Erilaisissa tapaamisissa on puhuttu pikkujouluista pelokkaantoiveikkaaseen sävyyn, mutta vapaaehtoisia järjestäjiä ei ole ilmaantunut - eikä minustakaan sellaiseksi ole - ehdotan, että jonain joulukuisena iltana istahtaisimme johonkin miellyttävään pubiin. Monet blogaajat asuvat Suur-Kallion kieppeillä ja muille se on helposti saavutettavissa oleva paikka. Hilpeä hauki, Parnell's ja William K ovat kaikki bussipysäkin vieressä ja kaikista niistä saa hyvää olutta. Vihreän veran ystäville Parnell'sta löytyy pool-pöytä.
Punavuoren ahvenkin olisi vaihtoehto, sillä huomaisin taannoin mainoksen, jossa he mainostivat ilmaista kabinettia. En ole vielä ottanut tarkemmin selvää mistä on kyse.
Kiinnostaako ajatus blogaajia ja blogien lukijoita?
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
perjantai 28. marraskuuta 2008
Sirpaloituneen sedän karitsankyljykset
Lammashaasteen aihe jäi päälle, joten tänään Äijäruokalassa on karitsankyljyksiä.
Tarvitset
2 karitsankyljystä
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
1 dl kuumaa kermaa, johon on lurautettu hiukan viskiä
Kuumenna voi pannussa ja paista kyljyksiä 2 minuuttia per puoli keskilämmöllä. Mausta kyljykset
Ota kyljykset pois pannusta ja kaada voi pois. Lisää pannuun kerma-viskiseos ja sekoita pannun pohjasta makunaineet nesteeseen. Valuta liemi kyljysten viereen. Tarjoile perunamuusin kera.
Kommentit
Hyvää, oishikatta 4/5. Suolaa kannattaa käyttää näin yksinkertaisesti valmistettuun lihaan enemmän kuin Pohjois-Karjala-projekti sallii.
maanantai 24. marraskuuta 2008
Makkaraperunat
Äijäruokailu jatkuu, sillä pitäähän nuo perunat ja makkara käyttää pois ja saahan perinteisestä aamuyön energialähteestä äijäpisteitä.
Tarvitset
punasipulin
5 puikulaperunaa kuorittuna ja kuutioituna
puolikas HK:n sininen kuutioituna
worchester-kastiketta
auran tulista sinappia
runsaasti voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
Kuumenna voi pannulla. Paista sipulia kunnes se on hieman ruskistanut. Lisää peruna ja makkara ja ruskista. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Siirrä lautaselle, lisää seuraksi sinappia ja lisää makkaraperunoihin Worchestershire-kastiketta maun mukaan.
Syö ja kuuntele kuinka verisuonesi tukkeutuvat.
Kommentit
Olisi pitänyt kai paistaa kuumemmassa, jotta lopputulos olisi ollut rapeampi. Äijäruokalan pitää harjoitella äijäruokaa.
lauantai 22. marraskuuta 2008
Turmioelämästä apteekkiin
Eilen oli firman pikkujoulut. Kilttinä pahana setänä tulin niin ajoissa kotiin, että pääsin julkisilla vaikka taksikorttiakin olisi ollut lupa vinguttaa. Kun sain itseni sen verran eloon, että katsoin kelloa niin se kertoi minulle, että 14:22. Puku löytyi siististi viikattuna, mutta paita, hattu ja pitkä öljykangastakki piti kerätä lattialta. Avaimet ja lompakko löytyivät mistä niiden pitkin löytyä, mutta kännykkää piti hiukan etsiä: olin yrittänyt aamuyöllä soittaa kaverille, joka katosi mystisesti. Hauskaa oli vaikka itsetuntoa hiukan kolottaakin se, että hävisin rivoissa jutuisa 6-0 ujona ja hiljaisena pitämälleni nuorelle naiselle. Kuinka äijälle voi käydä niin?
Olin kuitenkin osannut varautua: jääkaapissa odottivat valmiina spydärin ainesosat. Puikulaperunoita, makkaraa ja pekonia. Keittiöstä löytyi valmiiksi munia, etikkapunajuurta ja säilöttyä kurkkua.
Pikkujouluspydäriin tarvitset
puolikkaan HK:n sinisen
paketin pekonia
4 keitettyä puikulaperunaa
2 rkl voita
2 punasipulia
½ tl suolaa
mustapippuria
2 dl ruokakermaa
sinihomejuuston jämät
kurkkupikkelsiä
etikkapunajuurta
Kuutioi makkara ja perunat noin 1x1 cm kuutioiksi. Silppua sipulit. Kuumenna voi isossa pannussa ja paista pekoni rapeaksi. Siirrä pekoni syrjään ja kuullota sipulisilppu. Lisää kuutioitu makkara ja peruna ja paista rapeiksi. Lisää kerma sekä sinihomejuusto ja kuumenna kunnolla, mutta älä polta. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile kuumana lisukkeineen.
