Ravintola Armudu

Kävimme maanantaina Tallinnassa parittajapariskuntamme, jota ilman emme olisi koskaan tavanneet, kanssa. Päiväretken kohteena oli azerbaidžanilainen ravintola Armudu. Armuduja on useita, me kävimme osoitteessa Lootsi 14.

Päivä jatkui toisella aamiaisella Viking Linen terminaalissa. Mukana oli luonnollisesti Titanic Belfastissa seuraamme lyöttäytynyt Titanicin kapteeni Edward John Smith, jota kutsumme tuttavasti Kakeksi.

Puolustuslaitoksen bordeauxlainen punaviini ei jättänyt vaikutusta, josta olisi kotiin kerrottavaa. Heräteostokset eivät aina toimi.

Armadu

Aloitimme kolmella kasvisalkupalalla ja avoimella hatsapurilla raa'an kananmunankeltuaisen kera. Tämä hatsapurityyppi on ollut jo jonkin aikaa leivontalistalla, joten odotimme sitä mielenkiinnolla.

Kake ilahtui päästessään jälleen kerran historialliseen satamakaupunkiin.

Munakoisokääryleitä.

Uppopaistettua sulgumi-juustoa.

Juustosikareita.

Hatsapuri.

Grillattua doradaa.

Kommentit

Laadukkaita raaka-aineita, grillattujen ruokien pinta oli mukavan goottilainen. Lihalautaselta erityisesti karitsan kyljykset olivat makuuni. Hatsapuri erinomainen. Annokset olivat näyttäviä ja maukkaita. Jäin kaipaamaan vielä lammaspilahvia, mutta ruokaa oli näinkin niin paljon, että en olisi kyennyt, kuin hiukan maistamaan sitä. Jäimme pohtimaan, mikä mahtaa olla ero georgialaiseen keittiöön. Itse emme eroa huomanneet. Armudulle lämpimät suositukset.

Kasvis-quesadilla

Joitakin vuosia sitten Hämeentien alussa avasi meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes. Kaupan nimi tarkoittaa kahta pöllöä. Ehkä se on jonkinlainen itseironinen viittaus kaupan omistajiin? Minun on pitänyt käydä kaupassa vuosia, mutta se on vain jotenkin jäänyt, siitä huolimatta, että rakastan meksikolaistakin ruokaa, johon tutustuin paremmin vuosinani New Yorkissa, josta laadukkaat ravintolat lähes mistä tahansa kulttuurista eivät lopu kesken. Yksittäinen suuri herätys oli se, että TexMex on etäisehköä sukua meksikolaiselle ruoalle. Hyvää TexMexiä on varmasti olemassa, mutta oman kokemukseni mukaan Meksikossa käytetään enemmän tuoreita raaka-aineita säilykkeiden sijaan eikä ruoka ole pakonomaisen tulista.

Shakkikerhomme vuosikokous oli ravintola Juttutuvassa, joten matkani vei minut vihdoinin Hakaniemeen, jonka vierestä löytyy kaupuningosa, joka on mäkisempi, kuin mikään muu maailmassa: Kallio, josta Frankit pyrkivät huonolla menestyksellä Eiraan. Kalliosta löytyy käsittääkseni Suomen ainoa meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes.

Kaupassa ollessani huomasin, että suuresta osasta tuotteista en ymmärtänyt mitään ja mieleeni tulikin, että tarvitsisin meksikolaissyntyisen tuttavani natiivioppaaksi. Hihaan takertui vehnätortilloja, joita meksikolaistuttuni ei käytä kuulemma koskaan: hän on maissitortillaihminen ja maistuvaksi osoittautuneita chipotle-kastiketta. Monissa resepteissä näkee ancho-chilejä, joihin en ole koskaan aikaisemmin törmännyt. Sen maku osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi: tulisuutta ei käytännössä ollut ja molemmat maistoivat selkeästi rusinan ja aurinkokuivatun tomaatin. Enemmän ruokaamme tuli loppujen lopuksi potukua meksikolaisesta oreganosta!

Tarvitset

Reseptin teimme lähinnä omasta päästämme luettuamme joitakin kasvis-quesadilla-reseptejä, joita löysimme Inspired Taste -sivustolta. Tästä kokkauksesta on jo aikaa, joten emme tarkalleen muista mitä meni mihinkin, joten tämä on vähän sinnepäin resepti. Tätä tehdään toistekin, joten pitää kirjoittaa uusi postaus.

Peruskastike

Tuttavani tekee kastikkeen pelkästä tomaatista, sipulista ja suolasta, mutta me olimme tällä kertaa varsin mausteisella tuulella.

• 400 g laadukasta tomaatimurskaa
• ancho-chili siemenet poistettuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuna.
• ¾ pieni sipuli silputtuna
• valkosipulin kynsi hienonnettuna
• hienoa merisuolaa
• mustapippuria
• juustokuminaa
• sipulijauhetta
• valkosipulijauhetta
• chipotlekastiketta

1. Paista sipulia hetki keskilämmöllä.
2. Lisää chili ja valkosipuli.
3. Lisää tomaatimurska, kun chili ja valkosipuli ovat antaneet arominsa.
4. Mausta ja keitä kokoon.
5. Tasoita kastike sauvasekoittimella.

Täyte

Tortillamme olivat varsin pieniä, joten taittamisen sijasta laitoimme tortillan alle, täytteen päälle ja toinen tortilla päällimmäiseksi. Natiivitkin guuglauksen perusteella harrastavat tätä, joten emme ehkä tehneet kovin suurta rikosta. Juustona käytimme fetaa, joka lienee vääräoppista, kasviksina voi käyttää oikeastaa mitä tahansa mieluisaa. Tästä kokkauksestamme vierähti jo hieman aikaa, joten emme ole aivan varmoja mitä kaikkea täytteeseen meni. Kumppanini viisaasti totesi, että kannattaisi ottaa ainakin kuvia valmistusvaiheesta siltä varalta, että ei tule heti kirjoitettua reseptiä ylös.

• fetaa
• paprikaa
• kevätsipulia
• mozzarellaraastetta
• varhaiskaalia
• hienoa merisuolaa
• mustapippuria
• juustokuminaa
• sipulijauhetta
• valkosipulijauhetta

Seuraksi

• punasipulirenkaita
• korianteria
• lime-lohkoja
• ranskankermaa
• guacamolea

1. Liota sipulirenkaita 10 minuuttia kylmässä vedessä lieventääksesi sipulin puraisua.
2. Taputteli sipulirenkaan kuiviksi.

