Alkon asiakaslehdessä Etiketissä on usein kiinnostavia reseptejä. Uusimmasta numerosta löytyi ginillä ja tonic-vedellä maustetut hölskykurkut, joita päätimme kokeilla perunagratiinin ja lohen seuraksi. Puolitimme reseptin.
Tarvitset
½ kurkku (noin 150 g) tai 1½ avomaan kurkkua kuorittuina
½ ruukkua tilliä (½ dl) hienonnettuna
1 rkl sokeria
⅛ tl suolaa
2 cl giniä
¼ dl tonic-vettä
Viipaloi kurkut ohuiksi viipaleiksi.
Lado viipaleet kerroksittain hienonnetun tillin, suolan ja sokerin kera.
Lisää tonic-vesi ja gini
Sulje kansi ja ravistele voimakkaasti.
Anna maustua viileässä vähintään 30 minuuttia.
Palkitse itsesi odotellessasi Gin & Tonicilla.
Kommentit
Näistä tuli oikein hyviä, tonic-vesi ja gini nostivat hölskykurkut uudelle tasolle.
Tarkoituksemme oli viettää viimeisenä lomapäivänäni taidepäivä, mutta yllättäen Ukrainan presidentti Volomodyr Zelenskyin vierailu Helsinkiin sotki kaupunginosamme liikenteen varsin pahasti, joten päätimme siirtää taidepäivän lauantaiksi. Liikennesulku harmitti, mutta harmitus kaikkosi, kun syy sululle selvisi. Päivä meni mukavasti kotona uutisia seuratessa ja kokatessa.
Duane Michals — muotokuvaaja
Päivämme taideosuus alkoi Valokuvataiteen museon Kämpissä sijaitsevassa K1 -tilasta Duane Michals — muotokuvaaja -näyttelystä, jonka esittelysivulta olin huomannut suosikkinäyttelijöihini lukeutuvan Meryl Streepin muotokuvan. Näyttely on erittäin hieno ja suosittelen vierailua kaikille kuvataiteesta kiinnostuneille, mutta vierailun kanssa alkaa olla kiire: 21.5. on viimeinen näyttelypäivä.
Kulttuuripalkinto numero yksi: Gastropub Stone's
Meillä on tapana käydä yksillä kulttuurinautintojen jälkeen ja kaiken lisäksi meitä hiukan hiukoi, joten päädyimme Gastropub Stone'siin oluelle ja tilasimme pikkusyötäväksi dirty fries -annokset: ranskalaisia, cheddar-kastiketta, chiliä ja pekonimurua. Pekonin sai pyytämällä pois, koska toinen meistä ei ole omnivoori. Suhtaudun periaatteessa epäillen ranskalaisten peittämiseen millään muulla, kuin suolalla rapeuden menettämisen pelossa, mutta nämä olivat herkullisia ja mukavasti chilisiä.
Tom of Finland
Seuraavaksi suuntasimme Kiasmaan tutustumaan Tom of Finland -näyttelyyn. Touko Laaksosen tuotantoon olin laajemmin tutustunut ensimmäisen kerran vuosia sitten Taidehallin Tom of Finland -näyttelyssä. Paljon aikaisemmin olin tutustunut saksalaisen sarjakuvataitelijan Ralf Königin tuotantoon, joka mitä ilmeisimmin on saanut runsaasti vaikutteita Laaksoselta. Monet tuttavani, sekä heterot että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, ovat ihmetellen kysyneet miksi kaltaiseni umpitylsä hetoro lukee Königin sarjakuvia. Olen vastannut, että albumit ovat hauskoja ja vaikka kysymyksessä on homosarjakuva, niin homoseksuaalisuus ei ole olennaisin asia hänen tuotannossaan. Sarjakuvat kertovat ihmisistä ja heidän ihmissuhteistaan. Seksuaalivähemmistöihin kuuluville asia lienee monisyisempi, mutta minulle Königin teokset toimivat näin.
Helsingin sanomat kirjoittaa näyttelystä varoituksen, että työt eivät sovellu siveimmille silmille. Kumppanini mukaan sieluni on hyvin turmeltunut, joten silmänikään eivät liene kovin siveät, joten minua ei haittaa. Näyttelyn teosten skaala on tyylikkäistä muotokuvista kovaan pornografiaan, joten näyttely ei varmasti sovi kaikille. Muistelen joidenkin ihmisten häirintyneen jo Aldomovarin elokuvasta Korkeat korot ja jos se oli liikaa niin tämä varmasti on. Minusta Laaksosen työt ovat teknisesti taiturimaisia ja niissä on paljon huumoria. Miesvartaloiden liioteilluille piirteille ei voi olla välillä naurahtamatta. Tässäkin näyttelyssä kannattaa käydä ja sen kanssa ei ole vielä kiire: viimeinen näyttelypäivä on 29.10.
