Sää oli mitä parhain ja 9/11 Memorialilta kävelimmekin länteen rantaan ja siitä Battery Parkiin ja metrolle, jolla menimme New York Universityn lähellä olevaan ravintola Dojoon välipalalle. Matkan ainoa(!) juustokakku oli oikein hyvä. Metromatka kotiin meni tupaten täynnä olevassa metrossa enkä päässyt istumaan. No, enpä sitten voinut nukahtaa vaunuunkaan... Kovin suurta vastoinkäymistä ei olisi tarvinnut tulla niin New York olisi saanut kokea suomalaisen itkipotkuraivarin. Muistorikkaan ja kauniin matkan viimeinen päivä oli ohi.
Ei ollut kovin vaikeaa arvata etukäteen tutustumattakin, että Battery Parkista löytyy rannikkopatteri.
Näyttävää akrobatiaa puistossa.
Postivaunuja odotellessa.
Heidiä huvitti, hiukan minuakin, mutta en minä silti ole vanha. Minä olen pitkäaikainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti