Chicken vindaloo helmikuussa 2012 eli paljon myöhemmin. Pardon my kännykkäkamera.
Duunikaverin kanssa oli tarkoitus mennä tänään Kotoon lounaalle, mutta onneksi tarkistin veppisivuilta, että sehän on lomakauden vuoksi kiinni lounasaikaan. Pysyimme Aasiassa, mutta ruoan tyyli vaihtui täysin sillä päädyimme Etelä-Esplanadilla olevaan intialaiseen ravintolaan Samratiin.
Olen ollut töissä ydinkeskustassa runsaat yhdeksän vuotta ja lounaspaikat ovat ehkä hiukan liiankin vakiintuneita. Aluksi Samratin lounaat eivät oikein iskeneet, mutta joitakin vuosia sitten taso nousi. Lounasruoka on tietysti lounasruokaa: kalliita raaka-aineita ei voi käyttää, mutta itse koen hyvän lounaan merkiksi siitä, että ruokaa kannattaa kokeilla myös illalla.
Eräs tuntemani ihminen arvostelee Samratia puolitetusta naan-leivästä ja tulisuuden puutteesta. Minusta puolikas naan-leipä on aivan tarpeeksi suuri lounaalla ja lounasruuasta kieltämättä puuttuvaan tulisuuteen löytyi tänään harvinaisen yksinkertainen ratkaisu.
"Ari, saako Samratista ekstratulista jos pyytää?"
"En mä tiedä. Kokeile."
Lounaslistalta valitsimme molemmat butter chickenin ja työtoverini kysyi, että saako sitä extratulisena. Tarjoilija nauroi iloisesti ja sanoi, että kyllä. Kun annokset saapuivat eteemme ja maistelimme niin niistä tosiaan löytyi potkua. Ei liikaa. Sen verran, että endorfiinit lähtevät liikkeelle kun kroppa luulee, että sitä satutetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti