keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Kuhaa viinikastikkeessa



Sain monien vuosien jälkeen jostain kummallisesta syystä tehdä himon kampelaa viinikastikkeessa. Kävin neljässä ruokakaupassa (Stockan Herkku, Arabian K-Supermarket, Taivaallisen Rauhan Aukion S-Market, Aleksis Kivenkadun S-Market - pisteet muuten Arabian K-Supermarketin kalatiskin takana olleelle kauppiaalle, joka todellakin palveli kanta-asiakasta), mutta kampelaa ei löytynyt. Ei tuoreena eikä pakastettuna vaikka joitakin vuosia sitten kalatiskit ja pakastealtaat pullistelivat kampelaa. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen, että onko kampela jo melkein loppuunkalastettu, mutta WWF:n Suomen osasto näyttää olevan sitä mieltä, että tavallisen kampelan syöminen on ihan ok. Piikki- ja hietakampela ovat sitten WWF:n mukaan eri juttu.


Kampela vaihtui kuhaan, mitä en oikein osaa valittaa, koska kuha on Suomen vesien hienoimpia kaloja.



Valkoviiniksi valitsin nostalgiasyistä italialaisen Orvieton, johon äitini ihastui Italiassa. Itse en kauheasti valkoviineistä perusta, mutta ruoanlaitossa käytän niitä kyllä.

Resepti on muunnos Arteknon Suuren kastikekirjan reseptistä kampelaa viinikastikkeessa. Alkuperäisessä reseptissä on 600 g kampelaa, mutta vuoan muodon ja koon vuoksi en vähentänyt muita ainesosia.

Kuhafile
½ dl kalalientä (= kalafondia ja vettä)
½ dl valkoviiniä
(1 tl suolaa - en lisännyt koska fondissa on suolaa)
valkopippuria
2 dl crème fraichea

Kuumenna uuni 225-asteiseksi.



Leikkaa kuhafile pitkittäin halki ja kääri puolikkaat rullalle ja laita uunivuokaan.



Sekoita kalaliemeen viini, mahdollinen suola, valkopippuri ja crème fraiche.







Kaada kastike kalafileiden päälle ja kypsennä uunissa 25-minuuttia.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Haastetta sunnuntaipäivän ratoksi

Keittokomerosta tuli haaste sunnuntaipäivän ratoksi.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?

Japaninmatkablogissa http://nihonniikimasu.blogspot.com/ on 16 väsyneenä kirjoitettua blogausta (joka näkyy tavallista kamalampana kielenä), joista kaikki eivät ole minun kirjoittami. Tämä on äijaruokalan 93. blogaus.

2. Miksi aloit kirjoittamaan omaa blogia nettiin?

Halusin itselleni muistoksi blogin matkasta Japaniin ja myös kertoa ystävilleni mitä kuuluu siellä, missä GSM-puhelin ei toimi. Ruokablogin aloitin, jotta tulisi kokeiltua useammin uusia juttuja keittiössä.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?

Jos jätetään työnteko pois niin: www.hs.fi, slashdot.org, www.python.org ja www.userfriendly.org. Googlella tietysti päätyy tietoa etsiessään mitä ihmeellisimmille sivuille.

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä?

On ollut jo kauan, jostain 1990-luvun alusta. http://arska.org/.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?

Englantia osaan hyvin. Ruotsini olen valitettavasti melkein kokonaan unohtanut. Japaniksi saan pääsylipun, ruokaa ja olutta. Saksaksi, portugaliksi ja ranskaksi osaan hieman säädyttömyyksiä.

6. Mitä ohjelmia seuraat TV:stä?

Ei ole digiboksia, joten en mitään.

7. Hissi vai portaat?

Molemmat. Enimmäkseen portaat.

8. Onnen- ja epäonnennumerosi?

Ei ole, mutta kyllähän ohjelmien virhepaluukoodeiksi päätyvät kovin usein 13 ja 42.

9. Haasta tähän pienimuotoiseen kyselyyn kolme bloggaajaa.

Seuraan keittokomeron johdatusta ja sanon, että jos jotakuta sattuu huvittamaan niin siitä vaan, mutta en varsinaisesti haasta.

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Meksikolaisia lihapullia




Lihapullissa on sitä jotakin. Miksi? Itse olen blogannut lihapullista jo pari kertaa. Tällä kertaa reseptin lähteenä on Elisabeth Lambert Ortizin kirja Classic Mexican - Hot and Spicy recipes from all over Mexico. Alkuperäinen resepti puhuu neljän cm läpimittaisista lihapullista, mutta minä pidän pienemmistä, joten tässä reseptissä pullien läpimitta on kolme cm. Alkuperäisessä reseptissä kastike siivilöidään, mutta en ole pitänyt sitä tarpeellisena operaationa. Lisäsin kastikkeeseen ripauksen mustapippuria ja oreganoa.


400 g sikanautajauhelihaa
1 dl korppujauhoja
Sipuli hienoksi pilkottuna
½ tl oreganoa
kananmuna, rakenne rikottuna
loraus kermaa
suolaa ja mustapippuria

lihalientä
1 punainen chili
sipuli pilkottuna
3 valkosipulin kynttä murskattuna
500 g tomaattimurskaa
mustapippuria
oreganoa

Laita jauheliha kulhoon, Lisää korppujauhot, sipuli, oregano, suola ja mustapippuri. Lisää kananmuna ja kerma. Vaivaa seoksesta tasainen taikina. Tee taikinasta noin kolmen sentin läpimittaisia lihapullia.

