sunnuntai 30. elokuuta 2009

Äijäruokala naamakirjassa

Aika moni ruokablogi on nostanut itsensä Facebookin NetworkedBlogs-sovelluksen kautta. Viikonlopun aikana minäkin sitten ihmettelin miten tämä tehdään, mutta totesin loppujen lopuksi, että olinkin tehnyt se jo kauan sitten, mutta homman ihmettely oli jäänyt kesken ja unohtunut. Kiitokset niille yhdeksälle, keitä he olivatkin, jotka olivat spontaanisti verifioineet minut blogin pitäjäksi. Tänään pienellä kerjäämisellä löysin muutaman lisää ja pääsin yli vaadittavan kymmenen verifioijan rajan yli.

Verifioinnissa on sellainen epämielluttävä ominaisuus, että jos verifioi blogin pitäjän ilmoittautuu samalla myös blogin seuraajaksi. Se, että ihminen A tietää ihmisen B olevan oikeasti blogin C pitäjä ei automaattisesti tarkoita sitä, että A on kiinnostunut blogista. Tsktsk, NetworkedBlogsille tästä. Itse tulin lähettäneeksi verifiointipyynnön muutamalle ihmiselle, joiden tiedän tietävän minun ja blogini yhteyden, mutta jotka käsittääkseni eivät blogiani lue. Tämä oli aika ikävä yllätys.

Joka tapauksesa jos joku haluaa lukea blogiani Facebookin kautta niin se löytyy myös osoitteesta http://apps.facebook.com/blognetworks/blog/Äijäruokaa/. Henkilökohtaisesti aion jatkaa blogien seeuraamista RSS-lukijalla, mutta olkoon käytössä tämäkin vaihtoehto.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

The Living Was Easy eli quiche à la Nouvelle-Orléans


Kysyessäni millaisen quichen toisin New Orleans -bileisiin vastaus oli cajun. Pyörittelin ajatusta pitkään päässäni ja selailin uutta kreolikeittokirjaani keksimättä oikein mitään kunnes Unelias kokki antoi pelastavan inspiraation josta syntyi Quiche à la tomate, niçoise -muunnelma.

Tarvitset



esipaistetun voitaikinapohjan
sipuli pilkottuna
2 valkosipulin kynttä
mieto punainen chili pilkottuna
punainen paprika siivuina
pussillisen katkarapuja
600 g tomaatteja
lämminsavulohta
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
jallua
150 g punaista emmentalia raastettuna
1 dl kermaa
3 kananmunaa
cayannepippuria

Kalttaa ja kuori tomaatit. Poista mehu ja siemenet. Leikkaa siivuiksi.

Kuumenna voi pannussa, lisää chili ja purista valkosipuli sekaan. Paista kunnes aromit irtoavat. Lisää paprika, sipuli ja katkaravut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lurauta sekaan taskumatin täyttämisestä yli valunut jallu, riko lohi sekaan ja sekoita.

Riko munat kulhoon, lisää kerma ja ripaus cayannepippuria. Sekoita. Lisää juustoraaste ja sekoita.

Levitä täyte esipaistetulle pohjalle ja sen päällä kermamunajuustoseos. Paista 225 °C-asteisessa uunissa vartti, laske lämpötila 175 °-asteeeseen ja paista toinen vartti.

Kommentit



Niin paljon kuin merenelävistä pidänkin niin en ole oikein koskaan ollut tyytyväinen merellisiin quicheini. Miedot maut ovat ok, mutta kokeilujani on aina vaivannut tietty mitäänsanomattomuus. Cajun- ja kreolimietteet saivat minun lisäämään täytteeseen chiliä ja aiheeseen oletettavasti sopimatonta lämminsavulohta. Vaikka täyte jäikin liian kosteaksi ja kostutti myös hieman pohjaa niin lopputulos oli silti varsin maukas. Seuraavalla kerralla täytteestä tulee kuivempi ja quiche oli turhan kauan tai liian kuumassa uunissa, joten oishikatta 3/5.

Illan kaunein kehu taisi olla se, että ystäväni, joka ei todellakaan koske mereneläviin, söi pienen siivun.

