the cosmos rocks

Alkuviikosta sain tekstarin, jossa kirjoitettiin, että uusin Queenin levy on hyvä. Vastasin, että sen saanee lainaan. Sovimme lounastapaamisen täksi päiväksi Gyosai-sushiin, jotta saisin levyn lainaan ja jotta tapaisimme pitkästä aikaa.

Karkasin töistä ja kiipesin teatterin edessä kymppiin ja menin sillä Hesperiankatujen kohdalle. Kävellessäni kohti Runeberginkatua bongasin minulle täysin tuntemattoman Japanilaisen ravintolan Umeshun, joka pikaisella silmäyksellä näytti aivan miellyttävältä ikkunan läpi katsottuna.

Gyosai-sushi on monien mielestä paras helsinkiläinen sushipaikka ja vaikka olen käynyt siinä vain kaksi kertaa niin olen kummallakin kertaa ollut tyytyväinen. Paikka ei ole kliinisen siisti kuten japanilaiset ravintolat Suomessa tuppaavat olemaan. Siisti kyllä, mutta paikka muistuttaa enemmän niitä izaka-ya-ravintoloita, joissa olen käynnyt Japanissa. Leppoisaa, miellyttävää ja ennenkaikkea hyvää ruokaa.

Mielenkiintoisen keikasta toi menún kouta-sushi, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus, jota Wikipediakaan ei tunnista eikä Googlekaan löydä vaikka jälkimmäinen ehdottaakin Kotta Sushia.

Joka tapauksessa kouta-sushi oli kokemus. Ulkonäkö vaikutti siltä, että ensin tehdään suorakulmainen riisikakku, jotakuinkin nigirizushin korkuinen. Päälle marinoitua lohta ja marinoitua makrillia. Leikataan noin nigiri-palojen kokoisiksi viipaleiksi. Hyvää jos pitää näistä kaloista. Makrillin inhomisen kyllä ymmärrän sillä sen maku on voimakas ja persoonallinen.

Äijäruokala suosittelee Gyosai-sushia. Paikan erikoisuuksiin kuuluu myös japanilainen pienuus: asiakaspaikkoja taitaa olla noin kuusi.

Levynlainaaja oli bongannut samoilta nurkilta Tokyo 55:n. Kävimme katsomassa vierestä. Aukioloajat kertoivat, että lounasta on turha yrittää sieltä löytää ja sähköisestä esitteestä ja sen kuvista päättelimme, että kyseessä on vähän fiinimpi paikka.

東京 eli suomeksi Tokiosta minulle selvisi lisäksi uutta: kanji 京 tarkoittaa aluetta, jolla keisari asuu.

Rumaa mutta hyvää: tomaatilla ja ja juustolla höystetty jauhelihalaatikko

Joskus sitä yksinkertaisesti himoitsee aivan tavallista kotiruokaa ja siihen hyvänä lähteenä toimii Uusi ruutukokki vaikka toki kirjasta löytyy myös juhlavia ruokia. Tätä en ole koskaan ennen kokeillut ja löysinkin tämän reseptin vasta pohtiessani, että pitäisikö yrittää päästä eroon kaalilaatikkokammosta.



Samalla pääsen elvistelemään myös uudella paistinpannullani. Se on hieno ja se on ollut minulla jo vähän aikaa, mutta tänään se korkataan. Kyllästyneenä paistinpannuihin, jotka eivät kestä käyttötarkoitustaan ihastuin Ketun keittiössä emalipinnoitettuun valurautapannuun. Valurautapannun ominaisuudet helposti puhdistettavassa muodossa. Myyjän varoitukset siitä, että kovalla lämmöllä pannu polttaa pohjaan mietityttävät, mutta ainahan pihvit voi paistaa tavallisella valurautapannulla. Ja se on kaunis, melkein yhtä kaunis kuin naisen niska (niin, minä siis olen niskafetisisti).

Mutta le Creusetin saitti. Voi huokaus. Kammottava ja turha flash-intro ja kun saan eteeni kartan, jossa Suomi ei ole punainen klikkaan "Other countries" saan silmiini ilmoituksen, että flashini ei ole tarpeeksi uusi. Se on ysi, joka oli viimeksi katsoessani uusin versio, mutta käyttöjärjestelmä on 64-bittinen Linux AMD64-raudalla. Joku javascriptaaja lienee tehnyt valinnan, että tällä yhdistellä paistinpannuista ei olla kiinnostuneita. Mistä näitä saitteja tulee, jotka on tehty muka seksikäästi täysin ajattelematta käytettävyyttä ja esteettömyyttä?

Tätä kirjoittaessa huomasin myös, että minulla on yksi lukija. Ensiajattelemalla vaikuttaa helpolta tavalta verkostoutua. Sitähän tämä ruokablogaaminen on.