Kommentit

Quesadillamme seuralaiset: guacamole, ranskankerma ja mausteinen tomaattikastike.

Tortillaruoat ovat kätevä tapa upottaa erilaiset kasvisten jämät ja samalla saa maukasta ruokaa.

Ravintola Koto Bento: kolmas otos

Iltakävelyllä iski pieni himo suolaiseen ja koska satuimme olemaan Koto Benton lähellä käväisimme katsomassa olisiko siellä tilaa. Tilaa oli, mutta keittiön jonot olivat kolmen vartin luokkaa. Tässä on kaksi hienoa asiaa: uusin jäsen suosikkiravintoloistamme on suosittu, joka tarkoittaa menestystä. Me todella haluamme tämän ravintolan pysyvän pystyssä. Hienoa on myös se, että sanotaan suoraan se, että ruokaa joutuu odottamaan.

Päädyimme käymään yksillä Sailor'ssa ja palata sen jälkeen tarkistamaan tilanne Koto Bentossa. Onneksemme tilanne oli rauhoittunut. Tilasimme tempuraa ja gyozoja, joita olemme tehneet menestykseekkästi itsekin.

Odotimme saavamme yksittäisiä nyyttejä, mutta ravintola yllätti meidät tuomalla meille rapean kiekon, jonka sisällä oli gyozoja. Tämä oli meille täysin uusi toteus aiheesta. Upea rapeus sai miettimään, että olisiko kiekossa riisijauhoa, mutta ainakaan netistä löytämässäni reseptissä niitä ei ole. Resepti luokitellaan kiinalaiseksi, mutta se näyttää kovin samanlaiselta, kuin ravintolan annos. Tätä pitää kokeilla kotona.

Koto Benton tempura on herkullista, rapeaa, ja mehevää. Minulle on kuitenkin lyöty lekalla päähän, että tempurataikinan kuuluu olla löysä eikä se saa peittää raaka-ainetta kokonaan. Kysymyksessä saattaa olla alueellinen ero tai kokin mieltymys, en voi tietää. Tempuran kastike oli mielenkiintoisesti poikkeava: siinä oli pienen chilin viipaleita. En valita, koska minusta katkarapuihin sopii oikein hyvin tulisuus. Erilaista, mihin olen tempurassa tottunut, mutta erittäin herkullista.

Koto Bento osoittautui jälleen kerran onnellisen masun paikaksi.

Parsapizza

Tallinnalaisen ravintola La Cucinan mainion parsapizzan innoittamina teimme oman versiomme palattuamme Helsinkiin.

Tarvitset

Pizzakiven. Jos haluaa kotiuunissa hyvää pizzaa, kivi kannattaa ehdottomasti hankkia. Viime vuonna opimme lisäksi, että viime minuuteiksi kannattaa laittaa grillivastus päälle. Laita pizzakivi kylmään uuniin, ajoissa, jotta se ehtii kunnolla kuumentua. Kuumenna uuni niin kuumaksi, kuin sen saa. Kuinka odotankaan tulevaa uuniamme, jonka lämpötilaskaala on 30-300 °C.

Pohja

Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä Saku Tuomisen ja Luca Platanian erinomaisen Pizze-kirjan taikinoista hitain, 48-96 tunnin taikina, mutta viikonloppu lipui käsistä ja lopulta päädyimme tekemään saman kirjan pikataikinan, joka kieltämättä toimi hyvin sekin. Taikina osoittautui nousuhirviöksi, mutta pizzasta tuli silti ehkä paras koskaan tekemistämmme. Ehkä tapamme nostattaa taikinat uunin lampun valon lämmössä oli tälle taikinalle liikaa? Pizza tuli kauniisti kuplineena ulos uunista.

• 500 g 00-vehnäjauhoja
• 3½ dl kädenlämpöistä vettä
• 7 g kuivahiivaa
• 10 g hienoa merisuolaa
• 10 g oliiviöljyä

Alkuperäinen resepti käyttää yleiskoneen maksinopeutta, mutta Kermit-nimen tunnistava KitchenAidimme olisi heittänyt taikinan lattialle.

1. Ota tilkka vettä erikseen, noin 10 %, ja sekoita siihen suola.
2. Sekoita hiiva jauhoihin lisää loppu vesi.
3. Vaivaa koneella hiljaisella nopeudella 10 minuuttia.
4. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.
5. Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes oliiviöljy on imeytynyt taikinaan.
6. Nosta nopeutta ja vaivaa, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin.
7. Nostata taikinaa uunissa, jossa on valo päällä.

Tomaattikastike

Pizze-kirjassa tomaattikastiketta ei keitetä kokoon, mutta meillä on ollut tapana tehdä niin. Pitänee joskus kokeilla jättää tämä vaihe väliin.

• vihreä chili pilkottuna
• 400 g purkki laadukasta tomaattimurskaa
• merisuolaa
• mustapippuria
• reilu puolikas ruukku basilikaa

1. Sekoita ainekset.
2. Keitä kastiketta hieman kokoon.
3. Surauta taikina tasaiseksi sauvasekoittimella.

Täyte

Teemme, tai tilaamme, usein pizzamme niin, että pizzassa on kaksi erilaista puolta. Erästä pizzaversiotamme jopa kutsumme parisuhdepizzaksi, koska minä olen oliivifriikki, mutta kumppanini ei. Tällä kertaa kumppanini halusi perinteisiä etikkaan säilöttyjä jalopenoja, mutta minä sain chilikohtauksen: halusin habaneroa. Habanero on hieno, aromikas chili, mutta sen ongelma on ärhäkkä tulisuus. Leikkasin habaneron mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja maistoin. Tulista, totesin, mutta käsiteltävissä olevan tulista.