Kiitokset



Kiitokset talon väelle, bändille ja Ketturouvalle, joka otti kuvat quichestä. Hivenen hymyilytti kun kahtena päivänä peräkkäin kuulin Summertime'n livenä.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kuhaa kantarellikastikkeessa



Elokuun ruokahaasteen aihe luonnon antimet sopii mainiosti päivällä lukemaani www.jamieoliver.comin juttuun Eat seasonably to enjoy fruit and veg at its best.

Ensimmäisen ruokahaasteyritykseni epäonnistui ankarasti ja saattaa jäädä jopa kokonaan blogaamatta, mutta eräs ainesosa siitä jäi tähän ateriaan: kuiva, englantilainen siideri, joka sekin on luonnon anteja vaikka sitä ei lähiruoaksi voikaan sanoa. Resepti muotoutui käydessäni kaupassa: kasvisosastolta kantarellejä, puikulaperunoita ja tuoretta rakuunaa, kalatiskiltä kuhaa ja siiderihyllystä Crowmoor Extra Dry'ta.

Tarvitset



kuhafileen
valkopippuria
suolaa
3 rkl kuivaa siideriä

Laita vuoan pohjalle alumiinifoliota ja folion päälle kalafile. Hiero sen pintaan suolaa ja valkopippuria. Pirskottele päälle siideri ja käännä folion reunat niin, että muodostuu umpinainen nyytti. Paista 15 minuuttia 175 °C uunissa. Avaa nyytti ja paista toiset 15 minuuttia tai kunnes kala on kypsä, mutta vielä mehukas.

muutama keskikokoinen kantarelli kokonaisena
voita paistamiseen
salottisipuli hienonnettuna
¼ dl kuivaa siideriä
1 rkl sherryetikkaa
½ dl kermaa
125 g voita
valkopippuria
suolaa
tuoretta rakuunaa

Paista kantarellit voissa. Laita kastikekasariin siideri, sherryetikka ja salottisipuli. Keitä kokoon kunnes neste on lähes kadonnut. Lisää kerma sekoittaen. Lisää voi koko ajan sekoittaen nokareina. Lisää sienet kastikkeeseen. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

muutama puikulaperuna per syöjä
voita
neutraalia öljyä
suolaa

Blancheeraa perunat eli keitä niitä muutama minuutti. Kuori perunat ja paista voin ja öljyn sekoituksessa perunat mukavan rapeiksi. Mausta suolalla.

Rakenna annos ja koristele kastike parilla tuoreella rakuunanoksalla.

Kommentit



Tästä tuli oikein hyvää - oishikatta 4/5. Seuraavalla kertaa voisin kokeilla ensimmäistä haasteyrityksestä opittua eli keittää siideriä kokoon niin, että puolet siideristä on haihtunut, mutta se saattaisi olla liikaa kuhan kaltaiselle hennolle kalalle.

Voin määrä saattaa kuulostaa suurelta ja raskaalta, mutta sen kanssa ei ole syytä säästellä sillä juuri voi tuo tähän kastikkeeseen siihen kuuluvan samettisuuden.

tiistai 18. elokuuta 2009

Olutta, corn dogeja ja kondomeja



Heinäkuun alun ilahduttaviin uutisiin kuului Hesarin uutinen siitä, että Angleterre (helsinkiläinen Kalevankadun ja Fredan kulmassa oleva pubi). Viides tämän kunnianosoituksen saaneista paikoista Britannian ulkopuolella. Neljästä muusta kaksi on Ruotsissa ja kaksi Tanskassa. Merkillisen pohjoismaispainoitteista vaikka laatuolutta saa muualtakin.

Angleterressä ei tule juurikaan käytyä sillä se ei ole oikein normaalien reittieni varrella. Lähinnä se on ollut minulle tapaamispaikka jos seuraava paikka on Koto tai Kynsilaukka. En ollut edes tiedostanut sitä, että Angleterre panostaa real aleen.

Kesän projektina on ollut käydä maistamassa real alea paikan päällä ja nyt lomalla idea tuli toteutettua. Turhan hätäisesti, tosin. Paikka tuntui jotenkin viihtyisemmältä kuin muistin. Palvelu oli ystävällistä ja hanasta tullut stout, jonka nimen totta kai unohdin, oli oikein miellyttävää.