Lihamureketaikina

4 rkl korppujauhoja
2 dl vettä
½-1 tl suolaa
1 mmt mustapippuria
400 g jauhelihaa
1 kananmuna

Sekoita korppujauhot ja vesi. Lisää joukkoon suola ja pippuri ja anna seoksen turvota 10 minuuttia. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi seaokseksi. Älä sitkistä taikinaa turhalla vaivaamisella.

Korppujauhoille kirja antaa vaihtoehdoksi perunajauhojen ja kaurahiutaleiden yhdistelmän. Kiinnostavaa vaikka itse vaihtaisin kaurahiutaleet ruishiutaleiksi, koska riushiutalepuuro yhdessä riisipuuron kanssa on ainut puuro josta välitän. Intissä tuli kyllä syötyä kaurapuuroakin, mutta siellä nyt olisi syönyt kylmissään ja nälissään vaikka linnakkeen sääupseerin.

Laatikko

annos lihamureketta
paketti pekonia
1 dl vettä
750 g tomaatteja
100 g juustoa

Alkuperäisessä reseptissä jauheliha on sikanautaa ja koska jauhelihani oli luomunautaa lisäsin jauhelihan seuraksi paketin pekonia. Paista pekoni rapeaksi ja siirrä syrjään.

Valmista mureketaikina ja sekoita joukkoon 1 dl vettä. Huuhtele tomaatit ja leikkaa ne melko ohuiksi viipaleiksi. Raasta juusto. Voitele uunivuoka kevyesti ja leivät pohjalle puolet tomaattiviipaleista ja niiden päälle kerros lihamureketta. Lisää pekonisiivut. Peitä vuoka tomaattikerroksella Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia; näin väittää ruutukokki, mutta kolmen vartin kohdalla päädyin vääntämään uunin täysille ja paistamaan vielä vartinen enemmän, jotta juusto saisi väriä.
Tarjoa perunamuusin kera.

Kommentit

Nestettä oli hiukan liikaa ja sekin oli osasyy lämpötilan nostamiseen. Tekemisen aikana kävi tietysti mielessä että mitä jos nesteenä olisi käyttänyt olutta? Kokatessani ajattelin, että jokin yrtti voisi tuoda mukavan säväyksen, mutta lopputulos oli kyllä näinkin oishikatta 3/5 eli hyvää arkiruokaa.

Oluesta mittaa

Brittiläistä olutkulttuuria tuppaa pitämään kovin konservatiivisena, mutta nyt Britanniassa saa olutta uudessa koossa. Hämmentävä spektaakkeli.

Zen Sushi

Kämpin galleriassa olevassa Zen Sushissa tulee käytyä usein lounaalla. Paikka on siisti ja valoisa, mutta myös valitettavan suosittu: lounaalle pitää mennä viimeistään 11:15. 11:30 paikka on jo tupaten täynnä.

Kävin tänään Zen Sushissa ystäväni kanssa lounaalla ja me molemmat paikkasimme sushivajettamme. Sushi oli jälleen kerran hyvää, mutta Zen Sushin misokeitto on ollut aina vähän ohutta minun kielelleni. Tilaan sen kyllä käytännöllisesti katsoen aina. Niille, jotka eivät raakaa kalaa syö löytyy vaikkapa yakitoria.

Äijäruokala suosittelee vaikka olenkin yleensä hämyisten ravintoloiden ystävä.

Äijäsilakkaa

Silakka, tuo lokakuun haaste. Muistan kuinka vein innoissani yläasteen kotitaloustuntien silakkapihvireseptin kotiin. No, siihen aikaan kotona ei kauheasti rahaa ollut ja silakkapihveistä tuli hiukan liian tavallinen ruokalaji. Silakka jäi siis pois keittiöstäni kun pääsin omilleni. Tämä on tasan ensimmäinen kerta kun teen ihan itse omassa keittiössäni silakkaa.

Resepti on peräisin Shizuo Tsujin upeasta kirjasta Japanese Cooking - a Simple Art: Saké-simmered Herring (Nishin no Nitsuke). Pidän keittokirjoista, joissa selitetään tekotavat eikä keskitytä upeisiin värikuviin. Alkuperäisessä reseptissä on luonnollisesti silliä eikä silakkaa, mutta onhan silakka sillin lähisukulainen

Tarvitset

kahdelle

2 silakkafilettä
60 ml sakea
60 ml miriniä
120 ml dashia
3 cm kombua
60 ml soijakastiketta
2 ohutta tofuviipaletta
runsaasti tuoretta raastettua inkivääriä

Kaada sake paistinpannulle ja laita pannu keskilämmölle. Kun se kiehuu hiljaa lisää loput ainesosat. Vähennä lämpöä. Lisää kalafileet nahkapuoli ylöspäin ja peitä leivinpaperilla, jossa on reikä. Pidä kiehumispisteessä kunnes neste juuri ja juuri peittää pannun pohjan, 20-30 minuuttia.

