Portterilihamureke

Lapsuudenmuistoihin kuuluvat äidin lihamurekkeet, mutta lapsuuteen ne ovat jääneet. Olen itse yrittänyt tehdä lihamureketta vain kerran ja siitä tuli kuiva korppu. Ei siis mikään tribuutti äidille, joka opetti minut arvostamaan ruokaa.

Nyt on tarkoitus yrittää uudelleen ja hullu kun olen niin ihan omalla reseptillä, joka tosin pohjautuu Ison Ruutukokin reseptiin, mutta mureketaikinan vesi on korvattu portterilla.

Tarvitset

Mureketaikinaan

4 rkl korppujauhoja
2 dl portteria
1 tl suolaa
mustapippuria
400 g sikanautajahelihaa
1 muna

Sekoita korppujauhot ja vesi. Lisää suola ja pippuri ja anna turvota 10 minuuttia. Sekoita loput ainekset tasaiseksi seokseksi.

Tarjosin perunamuusin ja pakastevihannesten kanssa - energiaa ei minkään taidekasvislisukkeen tekemiseen ei riittänyt.

Täytteeseen

puolikkaan keltaisen suippupaprikan
pulikkaan punaisen suippopaprikan
tölkillisen säilöttyjä metsäsieniä
sipulin
portteria
mustapippuria
suolaa
voita paistamiseen

Paista sieniä kunnes niiden oma neste on poistunut. Siirrä syrjään. Kuullota sipuli ja paprika. Mausta suolalla ja pippurilla. Pane sienet takaisin pannulle ja lisää luraus portteria. Keitä kokoon.

Tee mureketaikinasta limppu ja muotoile siihen kuoppa. Laita kuoppaan haluamasi määrä kasvis-sienimuhonnesta (lopun voi jättää spydäriin, sillä Hauen synttäreiden jälkeen spydäriä saattaa kaivata) ja sulje limppu. Paista 175-asteisessa uunissa 45 minuuttia.

Kommentit

Olen tainnut oppia jotain ruoanlaitosta sillä tästä ei tullut kuivaa. Minä kyllä pidin vaikka ruokajuomaksi valitsemani bitter hiukan löikin mureketta korville. Oishikatta 3+/5.

SATVRNALIA

Äijäruokalalla oli ilo viettää tapaninpäivä Päivättärellä vahvistetun Ketun keittiön kanssa kokaten ruokaa suoraan antiikin Roomasta. Oivallista seuraa ja ruokaa. Harmi, että tällä oli myöhäistä osallistua joulukuun haasteeseen.

Kuva on Cassinin ottama ja on siten public domainia.

Maksapasteija, toinen otos

Jouluaattoruoan ruokalajeista eniten odotin ja eniten pelkäsin sisarentyttäreni ja sisareni kanssa tekemääni maksapasteijaa.

Lopputulos oli tasaista (maksapasteija on kuvassa lautasella ylimpänä), mutta selvästi karkeampaa kuin kaupan tavallinen maksapasteija. Maku jakoi mielipiteitä: kukaan ei pitänyt sitä huonona ja ylistystäkin löytyi, mutta itse kuuluin niihin, joiden mielestä maksan maku olisi voinut olla miedompi. Lisää kermaa ja munia? Oishikatta 3/5 siis.

メリ クリマス

Otsikko sanoo sen kaiken olennaisen: hauskaa joulua!

Yöllistä aijäruokaa: siideripossu

Jostain puun takaa tuli idea kokeilla siideriä viinin sijasta possun valmistuksessa. Pieni googlaaminen kertoi, että tämä on Normandiassa aivan tavallista. Reseptit, jotka bongasin olivat kaikki aika yksinkertaisia ja yksinkertaisuuteen päädyin minäkin.

Tarvitset

porsaan ulkofilettä ohuiksi siivuiksi leikattuna
salottisipulin karkeaksi pilkottuna
kuivaa omenasiideriä (täällä oli Crowmoren Extra Dryta)
suolaa
mustapippuria

Paista lihaa hetki, kunnes se on saanut väriä, mutta ei ole vielä ruskistunut. Lisää sipuli ja paista kunnes liha ja sipuli ovat kypsiä. Lisää runsas desi siideriä, suola ja mustapippuri.

Kommentit

Tästä tuli hyvää. Oishikatta 4/5.

Kallista ja pahaa

Kun viskipullo maksaa neljäkymppiä sitä odottaisi saavansa hyvää tavaraa, mutta tällä kertaa kokeiluni meni metsään ellen sitten totu tähän makuun. Kun silmiini osui minulle uusi viski, Mullin saarelta peräisin oleva Ledaig, erittäin savuinen kuulosti hyvältä, mutta enemmän olisi pitänyt kiinnittää luonnehdinnan sanaan terävä. Viskin vaaleus miellyttää silmää (tumma värihän on pelkkää sokerikulooriä), mutta siihen se miellyttävyys sitten jääkin. Mitäköhän tälle tekisi? Voisikohan tämän omistaa ruoanlaittokäyttöön?

Kaduttaa, että en ostanut vaikkapa samanhintaista Bowmorea tai Bruidladdichia. Lempiviskini on Lagavulin, mutta se on nykyään järjettömän kallista. Bowmoresta tulee mieleeni Kööpenhaminan lentokentältä ostamani sherrytynnyrissä kypsytetty versio. Black Bush oli tehnyt vaikutuksen edullisena perusviskinä ja halusin sitten kokeilla samalla idealla valmistettua Bowmorea. Siinä kuitenkin sherryn maku on hyvin läpitunkeva ja eräs naispuolinen ystäväni kommentoikin viskiä karkealla ilmaisulla French Whore Perfume (hieman hupaisaa, että nainen voi olla karkea tavalla, jonka ainakin minä kokisin omassa suussani täysin sopimattomaksi). En koskaan oikein osannut päättää pidinkö kyseisestä viskistä vai en, mutta enpä taida sitä toista kertaa ostaa.

Äijäruokala ei suosittele Ledaigia, mutta tietysti YMMV.

Huulia polttaa

Chicken vindaloo helmikuussa 2012 eli paljon myöhemmin. Pardon my kännykkäkamera.

Duunikaverin kanssa oli tarkoitus mennä tänään Kotoon lounaalle, mutta onneksi tarkistin veppisivuilta, että sehän on lomakauden vuoksi kiinni lounasaikaan. Pysyimme Aasiassa, mutta ruoan tyyli vaihtui täysin sillä päädyimme Etelä-Esplanadilla olevaan intialaiseen ravintolaan Samratiin.

Olen ollut töissä ydinkeskustassa runsaat yhdeksän vuotta ja lounaspaikat ovat ehkä hiukan liiankin vakiintuneita. Aluksi Samratin lounaat eivät oikein iskeneet, mutta joitakin vuosia sitten taso nousi. Lounasruoka on tietysti lounasruokaa: kalliita raaka-aineita ei voi käyttää, mutta itse koen hyvän lounaan merkiksi siitä, että ruokaa kannattaa kokeilla myös illalla.

Eräs tuntemani ihminen arvostelee Samratia puolitetusta naan-leivästä ja tulisuuden puutteesta. Minusta puolikas naan-leipä on aivan tarpeeksi suuri lounaalla ja lounasruuasta kieltämättä puuttuvaan tulisuuteen löytyi tänään harvinaisen yksinkertainen ratkaisu.

"Ari, saako Samratista ekstratulista jos pyytää?"
"En mä tiedä. Kokeile."

Lounaslistalta valitsimme molemmat butter chickenin ja työtoverini kysyi, että saako sitä extratulisena. Tarjoilija nauroi iloisesti ja sanoi, että kyllä. Kun annokset saapuivat eteemme ja maistelimme niin niistä tosiaan löytyi potkua. Ei liikaa. Sen verran, että endorfiinit lähtevät liikkeelle kun kroppa luulee, että sitä satutetaan.

Chimichurri-hampurilainen eli blogaamisen vaikeudesta

Alkujorinat

Kun ruokablogaaja saa lahjan verkkoruokakaupalta ollaan vaikeakulkuisilla vesillä sillä eihän lahja pyyteetön ole vaan siinä tavoitellaan edullista näkyvyyttä. Pelissä ovat sekä blogin maine että oma itsekunnioitus. Kaiken lisäksi lahjan antajaa kohtaankin pitää olla korrekti: ei saa olla tuotetta kohtaan ylikriittinen vaan kirjoittaa siitä kuten muutenkin kirjoittaisi.

Yksinkertaisinta olisi ollut kieltäytyä Poppamiehen lahjasta, mutta toisaalta miksi niin kauan kuin yritän olla reilu lahjan antajalle, lukijoilleni ja itselleni? Ensimmäiset pisteensä Poppamies sai siitä, että mitään mainospyyntöä ei tullut.

Kun paketti saapui siinä oli chilpotle-pastaa, tulista cayannepippuripohjaista kastiketta, liquid smokea ja kuivaa chimichurria - en edes tiennyt, että viimemainittua saa kaupasta vaikka Raholakin sellaisesta kertoo. Erityisesti ilahduin chimichurrista ja nestemäisestä savusta. En ole vielä kokeillut mitään, mutta tätä kirjoittaessa on tarkoitus käyttää ainakin chimichurria kun kokeilen chimichurri-hampurilaisen tekemistä kun kerran noita hampurilaissämpylöitä tuli ostettua.