Paista lihapullia viitisen minuuttia silloin tällöin käännellen kunes ne ovat ruskistuneet. Lisää lihalientä niin, että pullat peittyvät. Lisää loput ainesosat ja kiehauta. Hauduta 30 minuuttia.

Metsästäjänleike - Auf Jägerschnitzel




Tämän blogauksen keskeytti pahasti blogspotin nykiminen ja menetin sen vuoksi aika paljon tekstiä. Modeemiajoista on sitten ilmeisesti liian kauan kun en kirjoita tekstiäni paikallisella koneella ja sitten siirrä verkkoon.



Otsikkona on pakollinen muunneltu Arvottomat-lainaus. Duunikavereiden kanssa päädyttiin viettämään iltaa ravintola Rymy-Eetussa, jossa olin käynyt kerran aikaisemmin, muistaakseni lauantaina, lounaalla, jonka söi, mutta fisu oli paistettu liian kuivaksi. "Voisi sitä vielä kokeilla.", totesin pohtiessamme mihin mennään.


Ravintola on iso ja pubi-ihmisenä pidän pienemmistä paikoista. Ensimmäisellä kierroksella tiskillä jouduimme odottamaan varsin kauan, sillä tiskin takana oli vain yksi tarjoilija ja vaikka henkilökunta illan mittaan lisääntyikin niin turhan usein tiskillä joutui jonottamaan normaalia pidempään. Palvelu oli kohteliasta ja ystävällistä. Ravintola korostaa livemusiikkitarjontaansa ja se on tietysti hieno asia, mutta siitä ei herunut pisteitä, että volyyminuppi oli niin kaakossa, että parvella olevat kaiuttimet eivät enää toimineet kunnolla. Ilmeisesti joku kävi huomauttamassa tai henkilökunta itse ei kestänyt äänenvoimakkuutta, sillä jossain vaiheessa volyymi laski sen verran, että ihmisten kanssa pystyi keskustelemaan.

Nälän iskiessä päätin antaa keittiölle toisen mahdollisuuden ja valitsin listalta Jägerschnitzelin. Duunikaverini kuitenkin kertoi, että parvelle, jolla istuimme, ei myytäisi ruokaa ennen kello 19. Hivenen kärvistelin, mutta ymmärsin kyllä että toimintatavalle löytyy rationaalisia perusteita. Ymmärrykseni väheni kun viereiseen pöytään saapui ruokaa. Sitten duunikaverini kertoi saaneensa tehtyä tilauksen katutasossa, ilmeisesti jossain tiskin kieppeillä. 18:47 minä kävin tiskillä ja kysyin saako tuonne parvelle ruokaa. Tiskiltä ei kuulemma voinut myydä ruokaa, mutta kello 19 jälkeen tarjoilija tulisi kysymään tilauksia. Miksi Rymy-Eetussa toiset asiakkaat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Ajattelin jo, että vien nälkäni ja sen mukana tulevat rahat johonkin toiseen paikkaan, mutta en halunnut jättää seuruetta, joten tarjoilijan saapuessa paikalle tilasin Jägerschnitzelin perunamuusilla (listalla oli lohkoperunoita, mutta myös maininta siitä, että perunalisäkkeen voi vaihtaa). Leike paransi kuvaani ravintolan keittiöstä huomattavasti (hyvää, mutta ei loisteliasta) ja lisäsi Pastanjauhannan pippurimyllyn herättämää leikehimoani. Sitten Ketun keittiössä vielä blogattiin leivitetystä possunleikkeestä valinnanvaraa ei juuri ollut: tätä pitää kokeilla itsekin.

Jägerschnitzel



Reseptin alkuperäinen tunnelma tuntuu olevan kadoksissa blogspotin hukattuani valmiiksi kirjottamani reseptin, mutta yritän rekonstruoida sen. Viimeisen parin viikon nykiminen on nyppinyt ja saanut minut jälleen harkitsemaan blogin siirtämistä arska.orgiin, mutta se vaatisi softan valitsemista, vanhojen blogausten siirtämistä. Plussaa olisi se, että ongelmista voisi syyttää vain itseään tai palveluntarjoajaansa ja ongelmille voisi itse oikeasti tehdä jotain. Miinuksena sitten tietysti se, että ongelmista voisi syyttää itseään ja niille joutuisi itse tekemään jotain.

Leikkeen valmistamisohjeen otin WSOY:n Uuden ruutukokin wieninleikkeen reseptistä, paistamiseen käytin voi-öljyseosta kuten Ketturouvakin. Google kertoi, että metsästäjänleikkeen seurana on yleensä perunamuusi ja sienimuhennos, mutta kastikeihmisenä seurasin Rymy-Eetun esimerkkiä ja tein metsäsienikastikkeen, jonka reseptin keksin lennossa. Kaupasta ei vasikanlihaa löytynyt, joten käytin naudan ulkofilettä.

Tarvitset


1 cm paksuinen naudan ulkofilepihvi
suolaa
mustapippuria

2 salottisipulia
200 g säilykekantarellejä liemineen
luraus härkäfondia
2 dl kermaa
mustapippuria

leivittämiseen

1-1½ rkl vehnäjauhoja leivittämiseen
½ munaa
3 rkl korppujauhoja

paistamiseen

luraus rypsiöljyä
2 rkl voita

Kuulosta sipulit. Lisää purkkikanttarellit liemineen ja luraus härkäfondia. Lisää kerma ja mausta. Keitä kokoon. Tarkista maku ja pidä lämpimänä.

