maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulukinkku

From Christmas 2012

Paistoimme aaton vastaisena yönä ensimmäisen yhteisen joulukinkkumme. Erilaisia paisto-ohjeita tutkiessamme päädyimme lopulta Ruokalasta löytämäämme ohjeeseen - olihan ohjeen laatinut Kämpin huippukokki.

From Christmas 2012

Ihmettelimme ohjeen alhaista paistolämpötilaa, mutta ohjeen perustelut vaikuttivat hyviltä.

From Christmas 2012

Digitaalinen lämpömittari on keittiön parhaita apuvälineitä varsinkin isoja lihapaloja paistaessa.

From Christmas 2012

From Christmas 2012

Aamuun mennessä kinkun sisälämpötila oli vain vaivaiset 51 °C. Tässä kohtaa luovuimme alkuperäisestä ohjeesta ja nostimme lämpötilaa 130 °C:een.

From Christmas 2012

Jouluaterian juomiin kuului lahja Heidin vanhemmilta, posiolaisen Korpihillan Kuohuva kuusenkerkkä. Tämä alkoholition kuohuviini toi pikantin lisän joulupöytään.

Vasta kolme tuntia myöhemmin lämpömittari saavutti haluamamme 78 °C:een loppulämpötilan. Annoimme kinkun jäähtyä. Poistimme kinkusta kamaran sekä suurimman osan rasvasta ja kuorrutimme kinkun.

Kinkun kuorrutus


Tarvitset


5 rkl siiderisinappia
1 kananmunan keltuainen
ripaus sokeria
korppujauhoja
kokonaisia neilikoita

Sekoita sinappi, keltuainen ja sokeri. Levitä sekoitus kinkulle ja ripottele runsaasti korppujauhoja kinkun päälle. Koristele neilikoilla.

From Christmas 2012

Kommentit


Kinkusta tuli erinomainen ja kuorrutuksesta kaunis. Siksi poikkeuksellinen oishikatta 5/5. Seuraavalla kerralla korvaamme paistotavan Heidin isän neuvomalla tavalla: ensin kuumassa ja sitten lasketaan lämpötilaa. Ruokalan ohje ei sellaisenaan toimi. Olisikohan kokin haastattelu yhdistetty toimittajan reseptiin?

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää ja rauhallista joulua!

24.12.

From Christmas 2012

Aloitimme ensimmäisen yhteisen joulumme herkuttelemalla juustoilla Heidin vanhempien kanssa. Heidin vanhemmat olivat hankkineet juustoja Tampereen kauppahallin Juustosopista: Bleau de Auvergne, gouda, comte, sternkäse, raaka-manchego ja Père Joseph.

From Christmas 2012

From Christmas 2012

From Christmas 2012

From Christmas 2012

Suussasulavaa ja namuisaa joulua toivottavat Äijäruokalan Heidi ja Ari.

torstai 20. joulukuuta 2012

Olutleipä

From Äijäruokaa 2012-12

Syksyllä plantaasin väki kokoontui kekriin. Vaikka plantaasilla ei viljaa viljelläkään eikä panimokoaan ole näkynyt oli minun panokseni syötäviin olutleipä. Olen useammankin kerran tehnyt Fiona ja Wille Beckett'n hienon kirjan An Appetite for Ale kirjan reseptiin pohjautuvan olutleivän. Tällä kertaa halusin kokeilla hieman erilaista olutta ja mukaan päätyi Malmgårdin Blond Ale.

Tarvitset


510 g sämpyläjauhoja (vehnää, kauraa ja ruista)
15 g unikonsiemeniä
15 g auringonkukansiemeniä
3 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
1½ tl suolaa
runsas 1 rkl hunajaa
1½ dl Malmgård Blond Alea
1 rkl rypsiöljyä
rypsiöljyä vuoan voitelemiseen

Sekoita kulhossa jauhot, siemenet ja suola. Sekoita hyvin. Lisää 3 dl reilusti kädenlämpöistä vettä, lisää hunaja.