Poista lämmöltä ja siirrä fileet tarjoiluastiaan.

Poista levä ja heitä se pois. Leikkaa tofu viipaleiksi ja laita nesteeseen. Keitä minuutti keskilämmöllä kunnes tofu on lämmennyt. Nosta lusikalla kuumaa nestettä tofulle. Siirrä tofu varovaisesti tarjoiluastiaan. Kaada jäljelle jäänyt neste tarjoiluastioihin. Koristele inkiväärillä. Tarjoile kuumana tai huoneenlämpöisenä.

Oishikatta 3/5. Kuten kuvasta näkee niin keitin tofua liian kauan ja/tai olin sitä kohtaan liian kovakourainen. Alkuperäinen resepti käyttää tarjoiluastiana kulhoa ja se olisi hyvinkin voinut olla esteettisempi ratkaisu.

Lettukestien satoa

Tänään meillä ruokablogaajilla oli kunnia vierailla Sillä sipulin lettukesteillä. Myöhästyin bussista, jolla oli tarkoitus mennä, joten missasin tulipalon ja kukaan ei tainnut ehtiä ottaa kuvaa kuin lopputuloksesta.

Onnistuin koheltamaan kuvaamisessa sillä en saanut omasta kontribuutionasti kuin erittäin ylivalottuneita kuvia. Harmillista.

Mutta jälleen kerran voi todeta, että ruokablogaajat ovat fiksua väkeä, joiden kanssa voi keskustella monenlaisista asioista. Hupaisaa oli se, että Unelias Anna ja minä toimme täytteeksi hyvin läheistä sukua olevat reseptit. Omani on kotoisin Uudesta ruutukokista ja se oli hyvää vaikka itse sanonkin.

Tarvitset

250 g lämminsavulohta
300 g ranskankermaa
piparjuuritahnaa

Leikkaa lämminsavulohi ohuiksi tikuiksi. Lisää ranskankerma ja piparjuuritahna ja sekoita.

Perjantain ravintolakierros

Perjantain ensimmäinen ravintola oli Etelä-Esplanadin Manhattan Steak House, joka meillä töissä tunnetaan paremmin Pihvihelvettinä. Kävimme tekniikkaporukalla yhdessä syömässä. Kollega kuvaili paikkaa huoltoasemamaiseksi. Ehkä se on sitäkin, mutta paikka on siisti ja ruoka on lounasaikaan syötävää.

Tilasin elämäni toisen metsästäsjänleikkeen ja aivan kuten Rymy-Eetussakin saatoin todeta, että minä olen hyvä. Metsästäjänleike oli leivittämätön, joka on minusta kovin kummallista. Varsin mauttomassa kastikkeessa ui muutama herkkusieni, purkista. Pihvihelvetissa tulen varmaankin silloin tällöin käymään lounaalla jatkossakin - varsinkin baari-illan jälkeen - mutta leikkeet saavat jäädä.

Villin Wäinön taisin bongata Hesarin ruokatorstaista, mutta voin muistaa väärinkin. Paikka on makuuni iso, mutta jako kolmeen kerrokseen jakaa tilaa miellyttävästi. Valaistus riittää lukemiseen, mutta ei ole sen kirkkaampi. Miellyttävää. Suomalaisten pienpanimo-oluiden korostaminen viehättää kuten myös Kalevalaa sivuavat freskot. Oluekseni valitsin Suomenlinnan panimon portterin, joka kyllä maistui. Helsingin keskustassa on hämmentävän vähän pubeja, jotka koen miellyttäviksi. Liian isoja, liian meluisia, persoonattomia. Valikoima on tyypillisesti hyvin epäkiinnostava.

Hádanka sen sijaan kuuluu lempipaikkoihini vaikka en ole siellä pitkään aikaan käynytkään. Ennen olin siinä vieressä duunissa, joten paikka tuli tutuksi esimerkiksi siten, että minulle ei suostuttu myymään pieniä tuoppeja. Kaksi kertaa yritin tilata pienen tuopin ja kummallakin kertaa vastaus oli "En mä sulle mitään pieniä myy." Sellaista sosiaalista pottuilua, joka on hyvää palvelua silloin kun henkilökunta ja asiakkaat tuntevat toisensa.

Ravintolassa kävin ensimmäisen kerran kun hyvän ystäväni kihlajaiset pidettiin siellä. Kihlajaispaikan valintaan taas syynä oli se, että paikan viehättävän sisustuksen on suunnitellut ystäväni isä. Sisustuken erikoisuus on miesten vessassa pisuaarin yläpuolella oleva pisuaarin pituinen tyyny, johon väsyneempi asiakas voi nojata otsaansa hoitaessaan tarpeensa.