Chimichurriin törmäsin ensimmäisen kerran ravintola Memphisissä, jonka menussa se on erittäin prominentti. Memphisissä saa kunnon äijälounaan (illalla olen tainnut käydä siellä vain kerran) ja se oikeastaan ansaitsisi säännöllisempiäkin vierailuja, vaikka hieman harmittaakin että jossain välissä chimichurri-pihvien lukumäärä supistui kovasti ja nyt listalla taitaa olla vain yksi eikä sitä voi sanoa edulliseksi annokseksi. Mutta Äijäruokala kyllä suosittelee.

Jorinat sikseen ja ruokaan.

Chimichurrihampurilaiseen tarvitset

Jauhelihapihvi

400 g naudan paistijauhelihaa
mustapippuria
suolaa
korppujauhoja
kananmuna

Sekoita ainekset ja paista.

Chimichurrikastike

chimichurri-jauhetta
liraus etikkaa
luraus oliiviölyä
muutamia tippoja Texas Pete's Hot Saucea

Sekoita ainesosat ja anna niiden turvota hetki.

Kasviksia

luumutomaatti
roomansalaattia
kevätsipulia

Muut ainekset

hampurilaissämpylä
valkosipulimajoneesia

Kasaaminen

Leikkaa tomaatin keskeltä kaksi viipalatta. Paahda sämpylänpuolikkaita hetki ja paista tomaatin päät alapinnaltaan. Truuttaa sämpylän alaosalle hieman valkosipulimajoneesia. Lisää salaatti ja pihvi. Lisää chimichurri-kastike, tomaattiviipaleet ja saksi hiukan kevätsipulia päälle. Lisää sämpylän yläpuoli kanneksi.

Nauti

Nauti kuunnellen Hugo Prattin Corto Maltese Tango-albumin mukana tullutta Trio_Esquinan levyä, joka alkaa seksikäästi bilrjakepin ja -pallojen kilahduksella. Pitäisi huoltaa snookerkeppi - viime kerralla kärkinahka jäi pöydälle.

Kommentit

Perusidea sinänsä toimi, mutta etikkaa käytin liikaa ja se peitti muita makuja. Mitä lahjatuotteisiin tulee niin niistä jäi laadukas kuva, joten ehkä Poppamies saa minusta uuden asiakkaan. Oishikatta 3/5 siis. Chimichurrilistalla lienee seuraavaksi pihvi.

Kalahampurilainen

Terveisiä blogitapaamisesta. Osanotto oli kovin vähäinen, mutta seura oli oivallista kuten ruokablogitapaamisissa tapana on. Neljästä paikallaolleesta kolme joi olutta ja yksi survival-kolaa. Cantillionin luostarioluita kannattaa maistaa eikä Kurvin William K:n hanasta löytynyt Dalesiden Winter Jewelkään ollut yhtään hassumpaa vaikka omaan makuuni paremmin sopivia talvioluita olenkin tämän Helsingin loska-ajan keskellä löytänyt.

Mukavan iltapäivän kruunasi se, että hovioikeus totesi, että yhdistys, johon kuulun, ei ole syyllistynyt rahankeräysrikokseen. Tämä oli voitto kaikelle kansalaisjärjestötoiminnalle Suomessa. EFFIillä on paljon vastustajia ja osalta niistä ei rahaa puutu ja uskon että ilmiannon teki joku, joka ei meistä pidä, ilkivaltaisessa tarkoituksessa. Sitä tosin en ymmärrä miksi syyttäjä päätti nostaa syytteen. No, saihan tästä hyvän ennakkotapauksen siitä, mitä järjestö voi tehdä ja mitä ei. Me effiläiset olemme kaikkea muuta kuin homogeeninen ryhmä, mutta se meille on yhteistä että yritämme tehdä tästä maailmasta hieman paremman paikan. Kansalaisjärjestöille pitää antaa tilaa silloinkin kun on kansalaisjärjestön kanssa eri mieltä.

Kalahampurilinanen on se pikaruokahampurilainen, jonka tilaan koska sitä ei ole koskaan valmiina, joten sen saa juuri tehtynä. Sitä piti siis kokeilla myös itse.

Tarvitset

Fish & Chipsin jämät
rooman salaattia
luumutomaattia
hampurilaissämpylän
kevätsipulia muutaman sentin pätkinä
tartar-kastiketta
voita

Sulata voi, paista sämpylänpuolikkaita leikkuupinnat alaspäin hetki. Siirrä lautaselle. Laita sämpylän alapuolelle salaattia ja tartar-kastiketta. Fish & Chips -jämät ja pari tomaattiviipaletta. Lisää kevätsipuli. Laita sämpylän yläpuoli kanneksi.

Kommentit

Kivaa arkiruokaa, mutta kun rumista jämistä tehdään pyramidi niin jätän kuvat arkiston uumeniin.

Kuudenkympin kriisi eli Fish and Chips

Eräs lukijani kysyi taannoin meilitse kuinka monta keittokirjaa minulla on. Taapersin yhdelle kirjahyllyistäni ja aloitin laskemisen. Yy, kaa, koo... 59. Luvusta saattoi puuttua jokin kirja, joka on hajasijoitettuna väärään paikkkaan, mutta lukumäärä on kyllä mieletön. Kaiken lisäksi ranskalaisen keittiön salaisuuksien alkukielinen versio on tulossa pukinkonttiin ja 60 meni rikki virallisesti koska en voinut vastustaa Fina ja Will Beckett'n kirjaa An Appetite for Ale - Hundreds of Delicious Ways to Enjoy Beer With Food. Tarkkaavaiset lukijat ovat varmasti huomanneet, että pidän oluesta sekä sellaisenaan että ruoan raaka-aineena.

An Appetite for Ale kiehtova kirja eivätkä sen pisteet todellakaan laskeneet huomatassani viimeisen sivun: CAMRAn liittymiskuponki.

Eräs kirjan resepteistä on klassinen Fish and Chips, jonka ainesosista self raising flour oli minulle terminä uusi juttu.

Reseptiä säädin paljon sillä olin yksinkertaisella tuulella ja kellokin oli paljon: tartar-kastikkeen ostin kaupasta. Öljynä käytin alkuperäisen reseptin auringonkukkaöljyn sijasta rypsiöljyä. Kananmunanvalkuaisen jätin pois kuten myös öljyn leivityksestä.

Tarvitset

rypsiöljyä uppopaistamiseen
400 g pakasteturskaa

55 g itsenousevaa vehnäjauhoa leivitykseen
vehnäjauhoja
¼ tl merisuolaa
5 dl pilsner urquelia

3 keskikokoista perunaa

Kuori perunat ja leikkaa ne pitkittäin samankokoisiksi palasiksi. Kuivaa ja uppopaista viisi minuuttia öljyssä. Siirrä perunat talouspaperille.

Sekoita jauho, suola ja olut. Pyörittele kala seoksessa ja pyöritele uudelleen vehnäjauhossa. Uppopaista kalaa kunnes kala on rapeaa ja kullankeltaista.

Siirrä perunat takaisin öljyyn ja paista pari minuuttia.

Tarjoile tartar-kastikkeen ja salaatin kera.

Kommentit

Tästä tuli rumaa, mutta hyvää. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla alkuperäistä reseptiä.

Maksapasteija, ensimmäinen otos

Synkkänä alkutalven iltapäivänä suuntasin kohti itäistä Helsinkiä.

Jostain päähäni pälkähti tehdä täksi jouluksi itse maksapasteijaa. Tuumasta toimeen, ajatteli äijä. Karkasin töistä Stockan herkun lihatiskille ja kysyin, että löytyisikö vasikan maksaa. "Pakastettuna voi löytyä, käyn katsomassa." No, ei löytynyt. Soitto lihatukkuun eikä sieltäkään löytynyt. Hienoa palvelua ja ostin tyytyväisenä kaksi karitsankyljystä. Otin puhelimen kouraan ja soitin Reinin lihaan. "Tammikuussa olisi." kuului vastaus. Hiukan liian myöhään jouluksi. Kiitin ja olin tyytyväinen palveluun. Duunikaverini ehdotti Wotkinsia, jossa puheluuni vastattiin iloisesti "Löytyy vaikka heti!". Edellisen kahden viikon duunipäivät olivat olleet niin pitkiä, että kehtasin helposti pitää lyhyen perjantaipäivän. Metrolla Kalasataman asemalle ja lyhyt taaperrus tehtaanmyymälään. Ihailin lihatiskiä havaiten muunmuassa metsäkauriin kyljyksiä. Vuoroni koittaessa kysyin vasikanmaksaa mainiten, että täältä puheluni mukaan saa. Vastauksesta muistan sanat "Jos maksaa sanotaan vasikan maksaksi se on melkein aina naudan maksaa." Palvelu oli ystävällistä ja asiallista, mutta silti nolla pistettä, Veijo Votkins Oy. Stockan herkku ja Reinin liha myivät reilusti ei-oota.

Tarvitset

Resepti mukailee Uuden ruutokokin maukasta maksapasteijaa sivulta 366. Matkalla uuniin maksapasteija esiintyi monessa epämiellyttävän näköisessä muodossa.



Sitä itseään, maksaa.