Kommentit
Kunnon äijäruokaa, joka auttaa itseaiheutettuun pahaan oloon. Apteekkina toimi tällä kertaa Worchestershire-kastike. Munan valitettavasti onnistuin räjäyttämään ja häränsilmästä ei tullut mitään. Oishikatta 3/5.
tiistai 18. marraskuuta 2008
Sämpylät
Jos jokin on hyvää niin suoraan uunista tulleet sämpylät. Viimeksi olen tainnut tehdä sämpylöitä joskus 1990-luvulla. Todella kummallista! Kaupasta takertui mukaan Eldoradon 3-viljon (vehnä, ruis ja kaura) sämpyläjauho ja resepti on saman pussin kyljestä mitä nyt vaihdoin siirapin hunajaan.
2½ dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa
½ rkl hunajaa
luraus oliiviöljyä
5 dl sämpyläjauhoja
Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, hunaja, jauhot ja alusta. Lisää alustuksen loppupuolella pehmennetty voi. Löysähköstä taikinasta saat kuohkeimmat sämpylät. Aanna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa. Leivo kohonnut taikina tangoiksi ja ota siitä palasia uunipellille joko sellaisiinaan tai pyöritellen. Anna sämpylöiden kohota hyvin peiteltynä. Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia 225-asteessa.
New Castle Brown Ale Cheddar -keitto
Juttelin erään miehen kanssa ja hän kertoi minulle täysin uuden tavan tehdä juustokeittoa: olutta ja koskenlaskijaa, sitä tavallista. Hänen käyttämäänsä olutmerkkiä en enää muista, mutta jotain alea se taisi olla.
Googlasin aiheesta ja löysin tämän reseptin Newcastle Brown Ale -juustokeitosta. Reseptissä mitat ovat kuppeina ja löysin ilahduttavan mittayksikköuutuuden: Australiassa on oma kuppikoko, 2½ dl.
Tarvitset
1½ dl kukkakaalia tai parsan kukkia
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi
½ rkl Worchester-kastiketta
33 cl Newcastle Brown Ale -olutta
1½ dl kanalientä
1½ rkl maissijauhoa
2½ dl ruokakermaa
240 g vahvaa cheddaria raastettuna
Laita parsa pieneen kastikekasariin ja lisää vettä sen verran, että parsa peittyy. Keitä keskilämmöllä kunnes parsa on al dente, 5-10 minuuttia.
Liuota maissijauho pieneen määrään vettä.
Tässä kohtaa hirvitti mitä olen tekemässä. Keitonalku ei todellakaan näyttänyt herkulliselta.
Mutta kerma muutti kummasti ulkonäköä.
Laita kattila keskilämmöllä ja sulata voi. Lisää sipuli, valkosipuli ja Worchester-kastike. Sekoita silloin tällöin kunnes sipuli on kuullottunut. Lisää olut ja kiehauta. Lisää kanaliemi ja kiehauta. Lisää parsa ja sekoita sekaan juusto ja kerma. Lisää vesi-maissijauhoseos ja sekoita kunnes keitto on saonnut.
Kommentit
Oikein hyvää, oishikatta 3/5. Kun parsan vaihtaisi johonkin, josta pidän oikeasti tämä voisi olla jopa 5/5.
Tunnisteet:
juusto,
keitot,
muut etniset,
olut,
reseptit
perjantai 14. marraskuuta 2008
Kolme viisasta miestä
Hesari ilahdutti kirjoittamalla että Mika Kaurismäeltä on tulossa uusi elokuva Kolme viisasta miestä
torstai 13. marraskuuta 2008
Quiche savoyarde suomalaisittain
Työtoverini lähtee tänään äitiyslomalle ja totta kai hän ansaitsee annoksen masunhemmottelua, joten pyöräytin aamulla atk:n säätämisen ohessa quiche savoyarden. Alunperin tarkoitus oli tehdä ihan aito quiche savoyarde, mutta koska kaupassa ei ollut gruyèrea syntyikin suomalaistettu versio: mustaleimaista emmentalia ja dijon-sinapin korvasin Auran tulisella sinapilla. Juustomääräkin on huomattavasti suurempi kuin tavallista.