• vihreää parsaa pitkittäin halkaistuna
• vuohenjuustoa viipaleina
• mozzarellaraastetta
• etikkkaan säilöttyjä jalapenoviipaleita
• punainen habanero ohuina viipaleina
• tomaatti
• tuoretta basilikaa
• hienoa merisuolaa

1. Paista parsaa hetki oliiviöljyssä keskilämmöllä. Älä liikaa, jotta parsa ei ylikypsy uunissa. Mausta parsa paiston aikana merisuolalla ja mustapippurilla.
2. Poista tomaatin siemenet ja pehmeät osat ja kuutioi malto.
3. Levitä tomaattikastike pohjalle juuri ennen uuniin siirtämistä.
4. Levitä mozzarellaraaste tomaattikastikkeen päälle.
5. Levitä tomaattikuutiot juuston päälle
6. Lisää habanero toiselle puolelle pizzaa.
7. Lisää jalopeno toiselle puolelle. Laita hieman jalopenoa myös habanero-puolelle.
8. Paista pizzaa, mutta laita viimeisiksi minuuteiksi grillivastus päälle. Vastus lämpiää erittäin nopeasti, joten se ehtii vaikuttamaan. Kun grillivastus on päällä, on syytä istua uunin eteen lattialle ja tuijottaa herkeämättä pizzan tilaa.
9. Kun pizza on poistettu uunista, asettele päälle tuoretta basilikaa.

Kommentit

Eräs parhaista pizzoistamme. Pohja oli miellyttävän rapea, mutta se nousi enemmän, kuin odotimme. Söin pizzaa seuraavana päivänä duunilounaaksi ja oli mielenkiintoista havaita miten habaneron tulisuus oli konsentroitunut tasolle, että katsoin parhaaksi nyppiä enimmät pois. Eräs tärkeimmistä hyvän pizzan olennaisista osista on se, että täytettä ei saa olla liikaa, sillä silloin pizzasta tulee märkä. Elämäni hirveimmän ravintolapizzan olen syönyt kotinurkilta löytyvästä muuten oikein laadukkaasta ravintolasta: pizzassa pitää olla juustoa, mutta se ei saa uida siinä.

Suolainen Dutch baby

Olen tyypillisesti huono muistamaan ruoka-ainesten sesongit, mutta tänä keväänä parsa on pysynyt mielessä. Tällä kertaa valmistimme suolaisen Dutch babyn. Voiko mikään, missä on gruyèreä olla pahaa? Perusidean löysimme Jo Eats -sivustolta, mutta muokkasimme reseptiä, koska meillä oli kermatilkka ja halusimme parsan al dentenä, ei raakana. Prosciutton jätimme pois, koska kumppanini ei syö lihaa, mutta ilmakuivatun kinkun ystävänä olen varma, että se olisi toiminut oikein hyvin. Alkuperäisessä reseptissä on 5-6 siivua prosciuttoa, mikä on mielestäni hyvin paljon. Jos olisin syönyt tämän yksin, olisin todennäköisesti käyttänyt sitä, mutta huomattavasti vähemmän, vain antamaan hieman makua ja rakennetta.

Tarvitset

Kahdelle

Lämmitä uuni 220 °C. Laita valurautapannu, tai jokin muu sopiva astia, uuniin lämpiämään.

• 3 isoa munaa
• 1 dl kermaa
• 0,9 dl kevytmaitoa
• ½ tl merisuolaa
• ¼ tl mustapippuria sekä hieman lisää valmiin pannarin päälle.
• 1,9 dl vehnäjauhoja
• 1,9 dl gruyèreä
• 3 rkl voita
• 2 tl sitruunamehua
• 2 rkl oliiviöljyä

1. Riko munat tehosekoittimeen ja sekoita 1-2 minuuttia korkealla teholla. Munista tulee kuplivia ja vaaleankeltaisia.
2. Lisää kerma, maito, suola ja mustapippuri ja sekoita vielä minuutti.
3. Lisää jauhot ja sekoita, kunnes taikina on täysin sekoittunut.
4. Ota pannu pois uunista ja lisää voi. Kun se on täysin sulanut, lisää taikina. Ripottele päälle juusto.
5. Paista 18-20 minuuttia.
6. Halkaise parsat pitkittäin ja paista oliviiöljyssä pitkittäin. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
7. Kun pannari on valmis, nosta se pois uunista, nosta parsat päälle ja mausta mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, ja jopa kaunista. Äijäruokala suosittelee.

Spagettia za'atarilla ja labnehilla

Za'atar on Suomessa varsin huonosti tunnettu, mutta mielenkiintoinen mauste, jota käytetään paljon Lähi-Idässä. Se vierailee silloin tällöin keittiössämme, muun muassa manakeeshissa, johon tutustuimme Dublinissa. Sattumalta törmäsimme YouTubessa New York Times Cookingin kanavalla Ham El-Wayllyn videoon Za’atar and Labneh Spaghetti. Helsingissä on melkoinen kokoelma etnisiä ruokakauppoja, joista olisi hyvinkin saattanut löytää labnehia, mutta koska sitä on hyvin helppo tehdä itse, valitsimme sen reitin.

En ole suuri videoiden ystävä, vaan luen mieluummin niin reseptit kuin ammattiasiatkin tekstinä. Ruokapornon katsomme tyypillisesti televisiosta isolta ruudulta, mutta jos videon ottaa talteen, saa usein reseptin myös tekstimuodossa, kuten myös tässä tapauksessa.

Tarvitset

Matkalta tuodun za'atarin loputtua kumppanini löysi za'ataria Mauste.fi:stä.

Kahdelle

• merisuolaa
• 170 g spagettia
• ¼ dl oliiviöljyä sekä lisää valuttamiseen
• 3 valkosipulin kynttä ohuina siivuina
• 110 g labnehia
• 0,6 dl za'ataria

1. Keitä korkealla lämmöllä iso kattilallinen suolattua vettä kiehuvaksi. Lisää pasta veteen ja keitä yksi minuutti vähemmän, kuin ohje sanoo. Ota talteen kuppi keitinvettä., valuta pasta ja palauta kattila keskilämmölle.
2. Lisää oliiviöljy ja valkosipuli kattilaan, sekoita säännöllisesti, kunnes valkosipuli on vaaleanruskeaa, kahdesta neljään minuuttia. Lisää keitetty spagetti ja 1¼ keitinvettä ja keitä hiljaa, kunnes pasta, keitinvesi ja öljy ovat muodostaneet paksun kastikkeen.
3. Laske lämpö matalalle ja lisää labneh. Sekoita voimakkaasti, kunnes pasta on tasaisesti peittynyt. Älä anna kastikkeen kiehua, jotta kastike ei juoksetu. Jos vaikuttaa siltä, että kastike alkaa menettämään kermaisuuttaan, lisää pieniä määriä keitinvettä ja pidä matalalla lämmöllä, kunnes kastike on toipunut.
4. Jaa pasta kahdelle lautaselle, mausta reippaasti za'atarilla ja liruta päälle reippaasti oliiviöljyä. Tarjoile heti.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta lopputulos alitti odotuksemme. Za'ataaria taisimme käyttää hieman reseptiä varovaisemmin. Jos katsotte Ham El-Wallyn videon, huomaatte että ruokalaji on hänelle erityisen merkityksellinen. Ehkä jonkinlainen lohturuoka?