1½ rkl voita
¾ dl vehnäjauhoja
4 dl kermaa
340 g pekonia
500 g jauhettua naudanmaksaa
2 anjovisfilettä
1 sipuli
3 kananmunaa
¾ rkl suolaa
3 mmt valkopippuria
2 mmt neilikkaa

Sulata voi kattilassa. Vispaa jauho kerman joukkoon tasaiseksi seokseksi ja kaada seos kattilaan. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja anna seoksen kypsyä hiljalleen 3-5 minuuttia.

Jauha pekoni hienoksi ja sekoita se kermajauhoseokseen. Sekoita kunnes pekoni sulaa. Jäähdytä massa.

Jauha anjovisfile.

Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se vähässä voissa.

Lisää seokseen jauhettu maksa, jauhettu anjovis, sipuli, munat ja mausteet

Kypsennä nokare taikinaa ja tarkista maku ja rakenne.



Voitele pitkulainen vuoka ja kaada taikina vuokaan. Peitä alumiinifoliolla.

Kypsennä paisteijaa vesihauteessa 175-asteisessa uunissa 2½ tuntia. Anna pasteijan jäähtyä täysin ennen kumoamista.

Kommentit

Pannulla kypsennetty taikina maistui jauhemaksapihviltä. Tunnin paistamisen jälkeen totesimme, että pasteija on raakaa ja minä lähdin kotiin. Illemmalla sain sisarentyttäreltäni tekstarin "Tuli tosi hyvää!" ja kysymykseeni paistoajasta sain vastauksen 2½ tuntia eli hivenen kauemmin kuin alkuperäinen, mutta eihän reseptimmekään aivan samanlainen ollut.

Olenko muuten koskaan sanonut, että parasta mailmassa on olla eno?

Pikkujoulujen puutteessa II

Kommenttiloorassa on ennätysmäinen määrä kommentteja ja nyt on aika päättää mitä, missä ja milloin. Tapaamme Kurvin William K:ssa torstaina 11.12.2008 kello 17 alkaen (vain Kannat kattoon otti kantaa kellonaikaan) ja kun lomallaolijalle se on aivan sama niin olkoon se Raunan ehdottoma 17-18.

Jotta löytäisimme toisemme niin Äijän kuvia voi käydä katsomassa tuolla. Jos pesukone suo valitsen merkillisimmät vaatteeni: pukeudun mustiin farkkuihin, mustaan T-paitaan, jonka selässä lukee "Yamato" (kaksi kanjia sellaista kiinalaista merkkihäkkyrää) japaniksi ja toivottavasti läheisessä naulakosta löytyy ruskea hattu ja laivastonsininen pitkä öljykangastakki. Tuskin sellaisia tyyppejä ravintolasta kovin montaa löytyy. Puhelinnumeroni on 040 766 3106.

Tervetuloa niin blogaajat kuin lukijatkin.

Viimeistä päivää

[EDIT: kuva ei ole omani vaan Wikipediasta, jossa sitä levitään public domain -kuvana.

Hokusai & Hiroshige, matkalla Edoon näyttely pyörii sunnuntaina viimeistä päivää Ateneumissa. Näyttely lienee tänään vielä ahdistavamman täynnä kuin keskiviikkona, jolloin itse jonotin narikassa saadakseni takkini ja reppuni takaisin. Mutta kyllä Äijäruokala suosittelee, vaikka Hokusain kuuluisa suuri aalto onkin aika kulunut. Onhan se hieno, mutta muitakin hienoja teoksia on olemassa.

Mustaa ja valkoista on myös hieno näyttely, mutta lukiessani näyttelyn kuvausta...

Nämä valokuvaajat ovat eläneet sodan ajan, ja monet teoksista kuvaavat mm. sen fyysisiä ja henkisiä seurauksia sekä sodanjälkeistä vaikeaa jälleenrakennuksen aikaa.

..mieleeni tulevat ensimmäisenä kuvat rannekellosta, sulaneesta olutpullosta. Kuva ihmisestä, joka kaikesta huolimatta jäi eloon. Kurt Vonnegutin hieno, ja kammottava, romaani Teurastamo 5 ei voi olla tulematta mieleen. Äijäruokala suosittelee, mutta ei heikkohermoisille.

Ei, en ole vieläkään kyennyt lukemaan kirjaa The Rape of Nanking kahdeksatta sivua pidemmälle.

So it goes.

Japanilainen joulu

Marraskuun ruokahaasteen voitto meni ansaitusti Sillä sipuliin. Oma ehdokkaani menestyi hämmentävän huonosti, mutta olisin hyvin voinut äänestää voittajaakin. Voittanut resepti on kiinnostava ja pidän siitä, että ruokaa tehdään hitaasti ja rakkaudella.

Uusin haaste jatkaa hetkeksi keskeytynyttä painajaishaasteiden sarjaa asettamalla aiheeksi joulun. En ole jouluihminen ja Helsingin keskustassa töissä käyvälle ihmiselle ainakin minun tapauksessani kaduilla soiva joulumusiikki ja tajunnan räjäyttävä kaupallinen jouluntäyteys nostaa syvän kyllästymisen tunteen, joka helpottaa vasta joulusaunassa ja sitä seuraavalla aattoillallisella. Tämä ei ole moite haastajia kohtaan: syksyn aikana on ollut kiinnostavaa kokeilla omia rajojaan kun haasteaiheet eivät ole olleet oikein omaan makuun sopivia.

Sunnuntaina on luvassa perinteistä jouluruoan valmistusta, josta blogaan myöhemmin, mutta koska Äijäruokalassa on taas päällä japanilainen vaihde niin googlasin japanilaista jouluruokaa odottaen, että en löytäisi juuri mitään kuvitellen, että japanilaiset kristilliset perinteet olisivat jääneet vuonna 1596 Nagasakin risteille ja että loppu olisi hävinnyt Tokugawa-shogunaatin aikana. Mutta ei, joulu saattaa olla Japanissa modernia tuontitavaraa, mutta kyllä sitä juhlitaan ja Googlen perusteella kana on suosittu raaka-aine jouluruokiin. Netti kertoo myös sen, että KFC:t ovat jouluaattona täynnä.



Kōenjissa olisi ollut tilaisuus kokeilla Kentucky Fried Chickeniä, mutta se jäi väliin...



...sillä Tsuki no Ya oli oli paljon miellyttävämpi.

Löysin miellyttävän yksinkertaisen teriyaki-kanan reseptin, jota muokkasin lisäämällä marinadiin raastettua inkivääriä. Ilman inkivääriä ei ole elämää. Alkuperäisestä reseptistä puuttuu paistoaika, joten sitäkin piti hiukan googlata. Päädyin hyvin runsaaseen tuntiin.

Tarvitset

3 maustamatonta kanankoipea
2½ dl teriyaki-kastiketta
tuuma tuoretta inkivääriä raastettuna
suolaa
mustapippuria

Tee teriyakikastike (tai osta kaupasta, Äijäruokala suosittelee itse tekemistä). Sekoita kastikkeeseen tuoretta raastettua inkivääriä.

Töki koipien nahkaa haarukalla. Ripottele hiukan mustapippuria ja suolaa koiville. Marinoi koipia 30-60 minuuttia. Paahda tunnin verran 175-asteisessa uunissa välillä teriyakikastikkeella valellen. Käännä koivet paahtamisen puolessa välissä.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, oishikatta 4/5. Teriyaki on kumma juttu: en ole muuten mitenkään perso makealle, mutta teriyaki uppoaa oikein hyvin.

Prinsessameemi

Prinsessakeittiö heitti meemin. Kai tähän voi vastata.

1. Where is your cell phone? On the bed. It wakes me too early today.
2. Where is your significant other? She does not exist.
3. Your hair color? Darkish.
4. Your mother? She cares a bit too much sometimes. She's one reason I live for cooking.
5. Your father? Dead.
6. Your favorite thing? Food and friends.
7. Your dream last night? Really sick violent nightmare.
8. Your dream/goal? Well, well. I won't tell it in public.
9. The room you’re in? Living room.
11. Your fear? Losing a close friend.
12. Where do you want to be in 6 years? I'm pretty comfortable here and now. The idea of a Finnish restaurant in Tōkyō still fascinates me, though.
13. Where were you last night? At my regular pub with my niece. She tasted some ales but preferred Coca Cola.
14. What you’re not? In Tsuki no Ya.
15. One of your wish-list items? A small irtopohja-vuoka for a quiche for one or two.
16. Where you grew up? Pirkkala
17. The last thing you did? I sent an email to a friend.
18. What are you wearing? Yukata
19. Your TV? None.
20. Your pet? None, I would have a cat if I wasn't allergic to them, though.
21. Your computer? AMD64, 2 GB RAM, Ubuntu Linux.
22. Your mood? Tired. Waiting for the holiday which starts tomorrow.
23. Missing someone? Sure.
24. Your car? I don't like cars.
25. Something you’re not wearing? Hakama.
26. Favorite store? Tokyokan, I suppose.
27. Your summer? It rained a lot.
28. Love someone? Yes, but not in that way. I've been single for many years.
29. Your favorite color? Twisted Thisle? :9
30. When is the last time you laughed? On Tuesday when I was reading some Terry Pratchett.
31. Last time you cried? It's been a long time, too long a time, perhaps. When Kriska, the leader of our sled dogs, died, I think.