Esipaistetun voitaikinapohjan. Kts. alta hiukan poikkeava käsittelytapa.
1 rkl auran tulista sinappia
175 g amerikanpekoniviipaleita silputtuina
1 sipuli silputtuna
3 munaa
3½ dl ruokakermaa
300 g mustaleimaista emmentalia raastettuna
mustapippuria
Vuoraa pohja alumiinifoliolla ja täytä vuoraus herneillä. Paista kymmenen minuuttia ja poista herneet ja folio. Sudi taikinakuoren pohja sinapilla ja paista vielä viisi minuuttia.
Paista pekonia paistinpannussa keskilämmöllä silloin tällöin sekoittaen kunnes se on rapeaa ja ruskistunutta.
Nosta pekoni pannusta valumaan talouspaperin päälle. Kaada suurin osa rasvasta pois pannusta, lisää sipuli ja paista miedolla lämmöllä kunnes sipuli on hyvin pehmää ja kullankeltaista.
Vatkaa yhteen munat ja kerma ja mausta seos pippurilla.
Ripottele puolet juustosta taikinakuorelle. Levitä juuston päälle sipuli, sitten pekoni ja sitten loput juustosta. Kaada päälle munaseos ja paista 45 minuuttia 200-asteisessa uunissa.
Tästä tuli minusta oikein hyvää. Oishikatta 4/5.
Tarvitset
Esipaistetun voitaikinapohjan. Kts. alta hiukan poikkeava käsittelytapa.
1 rkl auran tulista sinappia
175 g amerikanpekoniviipaleita silputtuina
1 sipuli silputtuna
3 munaa
3½ dl ruokakermaa
300 g mustaleimaista emmentalia raastettuna
mustapippuria
Vuoraa pohja alumiinifoliolla ja täytä vuoraus herneillä. Paista kymmenen minuuttia ja poista herneet ja folio. Sudi taikinakuoren pohja sinapilla ja paista vielä viisi minuuttia.
Paista pekonia paistinpannussa keskilämmöllä silloin tällöin sekoittaen kunnes se on rapeaa ja ruskistunutta.
Nosta pekoni pannusta valumaan talouspaperin päälle. Kaada suurin osa rasvasta pois pannusta, lisää sipuli ja paista miedolla lämmöllä kunnes sipuli on hyvin pehmää ja kullankeltaista.
Vatkaa yhteen munat ja kerma ja mausta seos pippurilla.
Ripottele puolet juustosta taikinakuorelle. Levitä juuston päälle sipuli, sitten pekoni ja sitten loput juustosta. Kaada päälle munaseos ja paista 45 minuuttia 200-asteisessa uunissa.
Kommentit
Tästä tuli minusta oikein hyvää. Oishikatta 4/5.
tiistai 11. marraskuuta 2008
Ramu no Nikomi Hiroku-fu
Marraskuun ruokahaaste on lammas ja haastetta lukiessa Äijän päässä napsahti: jossain japanilaisessa keittokirjassani on lammasresepti. Kiinnostavana vaihtoehtona mielessäni käväisi uusi palestiinalainen keittokirjani, mutta japanilainen lammas kuulosti niin epätyypilliseltä, että pakkohan sitä oli kokeilla.
Ramu no Nikomi Hiroku-fu. Ramu voi sanana tarkoitta vain lammasta, lamb. Resepti löytyi selaamisen jälkeen lopulta Hiroko Shimbon keittokirjasta The Japanese Kitchen. Takakannessa kirjaa verrataan Julia Child'n kirjaan ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kirjan tyyli ainakin on sama: selitetään asioita eikä kirjassa ole ainuttakaan värikuvaa.
Japanilaista lammasta, ihmettelin kun bongasin reseptin kirjasta joskus pari vuotta sitten, mutta resepti unohtui pitkään "tätä pitää kokeilla" -listaan. Ramu ei todellakaan ole tavallista japanilaisessa keittiössä. Valmistustapa taas on: sakea, miriniä, misoa ja inkivääriä.
Tarvitset
3 rkl kasvisöljyä
1 kg lampaan luullista lapaa (alkuperäisessä reseptissä luullista rintaa)
1 rkl sokeria
1 iso porkkana ohuina siivuina
1 keskikokoinen sipuli ohuina siivuina
2,5 cm inkivääriä kuorittuna ja siivutettuna
5 rkl sakea
5 rkl miriniä
8 cm2 kombua
1 rkl soijakastiketta
3 rkl misoa
12-16 pientä porkkanaa (baby-mallia, siis)
2 keskikokoista perunaa 12-16 kuutioksi leikattuna
1 pussi pakastepinaattia (alkuperäisessä reseptissä yksi nippu tuuman pätkinä)
hienonnettua kirveliä tai persiljaa
Kuumenna öljy keskilämmölle. Lisää lammas luineen ja ruskista liha joka puolelta. Lisää sokeri ja keitä kunnes sokeri on karamelisoitunut. Poista liha pannulta.