Paikkaan liittyy hupaisa muisto vajaan kahdenkymmenen vuoden takaa. Olin menossa johonkin tai tulossa jostakin tulevan tyttöystäväni kanssa - tiedättehän sen ihmissuhteen vaiheen, jossa kierrellään ja kaarrellaan, ihmetellään onko tuo toinen ihminen nyt sitten oikeasti kiinnostava. Parin tuopillisen jälkeen tuntui siltä, että jotain pientä voisi syödä ja listalta löytyi tuuleemme sopiva corn dog. Tarjoilija kuitenkin kuuli tilauksemme väärin ja pöytään ilmestyi pikkusyötävän sijasta siististi hieman tikkuaskia pienempään pahvirasiaan yksittäispakattu kondomi. Onneksi tunsimme toisiamme jo sen verran, että tilanne vain nauratti. Toisella iteraatiokierroksella pöytään ilmestyi kaksi maissintähkää, joiden kova ydin oli korvattu makkaralla (nakilla?). Wikipedia kertoo corn dog olevan jotain aivan muuta.

Kritiikkiä



Cask Marque on saanut myös kritiikkiä CAMRA:lta vaikka sävy onkin lempeä:

1
2

Kritiikkiä lukiessa kannattaa huomata vuosi: 2001. Maailma lienee sen jälkeen muuttunut.

Verkossa



Cask Marque
CAMRA: About Real Ale
Wikipedia on Cask Ale
Olutkulttuuri.fi
Hesari: Pub Angleterre sai tunnustusta real alen laadustaan

lauantai 15. elokuuta 2009

China Flavor

Niin hyvin kuin täällä Helsingin Arabiassa viihdynkin niin seudun ravintolatarjonta ei kauheasti innosta. Helmenä esiin on helppo nostaa olutravintola Oljenkorsi (sivut ovat tätä kirjoitettaessa rikki), jonka persoonallinen pitäjä, laaja olutvalikoima ja kaurismäkeläinen nuhjuisuus viehättävät.

Idyllisellä paikalla olevassa Koskenrannassa ei ainakaan aikaisemmin ollut erityisen kiinnostavaa terassijuotavaa, mutta en ole pariin vuoteen käynyt. Nyt lomalla voisi käydä testaamassa paikan lounaan tai käydä siellä illemmalla syömässä.

Erityisesti olen kaivannut aasilaista ruokaa ja ilahduin huomatessani Arabian ostoskeskukseen ilmestyneen China Flavorin. Pakkohan siellä oli käydä lounaalla. Minulle ravintolan lounas on ravintolan mainos ja maistiainen: jos lounas on hyvä niin illalla voi hyvillä mielin odottaa hyvää ruokaa.

Toisessa kerroksessa sijaitseva China Flavor osoittautui siistiksi paikaksi ilman yleistä Kiina-kitchiä. Nykymittapuun mukaan kohtuuhintainen (8,20 €) lounas maksetaan ennen ruokailua. Tapa, josta pidän lounasruokailussa: työpäivän keskellä ei haluaisi käyttää ylimääräistä aikaa tarjoilijan odotteluun ruokailun jo päätyttyä. Buffet-muotoinen lounas on miellyttävä, koska voi olla varma että saa syödäkseen riittävästi eikä myöskään tarvitse ärsyyntyä siitä, että järjettömän isosta annoksesta jää 2/3 syömättä.

Ensimmäiset pisteensä China Flavor sai siitä, että puikkoja ei tarvinnut erikseen pyytää vaan ne löytyivät valmiiksi buffet-pöydästä. Aloitin lounaani äyriäiskeitolla, joka oli ok - kiinalaiset keitot eivät ole koskaan minua oikein sytyttäneet, joten tämä ei ole moite ravintolalle.

Ensimmäiselle lautaselliselle otin kevätkääryleitä ja friteerattua kalaa hapanimeläkastikkeen kera. Hiukan harmitonta, mutta ok. Seuraavalle lautaselle otin riisiä, joka osoittautui maukkaaksi ja oikein keitetyksi ja etukäteen kiinnostavimmalta vaikuttanutta ruokalajia: paahdettua porsasta grillikastikkeella, joka osoittautui erittäin hyväksi.