Lohikeittoa lounaaksi

Café Esplanadista saa tällaiseen kurjaan keliin sopivan mainion lounaan: lohikeittoa. Äijäruokala suosittelee.

Hirvimakkarapyttis

Pikapyrähdykseltä ruokamessuille hihaan takertui virolaista salamintyylistä hirvikestomakkaraa. Ensimmäisenä se päätyi, kuinkas ollakaan, pyttipannuun. Puikuloita on vielä yhden spydärin verran - saa nähdä mitä niistä syntyy.

Tarvitset

melkein kypsiksi keitettyjä puikulaperunoita kuutioituna
hirvikestomakkaraa
herkkusieniä
punasipulia
1 dl kermaa
mustapippuria
suolaa
kananmunan

Silppua sipuli, kuutioi peruna ja makkarat. Kuumenna voi pannussa ja pyöräytä makkarakuutioita hetki pannulla, mutta älä liian kauan, jotta makkara ei kuivu. Siirrä makkara syrjään. Kuullota silputtu sipuli, lisää herkkusienet ja peruna. Paista rapeaksi. Lisää kerma, mausta suolalla ja pippurilla. Pane makkara takaisin pannuun ja jatka lämmöllä pitämistä kunnes liika neste on haihtunut.

Kommentit

Aika hyvää. Hirven maku tuntui voimakkaana, mutta seuraavana päivänä mikrottaminen kuivasi makkaraa liikaa. Kaunis häränsilmä ei näytä onnistuvan, mutta edelliseen spydäriin verrattuna edistystä on tapahtunut.

Pikkujoulujen puutteessa?

Erilaisissa tapaamisissa on puhuttu pikkujouluista pelokkaantoiveikkaaseen sävyyn, mutta vapaaehtoisia järjestäjiä ei ole ilmaantunut - eikä minustakaan sellaiseksi ole - ehdotan, että jonain joulukuisena iltana istahtaisimme johonkin miellyttävään pubiin. Monet blogaajat asuvat Suur-Kallion kieppeillä ja muille se on helposti saavutettavissa oleva paikka. Hilpeä hauki, Parnell's ja William K ovat kaikki bussipysäkin vieressä ja kaikista niistä saa hyvää olutta. Vihreän veran ystäville Parnell'sta löytyy pool-pöytä.

Punavuoren ahvenkin olisi vaihtoehto, sillä huomaisin taannoin mainoksen, jossa he mainostivat ilmaista kabinettia. En ole vielä ottanut tarkemmin selvää mistä on kyse.

Kiinnostaako ajatus blogaajia ja blogien lukijoita?

Sirpaloituneen sedän karitsankyljykset

Lammashaasteen aihe jäi päälle, joten tänään Äijäruokalassa on karitsankyljyksiä.

Tarvitset

2 karitsankyljystä
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
1 dl kuumaa kermaa, johon on lurautettu hiukan viskiä

Kuumenna voi pannussa ja paista kyljyksiä 2 minuuttia per puoli keskilämmöllä. Mausta kyljykset

Ota kyljykset pois pannusta ja kaada voi pois. Lisää pannuun kerma-viskiseos ja sekoita pannun pohjasta makunaineet nesteeseen. Valuta liemi kyljysten viereen. Tarjoile perunamuusin kera.

Kommentit

Hyvää, oishikatta 4/5. Suolaa kannattaa käyttää näin yksinkertaisesti valmistettuun lihaan enemmän kuin Pohjois-Karjala-projekti sallii.

Makkaraperunat

Äijäruokailu jatkuu, sillä pitäähän nuo perunat ja makkara käyttää pois ja saahan perinteisestä aamuyön energialähteestä äijäpisteitä.

Tarvitset

punasipulin
5 puikulaperunaa kuorittuna ja kuutioituna
puolikas HK:n sininen kuutioituna
worchester-kastiketta
auran tulista sinappia
runsaasti voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria

Kuumenna voi pannulla. Paista sipulia kunnes se on hieman ruskistanut. Lisää peruna ja makkara ja ruskista. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Siirrä lautaselle, lisää seuraksi sinappia ja lisää makkaraperunoihin Worchestershire-kastiketta maun mukaan.

Syö ja kuuntele kuinka verisuonesi tukkeutuvat.

Kommentit

Olisi pitänyt kai paistaa kuumemmassa, jotta lopputulos olisi ollut rapeampi. Äijäruokalan pitää harjoitella äijäruokaa.

Turmioelämästä apteekkiin

Eilen oli firman pikkujoulut. Kilttinä pahana setänä tulin niin ajoissa kotiin, että pääsin julkisilla vaikka taksikorttiakin olisi ollut lupa vinguttaa. Kun sain itseni sen verran eloon, että katsoin kelloa niin se kertoi minulle, että 14:22. Puku löytyi siististi viikattuna, mutta paita, hattu ja pitkä öljykangastakki piti kerätä lattialta. Avaimet ja lompakko löytyivät mistä niiden pitkin löytyä, mutta kännykkää piti hiukan etsiä: olin yrittänyt aamuyöllä soittaa kaverille, joka katosi mystisesti. Hauskaa oli vaikka itsetuntoa hiukan kolottaakin se, että hävisin rivoissa jutuisa 6-0 ujona ja hiljaisena pitämälleni nuorelle naiselle. Kuinka äijälle voi käydä niin?

Olin kuitenkin osannut varautua: jääkaapissa odottivat valmiina spydärin ainesosat. Puikulaperunoita, makkaraa ja pekonia. Keittiöstä löytyi valmiiksi munia, etikkapunajuurta ja säilöttyä kurkkua.

Pikkujouluspydäriin tarvitset

puolikkaan HK:n sinisen
paketin pekonia
4 keitettyä puikulaperunaa
2 rkl voita
2 punasipulia
½ tl suolaa
mustapippuria
2 dl ruokakermaa
sinihomejuuston jämät
kurkkupikkelsiä
etikkapunajuurta

Kuutioi makkara ja perunat noin 1x1 cm kuutioiksi. Silppua sipulit. Kuumenna voi isossa pannussa ja paista pekoni rapeaksi. Siirrä pekoni syrjään ja kuullota sipulisilppu. Lisää kuutioitu makkara ja peruna ja paista rapeiksi. Lisää kerma sekä sinihomejuusto ja kuumenna kunnolla, mutta älä polta. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile kuumana lisukkeineen.

Kommentit

Kunnon äijäruokaa, joka auttaa itseaiheutettuun pahaan oloon. Apteekkina toimi tällä kertaa Worchestershire-kastike. Munan valitettavasti onnistuin räjäyttämään ja häränsilmästä ei tullut mitään. Oishikatta 3/5.

Sämpylät

Jos jokin on hyvää niin suoraan uunista tulleet sämpylät. Viimeksi olen tainnut tehdä sämpylöitä joskus 1990-luvulla. Todella kummallista! Kaupasta takertui mukaan Eldoradon 3-viljon (vehnä, ruis ja kaura) sämpyläjauho ja resepti on saman pussin kyljestä mitä nyt vaihdoin siirapin hunajaan.

2½ dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa
½ rkl hunajaa
luraus oliiviöljyä
5 dl sämpyläjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, hunaja, jauhot ja alusta. Lisää alustuksen loppupuolella pehmennetty voi. Löysähköstä taikinasta saat kuohkeimmat sämpylät. Aanna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa. Leivo kohonnut taikina tangoiksi ja ota siitä palasia uunipellille joko sellaisiinaan tai pyöritellen. Anna sämpylöiden kohota hyvin peiteltynä. Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia 225-asteessa.

New Castle Brown Ale Cheddar -keitto

Juttelin erään miehen kanssa ja hän kertoi minulle täysin uuden tavan tehdä juustokeittoa: olutta ja koskenlaskijaa, sitä tavallista. Hänen käyttämäänsä olutmerkkiä en enää muista, mutta jotain alea se taisi olla.

Googlasin aiheesta ja löysin tämän reseptin Newcastle Brown Ale -juustokeitosta. Reseptissä mitat ovat kuppeina ja löysin ilahduttavan mittayksikköuutuuden: Australiassa on oma kuppikoko, 2½ dl.

Tarvitset

1½ dl kukkakaalia tai parsan kukkia
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi
½ rkl Worchester-kastiketta
33 cl Newcastle Brown Ale -olutta
1½ dl kanalientä
1½ rkl maissijauhoa
2½ dl ruokakermaa
240 g vahvaa cheddaria raastettuna

Laita parsa pieneen kastikekasariin ja lisää vettä sen verran, että parsa peittyy. Keitä keskilämmöllä kunnes parsa on al dente, 5-10 minuuttia.

Liuota maissijauho pieneen määrään vettä.



Tässä kohtaa hirvitti mitä olen tekemässä. Keitonalku ei todellakaan näyttänyt herkulliselta.



Mutta kerma muutti kummasti ulkonäköä.

Laita kattila keskilämmöllä ja sulata voi. Lisää sipuli, valkosipuli ja Worchester-kastike. Sekoita silloin tällöin kunnes sipuli on kuullottunut. Lisää olut ja kiehauta. Lisää kanaliemi ja kiehauta. Lisää parsa ja sekoita sekaan juusto ja kerma. Lisää vesi-maissijauhoseos ja sekoita kunnes keitto on saonnut.

Kommentit

Oikein hyvää, oishikatta 3/5. Kun parsan vaihtaisi johonkin, josta pidän oikeasti tämä voisi olla jopa 5/5.