Lisää porkkana, sipuli ja inkivääri pannulle. Vähennä lämpöä ja paista silloin tällöin sekoittaen kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja ovat saaneet hieman väriä.
Levitä vihannekset uuninkestävän padan pohjalle. Pane lammas luineen pataan ja lisää vettä niin, että lammas peittyy. Lisää sake, mirin ja kombu. Kiehauta.
Poista kombu ja heitä se pois. Laita pata 175-asteiseen uuniin. Tunnin jälkeen lisää soijakastike ja miso. Kypsennä uunissa vielä 1½ tuntia
Kiehauta lihan kypsyessä pikkuporkkanat ja perunakuutiot kunnes ne ovat pehmeitä, mutta niillä on vielä rakenne jäljellä. Viilennä jääkylmässä vedessä.
Lisää pataan porkkana ja peruna. Keitä neljä minuuttia ja lisää pinaatti. Keitä vielä minuutti ja mausta muutamalla tipalla balsamiviinietikkaa.
Tarjoile liemineen maalaisleivän tai keitetyn riisin kanssa. Ripottele padan päälle kirveliä tai persiljaa.
Kommentit
Alkuperäisessä reseptissä padassa olleet kasvikset sosousettiin, mutta minä halusin pitää niiden rakenteen jäljellä. Inkivääriviipaleet narskahtivat mukavasti :)
Oikein hyvää, mutta sinkkutalouteen aika riittoisaa. Oishikatta 4/5.
Agressiivin sijamuotoja
Ruokahaastelista on taas sotkettu. Sitten viime katsoman melkein 900 kertaa. Okei, olen osasyyllinen, koska en ole päivittänyt softaa uuteen versioon, joka vaatii samanlaisen kuvan tekstin tunnistamisen kuin esimerkiksi Blogspot.
Mutta kyllä spämmerit ammutaan ensimmäisenä kun vallankumous alkaa. Puoli viisi aamuyöllä olisi parempaakin tekemistä kuin siivota jälkiä. Tämän energian olisi voinut vaikkapa käyttää lammasvastauksen viimeistelemiseen.
Kummallista on se, että salamahaastelistaa, jolle on myös linkkejä, on pysynyt koko ajan spämmivapaana.
Mutta kyllä spämmerit ammutaan ensimmäisenä kun vallankumous alkaa. Puoli viisi aamuyöllä olisi parempaakin tekemistä kuin siivota jälkiä. Tämän energian olisi voinut vaikkapa käyttää lammasvastauksen viimeistelemiseen.
Kummallista on se, että salamahaastelistaa, jolle on myös linkkejä, on pysynyt koko ajan spämmivapaana.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Piparjuurta jauhelihapihveissä
Uutta ruutukokkia selatessa silmiini osui piparjuuriraasteella ja persiljalla maustetut jauhelihapihvit. Poikkesin kuitenkin jo ensimmäisellä kerralla alkuperäisestä reseptistä ja käytin taikinaan äidin mainioiden rakuunapihvien reseptiä, mutta tällä kertaa käytin kahden keltuaisen sijasta kokonaisen kananmunan ja korvasin rakuunan parilla ruokalusikallieslla persiljasilppua ja parilla teelusikallisella piparjuuritahnaa.
Tarvitset
400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl hienoksi saksittua persiljaa
2 tl piparjuuritahnaa
2 rkl perunajauhoja
1 muna
oliiviöljyä paistamieen
2 dl riistafondia
suolaa, pippuria
Sekoita lihaan suola, pippuri, persilja ja piparjuuritahna. Lisää taikinaan perunajauhot ja muna. Muotoile taikinasta pihvit. Paista pihvejä kovalla lämmöllä 2-3 minuuttia pannussa kummaltakin puolelta.
Kiehauta pannussa vettä tai lihalientä. Mausta liemi suolalla, pippurilla ja riistafondilla. Kaada liemi pihvien päälle.
Kommentit
Hyvää arkiruokaa, piparjuurta olisi voinut olla enemmänkin. Oishikatta 3/5 siis.
Hesarin ruokatorstaista bongasin joskus piparjuurilohen, sen reseptin voisi joko yrittää keksiä itse uudelleen tai hakea netistä. Uunikala on helppoa ja hyvää.