Nuihi pihvi hyvin ohueksi (3 mm) muovikelmun välissä, jolloin se ei hajoa yhtä helposti. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääntele pihvi vehnäjauhoissa ja karista irtonainen jauho pois. Kasta leike vatkattuun munaan ja anna liian munan valua pois pinnalta. Kääntele leike korppujauhossa ja karista irtonainen korppujauho pois. Anna leivityksen kuivahtaa hetki.

Kuumenna voi-öljyseos pannulla. Paista leikettä miedolla lämmöllä minuuttia kummallakin puolella kunnes leiko on sopivasti ruskistunut. Lämpöä pitää olla riittävästi, jotta liha kypsyy (mikä on tietysti väärin tässä käytettyä ulkofilettä kohtaan), mutta sitä ei saa olla liikaa, jotta leivitys ei pala. Lisäksi leivityksestä pitää tulla mukavan rapea.

Tarjoa perunalisäkkeen ja metsäsienikastikkeen kera.

torstai 24. huhtikuuta 2008

Grillibroileria rakuunakastikkeella



Vuosikausia sitten tuli tehtyä Arteknon suuresta kastikekirjasta sivulla 54 olevaa rakuunakastiketta. Alkuperäinen resepti on aika monimutkainen ja koska minulla on nälkä eikä kovin paljon aikaa ajattelin tehdä yksinkertaistettua versiota, jolla ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä alkuperäisen kanssa kuin että kyseessä on kastike ja tämän reseptin ainekset ovat kirjan aineiden osajoukko.

grillattu broileri
1 dl vettä
luraus kanafondia
150 g ranskankermaa
2 rkl tuoretta rakuunaa tai 2 tl kuivattua rakuunaa
mustapippuria

Kiehauta vesi, lisää fondi. Lisää ranskankerma lusikallinen kerrallaan ja sekoita. Mausta mustapippurilla. Anna kiehua hieman kokoon. Lisää rakuuna. Sekoita.

Kastikkeen maku oli pistävän hapan, liian peittävä. Ehkä pitää blogata vielä siitä alkuperäisestäkin ohjeesta paremmalla ajalla. Oishikatta kolme, siis.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Parhaitako?

Chez Dominique pääsi komeasti äänestyksessä
pääsi komeasti äänestyksessä sijalle 39
. Ravintolassa ollaan varmastikin ylpeitä ja aiheestakin, mutta minua tässä nyppii joko listasta raportointi tai itse listan europpalaiskeskeisyys.

Ja kun kuukkeloi listan niin kyllähän se sitä on: ärsyttävän eurooppalaiskeskeinen tai ainakin eurooppalaista alkuperää oleva. Lasketaanpa:

Espanja: 8
Iso-Britannia: 6
Ranska: 11
Yhdysvallat: 8
Australia: 2
Tanska: 1
Italia: 5
Sveitsi: 1
Belgia: 1
Saksa: 3
Suomi: 1
Ruotsi: 1
Brasilia: 1
Alankomaat: 1
Etelä-Afikka: 1
===============
Yhteensä: 51

Eli jossain tapahtui pieni laskuvirhe, mutta antaa olla, ei se ole kiinnostavaa.

Aasiasta ei siis löytynyt yhtään hyvää ravintolaa. Edes Japanista, joka on vaikuttanut niin paljon moderniin ranskalaiseen keittiöön? Vai eivätkö äänestäjät ole löytäneet suosittelijaa korkeatasoiseen japanilaiseen ravintolaan? :)

Samanlaiseen eurooppalaispainotteisuuteen syyllistyi myös eräs suomalainen Suomen parhaita ravintoloita esittelevä kirjanen. Jo esipuheessaan se kategorisesti sulki ulos kaikki etniset ravintolat.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Suklaata ja salmiakkia



Karkkia ei pahan sedän suussa juuri nähdä, mutta pidän silti suklaasta ja salmiakista ja kun bongasin kioskilla salmiakkisuklaata niin pakkohan sitä oli kokeilla. Maku ei ollut epämiellyttävä, mutta maut eivät minusta myöskään oikein sopineet yhteen. Salmiakissa oli mukana ärtsy salmiakkikossumaisuus ja se jyräsi suklaan alleen.

Paha suomalainen ruoka

Katja Boxberg blogaa pahasta suomalaisesta ruoasta. Esimerkikkinä hän käyttää kevytjuustoja. Valinta tuntuu kovin tarkoitushakuiselta. Kaupasta löytyy hyvääkin suomalaista juustoa kuten mustaleimainen emmental, joka oli muinoin pakollinen ainesosa kokkien maailmanmestaruuskisoissa.

Paljon parempikin esimerkki olisi löytynyt: valmiiksimarinoidut lihat. Marinoimattamalla lihalla, varsinkin broilerilla, on kaiken kukkuraksi huono saatavuus verrattuna oikeisiin juustoihin. Marinoimaton liha on yksi syy miksi minä asun Helsingissä.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Gratin dauphinois

Gratin dauphinois


Ranskalaisen keittiön salaisuuksien alkuperäispainos on vieläkin hankkimatta, mutta kirjasta on iloa vaikka siinä kuulemma onkin käännösvirheitä. Kokki tarvitsee kuitenkin keittiössä kokemustaan on reseptin lähde sitten mikä tahansa sillä käytettävissä olevien ainesten laatu ja määrä ei aina ole sitä mitä resepti sanoo.