Kolme viisasta miestä

Hesari ilahdutti kirjoittamalla että Mika Kaurismäeltä on tulossa uusi elokuva Kolme viisasta miestä

Quiche savoyarde suomalaisittain

Työtoverini lähtee tänään äitiyslomalle ja totta kai hän ansaitsee annoksen masunhemmottelua, joten pyöräytin aamulla atk:n säätämisen ohessa quiche savoyarden. Alunperin tarkoitus oli tehdä ihan aito quiche savoyarde, mutta koska kaupassa ei ollut gruyèrea syntyikin suomalaistettu versio: mustaleimaista emmentalia ja dijon-sinapin korvasin Auran tulisella sinapilla. Juustomääräkin on huomattavasti suurempi kuin tavallista.

Tarvitset

Esipaistetun voitaikinapohjan. Kts. alta hiukan poikkeava käsittelytapa.
1 rkl auran tulista sinappia
175 g amerikanpekoniviipaleita silputtuina
1 sipuli silputtuna
3 munaa
3½ dl ruokakermaa
300 g mustaleimaista emmentalia raastettuna
mustapippuria

Vuoraa pohja alumiinifoliolla ja täytä vuoraus herneillä. Paista kymmenen minuuttia ja poista herneet ja folio. Sudi taikinakuoren pohja sinapilla ja paista vielä viisi minuuttia.

Paista pekonia paistinpannussa keskilämmöllä silloin tällöin sekoittaen kunnes se on rapeaa ja ruskistunutta.

Nosta pekoni pannusta valumaan talouspaperin päälle. Kaada suurin osa rasvasta pois pannusta, lisää sipuli ja paista miedolla lämmöllä kunnes sipuli on hyvin pehmää ja kullankeltaista.

Vatkaa yhteen munat ja kerma ja mausta seos pippurilla.

Ripottele puolet juustosta taikinakuorelle. Levitä juuston päälle sipuli, sitten pekoni ja sitten loput juustosta. Kaada päälle munaseos ja paista 45 minuuttia 200-asteisessa uunissa.

Kommentit

Tästä tuli minusta oikein hyvää. Oishikatta 4/5.

Ramu no Nikomi Hiroku-fu

Marraskuun ruokahaaste on lammas ja haastetta lukiessa Äijän päässä napsahti: jossain japanilaisessa keittokirjassani on lammasresepti. Kiinnostavana vaihtoehtona mielessäni käväisi uusi palestiinalainen keittokirjani, mutta japanilainen lammas kuulosti niin epätyypilliseltä, että pakkohan sitä oli kokeilla.

Ramu no Nikomi Hiroku-fu. Ramu voi sanana tarkoitta vain lammasta, lamb. Resepti löytyi selaamisen jälkeen lopulta Hiroko Shimbon keittokirjasta The Japanese Kitchen. Takakannessa kirjaa verrataan Julia Child'n kirjaan ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kirjan tyyli ainakin on sama: selitetään asioita eikä kirjassa ole ainuttakaan värikuvaa.

Japanilaista lammasta, ihmettelin kun bongasin reseptin kirjasta joskus pari vuotta sitten, mutta resepti unohtui pitkään "tätä pitää kokeilla" -listaan. Ramu ei todellakaan ole tavallista japanilaisessa keittiössä. Valmistustapa taas on: sakea, miriniä, misoa ja inkivääriä.

Tarvitset

3 rkl kasvisöljyä
1 kg lampaan luullista lapaa (alkuperäisessä reseptissä luullista rintaa)
1 rkl sokeria
1 iso porkkana ohuina siivuina
1 keskikokoinen sipuli ohuina siivuina
2,5 cm inkivääriä kuorittuna ja siivutettuna
5 rkl sakea
5 rkl miriniä
8 cm² kombua
1 rkl soijakastiketta
3 rkl misoa
12-16 pientä porkkanaa (baby-mallia, siis)
2 keskikokoista perunaa 12-16 kuutioksi leikattuna
1 pussi pakastepinaattia (alkuperäisessä reseptissä yksi nippu tuuman pätkinä)
hienonnettua kirveliä tai persiljaa

Kuumenna öljy keskilämmölle. Lisää lammas luineen ja ruskista liha joka puolelta. Lisää sokeri ja keitä kunnes sokeri on karamelisoitunut. Poista liha pannulta.

Lisää porkkana, sipuli ja inkivääri pannulle. Vähennä lämpöä ja paista silloin tällöin sekoittaen kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja ovat saaneet hieman väriä.

Levitä vihannekset uuninkestävän padan pohjalle. Pane lammas luineen pataan ja lisää vettä niin, että lammas peittyy. Lisää sake, mirin ja kombu. Kiehauta.

Poista kombu ja heitä se pois. Laita pata 175-asteiseen uuniin. Tunnin jälkeen lisää soijakastike ja miso. Kypsennä uunissa vielä 1½ tuntia

Kiehauta lihan kypsyessä pikkuporkkanat ja perunakuutiot kunnes ne ovat pehmeitä, mutta niillä on vielä rakenne jäljellä. Viilennä jääkylmässä vedessä.

Lisää pataan porkkana ja peruna. Keitä neljä minuuttia ja lisää pinaatti. Keitä vielä minuutti ja mausta muutamalla tipalla balsamiviinietikkaa.

Tarjoile liemineen maalaisleivän tai keitetyn riisin kanssa. Ripottele padan päälle kirveliä tai persiljaa.

Kommentit

Alkuperäisessä reseptissä padassa olleet kasvikset sosousettiin, mutta minä halusin pitää niiden rakenteen jäljellä. Inkivääriviipaleet narskahtivat mukavasti :)

Oikein hyvää, mutta sinkkutalouteen aika riittoisaa. Oishikatta 4/5.

Agressiivin sijamuotoja

Ruokahaastelista on taas sotkettu. Sitten viime katsoman melkein 900 kertaa. Okei, olen osasyyllinen, koska en ole päivittänyt softaa uuteen versioon, joka vaatii samanlaisen kuvan tekstin tunnistamisen kuin esimerkiksi Blogspot.

Mutta kyllä spämmerit ammutaan ensimmäisenä kun vallankumous alkaa. Puoli viisi aamuyöllä olisi parempaakin tekemistä kuin siivota jälkiä. Tämän energian olisi voinut vaikkapa käyttää lammasvastauksen viimeistelemiseen.

Kummallista on se, että salamahaastelistaa, jolle on myös linkkejä, on pysynyt koko ajan spämmivapaana.

Piparjuurta jauhelihapihveissä

Uutta ruutukokkia selatessa silmiini osui piparjuuriraasteella ja persiljalla maustetut jauhelihapihvit. Poikkesin kuitenkin jo ensimmäisellä kerralla alkuperäisestä reseptistä ja käytin taikinaan äidin mainioiden rakuunapihvien reseptiä, mutta tällä kertaa käytin kahden keltuaisen sijasta kokonaisen kananmunan ja korvasin rakuunan parilla ruokalusikallieslla persiljasilppua ja parilla teelusikallisella piparjuuritahnaa.

Tarvitset

400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl hienoksi saksittua persiljaa
2 tl piparjuuritahnaa
2 rkl perunajauhoja
1 muna
oliiviöljyä paistamieen
2 dl riistafondia
suolaa, pippuria

Sekoita lihaan suola, pippuri, persilja ja piparjuuritahna. Lisää taikinaan perunajauhot ja muna. Muotoile taikinasta pihvit. Paista pihvejä kovalla lämmöllä 2-3 minuuttia pannussa kummaltakin puolelta.

Kiehauta pannussa vettä tai lihalientä. Mausta liemi suolalla, pippurilla ja riistafondilla. Kaada liemi pihvien päälle.

Kommentit

Hyvää arkiruokaa, piparjuurta olisi voinut olla enemmänkin. Oishikatta 3/5 siis.

Hesarin ruokatorstaista bongasin joskus piparjuurilohen, sen reseptin voisi joko yrittää keksiä itse uudelleen tai hakea netistä. Uunikala on helppoa ja hyvää.

Creative Commons

Tein juuri jotain, joka on ollut jo pitkään TODO-listalla: lisensoida Äijäruokalan materiaali Creative Commons-lisenssillä. Sama suomeksi.

En odota, että blogistani syntyy miljoonia kopioita tai että kuvani valtaisivat netin, mutta kun kerran taannoin tuli puheeksi blogaajan oikeudet blogiinsa niin olen nyt eksplisiittinen omasta blogistani. Ei ole mahdotonta, että resepti ylittäisi teoskynnyksen, mutta haluaisin nähdä sellaisen reseptin. Luettelosuoja sitten taas on eri asia.

Kasakassa

Kantapubilaisten kanssa kävimme ravintola Kasakassa. Kolmen ruokalajin illallinen edullisesti hyvässä seurassa houkutti. Venäläinen ruoka on minulle aika outo asia ja ensimmäisen kerran Venäjä päätyy Äijärauokalan luokittelulistalle.

Kokoonnuimme pubiin, josta siirryimme Krunikassa, Meritullinkadulla, sijaitsevaan Kasakkaan. Hämmennyn niin pahasti naulakolla siitä, että öljykangastakkini ja sen alla ollut North Facen kevyt takki laitettiin puolestani henkariin, että olin jo tunkemassa sekä hattuani että kassiani tarjoilijan syliin, mutta tajusin sentään että ne voi laittaa itse hattuhyllylle.