Imelletty perunalaatikko

Kumppaniani ja minua yhdistävät myös ruoat, joita jouluna on saatava. Näitä ovat hämäläinen imelletty perunalaatikko ja purkkiherneet, joissa on hieman omituinen sivumaku. Lanttu- ja porkkanalaatikoita otan hiukan, jos niitä on tarjolla, mutta himoni sytyttää vain perunalaatikko. Reseptinä olen käyttänyt marttojen ohjetta, joka on toiminut minulla hyvin: en ole joutunut käyttämään pisaraakaan siirappia, jonka käytöstä martat sanovat, että se ei ole synti. Ehkä ei, mutta kokisin epäonnistuneeni, jos lisäisin ruokalajiin siirappia.

Näkökannat oikeasta imellytyslämpötilasta vaihtelevat runsaasti. Wikipediassa kirjoitetaan 50 °C, joka on poikkeuksellisen matala. Marttojen vinkit käytännössä toistetaan Kotilieden artikkelissa. Imeltyminen tapahtuu amylaasientsyymin pilkkoutuessa lyhyemmiksi molekyyleiksi, muun muassa maltoosiksi. Toiveikkaana suuntasin kohti tutkimusprofessori ja kirjan Kemiaa keittiössä kirjoittajan Anu Hopian Molegyyligastronomia-sivustolle, josta odotin löytäväni yksityiskohtaista tietoa perunalaatikon kemiasta. Varsinaista blogipostausta aiheesta ei löytänyt, mutta keskusteluketju on valaiseva.

Tarvitset

• 2½ kg jauhoisia perunoita
• ¾ dl vehnäjauhoja
• Noin 3 dl keitinvettä
• Noin ½ l maitoa
• suolaa
• 1-2 rkl siirappia (tarvittaessa)
• muutama nokare voita

1. Pese ja kuori perunat ja keitä ne suolattomassa vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi talteen ja survo perunat.
2. Anna perunasurvoksen jäähtyä hieman kättä lämpöisemmäksi. Ohenna survosta parilla kolmella desillä lämmintä keitinvettä. Perunamassan pitää olla 55-70°C, jotta peruna imeltyy. Ei yli 75°C, jolloin perunalaatikko ei imelly.
3. Lisää massaan puolet vehnäjauhoista ja sekoita tasaiseksi.
4. Pane kannella peitetty perunamuusikattila noin 60°C:seen uuniin imeltymään.
5. Sekoita puolen tunnin kuluttua loput jauhot. Jatka imeltämistä vähintään 3-4 tuntia. Imeltyessään sose löystyy ja makeutuu.
6. Lisää massaan sen verran maitoa, että saat löysähkön, puuromaisen seoksen.
7. Mausta seos suolalla, lisää tarvittaessa siirappia.
8. Kaada seos voideltuun uunivuokaan vain puolilleen, sillä laatikko kuohuu ja kuplii kypsentämisen aikana. Jos haluat, pane pari voinokaretta pinnalle. Jos pinta tummuu liikaa, peitä. Paista laatikkoa noin 150°C:ssa pari tuntia.

Kommentit

Hämäläinen perunalaatikko on suomalaisen ruokakulttuurin helmi. Ja, kuten kumppanini silloin tällöin toteaa: sitä voisi tehdä muulloinkin, kuin jouluna. Aivan ehdottomasti oishikatta 5/5.

Sous vide -perunat

Sous vide -perunat timjamilla ja rakuunalla. Keskimmäinen peruna oli luonnostaan sydämenmuotoinen.

Kumppanillani ei lähtenyt mopo käsistä, vaan se lähti pomppimaan, tilaukseen tullessa lisäosina sous vide ja vakumointilaitteet. Olen kieltämättä haaveillut sous vide -kokkausesta aina siitä asti, kun kävin korruptioaterialla ravintola Olossa. Myöhemmin hankin Olon kirjan Olo — Aistin tarkkuudella. Kirja ei ole varsinainen keittokirja, koska reseptit ovat epämääräisiä ja kuvissa on paljon elementtejä, joita ei millään tavalla selitetä. Kulinaarista estetiikkaa kirja tarjoaa sitäkin enemmän. Uusina sous vide -kokeilijoina saimme kuitenkin kirjasta inspiraatiota ja pääruoan seuraksi muunsimme reseptiä ahvenenmätiä ja uusia perunoita korvaamalla tillin rakuunalla ja timjamilla. Samoilla yrteillä, joita käytimme annoksemme kalaan. Tilli olisi ollut liikaa samassa annoksessa. Ihmettelimme hetken reseptin sitruunavoiemulsiota, mutta pieni guuglaus kertoi ratkaisun ongelmaamme.

• 400 g uusia perunoita
• 40 g suolaista, pehmeää, voita
• timjaminoksia
• rakuunanlehtiä
• 6 g suolaa
• 2 g sokeria
• voiemulsiota
• tarvittaessa suolaa

1. Yhdistä ainekset pussissa voiemulsiota lukuunottamatta.
2. Vakumoi pussi täydellä teholla.
3. Pidä 85 °C 60 minuuttia, jätä kovan kypsiksi.
4. Anna levätä huoneenlämmössä 45 minuuttia.
5. Leikkaa pussista kulma auki ja siivilöi syntynyt liemi pannulle.
6. Poista perunoista yrtit, tässä ei tarvitse olla hirvittävän tarkka, sillä glaseerausvaiheessa ne on helppoa nyppiä pois.
7. Keitä lientä kokoon niin, että jäljellä on ⅓.
8. Mausta liemi voiemulsiolla.
9. Glaseeraa perunat redusoidussa liemessä.
10. Tarjoile heti.

Kommentit

Väitän, että nämä olivat elämäni parhaat potut. Kumppanini top kolme. Jatkoon, siis.

Kaprilainen salaatti — insalata caprese

Versiomme kaprilaisesta salaatista tarjottuna Portosta tuomaltamme sardiinitarjoululautaselta.