Reseptiä olen kokeillut kauan sitten, mutta yritän tässä blogauksessa soveltaa sitä pienempään, paremmin yhden ihmisen talouteen, soveltuvaan kokoon niin että perunaa, josta en yleensä erityisemmin välitä, ei tarvitse syödä samassa formaatissa viikkoa. Syy kokeiluun on se, että jostain takavasemmalta saapui mieliteko paistettuun makkaraan. Sellaiseen ihan tavalliseen eikä mihinkään kulinaristiseen ihmemakkaraan.

"En yleensä välitä perunoista." on tarina menneisyydestä. Kouluruoan valmiiksi kuoritut perunat, jotka sitten keitettiin ja jotka hiukan turhan usein olivat kindereitä eli niillä oli melkein musta sisus. Niinisalon varuskunnan kasarmilla sain useamman kerran keittoa, jossa perunat olivat jäässä. Talvileirillä sen olisi vielä ymmärtänyt, mutta että kasarmilla.

Kuulun niihin sukupolviin, jotka saivat lapsuudessaan kuulla Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea! Yritettiin antaa jonkinlainen kuva perunan terveellisyydestä, joka on väite, jota minä en osta: peruna on hitaasti kypsyvä ja sen kuuluisat C-vitamiinit ovat pintaosissa. Loppu on hiilihydraattipalloa ja kuten Johnny Caspar sanoi autokuskilleen upeassa elokuvassa Miller's Crossing niin kuumassa C-vitamiinin kaltaiset monimutkaiset molekyylit pilkkoutuvat. Ain't it a life.

Tämä avautuminen ei tarkoita sitä, että en pitäisi perunasta, mutta keitettyinä ne ovat nauttimisen arvoisia vain uusina, mielellään juuri maasta nostettuina. Vanhempina niistä pitää tehdä jotain turmeltuneen epäterveellistä kuten valkosipuliperunat.

Valitsin kahdeksan keskikokoista perunaa ajatellen, että tästä saisi ruokaa vielä sunnuntaillekin. Juustoa tuli alkuperäiseen reseptiin verrattuna enemmän, koska jääkaapissa nyt vain sattui olemaan 180 g kimpale punaista emmentalia. Ja juustohan on hyvää. Voiko juustoa olla liikaa?

Gratin dauphinois à la paha setä



Tarvitset


680 g perunoita
½ valkosipulin kynnen lohko
3 rkl voita
vajaa teelusikallinen suolaa
hyppysellinen valkopippuria
180 g raastettua tahkojuustoa
2 dl kiehuvaa maitoa
2 dl kermaa

Kuori perunat ja leikkaa ne 3 mm paksuiksi viipaleiksi. Pane ne kylmään veteen.

Hiero vuoka halkaistulla valkosipulin kynnen lohkolla. Valuta ja kuivaa perunat. Levitä puolet perunaviipaleista vuoan pohjalle. Levitä päällä puolet suolasta, pippurista, juustoraasteesta ja voista. Menetä malttisi, murskaa valkosipuli ja lisää se vuokaan. Lado päälle loput perunaviivaleista ja mausta. Levitä päälle loppu juustoraasteesta ja voi nokareina.

Totea, että neste ei nyt vain tule riittämään ja kaada sekaan 2 dl kermaa. Anna imeytyä hetken ja pane vuoka 225-asteiseen uuniin paista 20-30 minuuttia eli kunnes perunat ovat kypsiä, maito ja kerma ovat imeytyneet niihin ja pinta on kauniisti ruskistunut.

Nautitaan paistetun makkaran ja kananmunan kanssa kuunnellen Tuomari Nurmion biisiä Kulman kuppilassa levyltä Käytettyä rakkautta.

Lopputulos oli oishikatta-asteikolla kolme eli hyvää ja kehityskelpoista. Alkuperäinen resepti olisi ilmeisesti vaatinut laakeampaa vuokaa ja näin tehtynä päällimmäinen juustokerros kärähti sen verran, että se ei päätynyt lautaselle.

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Siskonuuniperunoita




Siskonmakkaroista en ole koskaan perustanut, mutta kaikkein rakkaimmalta sisareltani opin tämän yksinkertaisen, hitaan, mutta helpon ja maukkaan tavan valmistaa perunoita. Sisareni resepti on kuitenkin vähämausteisempi ja öljyäkin hän taitaa käyttää terveellisemmissä määrin, mutta hän ei olekaan äijä.

Lämmitä uuni 200-asteiseksi

Tarvitset

isoja perunoita
oliiviöljyä
suolaa
mausteita

Mausteena voi käyttää monenlaista. Tällä kertaa uuniin päätyi valkopippuria, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta ja cayannepippuria.

Leikkaa perunat noin sentin paksuiksiksi siivuiksi ja lado siivut yhdeksi kerrokseksi uunivuokaan. Lisää mausteen perunoiden päälle ja lurauta oliiviöljyä runsaasti päälle.

Paista runsaat puoli tuntia uunissa.