Paikka on lämpöisen oloinen ja palvelu on ystävällistä ja meitä enimmäkseen palvellut tarjoilija puhui hyvää suomea, josta kuuli selvästi, että äidinkieli ei ole suomi. Alkuruokavadit olivat muhkeita: kylmää kalaa kolmessa muodossa, säilöttyä kurkkua hunajan ja smetanan kera, oliiveja, salaattia, sienisalaattia...

Pääruoaksi olin valinnut häränlihan, jonka useimmat valitsivat, sijasta kuhan ja se osoittautui hyväksi valinnaksi sillä perinteinen vaatimattomuuteni "Joo, kyllä mä olisin tehnyt tämän fisun paljon paremmin" ei toteutunut. Minulle erikoista oli kalan tarjoaminen sienikastikkeessa. Hyvää!

Jälkiruoaksi oli romanovin mansikoita, joihin pikaisella googlaamisella löysin reseptin, mutta Kasakan versiossa oli kermavaahdon sijasta sorbetti.

Mikään halpa paikka Kasakka ei ole, mutta Äijäruokala suosittelee.

the cosmos rocks

Alkuviikosta sain tekstarin, jossa kirjoitettiin, että uusin Queenin levy on hyvä. Vastasin, että sen saanee lainaan. Sovimme lounastapaamisen täksi päiväksi Gyosai-sushiin, jotta saisin levyn lainaan ja jotta tapaisimme pitkästä aikaa.

Karkasin töistä ja kiipesin teatterin edessä kymppiin ja menin sillä Hesperiankatujen kohdalle. Kävellessäni kohti Runeberginkatua bongasin minulle täysin tuntemattoman Japanilaisen ravintolan Umeshun, joka pikaisella silmäyksellä näytti aivan miellyttävältä ikkunan läpi katsottuna.

Gyosai-sushi on monien mielestä paras helsinkiläinen sushipaikka ja vaikka olen käynyt siinä vain kaksi kertaa niin olen kummallakin kertaa ollut tyytyväinen. Paikka ei ole kliinisen siisti kuten japanilaiset ravintolat Suomessa tuppaavat olemaan. Siisti kyllä, mutta paikka muistuttaa enemmän niitä izaka-ya-ravintoloita, joissa olen käynnyt Japanissa. Leppoisaa, miellyttävää ja ennenkaikkea hyvää ruokaa.

Mielenkiintoisen keikasta toi menún kouta-sushi, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus, jota Wikipediakaan ei tunnista eikä Googlekaan löydä vaikka jälkimmäinen ehdottaakin Kotta Sushia.

Joka tapauksessa kouta-sushi oli kokemus. Ulkonäkö vaikutti siltä, että ensin tehdään suorakulmainen riisikakku, jotakuinkin nigirizushin korkuinen. Päälle marinoitua lohta ja marinoitua makrillia. Leikataan noin nigiri-palojen kokoisiksi viipaleiksi. Hyvää jos pitää näistä kaloista. Makrillin inhomisen kyllä ymmärrän sillä sen maku on voimakas ja persoonallinen.

Äijäruokala suosittelee Gyosai-sushia. Paikan erikoisuuksiin kuuluu myös japanilainen pienuus: asiakaspaikkoja taitaa olla noin kuusi.

Levynlainaaja oli bongannut samoilta nurkilta Tokyo 55:n. Kävimme katsomassa vierestä. Aukioloajat kertoivat, että lounasta on turha yrittää sieltä löytää ja sähköisestä esitteestä ja sen kuvista päättelimme, että kyseessä on vähän fiinimpi paikka.

東京 eli suomeksi Tokiosta minulle selvisi lisäksi uutta: kanji 京 tarkoittaa aluetta, jolla keisari asuu.

Rumaa mutta hyvää: tomaatilla ja ja juustolla höystetty jauhelihalaatikko

Joskus sitä yksinkertaisesti himoitsee aivan tavallista kotiruokaa ja siihen hyvänä lähteenä toimii Uusi ruutukokki vaikka toki kirjasta löytyy myös juhlavia ruokia. Tätä en ole koskaan ennen kokeillut ja löysinkin tämän reseptin vasta pohtiessani, että pitäisikö yrittää päästä eroon kaalilaatikkokammosta.



Samalla pääsen elvistelemään myös uudella paistinpannullani. Se on hieno ja se on ollut minulla jo vähän aikaa, mutta tänään se korkataan. Kyllästyneenä paistinpannuihin, jotka eivät kestä käyttötarkoitustaan ihastuin Ketun keittiössä emalipinnoitettuun valurautapannuun. Valurautapannun ominaisuudet helposti puhdistettavassa muodossa. Myyjän varoitukset siitä, että kovalla lämmöllä pannu polttaa pohjaan mietityttävät, mutta ainahan pihvit voi paistaa tavallisella valurautapannulla. Ja se on kaunis, melkein yhtä kaunis kuin naisen niska (niin, minä siis olen niskafetisisti).

Mutta le Creusetin saitti. Voi huokaus. Kammottava ja turha flash-intro ja kun saan eteeni kartan, jossa Suomi ei ole punainen klikkaan "Other countries" saan silmiini ilmoituksen, että flashini ei ole tarpeeksi uusi. Se on ysi, joka oli viimeksi katsoessani uusin versio, mutta käyttöjärjestelmä on 64-bittinen Linux AMD64-raudalla. Joku javascriptaaja lienee tehnyt valinnan, että tällä yhdistellä paistinpannuista ei olla kiinnostuneita. Mistä näitä saitteja tulee, jotka on tehty muka seksikäästi täysin ajattelematta käytettävyyttä ja esteettömyyttä?

Tätä kirjoittaessa huomasin myös, että minulla on yksi lukija. Ensiajattelemalla vaikuttaa helpolta tavalta verkostoutua. Sitähän tämä ruokablogaaminen on.

Lihamureketaikina

4 rkl korppujauhoja
2 dl vettä
½-1 tl suolaa
1 mmt mustapippuria
400 g jauhelihaa
1 kananmuna

Sekoita korppujauhot ja vesi. Lisää joukkoon suola ja pippuri ja anna seoksen turvota 10 minuuttia. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi seaokseksi. Älä sitkistä taikinaa turhalla vaivaamisella.

Korppujauhoille kirja antaa vaihtoehdoksi perunajauhojen ja kaurahiutaleiden yhdistelmän. Kiinnostavaa vaikka itse vaihtaisin kaurahiutaleet ruishiutaleiksi, koska riushiutalepuuro yhdessä riisipuuron kanssa on ainut puuro josta välitän. Intissä tuli kyllä syötyä kaurapuuroakin, mutta siellä nyt olisi syönyt kylmissään ja nälissään vaikka linnakkeen sääupseerin.

Laatikko

annos lihamureketta
paketti pekonia
1 dl vettä
750 g tomaatteja
100 g juustoa

Alkuperäisessä reseptissä jauheliha on sikanautaa ja koska jauhelihani oli luomunautaa lisäsin jauhelihan seuraksi paketin pekonia. Paista pekoni rapeaksi ja siirrä syrjään.

Valmista mureketaikina ja sekoita joukkoon 1 dl vettä. Huuhtele tomaatit ja leikkaa ne melko ohuiksi viipaleiksi. Raasta juusto. Voitele uunivuoka kevyesti ja leivät pohjalle puolet tomaattiviipaleista ja niiden päälle kerros lihamureketta. Lisää pekonisiivut. Peitä vuoka tomaattikerroksella Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia; näin väittää ruutukokki, mutta kolmen vartin kohdalla päädyin vääntämään uunin täysille ja paistamaan vielä vartinen enemmän, jotta juusto saisi väriä.
Tarjoa perunamuusin kera.

Kommentit

Nestettä oli hiukan liikaa ja sekin oli osasyy lämpötilan nostamiseen. Tekemisen aikana kävi tietysti mielessä että mitä jos nesteenä olisi käyttänyt olutta? Kokatessani ajattelin, että jokin yrtti voisi tuoda mukavan säväyksen, mutta lopputulos oli kyllä näinkin oishikatta 3/5 eli hyvää arkiruokaa.

Oluesta mittaa

Brittiläistä olutkulttuuria tuppaa pitämään kovin konservatiivisena, mutta nyt Britanniassa saa olutta uudessa koossa. Hämmentävä spektaakkeli.

Zen Sushi

Kämpin galleriassa olevassa Zen Sushissa tulee käytyä usein lounaalla. Paikka on siisti ja valoisa, mutta myös valitettavan suosittu: lounaalle pitää mennä viimeistään 11:15. 11:30 paikka on jo tupaten täynnä.

Kävin tänään Zen Sushissa ystäväni kanssa lounaalla ja me molemmat paikkasimme sushivajettamme. Sushi oli jälleen kerran hyvää, mutta Zen Sushin misokeitto on ollut aina vähän ohutta minun kielelleni. Tilaan sen kyllä käytännöllisesti katsoen aina. Niille, jotka eivät raakaa kalaa syö löytyy vaikkapa yakitoria.

Äijäruokala suosittelee vaikka olenkin yleensä hämyisten ravintoloiden ystävä.