Edellisestä käynnistä on monta vuotta, mutta nyt tuli käytyä pitkästä aikaa. Henkilökunta on vaihtunut, mutta fiilis on samanoloinen ja ilokseni tänään oli ravintolaketjun tshekkiolutviikkojen ensimmäinen päivä. Maistelin useampaa olutta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Hupaisa yksityiskohta on myös lattiaan maalatut pukinsorkan jäljet, jotka johtavat pöntölle. Samanlaiset löytyvät ainakin saman ravintolaketjun Kaislasta.

En muistanut päivittää käsitystäni ravintolan ruokalistasta, mutta haikailen edelleenkin Hádankan wurstikorin perään. Mitä kaikkea siinä olikaan? Chiliwursti, jokin muu wursti, hapankaalia, sinappia ja muuta hyvää. Siitä voisi yrittää tietysti tehdä äijäruokaa-replikan.

Taapersin Hádankasta, jonka nimi muuten tarkoittaa arvoitusta, kolmosen pysäkille ja jäin pois kolmosen vanhalla päättärillä, josta taaperisin Vasista pitkin kännikalalaumoja väistellen päätyen, yllätysyllätys, Hilpeään haukeen. Hetki siellä ja sitten kotiin blogaamaan.

Oluthavaintoja

Vanhin oluthavainnoistani on yli vuoden takaa. Ghibli-museolla, jossa yours truly poseeraa ison kaverin kanssa hiestä likomärkä Nalle-Puh T-paita päällä (vaelluspaitani olivat pyykissä tuona päivänä), on oma olut:



Muistaakseni olut on teknisesti laadukas lager, mutta ei erityisen mielenkiintoinen. Joimme sen japanilaisen hodarin seuraksi.



Traquairiin törmäsin Oljenkorressa, 7,5 % on paljon oluelle, mutta Traquairilla on riittävästi runkoa, joten se kestää vahvuutensä hyvin. Vähäisestä alkoholipitoisuudestaan huolimatta olut tuo mieleen barly winen.








Fox's Nob'ia oli tietysti pakko ostaa jo pelkästään sosiaalisista syistä.

Takaetiketissä lukee

The Tale Behind the Name

Local folklore tells of a fox that lived in and around the Old Highgate and Walsall. Brewery although frequent sightings of the fox where recorded no one ever caught more than a glimpse of the animal's head as he darted amongst the barrels.

The old English word for head is nob and this beer is named after that elusive fox.

Olut itsessään on humalainen ja miellyttävä ale.







Neljäs setin olut on O'Hara's Irish Red, joka on nimensä mukaisesti irlantilainen punainen ale. Näistä oluista Traquairin jälkeen selvästi voimakkaimman ja persoonallisimman makuinen.

Ghibli-museossa otettu kuva on © TJ.

Tonkatsu

Tonkatsu on moderni japanilainen klassikko. Possu maustetaan, leivitetään ja uppopaistetaan ja tarjotaan tavallisesti raa'an kaalin kera vaikka edellä oleva linkki Wikipediaan väittääkin kuinka tonkatsu ei enää oikeastaan ole yōshokua eli japanilaista versiota länsimaisesta ruoasta, tällä kertaa saksalaistyyppisistä leikkeistä.

Tonkatsua olen ravintolassa, Kotossa, syönyt vain kerran ja tämä on ensimmäinen kerta kun kokeilen sitä itse. Resepti on hieman sovelletu Miika Pölkin ja Heikki Valkaman kirjasta Umami.

Herätteenä tämän ruokalajin kokeiluun toimi Wagner ja ilahduin aamulla kun kaupassa käydessäni löysin porsaan ulkofilettä luomuna. Hienoa, Arabian K-kauppa!

Tarvitset

kahdelle

Tee ensin tonkatsu-soosu ellet osta sitä kaupasta.

1 dl ketsuppia
½ dl worchestershire-kastiketta
½ dl sakea
1 valkosipulin kynsi
1 tl raastettua inkivääriä
¼ dl sokeria
¼ dl miriniä

Keitä aineksia kokoon 25 minuuttia jatkuvasti sekoittaen miedolla lämmöllä. Älä anna kiehua. Kastike säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

2 porsaanfileetä, kyljyskin käy, mutta poista luut
suolaa
pippuria
vehnäjauhoja
(sinappia)
1 kananmuna
korppujauhoja
pähkinäöljyä tai muuta kasvisöljyä

Ripottele lihan päälle suolaa ja pippuria. Voit myös voidella sen ohuesti sinapilla. Itse käytin sinappina Auraa ajatellen suomalaistyyppisen makean sinapin sopivan hyvin japanilaiseen ruokaan, jossa makeus on tavallista.

