tapaninpäivään niin en ollut ajoissa.


Ostin Alkosta niitä pieniä, litteitä lasisia kossupullo. Kaadoin jokaisesta kossupullosta pois kossua ja täytin vajauksen inkiväärisuikaleilla. Tämän jälkeen lisäsin pulloihin omat etikettini.

Koekaniit kuvailivat sanoilla "Raikasta.", "Kylmänä parempaa." No, kai se vihdoinkin oli aika tehdä itsellenikin. Annan tekeytyä pari viikkoa ja kokeilen sitten itsekin eikä vain tehdä sadistisia kokeita ystävillä.