Kuulun siihen sukupolveen, joka oli juuri päässyt yli television ydintuho-dokumenteista, kun AIDS saapui uutisiin. Television pääuutisissa näytettiin etu- ja keskisormen avulla, kuinka kondomi laitetaan paikoilleen. Tietty osa konservatiiveista järkyttyi. Sukupuolivalistus on edelleen monelle ihmiselle hirveää verrattuna ihmisten sairastumiseen, jopa kuolemaan, tai nuorten vahinkoraskauksiin. Kuten Laaksosen Kake-hahmo sanoo:"Use a rubber".
Kulttuuripalkinto numero 2: Kitty's Public House
Ikiaikainen suosikkini Fuller'sin ESB.
Tom of Finland -näyttelyn jälkeen tutuistumme Citykäytävästä Kaivopihalle muuttaneeseen Kitty's Public Houseen. Paikan tyyli, ei mitenkään yllättäen, ole muuttunut. Lähinnä mietin millainen tilanne oli nuoruudessani, 1990-luvun alussa. Olikohan tilassa silloin ravintola Prunni? Kitty'sissä kumppanilleni iski himo saada juustopiirakkaa enkä minä vastustanut, joten kotona siirryimme turmioelämään.
Cheddarjuustopiirakka
Kumppanini löysi googlaamalla Sopivan suolaista -blogin reseptin Cheddarjuustopiirakka.
Tarvitset
Pohja
Sopivan suolaista -blogissa käytetään kaurasämpyläjauhoja. Googlaamisen jälkeen päädyimme käyttämään puolikarkeiden vehnäjauhojen ja kaurajauhojen sekoitusta.
80 g pehmennyttä voita
1½ dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 dl kaurajauhoja
50 g cheddar-raastetta
½ dl vettä
Täyte
Täytteeseen päädyimme lisäämään ripauksen muskottipähkinää. Meillä jakoi mielipidettä se, että oliko ripaus liian suuri.
250 g cheddar-raastetta
2 dl kermaa
2 luomumunaa
ripaus suolaa
2 rosmariinin oksaa
⅛ tl mustottipähkinää
Lämmitä uuni 200 °C.
Nypi pohjan ainekset voin sekaan ja painele taikina voideltuun vuokaan.
Paista pohjaa 10 minuuttia uunissa.
Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa.
Lisää kerma.
Lisää 200 g juustoraastetta munien ja kerman sekaan.
Lisää ripaus suolaa.
Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.
Ripottele päälle loppu juustoraaste.
Lisää hieman rosmariinia piirakan päälle.
Laske uunin lämpötila 180 °C.
Paista piirakkaa 40 minuuttia tai kunnes se on ruskistunut kauniisti.
Kommentit
Tämä on niin hyvää, että se on syytä kuunnella Pet Shop Boysin It's a Sinn soidessa taustalla. Jos haluaa hiukan erilaisen ja uudemman version, voi kuunnella Elton Johnin ja Years & Years -yhtyeen version.
Viime kesänä kävilimme sattumalta Tallinnassa ukrainalaisen ravintola Odesssan (Pikk 30) ohi. Pöytä meillä oli jo varattuna muualta, mutta vilkaisimme ruokalistaa, joka vaikutti oikein kiinnostavalta. Ensimmäisen kerran kävimmme siellä tammikuun alussa ja toisen kerran huhtikuun lopulla. Olimme erittäin tyytyväisiä: ruoka oli tasokasta, palvelu erinomaista ja paikan hinta-laatusuhde on käsittämättömän hyvä. Molemmilla vierailuillamme kaksi ihmistä on poistunut ravintolasta alle sadan euron laskulla, vaikka olemme molemmilla kerroilla tilanneet viinipullon. Jälkimmäisellä kerralla tarjolla oli myös ukrainalaisia viinejä.
Keittiön tervehdyksenä pöytään saapui horilkaa eli vodkaa, jossa on piparjuurta, sekä leipää ja vorschmakia. Tässä vorschmakin versiossa ei ole lihaa.
Buryachanka eli vodkaa ja punajuurta.
Ruijanpallasta, parsaa ja mantelia.
Sämpylöitä, munakoisokaviaaria ja kasviksia.
Vareniki.
Odesa — kaunis ja maukas jälkiruoka: marenkia, jäätelöä, mansikkaa, mantelia ja minttua.