Eräänpä päivänä suuntasime Dublinin Dockslandiin ajatuksena mennä lounaalle, tai ainakin oluelle, The Ferrymaniin. Lounas jäi haaveeksi, lautturi ei sellaista tarjonnut. Pastaa himoiten siirryimme Liffey-joen pohjoispuolelle, mutta guuglaamamme paikka osoittautui erittäin hälyiseksi. Nälkämme oli jo melkoinen, joten päätimme kokeilla hotelli The Spencerin fuusioaasialaista. Se oli kuitenkin kiinni, joten söimme hotellin aularavintolassa. Valitsin omaksi annoksekseni kaprilaisen salaatin, josta pidin kovin, joten sitä piti kokeilla myös kotona.

The Spencerin kaprilainen salaatti.

Toteutukseen etsin inspiraatiota netistä ja eräs ensimmäistä hiteistä oli Gastrodontin kirjoitus. Kirjoitus on hyvä, mutta omaa versiotamme pohdiskellessa olimme jyrkästi sitä mieltä, että emme halua salaattiimme ystäväämme valkosipulia. Perinteisimmässä reseptissä käytetään vain mozzarellaa, tomaattia ja basilikaa suolalla ja oliiviöljyllä maustettuna, mutta luonnollisesti muunnelmia on paljon. Miksipä annokseen ei lisäisi vaikkapa laadukkaita oliiveja?

Tarvitset

The Spencerin toteutuksessa salaattipeti muodostui sekoituksesta, jossa oli ainakin rucolaa. Se toimi hyvin. Gastrodontti ehdottaa rucolaa tai romaine-salaattia. Me käytimme jäävuorisalaattia, koska sitä sattui olemaan.

• 3 san marzano -tomaattia
• 250 g puhvelimozzarellaa
• basilikan lehtiä
• hyvää oliiviöljyä
• suolaa
• vastajauhettua mustapippuria
• salaattia
• balsamiviinietikkaa

1. Keitä etikkaa kokoon, kunnes siitä tulee paksuhkoa.
2. Revi salaatin lehdet palasiksi ja tee niistä peti.
3. Leikkaa mozzarella ja tomaatit siivuiksi ja asettele ne salaattipedille.
4. Revi basikanlehtiä päälle. Jätä osa kokonaisina koristeeksi.
5. Mausta suolalla ja pippurilla.
6. Liruta päälle öljy ja balsamiviinietikkaredurduktio.
7. Koristele basilikan lehdillä.

Kommentit

Tästä tuli erittäin hyvää. Ulkonäöllisesti The Spencer vei voiton, mutta maulla pärjäsimme hienosti. Tätä tehdään toistekin, mutta vain kautena, kun Suomesta saa hyviä tomaatteja.

Ukrainalaiset uudet perunat

Kumppanini löysi taannoin mielenkiintoisen ukrainalaisten uusien perunoiden reseptin. En ole koskaan ollut kesäkauden ulkopuolella suuri keitettyjen perunoiden ystävä. Talvella nautin perunoista mieluummin jollain pöyristyttävän epäterveellisellä tavalla valmistettuna. Tämä resepti osoittaa, että pienehkö pöyristyttävyys toimii myös kesäperunoiden kera.

Tarvitset

• 1 kg uusia perunoita
• 300 g smetanaa
• 3 valkosipulin kynttä
• tillipuntti
• pala voita
• suolaa
• vastajauhettua mustapippuria

1. Pese ja kuori perunat ja siirrä ne kattilaan.
2. Lisää vesi ja suola ja kuumenna kiehuvaksi.
3. Saksi tilli pienehköksi.
4. Pilko valkosipuli.
5. Lisää tilli, mustapippuri ja valkosipuli smetanaan ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.
6. Kaada perunoiden keitinvesi pois ja siirrä kattila takaisin lämmölle ja anna jäljelle jääneen veden haihtua.
7. Lisää perunoiden sekaan voi ja ja sekoita.
8. Lisää perunoiden sekaan smetanaseos ja sekoita.
9. Laita kansi kattilan päällä ja anna muhia 15 minuuttia.

Ukrainalaisia uusia perunoita, kuhaa myllärin tapaan ja kantarellikastiketta.

Kommentit

Nämä ovat oikein hyviä ja yllätykseksemme ne toimivat erinomaisesti seuraavana päivinä mikrossa lämmmitettyinä ilman, että smetanan rasva olisi juoksettunut. Näitä tehdään varmasti vielä tänäkin vuonna.

Zaatar — pizzaa Lähi-Idästä

Cheese & zaatar

Pidämme kovin Lähi-Idän makumaailmasta ja kumppanini huomatessa Dublinin George's Street Arcadessa Zaatar-ravintolan syntyi välitt￶ömästi ajatus, että Zaataria pitää kokeilla, mutta olimme jo syö￶neet. Ravintola on saanut nimensä mausteesta, joka lukuisine translitterointineen, voi olla yrtti tai maustesekoitus. Za'taarista voi lukea lisää Wikipediasta.

George's Street Arcade.

Palasimme ravintolaan lomamme viimeisen päivänä. Ravintola on tiloiltaan vaatimaton, mutta siisti. Ruokalistalta lö￶ytyy pizzaa, mutta täytteiltään mielenkiintoisempaa on manakeesh, joista valitsimme jaettavaksi annoksen cheese & zaatar. Mikä on manakeeshin ja pizzan ero on mielenkiintoinen kysymys. Molemmat ovat nostatetulla taikinalla tehtyjä lättänäleipiä, joiden päällä on jotain jo kypsennysvaiheessa.

Zaatar ulkoa kuvattuna.

Pizzat ja manakeeshit paistetaan puulla lämmitettävässä uunissa, kuten niin usein nykyään helsinkiläisissäkin pizzerioissa.

Zaatarin manakeesh oli oikein herkullinen. Sen kanssa olisi toiminut hyvin olut tai vaikkapa pinot noir, mutta Zaatarissa ei tarjoilla alkoholia. Jos käymme Dublinissa uudelleen, Zaatar on vakavasti otettava vaihtoehto aterialle. Toisella kertaa valitsisin ehkä classic zaatar annoksen, koska uskon sen olevan rapeampi. Tätä pitää kokeilla myö￶s kotona.