Kapula jatkaa matkaansa

Todella haastavasta purkkikurmeehaasteesta jokseenkin kunnialla selviydyttyäni on aika heittää kapula eteenpäin. Uhrina toimii tällä kierroksella Prinsessakeittiö, jonka bongasin silloin kun osallistuin ensimmäistä kertaa ruokahaasteeseen. Prinsessakeittiön Veera on blogannut sympaattisesti muunmuassa pastasta kera tonnikalan ja kirsikkatomaattien, mutta varsinaisesti haasteidean herätti Veeran haastepostaus "Mutta kun en saa unta jos en syö neljää villisikaa" sillä ystäväpiirissäni syntyi jo vuosia sitten idea Asterix-tyylisestä illallisesta, mutta se jäi niiden ideoiden joukkoon, jotka nyt vain jäivät toteuttamatta, mutta Prinsessakeittiön blogaus herätti vanhan idean eloon.

Salamahaasteessa haastaja sitoutuu kokeilemaan reseptiä ja täten juhlallisesti lupaan, että kutsun ystäväni syömään villisikaa 40-1 Unauthorized -illalliselle.

Haasteen aihe on villisika. Sen voi valmistaa Obelixin laihdutusruokana (keksi ja jotain pientä, kuten kokonainen villisika, sen päällä) tai täysin vapaavalintaisesti. Äijä luonnollisesti ehdottaa paistamista, mutta se ei ole pakollista.

Haaste




  • Haastaja: Äijäruokaa

  • Haastettu:Prinsessakeittiö

  • Dedis: 25.4.2008

  • Aihe: Valmista villisiasta ruokaa, josta ihminen, joka pelkää vain sitä, että taivas putoaa hänen niskaansa, nauttisi



Haasteen säännöt



Haasteen säännöt olen häpeämättömästi kopioinut suoraan Kulinaarimurulasta. Alla oleva teksti on Välispiikin. Ensimmäisen, tämän haasteen kannalta irrelevantin kappaleen ateriakokonaisuudesta, jätin pois.


Ilmoita minulle, kun olet valmistanut haasteruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiäsi ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saat vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saat olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jottet valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, voit vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Karhua, katajanmarjoja ja kanttarelleja




Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla karhua keittiössäni, mutta tähän asti se on käynyt murisemessa vain nestemäisessä muodossa flaamilaisessa padassa. Kun kulinaarimurula heitti minua salamahaasteella mieleeni tuli välittömästi kaksi koota: Karhua ja Kanttarelleja. Vakuuttavan paksusta Uudesta Ruutukokista löytyi kolmas K: Katajanmarjoja. Alkuperäinen resepti kuuluu näin:

250 g poronkäristyslihaa
1 rkl voita
1 sipuli
1 tölkki (200 g) kantarelleja
suolaa
mustapippuria
5-6 katajanmarjaa
½ tl rosmariinia
2 dl kermaa ja sienten säilöntälientä
hillosipuleita

Sulata voi pannussa. Lisää pannuun jäinen käristysliha ja paista kunnes liha on sulanut ja hieman ruskistunut.

Kuori ja hienonna sipuli. Valuta sienet ja säästä liemi. Kuullota sipulia ja sieniä pannussa muutama minuutti. Mausta seos suolalla ja pippurilla sekä murskatuilla katajanmarjoilla ja rosmariinilla. Lisää joukkoon sienten säilöntäliemi ja kerma. Hauduta lihaa vielä 5 minuuttia. Lisää lopuksi pinnalle hillosipulit ja anna kuumentua hetken.

Tarjoa pastan tai perunasoseen kanssa.



Resepti antaa siis purkkikanttarelleineen turvallisen laukaisualustan. Jäinen poro on tietysti eri asia kuin purkkikarhu, jonka pohjassa on kunnioitettava parasta ennen päivämäärä: 6-2012. Stockan herkusta löytyneestä purkissa on paljon tähtiä, karhun kuva ja teksti "RIIPISEN RIISTAHERKUT 100 % KARHUNLIHAA 100 % BEAR MEAT". Prosenttiluku ei ole totta: purkki sanoo pienemmällä tekstillä, että lihaa on 90 %. Loppu on vettä, suolaa, stabilointiainetta, mausteseosta (mm. katajanmarja), hapettumisen estoainetta, säilöntäainetta.

Haastessa vaadittiin, että ruoan tulee täyttää fine dining -kriteerit. Mitä sitten on fine dining? Wikipediakaan ei opasta. Määrittelen termin siis itse. Mitään köyhän opiskelijan ruokaa tämä ei ole, sillä karhupurkki maksoi melkein kolmekymppiä. Ruoan määrään vaikuttivat olennaisesti purkkien koot: 220 g karhua ja kanttarellejä 200 g, josta 120 g sieniä. Lihaa on siis hivenen vähemmän kuin alkuperäisessä reseptissä.

Tarvitset



220 g tölkkikarhua
1 rkl voita
1 keltasipuli
200 g tölkkikanttarelleja
mustapippuria
suolaa
2 dl kermaa ja sienten säilöntälientä
2-3 rkl hillosipuleita

Sulata voi pannussa. Lisää pannuun tölkkikarhu ja paista kunnes liha on hieman ruskistunut.

Kuori ja hienonna sipuli. Valuta sienet ja säästä liemi. Kuullota sipulia ja sieniä pannussa muutama minuutti. Mausta seos suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Lisää joukkoon sienten säilöntäliemi ja kerma. Hauduta lihaa vielä 5 minuuttia. Lisää lopuksi pinnalle hillosipulit ja anna kuumentua hetken.

Tarjoa pastan tai perunasoseen kanssa.