Kolmannelle lautaselliselle otin naudanlihaa mustapapukastikkeessa ja kanaa ananaksen kera. Kana ja ananas ei kuulu suosikkiannoksiini ja tämäkin toteutus oli harmiton. Naudanliharuoat ovat aina testi kiinalaisessa ravintolassa, sillä wokkiruoissa naudanlihan laadusta ei voi tinkiä. Tähän ruokaan olisin kaivannut mureampaa lihaa, mutta kyllä tämäkin annos oli ok.

China Flavorin palvelu on ystävällistä ja mukavan rentoa ja paikan ruoka on parasta lounasruokaa, jota seudun ravintoloista saa. Kulinaarisia pisteitä tuli riisistä ja paahdetusta possusta. China Flavorissa tulee varmasti käytyä jatkossakin lounaalla ja kai sitä pitäisi joskus illallakin testata.

perjantai 7. elokuuta 2009

Quiche aux fruits de mer




Quiche on muodostunut ruokalajityypiksi, jota minulta usein odotetaan ja toivotaan. Lievä henkinen pahoinpitely on lähes varmaa jos saavun bileisiin tyhjin käsin. Se on tietysti kohteliaisuus.

Tämänkertainen quiche syntyi kahdesta syystä: ensinnäkin jäin eilen neljän viikon vuosilomalle. Which is nice. Toinen syy oli se, että duunikaverini valitteli sitä, että rapujuhlia ei ole tiedossa. Impulsiivisenä ihmisenä kysyin Auttaisiko jos tekisin merellisen quichen? Vastaus kuului: Joo. Koska tarina alkoi ravunkaipuusta niin merellisen ainesosan piti totta kai olla rapu. Vaikka lähikaupasta olisikin löytynyt eläviäkin rapuja niin antennikammoisena otin pakastealtaasta ravunpyrstöjä vaikka teollinen jalostaminen heikentääkin laatua.

Tarvitset



taikinapohjan
3 rkl salottisipulia hienonnettuna
3 rkl voita
250 g rapua kuutioituna
¼ suolaa
hyppysellinen mustapippuria
3 rkl kuivaa valkoista vermuttia

4 luomumunaa
2½ dl kermaa
1 rkl tomaattipyrettä
¼ tl suolaa
hyppysellinen pippuria

runsas ½ dl punaleimaista emmentalia raastettuna

Paista salottisipulia keskilämmöllä 1-2 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät ruskistuneet. LIsää rapu ja ja paista kevysti sekoittaen pari minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää viini ja anna kiehua hetken. Anna täytteen jäähtyä hieman.

Sekoita munat, kerma, tomaattipyre ja mausteet. Lisää rapusipuliseos vähitellen joukkoon.

Täytä taikinakuori seoksella ja ja paista 225 °C uunissa 25-30 minuuttia kunnes piiras on kohonnut ja ruskistunut.

Kommentit





Kokki tarkastelee epäluuloisena kypsyysastetta.

Niin paljon kuin merenelävistä pidänkin niin tämä quiche ei ole koskaan ollut suuri suosikkini. Monet siitä tosin tuntuvat pitävän kovastikin. Perinteisin ja suosituin quicheni on quiche au roquefort, mutta omaan makuuni se on hivenen liian raskas. Oma suosikkini on quiche savoyarde vaikka myös tätä reseptiä voisi joskus hiukan säätää. Lopputulos oli miellyttävä, mutta minua se ei tälläkään kertaa erityisemmin sykähdyttänyt.



Paljon nestettä sisältävien quichejen ongelmana on se, että ne vuotavat helposti irtopohjavuoassa. Tällä kertaa kävi niin pahasti, että vuoka ei auennut kunnolla ja quiche nousi reunojen mukana ilmaan. Se piti leikata veitsellä irti. Quicheä paistaessa kannattaa laittaa pelti vuoan alle.

Sanotaan, että oishikatta 3/5. Jostain täytyy kehittää minun makuuni sopiva merellinen quiche.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Ruispohjainen quiche

Hivenen suomalaistettu Quiche au roquefort kuuluu keittiöni klassikoihin, jota minulta pyydetään kovin usein. Välillä onnistun pyristelemään siitä eroon ja saan kokeilla jotain uutta tuliaisruokaa, mutta eilen pyristelin turhaan. Quiche au roquefort oli tehtävä ellei halunnut palkkioksi ystäväpariskunnan rouvan synkkyyttä. Uskaltauduin muokkaamaan perinteistä reseptiä käyttämällä pohjaan ruisjauhoja (viidesosa jauhoista) ja täytteen klassisen cayannepippurin korvasin pienellä määrällä tabascoa.

