Parsapizza

Tallinnalaisen ravintola La Cucinan mainion parsapizzan innoittamina teimme oman versiomme palattuamme Helsinkiin.

Tarvitset

Pizzakiven. Jos haluaa kotiuunissa hyvää pizzaa, kivi kannattaa ehdottomasti hankkia. Viime vuonna opimme lisäksi, että viime minuuteiksi kannattaa laittaa grillivastus päälle. Laita pizzakivi kylmään uuniin, ajoissa, jotta se ehtii kunnolla kuumentua. Kuumenna uuni niin kuumaksi, kuin sen saa. Kuinka odotankaan tulevaa uuniamme, jonka lämpötilaskaala on 30-300 °C.

Pohja

Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä Saku Tuomisen ja Luca Platanian erinomaisen Pizze-kirjan taikinoista hitain, 48-96 tunnin taikina, mutta viikonloppu lipui käsistä ja lopulta päädyimme tekemään saman kirjan pikataikinan, joka kieltämättä toimi hyvin sekin. Taikina osoittautui nousuhirviöksi, mutta pizzasta tuli silti ehkä paras koskaan tekemistämmme. Ehkä tapamme nostattaa taikinat uunin lampun valon lämmössä oli tälle taikinalle liikaa? Pizza tuli kauniisti kuplineena ulos uunista.

• 500 g 00-vehnäjauhoja
• 3½ dl kädenlämpöistä vettä
• 7 g kuivahiivaa
• 10 g hienoa merisuolaa
• 10 g oliiviöljyä

Alkuperäinen resepti käyttää yleiskoneen maksinopeutta, mutta Kermit-nimen tunnistava KitchenAidimme olisi heittänyt taikinan lattialle.

1. Ota tilkka vettä erikseen, noin 10 %, ja sekoita siihen suola.
2. Sekoita hiiva jauhoihin lisää loppu vesi.
3. Vaivaa koneella hiljaisella nopeudella 10 minuuttia.
4. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.
5. Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes oliiviöljy on imeytynyt taikinaan.
6. Nosta nopeutta ja vaivaa, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin.
7. Nostata taikinaa uunissa, jossa on valo päällä.

Tomaattikastike

Pizze-kirjassa tomaattikastiketta ei keitetä kokoon, mutta meillä on ollut tapana tehdä niin. Pitänee joskus kokeilla jättää tämä vaihe väliin.

• vihreä chili pilkottuna
• 400 g purkki laadukasta tomaattimurskaa
• merisuolaa
• mustapippuria
• reilu puolikas ruukku basilikaa

1. Sekoita ainekset.
2. Keitä kastiketta hieman kokoon.
3. Surauta taikina tasaiseksi sauvasekoittimella.

Täyte

Teemme, tai tilaamme, usein pizzamme niin, että pizzassa on kaksi erilaista puolta. Erästä pizzaversiotamme jopa kutsumme parisuhdepizzaksi, koska minä olen oliivifriikki, mutta kumppanini ei. Tällä kertaa kumppanini halusi perinteisiä etikkaan säilöttyjä jalopenoja, mutta minä sain chilikohtauksen: halusin habaneroa. Habanero on hieno, aromikas chili, mutta sen ongelma on ärhäkkä tulisuus. Leikkasin habaneron mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja maistoin. Tulista, totesin, mutta käsiteltävissä olevan tulista.

• vihreää parsaa pitkittäin halkaistuna
• vuohenjuustoa viipaleina
• mozzarellaraastetta
• etikkkaan säilöttyjä jalapenoviipaleita
• punainen habanero ohuina viipaleina
• tomaatti
• tuoretta basilikaa
• hienoa merisuolaa

1. Paista parsaa hetki oliiviöljyssä keskilämmöllä. Älä liikaa, jotta parsa ei ylikypsy uunissa. Mausta parsa paiston aikana merisuolalla ja mustapippurilla.
2. Poista tomaatin siemenet ja pehmeät osat ja kuutioi malto.
3. Levitä tomaattikastike pohjalle juuri ennen uuniin siirtämistä.
4. Levitä mozzarellaraaste tomaattikastikkeen päälle.
5. Levitä tomaattikuutiot juuston päälle
6. Lisää habanero toiselle puolelle pizzaa.
7. Lisää jalopeno toiselle puolelle. Laita hieman jalopenoa myös habanero-puolelle.
8. Paista pizzaa, mutta laita viimeisiksi minuuteiksi grillivastus päälle. Vastus lämpiää erittäin nopeasti, joten se ehtii vaikuttamaan. Kun grillivastus on päällä, on syytä istua uunin eteen lattialle ja tuijottaa herkeämättä pizzan tilaa.
9. Kun pizza on poistettu uunista, asettele päälle tuoretta basilikaa.

Kommentit

Eräs parhaista pizzoistamme. Pohja oli miellyttävän rapea, mutta se nousi enemmän, kuin odotimme. Söin pizzaa seuraavana päivänä duunilounaaksi ja oli mielenkiintoista havaita miten habaneron tulisuus oli konsentroitunut tasolle, että katsoin parhaaksi nyppiä enimmät pois. Eräs tärkeimmistä hyvän pizzan olennaisista osista on se, että täytettä ei saa olla liikaa, sillä silloin pizzasta tulee märkä. Elämäni hirveimmän ravintolapizzan olen syönyt kotinurkilta löytyvästä muuten oikein laadukkaasta ravintolasta: pizzassa pitää olla juustoa, mutta se ei saa uida siinä.