Tästä tuli hyvää. Kulinaarimurulaan kiitokset hyvästä illallisesta. Päällimmäisiksi mauksi jäivät rosmariini ja katajanmarja. Erityisesti katajanmarjasta jäi miellyttävä jälkimaku.

lauantai 12. huhtikuuta 2008

Katkarapupennevuoka

Katkarapupasta

Tämän päivän illallinen on kirjasta Ihana Italian keittiö kuten béchamel-blogauksesta saattoi arvatakin. Sivulta 103 löytyy makaronivuoka tuoreiden katkarapujen kera, mutta koska olen hivenen henkisesti allerginen makaronille vaihdoin makaronit penne-pastaksi ja koska tuoreita katkarapuja nyt ei vain ole saatavilla niin katkaravut tulivat pakastimesta.

Tarvitset


Annoksen béchamel-kastiketta
100 g voita
250 g pieniä herkkusieniä viipaloituina
250 g kuorittuja katkarapuja
2 rkl lämmitettyä brandyä
50-75 g raastettua parmesaania
250 g penne-pastaa
koristeluun tuoreita basilikanoksia

Valmista 3 dl bechamèl-kastiketta. Pidä se lämpimänä.

Kuumenna puolet voista kattilassa ja keitä sienet siinä pehmeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Lisää katkaravut ja kuumenna ne. Kaada katkarapujen päälle lämmitetty brandy ja sytytä se palamaan. Liekkien sammuttua sekoita joukkoon puolet juustosta ja tarkista maku.

Keitä pasta kiehuvassa, miedosti suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Valuta se hyvin. Tarkista kastikkeen maku ja lisää siihen loput juustoraasteesta.

Kaada kolmasosa pastasta voideltuun uunivuokaan ja levitä päälle puolet sieni-katkarapuseoksesta. Toista kerrokset niin, että päällimmäiseksi jää loput pastasta.

Valuta päälle béchamel-kastike. Kuumenna loput voista kasarissa ja kun se saa vähän väriä kaada se vuoan pinnalle. Kypsennä ruokaa 200 asteissa uunissa noin 20 minuuttia eli kunnes pinta on kullanruskea. Koristele tuoreilla basilikanoksilla ja tarjoile kuumana.

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Béchamel-kastike

Tämä ranskalaisen keittiön kastike on vieraillut tässä blogissa aikaisemminkin, mutta itsekontrollini on pettänyt ja olen blogannut sen esimerkiksi Sinihomeisessa lasagne-päivässä, mutta kirjoitetaan tämäkin nyt erilleen.

Tämä nimenomainen resepti on kotoisin kirjasta Ihana Italian keittiö, mutta tämä sama resepti löytyy jokaisen lasagnen-tekijän hihasta.

Tarvitset



2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3-4 dl maitoa
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
muskottia

Sulata voi ja ripottele vehnäjauho sekaan. Sekoita koko ajan 2-3 minuuttia ja lisää maito vähitellen ja koko ajan sekoittaen kunnes kastike sakenee. Mausta suolalla, pippurilla ja muskotilla.

Lammin sahdista vuoden olut

Lammin sahti sai vuoden olut tittelin olutfestareilla. Tekijöille varmaankin komea saavutus, mutta minua ei sahti ole koskaan sytyttänyt oli se sitten ollut lammilaista tai stapalaista. Suomalaisista oluista olen aina pitänyt eniten Stapan EPA:sta eli English Pale Ale'sta vaikka APA, American Pale Ale, onkin ollut se jo edesmenneen Stadin Panimon, palkituin olut.

Viskin osasivat sentään valita minun makuuni sopivasti: 16-vuotiaan Lagavulinin. Pitääkin ottaa iltatömpsyt sen kunniaksi. Lagavulin on taivaallisen hyvää.

EDIT: Kauppalehden juttu Lammin sahdista.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Tuore parsa rakuunakastikkeessa




Tämäkin resepti on Ihanasta Italian keittiöstä ja ruoka on yllättäen toinen yritelmäni huhtikuun ruokahaasteeseen. Hieman hupaisasti resepti ei kerro käytettävän parsan väriä, mutta kirjan kuva antaa selkeän vinkin: vihreää. Karhuherran mukaan parsa saisi olla vaikka violettia, mutta violetti parsa lienee kalajuttu.

Parsasta hetkeksi energiajuomien ja panssarivaunujen pariin. Millainen kundi rakentaa itselleen toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen Panzerin, jonka ammuksina käytetään Red Bull -tölkkejä? Eipä tuolle voi olla hymyilemättä.



Kulutin aikaa Arabian K-kaupan säilykehyllyllä löytääkseni anjovista, josta Rahola meitä valistaa. Lopulta löysin anjovissäilykepurkkeja kylmähýllystä (Miksi? Eivätkö ne ole täyssäilykkeitä? Siltä ne ainakin ulkoisesti näyttävät.) Pohjoismaisten valmistajien anjovis on varmaankin kilohailia, mutta silmääni osui kreikkalainen purkki, joka lienee sardellia.

Reseptissä on hivenen hankalaa parsan järkyttävä määrä verrattuna muihin ainesosiin. 1,5 kg parsaa sinkkukeittiössä? Ei, ei se toimi. Päätin tehdä täyden kastikeannoksen ja käyttää vain muutaman parsan.