Ripottele hiiva jauhojen päälle tee jauhoseokseen kuoppa. Kaada kuoppaan kaksi kolmasosaa oluesta ja öljy ja lisää vähitellen niin paljon nestettä kuin taikinaan imeytyy. Taikina on kosteampi kuin normaali taikina. Sekoita kunnes taikina irtoaa kulhon reunuksista (noin kaksi minuuttia).

Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja levitä taikina vuokaan tasaisesti. Ripottele unikonsiemeniä koristeeksi. Peitä liinalla ja anna kohota.

Paista 45 minuuttia 200 °C uunissa.

Kommentit


Leipä oli hyvää vaikkakaan kirjan 40 minuuttia ei aivan riittänyt uunissaoloajaksi: leipä ei ollut raaka, mutta se olisi arvostanut pidempää uunissaoloaikaa. Olut toi mukavasti rakennetta, mutta ei juurikaan maistunut. Tätä ei tarvitse tehdä toista eli oishikatta 2/5.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

You’re never alone with a rubber duck

Elämän suuret ilot tulevat hassutuksista. Kun Ari lähti New Yorkin lomaltaan takaisin Suomeen kevättalvella, Arin mukana matkusti pieni, suloinen kumiankka – suoraan New York Universitysta (NYU).




Samaan aikaan New Yorkissa...


Nyt Arin naispuoleisella ankalla on kumppani minun luonani New Yorkissa. Tämä ankka odottaa jo kovasti joululomaa... :)




“You’re never alone with a rubber duck.”
— Captain of the Golgafrinchan B Ark, The Restaurant at the End of the Universe —

tiistai 18. joulukuuta 2012

Japanilainen ruoka arjen pelastajana

From Äijäruokaa 2012-12

Jo kuukausia sitten huomasin Liemessä-blogissa kirjoituksen Makaronilaatikko ja muita arjen pelastajia. Ja arki se on äijälläkin.

Makaronilaatikkoa ei Äijäruokalassa kovin usein nähdä, viimeksi kesällä. Mutta pastaa eri muodoissaan kyllä! Esimerkiksi äijäruokapastojen kuningas carbonara maistuu.

Itsekseni ollessani elän turhan paljon leivällä (voita, leikkelettä, juustoa ja kasviksia paahtoleivällä). Ruoanlaittoon innostuessani otan helposti wokin esiin, sillä riisinkeitin hoitaa vaivatta sen työlään osan ja wokkaus on nopeaa.

Erityisen helppoa on ottaa donburi-kulho, laittaa siihen sopivasti riisiä ja paistaa pikaisesti vaikkapa niku soboroa. Resepti on jotakuinkin suoraan kirjasta Just Bento. Kirjaa minulla ei ole, mutta tämän reseptin bongasin aikoinaan verkosta.

Tarvitset


400 g naudanjauhelihaa
1 rkl sesamöljyä
(maultaan neutraalia kasvisöljyä)
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
2 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
2 rkl sokeria
2 rkl sakea
3 rkl tummaa soijakastiketta
3-4 rkl osterikastiketta

Hienonna kasvikset.

Kuumenna 1 rkl sesamöljyä pannussa. Jos tarvitset enemmän öljyä käytä maultaan neutraalia öljyä, sillä sesamöljy on erittäin voimakkaan makuista. Lisää kasvikset ja pikapaista kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää liha ja ruskista hyvin

Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on hiukan karamelisoitunut.

Lisää sake, sekoita kunnes se on haihtunut.

Lisää soija- ja osterikastike. Hauduta kunnes neste on lähes haihtunut, mutta älä anna seoksen kuivua. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa soijakastiketta tai suolaa.

Kommentit


Ok. Ei kai kukaan mitään maailman suurinta odottanutkaan? Toisaalta, monet hienotkin japanilaiset ruoat ovat nopeatekoisia.

Ehkä suurin arjen pelastaja kotikokille ei olekaan ruokalaji vaan tiskikone, joka vapauttaa aikaa muuhun tekemiseen.