Surf and Turf -tonnikalaa avokado-appelsiinisalsalla

Surf and turf, tai kuten Australiassa joskus sanotaan, beef and reef, yhdistää punaisen lihan ja merenelävän. Koska toinen meistä ei syö lihaa, korvasimme lihan tonnikalalla. Ehkä tämä on pikemminkin surf and surf? Teimme ehkä pari vuotta sitten hyvin samanlaisen annoksen, mutta resepti oli kadonnut. Google löysi meille luonnollisesti vastaavan reseptin: Citrus grilled steak tacos with orange avocado salsa. Koska tonnikalapihvi ei ole naudanlihapihvi, jätimme marinadista valkosipulin pois ja vähensimme appelsiinimehun määrää.

Tarvitset

Tonnikala

• 300 g tonnikalafilettä pihvinä
• isoja katkarapuja
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl appelsiinimehua
• ½ tl raastettua appelsiininkuorta
• suolaa
• vastajauhettua mustapippuria

Salsa

• 1 appelsiini kuorittuna ja kuutioituna
• 1 avokado kuutioituna
• 2 rkl silputtua punasipulia
• 1 rkl limen mehua
• 1½ korianteria hienonnettuna
• vastajauhettua mustapippuria
• suolaa

1. Hiero tonnikalan kummallekin puolelle suolaa ja mustapippuria.
2. Sekoita marinadiainekset ja levitä marinadi kalan kummallekin puolelle. Anna marinoitua puoli tuntia.
3. Valmista salsa sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Siirrä salsa jääkappiin jäähtymään.
4. Paista tonnikala ja katkaravut korkealla lämmöllä parilapannulla.
5. Tarjoile heti.

Kommentit

Parhaimmillaan tonnikala on tatakina, vain pinnalta hieman kypsyneenä, mutta se vaatii hyvälaatuista tonnikalaa. Tämänkertainen palamme ei sitä valitettavasti ollut ja siinä oli myös kalvoja. Katkaravut ja tonnikala ovat herkkiä, nopeasti kypsyviä ainesosioa, joiden kanssa on syytä olla tarkkana, jotta ne eivät ylikypsy. Kumppanini paistoi täydelliset katkaravut, mutta minä paistoin tonnikalaa liikaa. Annoksen helmi oli salsa. Pohdimme, mihin muuhun sitä voisi käyttää?

Gin & Tonic -kurkut

Alkon asiakaslehdessä Etiketissä on usein kiinnostavia reseptejä. Uusimmasta numerosta löytyi ginillä ja tonic-vedellä maustetut hölskykurkut, joita päätimme kokeilla perunagratiinin ja lohen seuraksi. Puolitimme reseptin.

Tarvitset

• ½ kurkku (noin 150 g) tai 1½ avomaan kurkkua kuorittuina
• ½ ruukkua tilliä (½ dl) hienonnettuna
• 1 rkl sokeria
• ⅛ tl suolaa
• 2 cl giniä
• ¼ dl tonic-vettä

1. Viipaloi kurkut ohuiksi viipaleiksi.
2. Lado viipaleet kerroksittain hienonnetun tillin, suolan ja sokerin kera.
3. Lisää tonic-vesi ja gini
4. Sulje kansi ja ravistele voimakkaasti.
5. Anna maustua viileässä vähintään 30 minuuttia.
6. Palkitse itsesi odotellessasi Gin & Tonicilla.

Kommentit

Näistä tuli oikein hyviä, tonic-vesi ja gini nostivat hölskykurkut uudelle tasolle.

Feta- ja pinaattitäytteinen gözleme

Katsoessamme TabiEatsin YouTube-kanavaa huomasimme, että he söivät katuruokana jonkinlaista turkkilaista täytettyä leipää. He eivät maininneet leivät nimeä, joten se piti googlata: gozleme tai gözleme. Aksentillinen versio lienee autenttisempi ja sitä käyttää leivän myötä löytynyt kiinnostava turkkilainen Refika's Kitchen ja heidän versionsa gözlemestä. Reseptin tavallisesti kohottamattomaan taikinaan ja täytteeseen löysinmme Gozneyn sivuilta. Täytteen reseptissä on kahta koulukuntaa: jotkut paistavat pinaatin, jotkut eivät. Heillä, jotka eivät pinaattiaan paista kokoon, vaikuttaa olevan Voimakas Mielipide. Me emme paistaneet pinaattiamme.

Tarvitset

Taikinaan

• 300 g vehnäjauhoja
• 40 g oliiviöljyä
• 50 g jogurttia
• 125 ml lämmintä vettä
• 1 tl suolaa

Täyte

Yhden gözlemen täytteeksi.

• 40 g fetaa
• 40 g tavallista pinaattia varret poistettuna tai baby-pinaattia pilkottuna
• vastajauhettua mustapippuria

1. Sekoita vesi, öljy ja jogurtti kulhossa: pane jauhot ja suola kulhoon, tee kuoppa ja lisää vesi vähitellen. Siirrä taikina pöydälle ja alusta neljä minuuttia, kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa.
2. Siirrä taikina puhtaaseen kulhoon ja peitä kostutetulla liinalla. Anna taikinan levätä 30 minuuttia.
3. Jaa taikina 70 g palasiin, muotoile palloiksi ja kaulitse jauhotetulla pinnnalla pallot mahdollisimman ohuiksi, suorakulmaisiksi levyiksi.
4. Murenna feta kulhoon, lisää pinaatti ja mausta pippurilla.
5. Levitä täytettä taikinalevyillle ja taittele levyt suorakulmion muotoisiksi paketeiksi. Kaulitse kevyesti sulkeaksesi paketin.
6. Paista korkeahkolla keskilämmöllä hetki kuivalla pannulla. Käännä ja paista toista puolta.
7. Levitä leivän pinnallle oliiviöljyä, käännä ja paista hetki. Levitä leivän pinnalle oliiviöljyä, käännä ja paista hetki. Toista, kunnes leivän pinta on kauniisti ruskistunut.

Kommentit

Näistä tuli todella herkullisia, mutta syödessäni leipä seuraavana päivänä töissä, ne olivat ikävästi vettyneet, kuten arvata saattoi. Jos gözlemeitä haluaa syödä seuraavana päivänä, mieleen tulee, että pinaatti kannattaa paistaa, puristaa ylimääräinen neste pois, ja lämmittää leivät paistinpannulla.

Onsen tamago — japanilaiset kuumassa lähteessä kypsytetyt muna

Japanilaisen annoksen lisukkeeksi valmistimme onsen tamagon, jota olen tehnyt jo vuosia aikaisemmin. Lämpötilan hallitseminen ei kuitenkaan ole sopivan vulkaanisen kuuman lähteen puuttuessa aivan yksinkertaista. Mainiolta Taiji's Kitchen Youtube-kanavalta löysimme helpon ohjeen.