Onnistunut kokeilu, mutta ruisjauhoja taidan panna taikinaan seuraavalla kerralla hieman vähemmän. Ruisjauhot toivat pohjaan mukavaa rapsakkuutta.

Soppakeittiö

Soppakeittiön taisin bongata alunperin Hesarin ruokatorstaista ja koska keitot ovat kiehtova, mutta Äijäruokalassa valitettavan vähän kokeiltu ruokatyyppi, niin pakkohan Soppakeittiössä oli käydä. Silloin Soppakeittiö löytyi vain Hakaniemen halliista, mutta joskus alkutalvella havaitsin, että sellainen löytyy myös Wanhasta kauppahallista. Which is nice, koska halli on vain muutaman sadan metrin päästä työpaikastani. Keitot ovat erinomaisia ja seuraksi saa hyvää itseleivottua leipää ja maustettua oliiviöljyä.

Äijäruokala suosittelee. Kauppahallit ovat viihtyisiä ympäristöjä ja vaikkapa bouillabaissessa viehättää sekin, että kasvikset eivät ole liian kypsiä vaan taivaallisen al dente.

Perjantaisella käynnillä harmitti vain annoksen koko: puolikas annos olisi riittänyt aivan hyvin. Syön kevyen aamiaisen yleensä varsin myöhään ja lounasannokset ovat minulle usein liian isoja.

lauantai 1. elokuuta 2009

Possua japanilaisittain



Kävellessäni kahdeksan aikaan kauppaan ostamaan jotain pientä, nopeaa ja helppoa sain idean:jotain jossa olisi misoa ja possua. Ensimmäinen mielijohde ryntäsi leivitetyn puolelle, mutta eiköhän tonkatsun versioita ole kokeiltu ja blogattu tämän kesän tarpeiksi.

Sitten muistin Harumi Kuriharan (栗原はるみ)),kirjan Harumi's Japanese Cooking, jossa on resepti misomarinoiduille pihveille. Sakea tai vastaavaa ei kotonani nyt ollut, joten käytin hieman enemmän miriniä eikä minulla ollut valkoista misoakaan, joten käytin pelkkää punaista ja lisäsin vielä inkiväärin, joka sopii hienosti porsaanlihan kanssa.

Tarvitset





100 g punaista misoa
½ rkl soijakastiketta
2 rkl miriniä
3 cm inkivääriä raasteena
2 porsaan ulkofilepihviä nuijittuina
lager-olutta
wasabia maustamiseen

Sekoita marinadiaineet ja marinoi lihaa 2-3 tuntia. Ota liha jääkaapista lämpimään puoli tuntia ennen paistamista. Pyyhi ylimääräinen marinadi lihasta. Kuumenna kasvisöljy uunipadan pohjalla ja ruskista liha. Lorauta olutta pataan sopivasti nesteeksi (olisinkohan lurauttanut vajaan desin verran). Pane pataan kansi päälle ja laita 175 °C uuniin. Paista vartti, ota pata uunista pois. Valele lihaa padassa olevalla nestäällä ja lisää pitkittäin kahteen osaan halkaistu paprika. Pane pata takaisin uuniin ilman kantta ja paista vielä vartti.

Mausta hennosti wasabilla ja tarjoile vaikkapa keltaisen paprikan kera.

Kommentit



Ajatus nopeasta illallisesta katosi tuntien marinointiin. Inkivääriä oli liikaa ja se peitti alleen. Kaiken muun. Seuraavalla kerralla ilman sitä, oishikatta 3/5 siis. Olut nesteeksi oli hetken mielijohde eikä se oikein missään maistunut. Mitenköhän toimisi jokin hapan, hedelmäinen belgi? Mison kanssa paistamista pitää harjoitella lisää, sillä lopputulos on kärähtäneen näköinen vaikka ruoka ei palanutkaan.