Pyörittele liha vehnäjauhossa.

Sekoita muna, kastele liha siinä ja leivät korppujauhossa.

Kuumenna öljy 180-asteiseksi. Uppopaista lihat.

Kommentit

Perinteisesti tämä tarjotaan raastetun raa'an kaalin kera, mutta havaitsin kaalin raastamisen niin kummalliseksi touhuksi, että päädyin repimään sen palasiksi. Lopputulos oli kuitenkin kummallisen maukas, mutta eri tavalla kummallinen kuin Kotossa. Oishikatta 3/5.

Juustohetki

Tarvitset

Le Brebiou lampaanmaitojuuston
Mustakirsikkalakritsahilloa
chapataa

Kävin tänään Stockan herkussa toivoen löytäväni sieltä mainioksi osoittautuneita Chimay-luostarin juustoja, mutta jouduin pettymään hyvää palvelua lukuunottamatta: juustotiskillä ollut nainen kävi toisessa kerroksessa kysymässä onko juuri tulleessa juustoerässä Chimayta. Osoittautui, että ei ollut, mutta odotellessa tiskillä ollut nuori mies kyseli mitä haluaisin ja sanoin "Haluaisin kokeilla jotain uutta." Fiksu kommentti, koska mistä myyjä voisi tietää mikä on minulle uutta. Hän ehdotti minulle lampaanmaitojuustoa, joka tosiaan oli minulle vielä päivällä uutta ja sen seuraksi eksoottiselta kuulostavaa mustakirsikkalakritsahilloa. Lakritsa! No, koska kaikkea paitsi kansantanhuja ja pikkusiskoa pitää kokeilla (tanhunnut en ole) otin suositellun juuston ja hillon ja vielä rapeakuorisen chapatan leipäosastolta.



Legendaarisen äijämäisen pakkaustaitoni vuoksi juusto litystyi kotimatkan aikana, mutta hillo, juusto ja leipä muodostivat todella mainion iltapalan.





Äijäruokala suosittelee.

Stadin APA Revisited

Suomen palkituin pienipanimo-olut lienee Stadin Panimon APA eli American Pale Ale. Maukas, mielenkiintoinen olut, jonka palkinnot ymmärrän vaikka omaan suuhuni StaPan EPA (English Pale Ale) sopikin paremmin.

Kun huhut StaPan lopettamisesti saavuttivat minut olin syvästi pahoillani ja vastaavasti kun kuulin huhut siitä, että StaPa sittenkin jatkaa niin ilahduin.

Viikko sitten perjantaina tarjosin kierroksen Stadin uutta APA:a ystävilleni ja olut yllätti jo ulkonäöllään. Väri oli vaihtunut tummaksi. Värillä ei ole niin väliä, mutta makukaan ei erityisemmin ilahduttanut: alun luonne lupasi, mutta se lässähti nopeasti. Sääli.

Ankkamainos

En ymmärrä blogspotia siinä mielessä, että julkaistun blogauksen aikaleima on hetki, jolloin jutun kirjoittaminen on aloitettu. Ja koska tämä ankkaruoka oli jumalaisen hyvää mainostan sitä vielä jorinalla.

Olkaa hyvät: ankkaa katalonialaisittain.

Uunikalaa japanilaisittain

Lohipalan toisen puolikkaan käytin Yamada-sanin keittokirjan reseptistä vaikutteita saaneeseen uunikalaan. Äärimmäisen helppoa: suolataan kala furi-jio-menetelmällä. Lorautetaan hieman sakea päällle. Lisätään kalan päälle hieman kevätsipulia ja siivutettua inkivääriä. Kääritään folioon ja laitetaan 175-asteiseen uuniin vaikkapa vartiksi - aika riippuu kalan tuoreudesta ja siitä kuinka raakana tai kypsänä lohensa haluaa syödä.

Sake no ponzu-mushi

Nihon ni kaerimasu. Kun jo ystävätkin ihmettelevät blogausaiheitani on aika palata Japaniin ja erityisesti nihon no ryoriiin eli japanilaiseen keittiöön.

Sake. Tuoma jumalainen juoma ja tuo jumalainen kala. Sake on eräs Japanin kielen lukemattomista homonyymeistä sillä se tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa: 酒 ja 鮭. Ensimmäisen me suomalaiset tunnemme sake-nimisenä riisiviininä ja jälkimmäisen lohena.

Tämä jalo lohiruoka on tämän vuosituhannen suosikkejani ja se on erityisen hyvää silloin kun lohi on niin tuoretta, että sen voi jättää hyvin kevyesti kypsytetyksi. Tänään niin ei kuitenkaan valitettavasti ole.