1. Kiehauta litra vettä.
2. Lisää munat veteen ruokalusikalla.
3. Ota kattila pois lämmöltä.
4. Lisää kattilaan 1¼ dl kylmää vettä.
5. Laita kansi takaisin kattilan päälle.
6. Odota 13-15 minuuttia riippuen toivotusta kypsyysasteesta.
7. Siirrä munat kylmään veteen.
8. Odota viisi minuuttia, kuori ja siirrä tarjoiluastiaan tai annoksen päälle.

Tässä blogauksessa onsen tamagon seurana oli yksinkertaisesti laadukasta soijakastiketta. Taiji's Kitchenin videolta löytyy kaksi muuta idea. Suosittelemme katsomaan.

Paahdettu juuripersilja

Pohdimme mitä tekisimme kasvislisukkeeksi kuhalle maltalaisen kastikkeen, joka on hollandaise-kastikkeen muutos, jossa on appelsiinia, kera. Pohdimme mustajuurta, vihreitä papuja, perunalunta ja juuripersiljaa. Päädyimme lopulta juuripersiljan ja vihreiden papujen yhdistelmään. Monissa verkkoresepteissä käytetään hunajaa, mutta me päätimme olla käyttämättä mitään makeutta lisäävää, sillä maltalainen kastike on jo itsessään varsin makea.

Tarvitset

• 300 g juuripersiljaa
• vastaraastettua parmesania
• vastajauhettua mustapippuria
• suolaa
• oliiviöljyä

1. Lurauta oliiviöljyä uuninkestävän vuoan pohjalle.
2. Harjaa juuripersiljat puhtaiksi ja poista niistä kanta ja kuivahtanut kärki.
3. Leikkaa juuripersilja poikittain viipalaiksi, hiukan kuin maalaisranskalaisiksi.
4. Siirrä juuripersiljaviipaleet vuokaan, mausta suolalla ja pippurilla.
5. Kierittele juuripersiljaviipaleet öljy- ja mausteseoksessa ja levitä viipaleet tasaisesti.
6. Paahda 225 °C uunissa 15 minuuttia.
7. Ota vuoka pois uunista ja levitä parmesan-raaste juuripersiljojen päälle. Pane vuoka takaisin uuniin.
8. Paista vielä viisi minuuttia, kunnes juuripersiljat ovat rapeita.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää. Juuripersiljan maku on varsin dominoiva, joten mielessä kävi, että osan siitä olisi hyvin voinut korvata perunalla.

Japanilainen rapea kurkkupikkelsi

Uusimpia keittokirjahankintojani on Machiko Tatenon Japanese Pickled Vegetables - 129 Homestyle Recipes for Traditional Brined, Vinegared and Fermented Pickles, josta ensimmäisenä kokeiluun tuli rapea kurkkupikkelsi, koska halusimme tonnikalan seuraksi kurkkua jollain tapaa. Reseptissä ihmetyttää toistuva lämmittäminen ja jäähdyttäminen. Jotain kemiaa siinä tapahtunee.

Japanilaisia kurkkulajikkeita en ole koskaan Suomessa nähnyt, mutta se vaikuttaa olevan lähellä avomaan kurkkua. Jos avomaankurkut eivät ole sesongissa, niin voi aivan hyvin käyttää tavallista kurkkua, kunhan siitä kaapii lusikalla kosteimman osan pois.

Tarvitset

• 4 japanilaista kurkkua (450 g)
• 8 cm inkivääriä
• 8 rkl miriniä
• 2 rkl riisiviinietikkaa

1. Leikkaa kurkuista päät pois.
2. Leikkaa kurkku sentin paksuisiksi ympyröiksi.
3. Leikkaa inkivääri julienneksi.
4. Lisää soija, mirin ja etikka kasariin ja kiehauta korkealla lämmöllä.
5. Lisää inkivääri ja kurkku. Sekoita ja siirrä kasari syrjään.
6. Anna kattilan jäähtyä.
7. Kiehauta korkealla lämmöllä ja sekoita.
8. Anna kattilan jäähtyä.
9. Kiehauta korkealla lämmöllä ja sekoita.

Pikkelsi on heti käyttövalmis ja kirjan mukaan se säilyy jääkaapissa kaksi viikkoa.

Kommentit

Pikkelsi toimi oikein hyvin, helppo ja nopea tehdä. Se toimisi hyvin myös osana bentoa.

Ukrainalainen piparjuuripikkelsi — Krhin v otsti

Torstai 24.2.2022 kuuluu niihin päiviin, joita en unohda. Istuin Pienimmässä Huoneessa heräillen aamuviideltä työpäivään selaten uutisia. Hesarin pääuutinen oli juuri se, jota minä ja tolkuissaan osa maailmasta oli pelännyt jo pitkään: Venäjä oli eskaloinut vuonna 2014 alkaneen sodan suurhyökkäykseksi Ukrainaan. Luin pitkään maanisesti sotauutisia, joissa näkyi toivonpilkahduksia: Ukraina onnistui torjumaan hyökkäyksen Hostomelin lentokentälle ja myöhemmin sekä Kiovaan että Harkovaan. Etelässä Venäjä sen sijaan, surullista kyllä, menestyi vallaten muun muassa Hersonin kaupungin.

Ukraina kuitenkin kesti, valtavin uhrauksin. En voinut olla iloitsematta Moskvan upotuksesta ja jokaisesta muusta Venäjän tappiosta, varsinkaan, kun uutisia Venäjän Butšassa tehdyistä hirmutöistä alkoi virrata. Nekin olivat lopulta vain jäävuoren huippu. Sotarikokset ovat olleet kammottavan järjestelmällisiä.

Erilaisiin Ukrainaa tukeviin tapahtumiin osallistumisen sivujuonteena kiinnostuimme siitä, mitä ukrainalaiset syövät ja hankimme kaksi ukrainalaista keittokirjaa. Annette Ogrodnik Coronan The New Ukrainian Cookbook on toinen niistä. Siitä selvisi, että ukrainailaisten suosikkeihin kuuluu piparjuuri. Se on myös meidän suosikkejamme. Teimme tätä kalan seuraksi jo keväällä, mutta blogaaminen jäi. Tänään teemme sitä uudelleen.