Äijäsilakkaa

Silakka, tuo lokakuun haaste. Muistan kuinka vein innoissani yläasteen kotitaloustuntien silakkapihvireseptin kotiin. No, siihen aikaan kotona ei kauheasti rahaa ollut ja silakkapihveistä tuli hiukan liian tavallinen ruokalaji. Silakka jäi siis pois keittiöstäni kun pääsin omilleni. Tämä on tasan ensimmäinen kerta kun teen ihan itse omassa keittiössäni silakkaa.

Resepti on peräisin Shizuo Tsujin upeasta kirjasta Japanese Cooking - a Simple Art: Saké-simmered Herring (Nishin no Nitsuke). Pidän keittokirjoista, joissa selitetään tekotavat eikä keskitytä upeisiin värikuviin. Alkuperäisessä reseptissä on luonnollisesti silliä eikä silakkaa, mutta onhan silakka sillin lähisukulainen

Tarvitset

kahdelle

2 silakkafilettä
60 ml sakea
60 ml miriniä
120 ml dashia
3 cm kombua
60 ml soijakastiketta
2 ohutta tofuviipaletta
runsaasti tuoretta raastettua inkivääriä

Kaada sake paistinpannulle ja laita pannu keskilämmölle. Kun se kiehuu hiljaa lisää loput ainesosat. Vähennä lämpöä. Lisää kalafileet nahkapuoli ylöspäin ja peitä leivinpaperilla, jossa on reikä. Pidä kiehumispisteessä kunnes neste juuri ja juuri peittää pannun pohjan, 20-30 minuuttia.

Poista lämmöltä ja siirrä fileet tarjoiluastiaan.

Poista levä ja heitä se pois. Leikkaa tofu viipaleiksi ja laita nesteeseen. Keitä minuutti keskilämmöllä kunnes tofu on lämmennyt. Nosta lusikalla kuumaa nestettä tofulle. Siirrä tofu varovaisesti tarjoiluastiaan. Kaada jäljelle jäänyt neste tarjoiluastioihin. Koristele inkiväärillä. Tarjoile kuumana tai huoneenlämpöisenä.

Oishikatta 3/5. Kuten kuvasta näkee niin keitin tofua liian kauan ja/tai olin sitä kohtaan liian kovakourainen. Alkuperäinen resepti käyttää tarjoiluastiana kulhoa ja se olisi hyvinkin voinut olla esteettisempi ratkaisu.

Lettukestien satoa

Tänään meillä ruokablogaajilla oli kunnia vierailla Sillä sipulin lettukesteillä. Myöhästyin bussista, jolla oli tarkoitus mennä, joten missasin tulipalon ja kukaan ei tainnut ehtiä ottaa kuvaa kuin lopputuloksesta.

Onnistuin koheltamaan kuvaamisessa sillä en saanut omasta kontribuutionasti kuin erittäin ylivalottuneita kuvia. Harmillista.

Mutta jälleen kerran voi todeta, että ruokablogaajat ovat fiksua väkeä, joiden kanssa voi keskustella monenlaisista asioista. Hupaisaa oli se, että Unelias Anna ja minä toimme täytteeksi hyvin läheistä sukua olevat reseptit. Omani on kotoisin Uudesta ruutukokista ja se oli hyvää vaikka itse sanonkin.

Tarvitset

250 g lämminsavulohta
300 g ranskankermaa
piparjuuritahnaa

Leikkaa lämminsavulohi ohuiksi tikuiksi. Lisää ranskankerma ja piparjuuritahna ja sekoita.

Perjantain ravintolakierros

Perjantain ensimmäinen ravintola oli Etelä-Esplanadin Manhattan Steak House, joka meillä töissä tunnetaan paremmin Pihvihelvettinä. Kävimme tekniikkaporukalla yhdessä syömässä. Kollega kuvaili paikkaa huoltoasemamaiseksi. Ehkä se on sitäkin, mutta paikka on siisti ja ruoka on lounasaikaan syötävää.

Tilasin elämäni toisen metsästäsjänleikkeen ja aivan kuten Rymy-Eetussakin saatoin todeta, että minä olen hyvä. Metsästäjänleike oli leivittämätön, joka on minusta kovin kummallista. Varsin mauttomassa kastikkeessa ui muutama herkkusieni, purkista. Pihvihelvetissa tulen varmaankin silloin tällöin käymään lounaalla jatkossakin - varsinkin baari-illan jälkeen - mutta leikkeet saavat jäädä.

Villin Wäinön taisin bongata Hesarin ruokatorstaista, mutta voin muistaa väärinkin. Paikka on makuuni iso, mutta jako kolmeen kerrokseen jakaa tilaa miellyttävästi. Valaistus riittää lukemiseen, mutta ei ole sen kirkkaampi. Miellyttävää. Suomalaisten pienpanimo-oluiden korostaminen viehättää kuten myös Kalevalaa sivuavat freskot. Oluekseni valitsin Suomenlinnan panimon portterin, joka kyllä maistui. Helsingin keskustassa on hämmentävän vähän pubeja, jotka koen miellyttäviksi. Liian isoja, liian meluisia, persoonattomia. Valikoima on tyypillisesti hyvin epäkiinnostava.

Hádanka sen sijaan kuuluu lempipaikkoihini vaikka en ole siellä pitkään aikaan käynytkään. Ennen olin siinä vieressä duunissa, joten paikka tuli tutuksi esimerkiksi siten, että minulle ei suostuttu myymään pieniä tuoppeja. Kaksi kertaa yritin tilata pienen tuopin ja kummallakin kertaa vastaus oli "En mä sulle mitään pieniä myy." Sellaista sosiaalista pottuilua, joka on hyvää palvelua silloin kun henkilökunta ja asiakkaat tuntevat toisensa.

Ravintolassa kävin ensimmäisen kerran kun hyvän ystäväni kihlajaiset pidettiin siellä. Kihlajaispaikan valintaan taas syynä oli se, että paikan viehättävän sisustuksen on suunnitellut ystäväni isä. Sisustuken erikoisuus on miesten vessassa pisuaarin yläpuolella oleva pisuaarin pituinen tyyny, johon väsyneempi asiakas voi nojata otsaansa hoitaessaan tarpeensa.

Edellisestä käynnistä on monta vuotta, mutta nyt tuli käytyä pitkästä aikaa. Henkilökunta on vaihtunut, mutta fiilis on samanoloinen ja ilokseni tänään oli ravintolaketjun tshekkiolutviikkojen ensimmäinen päivä. Maistelin useampaa olutta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Hupaisa yksityiskohta on myös lattiaan maalatut pukinsorkan jäljet, jotka johtavat pöntölle. Samanlaiset löytyvät ainakin saman ravintolaketjun Kaislasta.

En muistanut päivittää käsitystäni ravintolan ruokalistasta, mutta haikailen edelleenkin Hádankan wurstikorin perään. Mitä kaikkea siinä olikaan? Chiliwursti, jokin muu wursti, hapankaalia, sinappia ja muuta hyvää. Siitä voisi yrittää tietysti tehdä äijäruokaa-replikan.

Taapersin Hádankasta, jonka nimi muuten tarkoittaa arvoitusta, kolmosen pysäkille ja jäin pois kolmosen vanhalla päättärillä, josta taaperisin Vasista pitkin kännikalalaumoja väistellen päätyen, yllätysyllätys, Hilpeään haukeen. Hetki siellä ja sitten kotiin blogaamaan.

Oluthavaintoja

Vanhin oluthavainnoistani on yli vuoden takaa. Ghibli-museolla, jossa yours truly poseeraa ison kaverin kanssa hiestä likomärkä Nalle-Puh T-paita päällä (vaelluspaitani olivat pyykissä tuona päivänä), on oma olut:



Muistaakseni olut on teknisesti laadukas lager, mutta ei erityisen mielenkiintoinen. Joimme sen japanilaisen hodarin seuraksi.



Traquairiin törmäsin Oljenkorressa, 7,5 % on paljon oluelle, mutta Traquairilla on riittävästi runkoa, joten se kestää vahvuutensä hyvin. Vähäisestä alkoholipitoisuudestaan huolimatta olut tuo mieleen barly winen.








Fox's Nob'ia oli tietysti pakko ostaa jo pelkästään sosiaalisista syistä.

Takaetiketissä lukee

The Tale Behind the Name

Local folklore tells of a fox that lived in and around the Old Highgate and Walsall. Brewery although frequent sightings of the fox where recorded no one ever caught more than a glimpse of the animal's head as he darted amongst the barrels.

The old English word for head is nob and this beer is named after that elusive fox.

Olut itsessään on humalainen ja miellyttävä ale.







Neljäs setin olut on O'Hara's Irish Red, joka on nimensä mukaisesti irlantilainen punainen ale. Näistä oluista Traquairin jälkeen selvästi voimakkaimman ja persoonallisimman makuinen.

Ghibli-museossa otettu kuva on © TJ.

Tonkatsu

Tonkatsu on moderni japanilainen klassikko. Possu maustetaan, leivitetään ja uppopaistetaan ja tarjotaan tavallisesti raa'an kaalin kera vaikka edellä oleva linkki Wikipediaan väittääkin kuinka tonkatsu ei enää oikeastaan ole yōshokua eli japanilaista versiota länsimaisesta ruoasta, tällä kertaa saksalaistyyppisistä leikkeistä.