Tarvitset

neljälle

4 kevätsipulia
1 cm inkivääriä kuorittuna
4 palaa lohta

Ponzu-kastike

2 rkl soijaa
2 rkl sitruuna- tai limemehua
½ rkl japanilaista riisietikkaa
1 rkl sakea

Leikkaa kevätsipuli vinosti 2,5 cm palasiksi. Raasta inkivääri ja siirrä raaste kylmään veteen. Siirrä se ennen kalan kypsymistä kuivumaan sopivasti.



Sekoita ponzun ainesosat. Levitä lohi isolle lautaselle ja ripottele se ponzulla. Lisää kevätsipuli tasaisesti kalan päälle ja höyrytä 10-12 minuuttia tai kunnes kala on sopivan kypsää.



Tarjoile kuumana inkiväärillä koristettuna ja laadukkaan japanilaistyyppisen riisin kera.

Kommentit

Löysin tätä jälleen kerran tehdessäni helpon tavan löytää miten jokin kirjoitetaan kanjeilla. Yleensä olen tuskaillut sen kanssa että löytäisin veppikelpoisen tavan kirjoittaa kanjeja.

Mutta ruoka, se onnistui tänään lähes täydellisesti. Totemo oishikatta desu! Oishikatta 4/5, siis.

Palavien noitien yllä temperoitu olutruoka

Taannoin tuli blogattua äidin kuuluista rakuunapihveistä ja jo niitä tehdessäni mietin, että mitäs jos kohdan 2 dl vettä tai lihalientä korvaisi oluella sillä onhan ruoka, jossa on olutta ilman muuta äijäruokaa kuten vaikkapa carbonnades à la flamande, joka kuuluu ikisuosikkeihini.

Ensimmäinen yritykseni vaalealla lagerilla oli surkea soppa, jossa olut ei tuonut mitään eroa siihen, että olutta ei ollut, joten päätin kokeilla voimakkaammalla oluella ja leikata hiukan sen katkeruutta fariinisokerilla kuten flaamilaisessa padassa tehdään. Perinteistä reseptiä muutin myös käyttämällä kokonaisen munan kahden keltuaisen sijasta sillä en minä kuitenkaan ehtisi tällä viikolla käyttämään niitä valkuaisia mihinkään.

Tarvitset

400 g naudan luomujauhelihaa
1 tl suolaa
mustapippuria
1-1,5 tl hienonnettuna rakuunaa
2 rkl perunajauhoja
1 kananmuna
1 rkl voita
2 dl Holy (Gr)ail olutta
fariinisokeria, suolaa, pippuria, rakuunaa

Sekoita lihaan suola, pippuri ja rakuuna. Lisää taikinaan perunajauhot ja muna. Muotoile taikinasta pihvit. Paista pihvejä kovalla lämmöllä 2-3 minuuttia pannussa kummaltakin puolelta.

Kiehauta olut pannussa. Mausta liemi suolalla, pippurilla ja rakuunalla ja kaada liemi pihvien päälle.

Tarjoilin jasmiiniriisin kera.

Kommentit

Hyvää, oishikatta 3/5, mutta särmikkäämpikään olut ei näköjään menesty näin runsaassa rakuunassa. Olut ja rakuunapihvit yhdistelmänä päättyvät ainakin toistaiseksi tähän.

Otsikon ihmettelijöiden kannattaa lukea olutpullon etiketin teksti: Tempered over burning withces.

Chimayta tuopissa

Kun kantapubin hanasta löytyy valkoista Chimayta niin sänkileukaisen äijänkin naama vakavoituu mielihyvästä. Kommentoin juomaa laskevalle tarjoilijalle, että en ole koskaan ennen nähnyt Chimayta hanassa ja hän vastasi, että ei ole hänkään.

Miellyttävä yllätys, josta täytyy antaa positiivista palautetta ravintolapäällikölle kunhan törmään häneen seuraavan kerran.

Kiitokset kuvat kännykällään ottaneelle ystävälleni.

Ei kranaatteja saliin

Perjantaina, jona tein quichen naisen, joka nauraa minulle, läksiäisten kunniaksi alkoi tuntumaan siltä, että työpäivä on täynnä ja läksiäisbaariin Einoon voisi lähteä niin kävin katsomassa löytyisikö vierestä eli Korkeavuorenkadun Hobboksista jotain kiinnostavaa ja melkein ensimmäisenä huomasin Christiane Dabdoub Nasserin kirjan Classic Palestinian Cuisine, jonka kannessa lukee lisäksi kommentti A charming book - Claudia Roden. Se vaikutti kiinnostavalta ja keittokirjaksi hinta on hämmentävän halpa 26 euroa. Selailtuani hetken jatkoin matkaani, mutta palasin kirjan luokse kerran, toisenkin. Kirja lopulta takertui mukaani.