Tarvitset

• 5 dl raastettua piparjuurta
• 1 rkl hienoa sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 dl valkoviinietikkaa

Sekoita kaikki ainesosat keskenään kulhossa ja siirrä steriloisoituihin lasipurkkeihin. Pikkelsi säilyy jääkaapissa kuukauden.

Kommentit

Tämä, kuten reseptistä saattaa päätellä, on tiukkaa tavaraa. Raastoin piparjuuren keittiön pöydän ääressä, mutta sen hengitystä polttavat höyryt pakottivat minut siirtymään pöydän äärestä tauoille. Seuraavalla kerralla teen tämän parvekkeella.

Arancini - italialaiset riisipallot arrabiata-kastikkeella

Kumppanini on risoton jumalatar ja viimeinen osoitus tästä oli se, että herkkutattirisoton jämistä syntyi hänen ehdotuksestaan arancineja, sisilialaisia friteerattuja riisipalloja. Reseptiä etsiessämme päädyimme Jamie Oliverin reseptiin, jossa erityisesti kiinnosti arrabiata-kastike useimpien muiden tarjotessa marinara-kastiketta pallojen seuraksi.

Jamie Oliverin reseptissä risotto tehdään erikseen, mutta ruokalajin alkuperäinen idea on luonnollisesti risoton kierrättäminen. Meidän risottomme oli eilistä herkkurisottoa, jossa oli runsaasti parmesania ja sitruunankuorta. Täytteen jätimme ensimmäisellä kerroksella kokonaan pois, koska herkkutatit toimivat mielestämme oivasti täytteenä. Toisella kierroksella suomifuusioimme käyttämällä täytteenä viherpippurikoskenlaskijaa ja se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Täytteessä vain mielikuvitus on rajana. Korppujauhoina käytimme pankoa, kuten tapanamme on. Kastiketta teimme täyden määrän, koska sitä voi aina jatkojalostaa.

Tarvitset

Arrabiata

• 3 valkosipulin kynttä
• punainen chili
• ½ puntti tuoretta basilikaa
• 400 g laadukkaita luumutomaatteja purkista
• oliiviöljyä

Kuori valkosipuli ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa chili ohuiksi viipaleiksi. Poista siemenet.

Lisää paistinpannulle oliiviöljy ja kuumenna keskilämmölle. Lisää valkosipuli, chili ja basilika ja paista 2 minuuttia. Lisää tomaatit, mausta ja keitä kymmenen minuuttia matalalla keskilämmöllä. Siirrä tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi.

Arancini

• risotonjämiä neljään noin neljän senttimetrin palloon
• viherpippurikoskenlaskijaa (valinnainen)
• vehnäjauhoja
• 1 muna
• pankoa
• öljyä friteeraamiseen

Kuumenna öljy frittikeittimessä 180 °C.

Tee risotosta palloja ja pyöräytä pallot ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopulta pankossa.

Kommentit

Tästä tuli todella hyvää ja pinta oli ihastuttavan rapea. Oishikatta 5/5.

Mutabbaq - filotaikinaan käärittyä juustoa

Olen törmännyt Kreikassa ja Pariisissa ihastuttaviin filotaikinaan käärittyihin alku- ja jälkiruokiin, joten Yotam Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjan mutabbaq-resepti herätti jo ensivilkaisulla mielenkiintomme. Moninkertaiseen filokuoreen kääritty juustosekoitus ei voisi olla pahaa.

Alkuperäisessä reseptissä filotaikinakerroksia on seitsemän juuston alla ja seitsemän juuston päällä. Koska vuokamme oli hieman pienempi, päädyimme käyttämään filotaikinarkin kaksinkerroin niin, että sivelimme taitoksen sisäpuolen voisulalla. Näin filotaikinakerroksia tuli 8+8. Pieniä repeämiä taikinassa ei kannata pelästyä, sillä uuni kaunistaa. Siirapista päädyimme käyttämään vain pienen osan, sillä kahdelle näin suuri määrä makeaa jälkiruokaa olisi ollut liikaa.

Tarvitset

Uunivuoka, johon filotaikina-arkki mahtuu kahtia taitettuna. Kovin tarkkaa tämä ei ole, sillä taikinan reunat leikataan joka tapauksessa pois. Tähän tarvitaan kaksi käsiparia.

Kuumenna uuni 230 °C.

• 180 g suolatonta voita sulatettuna
• 8 filotaikina-arkkia
• 500 g ricottaa
• 200 g pehmeää vuohenjuustoa
• murskattuja pistaasipähkinöitä koristeluun

Siirappi

• 90 ml vettä
• 280 g hienoa sokeria
• 3 rkl sitruunamehua

Sekoita ricotta ja vuohenjuusto haarukalla tasaiseksi massaksi haarukalla.

Voitele vuoka. Ota varovaisesti filotaikina-arkin reunoista kiinni ja nosta vuoalle niin, että pystyt taittamaan myös toisen puoliskon vuoan päälle. Pitäessäsi taikinan toista puolikasta ylhäällä, toinen tekijöistä taputtelee varovaisesti arkin vuoan pohjalle ja voitelee arkinpuoliskon voisulalla. Arkin toinen puolisko lasketaan vuokaan, taputellaan paikoilleen ja voidellaan. Lisätään samalla tavalla vielä kolme arkkia kaikki välit voidellen.

Voitele päällimmäiseksi jäänyt arkinpuolikas voisulalla. Levitä juustomassa vuokaan niin, että reunoille jää 2 cm tilaa. Voitele juuston pinta.

Toista filoarkkien levittäminen edellä kuvatulla tavalla neljä kertaa. Muista voidella jokainen väli. Leikkaa saksilla ylimääräinen filotaikina pois. Taittele reunat varovaisesti piirakan alle.

Leikkaa mutabbaq veitsellä neliöiksi niin, että veitsen kärki lähes, mutta ei aivan, koskettaa vuoan pohjaa. Voitele vielä kerran.

Pane vuoka uuniin. Tarkkaile, ja laita tarvittaessa folio vuoan päälle.

Lisää siirappia maun mukaan heti otettuasi piirakan uunista.

Kommentit

Kuten arvata saattaa, tästä tuli syntisen hyvää. Jätimme osan piirakasta maustamatta siirapilla, sillä suhtauduimme siihen hiukan epäillen, mutta päädyimme lisäämään siirappia jälkikäteen. Pieni ripaus siirappia, teki suolaisellekin versiolle hyvää.