Jazzia New Yorkissa pitäisi tietysti käydä kuuntelemassa legendaarisessa Apollon amatööri-illassa, mutta aina ei voi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Morimoton jälkeen otimme suunnan kohti Jazz Standardia ja Jeff Stryker Quartetin keikkaa.
 |  |
Juomat pöytään, kännykät hiljaisiksi, valot hämäräksi ja ilmoitus quiet policystä ja kaikki oli valmista musiikkinautintoa varten (hämärässä on myös hyvä halailla). Hiljainen supatus on sallittua, mutta älämölö ei.
Miellyttävä, vaikkakin kuulema turisteille (mikäs minä olinkaan) suunnattu paikka. Meillä oli mukavaa.
Eteenpäin
Tankkausta drugstoressa. Valentine's Day suklaat olivat jo 18.1. myynnissä.
En juossut karkuun vaikka karkkipaperikaupan näyteikkunasta pitikin ottaa valokuva.
1 kommentti:
Olen varmaankin sanonut, että Jazz Standard on turistipaikka. Korjaan tätä kuitenkin hieman.
Jazz Standard ei ole samanlainen turistipyydys kuin Blue Note, Village Vanguard, Iridium ja Birdland. Blue Note on hyvä, mutta äärimmäisen kallis. Iridium ja Birdland ovat ok, mutta ruoka on liian kallista suhteessa laatuun.
Jazz Standardissa on pääsymaksu, mutta se ei ole järjetön. Tunnelma on kotoinen ja hyvä. Väritysmaailma on perinteinen musta-viininpunainen. Esiintyjät ovat tasokkaita. Lisäksi ruoan hinta-laatusuhde on erinomainen.
Tämä on lempipaikkani. Ja samaa sanoi myös yksi paikallinen jazzlaulaja. :)
Lähetä kommentti