Herra Varma asustaa
Varmassa kaupungissa
kauppiaiden talossa
Varmassa valtiossa

Palestiinalainen keittiö? Palestiinasta ja Israelista tulee mieleen vuosikymmeniä jatkuneet modernit konfliktit, ristiretket ja Flaviusten toimet alueella. Viimeksi mainituista kertoo erittäin mielenkiintoisesti Lindsey Davis kiehtovissa historiallisissa dekkareissaan. Kun on koko ikänsä elänyt rauhallisissa oloissa niin sota ja terrori ovat oman konkreettisen elämän kannalta loppujen lopuksi vain murheellisia uutisia. On erikoista, että keittokirjassa pulpahtaa silloin tällöin esiin voimapolitiikka, mutta on helppo kuvitella, että palestiinalaisen on vaikea kirjoittaa ilman, että ristiriidat Israelin kanssa nousisivat esiin.

Hän avaa aina samoja
Varmoja ovia
Varmoilla avaimillaan
Varmassa maailmassaan

Ensimmäinen ajatus on ennakkoluuloinen:"Palestiina? Gazahan on siellä, syödäänkö siellä jotain muutakin kuin YK-avustuksia?" Meissä kaikissa asuu pieni rasisti.

Neljä naista ratsastaa
kalpeana aamuna
halki kuivan erämaan
kohti kaupunkia

Kirja on kuitenkin kiehtova ja siitä olen jo oppinut muutaman sanan arabiaa ja englantiakin. Mieleeni on jopa tullut, että pitäisi ruveta pitämään jonkinlaista ruokasanakirjaa verkossa. En esimerkiksi tiennyt, että marrow tarkoittaa kesäkurpitsaa. Luuytimenä sana oli tuttu. Resepteissä on paljon munakoisoa, riisiä, kesäkurpitsaa ja lammasta.

Kauppiaiden talossa
pilarien varjossa
he vahvistavat valansa
ja heittävät kranaatit saliin

Kurpitsajuhlissa Ketturouva dokumentoi myös kuunnellun musiikin ja sen inspiroimana teen niin tänä iltana.

Heidän vaatteilleen sataa verta
Kun räjähdys vaimenee
kaikki nuo arvokkaat vieraat
ovat kuolleet ja silpoutuneet

Musiikki

Herra on ilman päätä
ja hänen vaimonsa vaikertaa
kadonnutta pikku kättään
joka piteli piirakkaa

• Freud, Marx, Engels ja Jung: Ei sellaisia judeja kuin Jeesus enää oo
• Tuomari Nurmio: Siionin tyttäret

Halleluja Siionin tyttäret
tulivat ja tappoivat jokaisen
nuku rauhassa muinainen Jerusalem
olet nähnyt jo kaiken
me tiedämme sen

Kallayet bandora

Kuolevaiset katsokaa
heidän valkoisia vaatteitaan
kaikesta huolimatta
ne ovat tahrattomat

Kallayet bandora, paistettuja tomaatteja valkusipulin kera, kuulostaa siltä, että se ei voi olla pahaa.

Nuo mystiset sotilaat
sotkevat naamansa
halvalla puuterilla
ja istuvat lasisen kuution sisään
ja nousevat korkeuksiin

Alkuperäisessä reseptissä lukee paprikan kohdalla allspice, jonka olen aina kuvitellut olevan jonkinlainen anglo-saksinen yleismausteseos, jolle kunnon kulinaristi hymähtelee. Pieni tiedonlouhinta kertoi kuitenkin nopeasti, että olen ollut väärässä: Wikipedia kertoo meille kasvista nimeltä pimenta dioica, mutta yksinkertaisen vastauksen pilaa Rahola kirjoituksellaan pimentosta. Koska Ketturouva tietää kaiken Lähi-Idästä soitin hänelle ja tämän keskustelun aikana reseptinkin koostumuksesta ja käännöshämäryyksistä johtuen päädyimme, että tässä tapauksessa allspice olisi paprikaa.

Tarvitset

4 isoa tomaattia kuorittuina
4 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria
½ tl paprikaa

Kalttaa tomaatit ja kuori ne. Viipaloi tomaatit varoen mehun hukkaamista. Kuori ja silppua karkeasti valkosipuli. Kuumenna öljy pannussa ja levitä tomaatit ja valkosipuli pannun pohjalle. Mausta, kypsennä viisi minuuttia ja tarjoile heti.