Creative Commons
Tein juuri jotain, joka on ollut jo pitkään TODO-listalla: lisensoida Äijäruokalan materiaali Creative Commons-lisenssillä. Sama suomeksi.
En odota, että blogistani syntyy miljoonia kopioita tai että kuvani valtaisivat netin, mutta kun kerran taannoin tuli puheeksi blogaajan oikeudet blogiinsa niin olen nyt eksplisiittinen omasta blogistani. Ei ole mahdotonta, että resepti ylittäisi teoskynnyksen, mutta haluaisin nähdä sellaisen reseptin. Luettelosuoja sitten taas on eri asia.
En odota, että blogistani syntyy miljoonia kopioita tai että kuvani valtaisivat netin, mutta kun kerran taannoin tuli puheeksi blogaajan oikeudet blogiinsa niin olen nyt eksplisiittinen omasta blogistani. Ei ole mahdotonta, että resepti ylittäisi teoskynnyksen, mutta haluaisin nähdä sellaisen reseptin. Luettelosuoja sitten taas on eri asia.
lauantai 1. marraskuuta 2008
Kasakassa
Kantapubilaisten kanssa kävimme ravintola Kasakassa. Kolmen ruokalajin illallinen edullisesti hyvässä seurassa houkutti. Venäläinen ruoka on minulle aika outo asia ja ensimmäisen kerran Venäjä päätyy Äijärauokalan luokittelulistalle.
Kokoonnuimme pubiin, josta siirryimme Krunikassa, Meritullinkadulla, sijaitsevaan Kasakkaan. Hämmennyn niin pahasti naulakolla siitä, että öljykangastakkini ja sen alla ollut North Facen kevyt takki laitettiin puolestani henkariin, että olin jo tunkemassa sekä hattuani että kassiani tarjoilijan syliin, mutta tajusin sentään että ne voi laittaa itse hattuhyllylle.
Paikka on lämpöisen oloinen ja palvelu on ystävällistä ja meitä enimmäkseen palvellut tarjoilija puhui hyvää suomea, josta kuuli selvästi, että äidinkieli ei ole suomi. Alkuruokavadit olivat muhkeita: kylmää kalaa kolmessa muodossa, säilöttyä kurkkua hunajan ja smetanan kera, oliiveja, salaattia, sienisalaattia...
Pääruoaksi olin valinnut häränlihan, jonka useimmat valitsivat, sijasta kuhan ja se osoittautui hyväksi valinnaksi sillä perinteinen vaatimattomuuteni "Joo, kyllä mä olisin tehnyt tämän fisun paljon paremmin" ei toteutunut. Minulle erikoista oli kalan tarjoaminen sienikastikkeessa. Hyvää!
Jälkiruoaksi oli romanovin mansikoita, joihin pikaisella googlaamisella löysin reseptin, mutta Kasakan versiossa oli kermavaahdon sijasta sorbetti.
Mikään halpa paikka Kasakka ei ole, mutta Äijäruokala suosittelee.
Kokoonnuimme pubiin, josta siirryimme Krunikassa, Meritullinkadulla, sijaitsevaan Kasakkaan. Hämmennyn niin pahasti naulakolla siitä, että öljykangastakkini ja sen alla ollut North Facen kevyt takki laitettiin puolestani henkariin, että olin jo tunkemassa sekä hattuani että kassiani tarjoilijan syliin, mutta tajusin sentään että ne voi laittaa itse hattuhyllylle.
Paikka on lämpöisen oloinen ja palvelu on ystävällistä ja meitä enimmäkseen palvellut tarjoilija puhui hyvää suomea, josta kuuli selvästi, että äidinkieli ei ole suomi. Alkuruokavadit olivat muhkeita: kylmää kalaa kolmessa muodossa, säilöttyä kurkkua hunajan ja smetanan kera, oliiveja, salaattia, sienisalaattia...
Pääruoaksi olin valinnut häränlihan, jonka useimmat valitsivat, sijasta kuhan ja se osoittautui hyväksi valinnaksi sillä perinteinen vaatimattomuuteni "Joo, kyllä mä olisin tehnyt tämän fisun paljon paremmin" ei toteutunut. Minulle erikoista oli kalan tarjoaminen sienikastikkeessa. Hyvää!
Jälkiruoaksi oli romanovin mansikoita, joihin pikaisella googlaamisella löysin reseptin, mutta Kasakan versiossa oli kermavaahdon sijasta sorbetti.
Mikään halpa paikka Kasakka ei ole, mutta Äijäruokala suosittelee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)