Tonkatsua olen ravintolassa, Kotossa, syönyt vain kerran ja tämä on ensimmäinen kerta kun kokeilen sitä itse. Resepti on hieman sovelletu Miika Pölkin ja Heikki Valkaman kirjasta Umami.

Herätteenä tämän ruokalajin kokeiluun toimi Wagner ja ilahduin aamulla kun kaupassa käydessäni löysin porsaan ulkofilettä luomuna. Hienoa, Arabian K-kauppa!

Tarvitset

kahdelle

Tee ensin tonkatsu-soosu ellet osta sitä kaupasta.

1 dl ketsuppia
½ dl worchestershire-kastiketta
½ dl sakea
1 valkosipulin kynsi
1 tl raastettua inkivääriä
¼ dl sokeria
¼ dl miriniä

Keitä aineksia kokoon 25 minuuttia jatkuvasti sekoittaen miedolla lämmöllä. Älä anna kiehua. Kastike säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

2 porsaanfileetä, kyljyskin käy, mutta poista luut
suolaa
pippuria
vehnäjauhoja
(sinappia)
1 kananmuna
korppujauhoja
pähkinäöljyä tai muuta kasvisöljyä

Ripottele lihan päälle suolaa ja pippuria. Voit myös voidella sen ohuesti sinapilla. Itse käytin sinappina Auraa ajatellen suomalaistyyppisen makean sinapin sopivan hyvin japanilaiseen ruokaan, jossa makeus on tavallista.

Pyörittele liha vehnäjauhossa.

Sekoita muna, kastele liha siinä ja leivät korppujauhossa.

Kuumenna öljy 180-asteiseksi. Uppopaista lihat.

Kommentit

Perinteisesti tämä tarjotaan raastetun raa'an kaalin kera, mutta havaitsin kaalin raastamisen niin kummalliseksi touhuksi, että päädyin repimään sen palasiksi. Lopputulos oli kuitenkin kummallisen maukas, mutta eri tavalla kummallinen kuin Kotossa. Oishikatta 3/5.

Juustohetki

Tarvitset

Le Brebiou lampaanmaitojuuston
Mustakirsikkalakritsahilloa
chapataa

Kävin tänään Stockan herkussa toivoen löytäväni sieltä mainioksi osoittautuneita Chimay-luostarin juustoja, mutta jouduin pettymään hyvää palvelua lukuunottamatta: juustotiskillä ollut nainen kävi toisessa kerroksessa kysymässä onko juuri tulleessa juustoerässä Chimayta. Osoittautui, että ei ollut, mutta odotellessa tiskillä ollut nuori mies kyseli mitä haluaisin ja sanoin "Haluaisin kokeilla jotain uutta." Fiksu kommentti, koska mistä myyjä voisi tietää mikä on minulle uutta. Hän ehdotti minulle lampaanmaitojuustoa, joka tosiaan oli minulle vielä päivällä uutta ja sen seuraksi eksoottiselta kuulostavaa mustakirsikkalakritsahilloa. Lakritsa! No, koska kaikkea paitsi kansantanhuja ja pikkusiskoa pitää kokeilla (tanhunnut en ole) otin suositellun juuston ja hillon ja vielä rapeakuorisen chapatan leipäosastolta.



Legendaarisen äijämäisen pakkaustaitoni vuoksi juusto litystyi kotimatkan aikana, mutta hillo, juusto ja leipä muodostivat todella mainion iltapalan.





Äijäruokala suosittelee.

Stadin APA Revisited

Suomen palkituin pienipanimo-olut lienee Stadin Panimon APA eli American Pale Ale. Maukas, mielenkiintoinen olut, jonka palkinnot ymmärrän vaikka omaan suuhuni StaPan EPA (English Pale Ale) sopikin paremmin.

Kun huhut StaPan lopettamisesti saavuttivat minut olin syvästi pahoillani ja vastaavasti kun kuulin huhut siitä, että StaPa sittenkin jatkaa niin ilahduin.

Viikko sitten perjantaina tarjosin kierroksen Stadin uutta APA:a ystävilleni ja olut yllätti jo ulkonäöllään. Väri oli vaihtunut tummaksi. Värillä ei ole niin väliä, mutta makukaan ei erityisemmin ilahduttanut: alun luonne lupasi, mutta se lässähti nopeasti. Sääli.

Ankkamainos

En ymmärrä blogspotia siinä mielessä, että julkaistun blogauksen aikaleima on hetki, jolloin jutun kirjoittaminen on aloitettu. Ja koska tämä ankkaruoka oli jumalaisen hyvää mainostan sitä vielä jorinalla.

Olkaa hyvät: ankkaa katalonialaisittain.

Uunikalaa japanilaisittain

Lohipalan toisen puolikkaan käytin Yamada-sanin keittokirjan reseptistä vaikutteita saaneeseen uunikalaan. Äärimmäisen helppoa: suolataan kala furi-jio-menetelmällä. Lorautetaan hieman sakea päällle. Lisätään kalan päälle hieman kevätsipulia ja siivutettua inkivääriä. Kääritään folioon ja laitetaan 175-asteiseen uuniin vaikkapa vartiksi - aika riippuu kalan tuoreudesta ja siitä kuinka raakana tai kypsänä lohensa haluaa syödä.

Sake no ponzu-mushi

Nihon ni kaerimasu. Kun jo ystävätkin ihmettelevät blogausaiheitani on aika palata Japaniin ja erityisesti nihon no ryoriiin eli japanilaiseen keittiöön.

Sake. Tuoma jumalainen juoma ja tuo jumalainen kala. Sake on eräs Japanin kielen lukemattomista homonyymeistä sillä se tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa: 酒 ja 鮭. Ensimmäisen me suomalaiset tunnemme sake-nimisenä riisiviininä ja jälkimmäisen lohena.

Tämä jalo lohiruoka on tämän vuosituhannen suosikkejani ja se on erityisen hyvää silloin kun lohi on niin tuoretta, että sen voi jättää hyvin kevyesti kypsytetyksi. Tänään niin ei kuitenkaan valitettavasti ole.

Tarvitset

neljälle

4 kevätsipulia
1 cm inkivääriä kuorittuna
4 palaa lohta

Ponzu-kastike

2 rkl soijaa
2 rkl sitruuna- tai limemehua
½ rkl japanilaista riisietikkaa
1 rkl sakea

Leikkaa kevätsipuli vinosti 2,5 cm palasiksi. Raasta inkivääri ja siirrä raaste kylmään veteen. Siirrä se ennen kalan kypsymistä kuivumaan sopivasti.



Sekoita ponzun ainesosat. Levitä lohi isolle lautaselle ja ripottele se ponzulla. Lisää kevätsipuli tasaisesti kalan päälle ja höyrytä 10-12 minuuttia tai kunnes kala on sopivan kypsää.



Tarjoile kuumana inkiväärillä koristettuna ja laadukkaan japanilaistyyppisen riisin kera.

Kommentit

Löysin tätä jälleen kerran tehdessäni helpon tavan löytää miten jokin kirjoitetaan kanjeilla. Yleensä olen tuskaillut sen kanssa että löytäisin veppikelpoisen tavan kirjoittaa kanjeja.

Mutta ruoka, se onnistui tänään lähes täydellisesti. Totemo oishikatta desu! Oishikatta 4/5, siis.

Palavien noitien yllä temperoitu olutruoka

Taannoin tuli blogattua äidin kuuluista rakuunapihveistä ja jo niitä tehdessäni mietin, että mitäs jos kohdan 2 dl vettä tai lihalientä korvaisi oluella sillä onhan ruoka, jossa on olutta ilman muuta äijäruokaa kuten vaikkapa carbonnades à la flamande, joka kuuluu ikisuosikkeihini.

Ensimmäinen yritykseni vaalealla lagerilla oli surkea soppa, jossa olut ei tuonut mitään eroa siihen, että olutta ei ollut, joten päätin kokeilla voimakkaammalla oluella ja leikata hiukan sen katkeruutta fariinisokerilla kuten flaamilaisessa padassa tehdään. Perinteistä reseptiä muutin myös käyttämällä kokonaisen munan kahden keltuaisen sijasta sillä en minä kuitenkaan ehtisi tällä viikolla käyttämään niitä valkuaisia mihinkään.

Tarvitset

400 g naudan luomujauhelihaa
1 tl suolaa
mustapippuria
1-1,5 tl hienonnettuna rakuunaa
2 rkl perunajauhoja
1 kananmuna
1 rkl voita
2 dl Holy (Gr)ail olutta
fariinisokeria, suolaa, pippuria, rakuunaa

Sekoita lihaan suola, pippuri ja rakuuna. Lisää taikinaan perunajauhot ja muna. Muotoile taikinasta pihvit. Paista pihvejä kovalla lämmöllä 2-3 minuuttia pannussa kummaltakin puolelta.

Kiehauta olut pannussa. Mausta liemi suolalla, pippurilla ja rakuunalla ja kaada liemi pihvien päälle.

Tarjoilin jasmiiniriisin kera.

Kommentit

Hyvää, oishikatta 3/5, mutta särmikkäämpikään olut ei näköjään menesty näin runsaassa rakuunassa. Olut ja rakuunapihvit yhdistelmänä päättyvät ainakin toistaiseksi tähän.

Otsikon ihmettelijöiden kannattaa lukea olutpullon etiketin teksti: Tempered over burning withces.