Kommentit

Jälkikäteen ajatellen on pakko kysyä itseltään että kun kerran kaltattiin niin miksi en helpottanut elämääni kalttaamalla myös valkosipuleita? Lopputulos oli herkullinen ja toimi mainiosti paahtoleivän kanssa iltapalana. Oishikatta 3/5.

He puhuvat suurista tehtävistään
Joista kukaan ei käsitä mitään
Ja jättävät palavat kaupungit taakseen
Ja vaipuvat huokauksiin

Lyriikka on Tuomari Nurmion levyn Punainen planeetta kappaleesta Siionin tyttäret. Pidän Nurmiota suomalaisen rockin hienoimpana lyyrikkona ja Punaista planeettaa hänen tasapainoisimpana levynään. Nurmio esiintyy myös hienosti taksikuskina elokuvassa Calamari Union, johon en kyllästy koskaan: kotikaupunkini ja huomattava osa nuoruuteni rokkareista. Arvostan myös Nurmion tekijänoikeuksia lyriikkaansa eikä tapanani ole lainata toisen töitä ilman tekijän lupaa, mutta tällä kertaa katson, että sitaattioikeus on minun puolellani.

Siionin tyttäret voi tulkita monella tavalla. Moni pitänee sitä antisemitistisenä. Minä en. Minusta se kertoo monenlaisista poliittisista ongelmista.

Todellinen ongelmahan on siinä, että monet ihmiset joutuvat etsimään sitä piirakkaa pidellyttä kättään. Surullista, koska tavallinen ihminen haluaa kolmea asiaa: ruokaa, seksiä ja olla rauhassa.

Kanatagine oliivien ja säilötyn sitruunan kera

Japani jostain kumman syystä on edelleenkin kaukana Äijäruokalasta, joka syyskuussa pääsi lisäksi pahasti nuukahtamaan neljällä postauksellaan ja kaiken lisäksi nekin olivat kolmelta neljäsosaltaan jorinatyyppisiä. Elämä on ollut stressaavaa useammassakin mielessä ja kokkaaminen on siinä samalla taantunut. Japani on ollut kaukana siitäkin huolimatta, että moni keittiöni japanilainen resepti on edelleenkin blogaamatta.

Taantumaan on vaikuttanut myös se, että vaihdoin kotityöasemani Kubuntun CentOSiin, jotta saisin päivitettyä Red Hat Enterprise Linux -osaamiseni kurantille tasolle. Kaipaamaan jäin muunmuassa mainiota kuvankäsittelyohjelmaa nimeltä Gwenview, joiden sivuihin en linkitä, koska ne ovat hajalla. Sitä olen käyttänyt kuvien valikoimiseen ja vasta nyt sain aikaiseksi sen ja sen tarvitsemien kirjastojen kääntämisen.

Mennään siis Marokkoon, tarkemmin sanottuna Marrakechiin: vihreitä oliiveja ja suolaan säilöttyjä sitruunoita. Siirtymää Välimereltä Japaniin odottaessa ei kannata pidätä hengitystään sillä uusin keittokirjani, se 59., odottaa kokeiluaan. No, minulla on aina ollut näitä vaiheita.

Tarvitset

kokonainen broileri
3 murskattua valkosipulinkynttä
pieni nippu tuoretta korianteria hienoksi silputtuna
½ sitruunan mehu
1 tl karkeaa suolaa
3-4 rkl oliiviöljyä
iso sipuli raastettuna
hyppysellinen sahramirihmoja
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl mustapippuria
1 kanelitanko
150-200 g rikottuja vihreitä oliiveja
2 säilöttyä sitruunaa suikaloituina

Nosta broileri syvään astiaan. Hiero valkosipuli, korianteri, sitruunamehu ja suola linnun sisälle. Yhdistä oliiviöljy, sipuliraaste, sahrami, inkivääri ja pippuri ja hiero seos broilerin ulkopintaan. Peitä ja anna maustua puolisen tuntia.



Siirrä broileritagineen ja kaada marinadi sen päälle. Lisää astiaan sen verran vettä, että broileri peittyy puoliksi. Lisää kanelitanko ja kuumenna neste kihuvaksi. Vähennä lämpä ja hauduta broileria kannella peitettynä tunnin verran välillä käännellen.

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Nosta broileri kahdella reikäkauhalla vadille ja peitä foliolla. Lisää lämpöä ja keitä keitinlientä kokoon kovalla lämmällä noin viisi minuuttia. Nosta broileri takaisin tagineen ja valele se kauttaaltaan keitinliemeen. Lisää oliivit ja säilötty sitruuna ja siirrä tagine takaisin uuniin 15 minuutiksi. Tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa. Äijäruokala suosittelee kuskusia.

Taginen sijasta käytin isoa Kermansaven vuokaani. Joko isompi tagineni on liian pieni tai broileri on liian suuri. You choose.

Oishikatta 4/5.