Tarvitset

1,5 kg vihreää parsaa
40 g tonnikalaa öljyssä
2 anjovisfileetä (mieluiten suolaisia, italialaisia)
2 rkl valkoviiniä
2 rkl silputtua rakuunaa
2 kovaksi keitetyn kananmunan keltuaista
½ sitruunan mehu
suolaa ja valkopippuria
muutama tuore rakuunanoksa koristeluun

Leikkaa parsojen paksut puumaiset osat pois ja kuori varsien tyvipäästä pois kovat kuoriosat. Huuhtele parsat kylmässä vedessä ja yhdistä ne sitten pieniksi nipuiksi ja sido narulla. Aseta niput syvään kattilaan, jossa kiehuva, suolalla maustettu vesi ylettyy kolmasosan päähän parsojen kärjistä, ja peitä kärjet foliosta taitetulla katoksella. Anna kiehua hiljalleen parsojen paksuudesta riippuen 8-18 minuuttia.

Valmista tällä välin kastike: valuta ja paloittele tonnikala ja anjovikset. Pane tehosekoittimeen tai yleiskoneeseen tonnikala, anjovikset, 2-3 rkl öljyä, viini ja rakuuna.

Laita keltuaiset kulhoon ja vaivaa tahnaksi puukauhalla. Lisää ripaus suolaa ja valuta hitaasti sekaan muutama tippa öljyä. Sekoita vain yhteen suuntaan ja lisää öljyä tipottain sitten kun ensimmäiset pisarat ovat imeytyneet. Jatka kunnes kaikki öljy on käytetty ja seos on paksua ja sitkeää.

Kaada seos ynnä sitruunamehu tehosekoittimeen, mausta suolalla, jos tarpeen ja pippurilla. Surauta ainekset nopeasti sekaisin.

Valuta parsat ja leikkaa pois valkoiset päät. Nosta parsat lämmitetylle tarjouluvadille ja kaada päälle kastike. Puserra kovaksi keitetyt munanvalkuaiset siivilän läpi parsojen pinnalle ja koristele ennen tarjoamista rakuunanoksilla.

Tämä oli hyvää. Oishikatta-asteikolla kolme. Kehityskelpoista. Vähemmän sitruunaa, valkopippurin tilalle ehkä mustapippuria. Parempi asettelu.

maanantai 7. huhtikuuta 2008

No Yakitori, No Life



Domo arigato Kummarin suuntaan kuvasta. Kuva on otettu ravintola Dizz'ssä Tokion Kōenjissa, jossa meillä oli kuuden tatamin yksiö vuokrattuna. Profiilissani oleva kuva minusta Fujin ylärinteillä on muuten myös Kummarin ottama.

Dizz'stä tuli Tsuki no Ya'n ohella toinen kantapaikkamme ja siellä söimme sydämemme kyllyydestä yakitoria. Söimme hiukan nössösti enimmäkseen sasamia vaikka tarjolla olisi ollut myös kanan mahalaukkuja ja kanan rustopaloja. Villein näkemäni annoksen tilasi nuori nainen: kanan rintafilee nopeasti pannulla käytettynä niin, että milli-pari oli kypsentynyt. Ohuiksi siivuiksi ja lautaselle. Olisi jäänyt minulta syömättä. Suureksi herkuksi muodostuivat vartaassa olevat kirsikkatomaatit pekoniin käärittyinä.

Minun on jo pitänyt kokeilla saako yakitoria tehtyä pöytägrillissä ja tekosyyn kokeilulle antoi Ketun keittiön huhtikuun ruokahaaste, jonka aiheena on parsa. Haasteessa on kiehtovaa se, että parsa on minulle outo aines ja minulla on siitä epämiellyttäviä kokemuksia. Epämääräistä löllöä tulee ensimmäisenä mieleen, mutta ennakkoluulottumuus sanoo, että olen saanut huonosti tehtyä parsaa. Nyt minulla on läjä vihreää parsaa ja kolme reseptiä, joita aion kokeilla. Ensimmäinen niistä on yakitori.

Reseptiin antoi inspiraatiota Jane Lawsonin kirja Yoshoku, mutta se, että tästä illallisesti ei tullut täydellistä on kyllä minun syytäni.

Yakitori-kastike



Broilerin siivet nivelistä kolmeen osaan leikattuna
50 ml miriniä
50 ml sakea
50 ml soijakastikettatomusokeria

Paista siipiä korkealla lämmöllä silloin tällöin käännellen kunnes ne ovat kullanruskeita ja alkavat hiukan mustua. Siirrä syrjään. Lisää mirin ja sake pannulle ja kiehauta. Lisää soijakastike ja sekoita kunnes sokeri on liuennut. Lisää siivet ja anna hautua 30 minuuttia.

Siivet kannattaa nauttia suupaloina.

Vartaat



kaksi kanan rintafilettä paloiteltuna
vihreää parsaa pätkittynä
kirsikkatomaatteja
pekonia

Varrasta kanapalat. Kääri pekonilla ja sivele kastikkeella. Grillaa.

Varrasta kirsikkatomaatteja ja kääri ne pekoniin. Kääri parsanpätkiä pekoniin ja varrasta. Kun kanavarras on melkein valmis laita tomaatti- ja parsavartaat grilliin. Grillaa.

Hmm, tästä tuli ihan hyvää ja kokeiluja voi jatkaa. Parhaita olivat ehkä siivet. Haaste-ehdokkaaksi tästä ei kuitenkaan ole. Tomaattivartaita grillasin liian kauan ja parsavartaat taisivat olla liian ohkaisia kanan seuraksi eivätkä ne sitten oikein grillaantuneet kunnolla pöytägrillissä.

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Kuka saa oliivin?




Kirjassa Ihana Italian keittiö on muunmuassa pääsiäispizzan resepti ja reseptin ingressissä lukee näin Pääsiäinen on Italiassa juhlien ja ilon aikaa, jolloin tarjotaan monia perinneruokia, kuten myös tätä juhlavaa pizzaa.

Hyvä pizza tosiaan on iloinen asia ja resepti on niin erilainen verrattuna vaikkapa kotipizzaani, josta blogasin aikaisemmin, että sitä oli pakko kokeilla. Alla alkuperäinen resepti.

3 kananmunaa
75 g raastettua parmesania
75 g raastettua pecorinoa
1 annos kohottamatonta pizzapohjaa
1¼ dl oliiviöljyä
150 g vehnäjauhoja
150-250 g salamimakkaraa
1-2 kovaksi keitettyä kananmunaa viipaleina
tilkka oliiviöljyä pizzan pinnalle
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
musta oliivi koristeeksi

Vatkaa keskenään munat, juustoraasteet ja mausta suolalla. Alusta pizzataikina huolellisesti ja levitä se pieneksi ympyräksi. Kaada keskelle vähän oliiviöljyä ja jauhoja. Taita reunat sisäänpäin ja painele uudestaan ympyräksi. Jatka samaan tapaan kunnes kaikki öljy ja jauhot on käytetty. Vaivaa taikina tasaiseksi.

Painele taikina ympyräksi ja kaada sen keskelle munajuustoseos. Taita reunat sisään ja vaivaa koko taikina tasaiseksi. Nosta öljyttyyn kulhoon, peitä ja jätä lämpimään noin tunniksi kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina leivinlaudalle ja muotoile siitä pyörä levy, jonka nostat pyörään 25 cm vuokaan. Peitä ja jätä nousemaan kaksinkertaiseksi. Paista 230 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes pinnasta kuulu koputettaessa ontto ääni. Kumoa pizza uunipellille ylösalaisin ja paista sitä muunissa muutama minuutti kullanruskeaksi.

Asettele pinnalle salami, munaviipaleet ja oliivi. Pirskottele oliiviöljyä munaviipaleille ja pane pizza vielä muutamaksi minuutiksi uuniin. Jauha pinnalle mustapippuria ja tarjoa heti.

Muutokset



Pecorinoa ei kaupassa ollut, joten korvasin sen jääkaapista löytyneellä punaleimaisella emmentalilla ja salami vaihtui luomumetvurstiin. Mitään kumoamisjuttuja en tehnyt vaan käytin tavalliseen tapaan lasista pizzavuokaani ja sen vuoksi pizza kävi myös vain kaksi kertaa uunissa. Suolan jätin kokonaan pois, sillä juustoissa ja metvurstissa sitä on ihan riittävästi.

Pizza kohosi paljon enemmän kuin oletin ja lopputulos oli aika muhkurainen. Oliiviöljy taikinassa toi miellyttävän säväyksen. Pidän salamipizzoista, mutta niistä tulee helposti sulaneessa silavassa uivia, joten tämä täyte pohjan paistamisen jälkeen todella toimi.

Oishikatta! Oishikatta-asteikolla neljä.

Pizzapohja



Pizzapohja ei ehkä ole blogauksen arvoinen resepti, mutta minusta on näppärämpää blogata erikseen yleiskäyttöiset osat kuten vaikkapa quichen voitaikinakuori tai pizzapohja. Siihen on sitten myöhemmin helppo linkittää uudestaan.

Tämä pohjaresepti on kotoisin kirjasta Ihana Italian keittiö.

25 g tuoretta hiivaa
3 dl haaleaa vettä
500 g vehnäjauhoja
½ suolaa

Liuota hiiva haaleaan vesitilkkaan. Tee jauhojen keskelle kuoppa ja kaada siihen hiiva ja loput haaleasta vedestä. Sekoita jauhot käsin nesteeseen vähitellen.

Kumoa taikina jauhotetulle ja vaivaa hyvin. Lisää jauhoja jos taikina takertuu käsiin tai alustaan. Vaivaa noin 10 minuuttia kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa.

Ripottele jauhoja kulhon pohjalle ja jätä taikina kohoamaan liinalla peitettynä noin tunniksi. Kun taikina on kohonnut noin kaksinkertaiseksi se on valmis kaulittavaksi.

Taikina riittää pellilliseen pizzaa.

torstai 3. huhtikuuta 2008

Saalista Hulluilta päiviltä

Oli pakko käydä Akateemisessa kirjakaupassa ja samalla mukaan takertui mukaan Miika Pölkin ja Heikki Valkaman kirja Umami うまみ Japanilainen ruokakulttuuri. Tarjoushinta 19,90 € ei ollut paha, ei ollenkaan. Kirja on kovakantinen ja pikaisella vilkaisulla vaikuttaa kiinnostavalta. Eli jos suuntaatte kohti Akateemista niin kannattaa vilkaista.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

TV-kokin kanakampanja

Noin keskimäärin onnistun siinä, että pyrin välttämään broilerin, jota kasvatetaan huomattavan epämiellyttävissä olosuhteissa, syömistä. Aina välillä sorrun ja silloin duunikaverini L sanoo painavan, paheksuvan sanansa. Hesari kirjoitti juuri siitä kuinka James Oliverin kanakampanja on tuottanut tulosta.

Oliveria on syytetty tekopyhyydestä, mutta mielestäni se on liian mustavalkoinen asenne.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...